Onko teidän mielestä ihmiset saman arvoisia sen perusteella mitä he tekevät työkseen? Onko esimerkiksi siivooja yhtä arvokas ihminen kuin lääkäri?
Mitkä tekijät teidän mielestä vaikuttavat ihmisen arvoon?
Entä jos ihminen on esimerkiksi työtön ja tyhmä, onko sillä loppupelissä mitään arvoa? Jos ihmisellä ei ole arvoa niin, eikö silloin ole aikalailla sama, että elääkö vai kuoleeko?
Mitkä tekijät teidän mielestä vaikuttavat ihmisen arvoon?
Entä jos ihminen on esimerkiksi työtön ja tyhmä, onko sillä loppupelissä mitään arvoa? Jos ihmisellä ei ole arvoa niin, eikö silloin ole aikalailla sama, että elääkö vai kuoleeko?
Vastaukset 65
Vanhimmat
Koulutuksella ei ole mitän tekemistä ihmisarvon kanssa. Ihmisen omalla käytöksellä on.Miten käytäydyt,puhutelet muita? Lisäksi siivojaksikaan ei pääse ilman koulutusta.On käytävä alalle halutessa kursit ja läpäistävä ne. Jokainen ammatti on arvokas.
Koulutus korreloi lähes suoraan ihmisen arvon kanssa ja oikeasti ihmisen käytöksellä on hyvin vähän merkitystä tämän asian kanssa. Tyhmät ja laiskat vain haluaa lohduttaa itseään tuon kaltaisella puheella..
Kyllä tiedän kyynisen, ylimielisen insinöörin joka pitää itseään arvokkaana ja alentaa monia muita huonoiksi, arvottomiksi ihmisiksi.
En tiedä mikä saa sen luulemaan omaa paremmuuttaan koska velkaa riittää, perhettä ei ole ja saastuttaa luontoa monen tavallisen tallaajan edestä. Luulot ovat suuret.
Usein on ne vanhat ennakkoluulot jotka istuu ihmisissä esim että siivooja olisi jotenkin vähäarvoisempi kun lääkäri ihmisenä.
Jokainen työ on tärkeä siksihän sitä tehdään , ja nykyisin on joka työhön kurssit ennen kun pääsee työhön .
Millainen olisi esim terveyskeskuksen tilat jos niitä ei siivottaisi joka päivä , siis joka työlle on tekijänsä .
Joten ihmisarvo on ihan sama kaikilla , riittää kun on vaan ihminen eikä kukaan ole ammattinsa
Usein sanotaan että joku on lääkäri , kukaan ei synny sillä nimellä vaan ainoastaan ihmisenä.joten mielestäni ei ammatti ole se minkä mukaan ihmistä luokitellaan että olisi muka parempi ihminen jotenkin.
Ihmisarvo ei riipu koulutuksesta eikä käytöksestä.
Ihmisarvo on lähtökohta, käytös ja osaaminen ovat sen päälle rakentuvia kerroksia. Jos ihmisarvo olisi sidottu käytökseen, se olisi ehdollista, ja silloin sitä ei voisi kutsua ihmisarvoksi.
Koulutus vaikuttaa statukseen ja mahdollisuuksiin,
mutta ihmisarvo tarkoittaa sitä, että ihminen on yhtä arvokas riippumatta tuottavuudesta tai hyödyllisyydestä. Jos arvo sidotaan suorituskykyyn, se ei ole ihmisarvo, se on markkina-arvo.
Juuri näin.
Ihmisyys, sekä ihmisarvo ei riipu tittelistä. Vaikka tekisi kuinka arvostettavaa tai hyväpalkkaista työtä, tavallinen ihminen, samanarvoinen muiden kanssa, sielläkin on taustalla.
Ihmiset eivät vain välttämättä osaa, tai eivät halua arvostaa ihmisiä, jotka ovat heidän mielestään muka jotenkin huonompia, tms.
Ihminen, joka ei osaa arvostaa toista, voisi miettiä omaa ihmisarvoaan, ei se ole kunnossa, jos pitää itseään toista parempana.
