IHMINEN !

Anonyymi-ap

Mitä rakkaus on,,,,,,,,,,,,,,
" rakkaus on aito vain kerran " laulussaki sanotaan,,,

onko,,,,,,,,,,,,,,


vain kerran on uskaltanu aidosti sydämenpohjasta sanoa rehellisesti tahdon,,
ja antanu koko elämänsä toiselle ihmiselle, papin edessä,
tavallaan silloin kasi ihmistä on yksi kokonaisuus,
kun puoliso kuolee ja t oinen jää yksin,

ei toista kertaa ole rohkeutta
uskaltanu edes ajatella noin rohkeasti ,

yksin jäätyään on elämä vain pinnallisia ihmissuhteita ,


vain omat lähi- omaiset on enään se kivijalka
johon vanha ihminen enään oikeesti nojaa,

onko joku toista mieltä,,
voitko perustella,,,,


joillakki on monta avio-liittoa
montakertaa on uskaltanu sanoa " tahdon "
onko sana aito, mistä on rohkeus tullu,
vai onko pelkkä pinnallinen sana,
tarkemmin jääny miettimättä mitä tahdon merkitsee,,,

65

228

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Kuinka moni on vielä vielä hankkinu uuden kumppanin 50-60 v jälkeen
      jälkeen kun puoliso on kuollu,

      mua suuresti hävettää kun kysellään
      onko uutta kumppania,

      puolison kuoleman jälkeen ei ole minkäänlaisia haluja ollu etsiä uutta kumppania,

      koen itseni vanhaksi,
      olen uupunu, ja väsyny,
      miksi vanhan ihmisen pitäisi etsiä ja riehua vielä uutta samoin kuin nuorena
      ja terveenä
      kysyn vaan

      miksi ei ihminen saa olla vanha ja loppuun eläny,,, kun totuus on että on ikääntyny ja vanha,

      • Anonyymi

        sitä voi vain ihmetellä,,


      • Matti Paavilaisella on runo, joka kuvaa mielestäni hyvin tuota uskollisuutta ja puolustaa myös vanhan oikeutta olla vanha niin kuin se häneltä luontuu:

        "Keinustoolissa mää istun.
        Ja mää sanoin niille, etten mää ny ennää välitä.
        Nyt mummo kampaajalle ja sitten jyttäämään, nää sano,
        ymmärtämättömät.
        En mää nyt ennää välitä, mää sanoin,
        mää oon ollu aikanani kans jyttäämässä, ku Lauri viel eli
        ja oltiin kans nuorii.
        En mää ny ennää sielt mittää hae.

        Ja se o kans yhtä perkelettä,
        ettei sais keinustoolisa rauhasa sitä muistaa,
        minkä tahtoo vierä mukanans.
        Ei noi semmottis mitään ymmärtäs kummiskaa.
        Ne tullee vaan aamulla silmät koorasa ja sannoo, et ahah,
        mummo viel kuttoo sentäs.

        Kuron kait, kait mää ny sen verran viel kuron,
        ku leipänsä erestä tarvitteeki.
        Kuron mää, ja menkööt toiset jyttäämään,
        ne joil o nuoremmat kintut.

        Niin lapsekasta, että nyt he vie mun leffaan
        ja konserttiin kans ja
        komeljanttareja kattoon ja sirkusta.
        Kait maar ne veis mut vaikka seksijuhliinsakin,
        ettei niiren tarttis tuntea vastuuta omasta elämästään.
        Sen tähren ne mua hoosaa.
        Sen tähren mää sanon, että paatte vaan elläin itte."


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Matti Paavilaisella on runo, joka kuvaa mielestäni hyvin tuota uskollisuutta ja puolustaa myös vanhan oikeutta olla vanha niin kuin se häneltä luontuu:

        "Keinustoolissa mää istun.
        Ja mää sanoin niille, etten mää ny ennää välitä.
        Nyt mummo kampaajalle ja sitten jyttäämään, nää sano,
        ymmärtämättömät.
        En mää nyt ennää välitä, mää sanoin,
        mää oon ollu aikanani kans jyttäämässä, ku Lauri viel eli
        ja oltiin kans nuorii.
        En mää ny ennää sielt mittää hae.

        Ja se o kans yhtä perkelettä,
        ettei sais keinustoolisa rauhasa sitä muistaa,
        minkä tahtoo vierä mukanans.
        Ei noi semmottis mitään ymmärtäs kummiskaa.
        Ne tullee vaan aamulla silmät koorasa ja sannoo, et ahah,
        mummo viel kuttoo sentäs.

        Kuron kait, kait mää ny sen verran viel kuron,
        ku leipänsä erestä tarvitteeki.
        Kuron mää, ja menkööt toiset jyttäämään,
        ne joil o nuoremmat kintut.

        Niin lapsekasta, että nyt he vie mun leffaan
        ja konserttiin kans ja
        komeljanttareja kattoon ja sirkusta.
        Kait maar ne veis mut vaikka seksijuhliinsakin,
        ettei niiren tarttis tuntea vastuuta omasta elämästään.
        Sen tähren ne mua hoosaa.
        Sen tähren mää sanon, että paatte vaan elläin itte."

        Totta
        noin elämä menee,
        mutta
        miksi ne kehtaa kysellä vanhalta ihmiseltä vielä tyhmiä
        kun vanha ei enään halua , jaksa eikä välitä ,
        olisivat vain muuten vanhuksen apuna kaisessa
        ja lopettaisivat tyhmät kyselyt,


      • Anonyymi kirjoitti:

        Totta
        noin elämä menee,
        mutta
        miksi ne kehtaa kysellä vanhalta ihmiseltä vielä tyhmiä
        kun vanha ei enään halua , jaksa eikä välitä ,
        olisivat vain muuten vanhuksen apuna kaisessa
        ja lopettaisivat tyhmät kyselyt,

        Niinpä, Ano 10.53. Onkohan kyseessä se vanhuudenpelko, jota yrittää torjua vakuuttamalla ettei vanhuus tule omalle kohdalle, ainakaan siinä muodossa kuin sen toisessa näkee ?

        Minunkin lapsenlapset ovat yrittäneet tivata, eikö minulla ole tylsää..)) Kun mummolassa ei ole sellaisia härpäkkeitä, mihin ovat tottuneet, eikä mummolla ole tarjolla kuin vanhoja leikkikaluja ja kirjoja. Vie aina aikansa, ennenkuin "rauhoittuvat", tottuvat vallitsevaan hiljaisuuteen, alkavat jutella, kysellä ja kuunnella. Miten pitkään, se jää nähtäväksi koska tuntuu siltä, että yhä nuorempina lapset tulevat imaistuksi digimaailmaan, nopeiden ja vaihtuvien elämysten pariin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        sitä voi vain ihmetellä,,

        Minua ei ihmetytä yhtään , uusi ihminen voi ihan hyvin tulla elämään , ja kaksin Aina kaunihimpi
        Kiva olla kumppani jonka kanssa saa vaihtaa ajatuksia ei Ole koskaan väärin.


