V. 1961 Yhdysvalloissa esitettiin Tuukkasen Muskettisoturit, Ehtoosarja, romanttiset tuokiokuvat ja Pienoissarja mutta koska en ole saanut lukea konsertin arvostelua, enkä tiedä konsertin reseptiosta mitään, en pysty arvioimaan miksi Tuukkaselta jäi lopullinen ja merkittävä läpimurto säveltäjänä tekemättä USA:ssa, vai mistä johtuu ettei hän saanut tukevampaa jalansijaa maan konserttielämässä, vaan luultavasti unohdettiin melko pian hänen musiikkinsa kenties jäädessä pienin piirin lyhytaikaiseksi musiikilliseksi nautinnoksi, koska minulla ei ole mitään tietoa siitä että Tuukkasen musiikkia olisi esitetty USA;ssa vielä myöhemminkin, seikka, mikä ei ainakaan Tuukkasen sävellysten arkistoluettelosta selviä ja onkin oletettavaa että Tuukkasen musiikillinen tuttavuus jäi USA:ssa ohimeneväksi ja tilapäiseksi ilmiöksi, saamattani myöskään selville sitä, miksi hänen musiikkinsa ylimalkaan sai esitystilaisuuden valtameren takana ja miksi sitä kohtaan osoitettiin niin paljon mielenkiintoa, että tällainen Tuukkasen musiikille omistettu konsertti päätettiin järjestää, vaikka hyvin tiedettiin Sibeliuksen musiikin suuri suosio Yhdysvalloissa tuohon aikaan, jonka vuoksi lienee ollut hyvin todennäköistä etteivät muut suomalaiset perinteistä tyyliä edustavat säveltäjät saisi ainakaan pysyvää suosiota amerikoissa, jonka musiikkimaku saattoi olla vanhaan mantereeseen verrattuna paljon konservatiivisempi ja siksi Tuukkasenkin musiikille omistettu konsertti saatiin siellä järjestettyä, mutta varsinaista perimmäistä syytä Tuukkasen musiikin esittämiselle USA;ssa, saati missään muussakaan maassa ei minullakaan ole mitään tietoa. koska sitä ei ole mainittu arkistoluettelossa, jossa eräiden teosten kohdalla on maininta esityksestä USA;ssa, mutta useimmiten vain suomessa ja on hyvin mahdollista, ettei Tuukkasta noteerattu USA:ssa lähellekään Sibeliuksen veroiseksi säveltäjäksi, vaan korkeintaan pienemmäksi ja keskinkertaisemmaksi säveltäjäkyvyksi, jonka tähti musiikin taivaalla oli nousemassa, mutta arvoitukseksi jää miksi Tuukkasen laajamuotoisia teoksia kohtaan ei USA:ssa nähty niin paljoa kiinnostusta, että niiden esityksiä olisi saatu aikaan jossakin keskeisellä konserttipaikkakunnalla, vai liekö niin että edellä mainittujenkin Tuukkasen penimuotoisten teosten esitykset oli toteutettu amatöörivoimin, eikä resursseja sinfonioiden esittämiseksi olisi ollut käytettävissä, mutta voidaan myös pohtia sitä olisiko sillä kenties joiltakin osin voinut olla käänteentekevä vaikutus, ellei jopa suorastaan voinut muuttaa musiikinhistoriaa, mikäli Tuukkasen eräät sinfoniat olisivat saaneet esitystilaisuuden USA:ssa olettaen, että ne olisivat saaneet hyvän tai jopa erinomaisen vastaanoton ja kenties hänestä olisi tullut Sibeliuksen ohella yleisön suuri suosikki ja lemmikki ja hänen kansainvälinen maineensa olisi entisestään kasvanut ja hänet olisi kirjoitettu musiikinhistoriaan suurin kirjaimin Sibeliukseen verrattavana suurena ja kuuluisana säveltäjänä, mikä olisi luultavasti kohentanut myös Tuukkasen taloudellista asemaa ja vaurastuttanut häntä, mutta ennen muuta tehnyt hänet kenties syvästi onnelliseksi voidessaan seurata musiikkinsa voittokulkua ympäri maailman, lisäten ehkä myös osaltaan hänen tuotteliaisuuttaan ja antanut lisää elinvuosia voidessaan valita itse mieluisimmat sävellystyöt tilausteosten joukosta joita hänelle olisi kenties alkanut tulla satamalla luodessaan tällä tavoin ehkä merkittävimmät teoksensa.
