Miehelläni on muistisairaus jota on tutkittu yli vuosi. Olen niin kuormittunut kaikesta. Ainoa ajatus on, etten enään jaksa olla ja elää. Itken
ja suren päivittäin. Lapset asuvat toisilla paikkakunnilla enkä enään halua kuormittaa heti murheillani. Omaihoituanomus on laitettu vireille. En vaan jaksa tällaista loppuelämää. En jaksa enään elää. Haluaisin vaan kuolla pois. Olin kyllä ajatellut, että eläkkeellä olo olisi toisenlaista mutta näin ei ollut. Olen tosi surullinen mieheni tilasta. Onko minulla enään toivoa? En vaan jaksa enään.
Muistisairaan vaimo
Anonyymi-ap
13
645
Vastaukset
- Anonyymi
Aina on toivoa! Älä anna periksi. Pääsitkö mihinkään ryhmään missä olisi ihmisiä, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa? Jos tuollaisen kautta asiat lähtisivät purkaantumaan? On myös olemassa erilaisia auttavia puhelimia, myös rukouspuhelimia(ainakin Dei:llä on), eivät mielestäni mitkään nää maksa mitään. Sieltä saa apua, tärkeintä on ettet jää yksin näiden kanssa. Tsemppiä sinulle paljon!
- Anonyymi
Vaimollani on muistisairaus,on ollut jo 5 vuotta.kuormitus on valtava 7/24h.
Ikääkin alkaa olla -70v.Töitä hoitamisessa piisaa.sekä toisen lähellä oloa,olen ajatellut
että 45 vuotta sitten haluttiin olla toistemme lähellä jatkuvasti,miksi tämä nyt sitten tympisi?Olen kiitollinen jokaisesta yhteisistä päivistä jotka saamme elää.Ajattelen elämästä vähän erillailla kuin aloittaja.Lapsia meilläkin on,heistä on suuri apu vaikka asuvatkin toisella paikkakunnalla.Mekin oltiin ajateltu eläkeelle pääsystä,vähän toisella tavalla.olimme jo rakennelleet puuhapalstoja joissa voisimme sitten yhdessä viettää aikaa,vaan toisin kohtalo oli päätänyt.Omaishoitoanomusta emme ole tehneet,
menemme "Avioliito"lupauksella.Mielestämme elämä ei saa olla euroista kiinni,olemme maksaneet työstä veromme,ja joudumme vielä maksamaan toisen kerran eläkeistä veromme.Elämämme päätyy sitten aikanaan,on tuha sairastaa tulevaa.- Anonyymi
Joopa se on toisinaan rankkaa, mutta ja mutta,...onko kellään tilannetta, että aikuiset yli 60 vee ikäiset veljet haukkuvat puhelimessa, kun hoidan omaishoitajana 24/7 omaa vanhaa äitiämme. Eivät auta missään asiassa ja ovat laittaneet kokonaan nyt välit poikki, koska kuulemma pimitän joitain asioita.
- Anonyymi
Meitä on monia joilla on joko puoliso tai omat vanhat vanhemmat joilla on muistisairaus .
Se on todella vaikeaa aikaa , ja kun ajattelulle ett sillä sairaallakin on varmaan selvempiä päivinä huoli ja levottomuus kun elämä on muuttunut, sillä mehän emme tiedä miten heidän ajatusmaailmansa toimii.
Omais hoitajana olin minäkin miehelleni , vaikka hänellä ei ollut muistisairautta , mutta rajoitettuaika elää, kyllä siinä monet ajatukset kävi mielessä ja paha mieliala toisinaan, muttaolin päättänyt että hoidan hänet loppuun aisti ettei tarvitse kuolla muualla . Saman aikaisesti äitini pahoin muistisairaana . Näin jälkeen päin en ymmärrä miten jaksoin samalla kiitollinen että jaksoin .joten ei täälläkään tullut niitä yhteisiä eläke päiviä .mutta jos tuntuu että hoitotehtäviin on mahdottomuus niin on olemassa hoitokoteja muistisairaille . Moni joka ei jaksa tekee niin että laittaa omaisensa hoitokotiin ja käy katsomassa siellä häntä, kaikista ei edes ole omaishoitajiksi ! Joten se pitää itse päättää tunteeko jaksavansa . Että kuuntelee saman kysymyksen kymmenen kertaa tunnin sisällä on henkisesti raskaasta jokaiselle , ja usein tulee inkontinenssi myös kuvaan mukaan , joten puhu lastesi kanssa siltikin ja kysy heiltä neuvoa , en minäkään lapsille valittanut mutta neuvoa heiltä voi kysyä asioihin ovat enenmmän usein tietoisia asioista ja voivat neuvoa . Tsemppiä - Anonyymi
Nämä omaishoitajakohtalot riipaisevat aina.
Itsellä jo kaukana takana päin se aika. Dementoituvasta puolisostani huolehdin, ei ollut helppo tapaus. Olin itse yli 20 vuotta nuorempi puolisoani. Voisi ajatella, että fyysisiä voimia vielä oli, ja niin olikin. Mutta se henkinen jaksaminen, kun toinen varasti minulta elämän vaativuudellaan.
Paikkakunnallani toimi dementoituvien omaishoitoryhmä psykologin johdolla. Siinä sai purkaa turhautumistaan ja kaikkia ongelmia. Mielestäni siitä oli apua. Lapsista, sukulaisista ja vähäisistä ystävistä ei ollut mitään tukea, kaikki pakenivat.
Noista ajoista on vuosia, en niitä vuosia mielelläni muistele. Nyt elämä on kuitenkin hyvin, riittävä eläke juoksee, oma koti hyvällä paikalla, lemmikit ilona, harrastusmahdollisuudet erinomaiset, ruoka maittaa. Lapset, lastenlapset ja lapsenlapsenlapsikin muistavat toisinaan.