      • Anonyymi

        No kyllä on taas kummallinen ajatuksen juoksutus kommentissasi. Moni löytää uuden kumppanin vanhempanakin kuin 50 - 60 -välillä. Mikä "hävettää"? Sekö, että vastaus uudesta kumppanista on ei, vai mikä ihme.

        Miksi se olisi luonnotonta, ettei tahdo "etsiä uutta kumppania". Se on ihan luonnollista, jos et tahdo. Kuka käskee etsimään ja riehumaan. ikäihmiset löytävät seuralaisensa toisilla tavoilla kuin nuoret. Jos löytävät, jos etsivät, kumpaakaan ei tartte tehdä, nämä asiat tulevat, jos ovat tullakseen. Ja jos annat mahdollisuuden, sinä päätät, ei muut.

        Kuka hemmetti sua estää olemasta "vanha ja loppuun eläny" ? Ole jos olet, se totuus ei pala tulessakaan, mutta siihen(kään) ei tarvitse jämähtää.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Matti Paavilaisella on runo, joka kuvaa mielestäni hyvin tuota uskollisuutta ja puolustaa myös vanhan oikeutta olla vanha niin kuin se häneltä luontuu:

        "Keinustoolissa mää istun.
        Ja mää sanoin niille, etten mää ny ennää välitä.
        Nyt mummo kampaajalle ja sitten jyttäämään, nää sano,
        ymmärtämättömät.
        En mää nyt ennää välitä, mää sanoin,
        mää oon ollu aikanani kans jyttäämässä, ku Lauri viel eli
        ja oltiin kans nuorii.
        En mää ny ennää sielt mittää hae.

        Ja se o kans yhtä perkelettä,
        ettei sais keinustoolisa rauhasa sitä muistaa,
        minkä tahtoo vierä mukanans.
        Ei noi semmottis mitään ymmärtäs kummiskaa.
        Ne tullee vaan aamulla silmät koorasa ja sannoo, et ahah,
        mummo viel kuttoo sentäs.

        Kuron kait, kait mää ny sen verran viel kuron,
        ku leipänsä erestä tarvitteeki.
        Kuron mää, ja menkööt toiset jyttäämään,
        ne joil o nuoremmat kintut.

        Niin lapsekasta, että nyt he vie mun leffaan
        ja konserttiin kans ja
        komeljanttareja kattoon ja sirkusta.
        Kait maar ne veis mut vaikka seksijuhliinsakin,
        ettei niiren tarttis tuntea vastuuta omasta elämästään.
        Sen tähren ne mua hoosaa.
        Sen tähren mää sanon, että paatte vaan elläin itte."

        " ... ettei niiren tarttis tuntea vastuuta omasta elämästään. " ! Mukava runo muuten, mutta tuota ajatusta en ymmärtänyt / tajunnut.


      • Anonyymi kirjoitti:

        " ... ettei niiren tarttis tuntea vastuuta omasta elämästään. " ! Mukava runo muuten, mutta tuota ajatusta en ymmärtänyt / tajunnut.

        Samaa kohtaa minäkin jäin miettimään, Ano 26.10. Olisko taustalla ajatus, että vanhempi on vastuussa "lapsistaan" elämänsä loppuun saakka ?
        Ei kai sentään enää ?


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Samaa kohtaa minäkin jäin miettimään, Ano 26.10. Olisko taustalla ajatus, että vanhempi on vastuussa "lapsistaan" elämänsä loppuun saakka ?
        Ei kai sentään enää ?

        Ehkä ei kuitenkaan, koska lainaus liittyi seksijuhliin, joihin olettaa häntä haluttavan viedä. Yhtä outo ajatus sekin.

        Omaan rauhaansa jämähtäneet ikäihmiset eivät ymmärrä vielä eläväisten toivoa ja tahtoa pitää elämää yllä, ehkä siksi he kuvittelevat, että heille tahdotaan myös paritteluhaluja eli virtaa verisuoniin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä ei kuitenkaan, koska lainaus liittyi seksijuhliin, joihin olettaa häntä haluttavan viedä. Yhtä outo ajatus sekin.

        Omaan rauhaansa jämähtäneet ikäihmiset eivät ymmärrä vielä eläväisten toivoa ja tahtoa pitää elämää yllä, ehkä siksi he kuvittelevat, että heille tahdotaan myös paritteluhaluja eli virtaa verisuoniin.

        Saatat olla oikeassa, Ano 20.00. Olen ajatellut, että sukupolvien välinen kuilu olisi kaventunut, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä selvemmin tiedostan sen olemassaolon, ainakin omalla kohdallani.


    • Tuossa laulussa lauletaan myös
      "rakkaus on aito vain kerran,
      sen juuri nyt sulta sain..."

      https://youtu.be/RK4wmfxn8aE

      Rakkaus on aina tahtomista,
      mutta ei välttämättä tahdon-sanasta kiinni.
      Omassa elämässä olen vain kerran sanonut tuon tahdon sanan
      papin edessä, vuosilymmeniä sitten,
      mutta olen tahtonut rakastaa myös kaksi muuta kertaa sen jälkeen.
      Elämä on vienyt niin, että kolme suurta rakkautta on elämä eteeni tuonut
      ja kolme kertaa olen saanut seisoa haudan äärellä jättämässä hyvästejä puolisolleni.
      He kaikki ovat vuorollaan sairastyneet ja menehtyneet syöpään.
      mutta päivääkään en noista aidoista rakkauksistani antaisi pois.
      Vuosi sitten luovutin viimeiseni.

      Luulen, että paitsi rohkeudesta , voi kyse olla myös luonteesta.
      koska rakastamisessa on kyse myös jakamisesta.
      Olen sen sorttinen, että koen elämän antoisemmaksi
      kun saa sen jakaa toisen likellä sydäntä elävän ihmisen kanssa.

      • Anonyymi

        Ihan niin, elämässä koetaan asioita niin eri tavalla, joku pitää kiinni kovasti siitä ensimmäisestä
        ”Tahdon” lupauksesta
        toisten tielle ilmaantuu uusia mahdollisuuksia saada tuntea olevansa rakastettu ja rakastaa.

        Miksi kenenkään pitäisi jäädä keinutuolin muistelemaan menneitä kun itse vielä elää.
        Useinkaan sitä uutta puolisoa edes olla etsimässä vaan se tulla tupsahtaa elämään mitä eriskummallisia tilanteissa.

