Kerronpa tarinaani.
Mieheni sai kotonamme massiivisen aivoverenvuodon. Soitin heti ambulanssin.
Hänet vietiin kiireesti leikkaukseen.
Toipuminen kesti, mutta hän alkoi joinkuin selvitä.
Yhteensä oli sairaalassa yli puolivuotta.
Jalkaan tuli parantumaton haavauma.
Osoittatui, että hän oli saanut sairaalabakteerin.
Ei sitten muuta kuin eristykseen.
Tässä vaiheessa hänet olisi siirretty vanhainkotiin lopuksi elämää. Ikä 67 vuotta.
Jäin silloin työttömäksi ja sanoin että ei vanhainkotiin.
Minä alan omahoitajaksi.
Ei ihan helpolla käynyt. Eivät meinanneet antaa minulle, täysin kokemattomalle hoitotyöstä.
Sanoin että opin, haluan oppia ja pyydän apua.
Hommasin meille esteettömän vuokra-asunnon, kaksion.
Sairaalasta sain sähkösängyn, yöpöydän, nostolaitteen, pesutuolin, vaipat.
Lääkäriin sain olla yhteydessä kun oli asiaa.
Sähköisesti hoitui lääkemääräykset.
Haettiin lääkkeet itse apteekista. Minä jaoin dosentin.
Tästä käytiin vääntöä, mutta en antanut periksi.
Nyt alkoi 24/7 omaishoito.
Mieheni ei enää kävellyt. Puhekin oli vähäistä..
Hänellä oli katetri ja vaippa, sekä hygieniahaalari. Myöhemmin ei enää tarvinnut käyttää.
Aamu alkoi pissapussin tyhjennyksellä, aamiaisen laitolla ja lääkityksellä.
Hän oli diabeetikko, joten laitoin insuliinin. Pidin tarkkaa kirjaa ja mittasin sokerit joka päivä.
Hän nousi avustuksellani istumaan sängynlaidalle ja söi ihan itse.
Mikä helpotus oli tämä vaihe.
Hoitajat tulivat kiireestä kantapäähän puettuna, bakteerin takia, ja veivät suihkuun. Kerran viikossa.
Minä pesin pesulapuilla muina päivinä.
Joskus vein yksin hänet suihkuun.
Hoitavat hoidivat haavautunutta jalkaa 3 krt viikossa.
Puhdasta lakanaa petiin ja pyykkitupaan kun ehdin.
Ei ollut omaa konetta.
Lounasaika. Ruoka valmiiksi.
Ulkoilua. Pukeminen, ei ihan helppoa.
Miehelle oli palautunut käsivoimat ja yhdessä saimme hänet pyörätuoliin.
Oli kesä ja lämmin.
Kaupassa kävimme ostoksilla.
Kauppias toi raskaammat ostokset kotiin.
Kunta toi vaippapaketit.
Usein kävimme taksilla virkistysajolla.
Samalla parturissa tai vaateostoksilla tai apteekissa.
Mies sai hoitotukea ja eläkkeensä
Me saimme asumistukea.
Minä en hakenut omaishoidontukea, sen hankaluuden takia.
Miehen jalka huononi ja verisuomikirurgi sanoi,että se on katkaistava reidestä asti.
Leikkaus meni ok.
Kävin jokapäivä katsomassa häntä ja valmistelin kotiinpaluuta.
Sunnuntaipäivä koitti.
Menin jälleen vierailulle.
Lääkäri ja hoitajat olivat huoneessa vakavina.
Mies tajuttomana.
Lääkäri sanoi että yöllä hengitys pysähtyi hetkeksi ja tuli muuta häikkää.
Ei mitään toivoa.
Sanoin vain että antakaa kipulääkettä niinpaljon kuin voitte.
Hän ei saa kärsiä.
Istuin sängynlaidalla ja pidin kädestä kiinni.
Jostain minulta tuli sanat.
"Älä pelkää, Herran haltuun"
Olemme ateisteja, niin ihmettelin jälkeenpäin mistä nämä sanat tulivat.
Minun oli pakko lähteä viimeiseen bussiin.
Hoitaja sanoi, että tämä vaihe voi kestää muutaman tunnin tai muutaman päivän.
Matkalla linja-autoasemalle puhelin soi.
Hoitaja soitti.