Olisiko Tuukkanen voinut muuttaa musiikinhistorian kulkua?
16
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Olisiko Tuukkanen voinut muuttaa musiikin historian kulkua vuonna 1961?
Vastaus on helppo kun muistaa mitä tapahtuikaan vuonna 1962. Tuli Liverpool nimisestä kaupungista muuan nelikkö joka muutti musiikin historian kulkua tavalla johon Tuukanen ja tuskin kukaan muukaan olisi pystynyt vaikka olisi kuinka yrittänyt.
Joten Tuukkanen: "liian vähän liian myöhään." jos häntä ja sitä mitä hänellä olisi ollut tarjota verrataan siihen mitä The Beatles sai aikaan.
Kiitos beatlesin musiikissa tapahtui kaikenlaista, samoin yhteiskunnissa tapahtui kaikenlaista, esimerkiksi itä-Euroopassa Stalinismi menetti otteensa vaikka sitä pystyssä pitävät väkivaltakoneistot varmaankin tekivät kaiken sen mihin pystyivät sen alkaneen muutoksen estämiseksi.
"Eräänä päivänä taivas aukeaa ja he laskeutuvat sieltä laulaen" jotain tuon tapaista lauloi Kari Peitsamo laulussaan Uskon Beatlesiin, ja niille jotka eivät tunne kyseistä kappaletta kerrottakoon että siinä laulussa sieltä taivaasta laskeutui The Beatles mutta ei laskeutunut Tuukkanen.- Anonyymi
Ai niin, aloittaja vatvoi Tuukkasen USAn valloitusta ja sitä miksi sitä ei tapahtunut. No myös The Beatles meni USAhan esiintymään ja esittämään musiikiaan ja USA hullantui sen seurauksena täysin.
Beatlesin jälkeen ehkä jopa kovin musikillinen akti on ollut Sveitsiläinen Yello yhtye. Heillä, siis Yellolla, on kappale nimeltään Bananas to the Beat. Ei ole aivan selvää mistä se kappale oikeastaan kertoo, mutta se ihan hyvin voisi olla jonkinlainen vertauskuvallinen esitys siitä mitä amerikkalaisille tapahtuikaan silloin kun The Beatles vuonna 1964 ja sitä seuranneina vuosina meni USA:han konsertoimaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ai niin, aloittaja vatvoi Tuukkasen USAn valloitusta ja sitä miksi sitä ei tapahtunut. No myös The Beatles meni USAhan esiintymään ja esittämään musiikiaan ja USA hullantui sen seurauksena täysin.
Beatlesin jälkeen ehkä jopa kovin musikillinen akti on ollut Sveitsiläinen Yello yhtye. Heillä, siis Yellolla, on kappale nimeltään Bananas to the Beat. Ei ole aivan selvää mistä se kappale oikeastaan kertoo, mutta se ihan hyvin voisi olla jonkinlainen vertauskuvallinen esitys siitä mitä amerikkalaisille tapahtuikaan silloin kun The Beatles vuonna 1964 ja sitä seuranneina vuosina meni USA:han konsertoimaan.Uskoisin myös että kohutun uuden modernismin puolesta kiihkoilevat ja intoilevat tahot menivät aikanaan hieman liiankin pitkälle uskossaan uusiin esteettis- musiikillisiin ihanteisiinsa atonaalisuuden ja dodekafonian puolesta peistä taittaessaan ja olivat sokeita tonaalisen musiikin ikuisille kauneusarvoille, jotka heidän kiihkoilevan näkemyksensä puolesta piti uhrata modernismin alttarille ja pyyhkiä pois konserttiohjelmistosta ja jota he modernismin aallon rantautumisen jälkeen suomeen pitivät ainoana ja autuaaksi tekevänä totuutena 12 sävelkoodin formuloimisen jälkeen, joka lapsellisena matematiikan keitoksena oli syrjäyttänyt tonaalisuuden perinteisenä harmonisena järjestelmänä, joka oli ollut vallalla jo satoja vuosia, mutta modernismin ylipapit, kuten Schönberg aikoinaan, olivat katsoneet sen loppuun kuluneeksi ja tarpeettomaksi järjestelmäksi atonaalisuuden mullistavan vallankumouksen aikana, mutta radikalismin ensihuumasta toivuttuaan musiikkimaailma tuli sallivammaksi ja avoimemmaksi uustonaalisille pyrkimyksille myöhemmin, vaikka syntynyttä vahinkoa ei voinut enää korjata, joka dodekafonian ja sarjallisuuden kiihkeimpinä vuosina ja sen kulta aikana oli tapahtunut tuon ajan postromanttisten suomalaissäveltäjien kadotessa