Ihminen, joka pitää itseään toista parempana, ei välttämättä tunne omaa ihmisarvoaan turvallisena. Siksi hän yrittää vahvistaa sitä vertailemalla itseään muihin. Myös ne, jotka kohtelevat muita huonosti, ovat silti ihmisiä.
Ja huonon kohtelun kohteenakin olevat ovat ihmisiä, joiden ihmisarvoa tulisi kunnioittaa, eikä kohdella heitä huonosti.
Hmm-Palkka-koulutus-ja verotusarvot nykymaailmassa kutakuikin jo ihmisarvon kertovat.......
Niin jos haluaa nähdä ihmisen ainoastaan " hyödykkeenä " yhteiskunnalle.
Jotkut kouluttamattomat, työttömät, jopa sairaat, ovat pohjimmiltaan sydämellisiä ihmisiä, arvokkaita sellaisenaan kuin ovat.
Pelkkä koulutustausta tai ammatti eivät kerro, millainen ihminen on esim. käytökseltään. Ottaako hän muut huomioon, vai onko hän joku narsismiin taipuvainen, ilkeä muita kohtaan, jne.
En antaisi liikaa painoarvoa sosiaalisesti määräytyville arvoille. Olet olemassa ja "pelkkä" turisti telluksella. Koe, ajattele ja tunne ja anna elämäsi merkitys itse. Jätä vain vähän roskia jälkeesi.
Vähän riippuu minkälaista elämää haluat elää..
Voisiko lääkäri tehdä työtään jos siivooja ei tekisi? Väitän että lääkäri on hyvin riippuvainen siivoojasta.
Lääkäri ei ole hyvin riippuvainen siivoojasta. Lääkäri voisi tehdä siivoojankin työt mutta siivooja ei voi tehdä lääkärin töitä.
Siivoojan elämä voi olla kiinni lääkäristä mutta lääkärin elämä ei ole kiinni siivoojasta.
Molemmilla on silti tietysti sama ihmisarvo ja toivottavasti molemmat arvostavat omaansa ja muiden ihmisarvoa ja käyttäytyvät hyvin.
Ei ole niin sanottu että lääkäri tietää mitkä aineet siivotessa sopivat eri pinnoille , joten toiset näyttää luulevan että kunhan vähän lattiaa mobbailee niin se on siivoamista .
Nykyään on myös siivoojille tieto erinlaisista materiaaleista jolloin heidän tulee käyttää oikeita aineita ettei pilaa väärillä pintoja joita on erinlaisia joka talossa ja virkatiloissa.
Niin että kukin tekee työnsä , ja jokaisella on sama ihmisarvo .
Lääkärin tulot ovat riippuvaiset asiakkaista, kun siivooja ymmärtää pysyä terveenä niin lääkäri jää ilman potilasta. Eihän se lääkärikään usein edes tiedä mitkä aineet asiakkaale sopii, toisin kuin siivooja, jolla on käytännön kokemusta käyttämistään aineista.
Haluatko lukita vastauksen?
Voisiko lääkäri tosiaan siinä sinun istuessa lääkärinhuoneessa ruveta siivoamaan vaikkapa nopean puolistuntisen?
Ihan sama kuka on riippuvainen kustakin ja tottakai kaikilla on ihmisarvo. Jos kuitenkin toinen ammattiryhmä kulkee toisen ammattiryhmän edustajan ohi päivittäin edes tervehtimättä, niin siitä ohitetusta voi olla hankalaa arvostaa itseään, vaikka kuka tahansa ulkopuolinen tajuaisi kumman toiminta on lievästi sanottuna asenteellista ja idioottimaista. Kun kohtaa riittävästi tällaista kohtelua, niin kyllä se alkaa pikkuhiljaa nakertaa omanarvontuntoa.
Olisihan se aika mielenkiintoista katsoa, kun lääkäri alkaisi siivoamaan huonettaan vastaanoton aikana. Toki potilaan vaivatkin pitäisi hoitaa käynnin yhteydessä.
Harmi.-Se sivoaa joka sotkee,opetti näin äitivainajakin minua aikoinaan.
