Miksi rantautumisia ei harjoitella?

Kyllähän niitä monet harjoitteleekin. Ammeessa pikkuveneillä ja saarissa isoilla.

Ihan sama vaikka harjoittelisin eskimokäännöstä purjeveneellä.

Rantautuminen on usein vittumaista koska tuulen suunta ja voima vaihtelee, puhumattakaan siitä, että vieraaseen paikkaan (tai tuttuunkin) tullessa saattaa olla eri paikka mihin viimeksi ajoit, tuuli eri suunnasta ja jopa kovaa ja/tai puuskaista.

Kokemattomalla miehistöllä hommasta ei yleensä tahdo tulla mitään ja kun hermo pettää, seurauksena on ensin saatanallinen huuto, törmäys laituriin ja/tai naapuriveneisiin ja puolen vuoden pakkoselibaatti, jos muija sattui olemaan mukana.

Sekin skenaario on mahdollinen, että akka karkaa jonkun kiinteistönvälittäjän mukaan varmistettuaan, että tämä ei harrasta eikä aio harrastaa veneilyä.

Muutenkin venesatamien laiturit ja aisat on tehty täysin tyynelle kelille ja 50 vuoden veneilykokemuksen omaaville.

Helppo ratkaisu rantaan tuloon olisi kullekin venepaikalle aisojen (yleensä aisapaikkojen välit on tehty kahdelle veneelle) väliin asennettu "sokea" metalliaisa kiinteillä fendareilla ja varsinaisen laiturin reunaan kunnollinen kumipuskuri valkoisesta, värjäämättömästä kumista. Esimerkiksi 30 sentin paksuinen, jolloin törmäys hiljaisella nopeudella laituriin ei riko paikkoja.
Lisäksi "väliaisa" - sen lisäksi, ettei sellainen maksa paljon mitään - estäisi taatusti törmäämisen naapuriveneeseen, kuten samalla monen kiroaman veneen karkaamisen tuulen mukana naapurin kylkeen.

Yksinkin tullessa voisi kaikessa rauhassa ajaa hiljaa paikalleen ja vailla mitään kiirettä askarrella köydet kiinni.
Jollekin seuralle koppi tästä, että halukkaat voisivat hommata "väliaisan" vaikka omalla kustannuksellaan?
On Marinetekilläkin halvempi kuin useimpien veneiden törmäysvahingon omavastuu.....

https://www.marinetek.fi/laiturit/mokkilaiturit/huvilalaiturit-tarvikkeet-kevyt-venepuomi/
Maksaa muutaman satasen ja ratkaisisi monen sataman rantautumisongelmat

Jokainen rantautuminen on uniikki kokemus. Pääasia että on perusteet hallussa, tekemällä oppii kokoajan lisää. Ei tekisi pahaa ottaa ylimääräisiä toistojakin. Silti vuosien myötä tulee se osaaminen. Kun on joutunut kusisiin tilanteisiin kyllin erilaisina variaatioina, niin kokemaansa soveltaa uusissa tilanteissa. Kuitenkin niitä muuttujia on paljon, tuttu tai selkeästi jo lähestyessä hahmottuva satama tyynessä on tietenkin helppo. Virtausta, tuulta, ehkä kapea tulo jossa pitää kääntää jyrkästi poujulle, kyllä näillä eväillä voi vähän mennä persiilleen välillä, ja uusi lähestyminen nöyrästi tehtävä. Se on jo hieno kokemus jos ei huuda, eikä toteuta kuvioo katkeraan loppuun saakka väkisin.

Kuinka monta hienoa kokemusta pitää lompakostaan korvata, kun homma menee vituiksi ties kuinka monennen kerran ja naapurin gelcoatit ovat paskana?

Ajoin joskus raskaan ajoneuvoyhdistelmäkortin (iso E) nuorempana.

Siinä oli jotain samaa kuin tässä rantautumisessa. Muutaman kytkimen poltettuasi ja muutaman lastaussillan hajottaneena lopulta opit peruuttamaan pitkiäkin matkoja suoraan sekä kääntämään sen täysperäyhdistelmän "pimeälle puolelle" kaatosateessa pimeällä ja jopa pysäytät sen juuri oikeaan kohtaan rikkomatta kalustoa tai lastauslaituria.....

Jos lentäjät koulutettaisiin samalla tavalla kuin nämä purjehtijat kehottavat opettelemaan, jälki olisi melkoista :).

