Urheilua vai säveltaidetta kansalle?

Tarkoitin että kansakuntamme valioyksilöiden ylivertaisert psyykkiset suoritukset ovat suurelta osalta taltioimatta ja dokumentoimatta CD levylle jolla tarkoitan tietenkin moni Sibeliuksen varjoon unohdettuja sinfonioita joita suuret vaietut sinfonikkomme sävelsivät.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitin että kansakuntamme valioyksilöiden ylivertaisert psyykkiset suoritukset ovat suurelta osalta taltioimatta ja dokumentoimatta CD levylle jolla tarkoitan tietenkin moni Sibeliuksen varjoon unohdettuja sinfonioita joita suuret vaietut sinfonikkomme sävelsivät.

Lue lisää

"jolla tarkoitan tietenkin moni Sibeliuksen varjoon unohdettuja sinfonioita joita suuret vaietut sinfonikkomme sävelsivät."

Vaihtoehto 1: olisivat säveltäneet parempia teoksia niin kuka tietää ehkä niitä sitten ei olisi unohdettu.

Vaihtoehto 2: Entäpä jos Sibelius olisi tahallaan säveltänyt huonompia teoksia kuin mitä sävelsi jotta nuo unohdetut kollegat eivät olisi jääneet niin varjoonsa?

Toisaalta mistä me voimme tietää että jospa Sibelius jo tahallaan huononsi säveltämiensä teostensa laatua mutta ei vaan huonontanut tarpeeksi?

Niinpä, eihän Sibelius voinut millään tarkasti tietää kuinka paljon parempi hän noita unohdettuja oli, ehkä hän vain arvioi tilanteen väärin eikä siksi huonontanut teoksiaan tarpeeksi?

Myös voisi olla aihetta kysyä että miksi vain Sibeliusta syytetään ja solvataan tuosta liian hyvien teosten teosta, samahan tapahtui monille J.S.Bachin ja Mozartin ja Beethovenin ja Tsaikovskin ja monen muun aikalaissäveltäjille. Eikö meidän tai ainakin anti-Sibelius-jihadistin pitäisi kantaa kaunaa myös J.S.Bachille ja W.A.Mozartille ja Beethovenillekin? Ja Tsaikovskille ja Shostakovichille ja Griegille ja Chopinille ja kelle hyvänsä enempi tai vähempi muita paremmalle ja siksi suositummalle säveltäjälle.

Anonyymi kirjoitti:

"jolla tarkoitan tietenkin moni Sibeliuksen varjoon unohdettuja sinfonioita joita suuret vaietut sinfonikkomme sävelsivät."

Vaihtoehto 1: olisivat säveltäneet parempia teoksia niin kuka tietää ehkä niitä sitten ei olisi unohdettu.

Vaihtoehto 2: Entäpä jos Sibelius olisi tahallaan säveltänyt huonompia teoksia kuin mitä sävelsi jotta nuo unohdetut kollegat eivät olisi jääneet niin varjoonsa?

Toisaalta mistä me voimme tietää että jospa Sibelius jo tahallaan huononsi säveltämiensä teostensa laatua mutta ei vaan huonontanut tarpeeksi?

Niinpä, eihän Sibelius voinut millään tarkasti tietää kuinka paljon parempi hän noita unohdettuja oli, ehkä hän vain arvioi tilanteen väärin eikä siksi huonontanut teoksiaan tarpeeksi?

Myös voisi olla aihetta kysyä että miksi vain Sibeliusta syytetään ja solvataan tuosta liian hyvien teosten teosta, samahan tapahtui monille J.S.Bachin ja Mozartin ja Beethovenin ja Tsaikovskin ja monen muun aikalaissäveltäjille. Eikö meidän tai ainakin anti-Sibelius-jihadistin pitäisi kantaa kaunaa myös J.S.Bachille ja W.A.Mozartille ja Beethovenillekin? Ja Tsaikovskille ja Shostakovichille ja Griegille ja Chopinille ja kelle hyvänsä enempi tai vähempi muita paremmalle ja siksi suositummalle säveltäjälle.