        Onhan se tavallaan uskaliasta aloittaa vanhempana uusi suhde koska ikäkin jo tekee sen pelon ettei aina vältytä vakavilta sairauksilta .
        Mutta monella on ollut tapahtumarikas elämä jossa uusi rakkaus on osa arkipäivää ja heille haluaa todella toivottaa onnea.

        Se ensi rakkaus ei silti häivy koskaan mielestä, mutta uusikin voi olla se joka tekee elämän elämisen arvoiseksi . Kuten aina , kukin tavallaan , elämä on elettävä oli se sitten yksin tai toisen kanssa.


    • Anonyymi

      Rakkautta riittää.aika rajoitettua on sanoa, sitä vain yksi kohde on aito. Onnellinen ihminen rakastaa lähimmäisiään, luontoa, taidetta, elämää. ..
      Rakkautta ei pidä rajoittaa vain siihen tunteeseen, joka sitoo monet parit vuosien liittoon. Sekin tunne voi hiipua ja tiet eroavat. Silti jää kyky rakastaa. Onnemme riippuu omasta elämänsenteestamme.

      • Tuon suuntaisesti minäkin rakkaudesta ajattelen, Ano 11.51. Ehkä siksi minunkin kohdalleni on tullut useampia ihmisiä, joita voin sanoa rakastaneeni.
        Silti ihanteeni olisi ollut tuo "yksi aito kohde", ellei muuten niin lasten vuoksi. Onneksi "lapset" eivät ole jääneet lapsettomiksi, vaan ovat perustaneet perheet, mitä pidän merkkinä siitä,
        ettei avioero ole heitä pysyvästi vaurioittanut, eikä ole vienyt luottamusta siihen, että perhe voi toimia ja liitto kestää.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Tuon suuntaisesti minäkin rakkaudesta ajattelen, Ano 11.51. Ehkä siksi minunkin kohdalleni on tullut useampia ihmisiä, joita voin sanoa rakastaneeni.
        Silti ihanteeni olisi ollut tuo "yksi aito kohde", ellei muuten niin lasten vuoksi. Onneksi "lapset" eivät ole jääneet lapsettomiksi, vaan ovat perustaneet perheet, mitä pidän merkkinä siitä,
        ettei avioero ole heitä pysyvästi vaurioittanut, eikä ole vienyt luottamusta siihen, että perhe voi toimia ja liitto kestää.

        Tuo pitää paikkansa, ett vanhempien epäonnistunut liitto vaikuttaa lasten kykyyn sitoutua ja perustaa perhe.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo pitää paikkansa, ett vanhempien epäonnistunut liitto vaikuttaa lasten kykyyn sitoutua ja perustaa perhe.

        Ei kykyyn, vaan haluun. Ei halua perhettä, jos on avioero-perhehelvetissä elänyt.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei kykyyn, vaan haluun. Ei halua perhettä, jos on avioero-perhehelvetissä elänyt.

        Kun itse erosin, Ano 14.52, jouduin jopa oman sukuni hylkäämäksi. Ainoa puolustajani oli eroamassa oleva puoliso..))
        Kun oikein ryöpytettiin, haluttiin pahasti loukata, valistettiin, että lapsilta menee 40 vuotta ennenkuin he toipuvat vanhempien avioerosta. Siihen kyllä totesin, että minulta on mennyt yli 40 vuotta, enkä ole vieläkään toipunut vanhempien avioliitosta.

        On kyllä tutkimustietoa siitäkin, että lapset, avioeron(kin) kokeneena voivat selviytyä tulevasta jopa paremmin kuin muodollisesti eheässä perheessä eläneet. Jos lapsia on huomiotu perheessä, uskoisin että heitä huomioidaan silloinkin kun perhe hajoaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kykyyn, vaan haluun. Ei halua perhettä, jos on avioero-perhehelvetissä elänyt.

        En ole eroperheestä, mutta ajattelen, että lapset haluavat tasapainoisen elämän ja suhteen. Kotoa saatu oppi varmasti auttaa ihmissuhteiden hoitamisessa. Ainakin uskoisin, ettei erolapsi toista kaikkia virheitä, joita lapsena oli todistanut. Rakkautta vaille jäänyt nuori saattaa kyllä erehtyä tunteistaan ja solmia suhteen harkitsematta.


    • Anonyymi

      Elämä joskus rikkoo ihmisen
      rikki revitty ihminen ei kykene uusiin ihmissuhteisiin,
      kuinka rikkinäinen ihminen eheytyy ,
      onko mahdottomuus,,,

      • Anonyymi

        Suomalaiset taitaa olla maailman huippuja
        rikkomaan perheitä,
        se näkyy nykyisin kouluissa lasten pahoinvointina
        ja katujen turvattomuutena,
        näin olettaisin,,

        mikä muoto ihmissuhteissa olisi elämälle turvallinen perusta

        minkälaisen parisuhteen ihminen kestäisi elämäsä loppuun asti,

        mikä meni pieleen kun avioliitot hajoaa jatkuvasti,

        eikö ihminen enään k y k e n e sitoutumaan parisuhteeseen ,

        eikö nyky ihmiset kasva kehity aikuisuuteen vastuuseen elämän jatkuvuuden suhteen,
        pitääkö kaikki olla vain hektistä huumaa,

        ittekki ehti kokea kaikenlaista, pitihän mennä virran mukana , kaikki muutki meni,
        vanhana sitten ihminen katsoo haavoittunutta rikkirevittyä sieluaan,
        kykenemättä uusiin ihmissuhteisiin,


      • En ole ihan tuota mieltä, Ano 12.23. Rikki mennyt voi eheytyä, mutta rainioille rakentaminen vaatii paljon työtä, eikä lopputulos välttämättä sittenkään vastaa sitä ihannetta, mikä itsellä joskus oli. "Ei mies (tai nainen) vaihtaen parane", sanoi vanha kansa.

        Ajattelen, että kaikesta voi silti oppia, itsestään, toisesta ja yhdessä elämisen vaikeudesta.

        Kyky rakastaa meillä on mielestäni kaikilla, ellemme halua sitä haavoittuvuuden pelossa hylätä.

        Ano 11.51 listasikin noita kohteita rakkaudelle, niistä ei ole pulaa. Lainaan myös mielelläni Tsehovia :"Mitä siitä jos minua ei rakasteta, minä rakastan".
        Ei kohde, vaan asenne, kuten Ano 11.51 kirjoittikin..))