peruuttamattomasti repertoaarista, eikä vahinkoa voinut luultavasti enää väärinkäsityksen takia korjata entiselleen, koska musiikkimaailma otaksui ilmeisesti heidän ohjelmistosta katoamisen ilmeiseksi syyksi vian musiikissa itsessään, sen heikossa laadussa tai perinpohjaisessa takapajuisuudessa ja nurkkakuntaisuudessa, eikä sillä sen provinsiaalisuudesta johtuen katsottu omaavan universaaleja ominaisuuksia, kuten muissa kuuluisissa säveltäjissä, kuten Sibeliuksessa, jonka kuuluisuuteen ja maineeseen he eivät yltäneet ja siksi oletettiin myös virheellisesti että heidän musiikkinsa on suurta esikuvaansa joko laadullisesti heikompaa tai tämän plagiointina vain kalpea varjo tämän originelliudesta ja siksi olemme sitä vaikuttavaa musiikkia köyhempiä, jota nämä sittemmin unohdetut säveltäjät kirjoittivat, ennen kuin he katosivat modernismin kiihkeimpinä vuosina totaalisesti repertoaarista, vaikka kuten sanottu musiikillinen ilmasto muuttui sarjallisuuden jälkeen avarakatseisemmaksi ja moniarvoisemmaksi musiikillisten tyylipyrkimysten suhteen, eikä moderneja tekniikoita ja tekstuureja pidetty säveltämisessä ainoana oikeana totuutena ja näin pehmeämpi ja sonorisempi uusromantiikka teki paluun myös Rautavaaran musiikkiin, joka vastoin kuin Tuukkanen aikanaan, saavutti suuren menestyksen maailmalla ja vakiinnutti paikkansa ohjelmistossa, vaikka ei ole tätä hivenenkään vertaa laadukkaampaa musiikkia.
- Anonyymi
Jostakin syystä mistä minulla ei ole mitään tietoa Tuukkanen ei liene saanut uutta tilaisuutta USA:ssa enkä tiedä onko hänen musiikkiaan lainkaan esitetty siellä 1960 luvun jälkeen vaikka on tietenkin myös mahdollista että hänen sinfonioitaan on kuitenkin kaikesta huolimatta jonkin verran esitetty USA:ssakin vaikka ainakaan arkistoluettelossa ei ole tästä kyseisten teosten kohdalla mitään mainintaa joka puoltaisi tätä näkemystä ja vaikka jokin yksittäinen Tuukkaselle omistettu sinfoniakonsertti olisi ko. maassa järjestynytkin voidaan olettaa ettei se olisi ehkä vähemmän vastaanottavaisen tai peräti ymmärtämättömän konserttiyleisön sielua värähdyttänyt niin paljoa että sinfonia olisi jäänyt ikimuistoiseksi esitykseksi kuulijoiden ja kriitikoiden mieliin ja poikinut lisäesityksiä semminkin kun teoksen sanoman ja sisimmän olemuksen pohjaan saakka syväluotaava omaksuminen on vaikeata ellei mahdotonta ensikuuleman perusteella ja teoksen kokonaisvaltainen avautuminen kuulijalle edellyttäisi useampia kuuntelukertoja joita tuskin on Tuukkasen sinfonioiden potentiaalisille esityksille herunut ja niin voinemme olettaa että Tuukkaselta jäivät suuret voitot saavuttamatta säveltaitteen alalla johtuen kenties vain siitä onnettomasta sattumasta ettei hän saanut teoksiaan tarpeeksi näkyvästi esille uudessa ja suuressa maailmassa vaan järjestyneet konserttiesitykset muutamille hänen pienimuotoisolle teoksilleen olivat kaikesta päätellen pienimuotoisia tilaisuuksia pienelle yleisölle suurten ja mahtavien puitteiden sijaan jossakin Carnegie hallissa jossa Tuukkasen musiikkia on tuskin milloinkaan soitettu New Yorkin filharmonikoiden toimesta mitä olisi vähintäänkin edellytetty hänen musiikkinsa läpimurtoa ja tunkeutumista ajatellen maailman suuriin konserttisaleihin ja koko maailman tietoisuuteen mikä nyt vallitsevassa tilanteessa jäi kokonaan toteutumatta jonka todennäköisenä syynä oli ammattiorkestereiden haluttomuus ottaa ohjelmistoon sarjallisen musiikin kulta aikana joka alkoi ilmeisesti kukoistaa tuolloin jo USA:ssakin paitsi jonkun syrjäisen ja provinsiaalisen maankolkan tuntemattoman että varsin anakronistisen tonaalisen säveltäjän epämuodikkaita ja konservatiivisia sinfonioita jotka heijastelivat jo kauan sitten muodista pois