Olenko saamelainen?

"… he polveutuvat väestöstä, joka maan valloituksen tai asuttamisen tai nykyisten valtion-
rajojen muodostumisen aikaan asui maassa tai sillä maantieteellisellä alueella, johon maa
kuuluu.67

Itse asiassa määrittely sopii yhtä hyvin suomalaisiin kuin saamelaisiin.
Yleissopimus määrittelee alkuperäiskansoja ryhminä eikä yksittäisinä ihmisinä,
kuten sopimuksen englanninkielinen otsikko kertoo: ”Indigenous and Tribal Peoples
in Independent Countries”. Yleissopimuksen perustana on vuonna 1957 laadittu
ILO:n yleissopimus n:o 107, joka käsitteli itsenäisissä maissa alkuasukkaina ja mui-
den heimoasteella tai vastaavissa oloissa elävien väestöryhmien suojelua ja sulaut-
tamista.68 Sen laatimiseen johti puolestaan toisen maailmansodan loppuvaiheissa,
vuonna 1944 Philadelphiassa annettu Kansainvälisen työjärjestön julistus, joka
koski oikeutta työhön, sanan- ja yhdistymisvapautta sekä taistelua köyhyyttä ja
puutetta vastaan edistyksen keinoin erityisesti vähemmän kehittyneissä osissa
maailmaa.69 Siksi myös nykyinen alkuperäiskansasopimus on solmittu nimen-
omaan ILO:n puitteissa.
Sopimusten taustalla on ollut siis vahva näkemys edistyksestä. Vuoden 1957
yleissopimuksen lähtökohtaisena ajatuksena oli paitsi itsenäisissä maissa heimoas-
teella elävien väestöryhmien integraatio niin myös heidän alhaisempi kehitysaste
kuin muiden väestöryhmien.70 Niinpä kun Suomen hallitus käsitteli yleissopimus-
ta vuonna 1959, se suositteli eduskunnalle, ettei sopimusta ratifioitaisi. Perusteluna
todettiin, ettei Suomessa ollut ”aivan vähäisiä saamelaisheimoja lukuunottamatta”
sopimuksen tarkoittamaa alkuasukasväestöä, eivätkä asiakirjat näin ollen myös-
kään koskeneet Suomea.71 Kansainvälinen kehitys niin lainsäädännön kuin ihmi-
syyteen liittyvien yleisten käsitystenkin osalta johti kuitenkin yleissopimuksen tar-
kistamiseen vuonna 1989. Alhaisemman kehitysasteen omanneista alkuasukkaista
tuli vuoden 1989 sopimuksessa ”heimokansoja”, jotka eroavat selvästi maan muista
väestöryhmistä ”sosiaalisten, kulttuurillisten ja taloudellisten olojensa puolesta” tai
”kansoja, joita pidetään alkuasukkaina”. Kuten englannin ’indigenous’ niin myös
suomenkielinen käsite ’alkuperäiskansa’ johtaa ajallisen dimension korostumiseen.
Asukkailla on oltava historiallinen yhteys asuttamaansa alueeseen.72"

Lähde:
Vanhan Lapin
valtamailla
Asutus ja maankäyttö historiallisen
Kemin Lapin ja Enontekiön alueella
1500-luvulta 1900-luvun alkuun
Sivu 39

Anonyymi kirjoitti:

"… he polveutuvat väestöstä, joka maan valloituksen tai asuttamisen tai nykyisten valtion-
rajojen muodostumisen aikaan asui maassa tai sillä maantieteellisellä alueella, johon maa
kuuluu.67

