Tekniikan maailma kirjoittaa UAP:sta

28

395

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Nato on kylvänyt Alumiiniä ilmatilaan puoli vuotta kohta saamme Laajakuva UFO elokuvan Tesla sateliiteista koko maailmalle, Pysyy tuon kokoinen alumiini ilmassa liki 1v per ruiskutuskerta. Mielenkiintoista elokuvavuotta koko kansalle..


    • Anonyymi

      Suosittelen lukemaan Närvän kirjan ufouskonnoista.

      • Anonyymi

        Kiirutta pitää, ei kerkeä kirjoja plaraamaan. Laita lyhyesti mitä mieltä hän on ufoista, niin katellaan asiaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiirutta pitää, ei kerkeä kirjoja plaraamaan. Laita lyhyesti mitä mieltä hän on ufoista, niin katellaan asiaa.

        Jaakko Närvän haastattelu Ylellä

        https://areena.yle.fi/audio/1-50235727

        Sahalahtelaisen Tiittu-vaarin kerrotaan nähneen ufon jo 1700 -luvulla ja matkanneen taivaslaivalla toiseen maailmaan. Kuinka lie ollut.

        https://seura.fi/ilmiot/mysteerit/pentagon-ja-tiittu-vaari-kuvasivat-taivaalla-ufoja-mista-oikein-on-kyse/

        Muistettakoon, että jos näkee tunnistamattoman lentävän kohteen, on nähnyt ufon. Luulenpa, että jokainen näkevä ihminen on nähnyt joskus sellaisen.


      • Anonyymi

        Juu siinä väitöskirjassa pääteltiin että maltillisessa ufotutkimuksessa on uskonnollisia piirteitä, ei muuta. JN on ufotutkija ja ufouskovainen. Alla JN:n haastattelu. H: on haastattelija.

        H: Olet kirjoittanut väitöskirjan ufoista. Mikä sai sinut ryhtymään tämänlaiseen projektiin?

        JN: No, sitä olen itsekin ihmetellyt, aikamoinen hommahan se oli. Olen vain ollut syvästi kiinnostunut ufoista ja kokenut aiheen tutkimisen tärkeäksi. Voisi puhua intohimosta – tai ehkä jonkun asteisesta pakkomielteestä. Minusta on tuntunut, että ufoilmiöön liittyy jotakin hyvin tärkeää.

        H: Miten alkujaan kiinnostuit ufoista?

        JN: Aihe oli minulle tuttua jo lapsuudessa vanhempieni kiinnostuksen myötä paranormaaliin, ufoihin ja maailmankatsomuksellisiin asioihin.

        H: Mitkä ovat mielestäsi vakuuttavimpia ufotapauksia?

        JN: Ufoilmiön todellisuuden todistamisen kannalta ei mielestäni ei ole kovin järkevää nimetä yhtä tai muutamaa vakuuttavinta ufotapausta. Vakuuttavia ufotapauksia on useita, mutta mikään niistä ei ole ylivoimainen ja sellaisenaan täysin selkeä todiste. Vakuuttavia tapauksia täytyy analysoida kokonaisuutena, tuoden tietysti silloin esille joitakin tapauksia esimerkkeinä. Tärkeää on huomata se, mitkä piirteet tekevät kyseisenlaisista havainnoista todenmukaisia ja mikä painoarvo lukuisilla tällaisilla havainnoilla on yhdessä.

        H: Mikä on suhteesi skeptikoihin ja skepsismiin?

        JN: Kriittisyys, analyyttisyyden merkityksessä, on tieteellisissä asioissa tietysti hyvä asia, mutta kielteisen asenteen ja jääräpäisesti vanhoissa käsityksissä pitäytymisen mielessä haitallinen. Skepsismi on hyvä asia, jos se tarkoittaa ensimmäistä, mutta huono, jos jälkimmäistä. ”Skeptikoihin” mahtuu sekä analyyttisesti ja hedelmällisesti että asenteellisesti kielteisesti ufoaihetta kohtaan suhtautuvia ja sitä lyttääviä ihmisiä. Analyyttinen skepsismi on hedelmällistä sikäli, että se antaa oivaltavuudessaan aineksia ufokysymyksen tarkasteluun. Ufokokijoiden ja ufologien asenteellisesta, kuten henkilöön (eikä asiallisesti itse asiaan) kohdistuvasta arvostelusta, pilkkaamisesta ja ylimielisestä asenteesta heitä kohtaan en pidä.

        H: Pitäisikö Suomessa mielestäsi tutkia enemmän ufoja?

        JN: Ufoja ja paranomaaleita ilmiöitä pitäisi tutkia enemmän luonnontieteellislähtöisesti (eikä vain kulttuuritieteellisesti) yliopistollisesti, myös Suomessa.

        H: Jos tapaisit avaruusolennon toisesta maailmasta, mitä hänelle sanoisit?

        H: Riippuisi tietysti kohtaamisen laadusta, mutta jos se tapahtuisi ystävällisessä hengessä, niin ensin varmaan toteaisin, että onpa ihmeellistä ja hienoa tavata sinut ja kysyisin, että mitä teet täällä.

        H: Miksi mielestäsi jotkut pelkäävät ufoja?

        JN: Syitä on monia. Ensiksikin kaikki itselle vieras ja outo on vähän pelottavaa. Luontainen pelko mahdollista vahvempaa lajia kohtaan saattaa myös vaikuttaa tiedostamattomasti sen lisäksi, että jotkut ovat tarkoituksellisesti sitä mieltä, ettei ”kosmiseen puhelimeen” ole syytä vastata, koska meidät saatetaan valloittaa tai tuhota. Ufoaiheella on tabun kaltainen luonne johtuen ainakin sen historiasta, asialle on opittu naureskelemaan ja sitä on opitt pitämään outona, vaikka tällainen ei ole asiallista. Uskonnollisella kentällä kristillinen ajattelu on valtavirtaa eikä siinä ole perinteisesti suosittu, vaan pikemminkin pelätty yhteyksiä erilaisiin yliluonnollisiin todellisuuksiin Lisäksi esimerkiksi ufosieppauskertomusten sisällöt ovat usein sellaisenaan varsin pelottavia ja ufoihin liitetään kertomuksia salaliitoista ja niiden yhteydessä tapahtuvista hirveyksistä, sekä mediassa kaikenlaisia kauhutarinoita. Ei siis ole mikään ihme, että monet pelkäävät ufoja.