menneitä kansallisromanttisia ideaaleja modernismin kukoistuksen aikana ja niin Tuukkanen pysyi yhtä tuntemattomana nerona kuin oli ennenkin ollut suuressa maailmassa ja vähitellen hänen musiikkinsa katosi myös suomessa konserttien ohjelmistosta vaikka hän yritti modernin musiikin murroksessa tehdä kerran vielä paluuta 6. sinfoniallaan ikään kuin viimeisenä hengenvetonaan ja joutsenlaulunaan vanhoille tyylipyrkimyksilleen uskollisena, tyylillisesti juurikaan uudistumatta, ennen kuin tuoni hänet korjasi Tuukkasen menehtyessä ehkä sydänkohtaukseen melko pian Jussi jalaksen johtaman 6. sinfonian ensiesityksen jälkeen mutta hänen perintönsä on edelleen voimissaan ja hänen muistoaan on kunnioitettu kuorokonsertein ja Tuukkasen alun perin amatööriorkesterille ammattitaitoisesti säveltämät jousiorkesteriminiatyyrit ovat edelleen amatööriorkestereiden ohjelmistoa vaikka myös sinfonioiden soisi kuuluvan sinfoniaorkestereiden repertoaariin ehkä lyhyeksi torsoksi jäänyttä 5. sinfoniaa lukuun ottamatta sillä hänen täysimittaiset sinfoniansa ovat mielikuvituksessaan voimakkaita ja kunnianhimoisia teoksia ajateltakoon vaikka Tubesta ja Spotifysta poissaolollaan loistavaa miltei impressionistisen pehmeää ja melodiikaltaan aaltomaista Meri sinfonian avausosaa eteerisen kauniine sopraanon ja tenorin vokaliiseine osan huipentuessa vokaalisten ja orkestraalisten voimien näytökseksi vapaassa kehittelyjaksossa jossa mm. salakarit vaanivat laivoja tai sinfonian Myrsky osaa jonka alun jousien pizzicatot kasvattavat jännitystä joka huipentuu vaahtopäille nousseiden maininkien vellontaa ja vyörymistä kuvailevan vaskeen valettuun pauhuun ja valtaisaan hyökyaallon nousuun kulminoituvan crescendon myötä.
- Anonyymi
Ei suinkaan liian vähän eikä varsinkaan liian myöhään jos ajattelee vaikka Rautavaaran uusromanttista pehmeämpää ja sonorisempaa tuotantoa sillä Tuukkasella on laaja postromanttinen tuotanto ja hänen säveltaiteensa on korkealuokkaista hengen ravintoa johon poppi tuskin kykenisi laumojen makua tyydyttävästä musiikillisesta tyylistään huolimatta jossa lauletaan lyhyitä biisejä lyömäsoitinten luomaa rytmitaustaa vasten vailla mainittavaa melodista, harmonista tai kontrapunktista ajattelua
- Anonyymi
On suuri mysteeri miksi niin paljon, jopa 40 vuotta, Tuukkasen unohdettua ja ohjelmistosta kadonnutta Meri sinfoniaa myöhemmin sävelletty Rautavaaran modernistisempaa tyyliä pehmeämpi ja sonorisempi uusromanttinen sinfonia Angel of light aiheutti kansainvälisen sensaation ja läpimurron ja jäi ohjelmistoon elämään vaikka on melodiselta hahmoltaan paljon epämääräisempi kuin esim. Tuukkasen meri sinfonia symmetrisessä ja selkeästi hahmottuvassa ja artikuloidussa fraseerauksessa vieläpä ehkä hiukan kirpeämmin dissonoivassa myrsky osassaan maininkien noustessa vaahtopäille ja tuulen yltyessä myrskylukemiin tehden edellistä väkevämmän ja voimakkaamman emotionaalisen vaikutuksen minkä pitäisi taata sille paikka ohjelmistosta mutta toisin kävi kun dodekafonisen musiikin intoilijat ja puolestapuhujat menivät liian pitkälle kiihkoilussaan modernismin puolesta musiikkialan vaikuttajien katsoessa Tuukkasen musiikin olevan epämuodikasta ja anakronistista kansallisromantiikkaa ja sellaisena ohjelmistoon kuulumatonta säveltaidetta minkä vuoksi se katosi ohjelmistosta ja syntyi väärä johtopäätös että se on laadullisesti niin heikkoa ettei sitä kannata ottaa enää takaisin ohjelmistoon vaikka monet uudemmat säveltäjät kuten Rautavaara saattoivat kirjoittaa uustonaaliseen ja uusromanttiseen tyyliin ja saavuttaa siitä huolimatta erinomaisen kansainvälisen menestyksen joka Tuukkas paralta oli evätty virheellisen päätelmän takia. Epäreilua, sanoisin.
