Miksi Bengt von Törnen sinfonioita ei esitetä missään?

Minusta on kerrassaan käsittämätöntä että suomessa on elänyt tuotteliaita ja jopa merkittäviä sinfonikkoja ja orkesterisäveltäjiä, joiden musiikkia ei voi kuunnella kerrassaan missään eikä mistään, vaikka jotkut alan harrastajatkin ja voisi sanoa jonkin sortin asiantuntijat pitävät heidän musiikkiaan esittämisen arvoisena tai sellaisen vaikutelman ainakin sain lukiessani erästä kirjaa, jossa ihmeteltiin mm. 6 sinfonian säveltäjän Bengt von Törnen musiikin täydellistä vaipumista unoholaan vaikka kirjoittajan mielestä hänen sinfoniansa ovat hyvinkin esittämisen väärtejä ja olen itse kuullut aikoinaan niitä klassisessa illassa lähiradiossa.

Bengt von Törne kertoo suomen säveltäjiä kirjassa että ensimmäisen sävellyskonsertin jälkeen kapellimestari Kajanus seisoi odottamassa kunnes kaikki ystävät ja tuttavat olivat puristaneet hänen kättään. Sitten Kajanus astui hänen luokseen ja sanoi: "Herra von Törne, teillähän tuntuu olevan orkesterisoinnin aistia". Ei koskaan mikään lausunto ollut tehnyt häneen syvempää vaikutusta vaikka hän aluksi epäili osaavansa ylipäätään kirjoittaa orkesterille.

Myöhemmin Pariisissa Törne teki lujasti töitä toteuttaen sävellyssuunnitelmiaan ja suorittaen kulttuurihistoriallisia tutkimuksiaan. Törnen pianotrion, 2. viulusonaatin ja pianokonserton kantaesitys tapahtui ranskan radiossa. Albert wolff ja Pasdeloup orkesteri esittivät hänen balladinsa jonka ranskan radion sinfoniaorkesterikin myöhemmin soitti. Jonkin Pasdeloup konsertin jälkeen von Törne keskusteli taiteilijahuoneessa herra Pensis'n, Luxemburgin sinfoniaorkesterin perustajan kanssa. Tutustuttuaan Törnen pyynnöstä ensimmäisen sinfonia da camera teoksensa partituuriin Pensis otti sen esitettäväkseen. Menehtymiseensä saakka hän sitten esitytti säännöllisin väliajoin muutamia Törnen teoksia ja kerran kokonaisen konserttiohjelman.

Törne oli siis varsinkin kansainvälistynyt kirjallisesti kultivoitunut taiteilijapersoona ja maailmankansalainen joka ulkomaille lähdettyään suuntasi ensin Lontooseen ja siellä ministeri Donnerin ym. avulla tutustui mitä erilaisimpiin henkilöihin ja uiskenteli kuin kala eurooppalaisissa taiteilijapiireissä ja mm. Roomassa tiedemiespiireissä ja josta tämäkin lyhyt ote hänen elämäkerrastaan antaa jonkinlaisen kuvan.