        Hän kertoo myös omista paranormaaleista kokemuksistaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu siinä väitöskirjassa pääteltiin että maltillisessa ufotutkimuksessa on uskonnollisia piirteitä, ei muuta. JN on ufotutkija ja ufouskovainen. Alla JN:n haastattelu. H: on haastattelija.

        H: Olet kirjoittanut väitöskirjan ufoista. Mikä sai sinut ryhtymään tämänlaiseen projektiin?

        JN: No, sitä olen itsekin ihmetellyt, aikamoinen hommahan se oli. Olen vain ollut syvästi kiinnostunut ufoista ja kokenut aiheen tutkimisen tärkeäksi. Voisi puhua intohimosta – tai ehkä jonkun asteisesta pakkomielteestä. Minusta on tuntunut, että ufoilmiöön liittyy jotakin hyvin tärkeää.

        H: Miten alkujaan kiinnostuit ufoista?

        JN: Aihe oli minulle tuttua jo lapsuudessa vanhempieni kiinnostuksen myötä paranormaaliin, ufoihin ja maailmankatsomuksellisiin asioihin.

        H: Mitkä ovat mielestäsi vakuuttavimpia ufotapauksia?

        JN: Ufoilmiön todellisuuden todistamisen kannalta ei mielestäni ei ole kovin järkevää nimetä yhtä tai muutamaa vakuuttavinta ufotapausta. Vakuuttavia ufotapauksia on useita, mutta mikään niistä ei ole ylivoimainen ja sellaisenaan täysin selkeä todiste. Vakuuttavia tapauksia täytyy analysoida kokonaisuutena, tuoden tietysti silloin esille joitakin tapauksia esimerkkeinä. Tärkeää on huomata se, mitkä piirteet tekevät kyseisenlaisista havainnoista todenmukaisia ja mikä painoarvo lukuisilla tällaisilla havainnoilla on yhdessä.

        H: Mikä on suhteesi skeptikoihin ja skepsismiin?

        JN: Kriittisyys, analyyttisyyden merkityksessä, on tieteellisissä asioissa tietysti hyvä asia, mutta kielteisen asenteen ja jääräpäisesti vanhoissa käsityksissä pitäytymisen mielessä haitallinen. Skepsismi on hyvä asia, jos se tarkoittaa ensimmäistä, mutta huono, jos jälkimmäistä. ”Skeptikoihin” mahtuu sekä analyyttisesti ja hedelmällisesti että asenteellisesti kielteisesti ufoaihetta kohtaan suhtautuvia ja sitä lyttääviä ihmisiä. Analyyttinen skepsismi on hedelmällistä sikäli, että se antaa oivaltavuudessaan aineksia ufokysymyksen tarkasteluun. Ufokokijoiden ja ufologien asenteellisesta, kuten henkilöön (eikä asiallisesti itse asiaan) kohdistuvasta arvostelusta, pilkkaamisesta ja ylimielisestä asenteesta heitä kohtaan en pidä.

        H: Pitäisikö Suomessa mielestäsi tutkia enemmän ufoja?

        JN: Ufoja ja paranomaaleita ilmiöitä pitäisi tutkia enemmän luonnontieteellislähtöisesti (eikä vain kulttuuritieteellisesti) yliopistollisesti, myös Suomessa.

        H: Jos tapaisit avaruusolennon toisesta maailmasta, mitä hänelle sanoisit?

        H: Riippuisi tietysti kohtaamisen laadusta, mutta jos se tapahtuisi ystävällisessä hengessä, niin ensin varmaan toteaisin, että onpa ihmeellistä ja hienoa tavata sinut ja kysyisin, että mitä teet täällä.

        H: Miksi mielestäsi jotkut pelkäävät ufoja?

        JN: Syitä on monia. Ensiksikin kaikki itselle vieras ja outo on vähän pelottavaa. Luontainen pelko mahdollista vahvempaa lajia kohtaan saattaa myös vaikuttaa tiedostamattomasti sen lisäksi, että jotkut ovat tarkoituksellisesti sitä mieltä, ettei ”kosmiseen puhelimeen” ole syytä vastata, koska meidät saatetaan valloittaa tai tuhota. Ufoaiheella on tabun kaltainen luonne johtuen ainakin sen historiasta, asialle on opittu naureskelemaan ja sitä on opitt pitämään outona, vaikka tällainen ei ole asiallista. Uskonnollisella kentällä kristillinen ajattelu on valtavirtaa eikä siinä ole perinteisesti suosittu, vaan pikemminkin pelätty yhteyksiä erilaisiin yliluonnollisiin todellisuuksiin Lisäksi esimerkiksi ufosieppauskertomusten sisällöt ovat usein sellaisenaan varsin pelottavia ja ufoihin liitetään kertomuksia salaliitoista ja niiden yhteydessä tapahtuvista hirveyksistä, sekä mediassa kaikenlaisia kauhutarinoita. Ei siis ole mikään ihme, että monet pelkäävät ufoja.

        Hän kertoo myös omista paranormaaleista kokemuksistaan.