- Anonyymi
Sanoisin myös ettei taidemusiikkia ja poppia, ts. Tuukkasta ja Beatlesia, voi verrata keskenään, koska ne kuuluvat musiikkina eri kategoriaan ja kummallakin on oma erityinen funktionsa, tehtävänsä, jossa toinen ei voi korvata toista eikä asettua sen tilalle molempien tyydyttäessä omalla erityisellä tavallaan kuulijoiden tarpeet, joko emotionaalisin kokemuksin tai puhtaasti viihdykkeenä.
- Anonyymi
En tohdi ikävä kyllä uskoa, että monien mielestä ohjelmistosta hyvästä syystä kadonneita ja anakronistisia postromanttisia Tuukkasen sinfonioita otettaisiin kovin herkästi uudelleen ohjelmistoon, sillä esim. E-P Klamin tavoin näki Tuukkasen musiikin liian Sibelius vaikutteisena, mitä se ei faktisesti kuitenkaan ole vaikka esim. varhaisessa Es duuri Serenadissa v. 1944, jota säveltäessään Tuukkanen otti huomioon sota aikana käytettävissä olleiden muusikoiden taidot, voi kuulla taustalla kummittelevan Sibeliuksen 5. sinfonian vaikutuksen paikka paikoin ja esim. Meri sinfonian päätösosan vaskeen valettu loppunousu on muokattu ilmeisesti juuri kyseisen sinfonian tuskaisen kromatiikan läpi nousevan lopun mukaan jonkin verran sitä ehkä muistuttaen, vaikka kuitenkin esim. Amazonin verkkokaupan arvostelussa Tuukkasen musiikki tuo pikemminkin mieleen ajoittain Carl Nielsenin ja Salmenhaaran mukaan hän edustaa uusklassismin ja kansallisromantiikan synteesissään Klami traditiota mutta luulen että juuri Tuukkasen musiikin kuulijassaan ehkä herättämät Sibelius alluusiot ja assosiaatiot tehnevät siitä taiteellisen johtajan mielestä persoonattomamman ja epäoriginellin minkä vuoksi sitä tuskin otetaan ohjelmistoon mutta voihan sitä yrittää jospa vaikka lykästäisi vaikka hyvin tiedetään etä Olli pitää Prkofjevista jota on paljon itsekin soittanut pianolla.
Mutta kyllä mun täytyy sanoa että tämä Prokofjevin klassillinen sinfonia no 1 on kuin pitkää nenäänsä näyttävänä neoklassikkona jotakin pikkuporvarillista ja pinnallista nypläämistä siihen verrattuna kun äsken itse kuviitteeellisesti johdin istuvaltani Tuukkasen Meri sinfonian myrskyä lähes hurmiossa jota tunnetta en tavoita venäläisestä olkoonkin että sinfoniansa on ammattitaitoisesti orkestroitu mutta tuo Haydnin musiikin jäljittely jotenkin risoo. - Anonyymi
V. 1961 Yhdysvalloissa esitettiin Tuukkasen Muskettisoturit
Johon moni voisi todeta että vuonna 1963 USAn singletilastoissa jylläsi useampikin Beatles single kuten vaikka She loves you, ja onkin aika pohtia että jos haluaa laittaa tennarinsa musikin mukana hiukan vipattamaan niin kumpi musiikkina silloin toimii paremmin, Tuukkasen muskettisoturit vaiko Beatlesin She Loves you?