Siivoojia ei tarvittaisi lainkaan, jos jokainen siivoaisi omat jälkensä.
Vaikka tuo on kyllä omasta mielestänikin totta loppujen lopuksi, että sotkija siivoaa itse omat jälkensä, aina kun siihen pystyy.
Ei sitä voi kieltääkään, että nämä ovat eriarvoisia.
Mutta kyllä siivoojallakin joku arvo on (kuitenkin moninkertaisesti alempiarvoinen kuin esim lääkäri tai vaikkapa lakimies).
Olisi eri asia olisi jos ei tee mitään. Silloin arvo on aikalailla 0 ja ehkä tuolloin olisi sama onko hengissä vai kuollut.
Eikös ole niin että ihmiset itse luokittelevat toisiaan riippuen mitä joku tekee työkseen , siis sekoittavat käsityksen ihmisarvo ja työ. Kaikkia ihmisiä tarvitaan erinlaisissa töissä joten se minkälaisia he ovat ihmisinä toisia ihmisiä kohtaan rakentaa arvomaailmaan
Arvokkaamman - alempiarvoisemman ihmisen elämä on niin monella tapaa erillaista, johtuen juuri siitä, että toisen arvo on korkeampi.
Jos olet arvokas niin ihmiset haluavat olla sinun kanssa, saat kavereita, sinua kunnioitetaan ja ihmiset kohtelevat sinua ystävällisesti.
Jos taas olet vähemmän arvokas, (kuten joku toisen asteen ammattikoulun käynyt) niin ihmiset kohtelevat sinua sen mukaisesti ja aika harva haluaa oikeasti viettää kanssasi aikaa, ehkä joku toinen samankaltainen luuseri..
Tässä ei ole tuloilla mitään merkitystä, koska ei sillä saa ajattelukykyä ja samanlaista arvoa mitä koulutuksen myötä.
Ihmisarvo ei ole kiinni siitä, onko käynyt kouluja vai ei. Jokaisella on ihmisarvo.
Ihmisiä monesti arvostetaan jonkun koulutuksen tai saavutusten perusteella, mutta se ei ole silloin ihmisarvon arvostusta.
Jokaisella on ihmisarvo, johon ei mielestäni vaikuta, mitä ihminen tekee, mitä hän omistaa, jne.
Usein ihmiset arvostavat muita, enemmän tai vähemmän, vaikkakin juuri siksi, mikä toinen on ammatiltaan, onko hän rikas vai köyhä, mitä hän omistaa, onko hän opiskellut vai ei, tms...
Ihmisarvo on vähän eri asia kuin ihmisen arvostus, kun alkaa kunnolla asiaa miettiä.
Mainittiin täällä sekin, että " jos joku on työtön ja tyhmä.....".
Typerää, koska ei työtön ole välttämättä millään tavoin tyhmä. Yhtä lailla joku työtä tekeväkin voi olla tyhmä. ( itse en tykkää koko sanasta )
Eikä oikeastaan kenelläkään kuuluisi olla tarvetta haukkua jotain toista tyhmäksi.
Jos joku ei ole niin fiksu kuin hänen arvostelijansa, niin mitä sitten ? Arvokas hän on joka tapauksessa.
Itsetuntoon liittyy myös se, että osaa arvostaa omaa ihmisarvoa ( vaikka aina toiset eivät niin teekään ).
Kyllä ihmisen arvostus ja ihmisarvo kulkevat aikalailla käsikädessä. Pohjimmiltaan jokainen pitää ihmisiä eri arvoisina, vaikka esittäisivätkin muuta tai uskottelisivat niin itselleen tai toisille.
Uskominen siihen, että olisit muiden kanssa saman arvoinen riippumatta siitä mitä teet ja seuraamalla ”omia mielenkiinnon kohteita” tai ”omaa intohimoaan” on loppujen lopuksi erittäin haitallista, jos tämä poikkeaa paljon siitä mitä ihmiset normaalisti tekevät / arvostavat. Kukaan ei silloin osaa arvostaa sinua ja seurauksena on juuri tuo arvottoman ihmisen elämä.