        Koko haastattelu on luettavissa täältä:
        http://paranormaaliblogi.net/index.php/2013/10/19/haastattelussa-ufoasiantuntija-jaakko-narva/

        Hän mainitsee myös kristillisen aspektin, joka ei mielellään hyväksy mitään Raamatulle vierasta informaatiota, kuten ufoilmiön.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaakko Närvän haastattelu Ylellä

        https://areena.yle.fi/audio/1-50235727

        Sahalahtelaisen Tiittu-vaarin kerrotaan nähneen ufon jo 1700 -luvulla ja matkanneen taivaslaivalla toiseen maailmaan. Kuinka lie ollut.

        https://seura.fi/ilmiot/mysteerit/pentagon-ja-tiittu-vaari-kuvasivat-taivaalla-ufoja-mista-oikein-on-kyse/

        Muistettakoon, että jos näkee tunnistamattoman lentävän kohteen, on nähnyt ufon. Luulenpa, että jokainen näkevä ihminen on nähnyt joskus sellaisen.

        Närvä kertoo itsekin nähneensä ufon. Haastattelun kohdasta 03:58 -alkaen.


    • Anonyymi

      Aina vaan tuota Närväkorttia heitellään, vieläpä kristityt vaikka Närvän kärki on samalla uskontoihin - näkee sitä mihin uskoo.

      Tosin Närvä viittaa myös mittauslaitevidenssiin.

      Oletko saanut jotain mitattua uskis?

      Montaa asiaa voidaan tutkia uskontona tai uskomusjärjestelmänä. Uskonnoissa ei ole muuta kuin usko, ei todisteita, vain uskon suodattamia kokemuksia. Kokee ja näkee mihin uskoo. Tämän takia uskis ei pidä uskontotieteestä.

      • Anonyymi

        Hän kokeilee tuota närväkorttia tasaisin välein, josko se purisi, vaan ei ole itse koskaan lukenut tuota väitöskirjaa, eikä ymmärtänyt laisinkaan edes mistä siinä on kyse. Siinä ei todellakaan puhuta ufouskonnosta, eikä pidetä ufoja olemattomana ilmiönä, vaan siinä käsitellään ufotutkimuksen piirteitä verrattuna uskontoihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hän kokeilee tuota närväkorttia tasaisin välein, josko se purisi, vaan ei ole itse koskaan lukenut tuota väitöskirjaa, eikä ymmärtänyt laisinkaan edes mistä siinä on kyse. Siinä ei todellakaan puhuta ufouskonnosta, eikä pidetä ufoja olemattomana ilmiönä, vaan siinä käsitellään ufotutkimuksen piirteitä verrattuna uskontoihin.

        No ei. Ei siinä verrata ufotutkimusta uskontoon vaan ihmisten käsitystä ufoista.


    • On hyvin suurena vaarana, että tässä yhteydessä määritelmät "Selittämätön" ja "Oikea" tullaan ymmärtämään hyvin laajasti väärin.

      Oikeastaan juuri tässä yhteydessä se taitaa olla väistämätöntä.

      • Anonyymi

        Kokeile taas sitten kolmen kuukauden päästä uudelleen närväkorttia. Siinä välissä ehdit käyttämään ennen sitä taas hulluuskorttia, herkkäuskoisuuskorttia ja muutamaa muuta vakiokorttiasi, joita olet hokenut nyt jotakin 14-16 vuotta.


      • Anonyymi

        Mitä sekoilua. Uskovaiset yrittävät vängätä että uskonto ja tiede ovat saman “tuntemattoman” äärellä mihin uskonto antaa vastauksen mutta tiede ei.

        Tieteelle tuntematonta ei ole olemassa ellei siitä ole havaintoja. Tieteelle on havaintoja taas mihin ei vielä ole tieteellistä teoriaa. Uskonto taas pyörii ”ilmoituksen”, käytännössä sen tulkinnan varassa.

        Se ei koskaan rikastu vaan taantuu. Poisselitetään mikä ei sovi uskoon. Jumala lopulta istuu sen viimeisen ratkaisemattomam ilmiön takana - ilman Jumalaa se ei ole mahdollinen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitä sekoilua. Uskovaiset yrittävät vängätä että uskonto ja tiede ovat saman “tuntemattoman” äärellä mihin uskonto antaa vastauksen mutta tiede ei.

        Tieteelle tuntematonta ei ole olemassa ellei siitä ole havaintoja. Tieteelle on havaintoja taas mihin ei vielä ole tieteellistä teoriaa. Uskonto taas pyörii ”ilmoituksen”, käytännössä sen tulkinnan varassa.

        Se ei koskaan rikastu vaan taantuu. Poisselitetään mikä ei sovi uskoon. Jumala lopulta istuu sen viimeisen ratkaisemattomam ilmiön takana - ilman Jumalaa se ei ole mahdollinen.

        Kongressin tilaisuudessa kysyttiin ainakin kolmasti, ovatko havaitut kohteet fyysisesti olemassa ja vastaus oli kyllä. Ylivoimaisesti suurin osa oli varmasti fyysinen objekti, eikä esim suokaasua.

        Yhtä tai kahta tapausta lukuunottamatta ne kaikki ovat selittämättömiä. Sekin tuli tilaisuudessa selväksi, vaikka lueteltiinkin mahdollisia selityksiä, mutta ne mainittiin vain yleisellä tasolla, eikä paikkansapitävinä selityksinä.

        Närvä selitti väitöskirjassaan yksinkertaistettuna vain sen, että suurimmalle osalle ihmisten siliminnäkijähavainnoille ei ole mitään muuta todistetta, kuin heidän sanansa.

        Silloin kun ei ole muuta kuin sana ja muistikuva, niin se on uskontotieteellisestä näkökulmasta uskoa ja uskonasia, varsinkin vielä enemmän silloin jos silminnäkijä tapauksen johdosta tai jo sitä ennen uskoo että kyseessä on Maan ulkopuoliset tahot.

