Minusta on sangen paradoksaalista että on olemassa valtavan maineen ja kuuluisuuden saavuttaneita mutta vähemmän syvällisiä ja originelleja säveltäjiä kuten vaikka Rossini tai Mendelssohn ja sitten suuressa maailmassa lähes täysin tuntemattomaksi jääneitä mutta ilmaisuvoimaisempia säveltäjiä kuten vaikka Melartin tai Tuukkanen joiden musiikki tekee suuren vaikutuksen kuulijasta ja hänen kokemuksestaan tietysti riippuen mutta josta voimme kuitenkin päätellä ainakin sen että suuri maine ja kuuluisuus eivät takaa välttämättä myös musiikillista suuruutta ja syvällisyyttä säveltäjänä sikäli kun olen osunut näiden mainittujen säveltäjien musiikillisten kvaliteettien kohdalla oikeaan sillä teoriassa on mahdollista että Mendelssohnkin on mainettaan ja varsinkin hänen musiikistaan saamiani olemattomia kokemuksia syvällisempi ja Tuukkanen taas musiikillisesti yhtä heikko kuin hänen vaatimaton kansainvälinen maineensa kielii mutta koska Tuukkasesta olen saanut Mendelssohnia suurempia emotionaalisia kokemuksia uskon että hänen säveltäjäkykynsä ylittävät hänen sangen vaatimattoman maineensa säveltäjänä suomen rajojen ulkopuolella suuressa maailmassa vaikkakaan en tunne säveltäjän koko tuotantoa ja pysty sen perusteella muodostamaan käsitystä hänestä ja hänen monista sinfonioistaan mutta toivon mukaan ne sisältävät myös mestariteoksia Meri sinfonian ohella vaikka myös pienimuotoisempien orkesterisävellysten parissa Tuukkanen loi arvokasta musiikkia vaikkakin ei ollut Mendelssohnin kaltainen ihmelapsi joka sävelsi jousisinfonioita jo 12 vuotiaana. Kunpa vain saisi muitakin Tuukkasen täysimittaisia sinfonioita kuultavakseen niin olisimme asiassa viisaampia Saikkolasta, Fordellista ja Aaltosesta puhumattakaan.
Mitä mieltä te olette? Kuuntelin jälleen vertailun vuoksi kumpaisenkin musiikkia vuoronperään ja siinä missä Mendelssohnin sulosointuinen sävelkieli vaikutti kovin aurinkoiselta ja pumpulimaiselta eikä herättänyt sanottavammin mitään elämää suurempia tunteita, sain valtavat "kiksit" Meri sinfonian myrsky osaa haltioituneena kuunnellen. Eikö tämä jo todista Tuukkasen suuruuden puolesta Mendelssohniin verrattuna. Itse sanoisin että ei. Sillä todella suuri musiikki vaikuttaa vaivihkaa ja täysin levollisessa tilassa kuunneltuna ilman ulkokohtaista ponnistelua ja itse tavoiteltua pakahtumisen tunnetta niin syvästi että koko muu maailma katoaa ja kuulijan ottaa valtoihinsa valtaisan tunteen palo tunkien tahtomisen ulos tajunnasta ja Mendelssohnkin voi teoriassa omata näin syvälle käyvän vaikutuksen musiikillaan joka ei ehkä jää ulkokuoreen ja yltää sielun syvimpiin sopukoihin. En ole vain onnistunut koskaan kokemaan sitä vaikka olen paljon Mendelssohnista pitänytkin ja hänen musiikkiaan antaumuksella kuunnellutkin mutta jossakin vaiheessa sain Mozartista ja Beethovenista niin suuria ja kokonaisvaltaisia emotionaalisia kokemuksia että Mendelssohn vain jäi hänen musiikkinsa pinnallisuuden takia.
Onko Mendelssohn suurempi säveltäjä kuin Melartin?
