Miehelläni on muistisairaus jota on tutkittu yli vuosi. Olen niin kuormittunut kaikesta. Ainoa ajatus on, etten enään jaksa olla ja elää. Itken
ja suren päivittäin. Lapset asuvat toisilla paikkakunnilla enkä enään halua kuormittaa heti murheillani. Omaihoituanomus on laitettu vireille. En vaan jaksa tällaista loppuelämää. En jaksa enään elää. Haluaisin vaan kuolla pois. Olin kyllä ajatellut, että eläkkeellä olo olisi toisenlaista mutta näin ei ollut. Olen tosi surullinen mieheni tilasta. Onko minulla enään toivoa? En vaan jaksa enään.
Muistisairaan vaimo
Anonyymi-ap
21
1183
Vastaukset
- Anonyymi
Aina on toivoa! Älä anna periksi. Pääsitkö mihinkään ryhmään missä olisi ihmisiä, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa? Jos tuollaisen kautta asiat lähtisivät purkaantumaan? On myös olemassa erilaisia auttavia puhelimia, myös rukouspuhelimia(ainakin Dei:llä on), eivät mielestäni mitkään nää maksa mitään. Sieltä saa apua, tärkeintä on ettet jää yksin näiden kanssa. Tsemppiä sinulle paljon!
- Anonyymi
Vaimollani on muistisairaus,on ollut jo 5 vuotta.kuormitus on valtava 7/24h.
Ikääkin alkaa olla -70v.Töitä hoitamisessa piisaa.sekä toisen lähellä oloa,olen ajatellut
että 45 vuotta sitten haluttiin olla toistemme lähellä jatkuvasti,miksi tämä nyt sitten tympisi?Olen kiitollinen jokaisesta yhteisistä päivistä jotka saamme elää.Ajattelen elämästä vähän erillailla kuin aloittaja.Lapsia meilläkin on,heistä on suuri apu vaikka asuvatkin toisella paikkakunnalla.Mekin oltiin ajateltu eläkeelle pääsystä,vähän toisella tavalla.olimme jo rakennelleet puuhapalstoja joissa voisimme sitten yhdessä viettää aikaa,vaan toisin kohtalo oli päätänyt.Omaishoitoanomusta emme ole tehneet,
menemme "Avioliito"lupauksella.Mielestämme elämä ei saa olla euroista kiinni,olemme maksaneet työstä veromme,ja joudumme vielä maksamaan toisen kerran eläkeistä veromme.Elämämme päätyy sitten aikanaan,on tuha sairastaa tulevaa.- Anonyymi
Joopa se on toisinaan rankkaa, mutta ja mutta,...onko kellään tilannetta, että aikuiset yli 60 vee ikäiset veljet haukkuvat puhelimessa, kun hoidan omaishoitajana 24/7 omaa vanhaa äitiämme. Eivät auta missään asiassa ja ovat laittaneet kokonaan nyt välit poikki, koska kuulemma pimitän joitain asioita.
- Anonyymi
Minun paras ystävättäreni sairasti alzeimeriä , menetys tuntuu juuri se että älykäs ihminen jonka kanssa aina sai keskustella asioista ei enää kykene edes siihen. Eivät voi sille mitään .
Sitä toivoo että tutkijat pian ratkaisivat muistisairauksien arvoituksen ja saataisiin koko tauti pois maailmasta .
- Anonyymi
Meitä on monia joilla on joko puoliso tai omat vanhat vanhemmat joilla on muistisairaus .
Se on todella vaikeaa aikaa , ja kun ajattelulle ett sillä sairaallakin on varmaan selvempiä päivinä huoli ja levottomuus kun elämä on muuttunut, sillä mehän emme tiedä miten heidän ajatusmaailmansa toimii.
