Hyppyhullu minä.

Stadissa oli naperoaikoinani toista kymmentä hyppyrimäkeä joita ahkerasti kiersimme. Olin saanut oikein mäkisukset kun lupasin olla kiltti.
Nyt ne mäet on kaikki purettu lukuunottamatta Hertsikaa.
Nyt kummastellaan kuinka suomalaisia huippuhyppääjiä ei enää ole. No ei kai perkule voi olla kun ei ole enää mäkiäkään....

Kesäisin harrastin uimahyppyjä. Yksi myöhäisperuistani on nähtävillä YouTube- kanavaltani. Eräs tärkeä arvostelukriteeri on nilkkojen ojennukset veteen tultaessa. Tämän toteutin tuossa hypyssäni hienosti.
Sen voi katsoa hidastettuna pysäyttämällä kuvan ja painamalla toistuvasti näppäimien pistettä. Tätä eivät moni tiedä.
Niin ja se kanavani on nimellä Viktor Atamaani.

Aikaa kului ja siirryin harrastamaan laskuvarjohyppyjä ja painostin useita ysäviäni ja läheisiänikin hyppäämään. Eräs kaveri on jäänyt mieleeni. Hänellä oli korkean paikan kammo. Olin mukana ekalla hypyllään. Koetti viimeisillä voimillaan pitää kiinni hyppykoneen ovankarmeista ja niitä jouduin irti vääntämään.
Jatkossa hyppelimme muodostelmia.

Entiset vaimoni sitten toruivat minua koska hyppelin vieraissa.
Näin jälkikommenttina voinen todeta että erilaiset hypyt ovat täyttäneet elämäni.