Kun sanotaan induktanssin tai kapasitanssin virran tai jännitten olevan toistaan edellä tai jäljessä, niin kumpi on se joka on omalla oikealla kohdallaan ja kumpi on siirtynyt? Siis kumpi on se jonka voi sanoa siirtyilevän?
Kumpi on kohdallaan virta vai jännite?
Anonyymi-ap
56796
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Resistanssiin verrattuna induktiivinen reaktanssi on edellä ja kapasitiivinen jäljessä.
Resistanssin voi ajatella olevan "kohdallaan" nollavaiheessa.
Koska ero resistanssiin on 90 astetta, niin induktiivinen ja kapasitiivinen ovatkin vastakkaisia eli 180 asteen päässä toisistaan.
sori, luin kysymyksen väärin!
Ehkä voisi ajatella että seuraus tulee syyn jälkeen.
Ensin on syy, sitten seuraus.
Jos on jännitelähde, jännite on nollavaiheessa jännitelähteen navoissa.
Virtalähteen tilanteessa vastaavasti virta.
Monesti on kait tarpeen tietää vain suhteellisesti verrattuna toiseen.
Poikkeuksena ehkä transienttitilanteet esim. "virtoja kytkettäessä".
Tuollaisella ilmaisella ohjelmalla voisi kokeilla eri tilanteita
https://www.youtube.com/watch?v=wpHCm7IgETQ
https://www.youtube.com/watch?v=ma_VHa3_dqM
Voi olla helpompiakin esim netissä onlinessa toimivia?
Varoitus:D
Tämä vastaus on annettu pikaisesti ja melko heppoisilla tiedoilla.
Tuoss on AC-analyysi eli kait "jatkuvan tilan" (jo tasoittuneen tilan)
https://www.youtube.com/watch?v=fziUQaVQxA4
Sitä voisi myös ihmetellä miten jokin voi olla edellä eli seuraus ennen syytä.
Kun kyse on jaksollisesta toistuvista tapahtumista voi näyttää siltä että seuraus on ennen syytä, kun vakaa toistuva tila on saavutetu.
Näin ainakin itse tulkitsen.
Tämä nyt vain oli sellainen ajatus mikä tuli mieleen ilman suurempaa kritiikkiä.
Konkassa napajännitteen muutos aiheuttaa virran eli virta peesaa. Kelassa virran muutos aiheuttaa jännitteen eli jännite peesaa.
Jos ajatellaan maalaisjärjellä, kun konkka tai kela kytketään verkkojännitteeseen, ei ne valtakunnanverkon siniaallot siitä siirry eteen tai taakse päin.
Ideaalinen konkka tai kela ottaa verkosta tehoa, mutta palauttaa sen takaisin. Siniaallon jakson yli laskettu teho on nolla. Tämä johtuu siitä, että jännite ja virta ovat eri vaiheessa ja välillä teho on negatiivinen.
Konkka varastoi energiaa varauksen synnyttämään sähkökenttään ja kela virran synnyttämään magneettikenttään. Vaihtojännitteseen kytkettynä varasto täyttyy ja purkautuu vuorotellen.
Kummanko virta on enemmän pielessä, kondensaattorin vai kelan?
Jos oskilloskoopin toiseen kanavaan otetaan sunttivastuksesta jännite, ovatko jännitteen sinikäyrä ja virran käyrä oikeasti eri kohdilla? Vai onko tämä vain jotain teoreettista kielikuvaa?
Ja miten tuo asia on aikojen alussa todettu kun osilloskooppia ei oltu keksitty vielä sataan vuoteen? Sähköteoriathan ovat varhaiselta 1800 luvulta.
On. Ehdottomasti. Ainakin toisinaan.
vastuksen jännite on samassa vaiheessa sen läpi kulkevan virran kanssa riippumatta muista mahdollisesti samassa piirissä olevista komponenteista.
Vastuksen yli olevasta jännitteestä saan oikean virran vaiheen.