Itse asiassa määrittely sopii yhtä hyvin suomalaisiin kuin saamelaisiin.
Yleissopimus määrittelee alkuperäiskansoja ryhminä eikä yksittäisinä ihmisinä,
kuten sopimuksen englanninkielinen otsikko kertoo: ”Indigenous and Tribal Peoples
in Independent Countries”. Yleissopimuksen perustana on vuonna 1957 laadittu
ILO:n yleissopimus n:o 107, joka käsitteli itsenäisissä maissa alkuasukkaina ja mui-
den heimoasteella tai vastaavissa oloissa elävien väestöryhmien suojelua ja sulaut-
tamista.68 Sen laatimiseen johti puolestaan toisen maailmansodan loppuvaiheissa,
vuonna 1944 Philadelphiassa annettu Kansainvälisen työjärjestön julistus, joka
koski oikeutta työhön, sanan- ja yhdistymisvapautta sekä taistelua köyhyyttä ja
puutetta vastaan edistyksen keinoin erityisesti vähemmän kehittyneissä osissa
maailmaa.69 Siksi myös nykyinen alkuperäiskansasopimus on solmittu nimen-
omaan ILO:n puitteissa.
Sopimusten taustalla on ollut siis vahva näkemys edistyksestä. Vuoden 1957
yleissopimuksen lähtökohtaisena ajatuksena oli paitsi itsenäisissä maissa heimoas-
teella elävien väestöryhmien integraatio niin myös heidän alhaisempi kehitysaste
kuin muiden väestöryhmien.70 Niinpä kun Suomen hallitus käsitteli yleissopimus-
ta vuonna 1959, se suositteli eduskunnalle, ettei sopimusta ratifioitaisi. Perusteluna
todettiin, ettei Suomessa ollut ”aivan vähäisiä saamelaisheimoja lukuunottamatta”
sopimuksen tarkoittamaa alkuasukasväestöä, eivätkä asiakirjat näin ollen myös-
kään koskeneet Suomea.71 Kansainvälinen kehitys niin lainsäädännön kuin ihmi-
syyteen liittyvien yleisten käsitystenkin osalta johti kuitenkin yleissopimuksen tar-
kistamiseen vuonna 1989. Alhaisemman kehitysasteen omanneista alkuasukkaista
tuli vuoden 1989 sopimuksessa ”heimokansoja”, jotka eroavat selvästi maan muista
väestöryhmistä ”sosiaalisten, kulttuurillisten ja taloudellisten olojensa puolesta” tai
”kansoja, joita pidetään alkuasukkaina”. Kuten englannin ’indigenous’ niin myös
suomenkielinen käsite ’alkuperäiskansa’ johtaa ajallisen dimension korostumiseen.
Asukkailla on oltava historiallinen yhteys asuttamaansa alueeseen.72"

Lähde:
Vanhan Lapin
valtamailla
Asutus ja maankäyttö historiallisen
Kemin Lapin ja Enontekiön alueella
1500-luvulta 1900-luvun alkuun
Sivu 39

Lue lisää

Suomalaiset ovat lähimmät nykyajan Cro-Magnonin edustajat antropologisesti mitattuna ja geneettisesti eristyneinä muista eurooppalaisista





Mitokondrioiden "mtDNA" (äitilinja) ja Y-kromosomaalisten "Y-DNA" (isälinja) DNA-merkkien käyttö ihmispopulaatioiden historian jäljittämisessä on yleistynyt suomalaisten etnografisissa tutkimuksissa (esim. National Geographic). Genographic Project ja Suomi DNA-projekti.) Suomalaisilla yleisin äitiyshaploryhmä on H , johon kuuluu 41,5 % suomalaisista naisista. Joka neljäs kantaa haploryhmää U5 . Sen arvioidaan olevan Euroopan vanhin suuri mtDNA-haploryhmä, ja sitä esiintyy koko Euroopassa harvoin, mutta näyttää olevan huomattavasti korkeammalla tasolla suomalaisten, virolaisten ja saamelaisten keskuudessa . Eurooppalaisten metsästäjä-keräilijöiden vanhempi populaatio , joka asui suuressa osassa Eurooppaa ennen varhaisten maanviljelijöiden ilmestymistä, on nykyajan populaatioiden geneettisen muunnelman ulkopuolella, mutta muistuttaa eniten suomalaisia.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Finns#Genetics