Lisäksi tässä mittelössä Tuukkanen vastaan The Beatles tulee huomioda että vuonna 1964 USAssa esitettiin musiikkipitoinen Beatles elokuva A Hard days night, ja ehkä voisi kysyä että jos Tuukkasen musiikkiakin olisi ympäröinyt menevä ja raikkaan komediallinen elokuva niin kuinkahan sitten olisi käynyt?
Tietenkään tuo mainittu Beatles elokuva ei tullut ihan pystymetsästä vaan USAlainen yleisö oli jo saanut kuulla eräitä erinomaisia Beatles singlejä jotka lajityypiltään olivat varsin melodisia ja hyvin soitettuja ja laulettuja rokettirolleja. Ehkäpä Tuukkasenkin olisi pitänyt satsata osaamistaan, sikäli kun hänellä sitä mitä rokettirolliin tulee oli, sinfonioitten sijaan melodisiin sähkökitaravetoisiin rokettirolleihin.
Monikin USAsta kotoisin ollut ja 1960- tai 70-luvulla maineeseen noussut rock-muusikko on kertonut että nimenomaa tuon Beatles elokuvan näkeminen ja kuuleminen elokuvateatterissa oli se alkukipinä joka sai hänet päättämään muusikoksi ryhtymisestä. Ja varmaan on vielä lukuisampi määrä niitä joitten ura ei sitten kumminkaan lähtenyt lentoon mutta jotka ovat ajatelleet tai haaveilleet samoin.
Mutta olettakamme että olisi ollut Tuukkasen musiikin ympärille tehty paljon hänen musikkiaan sisältävä elokuva, voisiko sen elokuvan musiikki edes teoriassa olla yhtä mukaansa tempaavaa kuin mitä tuo Beatles elokuvan musiikki silloin ja yhä oli ja yhä on?- Anonyymi
Eihän siitä ole epäilystäkään että Tuukkanen hienona ja vaikuttavana taidemusiikkina on merkittävämpää musiikkia kuin mainitsemasi Beatles jota kuunnellessa tuskin jalkakaan vipattaa niin tiuhaan kuin Muskettisoturien Täyttä ravia osassa jossa mitä luultavimmin koko vartalokin keinuu musiikin tahdissa ja joka päättää kyseisen 21 minuuttisen teoksen ja on tyyliltään pikemminkin romanttinen kuin uusklassinen Tuukkasen säveltäessä sen alunperin kuunnelmamusiikiksi ja siitä tuli hänen suosituin teoksensa jonka sisältämä pakahduttava tunne peittoaa kaavamaisen popin jumputuksen melodisella keksinnällään, harmonisella kauneudellaan ja rytmisellä kompleksisuudellaan. Ohjaisin mielelläni elokuvan suurmiehestämme Tuukkasesta ja hänen seikkailuistaan Lontoossa ja Skotlannissa sekä vierailevana professorina Hong Kongin kiinalaisessa yliopistossa.
- Anonyymi
Melodiaahan Tuukkasen sinfonioissa on useimmiten aivan riittämiin uusklassismin ja kansallisromantiikan sulautumassaan jos esim. perehdyt tubesta ja spotifysta poissaolollaan loistavaan meri sinfonian laajaan avausosaan joka soi areenassa taannoin saatat todeta että tuskin mitään kauniimpaa on milloinkaan sävelletty ja ne ovat rokettirolleja paljon kunnianhimoisempia ja vaativampia sävellysmuotoja joissa on kontrapunktista, melodista ja harmonista ajattelua rokettirolleja paljon suuremmassa määrin ja äskenkin kuuntelin lumoutuneena Meri sinfonian myrsky osan joka tuntui rinnassani jonkinlaisena painon tunteena, suuni kuivui ja olin haltioissani.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihän siitä ole epäilystäkään että Tuukkanen hienona ja vaikuttavana taidemusiikkina on merkittävämpää musiikkia kuin mainitsemasi Beatles jota kuunnellessa tuskin jalkakaan vipattaa niin tiuhaan kuin Muskettisoturien Täyttä ravia osassa jossa mitä luultavimmin koko vartalokin keinuu musiikin tahdissa ja joka päättää kyseisen 21 minuuttisen teoksen ja on tyyliltään pikemminkin romanttinen kuin uusklassinen Tuukkasen säveltäessä sen alunperin kuunnelmamusiikiksi ja siitä tuli hänen suosituin teoksensa jonka sisältämä pakahduttava tunne peittoaa kaavamaisen popin jumputuksen melodisella keksinnällään, harmonisella kauneudellaan ja rytmisellä kompleksisuudellaan. Ohjaisin mielelläni elokuvan suurmiehestämme Tuukkasesta ja hänen seikkailuistaan Lontoossa ja Skotlannissa sekä vierailevana professorina Hong Kongin kiinalaisessa yliopistossa.