Omais hoitajana olin minäkin miehelleni , vaikka hänellä ei ollut muistisairautta , mutta rajoitettuaika elää, kyllä siinä monet ajatukset kävi mielessä ja paha mieliala toisinaan, muttaolin päättänyt että hoidan hänet loppuun aisti ettei tarvitse kuolla muualla . Saman aikaisesti äitini pahoin muistisairaana . Näin jälkeen päin en ymmärrä miten jaksoin samalla kiitollinen että jaksoin .joten ei täälläkään tullut niitä yhteisiä eläke päiviä .mutta jos tuntuu että hoitotehtäviin on mahdottomuus niin on olemassa hoitokoteja muistisairaille . Moni joka ei jaksa tekee niin että laittaa omaisensa hoitokotiin ja käy katsomassa siellä häntä, kaikista ei edes ole omaishoitajiksi ! Joten se pitää itse päättää tunteeko jaksavansa . Että kuuntelee saman kysymyksen kymmenen kertaa tunnin sisällä on henkisesti raskaasta jokaiselle , ja usein tulee inkontinenssi myös kuvaan mukaan , joten puhu lastesi kanssa siltikin ja kysy heiltä neuvoa , en minäkään lapsille valittanut mutta neuvoa heiltä voi kysyä asioihin ovat enenmmän usein tietoisia asioista ja voivat neuvoa . Tsemppiä- Anonyymi
Sama minun kohdallani saman aikaisesti mieheni ja äitini sairaita . Miehellä ei ollut muistisairautta mutta kuolemaan tuomittu sairaus
Äidillä , paha muistisairaus ja teki asioita joita ei olisi koskaan terveenä tehnyt. Asuin 10 km päässä äidistäni ja muutamina päivinä jouduin lähtemään häsyihin kolmekin kertaa kun äiti oli tehnyt milloin mitäkin. Kodin hoitaja hänellä oli neljä kertaa päivässä,, vaan siltikin ehti tekemään mitä ihmeellisimpiä asioita . Helpotus tuli kun monien pyyntöjen kautta saatiin paikka hoitopaikkaan hänelle, niin saimme rauhassa valmistautua mieheni poislähtöön joka oli todella tuskaista aikaa . Minun oli oltava se vahva vaikka sisimmässäni olin hyvin avuton .
Mutta molemmat kuolivat kumpikin sairauteensa , sen jälkeen tajusin miten kovilla olin ollut näiden sairaitteni kanssa ja menetykset olivat toisaalta helpotus toisaalta vaikeaa . Ensi ajat kuolemien jälkeen nukuin paljon univelkaa oli kertynyt viimeisten vuosien aikana . Tänään nautin siitä,että saan tehdä oman elämäni kanssa kuten haluan ja kukaan ei vaadi minulta mitään.
Lastenlapset ovat suurin iloni
- Anonyymi
Nämä omaishoitajakohtalot riipaisevat aina.
Itsellä jo kaukana takana päin se aika. Dementoituvasta puolisostani huolehdin, ei ollut helppo tapaus. Olin itse yli 20 vuotta nuorempi puolisoani. Voisi ajatella, että fyysisiä voimia vielä oli, ja niin olikin. Mutta se henkinen jaksaminen, kun toinen varasti minulta elämän vaativuudellaan.
Paikkakunnallani toimi dementoituvien omaishoitoryhmä psykologin johdolla. Siinä sai purkaa turhautumistaan ja kaikkia ongelmia. Mielestäni siitä oli apua. Lapsista, sukulaisista ja vähäisistä ystävistä ei ollut mitään tukea, kaikki pakenivat.
Noista ajoista on vuosia, en niitä vuosia mielelläni muistele. Nyt elämä on kuitenkin hyvin, riittävä eläke juoksee, oma koti hyvällä paikalla, lemmikit ilona, harrastusmahdollisuudet erinomaiset, ruoka maittaa. Lapset, lastenlapset ja lapsenlapsenlapsikin muistavat toisinaan.
