Miksi ruotsissa levytetään maanmiesten sinfonioita suomea enemmän?

Nyt kuuntelen aikanaan hyvin suositun ja Sibeliuksen suuresti arvostaman ruotsalaisen Ture Rangströmin sinfonioita no 2, 3 ja 4 jotka Norrköpingin sinfoniaorkesteri on levyttänyt CPO merkille Michail Jurowskin johtamana. Suomessa kun ei taltioida omaa kulttuuri-ja musiikkiperintöä CD:lle läheskään yhtä mittavasti kuten ruotsissa ilmeisesti rahoituksen ja ymmärryksen puutteesta johtuen.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt kuuntelen aikanaan hyvin suositun ja Sibeliuksen suuresti arvostaman ruotsalaisen Ture Rangströmin sinfonioita no 2, 3 ja 4 jotka Norrköpingin sinfoniaorkesteri on levyttänyt CPO merkille Michail Jurowskin johtamana. Suomessa kun ei taltioida omaa kulttuuri-ja musiikkiperintöä CD:lle läheskään yhtä mittavasti kuten ruotsissa ilmeisesti rahoituksen ja ymmärryksen puutteesta johtuen.

Lue lisää

Tuntuu huvittavalta että Andrew Manzen tasoinen kapellimestari on tarttunut näin anakronistiseen duuri molli tonaaliseen musiikkiin kuin Larssonin sinfoniat joihin ei edes suomen olioissa voine verrata ketään muuta kuin viimeistä sibeliaania lauri ikosta sillä edes tuukkanen, Aaltonen, Fordell tai saikkola eivät kirjoittaneet sävelkieleltään niin vanhentuneita ja epämuodikkaita sinfonioita suomessa samoihin aikoihin kuin Larsson sävelsi omiaan ruotsissa ja siitä huolimatta jopa arvostettu saksalainen levymerkki CPO on ihme kyllä ja taivahan tosi levyttänyt niitä mutta ei tietääkseni milloinkaan yhtään suomalaista teosta, yhtä unohdetuista säveltäjistä puhumattakaan kuin Larsson on yleismaailmallisesti sinfonikkona.

Anonyymi kirjoitti:

Tuntuu huvittavalta että Andrew Manzen tasoinen kapellimestari on tarttunut näin anakronistiseen duuri molli tonaaliseen musiikkiin kuin Larssonin sinfoniat joihin ei edes suomen olioissa voine verrata ketään muuta kuin viimeistä sibeliaania lauri ikosta sillä edes tuukkanen, Aaltonen, Fordell tai saikkola eivät kirjoittaneet sävelkieleltään niin vanhentuneita ja epämuodikkaita sinfonioita suomessa samoihin aikoihin kuin Larsson sävelsi omiaan ruotsissa ja siitä huolimatta jopa arvostettu saksalainen levymerkki CPO on ihme kyllä ja taivahan tosi levyttänyt niitä mutta ei tietääkseni milloinkaan yhtään suomalaista teosta, yhtä unohdetuista säveltäjistä puhumattakaan kuin Larsson on yleismaailmallisesti sinfonikkona.

Lue lisää

Korjaan sen verran että CPO on levyttänyt ainakin Sallisen musiikkia ja sinfonioita sekä kenties joitakin muitakin nykysäveltäjiämme kuten Rautavaaraa.

Tämä ei kuitenkaan selitä sitä miksi saksalaisen cpo levy-yhtiönkin pitää toistamiseen levyttää ruotsissa jo kertaalleen levytetyt Larssonin tunkkaiset ja totaalisesti ajastaan jälkeen jääneet anakronistiset molli sinfoniat niin kuin kyseessä olisi joku Beethoveniin verrattava suurikin säveltäjä sillä larsson tunnetaan maailmalla oikeastaan vain hänen viehättävästä Pastoraalisarjastaan kun taas sinfoniansa ovat auttamattoman vanhanaikaisia ja kehityksen kelkasta pudonneita jollaisia juuri kukaan muu edes skandinaviassa ei enää 1940 luvulla kehdannut säveltää viimeiseklsi sibeliaaniksi luonnehdittua Lauri Ikosta ja iskelmänikkarina tunnettua Jaakko Pullia lukuun ottamatta ja suomessakin on elänyt larssonia paljon modernimpia, edistyksellisempiä ja m,erkittävämpiä jopa kansainvälistä mainettakin niittäneitä säveltäjiä sibeliuksen varjossa joita olisi voinut yhtä hyvin levyttää vaihteeksi cpo merkille tai BISsille kuten esim. Nils Eric Fougstedtin tonaalisuudesta poispäin pyrkivän ja muodoltaan 1 osaisen postwagnerilaisen uusromanttisen 2. sinfonian v. 1948 tai säveltäjän tunnetuimman teoksen dodekafonian leimaaman Trittico sinfonicon v. 1959 joka on säveltäjänsä tunnetuin orkesteriteos tai komean passacaglian v. 1941, filosofisen aurea dictan kuorolle ja orkesterille jonka jokaisella osalla on oma 12 sävelrivinsä puhumattakaan ensimmäisestä suomessa sävelletystä dodekafonisesta ork.teoksesta angoscia mutta kun ei vaan ruotsalaista musiikkia piti hinnalla millä hyvänsä saadfa cpo merkille kun ruotsihan ovat tunnettu suurena sivistyskansana ja suomi takapajulana jossa asuu vain alkukantaisia ihmisiä ja sibelious on saksalaisten mielestä niin kova ettei kukaan muu hänen aikanaan elänyt säveltäjä osannut mitään eikä heitä tunne kukaan niin siksi on parempi suosia epäajanmukaisia ruotsalaisiakin suomalaisia kernaammin vaikka larsson ei myy yhtään paremmin kuin fougstedt mutta on kyllä heikompi ja vanhanaikaisempi sävelseppo..