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomalaiset taitaa olla maailman huippuja
        rikkomaan perheitä,
        se näkyy nykyisin kouluissa lasten pahoinvointina
        ja katujen turvattomuutena,
        näin olettaisin,,

        mikä muoto ihmissuhteissa olisi elämälle turvallinen perusta

        minkälaisen parisuhteen ihminen kestäisi elämäsä loppuun asti,

        mikä meni pieleen kun avioliitot hajoaa jatkuvasti,

        eikö ihminen enään k y k e n e sitoutumaan parisuhteeseen ,

        eikö nyky ihmiset kasva kehity aikuisuuteen vastuuseen elämän jatkuvuuden suhteen,
        pitääkö kaikki olla vain hektistä huumaa,

        ittekki ehti kokea kaikenlaista, pitihän mennä virran mukana , kaikki muutki meni,
        vanhana sitten ihminen katsoo haavoittunutta rikkirevittyä sieluaan,
        kykenemättä uusiin ihmissuhteisiin,

        Halutaan vain kaikki avioliiton edut, mutta ei haluta uhrata mitään yhteiseksi hyväksi. Laoset siinä syyttöminä kärsii, eivät saa koskaan hyvän suhteen mallia ja oma elämä toistaa huonoa mallia.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        En ole ihan tuota mieltä, Ano 12.23. Rikki mennyt voi eheytyä, mutta rainioille rakentaminen vaatii paljon työtä, eikä lopputulos välttämättä sittenkään vastaa sitä ihannetta, mikä itsellä joskus oli. "Ei mies (tai nainen) vaihtaen parane", sanoi vanha kansa.

        Ajattelen, että kaikesta voi silti oppia, itsestään, toisesta ja yhdessä elämisen vaikeudesta.

        Kyky rakastaa meillä on mielestäni kaikilla, ellemme halua sitä haavoittuvuuden pelossa hylätä.

        Ano 11.51 listasikin noita kohteita rakkaudelle, niistä ei ole pulaa. Lainaan myös mielelläni Tsehovia :"Mitä siitä jos minua ei rakasteta, minä rakastan".
        Ei kohde, vaan asenne, kuten Ano 11.51 kirjoittikin..))

        Upeita ajatuksia oli demeter1 komentoinnissa,

        tottahan on
        vain itseään muuttamalla , kouluttamalla voi ehkä luoda paremman ehjän vanhuudenki,

        en kuitenkaa ole varma tuleeko ihminen koskaa niin ehjäksi että kykenis uuteen parisuhteeseen,
        pelkäämättä menneisyyden haavoja,


      • Anonyymi kirjoitti:

        Suomalaiset taitaa olla maailman huippuja
        rikkomaan perheitä,
        se näkyy nykyisin kouluissa lasten pahoinvointina
        ja katujen turvattomuutena,
        näin olettaisin,,

        mikä muoto ihmissuhteissa olisi elämälle turvallinen perusta

        minkälaisen parisuhteen ihminen kestäisi elämäsä loppuun asti,

        mikä meni pieleen kun avioliitot hajoaa jatkuvasti,

        eikö ihminen enään k y k e n e sitoutumaan parisuhteeseen ,

        eikö nyky ihmiset kasva kehity aikuisuuteen vastuuseen elämän jatkuvuuden suhteen,
        pitääkö kaikki olla vain hektistä huumaa,

        ittekki ehti kokea kaikenlaista, pitihän mennä virran mukana , kaikki muutki meni,
        vanhana sitten ihminen katsoo haavoittunutta rikkirevittyä sieluaan,
        kykenemättä uusiin ihmissuhteisiin,

        Samoja kysymyksiä olen itsekin mielessäni pyöritellyt, Ano 13.25. "Koti, perhe, on yhteiskunnan sydän" , todettiin ennen.
        Kun perheen vastuita siirrettiin yhteiskunnalle, maksumiehiksi jäivät mielestäni lapset.
        Tulos on nähtävissä nyt.
        Pari kirjoittajaa muistutti vihkivalasta, jossa painotetaan tahdon tärkeyttä. Pelkän tunteen varassa liitto ei taida kestää, tunteet kun tulevat ja menevät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomalaiset taitaa olla maailman huippuja
        rikkomaan perheitä,
        se näkyy nykyisin kouluissa lasten pahoinvointina
        ja katujen turvattomuutena,
        näin olettaisin,,

        mikä muoto ihmissuhteissa olisi elämälle turvallinen perusta

        minkälaisen parisuhteen ihminen kestäisi elämäsä loppuun asti,

        mikä meni pieleen kun avioliitot hajoaa jatkuvasti,

        eikö ihminen enään k y k e n e sitoutumaan parisuhteeseen ,

        eikö nyky ihmiset kasva kehity aikuisuuteen vastuuseen elämän jatkuvuuden suhteen,
        pitääkö kaikki olla vain hektistä huumaa,

        ittekki ehti kokea kaikenlaista, pitihän mennä virran mukana , kaikki muutki meni,
        vanhana sitten ihminen katsoo haavoittunutta rikkirevittyä sieluaan,
        kykenemättä uusiin ihmissuhteisiin,

        Ihan totta kuka ottaa oikeastaan huomioon lasten aseman silloin kun erotaan.
        Miksi on niin kiire tehdä lapsia kun ei edes tunneta toista täysin
        Muksut maksavat aina kovan hinnan erosta kun ei edes osata erota ihmisten lailla .
        Lapsista tulee turvattomia kun vanhemmat eroaa eikä oikein tiedä minne kuuluu.
        Kiire avioon ja kiire eroamaan on nykyajan melodiaa
        Kysykää ero lapsilta miten he voivat


      • Anonyymi kirjoitti:

        Upeita ajatuksia oli demeter1 komentoinnissa,

        tottahan on
        vain itseään muuttamalla , kouluttamalla voi ehkä luoda paremman ehjän vanhuudenki,

        en kuitenkaa ole varma tuleeko ihminen koskaa niin ehjäksi että kykenis uuteen parisuhteeseen,
        pelkäämättä menneisyyden haavoja,

        Kiitos palautteestasi. Ano 13.53. Ano11.58 kirjoitti tuolla, että joskus elämä voi yllättää, voi löytää, vaikka ei etsi..)) Ja silloin tietysti tarvitaan sitä rohkeutta, mihin moni kirjoittaja onkin viitannut.
        Jokin isompi voima ja tarkoitus tuntuisi minunkin suhteissani olleen mukana, minun ei ole tarvinnut tehdä mitään..))


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Halutaan vain kaikki avioliiton edut, mutta ei haluta uhrata mitään yhteiseksi hyväksi. Laoset siinä syyttöminä kärsii, eivät saa koskaan hyvän suhteen mallia ja oma elämä toistaa huonoa mallia.