Parempia päiviä tulevaisuuteen toivotan kullekin väsyneelle omaishoitajalle. Mikään ei ole ikuista, ei omaishoitokaan.- Anonyymi
Usein on juuri noin etkö ne ns ystävät kaikkoaa pelossa että jos heidän pitäisi auttaa ,siistivät olleet koskaan oikeita ystäviä
Omat aikuiset lapset näkevät usein asiat omasta näkökannastaan , itsekkin huomaan että minulle laitetaan joskus vaatomiåuksia ihan kun olisin 30 vuotias, ei lapset näe vanhempansa ikääntymistä muuta kun silloin jos tekee jotain heidän mielestään väärin . Joten monellekaan ei ole lapset mitenkään turva , vaikka onhan yhteiskunta rakennettu niin että kaikkien pitää pärjätä omillaan , se sopii hyvin aikuisille lapsille , mutta auta armias kun he tarvitsevat apua niin jo ollaan pyytelemässä 😂😂😂😂😂
Luulen etteivät lapsen edes halua että esim äiti tulisi vanhaksi vaan kieltävät sen ajatuksen jotenkin - Anonyymi
Usein on niin että omaiset ja ystävät eivät tiedä miten suhtautua asiaan siksi eivät ota yhteyttä. Mutta usein menee niinkin että sitä ei halua olle yhteydessä näihin ihmisiin enää sen jälkeen , kun tilanne on muuttunut.miksi haluaisikaan jos sitä kelpaa vaan terveenä ystäväksi , mutta selkä käännetään silloin kun ihminen eniten tarvitsisi tukea . Itse en ota koskaan yhteyttä sen ajan ihmisiin jotka kääntivät selkänsä . Olen saanut uusia ihmisiä elämääni joiden kanssa voin hyvin .
- Anonyymi
Tässä joitakin aineita, joista on toivottavasti apua.
https://fi.newsner.com/uutiset/haen-syoe-4-lusikallista-kookosoeljyae-60-paeivaen-ajan-sitten-taemae-tapahtuu-haenen-aivoilleen/
Kookosöljy on hyödyllinen alzheimerissa.
http://www.vhh-terveysravinto.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=8675
Karnosiini estää amyloidibeta peptidipaakkujen syntyä ja hävittää niitä, ehkäisee aivojen solukuolemaa.
https://hymy.fi/terveys-hymy/ubikinoni-ehkaisee-alzheimerin-tautia/
Ubikinoni ehkäisee Alzheimerin taudille tunnusomaisten ß-amyloidipaakkujen kertymistä. - Anonyymi
Minulle on ainakin jäänyt sellainen mielikuva että omaishoitajasopimus on kaiken pahan alku ja juuri. Pienellä korvauksella hoidettava jätetään täyin omaishoitajan kontolle, eikä kunta enää murehdi miten hoidettava jaksaa.
- Anonyymi
Juuri noin se menne kuin kerrotkin, alussa luvataan apua ja hoitoon tarvikkeita kosairaahoitajan käyntejä.
Vähitellen kaikki apu otetaan pois, viimeinen pisara kun kotisairaanhoitajan käynnit lopetetaan.
Jaksa sitten sairaan hoidettavasi kanssa miten jaksat, ei se ketään kiinnosta miten jaksat.
Ja nyt tämä sote ja sen raa'at päätökset joilla viedää viimeisetkin ihmisarvoisen elämän mahdollisuudet, omaishoitajia ja vanhuksia kohdellaan huonommin kuin mitään eläintä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuri noin se menne kuin kerrotkin, alussa luvataan apua ja hoitoon tarvikkeita kosairaahoitajan käyntejä.
Vähitellen kaikki apu otetaan pois, viimeinen pisara kun kotisairaanhoitajan käynnit lopetetaan.
Jaksa sitten sairaan hoidettavasi kanssa miten jaksat, ei se ketään kiinnosta miten jaksat.
Ja nyt tämä sote ja sen raa'at päätökset joilla viedää viimeisetkin ihmisarvoisen elämän mahdollisuudet, omaishoitajia ja vanhuksia kohdellaan huonommin kuin mitään eläintä.Totta Kunnat pesevät,Omaishoitaja "Palkkiolla" kätensä vastuusta. Maksavat ja samalla
verottavat 50% Palkkioista!,Mistä kunta saisi näin halpaa palvelua ja vieläpä ottavat kaikesta palvelumaksut hoidettavan palveluista.Hoidettava on antanut elämänsä työn kuntiin. Mitä siitä saa vastapalveluksina.? Itse maksetun tai toimeentukihakemuksin hautapaikan.