Jos vastuksen kautta kulkee piirin kaikki virta, saat piirin kokonaisvirran ja vaiheen selville vastuksen jännitteestä i = u/R.
skoppia käytettäessä on muistettava että kaikkien kanavien nolla on samassa, jollei käytä differentiaalimittapäätä.
Tuolla on ratkaiseva merkitys kun kelan tai kondensaattorin virtaa mitataan.
Jos on nelikanavainen skooppi, niin voi mitata kahdella mittapäällä mittavastuksen päitä ja kolmannella jotain mihin vertaa tai vaikka kolmatta ja neljättä jonkin toisen komponentin yli mittaukseen. Vaiheen mittauksessa pitää aina verrata johonkin.
Jos on kaksikanavainen oskilloskooppi niin silloin toisella kanavalla mitataan kuorman jännite ja toisella kanavalla sarjavastuksen jännite.
Helppoa kun sen osaa.
Tuosta saattaisi jopa epäillä ettet kuitenkaan ymmärrä mistä kyse...
Onnistuu jos voi kytkeä virtamittavastuksen nollajohtimeen ja tarvitsee mitata toinen jännite nollan ja jonkin muun pisteen välillä.
Niin, hyvin usein unohtuu että skoopilla mitatessa tekee helposti oikosulun, kun mittapäiden toiset navat suoraan yhteydessä toisiinsa.
Eihän jonnet oskilloskoopilla mittaamisesta mitään ymmärrä joten turhaan horiset sekavia.
Kun ideaalinen konkka kytketään verkkojännitteeseen ( U0 sin(wt) ), niin sen virran vaihekulma verkkojännitteeseen nähden on pii/2. Virta on tuon verran verkkojännitteen "perässä". Kelan tapauksessa virran vaihekulma on -pii/2. Virta on tuon verran verkkojännitteen "edellä".
Vahvistavatko skooppimiehet tuon.
Eivät. Keksi jotain jänskempää.
Virran huippuarvo on vasemmalla puolella jännitteen huippuarvoa eli edellä.
Intuitiivisesti voisi ehkä ajatella että edellä oleva on oikealla puolella.
En tuosta muuta kyseenalaista keksi :)
OK. Tulkitsin vaihekulmien merkityksen väärin päin.
Sinimuotoisen jännitteen ja virran mudostavat vektorit kiertävät vastapäivään. Siltä pohjalta pitää tulkita mikä on edellä tai jäljessä.
Eteläisellä pallonpuoliskolla ne kiertävät myötäpäivään.
Ei vaan, kondensaattorin läpi kulkeva virta on 90° edellä kondensaattoriin vaikuttavasta jännitteestä.
Vastaavasti induktanssin läpi kulkeva virta on 90° jäljessä induktanssiin vaikuttavasta jännitteestä.
Ja muistiskoopissa ei välttämättä päde tämäkään tulkinta - pitää verrata johonkin common-mode signaaliin(tai häiriöön) joka näkyy molemmissa kanavissa ja josta voi laskea sen huipun ajankohdan.. kanavat voi olla digitoitu nimittäin mux:n avulla yhdellä AD-muuntimella eikä kanavakohtaisilla muuntimilla tai jopa peräkkäisinä pyyhkäisyinä - jolloin tarvitaan vielä kanttiaalto kytkemään virrat useampia kertoja. Kaikista halvimmissa on eräänlainen juokseva bitti shift-rekisterissä ja jännitemittaus saadaan todella harvoin - siniaallon piirtämiseen tarvitaan esim. 1000 jaksoa. Tällöin virta ja jännite on piirretty eri kohdista signaalia ja täytyy löytyä tuo common mode-kohta jollakin ilveellä..
Ihan oikeassa synkronoskoopissa, jollaisia käytetään generaattorien tahdistamiseen verkkoon, osoitin kiertää ihan ilman mitään muistia. Jos generaattori pyörii nopeammin tai hitaammin kuin verkko niin osoitin kiertää. Jos generaattori pyörii samalla nopeudella kuin verkko, niin osoitin ei liiku.