Käsittääkseni monet kapellimestarit ovat ennen kapellimestariksi ryhtymistä opetelleet soittamaan jotakin instrumenttia kuten EP käyrätorvea, Vänskä klarinettia, Oramo ja Storgårds viulua, Mälkki selloa, Segerstam pianoa, Ahti Karjalainen oli multi instrumentalisti jonka pääsoitin oli kuitenkin pasuuna ja hän johti levylle oman Sääski sinfoniansa joka LP minullakin on ja se teki pakahduttavamman vaikutuksen kuin kansallissäveltäjämme sinfoniat vaikkei uskoisi pelkän maineen perusteella.

On kuitenkin totta että arvostelukyky on se jota kapuilta puuttuu johtaessaan usein kevyttä poppista syvästi koskettavan ja raskaiden traagisten sinfonioiden sijaan kuten Saikkolan 2. luultavasti on..

"Kapellimestareiksi ryhtyvät ne, jotka eivät opi soittamaan. Se siitä arvostuksesta."

Tjaa? mutta emmekö voi esimerkiksi lukea Wikipediasta koskien kapellimestari Leif Segerstamia että:
Segerstam opiskeli Sibelius-Akatemiassa pianon- ja viulunsoittoa sekä orkesterinjohtoa. Vuonna 1962 hän voitti Maj Lind -pianokilpailun ja debytoi viulistina.

Anonyymi kirjoitti:

"Kapellimestareiksi ryhtyvät ne, jotka eivät opi soittamaan. Se siitä arvostuksesta."

Tjaa? mutta emmekö voi esimerkiksi lukea Wikipediasta koskien kapellimestari Leif Segerstamia että:
Segerstam opiskeli Sibelius-Akatemiassa pianon- ja viulunsoittoa sekä orkesterinjohtoa. Vuonna 1962 hän voitti Maj Lind -pianokilpailun ja debytoi viulistina.

Lue lisää

Panulasta piti jopa tulla kanttori-urkuri.

Anonyymi kirjoitti:

Käsittääkseni monet kapellimestarit ovat ennen kapellimestariksi ryhtymistä opetelleet soittamaan jotakin instrumenttia kuten EP käyrätorvea, Vänskä klarinettia, Oramo ja Storgårds viulua, Mälkki selloa, Segerstam pianoa, Ahti Karjalainen oli multi instrumentalisti jonka pääsoitin oli kuitenkin pasuuna ja hän johti levylle oman Sääski sinfoniansa joka LP minullakin on ja se teki pakahduttavamman vaikutuksen kuin kansallissäveltäjämme sinfoniat vaikkei uskoisi pelkän maineen perusteella.

Lue lisää

"Hän [Ahti Karjalainen] johti levylle oman Sääski sinfoniansa joka LP minullakin on ja se teki pakahduttavamman vaikutuksen kuin kansallissäveltäjämme sinfoniat vaikkei uskoisi pelkän maineen perusteella."

No, yllä olevan kirjoittaja näköjään unohti mainita mitä Sibeliuksen musiikin hänelle aiheuttamiin vaikutuksiin tulee sen että kesällä 2018 heinäkuussa hän osti muuan päivä eräästä jäätelökioskista jäätelön joka teki häneen suuremman kirpaisevan vaikutuksen kuin minkään musiikin mitä Sibeliuksen tiedetään tehneen, mutta sittemmin elokuussa ilmeni että hänellä oli reikä eräässä hampaassa, mutta sen reiän korjaamisen jälkeen jäätelöjen syönnin aiheuttamat elämykset yhtäällä ja Sibeliuksen musiikki toisaalla ovat olleet hänelle eri vaikutustasoilla jokseenkin tasaveroisia.

Anonyymi kirjoitti:

"Hän [Ahti Karjalainen] johti levylle oman Sääski sinfoniansa joka LP minullakin on ja se teki pakahduttavamman vaikutuksen kuin kansallissäveltäjämme sinfoniat vaikkei uskoisi pelkän maineen perusteella."

No, yllä olevan kirjoittaja näköjään unohti mainita mitä Sibeliuksen musiikin hänelle aiheuttamiin vaikutuksiin tulee sen että kesällä 2018 heinäkuussa hän osti muuan päivä eräästä jäätelökioskista jäätelön joka teki häneen suuremman kirpaisevan vaikutuksen kuin minkään musiikin mitä Sibeliuksen tiedetään tehneen, mutta sittemmin elokuussa ilmeni että hänellä oli reikä eräässä hampaassa, mutta sen reiän korjaamisen jälkeen jäätelöjen syönnin aiheuttamat elämykset yhtäällä ja Sibeliuksen musiikki toisaalla ovat olleet hänelle eri vaikutustasoilla jokseenkin tasaveroisia.