Itse tiedän olevani monien silmissä arvoton ihminen, mutta yritän itse olla ajattelematta sitä sillä tavoin.
Arvostan itseäni yhtä arvokkaana kuin kaikkia muitakin.
Silloin kun huomaan, että joku pitää juuri minua täysin arvottomana, en kuitenkaan siitä syyllistä itseäni, enemmänkin alan miettiä asiaa sen toisen ihmisen suunnalta, miksi hän antaa näkyä, etten ole muka minkään arvoinen, ja vielä kehtaa sen suoraan osoittaa päin naamaa.
Melkein säälittää sellaiset ihmiset ja kohtaamiset, kun joku näyttää suoraan ja alentavasti halveksuntansa, ja sen ettei minulla olisi mitään ihmisarvoa.
Ihmisarvon ymmärrys ja ihmisten arvostaminen varmasti lujittuu ja avautuu itselle silloin, kun vuosien aikana kohtaa todella paljon, ja lähes täysin erilaisia ihmisiä, eri yhteiskuntaluokista, eri ongelma"ryhmistä" ( mt-ongelmaiset, päihdeongelmaiset, jne ).
Mitä enemmän juttelee erilaisten ihmisten kanssa, sen selkeämmin huomaa, että kaiken ja kaikkien takana on kuitenkin " vain " ihminen.
Ja mitä huonommin ihmisellä elämässään menee, sen tärkeämpää hänelle on, että joku kohtaa hänetkin ihmisenä, samanarvoisena muiden kanssa.
Tein kuntouttavssa työtoiminnassa siivoushommia melkein kaksi vuotta.Siivoojan työssä on se vika että kun olet saanut esim mopattua lattian niin joku ehtii sen jälkeen kävelee kengät jalassa siihen ja sitten sä moppaat sen lattian uudelleen.Kuntouttavassa työtoiminnassa sä teet ilmaseksi hommia ja mitä sä saat siitä itsellesi.Et yhtään mitään.Tästä on jo 20 vuotta mutta edelleen katson esim kauppojen siivoojia kun siellä lattioita puhdistavat ja kohta siinä on uudet ihmiset kävelemässä.Talvi on pahinta aikaa koska sitä lunta tai loskaa tulee jatkuvalla syötöllä.Onneks palkaa saavat siivoojat saa enemmän kuin 9 e päivältä työmarkkinatuen päälle.
"Saman arvoisia"... Ei voi kaikkia ihmisen puolia ja ominaisuuksia yhdistää yhteen pisteytyskategoriaan.
Esim. siivooja voi olla hyvin ystävällinen ihminen, jolloin hän on myös siltä osin arvokas.
Joku voi olla lähes hyödytön jossain elämänvaiheessaan, mutta erittäin hyödyllinen myöhemmässä elämänvaiheessaan. Joku lääkärikin voi olla vaikka nuorena työskennellyt siivoojana vaikka kesätöissä.
Joku osaa inspiroida muita huippusuorituksiin, joku taas lyttää muita. Sekin vaikuttaa. Ei ole niin yksinkertaista. Joku voi olla tietämättään hyvin arvokas. Ehkä hän sattumalta tekee jotain, mistä lumipalloefektinä seuraa jotain todella hienoa ja arvokasta.
Markkinoilla lääkärit maksavat enemmän, mutta kaikki kuolevat joskus ja silloin molempien markkina- arvo on menetetty
Niih,osakearvokin määräytyy päämääräisesti suhdanteiden sekä ihmisten mielipiteiden mukaan,hik.
Jumala tietää luomiensa arvon. Ihmiset varokoon Jumalan luomien arvottomaksi leimaamista, jota arvoa he eivät voi määritellä tai tietää, Se ei ole ihmisten päätettävissä se arvo.
Jatkan. Se kuulostaa röyhkeälle, jos toinen ihminen ryhtyy määrittelemään toisen arvoa millään muulla tavoin kuin hyvin arvokkaaksi,
Kuulostaa älyttömille nämä siivoja jutut, Onhan siivooja muutakin kuin siivoja.
Mistä kukaan tietää mitä hän tekee vapaa-ajallaan tai yksinään. Voi olla aivan muuta kuin siivooja, Ei se ketään halvenna, että hän siivoaa.