Mieheni matka oli päättynyt.
Hän oli nukkunut ikiuneen.
Hoitaja vierellä.
Silloin tuntui että romahdan.
Kaikki senjälkeen on usvaa.
Omaishoito päättyi mutta alkoi oman itseni kasaaminen.
Olin menettänyt kalleimman aarteen, minkä olin saanut.
Sain pitää hänet vierelläni 20 vuotta.
Myrskyineen, kaikkineen.
Omahoitajan rooli on yksi raskaimmista, mutta jälkeenpäin ajatellen tein oikean ratkaisun.
Sain mielenrauhan.
Mies kuoli keuhkoveritulppaan
Yksi tarina lisää
17
1137
Vastaukset
- Anonyymi
Hyvä kertomus elämänvaiheistanne vaikka vakavasta asiasta on kysymys.
Kiitos ja hyvää kesää sinulle.
Todellakin omaishoitajan rooli on raskas, eniten surettaa se miten välinpitämättömästi omaishoitajien ja omaishoidon ongelmiin suhtaudutaan, nykyinen naisvaltainenkin hallitus suhtautuu omaishoitajiin todella huonosti, vaivautuneena ja aihetta viimeiseen saakka vältellen. - Anonyymi
Kiitos kertomuksesta. Siinä oli muutama kohta joka itseäni hämmästytti. Olen hoitanut mieheni sänkyyn nyt noin kuusi vuotta, hänellä ei ole ainoatakaan lihasta joka enää toimisi asiallisesti lukuunottamatta kaulasta ylöspäin. Ja toiminta lihaksissa aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä (ataksia ja spastisuus). Aivot toimii moitteettimasti, puhekin ok jaksamisen mukaan ja näkö kohtalainen. Nieleminen onnistuu juuri ja juuri. Ketään ei ole missään vaiheessa kiinnostanut selviänkö ja mikä on hygieniahaalari? Kyseessä on etenevä sairaus, joten tilanne on varmasti eri. Olisi mielenkiintoista jos joskus saisi apua. Omaishoitajan rooli on omalla tavallaan sairas, kun vuosikausia vain panostaa toisen hoitoon ja huolenpitoon, ei yksinkertaisesti pysty, voi, eikä enää edes halua ajatella itseään. Ainakin minulle se on ongelma - tuskin muistan syödä itse, ja järki sanoo, että jos ei huolehdi itsestä, ei voi huolehtia toisestakaan. En koe tilannetta muuten ongelmaksi, mutta nyt on pakko todeta, kun ikää on tullut, niin fysiikka ei enää riitä.
- Anonyymi
Lisään vielä 20 v mekin on oltu yhdessä, enkä luopuisi millään. Sitä yrittää lisätä hoidon tasoa ja ehkä kuvitella sen auttavan, alkaa pikkumaisesti kyttäämään makuuhaavoja suurennuslasin kanssa ja näkee bakteerejakin mitä ei edes ole, kaikki on sitä samaa menettämisen pelkoa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisään vielä 20 v mekin on oltu yhdessä, enkä luopuisi millään. Sitä yrittää lisätä hoidon tasoa ja ehkä kuvitella sen auttavan, alkaa pikkumaisesti kyttäämään makuuhaavoja suurennuslasin kanssa ja näkee bakteerejakin mitä ei edes ole, kaikki on sitä samaa menettämisen pelkoa.
Mutta minusta tämä ei ole tavoittelemisen arvoinen tila, ja jos joku kokee, ettei se luonnu itselle, ymmärrän täysin. Ketään ihmistä ei pidä tähän pakottaa vasten tahtoaa muka moraalilla syyllistämällä. En tiedä, mutta voin kuvitella, että joku kokisi syyllisyyttä, jos ei tee tätä tai kokee syyllistämistä.
- Anonyymi
Kysyt mikä on hygieniahaalari?
Se on kokohaalari, jossa on takana pitkä vetoketju.
Se täytyy pukea, kun potilas repii katetrin tai vaipan pois.
Ostin nanson pehmeän haalarin ja mies hyväksyisi sen.