Lue lisää

Ahti "Patalakki" karjalaisen signeeraamaa LP levyä jossa soi Kostiaisen sellokonserton ohella Karjalaisen 3. sinfonia alaotsikoltaan sääski ei ensikuulemalta oikein auennut minulla ja luulin aluksi sen edustavan sävelkieleltään atonaalista musiikkia kunnes vasta useampien kuuntelukertojen jälkeen ihastuin teokseen ja oivalsin sen olevan tyyliltään pikemminkin uusklassinen ja ilmeisesti vapaatonaalinen kuten karjalaisen toinenkin sinfonia, molemmat 1970 luvulta, mutta johonkin Einar Englundin edustam,aan neuvostovaikutteiseen uusklassismiin verrattuna sen avausosassa olöi monia pakahduttavia ja tekisi mieli sanoa, bruckneriaanisia nousuja ja sääskiparven surinaa ja taitavaa puhallinsatsin hallintaa tässä eityisesti vaskia ajatellen kirjoitetussa sinfoniassa joka alkaa schubertin 9. sinfonian mieleentuovalla muistaakseni pasuunasoololla ja hitaassa osassa kuuluu soitinnukseen myös nokkahuilu joka alleviivaa teoksen uusklassista luonnetta josta poikkeuksen tekee osan huippukohdissa kuultava suuri tsaikovskiaaninen melodia joistakin huumorintäyteisistä oivalluksista puhumattakaan puhallinsäestyksessä.

Anonyymi kirjoitti:

"Hän [Ahti Karjalainen] johti levylle oman Sääski sinfoniansa joka LP minullakin on ja se teki pakahduttavamman vaikutuksen kuin kansallissäveltäjämme sinfoniat vaikkei uskoisi pelkän maineen perusteella."

No, yllä olevan kirjoittaja näköjään unohti mainita mitä Sibeliuksen musiikin hänelle aiheuttamiin vaikutuksiin tulee sen että kesällä 2018 heinäkuussa hän osti muuan päivä eräästä jäätelökioskista jäätelön joka teki häneen suuremman kirpaisevan vaikutuksen kuin minkään musiikin mitä Sibeliuksen tiedetään tehneen, mutta sittemmin elokuussa ilmeni että hänellä oli reikä eräässä hampaassa, mutta sen reiän korjaamisen jälkeen jäätelöjen syönnin aiheuttamat elämykset yhtäällä ja Sibeliuksen musiikki toisaalla ovat olleet hänelle eri vaikutustasoilla jokseenkin tasaveroisia.

Lue lisää

Musiikilliset kokemukset ovat syvimmältä luonteeltaan ja olemukseltaan psyykkisiä eikä puhdasta aistinautintoa kuten jäätelön syönti voi verrata niihin.

Anonyymi kirjoitti:

Musiikilliset kokemukset ovat syvimmältä luonteeltaan ja olemukseltaan psyykkisiä eikä puhdasta aistinautintoa kuten jäätelön syönti voi verrata niihin.

Säveltäjä Ahti Karjalaisella on melko laaja tuotanto johon kuuluu myös useita sinfonisia runoja kuten Merikoski, Keski suomelle, Aamusta iltaan, Talvikuvia, Gratus sinfoninen kuva Oulusta, sarjoja orkesterille ja jo mainittujen konserttojen lisäksi kantelekonsertto, klarinettikonsertto, 2. pasuunakonsertto ja useita muita teoksia soolosoittimille ja orkesterille sekä useita kamarimusiikkiteoksia mm. puhaltimille kuten puhallinsekstetto ja puhallinkvintetto, jousikvartetto, puhallintrio ja 6 partitaa ym. sekä laaja kuorolaulutuotanto.

Anonyymi kirjoitti:

Säveltäjä Ahti Karjalaisella on melko laaja tuotanto johon kuuluu myös useita sinfonisia runoja kuten Merikoski, Keski suomelle, Aamusta iltaan, Talvikuvia, Gratus sinfoninen kuva Oulusta, sarjoja orkesterille ja jo mainittujen konserttojen lisäksi kantelekonsertto, klarinettikonsertto, 2. pasuunakonsertto ja useita muita teoksia soolosoittimille ja orkesterille sekä useita kamarimusiikkiteoksia mm. puhaltimille kuten puhallinsekstetto ja puhallinkvintetto, jousikvartetto, puhallintrio ja 6 partitaa ym. sekä laaja kuorolaulutuotanto.

Lue lisää

Säveltäjä Ahti Karjalaisella on melko laaja tuotanto johon kuuluu myös partita piereksijälle ja säkkipillille.

Jostain syystä sitä teosta ei vielä ole levytetty, johtuen enimmäkseen kai siitä että levytyksen tekoa varten kukaan ei vielä ole suostunut pierusolistiksi, mikä on sinänsä vahinko sillä kyseisen teoksen solistin osuus sisältäisi monenlaisia analkronistisia duuri molli tonaalisia osuuksia, kuten myös kontrapunktisemmin ajateltuja kohtia joita esittäessä solistilla on melkein perze revetä.

Tiettävästi kyseinen teos on kerran eräillä musiikkipäivillä esitetty ulkoilmassa järjestetyssä konsertissa. Muuan silloin yleisössä ollut kertoi että teos oli vaikuttava varsinkin niissä kohdissa jossa tuuli kävi esiintymislavalta suoraan yleisön suuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Säveltäjä Ahti Karjalaisella on melko laaja tuotanto johon kuuluu myös partita piereksijälle ja säkkipillille.

Jostain syystä sitä teosta ei vielä ole levytetty, johtuen enimmäkseen kai siitä että levytyksen tekoa varten kukaan ei vielä ole suostunut pierusolistiksi, mikä on sinänsä vahinko sillä kyseisen teoksen solistin osuus sisältäisi monenlaisia analkronistisia duuri molli tonaalisia osuuksia, kuten myös kontrapunktisemmin ajateltuja kohtia joita esittäessä solistilla on melkein perze revetä.