Kun osoittimen liikettä tarkastellaan Auringon suhteen, eli liikkuuko osoitin Auringon meno- vai tulosuuntaan, niin Eteläisellä pallonpuoliskolla on suunta toinen kuin Pohjoisella pallonpuoliskolla. Siitä, mikä se on Päiväntasaajalla, en ole oikein varma.
Tuossa videolla on nähtävästi tuollainen mittari
What Is A Black Start Of The Power Grid?
https://youtu.be/uOSnQM1Zu4w?t=706
Ei sinikäyrän vektorin kiertosuunta varmaankaan perustu mihikään konkreettiseen seikkaan, se on vain sovittu pyörivän vastapäivään.
http://leenakorpinen.com/archive/svt_opus/liite1.pdf
Jos kuvittelee ympyrän vierivän x-akselin yläpuolta pitkin, aika menee kohdakkain x-akselilla ja ympyrän kehällä osoittimien pyöriessä vastapäivään.
En tiedä onko tämä vaikuttimena.
Skoopin kuvaruudulla on ikäänkuin pysäytyskuva ajan pätkästä.
Siinä aika kulkee vasemmalta oikealla eli aikaisempi on vasemmalla ja siten edellä ajassa.
Kuvaputkiskoopissa jopa piirto suoritetaan tässä järjestyksessä.
Harmitellut kun omassa skoopissa ei ole hitaille signaaleille piirturin tapaista oikeaan reunaan piirtävää tapaa (roll mode), aivan kuin paperi kulkisi kynän ali oikealta vasemmalle). Siinäkin aikaisempi tapahtuma on aina vasemmalla. Sitten jos olisi vasempaan reunaan "piirtävä", kääntyisi ajan suunta.
Jos vektorisi pyörii niin että sen kärki liikkuu vasemmalle kun se on ylhäällä ja vertaat sen liikettä Aurinkoon, niin Pohjoisella pallonpuoliskolla Aurinko liikkuu vastakkaiseen suuntaan ja Eteläisellä pallonpuoliskolla Aurinko liikkuu samaan suuntaan.
Kävin muuten Kaapstaadissa muutama vuosi sitten varmistamassa että noin on.
Sovittu jossain
https://math.stackexchange.com/questions/1906210/why-are-angles-defined-as-positive-counter-clockwise
Oikeakätisessä koordinaatistossa
fi.wikipedia.org/wiki/Oikean_käden_sääntö
Kelloseppäkoulussa eräs kaveri esitteli kelloa jossa osoittimet kiersivät vastapäivään ihan niinkuin kuuluukin. Oli sillä semmoinenkin kello jossa oli nolla ylhäällä ja 24 h jako. Tosin astronomit käyttäisivät kelloa jossa on 12 ylhäällä ja 24 h jako.
Tuo on vähän suhteellista.
Minun teodoliitissani vaakakehällä kulma kasvaa kun kierrän kaukoputkea niin että sen sojottama kohde liikkuu oikealle.
Tuo sopii oikeakätiseen koordinaatistoon aivan hyvin kun mitataan tunneleita ja kaivoksia.
>
Kun ideaalinen konkka kytketään verkkojännitteeseen ( U0 sin(wt) ), niin sen virran vaihekulma verkkojännitteeseen nähden on pii/2. Virta on tuon verran verkkojännitteen "perässä". Kelan tapauksessa virran vaihekulma on -pii/2. Virta on tuon verran verkkojännitteen "edellä".
>
>
Tuossa selitettiin juuri päinvastoin.
Sitten kun jonnet kasvaa hiukan isommiksi niin ne tajuaa että sinimuotosella jännitteellä kondensaattorin virta on edellä jännitettä ja kelalla se on jäljessä.
Jos ei muuten pysty tuota kokeilemaan niin jonne voi kytkeä kondensaattorin patteriin ja huomata että nopeastihan se virta kasvoi.