"Eihän siitä ole epäilystäkään että Tuukkanen hienona ja vaikuttavana taidemusiikkina on merkittävämpää musiikkia kuin mainitsemasi Beatles"
No pyydä satunnaisesti kohtaamiasi ihmisiä laulamaan tai viheltämään tai hyräilemään yhden tai useamman suosikin beatles sävelmistä, ja sitten pyydä tekemään samoin suosikki Tuukkas sävelmilleen, niin voi olla että se ero merkittävyydessä on korvin kuultavissa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Eihän siitä ole epäilystäkään että Tuukkanen hienona ja vaikuttavana taidemusiikkina on merkittävämpää musiikkia kuin mainitsemasi Beatles"
No pyydä satunnaisesti kohtaamiasi ihmisiä laulamaan tai viheltämään tai hyräilemään yhden tai useamman suosikin beatles sävelmistä, ja sitten pyydä tekemään samoin suosikki Tuukkas sävelmilleen, niin voi olla että se ero merkittävyydessä on korvin kuultavissa.Luulisin niin että Tuukkasen hyväksi ero on selvästi kuultavissa sillä hienostuneisuudessaan ja kompleksisuudessaan se ylittää täysin suvereenisti Beatlesin kevyen poppis melodiikan mutta vain harvalla on niin paljon sävelkorvaa ja musiikillista kultivoituneisuutta että he kykenisivät viheltämän Tuukkasta kun en minäkään välttämättä siihen juuri pysty vaikka olen kuunnellut sitä tuhannet kerrat ja se tubesta ja spotifysta poissaoleva meri sinfonian melodiikaltaan aaltomainen pitkä avausosa on melodiikaltaan kauneinta musiikkia mitä koskaan kukaan on säveltänyt mutta sen viheltäminen on vaikeaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Eihän siitä ole epäilystäkään että Tuukkanen hienona ja vaikuttavana taidemusiikkina on merkittävämpää musiikkia kuin mainitsemasi Beatles"
No pyydä satunnaisesti kohtaamiasi ihmisiä laulamaan tai viheltämään tai hyräilemään yhden tai useamman suosikin beatles sävelmistä, ja sitten pyydä tekemään samoin suosikki Tuukkas sävelmilleen, niin voi olla että se ero merkittävyydessä on korvin kuultavissa.Jos ne kohtaamani ihmiset eivät ole koskaan kuulletkaan Tuukkasesta mikäli eivät omaa syvempää tietoutta klassisesta musiikista ja eritoten suomen säveltaiteen historiasta kun Tuukkasen musiikkia ei juuri kuule missään sen kauneudesta huolimatta eikä se siksi ole tuttua monille ihmisille?
- Anonyymi
Täytyy sanoa että on suuri mysteeri, että jollakin kansainvälisessä levityksessä olevalla cd:llä olevasta loisteliaasta musiikista huolimatta joka saa levynä vieläpä myönteistä palautetta ja hyvät arvostelut osakseen, ei kuitenkaan noteerata sen kummemmin säveltäjänä kansainvälisillä areenoilla tai synnytä suuremmassa mittakaavassa lisää kiinnostusta säveltäjän muuta musiikkia kohtaan, joka poikisi lisää hänen sinfonioidensa levytyksiä tai konserttiesityksiä vaan kyseinen säveltäjä saa jatkaa hiljaiseloaan ja nukkua ruususen untaan, mikä tuntuu käsittämättömältä tietämättömyydeltä ja välinpitämättömyydeltä palauttaen mieliimme Mozartin törkeän kohtelun vaikkapa Pariisissa tai myöhemmin Wienissä, kun hän sai kulkea ihmisten joukossa herättämättä mitään huomiota siinä mielessä että hänet olisi tunnustettu suureksi säveltäjäksi ja neroksi vertautuen tavallaan Tuukkasen kohtaloon nykyaikana nykymaailmassa jossa hänen lahjakkuuttaan tai nerokkuuttaan säveltäjänä ei liiemmin huomata tai tunnusteta eikä kukaan tunnu juuri olevan kiinnostunut hänen sävellystuotannostaan vaan se saa uinua rauhassa unohduksen synkässä yössä vai tiedostavatko musiikkitieteilijät ja kapellimestarit kenties hänen muun tuotantonsa merkityksettömyyden, kelvottomuuden ja mitättömyyden eikä esim. näe Tuukkasen palkitussa 4. tai jalaksen kantanauhalle johtamassa 6. sinfoniassa tai massiiviseen marssiin päättyvässä 2. sinfoniassa olevan mestariteoksen ainesta on tietenkin aina mahdollista mutten usko meri sinfonian olevan hänen pääteoksenaan ainoa laatuaan.