Myöhemmin laitoin kokeeksi tavalliset bokserit ja ei enää repinyt mitään pois. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisään vielä 20 v mekin on oltu yhdessä, enkä luopuisi millään. Sitä yrittää lisätä hoidon tasoa ja ehkä kuvitella sen auttavan, alkaa pikkumaisesti kyttäämään makuuhaavoja suurennuslasin kanssa ja näkee bakteerejakin mitä ei edes ole, kaikki on sitä samaa menettämisen pelkoa.
Totta joka sana.
Ajattelin näin, että satavuotiaat kuolevat ei alle 70:set.
- Anonyymi
Kaiken jälkeen osanottoni ja onnea, että selvisit!
- Anonyymi
Kiitos kauniista sanoista
- Anonyymi
Anteeksi että kysyn, mutta miksi sinun oli pakko ehtiä viimeiseen bussiin kuolevan puolisosi viereltä. Olisihan kotiin päässyt taksillakin.
Meillä sairaanhoitajat siirsivät potilashuoneessa olleen toisen sängyn puolisoni sängyn viereen ja pyysivät käymään siihen lepäämään. Toivat ruokaa ja kahvia pyytämättä eikä maksanut mitään. Näin sain olla koko ajan läsnä ne 2 viimeistä päivää minkä puolisoni vielä eli. Kyseessä oli tavallinen keskussairaala, ei mikään yksityisklinikka.- Anonyymi
Asun maalla ja tänne kulki vain yksi vuoro sunnuntaisin.
Hintaan kuukausikortilla 2 euroa.
Taksi olisi ollut lähes 100 euroa.
Rahat olivat vähissä silloin ja kokoajankin.
Mies oli eristyksessä yksinäisessä huoneessa, sairaalabakteerin vuoksi.
Kukaan ei ehdottanut minulle siellä yöpymistä.
- Anonyymi
Työttömyyskorvauksella oleva työtön ei voi olla omaishoitaja, silloin kun hoidettavan kunto vaatii 24/7/365 hoitoa.
Työttömän on otettava vastaan työtä silloin kun sitä on tarjolla.
Toimeentulon vaarantaminen sillä että luopuu työttömyyskorvauksesta eikä hae edes omaishoitajan pientä tukea, on huono päätös pitkässä juoksussa. Sairas ihminen tarvitsee paljon apua ja monesti rahaa kuluu sairaan kanssa eläessä enemmän kuin terveenä elämiseen kuluisi.
Sen vuoksi aloittajan tarina on oiva esimerkki muille ihmisille siitä miten ei pidä toimia silloin kun noin vakava tilanne tulee kohdalle.
Omaishoitajan osa on erittäin vaativa ja siinä pitää ajatella koko ajan hoidettavan parasta, ja myös tulevaisuutta. On ajalteltava sitä, miten itse pärjää taloudellisesti esim. seuraavat vuodet.
Sen vuoksi asiat pitää hoitaa, vaikkei jaksaisikaan, niin yksi-kaksi puhelinsoittoa ei ole liikaa. Muistakaa, sairaalassa on sosiaalityöntekijä. Hän on siellä nimenomaan potilaita ja omaisia varten.
Hoidettavan kunnosta saa todistukset hoitavalta lääkäriltä/sairaanhoitopisteeltä.
Oman kunnan tai kaupungin sosiaalitoimesta käydään kartoittamassa koti/omaishoidon tarve, mitä apuvälineitä ja auttajia potilas tarvitsee kotona, millaista tukea omaishoitajaksi ryhtyvä tarvitsee itselleen ja potilaalle arjessa.
Oman kaupungin/kunnan sosiaalitoimen yhteyshenkilölle voi soittaa ja pyytä lisäapua jos sitä tarvitsee tai potilaan tilanne muuttuu. Samalla voi keskustella taloudellisista seikoista ja mahdollisista muutoksista omaishoitajan tilanteeseen.
Nämä kaikki toimet ovat nimenomaan hoidettavana olevan ihmisen ja omaishoitajan parhaaksi. Niillä turvataan omaishoitajan jaksamista, taloudellista tilannetta ja myös tulevaisuutta. Ei kannata jättää asioita hoitamatta vain sen vuoksi jos asiaa ei aluksi ymmärrä ja se sen vuoksi näyttää hankalalta.- Anonyymi
Kirjoitinko että luovuin ansiosidonnaisesta päivärahasta.
En luopunut.
Olin palkkatuella työssä ja jäin määräaikaisen sopimuksen jälkeen työttömäksi.
