Niuvanniemen ylilääkäri varoitteli lasten ja nuorten syrjäytymisriskistä

Anonyymi-ap

- Siis lasten ja nuorten hoidosta vastaava ylilääkäri varoitteli MTV:n mediassa lasten ja nuorten kohdalla kenties tikittävästä aikapommista. Ilmeisesti potilasmäärät ovat lasten ja nuorten kohdalla lähteneet jyrkkään nousuun. Artikkelissa oli useitakin hyviä pointteja. Siinä tuotiin esille mm. se epäkohta ihan aiheellisesti, että vakavista oireista kärsiviä lapsia ja nuoria pompotellaan ja siirrellään edestakaisin systeemissä, mm. sosiaalihuollon, ja lastenkotien ja terveydenhuollosta vastaavien tahojen välillä. Eihän siinä mitään järkeä olekaan. Siinäkin asiassa ylilääkäri oli aivan oikeassa, että eiväthän mitkään seinät ketään auta, tai paranna voimaan yhtään sen paremmin.

Sitä hänen esille tuomaa pointtia en ihan täysin ymmärtänyt, kun hän sanoi, että henkisistä vaikeista oireista kärsivien ympärille tarvittaisiin entistä paksumpia seiniä. Jos nyt tekstin oikein muistan. Koska sairaalan seiniä paksumpia seiniä, tai muureja ei ole, kuin vankiloissa.

En myöskään näe asiaa niin, että diagnosoinnit, tai varsinkaan lääkehoidot ovat ratkaisu kaikkiin yhteiskunnassa ilmeneviin ongelmiin. Koska psykiatriassa asiaa lähestytään pelkästään lääketieteellisen ja sairauskeskeisen ja lääkepohjaisen ideologian kautta. Sinällään niillä ei välttämättä tueta, tai auteta ketään, jos ongelmat ovat asenteissa, ilmapiirissä tai muiden ihmisten empatia, tai tunnekylmyydessä. Vaikka tätä puolta siinä kovasti ilmeisesti tuotiin esille, että se (diagnsointi, tai siihen löytyvä oikea hoitotapa) olisi ratkaisu kaikkiin lasten ja nuorten, tai minkä tahansa ikäisen mt-oireiluihin. Koska oli kyse minkälaisista tahansa oireista, niin niihin on aina jokin taustalla oleva syy. Sairaudeksi ne tulkitaan, tai sitten muuttuvat sellaisiksi, kun yksilö on joutunut kestämään tiettyjä olosuhteita liian kauan. Esim. kaltoinkohtelua, tai ulkopuolelle jäämistä ja kiusaamista. Sinänsä sairauskeskeisyyteen painottaminen ei välttämättä ole paras tapa ratkaista ongelmia. Enemmän kannattaa keskittyä ongelmien ennaltaehkäisyyn.

On täysin totta, että yhä enemmän henkisesti pahoinvoivia yksilöitä, olivat he minkä tahansa ikäisiä on yhä enemmän. Mm. sosiaaliset tai ekonomiset puutteet, perheissä olevat hankaloituneet vuorovaikutussuhteet, vanhempien läsnäolon puute, juurettomuus, yhteisöissä, kuten päiväkodeissa, tai kouluissa tapahtuva yhteisön ulkopuolelle jääminen, yksinjääminen, eli yksinäisyys, tai väkivaltaisten videopelien pelaaminen, ADHD, tai muut vastaavat neurologiset ongelmat lisäävät mahdollisuutta sairastua masennukseen ja häiriökäytökseen. Selvää on myös se, että monet oireilevat yhteisöissä ilmeneviä ongelmia. Ja minusta missään sairaaloissa ei voida, tai ei ainakaan pitäisi lähteä hoitamaan niitä. Kyse kun on myös enemmän itse yhteisöissä olevista ongelmista. Vastuuta ei voi siirtää pelkästään systeemien, julkisten tai valtion sairaaloiden kontolle. Työn ja painopisteen tulee ja pitää olla edelleen ennaltaehkäisevässä mielenterveystyössä. Ja moni asia ja monet ongelmat voidaan estää jo ennalta lasten ja nuorten omissa perheissä, ja niissä yhteisöissä, joissa kukin on. Tämä edellyttää lasten vanhemmilta ja opetuksesta vastaavien tahojen ja kaikkien yhteisön jäsenten asioiden näkemistä, sekä ilmapiirin ja asenteiden ja oman käytöksenkin yleistä muutosta. Jotta kukaan ei jäisi yksin ja syrjäytyisi. Tässä tarvitaan muutosta yhteiskunnassa ja yhteisöissä olevien meidän kaikkien tavoissa käyttäytyä, jo se, että näemmekö ja huomioimmeko me lähellämme olevia yhteisön jäseniä. Ja tuemmeko ja autammeko me riittävästi jokaista. Enemmän kannattaa keskittyä ongelmien ennaltaehkäisyyn. Sillä tavalla estettäisiin henkistä pahoinvointia ja "sairastumisia", syrjäytymistä ja sitä rikollisuuden poluille ajautumistakin, josta artikkelissa oltiin niin kovasti huolissaan. Oikeasti ja aidosti välittävässä ja positiivisessa yhteisöissä jokainen ja me kaikki voimme paremmin.