Tiettävästi kyseinen teos on kerran eräillä musiikkipäivillä esitetty ulkoilmassa järjestetyssä konsertissa. Muuan silloin yleisössä ollut kertoi että teos oli vaikuttava varsinkin niissä kohdissa jossa tuuli kävi esiintymislavalta suoraan yleisön suuntaan.

Lue lisää

Kyllä Ahti Karjalaisen sinfoniat ovat emotionaalisessa voimassaan ja musiikillisessa keksinnässään Jannen frigidejä sinfonioita huomattavasti vaikuttavampia ja kohottavampia sääski sinfoniasta päätellen joka minulla on LP levyllä ja jonka kannessa säveltäjä itse toivottaa sääski kuulemisia talvi-illoiksi omakätisine nimikirjoituksineen.

Tämä juuri ihmetyttää että viime aikoina on julkaistu CD-levy/levyjä joissa soi lukuisten naisäveltäjien, niin suomalaisten kuten ruotsalaistenkin kuten Aulinin ja Andreen musiikkia mutta suomalaisista menneistä miessäveltäjistä kuten Tuukkasesta, Saikkolasta, Aaltosesta, Fougstedtista, Karjalaisesta, Pesosesta jne. kukaan ei ole kiinnostunut vaikka heidän tuotantoonsa mahtuu levyllä ennen julkaisemattomia suuria ja vaikuttavia sinfonioita.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä juuri ihmetyttää että viime aikoina on julkaistu CD-levy/levyjä joissa soi lukuisten naisäveltäjien, niin suomalaisten kuten ruotsalaistenkin kuten Aulinin ja Andreen musiikkia mutta suomalaisista menneistä miessäveltäjistä kuten Tuukkasesta, Saikkolasta, Aaltosesta, Fougstedtista, Karjalaisesta, Pesosesta jne. kukaan ei ole kiinnostunut vaikka heidän tuotantoonsa mahtuu levyllä ennen julkaisemattomia suuria ja vaikuttavia sinfonioita.

Lue lisää

Esim. albumilla jossa soittaa Göteborgin sinfoniaorkesteri johtajanaan Johannes Gustavsson kuullaan mm. suomalaisen Ida Mobergin orkesterisarja auringon nousu ja mm. ruotsalaisen Elfrida Andreen sinfonia no 1 C duuri.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä juuri ihmetyttää että viime aikoina on julkaistu CD-levy/levyjä joissa soi lukuisten naisäveltäjien, niin suomalaisten kuten ruotsalaistenkin kuten Aulinin ja Andreen musiikkia mutta suomalaisista menneistä miessäveltäjistä kuten Tuukkasesta, Saikkolasta, Aaltosesta, Fougstedtista, Karjalaisesta, Pesosesta jne. kukaan ei ole kiinnostunut vaikka heidän tuotantoonsa mahtuu levyllä ennen julkaisemattomia suuria ja vaikuttavia sinfonioita.

Lue lisää

"Tämä juuri ihmetyttää että viime aikoina on julkaistu CD-levy/levyjä joissa soi lukuisten naisäveltäjien, niin suomalaisten kuten ruotsalaistenkin kuten Aulinin ja Andreen musiikkia"

Tuosta on perimiltään syyttäminen automaattisia pesukoneita lukuisine pesuohjelmineen, jos niitä moterneja pesukoneita ei olisi niin ei akkaväellä olisi alati toistuvien avannolla pyykillä käyntien takia aikaa höpsötyksiin kuten musiikin säveltämiseen.

Anonyymi kirjoitti:

"Tämä juuri ihmetyttää että viime aikoina on julkaistu CD-levy/levyjä joissa soi lukuisten naisäveltäjien, niin suomalaisten kuten ruotsalaistenkin kuten Aulinin ja Andreen musiikkia"

Tuosta on perimiltään syyttäminen automaattisia pesukoneita lukuisine pesuohjelmineen, jos niitä moterneja pesukoneita ei olisi niin ei akkaväellä olisi alati toistuvien avannolla pyykillä käyntien takia aikaa höpsötyksiin kuten musiikin säveltämiseen.

Lue lisää

Enpä usko sillä Elfrida Andree sävelsi sinfoniansa no 1 C duuri jo 1800 luvulla eikä silloin ollut pesukonetta vielä keksittykään .

Anonyymi kirjoitti:

Enpä usko sillä Elfrida Andree sävelsi sinfoniansa no 1 C duuri jo 1800 luvulla eikä silloin ollut pesukonetta vielä keksittykään .

"Enpä usko sillä Elfrida Andree sävelsi sinfoniansa no 1 C duuri jo 1800 luvulla eikä silloin ollut pesukonetta vielä keksittykään ."

No silloin kunnon eli parempi aineksisella väellä vielä oli varaa palkata piikoja, joten ei Elfridan tarvinnut avannolla pyykätä, vaan kiitos ammattiliittojen mitenkä on tilanne nyt?

No nyt tilanne on se että kiitos ammattiliittojen monilla rahvaan edustajillakin eli taviksillakin on varaa pesukoneisiin ja osin sen takia kaikenlaista musiikin "osaajaa" eli "tekijää" riittää.

Se että naiset eivät kaikesta tuosta kerrotusta kehityksestä huolimatta vieläkään ansioidu säveltämisen alalla johtuu siitä että ne useimmat eivät vaan ehdi säveltämään kun niitten pitää mennä kynsisalonkiin asennuttamaan itselleen uusia tekokynsiä.