Tarkoittaen, että saisin olla niin 62-ikävuoteen asti.
TE keskus ei enää minua hätistelisi yhtään mihinkään.
Sitten pääsisin eläkkeelle.
Niinkuin kävikin.
Näin ei oikeastaan pitäisi toimia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kirjoitinko että luovuin ansiosidonnaisesta päivärahasta.
En luopunut.
Olin palkkatuella työssä ja jäin määräaikaisen sopimuksen jälkeen työttömäksi.
Tarkoittaen, että saisin olla niin 62-ikävuoteen asti.
TE keskus ei enää minua hätistelisi yhtään mihinkään.
Sitten pääsisin eläkkeelle.
Niinkuin kävikin.
Näin ei oikeastaan pitäisi toimia.Työttömän on aika vaikea saada "omaishoitajan statusta".
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Työttömän on aika vaikea saada "omaishoitajan statusta".
Niin se on.
Olin loppujen lopuksi vaimo, joka oli luvannut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisessä.
Ap
- Anonyymi
Kuin kivenä betonimyllyssä pyörit ympyrää sekavien ohjeitten kanssa, jokaisella paikkakunnallakin apu ja päätökset tehdää erilaisin kriteerein, kunnan/kaupungin kukkarossa muutama eurokin on iso raha kun saajana olisi omaishoidettava tai omaishoitaja.
Lupaukset avusta petetään vähitellen karsien luvatut hoitotarvikkeet ja kotikäynnit.
Miksi tämä on näin hel vetin vaikeaa, uupuu ja väsyy jo näitten sekavien epämääräisten ohjeittenkin kanssa, juokset ympäriinsä lippujen ja lappujen kanssa.- Anonyymi
Oikeesti ei tarvitse juosta missään, asiat voi hoitaa yhdellä käynnillä oman paikkakunnan sosiaalitoimistossa ja/tai niiden tekemällä kotikäynnillä, jossa kartoitetaan potilaan kunto ja tarvittavan hoidon määrä.
Kun jaksaa keskittyä asiaan pari tuntia, niin siinä se on. Jos omat voimat eivät riitä asioiden hoitamiseen, ottakaa mukaan sellainen ihminen jolla on terve järki päässä ja puhekyky tallella.
Kunta ei voi karsia pois mitään ilman syytä. Jos jotain karsitaan, se tarkoittaa sitä, että hoidettavan kunto on parantunut sen verran ettei hän tarvitse enää kyseistä asiaa. Jokaisella hoidettavalla on terveydenhuollossa ns. omahoitaja. Muista käyttää hoidettavaa säännöllisesti terveydenhuollon pisteessä tai omahoitajaa/kotisairaanhoitoa teillä kotona. Jos kunta ilmoittaa että rahantulo/apu sieltä suunnalta vähenee, niin ei muuta kuin palaveri omahoitajan ja potilaan asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa. Siinä kartoitetaan uudelleen potilaan kunto ja tarvittava apu.
Jos tulee väärä päätös, ei muuta kuin uusi palaveri kasaan. Siellä käyt kohta kohdalta läpi hoidettavan tarvitseman avun määrä ja omaishoitajan resussit kyseisen hoidon antamiseen.
Ei voida mitenkään velvoittaa että minkäänkokoinen nainen pystyisi yksin kylvettämään, hoitamaan petiin ja pedistä pois täysin liikuntakyvytöntä aikuista ihmistä 24/7/365. Eiväthän ne pysty siihen edes hoitolaitoksissa vaikka heillä on käytössä kaikki apuvälineet.
Kannattaa ajatella näitä asioita järjellä eikä tunteella. Vaikka kuinka tunteisiin menisi, niin järki käteen. Kyse on hoidettavan hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja omaishoitajan terveydestä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oikeesti ei tarvitse juosta missään, asiat voi hoitaa yhdellä käynnillä oman paikkakunnan sosiaalitoimistossa ja/tai niiden tekemällä kotikäynnillä, jossa kartoitetaan potilaan kunto ja tarvittavan hoidon määrä.
Kun jaksaa keskittyä asiaan pari tuntia, niin siinä se on. Jos omat voimat eivät riitä asioiden hoitamiseen, ottakaa mukaan sellainen ihminen jolla on terve järki päässä ja puhekyky tallella.
