Tuleeko ihmelapsesta automaattisesti suuri säveltäjä aikuisena?

En sanoisi niinkään mutta eteviä liikemiehiä ja talousneroja he kyllä saattavat olla eikä Schönbergkään mikään erityisen merkittävä säveltäjä todellisilta säveltäjäkyvyiltään ollut kuin suuri teoreetikko ja historiallisesti merkittävä musiikkimies jolla oli käänteentekevä vaikutus musiikinhistoriaan.

Tarkoitit ilmeisesti säveltäjän fyysistä kokoa mutta minä tarkoitin puhtaasti musiikillista suuruutta. Segerstam oli niin sanottu ihmelapsi jolla oli 5 vuoden iässä absoluuttinen sävelkorva hänen huomatessa heti jos levysoitin soi puoli sävelaskelta liian hitaasti. Segerstam kuulemma sävelsi jo 6 vuotiaana täyttä häkää kun esim. rakastettu romantikko Kalervo Tuukkanen kuuli päässään monisäikeisen sävelkudoksen ja alkoi vähitellen säveltämään vasta siinä 12 vuoden iässä mutta hänen sinfoniansa vaikuttavat tästä huolimatta tunteisiin paljon voimakkaammin kuin mielestäni edellisen vaikka satojen sinfonioiden tuotanto on lukumääräisesti kunnoitettava saavutus. Sibeliuskin sävelsi vesipisaroita jo 10 vanhana mutta ei ollut ihmelapsi.

Juuri näin. Esim. suomalainen Nils Lerche joka jo 6 vuotiaana sävelsi pieniä pianokappaleita ja sai musiikinopetusta inspiroivaksi taiteilijaksi kutsumalta Elli Uotilalta jonka johdolla soitti nuoruutensa. Tultuaan ylioppilaaksi Lerche lähti ulkomaille, kävi useissa maissa ja opiskeli kieliä. ja vasta noin 28 vuoden ikäisenä uranvalintaansa pohdittuaan muisti nuoruutensa musiikkiharrastuksen, havaitsi itsessään säveltäjätaipumuksia ja päätti ryhtyä luovaksi säveltaiteilijaksi opiskellen aluksi säveltäjä Bengt von Törnen johdolla ja sen jälkeen lähti Wieniin jatkamaan opintojaan Neues wiener konservatoriumiin. Lerche aloitti säveltäuransa keveämmän musiikin parissa säveltäen operetin, baletin mutta sävelsi myös suurimuotoista sointimusiikkia kuten konserton ja sinfonisia runoja jne.

Loppujen lopuksi aika harvasta ihmelapsesta rtulee suuri säveltäjä ja Beethoveninkin juoppo isä yritti Ludwig pojastaan tehdä sellaista muistaakseni herättämällä tämän jopa öisin ja pistämällä pianon ääreen harjoittelemaan jos oikein muistan. Mutta esim. Glazunov, Mendelssohn, Juan Arriaga ym. olivat ihmelapsioa mutta ei heistä koskaan mitä ensimmäisen luokan kiintotähteä musiikin taivaalle tullut kuten esim. Mozartista. Händel ja Chopinkin olivat jonkinlaisia ihmelapsia.

Mozartin henkilökohtainen historia säveltäjänä alkoi v. 1761 säveltäjän ollessa 4 vuotias, jolloin syntyivät ensimmäiset tunnistetut teokset klaveerille Andante ja Allegro vaikka Mozart perimätiedon mukaan askarteli jo tätä ennen klaveerikonserton parissa mutta se oli niin vaikea että sitä olisi ollut mahdoton soittaa.

Vaikka Mozart oli ihmelapsi ja lapsinero eivät hänen varhaissinfoniansa vedä vertoja monien aikuisten säveltämille esikoissinfonioille vaikkeivat nämä olisikaan itse olleet lapsineroja tai kuuluisia ja tunnettuja säveltäjiä ja Mozartiltakin vei kauan ennen kuin hän saavutti vertaansa vailla olevan laatutason sinfonikkona ja säveltäjänä mutta ei Mozartin 8 vuotiaana sävelletty esikoissinfonia pysty kilpailemaan esim. vaikka niinkin tuntemattoman säveltäjän kuin Lauri Saikkolan ensimmäisen sinfonian kanssa laadukkuudessa vaikkei sitä kumma kyllä koskaan esitetäkään, nimittäin jo kypsän miehuuden kynnyksellä sävelletyn Taistelusinfonian La Campalen kanssa, josta etevä musiikkikirjailija ja kriitikko Sulho Ranta kirjoittaa sen olevan "monin kohdin hyvin vaikuttava" ja siihen mennessä sävelletyistä Saikkolan teoksista "piirteiltään vakuuttavin" ja "muotonakin omintakeisesti ratkaistu". Mutta kuitenkin jostakin syystä pikku Mozartin 8 vuotiaana säveltämä ja orkesteria instrumenttina vielä tunnusteleva esikoissinfonia on paljon esitetympi ja levytetympi kuin kypsän ja suuren mestarin Saikkolan koska musiikin myyvyys, vaan ei laatu ja musiikillinen suuruus, on ratkaisevaa. Mikäpä myyvempää kuin jonkun kuuluisan ihmelapsen tuotokset.