Eikö vakava sinfoniamusiikki myy suomessa niin paljon että sen levyttäminen olisi kannattavaa ?

Ruotsalaiset levy yhtiöt tukevat ilmiselvästi sikäläistä musiikkia huomattavasti enemmän kuin mitä suomessa tehdään päätellen levytysten määrästä sinfonioiden suhteen kummassakin maassa, sillä eivät kai Wirenit, Nystroemit, Blomdaglit voi olla yhtään sen kuuluisampia saati merkittävämpiä säveltäjiä maailmalla kuin suomalaiset kollegansa Pylkkäset, Fougstedtit, kansainvälistä mainetta Hiroshima sinfonialla niittäneet Aaltoset, Saikkolat, Fordellit ym. joiden sinfoniat eivät tunnu kelpaavan levytettäviksi missään kun sen sijaan monien historiallisten ruotsalaisten säveltäjien sinfonioita on levytetty paljon englannissa ja saksassakin vaikkeivat ne soi sinfoniaorkestereiden konseteissa ymmärtääkseni yhtään sen enempää kuin unohdettujen suomalaisten säveltäjien sinfoniat, jotka kuitenkin menevät huomattavasti syvemmälle tunteisiin., sillä monet heistä loicat aidosti suurta ja syvällistä säveltaidetta vaikka julkisuus onkin nheidät epäoikeudenmukaisesti unohtanut. Tulin jälleen ajatelleeksi kuion uskomattomaan saavutukseen Erik Fordellkin on säveltäjäurallaan pystynyt jos jokainen hänen 44:stä sinfoniastaan on yhtä yksilöllinen ja persoonallinen teos, kuten siltä vaikuttaa, ja joka on saavutus johon edes Mozart ei omana aikanaan pystynyt, mutta jo 3. Fordellin sinfonia saavutti aikanaan suuren suosion suomessa ja hänen musiikkinsa soi myös BBC:ssä.

Ihmeellistä on myös että joku unohdettu sinfonia tekee jokaisella kuuntelukerralla suuremman vaikutuksen kun jonkun ydinrepertoaariin kuuluvan kansallisneron ainutkaan sinfonia milloinkaan ja siitä huolimatta edellinset ovat vain tyynesti unohdettu ja sivuutettu vaikka kyse olisi suuresta mestariteoksesta.

Samaa kuules minäkin pohtinut vuosikausien ajan!

Olen kuunnellut yli 40 v taidemusiikkia ja voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa,, että saamistani musiikillisista kokemuksista ja sinfonioiden tekemästä emotionaalisesta vaikutuksesta päätellen suomalaiset lienevät puutteineenkin lahjakkaampia säveltäjiä keskimäärin kuin ruotsalaiset kollegansa.

Näin mielestäni on, vaikka ruotsalaisilla on pidempi historia musiikissa ja sinfonikkoina ja kyllä ruotsalaiset ovat orkestrointitaitonsa puolesta ja sävellysteknisesti vähintään yhtä hyviä jollei parempiakin kuin suomalaiset kollegansa, mutta jotenkin sellaisten kuuluisampienkin säveltäjien kuin Stenhammarin tai Atterbergin sinfoniat eivät mene tunteisiin yhtä syvälle kuin hieman tuntemattomampienkin suomalaisten säveltäjien kyseisen lajityypin teokset vaan jäävät valjummiksi ja pintapuolisemmiksi vaikutukseltaan-

Tämä edellä sanottu riippunee kuitenkin kuuntelutavasta, enkä väitä missään tapauksessa, että tämä olisi mikään yleispätevä totuus asiassa, vaan ruotsalaisten säveltäjien musiikki voi mennä yhtä syvälle tunteisiin tai jopa olla syvällisempää kuin suomalaisten säveltäjien musiikki, vaikka itse en koekaan niin.

Mutta korostan, että tämä on vain minun subjektiivinen käsitykseni ja kokemukseni musiikista. Kansainvälisestihän ruotsin musiikki on tunnetumpaa Sibeliusta lukuun ottamatta kuin suomen musiikki, lukuisten ruotsalaissäveltäjien sinfonioiden levytyksistäkin jo päätellen, vaikka laskuissa en ole ottanut huomioon suomalaisia modernisteja jotka ovat maailmalla tunnettuja.

Silti jaksaa ihmetyttää ruotsalaisten menneisyyden säveltäjien kuten Peterson Bergerin sinfonioiden levyttäminen jopa useille levymerkeille, kun suomessa on elänyt runsaasti vakavahenkisiä ja taitavia säveltäjiä, joiden sinfonioista ei löydy maailman ensilevytystäkään.

Paras ruotsalainen sinfonia, johon tähän mennessä olen tutustunut, on hetkittäin Hugo Alfvenin sävelkieleltään kromaattinen ja ekspressiivinen 5. sinfonia.

Yllätyin myös näin suomalaisittain Bengt von Törnen 5. sinfonian saamaa verrattain suurta suosiota soivassa arkistossa, jos sitä vertaa häntä luultavasti lahjakkaampien suomalaissäveltäjien sinfonioiden kuuntelukertoihin, jotka jäävät selvästi alhaisemmiksi, puutteistaan huolimatta vaikuttava sinfonia kuin Törnen 5. sinfonia onkin, jossa orkesterinkäsittely saattaa jättää toivomisen varaa.

Tätä edellä sanottua ei missään tapauksessa ollut tarkoitettu vähättelemään ruotsin musiikkia, joka on monessa suhteessa laadukasta ja merkittävää. Kuuntelen juuri Atterbergin sinfonia Piccolaa joka soi kauniisti. Mistä tämä sitten johtuu, että suomalaiset säveltäjät kykenevät välittämään musiikissaan usein väkevämpiä ja syvempiä tunnekokemuksia kuin ruotsalaiset?

Uskoisin sen johtuvan monien kohdalla traumaattisista sotakokemuksista jotka löivät leimansa monien suomalaissäveltäjien sodan aikana tai sen jälkeen sävellettyihin sinfonioihin. Mitä mieltä te olette edellä sanotusta?

Levy yhtiöiden näkökulmasta lienee yhdentekevää vaikuttaako musiikki tunteisiin ja onko siinä emotionaalista sisältöä, kunhan se myy hyvin tai ainakin oletettavasti paremmin kuin jonkun toisen maan säveltäjien musiikki, joka saattaisi olla emotionaalisesti vaikuttavampaa ja siten merkittävämpää'. Rohkenen silti epäillä, etteivät Wirenin, Atterbergin, ja kummapneiden levyit silti uusia myyniennätyksiä tee vaikkla chandos ja cpo heidän sinfonioitaan on ihme kyllä levyttänytkin, mutta ei koskaan mestarillisten suomalaissäveltäjien, joka kertoo siitä että ruotsi on lähempänä Eurooppaa kuin suomi.. Kuten olen jo aikaisemminkin todennut, että jos Fordell ja kumpp, olisivat ruotsalaisia säveltäjiä useimmat heidän sinfoniansa olisivat jo aikoja sitten levytetty, sillä onhan se nyt kansallinen häpeä, jos noin valtavan sinfoniatuotannon luoneelta säveltäjältä ei saada ainuttakaan sinfoniaa purkkiin ja herää epäilys onko suomi enää sibeliuksen maa jossa ennen muinoin säveltäjän oli vakea saada tunnustusta ennen kuin hän oli säveltänyt sinfonian.