Lue lisää

Mozart ja beethoven olivatkin miltei yli inhimillisiä säveltäjäneroja joihin ei voi verrata ketään jotakin Bachia, Haydnia tai Schubertia ehkä lukuunottamatta mutta kyllä silti esim. Melartinin sinfonioiden saksalaiseen orkesteritraditioon liittyvä postromanttinen tyyli joka on luonteeltaan huomattavasti kompleksisempi kuin frigidiä klassismia edustavien säveltäjien kuten kansallissäveltäjämme sisäänpäin kääntynyt modaalisuus joka jo sinällään on laadultaan heikompaa ainesta kuin saikkolan, tuukkasen, Karjalaisaen, leiviskän, Pesolan, Fougstedtin, Fordellin ym. verevä ja pakahduttava postromantiikka sillä eivät Sibeliuksen teokset suinkaan olleet liian hyviä vaan pikemminkin suorastaan heikkoja uupuen emotionaalista syvyyttä ja orkestraalista voimaa, staattisina ja askeettisina, mutta sen sijaan nämä edellä mainitut säveltäjät ovat liian tuntemattomia sinfonisesta laadukkuudestaan huolimatta eivätkä riittävän myyviä jotta heidän musiikkiaan kannattaisi levyttää ja esittää.

Anonyymi kirjoitti:

"jolla tarkoitan tietenkin moni Sibeliuksen varjoon unohdettuja sinfonioita joita suuret vaietut sinfonikkomme sävelsivät."

Vaihtoehto 1: olisivat säveltäneet parempia teoksia niin kuka tietää ehkä niitä sitten ei olisi unohdettu.

Vaihtoehto 2: Entäpä jos Sibelius olisi tahallaan säveltänyt huonompia teoksia kuin mitä sävelsi jotta nuo unohdetut kollegat eivät olisi jääneet niin varjoonsa?

Toisaalta mistä me voimme tietää että jospa Sibelius jo tahallaan huononsi säveltämiensä teostensa laatua mutta ei vaan huonontanut tarpeeksi?

Niinpä, eihän Sibelius voinut millään tarkasti tietää kuinka paljon parempi hän noita unohdettuja oli, ehkä hän vain arvioi tilanteen väärin eikä siksi huonontanut teoksiaan tarpeeksi?

Myös voisi olla aihetta kysyä että miksi vain Sibeliusta syytetään ja solvataan tuosta liian hyvien teosten teosta, samahan tapahtui monille J.S.Bachin ja Mozartin ja Beethovenin ja Tsaikovskin ja monen muun aikalaissäveltäjille. Eikö meidän tai ainakin anti-Sibelius-jihadistin pitäisi kantaa kaunaa myös J.S.Bachille ja W.A.Mozartille ja Beethovenillekin? Ja Tsaikovskille ja Shostakovichille ja Griegille ja Chopinille ja kelle hyvänsä enempi tai vähempi muita paremmalle ja siksi suositummalle säveltäjälle.

Lue lisää

Kuinka voit sanoa noin että olisivat säveltäneet parempia teoksia sillä esim. Saikkolan ekspressiivistä voimaa sisältävä sinfonia traciga on loistava teos joka kevyesti ylittää kansallissäveltäjän vaatimattomat saavutukset sinfonian alalla samoin kuin vaikkapa ahti karjalaisen hieno Sääski sinfoniakin mestarillisessa puhallinsatsin hallinnassa tai raskaan eleginen Pesosen toinen fuugatekniikalla sävelletty sinfonia Tuukkasen 6. puhumattakaan tai miten olisi Fougstedtin tonaalisuudesta poispäin pyrkivä 2. sinfonia kromatiikassaan ja polyfonisessa mestaruudessaan. Ne kaikki ylittävät tyylipuhtaasti kansallissäveltäjän stereotyyppisen kansallisromantiikan ja frigidin klassismin ja ovat erinomaisia mestariteoksia.

Tilanne johtuu paljolti siitä, että ihmiset suosivat näköaistia. Klassisessa nähtävää on kapellimestarin tahtipuikon heiluminen ja soittajien vastaava liikehdintä, jotka eivät ole kovin kiinnostavia.

Osittain on kyse myös tekniikasta. Nykytelevisiot ja -puhelimet ovat litteitä läpysköjä, joiden kuoriin ei mahdu kunnollista kaiutinta. Korvanapilla kuunneltu sinfonia on kuin seitsemän ruokalajin ravintolaillallinen yhteen astiaan sullottuna ja mikrouunissa lämmitettynä.