10
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Pop/rock musassa on yksi mikä saa ihokarvat pystyy mitä tulee syvyystasoon , on bändi nimeltä neljä ruusua eli en oikeastaan nuyt viittaa niije kaikkiin biiseihib vaan joihinkin teoksiin kuten muisto, hyvää yötä, neuvostoliitto tai vaikkapa tie ajatuksiin(tästä tuli iso hitti) ja tiina tanssii taas, meistä jokainen ja piikkilankaa täytyy mainita myös. Nuo teokset saavuttaa minut tunnetasolla erittäin vahvasti. Mitä tulee klassiseen niin mozart ainaki saavuttaa usein minut hyvin syvällä tunnetaajuus&syvyystasolla. Mutta en lähtis määritteleen musan hyvyyttä sen mukaan onko miten paljon syvyyttä vaiko ei. Esim beethoven poikkesi muista saksalaissäveltäjjistä siinä ettei ympänny teoksiinsa niin paljoa melankoliaa&tunnetta vaan enemmänkin panosti koukeroihin ja vivahteikkuuteen ja hänhän ihaili mm italialaista yhtä säveltäjää.
- Anonyymi
Itse sanoisin että juurikin mittamaton emotionaalinen syvyys musiikissa on sen suuruuden mittapuu koska mihin sitten ylisummaan tarvitsisimme musiikkia jollei se tyydyttäisi emotioonaalisten kokemustemme tarvetta kokiessamme katharsiksen. Beethovenhan ihaili myös Mozartia ja Händeliä.
- Anonyymi
itse en saanut kiksejä popista.
- Anonyymi
Itse olen vahvasti sitä mieltä että monet tuotteliaina sinfonikkoina kunnostautuneet ja orkesterisäveltäjänä itsensä läpilyöneet, mutta historian epäoikeudenmukaisesti jo unohtamat vaikkakin aikanaan paljon esitetyt mestarit ansaitsisivat säveltäjänä paitsi uuden tulemisen ja renessanssin myös eräänlaisen rehabilitoinnin, ts. kunnianpalautuksen, sillä minun näkemykseni mukaan ohjelmistopolitiikka kohtelee heitä tätä nykyä varsin tylysti ja epätasa-arvoisesti suhteessa moniin kaanonissa ja repertoaarissa paikkansa vakiinnuttaneisiin ja lunastaneisiin säveltäjiin nähden, joiden musiikkia esitetään muodossa tai toisessa paljon uutterammin kuin historian unohtamien sinfonikkojen tuotantoa nimenomaan pienimuotoisempien sävellysmuotojen osalta, joista esimerkiksi käy Kuulan mies-ja sekakuorotuotanto ja Palmgrenin jotkin pianokappaleet, heidän laajamuotoisempien teostensa ollessa jo osittain ajan hampaan nakertamia, (Palmgrenin menestynein pianokonsertto Virta lienee tästä säännöstä ilahduttava poikkeus), tai eivät ainakaan usein yhtä vaikuttavia kuin jälkimadetojalaisen "koulukunnan" sinfonisemmat orkesteriteokset, Kuulan Jupiter sinfoniankin jäädessä keskeneräisenä torsona pelkäksi johdannoksi kun Stabat materia säveltäessään hän kertoi olleensa jalat irti maasta enemmän kuin koskaan vaikka sitäkään ei voi kovin yhtenäiseksi teokseksi sanoa, eikä minusta esim. Toivo Kuulan tai Selim Palmgrenin kaltaiset kansallisromantikot vankkumattomasta asemastaan huolimatta säveltaiteemme kaanonissa kykene kilpailemaan suurten vaiettujen orkesterisäveltäjiemme, kuten Tuukkasen, Saikkolan, Aaltosen, Ikosen tai Fordellin kanssa rakenteeltaan laajamittaisten teosten säveltäjänä tai välttämättä edes taiteellisten visioidenkaan puolesta, sillä absoluuttisen musiikin korkeimpana muotona ja länsimaisen taiteen täydellisimpänä muotoilmentymänä sinfonia sävellysmuotona ylittää kaikki muut musiikin muodot