13

243

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Se, että niitä jo syntyneitä ongelmia, tai oireilevia ihmisiä joudutaan tai hoidetaan mielenterveyden hoidosta vastaavissa paikoissa on väärä järjestys. Koska ne ongelmat ne pitäisi pystyä jo estämään ennalta. Lääkkeillä hoidetaan vain eri tilanteista, olosuhteista, tai tapahtumista yksilölle kenties syntyviä oireita. Sairauskeskeinen ajattelu on toki alalla olevilla yleistä, mutta se ei ole välttämättä se paras tapa ratkaista ongelmia.

      Jokainen varttuva ja kasvava lapsi ja nuori tarvitsee mm. vanhempien läsnäoloa, ajan antamista heille, sekä yhdessä tekemistä.

      Nykyaikana yksilöä kohtaan asetetut vaatimukset ja arvot tuntuvat koventuneen. Korostetaan liikaa yksin selviytymistä, ulkonäkö ja muiden vaatimusten täyttämistä, sekä keskinäistä kilpailemista. Yhteiskunnassa on jopa liikaa vaatimuksia ja kriteerejä, jotka täytyy täyttää. Tästä aiheutuu jopa kohtuutonta stressiä ja paineita.

      Armollisuutta, positiviisuutta, aitoa välittämistä, empatiaa ja toistemme tukemista tarvittaisiin nykyistä huomattavasti enemmän.

      • Anonyymi
        UUSI

        🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒

        😋 ­N­y­­­m­f­o­­m­a­a­n­i -> https://ye.pe/finngirl21#18002054Y

        🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞


    • Anonyymi

      Se ei ainakaan auta lapsia ja nuoria, jos heitä heitellään paikasta toiseen, laitoksesta toiseen.
      Jatkuvaa epävarmuutta, mitä tapahtuu seuraavaksi, minne joutuu seuraavaksi, jne.
      Sellainen olisi aikuisellekin rankkaa, kuten onkin esim. mielenterveysongelmaisten hoitokodeissa ja palvelukodeissa. Välillä joutuu muuttamaan jonnekin, minne kunta sattuu antamaan maksusitoumuksen.

      Valmiiksi herkkä, heikompi ihminen, on sitten aikuinen, lapsi tai nuori, tarvitsisi turvallista ja vakaata elämää, ei heittelyä paikasta toiseen.
      Aikuiset sen ehkä kestävät vähän paremmin kuin kasvavat, kehittyvät lapset ja nuoret.

      Ja tosiaan ennaltaehkäisy olisi kaiken a ja o.

    • Anonyymi

      Täällä koko elämän ajan kärsinyt ahdistuksesta ja paniikista. Syynä tietenkin jatkuva stressi ja suru siitä, että muut ihmiset käy töissä, ostaa autoja tai rakentaa talon.

      Itse en pääse koskaan töihin eli olen yhteiskunnan ulkopuolinen häirikkö tai jokin rasite muille.

      Jos saisin paljon rahaa, menisin yksityiseen psykoterapiaan ja erilaisiin terveystutkimuksiin tai -kuvauksiin.

      Olo helpottaisi huomattavasti, kun saisin niitä asioita mitä muutkin esimerkiksi toteuttaa unelmiaan, mutta olen ikuinen työtön ja sairas.

      Nuorille ei anneta mitään toivoa, ei kaduilla, ei uutisissa, ei missään. Elämä on yhtä helvettiä MT-potilaana.

      Osa uskaltaa tappaa itsensä ja löytää sitä kautta sen rauhan. Minä en uskalla. Odotan Eutanasiaa Suomeen, jotta voin lähteä vähän arvokkaammin kuin palasina jossain junaradalla.

    • Anonyymi

      Minäkin olen työkyvyttömyyseläkkeellä, en enää kykene tekemään töitä, muuten pärjäilen elämässäni.
      Eihän läheskään kaikki ole niin kuin joillain, jotka ovat perheellisiä, käyvät töissä, asuvat omissa asunnoissa, taloissa, omistavat ehkä autonkin, ym.

      En kuitenkaan ajattele olevani joku häirikkö, tai rasite muille.
      Elämäni on sattuneista syistä mennyt niin kuin on mennyt, ja siihen tässä on tyydyttävä. Riittää, kun itse hyväksyn menneet sekä nykyisen tilanteen, sekä myös lähimmät ihmiset ympärilläni, myös monet etäisemmätkin, hyväksyvät minut tällaisena kuin olen. Jos joku ei minua hyväksy, niin sille en itse voi mitään, se on sitten niin, olkoon kunkin itsensä päätettävissä.
      En koe, että pitäisi tuntea jotain häpeää tai huonommuutta, ainoastaan siitä syystä, että elämäni ei ole mennyt siten, kuin jotkut muut ehkä olisivat halunneet elämäni menneen/menevän.