Ja miettikäähän sitä, miltä kaikkialla näyttäisi, jos siivoojia ei olisi.
Esim. kaikki julkiset tilat, kirjastot, kaupat, ostoskeskukset, sairaalat, koulut, junat, bussit, asemat, puistot, kadut, ym. ym.
Saataisiin kulkea " paskan " keskellä.
Olisiko se kovin miellyttävää ?
Eli kyllä siivoojatkin ovat arvokkaita.
Niin haju.typpi sekä fosfori niveltyvät hyvin yhteen ja antavat ja kantavat satoa niiden määrän mukaan....
Arvo vaikuttaa vain muiden suhtautumiseen, ja vaikka ammatti/koulutus onkin iso arvo, myös muut arvot vaikuttavat, ja voi olla harrastussaavutuksia tia vain komea, kaunis, fressi, jolla on paljon arvoa ja olo että terveyskin on hyvä ja energiaa on enemmän.
Elämän iloakin ehkä; tosin sitä vanhenee ja fyysinenkin työ kuluttaa, kuten se jatkuva tekeminen kuluttaa jopa niinku sielua. Tärkeintä rakentaa omanlaistansa elämää, ja tyytyväisyys siitä. Arvossa sitä on ammatillisesti mitä sen ammatin arvo on, mutta sielläkin voi olla eri asemissa, esim. jos on yrittäjä, on oma pomonsa, jossa on selvästi havaittavissa oleva arvo, vaikka sitten onkin duunari. Ammattimiehellä on asiallinen arvo, ja siivoja ei käytännössä kuulu niihin, jos ei ole yrittäjä tai pomo (esim. korkeakoulutus).
Siivoja on alimpia arvoja, eikä siitä maksetakaan kompensaatiota, sen arvon ollen niin huono. Lääkäri on arvo kuin pomon arvo, jos ei ole hakemassa duunia tai oma pomonsa.
Ja mitä korkeampi asema, ura, niin sitä kauempana kaikki yhteiskunnassa alempi on. Ja se näkyy jo koulutusaikana, kun joku ei vielä ole, ja kun se kouluttautuu, ja kun valmistunut; kaikki se on "löyhkää" jonka kyllä haistaa kenestä tahansa, ja se liittyy hyvin myös erilaisiin uriin ja arvoihin; ne kaikki muuttaa persoonaa, ja muu katoaa, ja siitä tarkastelleen asiat näyttää erilaisilta,ja alempi edelleen alemmalta, ja siihen assosioidaan huonoja ominaisuuksia ja vähempää (ihmis)arvoa. Julkisuuskin voi saada sen aikaan, kuten kaikki erityinen menestys.
Varsinkin yhteiskunnan tunnustama menestys, arvo, se muuttaa ihmisen, tehden hänestä paremman ja arvokkaamman, ja se on massiivisesti muuttava kuvakulma, jossa on sitten niitä pikkuihmisiä, ja ihmisiä joilla on jotain arvoa, ja ihmisiä joita ei edes pidetä ihmisinä, arvon ollen niin vähäinen - selvästikin yhteiskunallinen asema on määräävin arvo, ja sitä asemaa saavutetaan enimmäkseen koulutuksen, ammatin kautta, mutta myös muut tavat nostaa yhteiskunnallista arvoa, mutta sen on aina tultava yhteiskunnalta.
Hyvin moni on erityisen omaksuneet ammatillisen arvon määrittävän henkilön arvon, ja se on ollut usein yksi motivoiva tekijä menestyä koulussa ja saada jokin sen mukainen ammatti, ja varmaankin kaveripiirillä ja sen arvostuksilla ja puheilla, ja vanhempien samaten on ollut paljon merkitystä, ja asiaa liittyy psykologinen ongelma silloin, josta he ehkä myöhemmin elämässää tulevat tietoiseksi, mutta kyllä ihmisille arvo on tärkeä, ja mitä muut ajattelevat jonkin/omasta arvostaan. Annetaan palkintoja, kiitoksi, moitteita, ja tuntuu hyvältä saada arvostusta, ja monille on sen verran heikko itsetunto yms., että se motivoi menestymään, ne kiitokset, ja heillä on vaikeaa, jos heillä ei ole hyvää arvoa, statusta; se tuntuisi heistä jopa hirveältä. Joitain muita taas kiinnosta omat juttunsa, ja valita ammattinsakin sen mukaan, ja sitten jos arvo matala, sen kanssa elää, ja jos korkea, sen kanssa elää - molemmat on häiriöitä omanan itsenään olemisessa, joita on kai hyvä kompensoida hieman, ettei mene yhteiskunnan asettamaan arvoansaan ja menetä itsensä.