"Klo 14.45 tulossa kuunneltavaksi audio areenassa Valoisaa klassista jonka aluksi kuullaan Kalervo Tuukkasen itsensä johtamana säveltäjän 2-osainen 5. sinfonia."

Tuossa sen näkee että Ylen toiminasta puuttuu symmetria, sillä jos ensin olisi esitetty Tuukasen 5 osainen 2. sinfonia ja vasta sitten se 2-osainen 5. sinfonia, niin eiköhän kansakunta olisi kerääntynyt vastaanottimiensa ääreen ihan eri malliin kuin mitä nyt tapahtui.

Anonyymi kirjoitti:

"Klo 14.45 tulossa kuunneltavaksi audio areenassa Valoisaa klassista jonka aluksi kuullaan Kalervo Tuukkasen itsensä johtamana säveltäjän 2-osainen 5. sinfonia."

Tuossa sen näkee että Ylen toiminasta puuttuu symmetria, sillä jos ensin olisi esitetty Tuukasen 5 osainen 2. sinfonia ja vasta sitten se 2-osainen 5. sinfonia, niin eiköhän kansakunta olisi kerääntynyt vastaanottimiensa ääreen ihan eri malliin kuin mitä nyt tapahtui.

Lue lisää

Tuukkasen muodoltaan 3 osaisen 2. sinfonian avausosalle ovat ominaisia orientaaliselta kuulostavat lyhyet pentatoniset aiheet, hitaan toisen osan edetessä terassimaisin temponvaihdoksin kunnes sinfonia päättyy massiiviseen marssiin.

Soivassa arkistossa on kuunneltavissa Fougstedtin Angoscia joka on ensimmäisiä suomessa sävellettyjä dodekafonisia orkesteriteoksia mutta ei mielestäni kuitenkaan yhtä fasinoiva kuin Fougstedtin myöhäisromanttiset sinfoniat tai Tuukkasen tuotanto jos niikseen tulee.

Anonyymi kirjoitti:

Soivassa arkistossa on kuunneltavissa Fougstedtin Angoscia joka on ensimmäisiä suomessa sävellettyjä dodekafonisia orkesteriteoksia mutta ei mielestäni kuitenkaan yhtä fasinoiva kuin Fougstedtin myöhäisromanttiset sinfoniat tai Tuukkasen tuotanto jos niikseen tulee.

Lue lisää

Dodekafonisia teoksia ajattelin alkaa CD-levyinä keräilemään, mutta ajatuksesta piti luopua koska en osannut sitä sanaa dodekafonisia kirjoittaa, eikä CD-levyjen tilaamisesta tullut yhtään mitään.

Ei vaiteskaan copy/paste menetelmä sinänsä toimi mainiosti, mutta luovuin ajatuksesta melkein heti silti, sillä ei ole mitään järkeä täyttää asumistilojaan CD-levyillä joita on kuunnellut vain kerran eikä missään olosuhteissa haluaisi kuulla niitä enää toistamiseen.

No muta tuossahan on kaikenkattava määritelmä kaikkeen nykyklasariin. = teoksia joita kukaan ei halua kuulla kuin korkeintaan kerran = keisarin uusi musiikki.

Äsken saimme näköradion välityksellä nauttia kyseisen musiikkinlajin eräästä mestariteoksesta kun RSO musiikkitalossa ohjelmassa esitettiin 1,5 tuntia kestänyt kaikensorttista kilinää ja kolinaa sisältänyt tekele. Jonka teoksen kuuntelun myötä saimme nauttia siitä kyldyyrielämyksestä kun sinfoniaorkesteri pyrki luomaan äänimaiseman raskaan konepajan teollisuuden työnäänistä yhdistettyinä niihin ääniin millaisia on kuultavissa kun leikkamattomilla kissoilla alkaa olla kevättä rinnassa.

Anonyymi kirjoitti:

Dodekafonisia teoksia ajattelin alkaa CD-levyinä keräilemään, mutta ajatuksesta piti luopua koska en osannut sitä sanaa dodekafonisia kirjoittaa, eikä CD-levyjen tilaamisesta tullut yhtään mitään.

Ei vaiteskaan copy/paste menetelmä sinänsä toimi mainiosti, mutta luovuin ajatuksesta melkein heti silti, sillä ei ole mitään järkeä täyttää asumistilojaan CD-levyillä joita on kuunnellut vain kerran eikä missään olosuhteissa haluaisi kuulla niitä enää toistamiseen.

No muta tuossahan on kaikenkattava määritelmä kaikkeen nykyklasariin. = teoksia joita kukaan ei halua kuulla kuin korkeintaan kerran = keisarin uusi musiikki.

Äsken saimme näköradion välityksellä nauttia kyseisen musiikkinlajin eräästä mestariteoksesta kun RSO musiikkitalossa ohjelmassa esitettiin 1,5 tuntia kestänyt kaikensorttista kilinää ja kolinaa sisältänyt tekele. Jonka teoksen kuuntelun myötä saimme nauttia siitä kyldyyrielämyksestä kun sinfoniaorkesteri pyrki luomaan äänimaiseman raskaan konepajan teollisuuden työnäänistä yhdistettyinä niihin ääniin millaisia on kuultavissa kun leikkamattomilla kissoilla alkaa olla kevättä rinnassa.