        Eräässä haastattelussa nuori rouva kertoi suhteistaan ja sanoi lastensa olevan sopeutuvaisia ja tottuvansa kyllä kotielämän muutoksiin.
        Jäi mieleeni syvä myötätunto lapsia kohtaan. Kodissa uusi ihminen, johon ei uskalla kiintyä, koska vaihtuu kuitenkin. Epävarmuus siitä, häviääkö äitikin jonain päivänä, kuka huolehtii huomenna, keneen voi luottaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Halutaan vain kaikki avioliiton edut, mutta ei haluta uhrata mitään yhteiseksi hyväksi. Laoset siinä syyttöminä kärsii, eivät saa koskaan hyvän suhteen mallia ja oma elämä toistaa huonoa mallia.

        niin ja se näkyy nyky yhteiskunnassamme
        sama turvattomuus jatkuu seuraavissa sukupolvissa,

        miksi ihmisten on vaikea tehdä j ä r k e v i ä päätöksiä
        sitoutua toiseen ihmiseen silloin kun perustetaan perhe,

        muinoinen avio-liitto oli nimenomaan perustettu elämän mittaisesti sitoutumista peheeseen,

        tietenki muinoinki oli avion rikkojia,
        se kuuluu ihmisen heikkouksiin, varsinki miesten heikkouksiin,
        ne ennen vanhanhaan painettiin villasella,
        hiljaa vaan kuiskiltiin
        mutt avioliitot kesti kuolemaan asti,
        harha askeleet ei rikkoneet perheitä samoin kuin nykyisin,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eräässä haastattelussa nuori rouva kertoi suhteistaan ja sanoi lastensa olevan sopeutuvaisia ja tottuvansa kyllä kotielämän muutoksiin.
        Jäi mieleeni syvä myötätunto lapsia kohtaan. Kodissa uusi ihminen, johon ei uskalla kiintyä, koska vaihtuu kuitenkin. Epävarmuus siitä, häviääkö äitikin jonain päivänä, kuka huolehtii huomenna, keneen voi luottaa.

        Lapset eivät halua erota kummastakaan vanhemmastaan. Yleensä isä joutuu lähtemään ja lapsille jää ikuinen isän ikävä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapset eivät halua erota kummastakaan vanhemmastaan. Yleensä isä joutuu lähtemään ja lapsille jää ikuinen isän ikävä.

        niin ja lapsista tulee riidan väline,


        vihan lietsominen ja
        lasten manipulointi on tosi paha juttu lasten elämässä,
        siitä ei selviä ikinä aina jää kipeitä muistoja ja kysymyksiä miksi miksi miksi miksi,


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Samoja kysymyksiä olen itsekin mielessäni pyöritellyt, Ano 13.25. "Koti, perhe, on yhteiskunnan sydän" , todettiin ennen.
        Kun perheen vastuita siirrettiin yhteiskunnalle, maksumiehiksi jäivät mielestäni lapset.
        Tulos on nähtävissä nyt.
        Pari kirjoittajaa muistutti vihkivalasta, jossa painotetaan tahdon tärkeyttä. Pelkän tunteen varassa liitto ei taida kestää, tunteet kun tulevat ja menevät.

        "Kun perheen vastuita siirrettiin yhteiskunnalle"
        Mitähän vastuita on voinut siirtää yhteiskunnalle ?
        Vanhemmilla on edelleen vastuu lapsistaan ja itsestään.
        Sen verran ollaan menty eteenpäin, että jos ei pärjää pientä erilaista apua
        voi ehkä saada yhteiskunnalta, mutta se ei ongelmia ratkaise
        eivätkä kaikki saa mihinkään asiaan mitään apua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kun perheen vastuita siirrettiin yhteiskunnalle"
        Mitähän vastuita on voinut siirtää yhteiskunnalle ?
        Vanhemmilla on edelleen vastuu lapsistaan ja itsestään.
        Sen verran ollaan menty eteenpäin, että jos ei pärjää pientä erilaista apua
        voi ehkä saada yhteiskunnalta, mutta se ei ongelmia ratkaise
        eivätkä kaikki saa mihinkään asiaan mitään apua.

        Valitettavan suuri osa lapsusta ja nuorista otetaan yhteiskunnan huostaan sijaiskoteihin ja laitoksiin, kun sitä vanhempien vastuuta ei kanneta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        niin ja se näkyy nyky yhteiskunnassamme
        sama turvattomuus jatkuu seuraavissa sukupolvissa,

        miksi ihmisten on vaikea tehdä j ä r k e v i ä päätöksiä
        sitoutua toiseen ihmiseen silloin kun perustetaan perhe,

        muinoinen avio-liitto oli nimenomaan perustettu elämän mittaisesti sitoutumista peheeseen,

        tietenki muinoinki oli avion rikkojia,
        se kuuluu ihmisen heikkouksiin, varsinki miesten heikkouksiin,
        ne ennen vanhanhaan painettiin villasella,
        hiljaa vaan kuiskiltiin
        mutt avioliitot kesti kuolemaan asti,
        harha askeleet ei rikkoneet perheitä samoin kuin nykyisin,,

        Miehenkin heikkouksiin tarvittiin myös entisaikoina nainen, useinmiten. Ei nyt panna pelkästään miesten viaksi, vaikka jos huonosti kävi, nainen joutui syyt ottamaan ja vastuun kantamaan, olihan se niinkin.
        Tänäkin päivänä mies toivoo salaa voivansa avioiduttuaankin elää poikamieselämää, jatkaa harrastuksiaan ja kavereitten tapaamisia ja pubikierroksia. Vaimon asia on hoitaa huusholli.
        Tuntuuko kenestäkään tutulta?


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Kun perheen vastuita siirrettiin yhteiskunnalle"
        Mitähän vastuita on voinut siirtää yhteiskunnalle ?
        Vanhemmilla on edelleen vastuu lapsistaan ja itsestään.
        Sen verran ollaan menty eteenpäin, että jos ei pärjää pientä erilaista apua
        voi ehkä saada yhteiskunnalta, mutta se ei ongelmia ratkaise
        eivätkä kaikki saa mihinkään asiaan mitään apua.

        Minusta noin on tehty (siirretty vanhempien vastuita yhteiskunnalle) -70-luvusta alkaen, Ano 14.56.
        Ja siitä näyttäisi nyt olevan seurauksena levottomia, erityishuomiota vaativia lapsia, joiden kasvattajat uupuvat, eikä uutta väkeä päiväkoteihin saada. Tästä on kyllä uutisoitu.

        Lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöt ovat lisääntyneet, lastensuojelu on kriisissä, eikä sinnekään saada väkeä. Ymmärtääkseni sitä "pientä erilaista apua" tarvitaan yhteiskunnalta aika paljon ja kun sitä on "oikeus" vaatia niin sitä sitten vaaditaankin.