Kaikki tosiaan kuolevat, huolimatta siitä onko omanarvontunnetta tai ei. Saako sitä oikeasti kukaan ulkopuolelta? Ihmisten puheita kuunnellessa lääkäreitä pidetään lähinnä idiootteina, vaikka ovatkin paljon opiskelleet ja erittäin hyvin palkattuja. Siivoojia kukaan ei ole juurikaan haukkunut samoin. Joten ketkä sitä arvostusta oikeasti saavat?
Aloittaja on havainnut nykytilanteen ihmisarvosta tai paremminkin sen puutteesta.
Perhe kokovartalo Fransila myynti Jedu Maija Salminen englannin opettaja .tilaus.
Uudistuu ei tarvii lähteä palomiehet matkaan kylille.
On ihmisellä muutakin arvoa kuin sosiaalinen arvo. Se on vain yksi.
Ja se sosiaalinen arvo voi samallakin ihmisellä muuttua ihan eriksi vaikka vain vaihtamalla eri kulttuuriympäristöön, Ei ole jotakin yhtä arvoa jollakin ihmisellä tai ammatilla joka olisi joka paikassa sama,
Minä itse päädyn mihin "kastiin " milloinkin.
Mulla vähän samaa.
Se on arvokasta rikkautta, kun saa tutustua hyvinkin erilaisiin ihmisiin.
Toisaalta maallinen arvo vaikuttaa nykyään joko epäsuorasti taikka välillisesti sosiaaliseen arvoonkin riippumatta kastin arvostasi.
Sulla on asioita pahasti pielessä.
Tulipa tässä mieleen eräs korkeasti koulutettu maisteri joka oli jäänyt työttömäksi kun alalla oli ylitarjontaa.No tämä maisteri sitten tuli hetkeksi töihin meitin firmaan siivoamaan.Kollegat vähän naureskeli että on vähän ylikoulutettu näihin hommiin ja eihän siitä käytännön työstä oikein mitään tullut kun oli kirjaoppinut. Sattuipa sitten niin että olin tumpeloinut jotain tietokoneella ja paniikki meinas iskeä.Tämä maisterisihminen riensi auttamaan ja sai korjattua mokani hetkessä.Olin ikuisesti kiitollinen.Muistelen vieläkin tätä maisteria joka tuli epämukavuusalueelle tavallisten rahvaiden sekaan ja vaikka siivoamisesta ei mitään tullutkaan niin arvostan ihmisenä korkealle.
Arvonsa tietävä ihminen välittää myös muista, olivat he sitten vähempi- tai ylempiarvoisia.
Toista ihmistä voi kohdella asiallisella ja ystävällisellä tavalla, olkoonkin toinen eriarvoisessa asemassa itseen nähden tai ei.
Omasta asennoitumisesta tässäkin asiassa on tavallaan kyse, vaikka toista ei välttämättä niinkään arvostaisi, niin sen ei ole pakko antaa näkyä tai kuulua.
Eikä meidän vähempiarvoisten tarvitse millään tavoin välittää toisten arvostuksesta, joten ei tarvitse alentua välittämään tai olla säälivä, kun se ei mitenkään aitoa ole . Sama lappu varpaassa mennään, oli proffa tai ei, ehkä vähän prameammat hautajaiset tulee ja enemmän teennäisiä nyyhkijöitä montun reunalle.
Ei tarvitsisi välittää, ei. Mutta kyllä se joskus joissain tilanteissa kirpaisee, kun kohdellaan todella ala-arvoisesti.
