Kauanko teillä meni toipua ensimmäisestä kunnon parisuhteesta?

Ittellä on mennyt jokaisen pidemmän suhteen toipumiseen aika reippaasti aikaa. Voisi sanoa, että joka kerran sen pari vuotta laastareineen tai ilman, iän myötä se aika tuntuu hissuksiin venyvän. Nyt on mennyt erosta jokseenkin kaksi ja puoli vuotta, alkaa olemaan nuppi kohdillaan sen osalta. Jos nyt vielä pidempi suhde osuu kohdalle, niin saa olla se viimeinen, kun erosta toipumiseen menee sitten jo varmaan viisi vuotta.

Menee siihen kun oikeasti se ensirakkaus on usein joku muu tää on kakkosvaihto ehto mutta lapsia olisi voinut tehdä ero tulee siitä kun odottaa että toinen tekee aloitteen lapsista häistä asioista pitää puhua ääneen että nyt mennään naimisiin tehdään lapset katsotaan vasta sitten miten meni.

Kauan, mutta mä myös pitkitin sitä omilla tekemisilläni ja ehkä se tilannekin on hieman extreme.

Aloimme seurustella, kun olin 15. Hän kuoli tapaturmaisesti, kun olin 18. Meidän piti juuri muuttaa juuri yhteen ja mä olin järjestänyt elämäni uuteen kaupunkiin, johon hänen piti myös muuttaa jne. Kaikelta putosi pohja ja rämmin siinä suossa ihan uskomattoman kauan. En kestänyt sitä kipua, en kestänyt olla yksin, hyppäsin liian nopeasti uuteen parisuhteeseen ja kipuilin. Erosin, en kestänyt edelleenkään olla yksin, hyppäsin taas liian nopeasti uuteen parisuhteeseen ja kipuilin. Se jälkimmäinen laastari kesti melkein kymmenen vuotta, ennen kun viimein tajusin, että mä pystyn seisomaan omillakin jaloillani. Sitten viimein kykenin olemaan yksin, parantamaan ne haavat ja etsimään uuden suhteen vasta, kun olin vakaalla pohjalla. Jälkikäteen se viimeinen laastari olisi pitänyt jättää aloittamatta.

Muutama vuosi meni pitkästä parisuhteesta toipumiseen kunnes läheisyyden kaipuu vei miestä ja uuteen suhteeseen jota kesti 5 vuotta ja näin jälkeenpäin mietin että liian aikaisin uuteen menin ennenkuin entinen oli sisimmässä käsitelty. Vasta nyt tuntuu että on valmis uuteen ja pitkään suhteeseen. Viimeisimmästä on nyt 4 vuotta eikä menneet enää ole taakkana uuteen.

Kaikkein pisimpään toivuin avioliitosta jossa olin 11 vuotta ja siihen seurustelu aika päälle eli yhteensä ehkä 15 vuotta. 7 vuotta meni ylipääsemisessä ja asian hyväksymisessän niin ettei nostattanut enää mitään tunnekuohuja. Yksi lyhyt laastarisuhde oli matkan varrella ja muuten selviydyin kaikesta kokonaan yksin.

Luulisin, että toipumisaika riippuu eniten eron syistä ja laadusta, ei välttämättä niinkään suhteen pituudesta. Että jos eroa on halunnut itse ja sitä on pitkään kypsytelty, niin silloin voi olla valmis rakastumaan uudelleen vaikka heti eron jälkeen. Kun on ollut tavallaan eronnut jo kauan sitten, mutta vasta virallisen päätöksen jälkeen voi vapaasti lähteä etsimään muuta.

Ehkei kannata pysyä suhteessa sellaisen kanssa, josta on noin epävarma, että rakastaako vai ei. Siinä vaan satuttaa toista, jos tosiaan tajuat jossakin vaiheessa, että et rakasta

Ensimmäinen suhde alkoi ollessamme 17-vuotiaita ja olimme yhdessä 8 vuotta. Ero oli minulle shokki. Asuimme yhdessä 4 vuotta ja luulin menevämme naimisiin. Hän jätti minut. Oli pettänyt ja tunnusti itse heti. Halusi tavata muita eikä ollut valmis avioliittoon.
Noin 5-6 vuoden kuluttua minulla alkoi seuraava pitkä vakava suhde.
Ne 5 vuotta olivat hirveät. Olisin tarvinnut ammattiapua jälkeenpäin ajatellen.
Jossain määrin tuo henkilö keikkui ajoittain mielessäni pidempäänkin. Olimmehan kasvaneet yhdessä.

Varmaan jonkun muun kokemus kertoo sinulle mitään sinusta itsestäsi.


Vaikuttaisi siltä että menit shokkiin tuosta erosta, ja pilasit oman elämäsi sen seurauksena.
Harrastit "yhdenillanjuttuja ja laastarisuhteita", ja pilasit itsesi, niiden seurauksena olet nyt henkisesti kykenemätön parisuhteeseen, ehkä pysyvästi, kun et niitä tehtyjä tekoja saa poiskaan enää.

Jos olisit toiminut järkevästi, niin shokkieron jälkeen olisit mennyt itseesi ja pohtinut asioita ja sitä mikä meni pieleen jne. Olisit tutustunut omaan itseesi, vasta kun tietäisit kuka olet, voisit tavata jonkun toisen ihmisen. Tähän prosessiin olisi mahdollisesti mennyt vuosikausia, riippuen henkilöstä.