- Anonyymi
No niin se on raskasta, itse alkutaipaleella ,miehellä muistisairaus pärjää vielä kotona,mutta 24h,vahdittava,tällä hetkellä yksi vp /kk, ymmärrän väsymisestä,itsekin,väliin,toivoton että mieliala vaihteluja on,mutta ei tiedä vielä kuinka menee,jaksamista;)
- Anonyymi
Sinun on yritettävä ajatella itseäsikin ettet pala loppuun sillä kuka silloin sinua auttaa .
- Anonyymi
Älkää sästäkö rahaa. Jos rahat loppu sossu tulee apuun koti hoito tai ykssityinen palvelutalo muistisairaan osasto ostopalveluna,jos julkinen täys. Mikän pakko ei itseä kidutaa. Jos ei onistu.avio eroJohan alkaa tapahtua sosun kautta ja litos paikka..piste
- Anonyymi
Omasta vuosien takaisesta omaishoidon kokemuksesta muistan, että avioero kävi mielessä montakin kertaa puolisostani huolehtiessa. Hän oli erittäin sitova.
En eroon kuitenkaan päätynyt. Onneksi! Puoliso kuoli odottamatta sydäninfarktiin. Vaikka suru oli suuri, oli helpotus ehkä vielä suurempi. Olin vapaampi kuin koskaan, leskeneläke alkoi juosta. Nykyään olen varsin tyytyväinen elooni ja olooni pari kissaa kavereinani. Minulla on vapaus tehdä, mitä haluan niin kauan kuin jaksan itsestäni huolehtia.
Hyvää ja helppoa joulua kaikille! Ja voimia taakkojen kantamiseen väsyneille!
- Anonyymi
Olen omaishoitaja puolisolleni ja eläkeläinen.Saan omaishoitajapalkkiota 461€/kk
joka maksetaan eläkeen lisäksi.näistä menee sitten vero joka vähentää omaishoitotuen 246€/kk lisäksi mätkähti pääle vuotuinen YKE maksu jonka myös hoiettavani maksaa.Lisäksi saan Intervallin kautta hoitovapaata 3pv/kk.Intervalli hoidosta menee maksu 7 päivältä a/42€/vuorokausi jonka maksaa hoidettava.
294€/kk. Toisin sanoen hoidan ilmaiseksi puolisoani kotona. Valtio on pessyt kätensä terveyshoidosta.! - Anonyymi
Mä jatkan tähän vanhaan aloitukseen, koska palsta on niin hiljainen. En halua kirjoitella mihinkään varsinaiseen tukiryhmään (vaikka jonkun jäseneksi olenkin uskaltautunut) koska puolisollani ei ole diagnoosia.
Mun puolisolla on minun mielestäni ilmiselviä alkavan alzheimerin taudin merkkejä. On ongelmia kuullun ymmärtämisessä, näönvaraisessa havainnoinnissa, hoksaamisessa, unohtelua, poissaolevaa käytöstä (tai hyperfocusta), hitautta jne.
Kyseessä on työikäinen ihminen ja meillä on kotona-asuvia alaikäisiä lapsia. Puolison tilanne on selvä kaikille meille saman katon alla asuville, mutta lapsilla ei ole aiempaa kokemusta näistä sairauksista, joten he eivät ehkä niin ymmärrä tilannetta.
Puolisoni ei pidä yhteyttä kehenkään muuhun. Hän tekee työtä etänä kotoa ja ei tapaa ketään. Minä hoidan kaikki lastenkin asiat.