lujan ja keskitetyn muotonsa ja syvän musiikillisen logiikkansa ansiosta, sikäli kuin arvaukseni esim. Aaltosen, Saikkolan ym. kohdalla osuu alkuunkaan oikeaan, sillä vääristyneen ohjelmapolitiikan vuoksi heidän musiikkiaan on ollut mahdotonta päästä kuulemaan, kun edellisestä Aaltosen sinfonian esityksestäkin on kulunut jo yli 20 vuotta, eikä hänen sinfonioidensa levytyshanke ole realisoitunut pelkälle ideatasolle jääneiden ja sittemmin rauenneiden suunnitelmien takia, jotka sisälsivät myös Aaltonen seuran perustamisen, ja Tuukkasen täysimittaisista sinfonioistakin tunnen vain yhden, nimittäin Meri sinfonian, mutta niiden niukkojen teosnäytteiden perusteella jotka esim. Aaltosen Hiroshima sinfoniasta olen saanut kuulla ja teokseen niiden pohjalta tutustua ovat vaikuttaneet kuitenkin varsin lupaavilta, alkaen matalien jousten mollisävyistä ja päätyen triumfinaaliseen koko orkesterin loppusähäkkään, joskin Saikkolan orkesterituotantoon minulla on ollut tilaisuus tutustua vain suuren emotionaalisen vaikutuksen tehneen ja surullaan musertavan Karjala palaa nimisen sinfonisen kuvan kautta, joka niinikään muistaakseni alkaa matalien jousien mollisävyillä, ja joka esitettiin taannoin Avanti sodassa konsertissa ja radioitiin yle yhdessä, saamattani kuulla kuitenkaan nuottiakaan hänen keskeisimpiin teoksiin kuuluvista 10:stä sinfoniastaan tai 12:sta sinfonietastaan, vaikka Ylellä on kantanauhatallenteina hallussaan yksi esimerkki kummastakin musiikillisesta lajityypistä kyseiseltä säveltäjältä, joita se ei tietääkseni ole kuitenkaan minun aikanani koskaan soittanut, ja hämärän muistikuvani mukaan Traaginen sinfonia olisi melko hiljattain esitettykin jossakin kamariorkesteri Avantin konsertissa vaikka on mahdollista että muistikuvani on täysin väärä ja tuulesta temmattu, sillä tämänkaltaiset teokset ovat ohjelmistossa ekspressiivisestä voimastaan huolimatta siinä määrin harvinaista herkkua että niiden esittämiseksi ja ohjelmistoon saamiseksi pitäisi perustaa suoranainen kansanliike, jolla korjattaisiin tämänkaltaiset epäkohdat ja puutteet ohjelmistossa, joka suosii vain populaareimpia eikä suinkaan aina niitä emotionaalisesti kaikkein vaikuttavimpiakaan suomalaisia sinfonioita, vaan hyvinkin frigidejä, staattisia, tekstuuriltaan kamarimusiikillisia, sävelkieleltään konservatiivisia, epäemotionaalisia ja sisäänpäin kääntyneen modaalisia teoksia jossa kaikenlainen musiikillinen suuruus ja pakahduttavuus loistavat poissaolollaan viileästä klassismistaan ja stereotyyppisestä kansallisromantiikastaan johtuen kokiessani olevani hyvin pettynyt mikäli Melartinin ja Leiviskän sinfonioita sekä Tuukkasen Meri sinfoniaa lukuun ottamatta ydinrepertoaariin kuuluvien sinfonioiden lisäksi myös muut unohdetut ja edellä mainittujen suomalaissäveltäjien sinfoniat osoittautuisivat syvällisen analyysin ja sinfonioita saadun kuuntelukokemuksen jälkeen musiikillisilta kvaliteeteiltaan pelkäksi sekundaksi vaikka esim. lähiradion klassisessa illassa kuulemani Fordellin myöhäinen sinfonia vaikutti niin hitaan osan ekspressiivisessä melodisessa kau
- Anonyymi
"Eikö tämä jo todista Tuukkasen suuruuden puolesta Mendelssohniin verrattuna."
