Sävelten taitureita ja mestareita kirjojen kirjoittaja olikin itse suuri säveltäjä

Kun taidemusiikkia kuuntelevana teininä luin Sävelten mestareita ja suppeaa Musiikin historian kirjaa huomasin, että ne oli kirjoittanut ja toimittanut eräs maisteri Sulho Ranta, jonka mielsin siitä lähtien ainoastaan musiikkikirjailijaksi, sillä minulla ei ollut pienintä aavistustakaan siitä, että Ranta oli myös ja ennen kaikkea merkittävä suomalainen säveltäjä.

Ja juuri se, että Ranta ylipäänsä itsekin sävelsi musiikkia, valkeni minulle vasta myöhemmin, enkä sen tiedon omaksuttuani uskonut hänen olevan juuri kummoinenkaan sävelseppo, vaan otaksuin hänen olevan säveltäjänä todennäköisesti varsin keskinkertainen taidoiltaan ja kyvyiltään ja säveltäneen jotakuinkin jonkinlaista sen aikaista ankeaa modernia musiikkia, vailla sielukkuutta ja suuruutta.

Mutta vähitellen aloin joitakin hänen teoksiaan kuullessani ja suomalaisia säveltäjiä kirjoista hänestä lukiessani tulla siihen tulokseen ja johtopäätökseen, että Ranta saattaakin olla huomattavasti suurempi säveltäjäkyky, kuin alun perin olin luullut tai tiennytkään.

Ja vaikka hänen teoksiaan ei juuri missään esitetty eikä esitetä tai edes levytetä, uskoin vähitellen enenevässä määrin vakaasti hänen potentiaaliinsa säveltaiteilijana, sekä hänen lähes tuntemattomaksi jääneen tuotantonsa laadukkuuteen ja niin minusta sukeutui Rannan ihailija muiden unohdettujen suomalaissäveltäjien ohella, luullessani aikoinaan nuorena häntä vain musiikkikirjojen laatijaksi ja toimittajaksi. Olihan hän myös kapellimestari, musiikin teorian ja historian opettaja, Sibiksen taloudenhoitaja sekä vararehtori.

Mutta hämmästys oli suuri, kun luin hänen säveltäneen myös kunnianhimoista taidemusiikkia, ja olin siitä huolimatta siltikin aluksi aika skeptinen lukemani tiedon suhteen, enkä millään voinut uskoa sitä todeksi epäillen tiedon paikkansapitävyyttä, sillä pidin säveltämistä tuohon aikaan jonkinlaisena ihmeen kaltaisena suorituksena, joka on suotu vain harvoille ja valituille, neron statuksen omaaville henkilöille, ei musiikkikirjailijoille, mutta mm. Rarahu laulu osoittaa sen, kuinka suuri säveltäjälahjakkuus Ranta tosiasiassa on, vaikka todellisuudessa hänen säveltämät suurluomansa kohottavat hänet säveltäjänä aikansa suurimpien säveltäjien rinnalle.

Siltikin Rannan tuotanto on suurelta osin suurelle yleisölle täysin tuntematonta ja ansaitsisi tulla tunnetuksi nykyistä paremmin, sillä olihan hän aikanaan atonaalisen musiikin säveltäjänä suomen säveltaiteen suurimpia modernisteja mm. pianotriolla, pianokvartetolla, viulusonaatilla ja sinfonisella sarjalla sekä sonatinalla, mutta joka loi erinomaisen vaikuttavaa orkesterimusiikkia myös uusklassisen ja kansanlaulunomaisen tyylin puitteissa, kuten sinfoniat Piccola, Dell arte ja Oratorio volgare sekä sinfoninen partita, rapsodia ja variaatiot sekä Sinfonia programmatica, konsertto orkesterille ja Tuntematon maa pianolle ja orkesterille osoittavat.