Kunta ei voi karsia pois mitään ilman syytä. Jos jotain karsitaan, se tarkoittaa sitä, että hoidettavan kunto on parantunut sen verran ettei hän tarvitse enää kyseistä asiaa. Jokaisella hoidettavalla on terveydenhuollossa ns. omahoitaja. Muista käyttää hoidettavaa säännöllisesti terveydenhuollon pisteessä tai omahoitajaa/kotisairaanhoitoa teillä kotona. Jos kunta ilmoittaa että rahantulo/apu sieltä suunnalta vähenee, niin ei muuta kuin palaveri omahoitajan ja potilaan asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa. Siinä kartoitetaan uudelleen potilaan kunto ja tarvittava apu.
Jos tulee väärä päätös, ei muuta kuin uusi palaveri kasaan. Siellä käyt kohta kohdalta läpi hoidettavan tarvitseman avun määrä ja omaishoitajan resussit kyseisen hoidon antamiseen.
Ei voida mitenkään velvoittaa että minkäänkokoinen nainen pystyisi yksin kylvettämään, hoitamaan petiin ja pedistä pois täysin liikuntakyvytöntä aikuista ihmistä 24/7/365. Eiväthän ne pysty siihen edes hoitolaitoksissa vaikka heillä on käytössä kaikki apuvälineet.
Kannattaa ajatella näitä asioita järjellä eikä tunteella. Vaikka kuinka tunteisiin menisi, niin järki käteen. Kyse on hoidettavan hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja omaishoitajan terveydestä.Kun mies sairastui, olin sosiaalissa työssä.
Eli olin itse pelipaikalla alusta lähtien.
Tiesin miten toimitaan.
Ja työkaverit neuvoivat lisää.
Hain esteettömän vuokra-asunnon, johon mies voi tulla asumaan.
pyörätuoleineen.
Yhdessä lääkärin, sairaanhoitajien, kuntohoitajien, sosiaalihoitajan ja tulevan asunnon hoitajien kanssa pidettiin palaveri,sairaalassa.
Ja tehtiin päätöksiä.
Sieltä, apuvälinelainaamosta tuotiin kaikki mahdolliset apuvälineet.
Anoin jalanhoitoon liittyviå tarvikkeita ja vaippoja.
Ne hyväksyttiin ja tuotiin kotiin, ilmaiseksi.
Kelaan olin yhteydessä netin kautta.
Sain paljon apua kun pyysin.
Joka ilta kävi päivystävä hoitaja kysymässä,katsomassa ja auttamassa miehen yöpuulle.
Itse aloin myöhemmin yksin selvitä siitä.
Ap
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Valkeakosken 15-v tapauksessa ihmettelen ??
On sääli, että pahoja ihmisiä liikkuu aina vapaana eri puolilla Suomea, mutta minkä ihmeen takia 15-vuotiaan nuoren täyt1003136Nyt ahdistaa
Joku nuori tyttö on surmattu Valkeakoskella. En tunne ihmistä, mutta silti se koskettaa. Uutisissa oli hiljattain, että823066Puhuuko Orpo niin totta kuin osaa?
Vai osaisiko "en muuta keksinyt" -Orpo edes vähän paremmin puhua totta? https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/f8d5241f-3171951Laita viestiä?
Sitten kun on sinulle hyvä hetki, minä odotan. Jotain jäi kesken ja haluan viedä sen loppuun 😘891444Salakamera! Kirsikka Simberg julkaisi Farmilla otetut salakuvat: "Paha tapa" paljastuu! Katso kuvat!
Oho, no nyt on kyllä rikottu sääntöjä… Farmi Suomi -kuvauksista paljastuu yllättävää materiaalia. Lue lisää: https://w61236Olen ollut pois täältä neljä kuukautta
Neljä kuukautta sitten olin tosiaan psykoottinen, ja jouduinkin osastolle hoidettavaksi kahdeksi kuukaudeksi. Ystävyys-1861155Olen ollut ikävä, tiedän
ja myönnän sitten ettei johdu mistään vahvuudesta, vaan siitä, että olen ollut aika loukkaantunut. Voit kerätä siitä pi77878Keski-ikäinen nainen raiskasi miehen
https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010451173.html Ei olisi varmasti kymmenen vuotta nuorempana tarvinnut pakottaa.124805- 46783
- 46747