Lue lisää

Ei se ensimmäinen kuuntelukerta kerro musiikista kuuntelijalle välttämättä vielä paljoakaan. Minäkin kuuntelin Tuukkasen 5. sinfoniaa useita kertoja ennen kun aloin olemaan pakahtunut kuulemastani vaikkei se tonaalisena musiikkina tietenkään konventionaalisen opin mukaan viljeltyä dodekafoniaa tai Marttisen tavoin vapaasti sovelluttua dodekafoniaa olekaan enkä silti Fougstedtin dodekafonisesta Angosciasta oikein innostu vaikka olen kuunnellut sitä monta monituista kertaa vaan uskon hänen olleen etevämpi uuswagnerialaisten sinfonioiden säveltäjänä vaikka toisaalta minulla on sekä Schönbergin ekspressionistisia vapaata konstruktiivista atonaalisuutta että dodekafonisia teoksia useitakin CD llä ja vasta pitkän ajan kuluttua Schönbergin dodekafoninen serenadikin teki vaikutuksen mutta romantiikan nälkään on tuubissa tarjolla suomalaisittain myös unohdetun suomenruotsalaisen Alfred Anderssenin sinfoninen sarja Ödet, Kohtalo joka sekin kolahti minulle kansallissäveltäjämme musiikkia voimallisemmin rikkaassa melodisessa mielikuvituksessaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se ensimmäinen kuuntelukerta kerro musiikista kuuntelijalle välttämättä vielä paljoakaan. Minäkin kuuntelin Tuukkasen 5. sinfoniaa useita kertoja ennen kun aloin olemaan pakahtunut kuulemastani vaikkei se tonaalisena musiikkina tietenkään konventionaalisen opin mukaan viljeltyä dodekafoniaa tai Marttisen tavoin vapaasti sovelluttua dodekafoniaa olekaan enkä silti Fougstedtin dodekafonisesta Angosciasta oikein innostu vaikka olen kuunnellut sitä monta monituista kertaa vaan uskon hänen olleen etevämpi uuswagnerialaisten sinfonioiden säveltäjänä vaikka toisaalta minulla on sekä Schönbergin ekspressionistisia vapaata konstruktiivista atonaalisuutta että dodekafonisia teoksia useitakin CD llä ja vasta pitkän ajan kuluttua Schönbergin dodekafoninen serenadikin teki vaikutuksen mutta romantiikan nälkään on tuubissa tarjolla suomalaisittain myös unohdetun suomenruotsalaisen Alfred Anderssenin sinfoninen sarja Ödet, Kohtalo joka sekin kolahti minulle kansallissäveltäjämme musiikkia voimallisemmin rikkaassa melodisessa mielikuvituksessaan.

Lue lisää

Tajusin viiveellä että tämmöinenkin suhteellisen ellei peräti täysin tuntematon ja itsekin ennakkoon vähäpätöiseksi kyvyksi mieltämäni Pietarsaaressa syntynyt suomalaissäveltäjä nimeltä Alfred Anderssen, vaikkei olekaan mikään tanskalainen satusetä H C Andersen, on niinkin etevä ja tenhovoimainen melodikko että peittoaa Jannenkin frigidin ja steriilin melodiikan mennen tullen melodisilla lahjoillaan Kohtalo nimisestä sinfonisesta sarjastaan päätellen, vaikken hänen sinfonioitaan ja oopperaa tunnekaan, ja vaikkei kykene materiaalinsa kerran luotuaan tekemään sille juuri muuta kuin toistamaan sitä yhä uudelleen ja uudelleen eikä siis liene Jannen tapainen sinfonikko ja rakentaja mutta on silti täysin ällistyttävää että hänen kaltaisensa lahjakas säveltäjä ja taitava melodikko puutteistakin huolimatta on jäänyt näin täydellisesti monien muiden suomalaissäveltäjien kuten Jannenkin varjoon vaikka ansaitsisi suurempaa huomiota ja tunnustusta vuolaan melodisuutensa ansiosta vaikka kontrapunktisilta taidoiltaan onkin heikompi enkä edes ylen äänitietokannasta löytänyt ainuttakaan hänen teostaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tajusin viiveellä että tämmöinenkin suhteellisen ellei peräti täysin tuntematon ja itsekin ennakkoon vähäpätöiseksi kyvyksi mieltämäni Pietarsaaressa syntynyt suomalaissäveltäjä nimeltä Alfred Anderssen, vaikkei olekaan mikään tanskalainen satusetä H C Andersen, on niinkin etevä ja tenhovoimainen melodikko että peittoaa Jannenkin frigidin ja steriilin melodiikan mennen tullen melodisilla lahjoillaan Kohtalo nimisestä sinfonisesta sarjastaan päätellen, vaikken hänen sinfonioitaan ja oopperaa tunnekaan, ja vaikkei kykene materiaalinsa kerran luotuaan tekemään sille juuri muuta kuin toistamaan sitä yhä uudelleen ja uudelleen eikä siis liene Jannen tapainen sinfonikko ja rakentaja mutta on silti täysin ällistyttävää että hänen kaltaisensa lahjakas säveltäjä ja taitava melodikko puutteistakin huolimatta on jäänyt näin täydellisesti monien muiden suomalaissäveltäjien kuten Jannenkin varjoon vaikka ansaitsisi suurempaa huomiota ja tunnustusta vuolaan melodisuutensa ansiosta vaikka kontrapunktisilta taidoiltaan onkin heikompi enkä edes ylen äänitietokannasta löytänyt ainuttakaan hänen teostaan.