Tämän C juniorin sinfoniat ovat tehneet minuun paljon voimakkaamman emotionaalisen vaikutuksen kuin kyseisten kansallissäveltäjien musiikki ja sinfoniat koskaan kuunnellessani Tuukkasen meri sinfoniaa, hengästyneenä, ällistyneenä ja pakahtuneena vaikkakaan minulla ei juuri nyt ole hallussa tuota Finlandia Recordsin CD;levyä jolla soi kyseinen meri sinfonia kokonaisuudessaan sen impressionistisen pehmeästi soivaa laajamittaista avausosaa myöten aaltomaisessa melodiiikassaan ja jota spotifysta ja tuubista ei löydy mutta kuuntelin joskus aikoinaan vanhempieni antiikkisella chippendale parivuoteella meren myrsky osaa fyysisen katharsiksen valloissa niin että tuntui kuin rintakehäni olisi musertunut sängynpatjaa vasten musiikin pakahduttavasta voimasta, vaikutus johon mikään toinen säveltäjä ei ole koskaan pystynyt vaikka myönnänkin että Erkki melartin on tuukkasta laadullisesti korkeammalla tasolla.

Anonyymi kirjoitti:

Tämän C juniorin sinfoniat ovat tehneet minuun paljon voimakkaamman emotionaalisen vaikutuksen kuin kyseisten kansallissäveltäjien musiikki ja sinfoniat koskaan kuunnellessani Tuukkasen meri sinfoniaa, hengästyneenä, ällistyneenä ja pakahtuneena vaikkakaan minulla ei juuri nyt ole hallussa tuota Finlandia Recordsin CD;levyä jolla soi kyseinen meri sinfonia kokonaisuudessaan sen impressionistisen pehmeästi soivaa laajamittaista avausosaa myöten aaltomaisessa melodiiikassaan ja jota spotifysta ja tuubista ei löydy mutta kuuntelin joskus aikoinaan vanhempieni antiikkisella chippendale parivuoteella meren myrsky osaa fyysisen katharsiksen valloissa niin että tuntui kuin rintakehäni olisi musertunut sängynpatjaa vasten musiikin pakahduttavasta voimasta, vaikutus johon mikään toinen säveltäjä ei ole koskaan pystynyt vaikka myönnänkin että Erkki melartin on tuukkasta laadullisesti korkeammalla tasolla.

Lue lisää

Olen toki kokenut Mozartista ja Beethovenista kokonaisvaltaisempia ja korkeammanasteisiakin transsinomaisia psykofyysisiä tiloja joissa niin kuin Karajan ja Schopenhauer sanovat tahto ja minuus katoavat tajunnasta ja tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti. Tähän ei uskonnot pysty vaan usko on vain tahdon asia edellyttämättä korkeampaa tietoisuutta ja tahdon ulos tajunnasta tungetuksi tulemista.

Anonyymi kirjoitti:

Olen toki kokenut Mozartista ja Beethovenista kokonaisvaltaisempia ja korkeammanasteisiakin transsinomaisia psykofyysisiä tiloja joissa niin kuin Karajan ja Schopenhauer sanovat tahto ja minuus katoavat tajunnasta ja tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti. Tähän ei uskonnot pysty vaan usko on vain tahdon asia edellyttämättä korkeampaa tietoisuutta ja tahdon ulos tajunnasta tungetuksi tulemista.

Lue lisää

Pallopeleissä kilpaillaan kansojen ja niitä edustavien joukkueiden välillä keskinäisestä paremmuudesta siinä kumpi näistä joukkueista kykenee tekemään enemmän maaleja vastustajan verkkoon, siis siitä kumpi joukkue kykenee toimittamaan pallon tai kiekon vastustan maalivahdin selän taakse kun taas sinfonian säveltäminen mittaa korkeimpia henkisiä ja älyllisiä kykyjä ja on siinä mielessä paljon ruumiin kulttuuria edustavan kilpaurheilun yläpuolella joka ei mittaa oikeastaan muuta kuin fyysistä paremmuutta, ja jonkin verran myös teknistä taitoa pelivälineen käsittelyssä höystettynä ripauksella onnea kun taas kansakuntien välinen todellinen älyllinen etevämmyys ja paremmuus ratkaistaan luovan säveltaiteen alalla ja siksi monet unohdetutkin säveltäjämme ansaitsisivat tulla nostetuksi julkisuuden valokeilaan unohduksen synkästä yöstä edustaessaan kansakunnan valiona korkeimpia henkisiä ja kulttuurisia arvoja sävellystyön hedelmänä syntyneiden sinfonioidensa ansiosta joten voimme todeta että kansakuntien välistä paremmuutta ei ratkaista pelikentillä vaan säveltäjän työpöydällä tämän nerouden tuotteilla.