Päiväjärjestykseen palatakseni totean jälleen kerran suurella ihmetyksellä sen ettei Tuukkasen kaltaisen intuitiivisesti nerokkaan intellektuellin ja visionäärin sinfoniataidetta ole arvostettu siinä määrin että hyvät arvostelut ja myönteisen vastaanoton kriitikkojen taholta Amazonin verkkokaupan sivuilla Amerikassa saanut Meri sinfonian levy ole poikinut lisää hänen sinfonioidensa levytyksiä jos oletetaan että tekijänoikeuspalkkioiden turvin tuotetun meri sinfonian ja viulukonserton levylläkin on ollut suhteellisen hyvä menekki ja se on luultavasti tai ainakin toivon mukaan osapuilleen maksanut itsensä takaisin niin miksi ei sponsorituen turvin asiasta päättävät tahot ryhdy tuumasta toimeen ja suomen säveltäjät ry anna uutta toimeksiantoa Tuukkasen muiden keskeisten ja pääteoksiksi luonnehdittavien sinfonioiden ja sinfonisten runojen levyttämiseksi vaan ollaan tyydytty vain 2000 luvun alussa tuotettuun Tuukkasen pienimuotoisempia teoksia sisältävän levyn antiin joka sisältää kaiken lisäksi vain murto osan Tuukkasen näytelmämusiikista jota soisi levytettävän myös enemmän ja tuon jousiorkesteriminiatyyrejä käsittävän levyn myötä ollaan vain jääty ikään kuin lepäämään laakereilla vaikka paljon tärkeätä musiikkiperintöä koskevaa tallennustyötä on tekemättä ja Tuukkasen ihanaa ja kaunista romanttista orkesterimusiikkia levyttämättä jota soisi kuten sanottu tallennettavan jossain määrin lisääkin sillä musiikinhistoriastamme syntyy muutoin niin kovin kapea ja rajoittunut kuva joka on kyllästetty kansallissäveltäjämme sinfonioiden alituisilla ja toistuvilla uudelleen levytyksillä vailla monitahoisempaa näkemystä suomen säveltaiteen koko kirjosta.- Anonyymi
Minusta on vähintäänkin oudoksuttavaa ja kyseenalaista tämä nuivan epäisänmaallinen asenne vanhaa suomalaista ja laatuunkäyvää sinfoniakirjallisuutta kohtaan, jos tilannetta vertaa esim. viroon jossa asiat ovat paljon paremmalla mallilla, sillä Tuukkasen sinfonioista ei saada meillä tehtyä ainuttakaan kokonaislevytystä, vaikka esim. virossa minun mielestäni Tuukkasen sinfonioita musiikillisesti profiilittomamman Eduard Tubininkin kaikki sinfoniat on levytetty vähintään kahteen kertaan virolaisten huippukapellimestarien toimesta ja niistä jotkut kuten Shostakovitsin vaikutuksesta rytmisessä elementissä kertova nro 5, 1. osassa ja viimeisen osan aggressiossa, terästettynä sibeliaanisella sävelmällä, saattavat kuulua jopa konserttien ohjelmistoon, toisin kuin mielestäni laadullisesti paremmat Saikkola, Tuukkanen, Aaltonen ja Fordell suomessa, vaikka levytysprojektin ei täällä luulisi vaativan sen suurempia taloudellisia satsauksia kuin virossakaan ottaen vielä huomioon sen seikan ettei kelvollisen levytyksen tekemiseksi tarvita maailman luokan kapellimestaria ja orkesteria mikä omalta osaltaan tiputtaa levyn tekemisen kustannuksia entisestään ja Volmerhan levytti Tubinin sinfoniat juuri suomalaiselle levy yhtiölle saaden jostakin kenties säätiöiden kautta huomattavasti sponsoritukea levytysprojektille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta912374- 552085
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu951923Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt23185850+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin111672- 771592
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo271456Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411430Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61412- 731390