Olen puolisoa vaatimalla vaatinut tutkimuksiin nyt jo yli kahden vuoden ajan. Mutta hän ei suostu. Pää on kuvattu muiden tutkimuksien yhteydessä ja siinä epikriisissä sanottiinkin, että tuumorit (en muista tarkalleen mitä sanamuotoa siinä käytettiin) on nyt rajattu pois. Jotenkin tästä heräsi ajatus, että jotain se lääkärikin epäili, vaikka en siis ole puolisoni vastustuksen huomioiden mihinkään ottanut yhteyttä hänen asioissaan.
Meidän liitto ei muutenkaan niin auvoinen ole ollut. Puoliso jäi kiinni jo vuosia sitten ensimmäistä kertaa siitä, että vedätti yhteisiä rahoja omiin juttuihinsa. Näitä tapauksia on sen jälkeen ollut muitakin, kunnes sitten jossain vaiheessa päätin laittaa raha-asiamme erilleen.
Ja nyt kun hän ei ole muuten tutkimuksiin suostunut olen alkanut sitä vaatia häneltä erolla uhaten. Nyt meillä sitten juoksee avioeron harkinta-aika.
Kyllä meillä vielä on onnellisiakin hetkiä, paljonkin. Eli sikäli kyllä harmittaisi viedä asia lopulliseen eroon saakka. Mutta en jaksa koko ajan kaikkea tekemistä vahtia, oikoa ja korjata kun asiaan ei ole selkeää syytä. Mitään kolmansia osapuolia tähän ei liity, enkä usko, että ainakaan minun puoleltani tulee liittymäänkään.
Kertokaapa te, joilla on jo pidempi historia sairastuneen puolison kanssa, mitä te minun sijassani tekisitte?
Mulla on itselläni työelämää vielä 20 vuotta edessäpäin ja huollettavana vielä alakouluikäisiä lapsia - puolison lisäksi.- Anonyymi
Usein saattaa olla muukin sairaus esim tiedön yhden tapauksen kun mies oli kuten sinä kerrot, hönellä oli pakinaonismin yksi muoto joka ei näy tavallisessa kuvauksessa. Sai lääkkeet jamoli pari kolme vuotta kuten ennenkin sen jälkeen meni huonompaan suuntaan ja kuoli sitten sairauteensa
Siksi olisi miehen kuunneltava kun sanot että,menee tutkimuksiin ja jos saa sdignoosin niin sen perusteella voi sitten muutella elämää kuten se kaikille sopii.
- Anonyymi
No ei sinun nyt tarvitse kuolla pois mitenkään. Sairaudelle ei mitään voi ja tottakai se ottaa omaisen voimille . Itku ei auta , vaan toivon mukaan saat apua tilanteeseesi
.tiedän miten vaikeaa se on Muistisairaiden kanssa , mutta sinun tulee ajatella nyt vaan omaa elämääsi ja terveyttäsi , joten et ole ainut tässä tilanteessa meitä ,on ollut ja on monta taistelemassa tämän asian kanssa. Tautia sanotaan omaisten sairaudeksi ja sitä se todella on , koska omaiset menettävät puolisonsa jo taudin myötä vaikka puoliso elää .
Mutta jossain sisällään puolisollasi on tietoisuus miten asiat ovat eivät vaan kykene sitä ilmaisemaan .
Halit ovat usein hyvä tapa pitää sitä oikeaa tunnetta ihmiseen vaikka muisti ei kunnollla toimikaan . Silloin tuntevat kehollaan toisen ihmisen välittämisen .
Kyllä sinä jaksat kun yrität kanavoida ajatuksesi toisella tavalla .
Tsemppiä - Anonyymi
On tosi että kaikki tuntuu joslys vain liian raskaalta 😳 Ja joskus tuntuu siltä että meiltä vaaditaan aivan liian paljon 🥴 Mutta minä olen ajatellut että niin kauan kun minä itse vain jaksan hoitaa läheistä niin hyvin kuin minulla on resurssia siihen ei meiltä voi vaatia enempää 😳
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.2926436Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill652019- 1801780
- 1191251
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä141235Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181681153Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71116Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411011RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j521009Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288962