Ihmettelen, kun olen ollut auttamattoman rakastunut yhteen tyyppiin yli vuoden. Mutta hän ei vastaa tunteisiin. Että koska tämä kammottava ikävä lakkaa. Itse koen rakkautta syvästi mutta hän pysyttelee small talkissa. Surkeaa kun ei saa tunteille vastakaikua. En vaan pääse tästä eteenpäin. Haluaisin unohtaa koko asian. Miksi tunteet on niin voimakkaita. Melkein menee henki. Ihan sietämätöntä tälläinen sydänsuru. Miten olette selvinneet vastaavissa tilanteissa.
Miksi ikävä ei lakkaa, auttakaa.
Anonyymi
23
520
Vastaukset
- Anonyymi
Jaa.
- Anonyymi
Paljon vaan sivusuhteita niin unohtuu
- Anonyymi
Sillähän se parantuu, millä se on tullutkin. Hyppäät kaulaan, etkä löysää irti!
Pikkuhiljaa se nimenomaan helpottaa, kun toinen ei vastaa tunteisiin. On saavuittamaton ja etäinen.
Ymmärtää, ettei omiakaan tunteita kannata elätellä ja antaa niiden pikkuhiljaa kuihtua pois. Tai ainakin vaimentua niin, ettei niitä enää mieti joka hengenvedolla. :)
Pikkuhiljaa kuin mummo lumessa.- Anonyymi
Vuosi sitten ajattelin että tapan itseni, niin kovaa oli tuo ikävä. Nyt ajattelen että joku toinen tyyppi voisi ehkä paikata ikävän.
Ei sellaiseen ihmiseen kannata rakastua, joka ei kykene tuntemaan mitään. Saa jatkuvasti vaan turpiin. Mutta en tajua, miksi ihmiset siis miehet usein on tunnekylmiä. Mistä se johtuu. Kun elämässä parasta on tunteilu ja rakastaminen varsinkin. Iman sitä on todella vaikea elää. - Anonyymi
mistä tiedät ettei häntä kiinnosta? Jos hän odottaa sinun tekevän kunnon aloitteen? Oletko m vai n?
- Anonyymi
Samaa mietin. Vastapuoli odottaa ratkaisevaa vihjettä.
Vähän samoilla ajatuksilla täälläkin kärvistellään, vaikka mun kohdalla ei välttämättä ole ihan rakastumisesta kyse. Yritän unohtaa siinä onnistumatta. Mun tilanne vaan on hankala sen suhteen, että muista syistä johtuvien omien vähäisten voimavarojen takia en aloitetta halua/pysty itse tehdä tällä hetkellä, vaikka mitään muuta läpipääsemätöntä estettä ei siihen varsinaisesti ole. Saan edelleen häneltä katseita, silloin harvoin kun satumme satunnaisesti kohtaamaan jossain, joten se antaa lisää mietittävää sen suhteen, mistä hänen kohdalla on kyse. Sen tiedän, että pakkeja en antaisi jos hän aloitteen tekisi. Mutta en sitä vaadi tai edes odota näin pitkän ajan jälkeen siitä, kun viellä suhteellisen säännöllisesti näimme toista vuotta sitten, ja sitä aiemmin.
En osaa sanoa muuta, kuin et eiköhän siinä unohtamisessa onnistu lopulta ajan kanssa, jos/kun ei näe tai saa vastakaikua.
En ole varattu, eikä hän tietääkseni ole varattu, enkä ole sama ihminen kahden muun nikin takana olevien kanssa, vaikka yksi ihminen niin tällä palstalla sitä kuvittelee ja virheellisesti tunnistelee. Joten omalla kohdalla EI OLE kyse fantasiasta. Tämä selvennyksenä erään aloituksen kommentissa muutama päivä sitten kyseisen ihmisen väittämään. Pääosin kirjoittelen toisella palstalla, vaikka tännekin välillä osun.
Voimia sulle ap. Yritetään jaksaa jatkaa unohtamista kaikesta huolimatta. Kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa, ja tapaat ihmisen jolta saat vastakaikua.- Anonyymi
Oletko itse sitten ollut syvällisempi vai pysynyt myös small tallissa?
Olen umpi ihastunut ollut jo pitkään, ja small talk linjalla mennään. Mutta siihen on syynsä. - Anonyymi
No mitä sä ite sitte sille puhut, meinaatko että oot jotenki tuonut esiin ihastukses, ja se vastaa siihen puutaheinäällä, kyllä se sillon tarkoittaa hienovaraisia pakkeja. Tai sitte se on tavallista toopempi, eikä ymmärrä ku suoraa puhetta, pyydä vaikka kahville, niin pääset epävarmuudesta kertaheitolla.
- Anonyymi
Mistä hän voi tietää sinun tunteesi? Eikö sulla jo sytytä?
- Anonyymi
Menee ne! Eteenpäin.. Ne menee kun uuden löytää.. Voin luvata😃.. Monesti kohdalle tulee huomattavasti parempi💪..
- Anonyymi
Ei kannata rakastua niin ei tule ongelmia eikä mielialat vaihtele vaan voi juhlia ja olla onnellinen joka päivä.
- Anonyymi
Tämä niin totta! Mutta minkä teet...varattu mies vei järjen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä niin totta! Mutta minkä teet...varattu mies vei järjen.
Juoksee muka varatun perässä, vaikka tinen ei edes tunne tätä hössöttäjää. Kiusaaja paska, luulee olevansa joku joka ottaa kenet haluaa.
- Anonyymi
Mitään ei ole tehtävissä.