        Näitä johtopäätöksiä olen siis tehnyt kokemani, näkemäni, kuulemani ja lukemani perusteella.
        Totta kai on olemassa vanhempia, jotka hoitavat vanhemmuutensa moitteettomasti, mutta mielestäni yhä enemmän heitä, jotka eivät niin tee, syystä tai toisesta.


    • Anonyymi

      Miettikääpä,,,
      kuinka paljon suomessa onkaa y k s i n asuvia vanhoja ihmiä
      on kyllä jonkinverran nuoriaki,
      mitä kertoo se valtava suuri määrä ihmisistä
      jotka nimenomaan tahtovat elää yksin
      eivät enään halua parisuhdetta,,

      jokin on menny yhteiskunnassamme pahasti pieleen,,,

      • Anonyymi

        40 % suomalaisista naisista asuu yksin.


      • Anonyymi

        Ihmetyttää
        suomi pieni kansa
        vähälukuinen maa , lapsia vähän,

        anteeksi vaan olettaisi koulujen olevan kaikkein suurin opin antaja
        kastuksen paikka,
        siellä saadaan kaikki lapset samaan tilaan joten luulis että kasvatus joukossa parhaiten onnistuisi,

        muistan ME ennen sotaa ja sodan aikana syntyneet
        silloin ainakaa meidän kolussa ei ollu kiusaamista,
        siihen aikaan oli opettajat jämäkästi AUKTORITEETTEJA
        kaikki lapset luokassa pantiin heti tunnin alussa kuriin
        ja tarkkaavaisena kuuntelee mitä opettaja selittää,
        se kuri oli todella JÄMÄKKÄÄ,
        ei yhtää sallittu levottomuutta luokassa,
        eikä lapset siitä mieltään pahoittaneet
        kaikki oli tyytyväisiä ja TOTTELI heti tunnin alusta asti opettajaa,

        MIKSI nykyisin EI osata ottaa AUKTORITEETIN asemaa kouluissa,

        luokissa on suurta levottomuutta, opettajat hädissään väkivaltaisista lapsista,
        TÄTÄ ihmettelen suuresti

        jokin on suomen lainsäädännössä menny pahasti pieleen
        samoin opettajien oppilaitoksissa EI osata opettaa jämäköitä AUKTORITEETTEJA jotka osasi heti tunnin alussa ottaa luokan haltuunsa ja saada oppilaat tarkaavaisina kuuntelemaan mitä opettaja puhuu ja vaatii,,


        väitän
        jo yliopistoissa pitää opettajien opetus muuttua
        opettajien auktoritetti kunniaan,
        lapset pitää osata panna kuriin,,

        muuten kasvaa villieläin kunta lapsista,
        ei kehity mitään toisten kunnioitusta
        eikä vastuuta omasta elämästäkään
        kuinka ne sitten osaisi omia tulevia lapsiaan kasvattaa yhteiskunta kelpoiseksi,

        olen huomannu koulut ovat valtavasti muuttuneet
        mutta ONKO ollu uusi suunta hyvä
        kun seurauksena on oppilaitten villielimen tyylinen levottomuus nykyisin kouluissa,
        jokin on tosi pahasti menny pieleen,

        ehkä nykyiset uudenajan opettajatkaa EI itse huomaa vikojaan ja virheitään
        koska he itsekki on jään vaille vanhan ajan tyylisestä jämäkästä auktoritetti tyylisestä opetuksesta,


    • Anonyymi

      Kotikasvatuksesta se on kiinni. Lapsia ei opeteta tavoille,
      mutta joskus voi käydä niinkin, että joku vahvempi rauhaton hahmo
      vetää muita mukaansa häiriköimään. Lapsi on "keskenkasvuinen",
      lapsia on helppo manipuloida,

      Yhteispelillä kaikki olisi korjattavissa ja sujuisi.
      Kotona pitäisi opettaa miten käyttäydytään, koulussakin
      ja niin todennäköisesti tehdäänkin, mutta usein on joukossa "kapinallisia".
      Ei ketään voi syyttää. Vähiten lapsia.

      • Anonyymi

        Aikuinen on vastuussa alaikäisistä lapsista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aikuinen on vastuussa alaikäisistä lapsista.

        Tieteki on ,, itsestään selvyys,
        mutta KOULUT myös ovat lasten kasvatuksesta vastuussa,

        TURHA VÄITTÄÄ MUUTA

        VAIN SUURI TYHMYYS VÄITTÄÄ MUUTA


        koulut ON TÄRKEIN paikka
        yleissivistyksen kannalata katsottuna
        vastuussa lasten kavastuksesta yhteiskuntaamme,
        jos halutaan yhteiskunta kelpoisia nuoria joista kasvaa aikuisia työntekijöitä yrittäjiä yhteiskuntaamme


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tieteki on ,, itsestään selvyys,
        mutta KOULUT myös ovat lasten kasvatuksesta vastuussa,

        TURHA VÄITTÄÄ MUUTA

        VAIN SUURI TYHMYYS VÄITTÄÄ MUUTA


        koulut ON TÄRKEIN paikka
        yleissivistyksen kannalata katsottuna
        vastuussa lasten kavastuksesta yhteiskuntaamme,
        jos halutaan yhteiskunta kelpoisia nuoria joista kasvaa aikuisia työntekijöitä yrittäjiä yhteiskuntaamme

        Koulun tehtävä on antaa oppi, kodin tehtävä on kasvattaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koulun tehtävä on antaa oppi, kodin tehtävä on kasvattaa.

        HÖPÖN HÖPÖ
        jopas oli TYHMÄ SUPPEA näkemys koulun tehtävistä,

        kyllä koulun tehtävä ON myös yleissivistyksen opetus
        se tarkottaa kaikkia käytöstapoja yhteiskunnassamme, ym. yleishyödyllistä tietoa kaikesta,

        eipä tarvi ihmetella jos opettajat ovat TUON tasoisia
        toteuttaa SINUN näkemystä kouluissa,
        NYT koko suomen nuoriso ON sekasi väkivaltanen
        KAIKILLA on pahoinvointi yleistä


        olet TYHMÄ se on vilpitön mielipiden sinun komentisi johdosta,
        ja totuus,