        Mitäpä muuta tarinan kuulija voi kuin kuunnella tarinan, uskoa tai olla uskomatta. Siinä mielessä sellainen tarina on pelkkää uskoa, vaikka sen kirjaisi ylös ufotutkija.

        Mutta aita on varsin matala tässä uskon käsitteessä, koska käsitettä voi laajentaa lähes kaikkeen. Uskon että aurinko nousee huomenna, vaan jos tarkkoja ollaan niin ei se mitään nouse, vaan maapallo pyörii.

        Moni uskoo voittavansa lotossa pääpotin. Onko he silloin veikkaususkovaisia? Entä kun menee naimisiin eikä tee avioehtoa, onko silloin ikuiseen rakkauteen uskova? Uskooko perheeinsä ja äiti ikuiseen elämään, jos ei ota henkivakuutusta?

        Uskossa on voimaa. Sen voi jokainen allekirjoittaa joka on uskonut itseensä ja onnistunut jossakin. Epäusko valaa epäonnistumisen siemenen ja epätoivon kohdalla kaikki alkaa jo olla mennyttä. Ihminen joka ei usko mihinkään, ei myöskään tee mitään eikä saavuta mitään, koska hänellä ei ole siihen mitään syytä.

        Väheneekö uskon osuus havainnoidessa, jos havainnoitsija tunnetaan rehellisenä ihmisenä jolla on kyky analysoida asioita monelta kantilta loogisesti?

        Jos joku kiihtyneessä mielentilassa kertoo tuoreessa havainnossaan tapahtuneesta, niin lisääkö se kiihtymys uskottavuutta vai vähentääkö se sitä?

        Minä ymmärrän vallan hyvin että kenenkään ei tarvitse uskoa minun havaintooni enkä uskoisi sitä itsekään toisen kertomana. Muistikuvani ja kahden muun asianosaisen muistikuvat perustuu 100% siihen muistikuvaan uskomiseen.

        Onko aika värittänyt tai muokannut sitä muistikuvaa? Hyvin vähän, omasta mielestäni.

        Havainnot muistuttaa toisiaan Suomessa ja muuallakin, kuten Närvä toteaa kirjassaan, mutta lieneekö tuo nyt suurikaan ihme? Suurin osahan on valoja taivaalla ja kuinka montaa eri sorttia voi edes olla olemassa valoja taivaalla?

        On täysin selvää että meidän taviksien lähes kaikki havainnot ovat lähes mahdottomia todistaa kellekään. Niitä voidaan ajatella siten miten Närväkin toivoo, eli kokonaisuutena. Massiivinen yhtenäinen kokemus muodostaa kokonaisuuden koska siellä on valtavasti toisistaan riippumattomia ihmisiä kokemassa samankaltaisesti.

        Nämä sadat tapaukset, joista laivasto on saanut dataa ja tutkinut asiaa jo parikymmentävuotta ja heillä on vain pari "ehkätunnistusta", on kokonaan oma lukunsa ufotutkimuksen historiassa. Nyt ei ole vain silminnäkijälausuntoja kirjattu, vaan paljon muutakin.

        Se antaa uskoa ja uskottavuutta kaupanpäällisiksi meidän kaikkien havainnoitsijoiden havainnoille.


      • HeIIäkoukku kirjoitti:

        Kongressin tilaisuudessa kysyttiin ainakin kolmasti, ovatko havaitut kohteet fyysisesti olemassa ja vastaus oli kyllä. Ylivoimaisesti suurin osa oli varmasti fyysinen objekti, eikä esim suokaasua.

        Yhtä tai kahta tapausta lukuunottamatta ne kaikki ovat selittämättömiä. Sekin tuli tilaisuudessa selväksi, vaikka lueteltiinkin mahdollisia selityksiä, mutta ne mainittiin vain yleisellä tasolla, eikä paikkansapitävinä selityksinä.

        Närvä selitti väitöskirjassaan yksinkertaistettuna vain sen, että suurimmalle osalle ihmisten siliminnäkijähavainnoille ei ole mitään muuta todistetta, kuin heidän sanansa.

        Silloin kun ei ole muuta kuin sana ja muistikuva, niin se on uskontotieteellisestä näkökulmasta uskoa ja uskonasia, varsinkin vielä enemmän silloin jos silminnäkijä tapauksen johdosta tai jo sitä ennen uskoo että kyseessä on Maan ulkopuoliset tahot.

        Mitäpä muuta tarinan kuulija voi kuin kuunnella tarinan, uskoa tai olla uskomatta. Siinä mielessä sellainen tarina on pelkkää uskoa, vaikka sen kirjaisi ylös ufotutkija.

        Mutta aita on varsin matala tässä uskon käsitteessä, koska käsitettä voi laajentaa lähes kaikkeen. Uskon että aurinko nousee huomenna, vaan jos tarkkoja ollaan niin ei se mitään nouse, vaan maapallo pyörii.

        Moni uskoo voittavansa lotossa pääpotin. Onko he silloin veikkaususkovaisia? Entä kun menee naimisiin eikä tee avioehtoa, onko silloin ikuiseen rakkauteen uskova? Uskooko perheeinsä ja äiti ikuiseen elämään, jos ei ota henkivakuutusta?

        Uskossa on voimaa. Sen voi jokainen allekirjoittaa joka on uskonut itseensä ja onnistunut jossakin. Epäusko valaa epäonnistumisen siemenen ja epätoivon kohdalla kaikki alkaa jo olla mennyttä. Ihminen joka ei usko mihinkään, ei myöskään tee mitään eikä saavuta mitään, koska hänellä ei ole siihen mitään syytä.

        Väheneekö uskon osuus havainnoidessa, jos havainnoitsija tunnetaan rehellisenä ihmisenä jolla on kyky analysoida asioita monelta kantilta loogisesti?