Lue lisää

Minusta Alfred Anderssen oli kuitenkin puhtaasti melodisilta avuiltaan ja oivalluksiltaan lahjakkaampi säveltäjä kuin kansallisneromme vaikkei hän välttämättä ollutkaan suurten sinfonikkojen tavoin monumentaalisten arkkitehtonisten muotorakenteiden punojana menestyksellinen kyeten lähinnä materiaalinsa kerran luotuaan toistamaan sitä sellaisenaan yhä uudelleen omaamatta esim. Beethovenin kaltaisen mestarin kehittelytaitoja mutta kykeni luomaan hehkuvan lyyrisiä ja romanttista kaipuuta ilmentäviä musiikillisia tunnelmia jossa Janne ei ehkä ollut yhtä etevä vaan hänen musiikilliset avunsa piilevät muualla ja lähinnä aineistonsa kehittelyssä vaikka liian usein sortuukin musiikillisiin maneereihinsa, matalien soitinten epämääräiseen murinaan, vaskien kuin tyhjyydestä kasvaviin mahtipontisiin törähdyksiin ja lyhyiden aiheiden yhä toistuviin katkelmiin joka viittaa minimalismiin kykenemättä luomaan laajoin kaarroksin hengittäviä laajakaarisia ja pitkälinjaisia romanttisia lauluteemoja kuten Anderssen ilmeisesti oopperassaan ja sinfonioissaan näiden väitetystä muodon hajanaisuudesta huolimatta.


On hyvä että on monenlaisia mielipiteitä mutta rehellisesti sanottuna neljän vuosikymmenen klassisen musiikin kuuntelukokemuksella sanottuna juuri sen vuoksi itse juuri lopetin kansallisneromme aktiivisen kuuntelun kun löysin monien muiden postromanttisten säveltäjien kuten Deliuksen, Tuukkasen ja Melartinin musiikista sitä kaipaamaani emotionaalista hehkua, voimaa ja kosketuspintaa joka näkemykseni mukaan kansallisneron musiikissa loisti poissaolollaan ja alkuviehätyksestä toivuttuani tajusin hänen sinfonioiden frigidille klassismille ominaisen emotionaalisen tyhjyyden ja onttouden joka normaalisti ei kuulu myöhäisromanttisen musiikin olemukseen sikäli kun nerokasta musiikkia voidaan koskaan luonnehtia normaaliksi johtuen epänormaalista älyn ylimäärästä jonka vapautumisen tuloksena luodaan ikivihreiden teosten sielu.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta Alfred Anderssen oli kuitenkin puhtaasti melodisilta avuiltaan ja oivalluksiltaan lahjakkaampi säveltäjä kuin kansallisneromme vaikkei hän välttämättä ollutkaan suurten sinfonikkojen tavoin monumentaalisten arkkitehtonisten muotorakenteiden punojana menestyksellinen kyeten lähinnä materiaalinsa kerran luotuaan toistamaan sitä sellaisenaan yhä uudelleen omaamatta esim. Beethovenin kaltaisen mestarin kehittelytaitoja mutta kykeni luomaan hehkuvan lyyrisiä ja romanttista kaipuuta ilmentäviä musiikillisia tunnelmia jossa Janne ei ehkä ollut yhtä etevä vaan hänen musiikilliset avunsa piilevät muualla ja lähinnä aineistonsa kehittelyssä vaikka liian usein sortuukin musiikillisiin maneereihinsa, matalien soitinten epämääräiseen murinaan, vaskien kuin tyhjyydestä kasvaviin mahtipontisiin törähdyksiin ja lyhyiden aiheiden yhä toistuviin katkelmiin joka viittaa minimalismiin kykenemättä luomaan laajoin kaarroksin hengittäviä laajakaarisia ja pitkälinjaisia romanttisia lauluteemoja kuten Anderssen ilmeisesti oopperassaan ja sinfonioissaan näiden väitetystä muodon hajanaisuudesta huolimatta.


On hyvä että on monenlaisia mielipiteitä mutta rehellisesti sanottuna neljän vuosikymmenen klassisen musiikin kuuntelukokemuksella sanottuna juuri sen vuoksi itse juuri lopetin kansallisneromme aktiivisen kuuntelun kun löysin monien muiden postromanttisten säveltäjien kuten Deliuksen, Tuukkasen ja Melartinin musiikista sitä kaipaamaani emotionaalista hehkua, voimaa ja kosketuspintaa joka näkemykseni mukaan kansallisneron musiikissa loisti poissaolollaan ja alkuviehätyksestä toivuttuani tajusin hänen sinfonioiden frigidille klassismille ominaisen emotionaalisen tyhjyyden ja onttouden joka normaalisti ei kuulu myöhäisromanttisen musiikin olemukseen sikäli kun nerokasta musiikkia voidaan koskaan luonnehtia normaaliksi johtuen epänormaalista älyn ylimäärästä jonka vapautumisen tuloksena luodaan ikivihreiden teosten sielu.

Lue lisää

Lienen kysynyt tätä joskus aikaisemminkin mutta pystyykö täällä kukaan pohtimaan ja vastaamaan kysymykseen edes mututuntuman perusteella mikäli ei omaa asiassa syvää ja objektiivista tietoa miksi ruotsalaiset levy yhtiöt levyttävät suomalaisia levy yhtiöitä paljon uutterammin maanmiestensä konserttirepertoaarista kadonneita sinfonioita ja muita muodoltaan laajamittaisia orkesteriteoksia?