        ON SUURI tyhmyyden huippu
        jos koulut EI ota vastuuta myös kasvatustehtävistä yleissivistyksen kannalata katsottuna,,

        jumakauta,, NYT kaikki voi pahoin, kuten varmasti sinäki tiedät jos vähänkää seuraat uutisointia lasten väkivallasta ja pahoinvoinnista,

        ihmetellä täytyy jos noin tyhmiä ovat suomen omettajat kuin sinä,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        HÖPÖN HÖPÖ
        jopas oli TYHMÄ SUPPEA näkemys koulun tehtävistä,

        kyllä koulun tehtävä ON myös yleissivistyksen opetus
        se tarkottaa kaikkia käytöstapoja yhteiskunnassamme, ym. yleishyödyllistä tietoa kaikesta,

        eipä tarvi ihmetella jos opettajat ovat TUON tasoisia
        toteuttaa SINUN näkemystä kouluissa,
        NYT koko suomen nuoriso ON sekasi väkivaltanen
        KAIKILLA on pahoinvointi yleistä


        olet TYHMÄ se on vilpitön mielipiden sinun komentisi johdosta,
        ja totuus,


        ON SUURI tyhmyyden huippu
        jos koulut EI ota vastuuta myös kasvatustehtävistä yleissivistyksen kannalata katsottuna,,

        jumakauta,, NYT kaikki voi pahoin, kuten varmasti sinäki tiedät jos vähänkää seuraat uutisointia lasten väkivallasta ja pahoinvoinnista,

        ihmetellä täytyy jos noin tyhmiä ovat suomen omettajat kuin sinä,

        Opettajilla ei ole edes valtuuksia kasvattaa koululaisia. Kasvatus on huoltajien vastuulla.
        Rauhoitu ja ota selvää asioista!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Opettajilla ei ole edes valtuuksia kasvattaa koululaisia. Kasvatus on huoltajien vastuulla.
        Rauhoitu ja ota selvää asioista!

        NO jos noin ON ettei ole oikeutta yleisivistävään kasvatukseen koulutyössään
        SE silloin ON POLITIKKOJEN SYY
        ja politikkojen VELVOLLISUUS on palauttaa suomeen YHTEISKUNTA RAUHA
        ja se merkitsee että LAKI ON muutettava niin että palautetaan kouluisin myös yhteiskunta oppi ja yleisivistävä opetus kaikkiin kouluihin,


        en usko sinua olet jotenki tahallasi kuin välttelisit itse vastuuta kasvattaa kouluissa lapsia, oletko itse opettaja, oletko jättäny luokkasi lapset tavalla HEITTEILLE yleistietojen puuttuessa opetusohjelmastasi,
        jos olet syytä sinua olet huono opettaja, vastuuton tavallaan,

        koulujen ON otettava vastuu suomen lapsista ja yleisivistävästä kasvatuksesta,,
        muuten käy suomelle huonosti, todella huonosti
        kuten nyt on jo enteitä,
        väkivaltaa ja suurta pahoinvointia nuoriso joukoissa,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        NO jos noin ON ettei ole oikeutta yleisivistävään kasvatukseen koulutyössään
        SE silloin ON POLITIKKOJEN SYY
        ja politikkojen VELVOLLISUUS on palauttaa suomeen YHTEISKUNTA RAUHA
        ja se merkitsee että LAKI ON muutettava niin että palautetaan kouluisin myös yhteiskunta oppi ja yleisivistävä opetus kaikkiin kouluihin,


        en usko sinua olet jotenki tahallasi kuin välttelisit itse vastuuta kasvattaa kouluissa lapsia, oletko itse opettaja, oletko jättäny luokkasi lapset tavalla HEITTEILLE yleistietojen puuttuessa opetusohjelmastasi,
        jos olet syytä sinua olet huono opettaja, vastuuton tavallaan,

        koulujen ON otettava vastuu suomen lapsista ja yleisivistävästä kasvatuksesta,,
        muuten käy suomelle huonosti, todella huonosti
        kuten nyt on jo enteitä,
        väkivaltaa ja suurta pahoinvointia nuoriso joukoissa,

        Yleissivistys on eri asia kuin kasvatus. Lopeta ruo huuto ja syyttely !


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yleissivistys on eri asia kuin kasvatus. Lopeta ruo huuto ja syyttely !

        ei lopu suomen nuoriso VOI nyt pahoin
        ja se näkyy väkivaltana levottomuutena turvattomuutena kaduilla
        politikota ON vastuussa
        laki muutettava
        koulujen ON otettava suurempi vastuu lasten kasvatuksesta
        samoin kuin tehtiin suomessa sodan jälkeenki,

        välillä vouhotettiin niinsanotun " vapaa kasvatus " puolesta
        ja nyt just se ikäluokka on jättäny omat lapsensa kasvattamatta ja
        kaiken huippu kun loulutki ovat huutaneet vaahdonneet että vanhempien vastuulla on lasten kasvatus, opettajat ovat luistneet vastuustaan opetustehtävissä,
        tulos näkyy nyt pahoivointina


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yleissivistys on eri asia kuin kasvatus. Lopeta ruo huuto ja syyttely !

        tosi omituinen tuo sinun mielipiteesi
        suorastaan henkii suurta vastuuttomuutta,
        oletko entinen opettaja, kun noin puolustat opettajien vastuuttomuutta,
        eipä ole ihme kun nyky noriso voi pahoin
        jos ja kun kaikki opettajat ovat tommosia vastuuttomia tehtävissään,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ei lopu suomen nuoriso VOI nyt pahoin
        ja se näkyy väkivaltana levottomuutena turvattomuutena kaduilla
        politikota ON vastuussa
        laki muutettava
        koulujen ON otettava suurempi vastuu lasten kasvatuksesta
        samoin kuin tehtiin suomessa sodan jälkeenki,

        välillä vouhotettiin niinsanotun " vapaa kasvatus " puolesta
        ja nyt just se ikäluokka on jättäny omat lapsensa kasvattamatta ja
        kaiken huippu kun loulutki ovat huutaneet vaahdonneet että vanhempien vastuulla on lasten kasvatus, opettajat ovat luistneet vastuustaan opetustehtävissä,
        tulos näkyy nyt pahoivointina

        Kuulutko nuorisoon?
        Olet ehkä väärällä palstalla.


    • Anonyymi

      Ei asiat niin huonosti ole kuin luulette. Suurimmassa osassa kouluissa
      on ihan normaalia.

    • Anonyymi

      Ihminen
      katso
      on kevät

      aurinko hehkuu kutsuvasti
      luonto herää unestaan

      luonto riisuu kahleitaan

      vesi vuolaana virtaa jo uomassaan,

      maailma kuohuu sotii repii
      mutta
      luonto jatkaa elämää
      mikään ei horjuta kierto kulkua,
      nyt on kevät

    • Anonyymi

      Viiriäisenmunat vaatii terävämpiä pensseleitä.

      • Anonyymi

        täh, mitä terävillä pensseleillä on tekemistä viiriäisenmunien kanssa ?

        puuttuuko terävämpi viiva

        mitä,, ?