        Jos joku kiihtyneessä mielentilassa kertoo tuoreessa havainnossaan tapahtuneesta, niin lisääkö se kiihtymys uskottavuutta vai vähentääkö se sitä?

        Minä ymmärrän vallan hyvin että kenenkään ei tarvitse uskoa minun havaintooni enkä uskoisi sitä itsekään toisen kertomana. Muistikuvani ja kahden muun asianosaisen muistikuvat perustuu 100% siihen muistikuvaan uskomiseen.

        Onko aika värittänyt tai muokannut sitä muistikuvaa? Hyvin vähän, omasta mielestäni.

        Havainnot muistuttaa toisiaan Suomessa ja muuallakin, kuten Närvä toteaa kirjassaan, mutta lieneekö tuo nyt suurikaan ihme? Suurin osahan on valoja taivaalla ja kuinka montaa eri sorttia voi edes olla olemassa valoja taivaalla?

        On täysin selvää että meidän taviksien lähes kaikki havainnot ovat lähes mahdottomia todistaa kellekään. Niitä voidaan ajatella siten miten Närväkin toivoo, eli kokonaisuutena. Massiivinen yhtenäinen kokemus muodostaa kokonaisuuden koska siellä on valtavasti toisistaan riippumattomia ihmisiä kokemassa samankaltaisesti.

        Nämä sadat tapaukset, joista laivasto on saanut dataa ja tutkinut asiaa jo parikymmentävuotta ja heillä on vain pari "ehkätunnistusta", on kokonaan oma lukunsa ufotutkimuksen historiassa. Nyt ei ole vain silminnäkijälausuntoja kirjattu, vaan paljon muutakin.

        Se antaa uskoa ja uskottavuutta kaupanpäällisiksi meidän kaikkien havainnoitsijoiden havainnoille.

        Pieni tyhmä tarina.

        Koulukaveri itki vuolaasti tullessaan luokkaan kahdeksan vanhana. Kyseltiin miksi itket?
        Sanoi että iso poika kertoi pihalla kuristaneensa heidän perheen kissan koulumatkalla ja että kissa oli mennyt ihan siniseksi.

        Koulukaveri oli uskonut tämän tarinan. Mietittiin asiaa ja sitten tajuttiin että eihän kissa voi mennä siniseksi. Sitten naurettiinkin jo koko porukka ja ei uskottu tarinaa kuristetusta kissasta.

        Pieni epäilyksen siemen jäi kuitenkin kaverille, kun pari nyyhkäisyä kuului vielä naurunkin jälkeen.

        Oliko koulukaveri siis ison pojan pahuuteen uskova, vai oliko hän uskovainen vain siihen tarinaan, vaikka sisimmässään ei tietenkään halunnut uskoa siihen?

        Psykologiset asiat kuten tunteet ja tuntemukset vaikuttavat siihen miten tarina tai kokemus vaikuttaa häneen. Toisiin enemmän kuin toisiin. Joku voi olla herkässä tilassa.

        Se että siihen aikaan kun me tehtiin havainto 1977, pyöri telkkarissa suosikkisarja Taisteluplaneetta Galactica. Se ei vaikuttanut kuitenkaan havaintoon eikä muistikuviin. Siihen se vaikutti että oli tullut mietittyä jo tapausta ennen että minkähänlaista elämää on muualla ja missä.


      • Anonyymi
        HeIIäkoukku kirjoitti:

        Pieni tyhmä tarina.

        Koulukaveri itki vuolaasti tullessaan luokkaan kahdeksan vanhana. Kyseltiin miksi itket?
        Sanoi että iso poika kertoi pihalla kuristaneensa heidän perheen kissan koulumatkalla ja että kissa oli mennyt ihan siniseksi.

        Koulukaveri oli uskonut tämän tarinan. Mietittiin asiaa ja sitten tajuttiin että eihän kissa voi mennä siniseksi. Sitten naurettiinkin jo koko porukka ja ei uskottu tarinaa kuristetusta kissasta.

        Pieni epäilyksen siemen jäi kuitenkin kaverille, kun pari nyyhkäisyä kuului vielä naurunkin jälkeen.

        Oliko koulukaveri siis ison pojan pahuuteen uskova, vai oliko hän uskovainen vain siihen tarinaan, vaikka sisimmässään ei tietenkään halunnut uskoa siihen?

        Psykologiset asiat kuten tunteet ja tuntemukset vaikuttavat siihen miten tarina tai kokemus vaikuttaa häneen. Toisiin enemmän kuin toisiin. Joku voi olla herkässä tilassa.

        Se että siihen aikaan kun me tehtiin havainto 1977, pyöri telkkarissa suosikkisarja Taisteluplaneetta Galactica. Se ei vaikuttanut kuitenkaan havaintoon eikä muistikuviin. Siihen se vaikutti että oli tullut mietittyä jo tapausta ennen että minkähänlaista elämää on muualla ja missä.

        Kehäpäätelmä: Koska kissa oli kuitenkin olemassa eli todellinen, oli havaintonnekin todellinen. Koko tarina isosta pojasta ja kissasta olisi saattanut olla keksitty ja silloin kaikkia olisi höynäytetty. Totuus ja todellisuus on yhtä vaikeita ja tulkinnanvaraisia käsitteinä kuin uskokin. Jos on kristinuskossa ja elää valheessa ja kertoo valheita, niin elääkö silloin Raamatun oppien mukaan vai niitä vastaan? Raamattu ei osaa puhua, mutta jos osaisi, niin sanoisiko se että anteeksi, olen 2000 vuotta aikaa jäljessä. Olisiko se sitten enää Raamattu, jos sen kirjoittaisi uudelleen Jari Tervo ja Sofi Oksanen tutkittuaan aikansa teologiaa, kansantaruja ja filosofiaa? Uudessa Raamatussa voisi olla tarina vaikkapa Paavo Nurmesta tai juutalaisvainoista. Olisiko uusi versio kaikille vaiko vain vainotuille?