Johtuuko se kansojen välisistä mentaalisista eroista vai kulttuurieroista-ja perimästä vai siitä että siellä säätiöt jakavat suomea paljon avokätisemmin sponsoritukea levytysprojekteille tai levy yhtiöt ovat vakavaraisempia ja niillä on varaa omasta takaa levyttää tällaisia unohdettujen säveltäjienkin sinfonioita vai onko siellä laajempi kuulijakunta että levyttäminen on kannattavaa?

Anonyymi kirjoitti:

Lienen kysynyt tätä joskus aikaisemminkin mutta pystyykö täällä kukaan pohtimaan ja vastaamaan kysymykseen edes mututuntuman perusteella mikäli ei omaa asiassa syvää ja objektiivista tietoa miksi ruotsalaiset levy yhtiöt levyttävät suomalaisia levy yhtiöitä paljon uutterammin maanmiestensä konserttirepertoaarista kadonneita sinfonioita ja muita muodoltaan laajamittaisia orkesteriteoksia?

Johtuuko se kansojen välisistä mentaalisista eroista vai kulttuurieroista-ja perimästä vai siitä että siellä säätiöt jakavat suomea paljon avokätisemmin sponsoritukea levytysprojekteille tai levy yhtiöt ovat vakavaraisempia ja niillä on varaa omasta takaa levyttää tällaisia unohdettujen säveltäjienkin sinfonioita vai onko siellä laajempi kuulijakunta että levyttäminen on kannattavaa?

Lue lisää

Ruotsalaisilla täytyy olla myös aimo annos enemmän isänmaan rakkautta sekä rakkautta omaa kansallista kulttuuriperintöäänkin kohtaan jotta heidän maanmiestensä luoma toisinaan melko keskinkertainen ja kuivan akateeminen musiikkiperintö sinfonioineen kelpaa ja maistuu sekä vakaa usko sen laadukkuuteen kun näköjään ovat ymmärtävinään sen arvon mikä meille suomalaisille ei luonnistu yhtä hyvin ja ruotsalaisilla lienee ehkä enemmän musiikin ja historian tuntemustakin ja sivistystä kuin meillä suomalaisilla ollessamme kiinnostuneita näköjään lähinnä vain talvisodasta sekä omiemme urheilusuorituksista hengen sivistyksen puuttuessa kokonaan henkilökohtaisesta kokemuspiiristämme musiikissa vain Finlandian omatessa ja saavuttaessa tiettyä populariteettia.

Onkin tullut aiemmin kuunneltua tuota sinfonista sarjaa, mutta äsken kuuntelin lumoutuneena Nils Eric Foughstedtin sinfonian ja liikutuin sen loppunousussa kuten usein käy ja sitä ennen mm. von Törnen sinfoniaa ja Tuukkasen marssirytmien sävyttämää intermezzoa Meri sinfoniasta ja Saikkolan ensimmäistä sinfoniettaa. ja niiden välillä ruotsalaisen Blomdahlin sinfoniaa. On aika epävallista, että säveltäjän esikoissinfonia on toista sinfoniaa ylläpitävämpi teos, sillä kuten ehkä itsekin kokemuksesta tiedät säveltäjän seuraavat sinfoniat ovat yleensä ensimmäistä sinfoniaa kypsempiä teoksia kuten esim. Melartinilla ja Madetojallakin ja siksi on epätavallista että Anderssen saavutti esikoissinfoniassaan suuremman kypsyyden ja mestaruuden verrattuna muodoltaan perinteisempään toiseen sinfoniaan mutta olisi joka tapauksessa toivottavaa päästä kuulemaan hänen sinfonioitaan, jotka ovat rikastuttaneet omalta osaltaan suomalaista sinfoniakirjallisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Onkin tullut aiemmin kuunneltua tuota sinfonista sarjaa, mutta äsken kuuntelin lumoutuneena Nils Eric Foughstedtin sinfonian ja liikutuin sen loppunousussa kuten usein käy ja sitä ennen mm. von Törnen sinfoniaa ja Tuukkasen marssirytmien sävyttämää intermezzoa Meri sinfoniasta ja Saikkolan ensimmäistä sinfoniettaa. ja niiden välillä ruotsalaisen Blomdahlin sinfoniaa. On aika epävallista, että säveltäjän esikoissinfonia on toista sinfoniaa ylläpitävämpi teos, sillä kuten ehkä itsekin kokemuksesta tiedät säveltäjän seuraavat sinfoniat ovat yleensä ensimmäistä sinfoniaa kypsempiä teoksia kuten esim. Melartinilla ja Madetojallakin ja siksi on epätavallista että Anderssen saavutti esikoissinfoniassaan suuremman kypsyyden ja mestaruuden verrattuna muodoltaan perinteisempään toiseen sinfoniaan mutta olisi joka tapauksessa toivottavaa päästä kuulemaan hänen sinfonioitaan, jotka ovat rikastuttaneet omalta osaltaan suomalaista sinfoniakirjallisuutta.

Lue lisää

Unohdin mainita kuunnelleeni myös Melartinin 4. ja 5. sinfonian lyhennettyjä versioita vaikka Jalaksen tulkinta 5. sinfoniasta on sinänsä olemassa olevaa levytystä vaikuttavampi omasta mielestäni. Lisäksi kuuntelin hiukan Stenhammarin ja Atterbergin sinfonioita ja Jouko Tolosen ja Olavi Pesosen sinfonioita. Eilen vaikutuin Rannan sinfoniasta.