    • Anonyymi

      On ihan kevät jälleen,
      vielä kerran sai tämänki ihanuuden nähdä
      luojan siunaamana,,

      ikä ja vaivat kartuu,, ihminen jää mietteisiin,,,,,



      " Oi etkö ihminen muistakaa kuljet kohti vain kuolemaa "

    • Anonyymi

      Rakkaus on hulluutta jota ei voi sanoin kuvata.

      • Anonyymi

        Rakkaus on äkillin verensyöksy ky r p ä ä n ,
        sano isot pojat sata vuotta sitten,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rakkaus on äkillin verensyöksy ky r p ä ä n ,
        sano isot pojat sata vuotta sitten,

        olihan se pikku pojalle järkytys
        oppia ikä kaikki


    • Anonyymi

      No tähän väliin sopii sitten mummon miete
      rakkaus on substanttiivi tai verbi
      riippuu miten sitä käytetään

      • Anonyymi

        Onko joku rakastunu ???
        Onko kevät syy tunteeseen ?
        rakastuuko vanha ihminen v i e l ä 80+ ikäiset ,
        jos niin miltä se tuntuu ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko joku rakastunu ???
        Onko kevät syy tunteeseen ?
        rakastuuko vanha ihminen v i e l ä 80 ikäiset ,
        jos niin miltä se tuntuu ?

        Luin lehdestä sellaisen kertomuksen kun 80 vuotias oli löytänyt uuden rakkauden sanoi että rakkaus oli samanlaista kun nuorenkin ja molemminpuolista .
        Joten on niitäkin jotka uskaltavat vielä vanhoilla päivillään rakastaa toista ihmistä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luin lehdestä sellaisen kertomuksen kun 80 vuotias oli löytänyt uuden rakkauden sanoi että rakkaus oli samanlaista kun nuorenkin ja molemminpuolista .
        Joten on niitäkin jotka uskaltavat vielä vanhoilla päivillään rakastaa toista ihmistä

        Oletan,,,, se on harvinaista,,,


      • Anonyymi kirjoitti:

        Luin lehdestä sellaisen kertomuksen kun 80 vuotias oli löytänyt uuden rakkauden sanoi että rakkaus oli samanlaista kun nuorenkin ja molemminpuolista .
        Joten on niitäkin jotka uskaltavat vielä vanhoilla päivillään rakastaa toista ihmistä

        Aila Meriluoto kirjoitti yli kahdeksankymppisenä päiväkirjakirjoja ja viimeksi julkaistussa hän kuvasi myös rakkaussuhdettaan Jouko Paakkasen jälkeen.
        Hiukan mysteeriksi se minulle jäi joiltakin osin, mutta ehkä hän kirjailijana pystyi kokemaan sellaista, mikä ei välttämättä kaikille avaudu. Kokijana kai jokainen meistä on tietyssä mielessä ainutlaatuinen.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Aila Meriluoto kirjoitti yli kahdeksankymppisenä päiväkirjakirjoja ja viimeksi julkaistussa hän kuvasi myös rakkaussuhdettaan Jouko Paakkasen jälkeen.
        Hiukan mysteeriksi se minulle jäi joiltakin osin, mutta ehkä hän kirjailijana pystyi kokemaan sellaista, mikä ei välttämättä kaikille avaudu. Kokijana kai jokainen meistä on tietyssä mielessä ainutlaatuinen.

        Vanhuksilla on tunteet
        mutta
        se on järki joka sanelee tekemiset,

        tunteet jää taustalle haaveitten tasolle ,

        siksi vanhusten rakkaus - suhteet on hyvin hyvin harvinaisia toteutettuina,


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vanhuksilla on tunteet
        mutta
        se on järki joka sanelee tekemiset,

        tunteet jää taustalle haaveitten tasolle ,

        siksi vanhusten rakkaus - suhteet on hyvin hyvin harvinaisia toteutettuina,

        Varmasti näin, Ano 11.31. Ja ehkä tuo runon vanhuksen asenne on hyvinkin yleinen:
        tuntuu, että voi asettua sinne keinustoolin "kyllänsä saaneena", ei ole tarvetta kokea uudelleen sitä, minkä on jo kokenut.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Varmasti näin, Ano 11.31. Ja ehkä tuo runon vanhuksen asenne on hyvinkin yleinen:
        tuntuu, että voi asettua sinne keinustoolin "kyllänsä saaneena", ei ole tarvetta kokea uudelleen sitä, minkä on jo kokenut.

        Enemistöllä vanhuksia ei ole enään voimia totettuua tunteitaan
        vaikka haaveita oliski / onki,

        luonto on tehny tehtävänsä,
        normi vanhus voi vetäytyä jo elämän tuiskeista sivuun
        muistojensa ja rakkaittensa pariin,,
        vaikka kiikustuoliin seuraamaan maailman menoa,


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Romaanien ammuskelu

      Romaanit vähän ammuskeli härmän häjy,osu sivullisiin,ja nyt nää romanit ihmettelee miksi heitä ei päästetä ravintoloihin
      Seinäjoki
      193
      3870
    2. Onneksi olkoon sait mut vittuuntumaan

      Sapettanu koko helvetin päivän.
      Ikävä
      64
      2925
    3. Siis oikeasti S... En ymmärrä...

      Oletko se sinä joka täällä kaipailee? Kaikki täsmää.
      Ikävä
      83
      2752
    4. Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa

      Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä
      Ikävä
      40
      2219
    5. Keksin sinulle tänään uuden lempinimen

      Olet kisu-muija. Mitäs tykkäät älynväläyxestäni?
      Ikävä
      81
      2027
    6. Mitä sitten ikinä teetkin

      Mun on aika mennä J mies. Olen ollut niin tyhmä. Kaikkea mukavaa elämääsi edelleen toivotan ja ihanaa elämän jatkoa. Mei
      Ikävä
      44
      1667
    7. Saanko selityksen?

      Mikä minus oli vialla? Ulkonäkö, teinkö jotain väärin, sanoinko jotain..? Haluisin vaa tietää :(
      Ikävä
      65
      1625
    8. Mies mistä oikein suutuit?

      Yhtäkkiä vaan häippäsit täältä... 😢
      Ikävä
      24
      1578
    9. Kun istuit

      vierelläni penkillä, olin hetken onnellinen. Se hetki kimaltelee mieleni sopukoissa ja valvottaa öisin. Salainen kaipau
      Ikävä
      58
      1429
    10. Pakotteet purevat

      Asiallinen artikkeli Helsingin Sanomissa miten pakotteet purevat Venäjään. Kulutusjuhlat, ei työttömyyttä, elintason nou
      NATO
      187
      1331
    Aihe