        Se uusi versio olisi helpompi todistaa tositapahtumiin perustuvaksi kuin vanha ja siihen olisi helpompi uskoa, mutta jos joidenkin mielestä paranormaalia ei voi olla olemassa, niin ei Jumalaankaan silloin voisi uskoa, kun hänhän on kaikella mittapuulla paranormaali.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kehäpäätelmä: Koska kissa oli kuitenkin olemassa eli todellinen, oli havaintonnekin todellinen. Koko tarina isosta pojasta ja kissasta olisi saattanut olla keksitty ja silloin kaikkia olisi höynäytetty. Totuus ja todellisuus on yhtä vaikeita ja tulkinnanvaraisia käsitteinä kuin uskokin. Jos on kristinuskossa ja elää valheessa ja kertoo valheita, niin elääkö silloin Raamatun oppien mukaan vai niitä vastaan? Raamattu ei osaa puhua, mutta jos osaisi, niin sanoisiko se että anteeksi, olen 2000 vuotta aikaa jäljessä. Olisiko se sitten enää Raamattu, jos sen kirjoittaisi uudelleen Jari Tervo ja Sofi Oksanen tutkittuaan aikansa teologiaa, kansantaruja ja filosofiaa? Uudessa Raamatussa voisi olla tarina vaikkapa Paavo Nurmesta tai juutalaisvainoista. Olisiko uusi versio kaikille vaiko vain vainotuille?

        Se uusi versio olisi helpompi todistaa tositapahtumiin perustuvaksi kuin vanha ja siihen olisi helpompi uskoa, mutta jos joidenkin mielestä paranormaalia ei voi olla olemassa, niin ei Jumalaankaan silloin voisi uskoa, kun hänhän on kaikella mittapuulla paranormaali.

        Jos Raamattu ei olekaan totta mutta elää sen mukaan niin elääkö silloin valheessa ja sotii sitä vastaan? Siinäpä paradoksi. Entä jos se on vain kirja ja elät sen mukaan, niin oletko hölmö vaiko sen oppien orja? Pakkouskominen on se mikä eniten tökkii pääuskonnoissa. Olet paha pakana jos et usko.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos Raamattu ei olekaan totta mutta elää sen mukaan niin elääkö silloin valheessa ja sotii sitä vastaan? Siinäpä paradoksi. Entä jos se on vain kirja ja elät sen mukaan, niin oletko hölmö vaiko sen oppien orja? Pakkouskominen on se mikä eniten tökkii pääuskonnoissa. Olet paha pakana jos et usko.

        Härskeimmät uskovaiset sanovat että väärään kristuslahkoon syntyvät vauvat kuuluvat helvettiin ja on ihan oikein että ne tulee kidutetuiksi ja raiskatuiksi samaisesta syystä, mokomat pakanat.

        Ehdotin että voi tulla kokeilemaan uhkailemaan vaikkapa minun lapsiani, niin kaula ihmettelee mihis se pää läksi. Kumpi meistä sitten on hullumpi, on lukijain oma asia, mutta se on varmaa että molemmat on. 8)


      • Anonyymi
        HeIIäkoukku kirjoitti:

        Härskeimmät uskovaiset sanovat että väärään kristuslahkoon syntyvät vauvat kuuluvat helvettiin ja on ihan oikein että ne tulee kidutetuiksi ja raiskatuiksi samaisesta syystä, mokomat pakanat.

        Ehdotin että voi tulla kokeilemaan uhkailemaan vaikkapa minun lapsiani, niin kaula ihmettelee mihis se pää läksi. Kumpi meistä sitten on hullumpi, on lukijain oma asia, mutta se on varmaa että molemmat on. 8)

        En tiedä kumpi teistä on hullumpi mutta ainakin on täysin selvää kuka on sairas ja hoidon tarpeessa. Lähipiiri hoitakoon asiat kuntoon ettei kauheuksia pääse tapahtumaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä kumpi teistä on hullumpi mutta ainakin on täysin selvää kuka on sairas ja hoidon tarpeessa. Lähipiiri hoitakoon asiat kuntoon ettei kauheuksia pääse tapahtumaan.

        Makuasia. Minun mielestäni lapsia helvettiin manaavan kuuluukin kuolla ja mitä reippaammin ja rajummin, niin sen parempi! Hyvä Hellis! <3


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Makuasia. Minun mielestäni lapsia helvettiin manaavan kuuluukin kuolla ja mitä reippaammin ja rajummin, niin sen parempi! Hyvä Hellis! <3

        Näkyy helposti kuka taas kehuu itseään anonyyminä!


      • Anonyymi
        HeIIäkoukku kirjoitti:

        Kongressin tilaisuudessa kysyttiin ainakin kolmasti, ovatko havaitut kohteet fyysisesti olemassa ja vastaus oli kyllä. Ylivoimaisesti suurin osa oli varmasti fyysinen objekti, eikä esim suokaasua.

        Yhtä tai kahta tapausta lukuunottamatta ne kaikki ovat selittämättömiä. Sekin tuli tilaisuudessa selväksi, vaikka lueteltiinkin mahdollisia selityksiä, mutta ne mainittiin vain yleisellä tasolla, eikä paikkansapitävinä selityksinä.

        Närvä selitti väitöskirjassaan yksinkertaistettuna vain sen, että suurimmalle osalle ihmisten siliminnäkijähavainnoille ei ole mitään muuta todistetta, kuin heidän sanansa.

        Silloin kun ei ole muuta kuin sana ja muistikuva, niin se on uskontotieteellisestä näkökulmasta uskoa ja uskonasia, varsinkin vielä enemmän silloin jos silminnäkijä tapauksen johdosta tai jo sitä ennen uskoo että kyseessä on Maan ulkopuoliset tahot.