Moni pääsee laituriin ihan tyylikkäästi, kädettömäksikin sanottu.
Mutta eikö niille kädettömille voisi suoda mahdollisuuden ostaa OMILLA RAHOILLAAN sinne satamaan itselleen väliaisa, vaikka puoliksi viereisen toisen kädettömän kanssa.

Täysinoppineethan voivat edelleen tulla yksin 50-jalkaisellaan rantaan 20m/s sivutuulessa, keulapotkurihan se vasta kädettömille on!

Kyllä jokainen täysinoppinut purjehtija - jo syntyessään kaiken osaava - pysäköi purkkarin vaikka sinne seuran parkkikselle autojen väliin kelissä kuin kelissä. Eikä vaimo valita, se noilta lähti jo vuosia sitten :).

Mietin, mikä siitä rantautumisesta tekee niin vaikeaa. Sitten ilm. tajusin

Korkea varalaita pieni märkäpinta. Sellainen ”bava” on täysin mahdoton hallittava sivutuulessa pienellä venevauhdilla.

Kädetön ostaa luonnollisesti ensiveneekseen ”bavan” ymmärtämättömyyttään. Sitten valitellaan eteen tulevia vaikeuksia.

Loppupeleissä kukin ostakoot apulaitteita ja tukitoimia mielensä mukaan. Veneilyhän on vielä vapaa harrastus vapaassa maassa

Kun lentää lentolupakirjan, valtava osa koulutuksesta on laskeutumisen harjoittelua. Siihen tuhrataan valtavasti aikaa. Näin tehdään siksi, että se on vaikeaa, mutta silti pakollinen osa harrastusta. Ilman taitoa laskeutua ei voi lentää.

Purjehtia voi ilman rantautumistaitoakin, mutta kyllä siihen kannattaisi suhtautua ihan niin kuin laskeutumiseen ilmailussa. Sitä kannattaisi harjoitella.

Mites tyynellä kelillä harjoittelet kovan kelin rantautumista?

Ota siihen purjehduksenopettaja 120e/tunti, joka ei ole koskaan purjehtinut sinun veneelläsi.

Ryskis. No katohan perkele....olihan sulla vakuutus?

Lentämisessä on ihan eri juttu, vieressä istuva kokenut kapteeni ottaa tarvittaessa ohjat ja niitä laskeutumisia eri kentille erilaisissa olosuhteissa harjoitellaan kymmeniä tunteja simulaattorissa ennen ensimmäistäkään oikeaa laskeutumista liikennekoneella.

Missäs purjevenesimulaattori olisi?
Toinen juttu on, että tuplarattiveneessäkään se kokeneempi ei voi pelastaa tilannetta, kun puuska nappaa veneestä kiinni.
Lentokoneessa ylösveto on aina mahdollinen, mutta teepä se purjeveneellä...

No, vakuutus joo. Mutta ei se korvaa naapuriveneen perseelleen mennyttä kautta eikä sitä helvetin epävarmuutta, kun et uskalla lähteä vesille ollenkaan kun et tiedä, pääsetkö rantaan takaisin rikkomatta paikkoja.....

Kyllä minä(kin) osaan pläkässä ajaa koneella niin poijuun kuin laituriinkin.
Mutta se 10-14 m/s suunnaltaan vaihteleva puuskainen tuuli onkin sitten eri juttu....

Ylösveto viime hetkellä kun puuska tarttuu ja ei muuta kuin laiturista yli ja uusi lähestyminen....

Valitettavasti ei ole aikaa jäädä poijuun odottamaan kelin asettumista, lentää varakentälle tai tilata luotsia hoitamaan rantautuminen.
Isoillekin laivoille sattuu laiturivahinkoja, vaikka taatusti on kokeneet miesoletetut puikoissa.....

Ei ole mereltä kokemusta, mutta Saimaalla aikoinani vein saaren syvään rantaan pohjaan ankkuroituja Mehukatti-tölkkejä mallaamaan laituria, muita veneitä ja rantautumista. Siihen sitten eri tuulilla sovittelin venettäni.

Kyllä siitä hommasta oli todella suuri apu ihan jo sen vuoksi, että oppi arvioimaan sopivan lähestymisnopeuden ja ymmärtämään, miten tuuli venettä painaa.

Miksi yleensä pitäisi rantautua? Kavahdan ajatusta sitoa veneeni ja itseni kiinni johonkin epämääräiseen laituriin luonnevikaisten psykopaattien naapuriksi. Tämä on täysin ristiriidassa vapauden idean kanssa.