Kelan kytkemistä patteriin en jonnelle suosittele kun jonnella ei kuitenkaan ole sellaista kelaa jonka induktanssi olisi riittävän iso havaintojen tekemiseen.
Kun jonne kytkee patterin konkkaan, niin virta tähtee lataamaan konkkaa. Kun konkan varaus on noussut niin, että sen jännite on sama kuin patterin, niin virta lakkaa kulkemasta. Virta menee siis jännitteen perässä, minusta.
..siis kytkentäjännitteen eli pariston jännitteen perässä.
...patterin aiheuttama virta varaa konkkaa ja sen jännite nousee. Konkan virta menee konkan jännitteen edellä.
Työntäkää se patteri peräänne!
Tuolla ajatuskokeella voi tarkistaa. Kun jännitteen kytkee konkkaan, virtaa menee aluksi aivan stnasti. Kela taas ei tykkää virran muutoksista, vaan pistää hanttiin.
Jos kytkee vastuksen kautta, niin silloin ei virtaa mene heti ihan stnasti. Konkka varautuu hiljakseen ja sen jännite nousee. Kun se on noussut patterin tasolle, niin virta ei enää kulje. Tässä tapauksessa konkan ja patterin jännite on helposti mitattavissa erikseen. Virta menee patterijännitteen perässä, kutta konkan jännitteen edellä. Näin maallikkojärjellä ajateltuna.
Kondensaattori yli mitattuna ensin tulee virtaa ja vasta virran varattua konkkaa nousee sen yli jännitettä. Eli jännite on virtaan nähden jäljessä.
Kelan yli mitattuna virtaa ei kulje ennen kuin siinä on jännite vähän aikaa vaikuttanut. Eli virta tulee jännitteeseen nähden myöhässä. Mitä isompi kelan induktanssi sitä hitaammin lähtee virta kulkemaan.
Kondensaattorin läpi EI koskaan kulje virtaa.
Ja miten tämä liittyy siihen että vaihtojännitteen vektori pyörii vastapäivään.
Etelässä se vektori pyörii myötäpävään.
Vaihtojännitteellä ei tarvitsekaan kulkea sen pidemmälti kuin eristeen puolelta toiselle puolelle. Vaihtovirta ei nimittäin kulje mihinkään, vaan värähtelee paikoillaan.
Varataan ideaalinen konkka johonkin jännitteeseen. Oikosuljetaan se ideaalisella kelalla. Syntyy värähtelypiiri, jossa varaus kulkee kelan kautta edestakaisin.
Konkan sisältämä sähkökentän energia on (1/2) C U^2. Kelan magneettikentän energia on (1/2) L I^2. Tuossa värähtelevässä systeemissä energia siirtyy vuorotellen konkasta kelaan ja takaisin. Jännitteen ja virran vaihekulma on pii/2. Samaan tapaan heilurissa energia siirtyy potentiaalienergiasta liike-energiaksi ja takaisin.
Konkka ei siis ryöstä energiaa kelalta pysyvästi eikä päin vastoin. Kutakuinkin näin on tilanne myös silloin, kun konkka tai kela tökätään suoraan sähköverkkoon.
Jep. Tuohan on kutakuinkin loistehon määritelmä.
Ideaaliset konkat ja kelat ovat ongelmallisia. Mieti mitä tapahtuu energialle jos kytket ideaalisen ja häviöttömän jännitteeseen U varatun konkan rinnalle toisen samanlaisen, jossa jännite on nollassa. Varaus säilyy mutta minne se ylimääräinen energia meneekään?
Häviöttömistä komponenteista kasatussa kytkennässä jää värähtely päälle eli ei koskaan saavuteta tasapainotilaa, ellei sitten sähkömagneettinen säteilyhäviö vie energiaa ulos piiristä.
Ei alkuasukkaat sähköoppia ymmärrä tai tarvitse...