        Mitäpä muuta tarinan kuulija voi kuin kuunnella tarinan, uskoa tai olla uskomatta. Siinä mielessä sellainen tarina on pelkkää uskoa, vaikka sen kirjaisi ylös ufotutkija.

        Mutta aita on varsin matala tässä uskon käsitteessä, koska käsitettä voi laajentaa lähes kaikkeen. Uskon että aurinko nousee huomenna, vaan jos tarkkoja ollaan niin ei se mitään nouse, vaan maapallo pyörii.

        Moni uskoo voittavansa lotossa pääpotin. Onko he silloin veikkaususkovaisia? Entä kun menee naimisiin eikä tee avioehtoa, onko silloin ikuiseen rakkauteen uskova? Uskooko perheeinsä ja äiti ikuiseen elämään, jos ei ota henkivakuutusta?

        Uskossa on voimaa. Sen voi jokainen allekirjoittaa joka on uskonut itseensä ja onnistunut jossakin. Epäusko valaa epäonnistumisen siemenen ja epätoivon kohdalla kaikki alkaa jo olla mennyttä. Ihminen joka ei usko mihinkään, ei myöskään tee mitään eikä saavuta mitään, koska hänellä ei ole siihen mitään syytä.

        Väheneekö uskon osuus havainnoidessa, jos havainnoitsija tunnetaan rehellisenä ihmisenä jolla on kyky analysoida asioita monelta kantilta loogisesti?

        Jos joku kiihtyneessä mielentilassa kertoo tuoreessa havainnossaan tapahtuneesta, niin lisääkö se kiihtymys uskottavuutta vai vähentääkö se sitä?

        Minä ymmärrän vallan hyvin että kenenkään ei tarvitse uskoa minun havaintooni enkä uskoisi sitä itsekään toisen kertomana. Muistikuvani ja kahden muun asianosaisen muistikuvat perustuu 100% siihen muistikuvaan uskomiseen.

        Onko aika värittänyt tai muokannut sitä muistikuvaa? Hyvin vähän, omasta mielestäni.

        Havainnot muistuttaa toisiaan Suomessa ja muuallakin, kuten Närvä toteaa kirjassaan, mutta lieneekö tuo nyt suurikaan ihme? Suurin osahan on valoja taivaalla ja kuinka montaa eri sorttia voi edes olla olemassa valoja taivaalla?

        On täysin selvää että meidän taviksien lähes kaikki havainnot ovat lähes mahdottomia todistaa kellekään. Niitä voidaan ajatella siten miten Närväkin toivoo, eli kokonaisuutena. Massiivinen yhtenäinen kokemus muodostaa kokonaisuuden koska siellä on valtavasti toisistaan riippumattomia ihmisiä kokemassa samankaltaisesti.

        Nämä sadat tapaukset, joista laivasto on saanut dataa ja tutkinut asiaa jo parikymmentävuotta ja heillä on vain pari "ehkätunnistusta", on kokonaan oma lukunsa ufotutkimuksen historiassa. Nyt ei ole vain silminnäkijälausuntoja kirjattu, vaan paljon muutakin.

        Se antaa uskoa ja uskottavuutta kaupanpäällisiksi meidän kaikkien havainnoitsijoiden havainnoille.

        "Kongressin tilaisuudessa kysyttiin ainakin kolmasti, ovatko havaitut kohteet fyysisesti olemassa ja vastaus oli kyllä."

        Pilvet ovat veden olomuoto, joten ne ovat fyysisiä

        "Ylivoimaisesti suurin osa oli varmasti fyysinen objekti, eikä esim suokaasua."

        Suokaasu on pääsääntöisesti metaania, joka on hiilestä ja vedystä koostuva orgaaninen yhdiste, siis fysikaalinen sekin.

        Mielenkiintoinen kysymys on se, ovatko ne meidän näkökulmastamme ns. kiinteitä kappaleita, kuten auto, savusauna tai jäteastia?

        En epäile sitä, etteikö riittävän kehittynyt elämänmuoto kykenisi ohittamaan liikkumisessaan myös tarpeen liikkumisvälineeseen, esim. teleportaatio, tai esimerkiksi huomattavan kehittynyt OBE, mutta ihmiselle on rajoittuneisuudestamme johtuen ymmärrettävästi kiinnostusta juuri tuohon pointtiin.

        Liikkuva kohde voi olla näkymätön sekä silmin että erilaisin sähköisin sensorein ja erittäin hiljainen, jolloin me emme välttämättä edes tiedä sellaisen kulkeneen lähettyvilämme, mutta kysymys on silti olennainen.

        Pentagonin viedovalinta paneelissa oli onneton joko tarkoituksellisesti tai hutiloituna. Valittiin siis video, jossa vilahti jokin epämääräinen möykky, joka sekin näkyi vain hidastamalla kuvaa, kuten Greenewald teki. Hyyyvin mielenkiintoista, ja sopivasti tylsistyttävää seurattavaa näinä hektisinä aikoina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kongressin tilaisuudessa kysyttiin ainakin kolmasti, ovatko havaitut kohteet fyysisesti olemassa ja vastaus oli kyllä."

        Pilvet ovat veden olomuoto, joten ne ovat fyysisiä

        "Ylivoimaisesti suurin osa oli varmasti fyysinen objekti, eikä esim suokaasua."

        Suokaasu on pääsääntöisesti metaania, joka on hiilestä ja vedystä koostuva orgaaninen yhdiste, siis fysikaalinen sekin.

        Mielenkiintoinen kysymys on se, ovatko ne meidän näkökulmastamme ns. kiinteitä kappaleita, kuten auto, savusauna tai jäteastia?