Anonyymi kirjoitti:

Pallopeleissä kilpaillaan kansojen ja niitä edustavien joukkueiden välillä keskinäisestä paremmuudesta siinä kumpi näistä joukkueista kykenee tekemään enemmän maaleja vastustajan verkkoon, siis siitä kumpi joukkue kykenee toimittamaan pallon tai kiekon vastustan maalivahdin selän taakse kun taas sinfonian säveltäminen mittaa korkeimpia henkisiä ja älyllisiä kykyjä ja on siinä mielessä paljon ruumiin kulttuuria edustavan kilpaurheilun yläpuolella joka ei mittaa oikeastaan muuta kuin fyysistä paremmuutta, ja jonkin verran myös teknistä taitoa pelivälineen käsittelyssä höystettynä ripauksella onnea kun taas kansakuntien välinen todellinen älyllinen etevämmyys ja paremmuus ratkaistaan luovan säveltaiteen alalla ja siksi monet unohdetutkin säveltäjämme ansaitsisivat tulla nostetuksi julkisuuden valokeilaan unohduksen synkästä yöstä edustaessaan kansakunnan valiona korkeimpia henkisiä ja kulttuurisia arvoja sävellystyön hedelmänä syntyneiden sinfonioidensa ansiosta joten voimme todeta että kansakuntien välistä paremmuutta ei ratkaista pelikentillä vaan säveltäjän työpöydällä tämän nerouden tuotteilla.

Lue lisää

Tuskin suomi Itävallalle tai saksalle mahtaisi säveltaiteen kilpakentillä mitään kun Itävallalla ja saksalla on joukkueessaan ihmiskunnan historian suurimpiin neroihin kuuluvat säveltäjät kuten Mozart ja Beethoven ja sitä kautta myös ihmiskunnan ylivoimaisesti suurimpiin saavutuksiin kuuluvia sävelteoksia jolle mikään ei vedä vertoja vaikka ovathan myös mm. A Merikanto, Melartin, Pylkkänen ja Tuukkanen ja kumppanit Saikkola, Pesonen, Leiviskä, Aaltonen ja Fordell kovia tekijöitä 1900 luvun musiikissa jossa kyllä pystymme kilpailemaan saksan kanssa vähintäänkin tasaveroisesti ellemme pistä jopa hieman paremmaksi jos ajatellaan että heiltä löytyy oikeastaan vain Richard Strauss neoklassissisine oopperoineen, Hindemith ja Pfitzner ym. mutta tuskin niin laajaa sinfoniakirjallisuutta kun suomessa on sävelletty Sibeliuksen innoittamana koska saksalaiset modernistit karsastivat perinteisiä muotoja.

Olympialaisten ohjelmassa ei ole enää taidekilpailua, joka lienee ollut mukana nykymuotoisten olympialaisten lajivalikoimassa 1890 luvulta lähtien Lontoon olympialaisiin saakka, jonka jälkeen taidekilpailu orkesterimusiikkisarjoineen katosivat olympialaisten ohjelmasta tai olisiko oikein sanoa lajivalikoimasta kokonaan, juuri kun suomi oli kahminut suuren mitalisaldon mm. Aalen Tynnin voittamine kultamitaleineen runoudessa ja mm. Kalervo Tuukkasen Karhunpyynnillä voittamineen hopeamitaleineen musiikissa.

Syynä taidekilpailun katoamiseen olympialaisten ohjelmasta oli se että olympiakomitean päällystöä hiersi ajatus että taidekilpailuun osallistuneet runoilijat, arkkitehdit ja säveltäjät olivat ammattilaisia kun olympialaiset olivat tarkoitettu enemmän amatööriurheilijoille.