Ei. Vuosikymmenien mittaan on kummallekin kertynyt kuuntelijoita: Tuukkanen 1 kuuntelija, Mendelssohn yli 1 000 000 tyytyväistä kuulijaa.- Anonyymi
Ei muuten pidä paikkaansa sillä kyllä Tuukkasen musiikkia esitettiin melko usein vielä 50 luvullakin suomessa ja joitakin kappaleita jopa Amerikoissa saakka puhumattakaan Lontoon olympialaisten taidekilpailun orkesterimusiikkisarjasta jossa Tuukkanen saavutti Karhunpyynnillään hopeaa. Kyllä areenassakin näytti ollen useita satoja kuuntelijoita kun Tuukkasen meri sinfonia siellä soi tässä taannoin kokonaisuudessaan kun spotifyssa ja tubessahan siitä puuttuu se laaja avausosa joka siinä levyllä kuitenkin on,
- Anonyymi
Niin mutta kysymys onkin siitä mitä he, miljoonat kuuulijat, todella ovat kokeneet Mendelssohnista hänen tekotavaltaan melko kepeätä musiikkia kuunnellessaan muuta kuin aurinkoisen ja pumpulisen sulosointuista sävelmaisemaa sillä Mendelssohnin musiikki voi enintään saada kuulijassaan kovin pinnallista ja pintapuolista viehätystä aikaan mutta ei syvällisiä eikä pohjaan saakka meneviä suuria emotionaalisia kokemuksia missä suhteessa Tuukkasen sinfoninen musiikkia toimii kuitenkin hieman paremmin vaikkakin vain murto osa hänen sinfonioistaan ja sinfonisista runoistaan yleisesti tunnetaan mikä on sikäli hieman outoa ja kummeksuttavaa että niin fantastisen romantiikan tajun omaavan säveltäjän musiikkia ei levytetä eikä esitetä enempää sikäli kun Tuukkasen muutkin sinfoniat täyttävät niille asetetut tiukat laatukriteerit.
- Anonyymi
Tämä Mendelssohnin musiikin suosiminen Tuukkaseen nähden kertoo vain siitä että Tuukkanen on väärin ymmärretty nero ja hänen musiikkinsa tuntemus sinfonioiden esitysten ja levytysten vähäisyydestä johtuen olematon, vaikka hän kuuluu maamme valovoimaisimpiin säveltäjiin, jonka musiikissa on emotionaalista hehkua paljon enemmän kuin Felixillä jonka musiikki on pinnallisempaa.
- Anonyymi
Onko Mendelssohn pienempi säveltäjä kuin Melartin?
Niin, mistä sen tietää ja jos vaikka olisikin, niin pitääkö Mendelssohnin musiikkia siksi hyikäillä kunnes joskus sitten vuosien tai vuosikymmenien päästä Melartinin musiikki kokee uuden tulemisen, jolloin kaikki me 3 Mendelssohn fania voimme huokaista helpotuksesta että lopultakin taas voipi hyvillä mielin ilman syyllisyyden tunteen pienintäkään häivää soittaa Mendelssohnia jos siltä tuntuu, ja niinpä pelkästä kiitollisuudesta Melartinia kohtaan ehkä jopa ostamme CD-singlen Best Of Melartin joka sisältää ne kaksi varsin oivaa biisiä jotka Melartin sävelteli Prinsessa Ruusunen elokuvaan.- Anonyymi
Tunnustan että olen itsekin fanittanut Mendelssohnia ja nimenomaan hänen joitakin orkesteriteoksiaan, kuten varsinkin Italialaista synfoniaa nuorempana, mutta kokemukseni mukaan hän ei ole sinfonikkona yhtä syvällinen ja hengeltään suuri , eikä mitoiltaan tai tyyliltäänkään, saati kontrapunktikkona taidokas, kuten Melartin, jonka saksalaiseen myöhäisromanttiseen orkesteritraditioon pohjautuvat sekä lyhennetyt versiot, että synfonioiden uudet editiot, saavat lumoutuman, haltioitumaan ja pakahtumaan tavalla johon Mendelssohn ei synfonioillaan kykene, vaan ne ovat selvästi kevyempiä ja pinnallisempia ja silti hänen synfonioitaan soitetaan paljon ahkerammin kuin Melartinin siitä syystä, että hän on tunnetumpi ja suositumpi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1801935Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en521868Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1351568Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!
Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten1371413Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411324Nukkumisiin sitten
Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny41174Muistatko komeroinnin?
Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu481152Naisten tyypilliset...
Naiset ei varmaan ymmärrä itse miten karmealle heidän tavara haisee. Miehet säälistä nuolevat joskus, yleensä humalassa101143Syö kohtuudella niin et liho.
Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on101109Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla
"Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"31108