Mulla ei ole montaa vuotta, että tulee vuosikymmen täyteen lähtemätöntä yksipuolista rakkautta! Kun tulee oikea kohdalle, se on menoa. Elimistö ei anna periksi, vaan se on jatkuvassa hälytystilassa ja muistuttaa taukoamatta siitä, että:
”SOS! Herää pahvi! Sun elämäsi nainen on tuossa!!! Tee jotain!!!”- Anonyymi
Trollin lurputusta!!!!
- Anonyymi
Kai keho menee ihan sekaisin jostain aivokemiasta kun rakastuu. Samalla se on ihanaa ja kauheaa. Kohdetta on ihana tavata, herää toivo, jospa tästä kuitenkin tulisi vielä jotain. Se on ihana hetki. Mutta ei, kun ei, sillä toisella ei vaan lähde jokin ihastumissysteemi käyntiin. Parasta varmaan ettei näkisi sitä ihmistä lainkaan. Ja yksipuolinen rakkaus on ihan surkeaa. Tuntee epäonnistuneensa kaikessa. Miksi ihminen tuntee rakkautta. Koska ei ole mitään karseempaa kuin se ettei saakaan vastarakkautta.
- Anonyymi
Noinhan se menee. Ja kun jatkuu tarpeesi pitkään, menee vaan vaikeammaksi. Silloin on paras kun yrittää vältellä näkemistäkin. Kun näkemättä on ollut pidempään, aika alkaa kultaamaan muistoja. Ikävä on kuitenkin niin kovaa kaiken aikaa. Ja sitten sitä luuleekin jo, että jos nyt onnistuisi. Hengaillaan hetken ja kaikki päättyy osaltani kyyneliin. Sitten sen taas muistaa jonkin aikaa.
Vaikka kuinka rakastaisi, ei se toinen välttämättä lämpene kuitenkaan. Tuntuu niin väärältä, mutta minkäs teet. Ainoa mitä voin tehdä, on suojella itseäni. Toisaalta tarvitsen aina lisätodisteita siihen, että voisin irrottautua. Eli kolhin itseäni lähtemällä hänen matkaansa. Kohtuuttoman kuluttavaa se on.
Tämän hetkinen taktiikka on, että toivon etten näkisi missään. Ja välillä kun törmää väkisinkin, voi vaihtaa pari sanaa, muttei mitään muuta. Seuraa siitäkin vähästä jo viikon parin matalalentoa. En voi käsittää, miksei ne tunteet vaan voi loppua, että voisin olla vapaa?
Mitään muuta haluakaan, kuin elää vapaana, nauttia elämästä ja mukavien ihmisten seurasta. Ja saan minä huomiota muilta miehiltä, mutta automaattisesti torjun heidät, kun en muuhun pysty. Ei ole luottamusta kehenkään, mutten myöskään pysty ihastumaan sillä tavalla. Silkkaa kidutusta, mutta ehkä sen kanssa oppii elämään ja kenties tunteetkin haalenee joskus. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Noinhan se menee. Ja kun jatkuu tarpeesi pitkään, menee vaan vaikeammaksi. Silloin on paras kun yrittää vältellä näkemistäkin. Kun näkemättä on ollut pidempään, aika alkaa kultaamaan muistoja. Ikävä on kuitenkin niin kovaa kaiken aikaa. Ja sitten sitä luuleekin jo, että jos nyt onnistuisi. Hengaillaan hetken ja kaikki päättyy osaltani kyyneliin. Sitten sen taas muistaa jonkin aikaa.
Vaikka kuinka rakastaisi, ei se toinen välttämättä lämpene kuitenkaan. Tuntuu niin väärältä, mutta minkäs teet. Ainoa mitä voin tehdä, on suojella itseäni. Toisaalta tarvitsen aina lisätodisteita siihen, että voisin irrottautua. Eli kolhin itseäni lähtemällä hänen matkaansa. Kohtuuttoman kuluttavaa se on.
Tämän hetkinen taktiikka on, että toivon etten näkisi missään. Ja välillä kun törmää väkisinkin, voi vaihtaa pari sanaa, muttei mitään muuta. Seuraa siitäkin vähästä jo viikon parin matalalentoa. En voi käsittää, miksei ne tunteet vaan voi loppua, että voisin olla vapaa?
Mitään muuta haluakaan, kuin elää vapaana, nauttia elämästä ja mukavien ihmisten seurasta. Ja saan minä huomiota muilta miehiltä, mutta automaattisesti torjun heidät, kun en muuhun pysty. Ei ole luottamusta kehenkään, mutten myöskään pysty ihastumaan sillä tavalla. Silkkaa kidutusta, mutta ehkä sen kanssa oppii elämään ja kenties tunteetkin haalenee joskus.Just samalla tavalla itelläkin. Kun en ollut rakastunut niin elämä oli kivaa, olin vapaa ja kaikin puolin tyytyväinen. Mutta sitten kävi näin. En voi tunteilleni mitään. Aluksi kuvittelin et toinen tuntee samalla tavalla ja tunteet lähti kunnolla käyntiin. Mutta nyt tämä on tuskallista ja kiduttavaa enkä meinaa päästä irti. Enkä tälläisessa tilassa pysty rakastumaan kehenkään toisenkaan. En tajua miten näin kävi. Miksi olen niin kiinni siinä toisessa. Yksi katse, sana tai kosketus riittää käynnistämään täyden hullantumisen ja eufoorisen tilan. En ymmärrä oikein itseäni. Toisaalta on ihana kun voi tuntea ja fiilistellä mutta välillä olen pohjattoman onneton. Toinen ei kuitenkaan oikeasti välitä minusta joten hyvin on yksipuolista tämä olotila.
- Anonyymi
Puhu sille!
- Anonyymi
Sama virsi,,,,,,,,,,,,,,!
- Anonyymi
Ei se osaa lukea ajatuksia!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p561886Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,481638- 521574
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51517Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61495Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61405Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81306Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121281Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41163Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41138