Parempia päiviä tulevaisuuteen toivotan kullekin väsyneelle omaishoitajalle. Mikään ei ole ikuista, ei omaishoitokaan.- Anonyymi
Usein on juuri noin etkö ne ns ystävät kaikkoaa pelossa että jos heidän pitäisi auttaa ,siistivät olleet koskaan oikeita ystäviä
Omat aikuiset lapset näkevät usein asiat omasta näkökannastaan , itsekkin huomaan että minulle laitetaan joskus vaatomiåuksia ihan kun olisin 30 vuotias, ei lapset näe vanhempansa ikääntymistä muuta kun silloin jos tekee jotain heidän mielestään väärin . Joten monellekaan ei ole lapset mitenkään turva , vaikka onhan yhteiskunta rakennettu niin että kaikkien pitää pärjätä omillaan , se sopii hyvin aikuisille lapsille , mutta auta armias kun he tarvitsevat apua niin jo ollaan pyytelemässä 😂😂😂😂😂
Luulen etteivät lapsen edes halua että esim äiti tulisi vanhaksi vaan kieltävät sen ajatuksen jotenkin
- Anonyymi
Tässä joitakin aineita, joista on toivottavasti apua.
https://fi.newsner.com/uutiset/haen-syoe-4-lusikallista-kookosoeljyae-60-paeivaen-ajan-sitten-taemae-tapahtuu-haenen-aivoilleen/
Kookosöljy on hyödyllinen alzheimerissa.
http://www.vhh-terveysravinto.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=8675
Karnosiini estää amyloidibeta peptidipaakkujen syntyä ja hävittää niitä, ehkäisee aivojen solukuolemaa.
https://hymy.fi/terveys-hymy/ubikinoni-ehkaisee-alzheimerin-tautia/
Ubikinoni ehkäisee Alzheimerin taudille tunnusomaisten ß-amyloidipaakkujen kertymistä. - Anonyymi
Minulle on ainakin jäänyt sellainen mielikuva että omaishoitajasopimus on kaiken pahan alku ja juuri. Pienellä korvauksella hoidettava jätetään täyin omaishoitajan kontolle, eikä kunta enää murehdi miten hoidettava jaksaa.
- Anonyymi
Juuri noin se menne kuin kerrotkin, alussa luvataan apua ja hoitoon tarvikkeita kosairaahoitajan käyntejä.
Vähitellen kaikki apu otetaan pois, viimeinen pisara kun kotisairaanhoitajan käynnit lopetetaan.
Jaksa sitten sairaan hoidettavasi kanssa miten jaksat, ei se ketään kiinnosta miten jaksat.
Ja nyt tämä sote ja sen raa'at päätökset joilla viedää viimeisetkin ihmisarvoisen elämän mahdollisuudet, omaishoitajia ja vanhuksia kohdellaan huonommin kuin mitään eläintä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuri noin se menne kuin kerrotkin, alussa luvataan apua ja hoitoon tarvikkeita kosairaahoitajan käyntejä.
Vähitellen kaikki apu otetaan pois, viimeinen pisara kun kotisairaanhoitajan käynnit lopetetaan.
Jaksa sitten sairaan hoidettavasi kanssa miten jaksat, ei se ketään kiinnosta miten jaksat.
Ja nyt tämä sote ja sen raa'at päätökset joilla viedää viimeisetkin ihmisarvoisen elämän mahdollisuudet, omaishoitajia ja vanhuksia kohdellaan huonommin kuin mitään eläintä.Totta Kunnat pesevät,Omaishoitaja "Palkkiolla" kätensä vastuusta. Maksavat ja samalla
verottavat 50% Palkkioista!,Mistä kunta saisi näin halpaa palvelua ja vieläpä ottavat kaikesta palvelumaksut hoidettavan palveluista.Hoidettava on antanut elämänsä työn kuntiin. Mitä siitä saa vastapalveluksina.? Itse maksetun tai toimeentukihakemuksin hautapaikan.
- Anonyymi
No niin se on raskasta, itse alkutaipaleella ,miehellä muistisairaus pärjää vielä kotona,mutta 24h,vahdittava,tällä hetkellä yksi vp /kk, ymmärrän väsymisestä,itsekin,väliin,toivoton että mieliala vaihteluja on,mutta ei tiedä vielä kuinka menee,jaksamista;)
- Anonyymi
Älkää sästäkö rahaa. Jos rahat loppu sossu tulee apuun koti hoito tai ykssityinen palvelutalo muistisairaan osasto ostopalveluna,jos julkinen täys. Mikän pakko ei itseä kidutaa. Jos ei onistu.avio eroJohan alkaa tapahtua sosun kautta ja litos paikka..piste
- Anonyymi
Omasta vuosien takaisesta omaishoidon kokemuksesta muistan, että avioero kävi mielessä montakin kertaa puolisostani huolehtiessa. Hän oli erittäin sitova.
En eroon kuitenkaan päätynyt. Onneksi! Puoliso kuoli odottamatta sydäninfarktiin. Vaikka suru oli suuri, oli helpotus ehkä vielä suurempi. Olin vapaampi kuin koskaan, leskeneläke alkoi juosta. Nykyään olen varsin tyytyväinen elooni ja olooni pari kissaa kavereinani. Minulla on vapaus tehdä, mitä haluan niin kauan kuin jaksan itsestäni huolehtia.
Hyvää ja helppoa joulua kaikille! Ja voimia taakkojen kantamiseen väsyneille!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1737235- 424232
Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak262115Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O182039Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.271869Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta771686Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?351661Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni211608Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt171603Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi391428