        En epäile sitä, etteikö riittävän kehittynyt elämänmuoto kykenisi ohittamaan liikkumisessaan myös tarpeen liikkumisvälineeseen, esim. teleportaatio, tai esimerkiksi huomattavan kehittynyt OBE, mutta ihmiselle on rajoittuneisuudestamme johtuen ymmärrettävästi kiinnostusta juuri tuohon pointtiin.

        Liikkuva kohde voi olla näkymätön sekä silmin että erilaisin sähköisin sensorein ja erittäin hiljainen, jolloin me emme välttämättä edes tiedä sellaisen kulkeneen lähettyvilämme, mutta kysymys on silti olennainen.

        Pentagonin viedovalinta paneelissa oli onneton joko tarkoituksellisesti tai hutiloituna. Valittiin siis video, jossa vilahti jokin epämääräinen möykky, joka sekin näkyi vain hidastamalla kuvaa, kuten Greenewald teki. Hyyyvin mielenkiintoista, ja sopivasti tylsistyttävää seurattavaa näinä hektisinä aikoina.

        Ihmettelen vaan kuinka kukaan ehtii huomata minkämuotoinen pallukka lentää vastaan jos sotilaskoneen nopeus on jotain 1000km/h ja joku pesäpallon kokoinen objekti tulee vastaan samalla tai viisinkertaisella nopeudella. Mutta kun on kyse USA:n lentäjistä niin ne pojat kyllä huomaavat kaiken mitä tulee vastaan. Ja usein paljon enemmänkin näköjään!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näkyy helposti kuka taas kehuu itseään anonyyminä!

        Eipä ollut hän. Minulla on 8, 11 ja 14 vuotiaat tyttäret. Ymmärrän hyvin mistä Hellis puhuu. Jos joku tekisi pahaa heille edes uhkailemalla, niin olisin suurissa vaikeuksissa hyvin pian.
        Väkivalta lopettaa vittuilun. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d369e2d8-d400-471f-afad-0559ab835f5c Kurittomat kakarat pitää laittaa kuriin ja näyttää kiusaajille että ikä ei heitä suojaa rangaistukselta. Samaten teräaseen hallussapidosta pitäisi olla jo 12 vuotiaalle ehdoton vankeusrangaistus, ettei käy niinkuin Imatralla. Minulle on ihan sama kuka uhkailisi lapsiani. Oli sitten kirkkoherra, kakara, uskovainen tai viranomainen. Kostan aivan varmasti.
        Omille lapsille pitää opettaa arvot että ketään ei kiusata ja ketään ei saa lyödä, paitsi kiusaajan saa kyllä hakata. Se on minun mielipiteeni. Sinä saat antaa lastesi kiusaajien olla rauhassa. Minä en tee sitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmettelen vaan kuinka kukaan ehtii huomata minkämuotoinen pallukka lentää vastaan jos sotilaskoneen nopeus on jotain 1000km/h ja joku pesäpallon kokoinen objekti tulee vastaan samalla tai viisinkertaisella nopeudella. Mutta kun on kyse USA:n lentäjistä niin ne pojat kyllä huomaavat kaiken mitä tulee vastaan. Ja usein paljon enemmänkin näköjään!

        Jos kohde on tarpeeksi etäällä tai liikkuu samaan suuntaan, niin siinä ei vaikuta havaitsijan nopeus paljoakaan.


    • Anonyymi

      Sanotaan ja sanotaan, mutta mistä sen tietää? Raamattu on taas jämpti, totta joka sana. Koko ajan.

      • Anonyymi

        Niinhän ne miljoonat ja miljoonat ihmiset vakuuttivat vain joitain vuosikymmeniä sitten Leninin kootuistakin. Ehdottomasti totta.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En minä alussa sua pitänyt kauniina

      Mutta nyt olet silmissäni maailman ihanin nainen. En edes käsitä, mitä tapahtui. Pikkuhiljaa muutuit silmissäni haluttavimmaksi naiseksi koko maailmas
      Tunteet
      175
      2022
    2. Tämäkin vielä! Steppi suviseuroissa

      Nyt on maailmankirjat sekaisin, En ollut uskoa silmiäni. Selvänä teltassa lauloi muiden mukana.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      63
      1808
    3. Voisitko mies kirjoittaa

      Jotain kivaa ja siten että tunnistaisin itseni varmasti? Ei ilkeilyjä..
      Ikävä
      48
      1010
    4. Kirjoitan sulle sydämestäni

      Syvin toiveeni on päästä kanssasi suhteeseen, saada tutustua sinuun ja että sinäkin tuntisit minut sellaisena kuin olen. Minulla on paljon rakkautta s
      Tunteet
      53
      721
    5. uskallatkohan laittaa

      Kerro jotain mistä sinussa pidän? Tunnemme toisemme riittävän hyvin tietääksemme toisistamme nämä asiat melko osuvasti.
      Ikävä
      36
      710
    6. Meillä on vain telepaattinen suhde

      Tai siis mulla suhun. Yksipuolinen se on, ja romanttinen kaikesta huolimatta. Mielikuvitus korvaa sen, mitä ei koskaan ollut.
      Ikävä
      61
      655
    7. Homseksuaaliksi syntyminen - vuosisadan sumutus?

      Tieteellinen fakta on ettei homoseksuaaliksi voi syntyä vaan homoseksuaaliksi ruvetaan. Tätä kylmää ja itsestäänselvää tosiasiaa ei aivan viime vuosik
      Luterilaisuus
      253
      654
    8. Ei tiemme enää kohtaa

      Joten älä odota, että ilmestyisin elämääsi. Se, mitä on tapahtunut on mennyttä, eikä sitä enää saa takaisin. Voi olla, että et näe minua pitkään aikaa
      Ikävä
      69
      627
    9. Body count

      Sanotaan että miehellä tulevaisuus ratkaisee ja naisella menneisyys kun etsitään oikeasti vakavaan parisuhteeseen toista. Jos naisella paljastuu oleva
      Sinkut
      238
      603
    Aihe