Oli ihminen minkä arvoinen tahansa, niin kaikilla on tunteet olemassa.
Kuulostaa oudolle nämä minkä arvoinen, tottakai on hyvin arvokas Jumalan luoma jokainen. Se on selvä. Ihmettelen kuinka kukaan viitsii kyseenalaistaa sitä.
Ihmisarvo on kaikilla sama. Työt ovat eriarvoisia, mikä näkyy esim palkassa mutta kyllä myös työntekijän arvostuksessa. Lentokapteeni on arvostetumpi kuin lentoemäntä. Yliopiston professori on arvostetumpi kuin luokanopettaja. Suuren yhtiön johtaja on arvostetumpi kuin hänen sihteerinsä. Näin se vain menee ja niin pitääkin, sillä tehtävian vaativuus ja vastuu on eri. Ihmisarvo on kuitenkin kaikilla sama. Ihmisarvo on eri asia kuin arvostus.
Mielestäni tärkeintä on ,että ihmisen kanssa pystyy keskustelemaan asioista ,mitkä kiinnostavat aidosti, ei siis mitään tyhjänpäiväistä,
Olisi kyllä.
Olen ihmetellyt, että vaikka minä olen se autistinen, niin olen se joka kommunkoisi avoimemmin, mutta muut ihmiset tuntuvat arkailevan suoraa kommunikaatiota tutkien itse keskusrteltua aihertta perusteellisesti toisen läsnäolon kokien. Mulle toi ei olis ongelma, mutta ihmiset tuntuu karttelevan sellaisia tilanteita, joissa kertakaikkiaan kohdataam
Kyllä ihmisarvo pääsääntöisesti määräytyy ihmisten saavutuksien mukaan ja ammatti on tässä ykkösasia.
Vähän asiaan voi vaikuttaa myös mm tulotaso, ulkonäkö tms, mutta ei se niin tärkeä asia ole kuin ammatti ja koulutus.
Ei esimerkiksi rahalla saa sitä sivistystä ja arvokkuutta mitä koulutus tuo.
Itse tajusin tämän vain liian myöhään ja elin onnellista elämääni matalasti koulutettuna, mutta silti todella hyvää palkkaa nauttivana yrittäjänä.
Kaikki kuitenkin muuttui kun ajauduin psykoterapiaan ja terapeuttini toi esille kuinka koulutus nostaa ihmisarvoa. Terapian myötä tajusin kuinka arvoton oikeasti olen, vaikka aikaisemmin olin pitänyt itseäni väärällä tavalla muiden kanssa saman arvoisena. En ennen terapiaa ajatellut, että ammatilla edes olisi niin suuri vaikutus ihmisarvoon.
Ei koulutus ole mikään ihmisarvo :D Eihän kukaan kiellä leuhkimasta jollain omalla koulutuksellaan, mutta täytyy silloin myöntää se tosi asia, että on aika vitun juntti. Ihmisiä arvotettiin tyyliin keskiajalla.
iaäai ja äirisai ihmiaarvo on nollaaa kun niin siittiön aulkwm, vahherr
Skitso on huonompi kuin muut.
Ihmisarvo on kaikilla. Mutta arvo yhteisölle on eri. Joidenkin arvo on jopa negatiivinen.
Niin.Maailmamme on muuttunut niin moninapaiseksi.
En kyllä näe maailmaa, ainakaan ihmisiä, mitenkään moninapaisina.
Nykyään on liikaa niitä " omaan napaan tuijottajia ", muista ei välitetä mitään, ei oteta muita ihmisiä huomioon, kunhan itsellä on mahdollisimman hyvä olla ( eikä taida siitä huolimatta olla ).
siivoojat, rakennusala, ruoka-ala, kuljetusala ym oikeat työt ovat maan selkärankaa ja niitä ammatteja jotka tekevät elämisen mahdolliseksi kaikille, eli minun mielestä erittäin arvostettua porukkaa he
Työtön ei ole arvokas verrattuna työlliseen. Maassamme tulisi keskittyä niiden hyvinvointiin jotka maata rakentavat.