      Minulla olisi henkisesti todella paljon vaikeampaa, jos syyttelisin itseäni kaikesta mitä elämän varrella on tapahtunut.
      Ei toki aina helppoakaan ole, jos niin väittäisin, valehtelisin. Olen huomannut, että oma asennoituminen, ja jossain vaiheessa tapahtunut ajatusmallin muutos ovat olleet isona apuna kaikessa.

    • Anonyymi

      Tein pari harmillista havaintoa itse artikkelista, mitkä tekevät minut surulliseksi.

      - Pula laitospaikoista
      - Lasten skitsofreniaa ei tunnisteta ajoissa.

      • Anonyymi

        Laitospaikkojen lisääminen ei estä lapsia ja nuoria syrjäytymistä. Sen estämiseksi tarvitaan aivan muita keinoja, mm. enemmän yhteisöllisyyttä ja lähellä olevien ja pahoinvoivien ihmisten konkreettista auttamista, ja tukemista.

        Skitsofreniasairaus on myös vain tulkinta joistakin kyseiseen sairauteen liitetyiksi laitetuista "oireista". Yksinäisyys ja syrjäytyminen johtuvat monista eri syistä, eikä se välttämättä johdu taustalla olevasta sairaudesta. Jotta syrjäytymiskehitys ja väliinputoajien entistä enemmän lisääntyvä määrä saadaan katkaistua, siihen tarvitaan kaikkien ammattiryhmien, koulujen, kotien ja meidän kaikkien yhteisössä olevien väliinpuuttumista ja yksilön tukemista positiivisella tavalla. Välittämistä ja empatiaa enemmän, kiitos!


    • Anonyymi

      Yksi suurimpia ongelmia on mielenterveysongelmien monisukupolviset ketjut joita ei edes yritetä katkaista. Tälläkin foorumilla liikkuu ihmisiä, jotka tarjoavat sairasta narratiivia siitä että sairaus olisi irtseisarvo, jonka on hyväksyttyä viljellä myös tuleville sukupolville, vaikka eivät sitä ehkä näin suoraan uskallakkaan sanoa.

      • Anonyymi

        Se on Sinun itsesi tekemä tulkinta, joka ei ole lainkaan oikea. Sairaus ja sairastuminen eivät ole mitään ketään ohjaavia "itseisarvoja," tai päämääriä.

        Jokaisen ihmisen, hänen ominaisuuksiensa ja ihmisarvojen kunnioittaminen, vahvuuksien arvostaminen ja heikkouksissa tukeminen ovat hyviä ja tavoiteltavia lähtökohtia ja arvoja. Aina. Oli tilanne kunkin kohdalla sitten mikä tahansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on Sinun itsesi tekemä tulkinta, joka ei ole lainkaan oikea. Sairaus ja sairastuminen eivät ole mitään ketään ohjaavia "itseisarvoja," tai päämääriä.

        Jokaisen ihmisen, hänen ominaisuuksiensa ja ihmisarvojen kunnioittaminen, vahvuuksien arvostaminen ja heikkouksissa tukeminen ovat hyviä ja tavoiteltavia lähtökohtia ja arvoja. Aina. Oli tilanne kunkin kohdalla sitten mikä tahansa.

        Korjasin tekstin.

        Jokaisen lapsen, hänen ominaisuuksiensa...


      • Anonyymi

        Tästäkin maasta löytyy niitä, joille on annettu aikoinaan skitsofreniadiagnoosit, on määrätty pakkohoitoon, ollut useitakin sairaalajaksoja ja on määrätty heille lääkkeitä. Jotkut heistä on saattanut olla jo 30 vuotta syrjäytyneet. Aika iso osa heistä ei koskaan ns. "kuntoutunut yhteiskunnassa, tai integroituneet yhteiskuntaan". Eli he syrjäytyivät ja putosivat tämän yhteiskunnan kelkasta jo ajat sitten. Syinä on ollut nimenomaan se, että integroitumista ei ole vahvistettu positiivisella tai riittävällä tavalla; ja yhteiskunnassa ja yhteisöissä olevien jäsenten tapa kohdella "muiksi" ja erilaisiksi katsomiaan yksilöitä on ollut eriarvoistava, asenteellinen, kylmä, tai suvaitsematon. Tätä kylmää tapaa kohdella esim. psyykkisesti sairaita on ollut myös psykiatriassakin. Viimeisten vuosikymmenten aikana eräänlainen tunnekylmyys, eli empatian ja välittämisen osoittaminen konkreettisesti on vähentynyt ihmisten tavoissa kohdella toisiamme.

        Ne, jotka ovat jo syrjäytyneet tässä yhteiskunnassa on unohdettu aivan täysin. He ovat täysin näkymättömiä, ja vaikka heille on annettu kaikenlaiset "diagnoosit" ja lyöty leimat otsaan, ei se ole heitä mitenkään auttanut. Se, että jos joku esittää, että laitospaikkojen lisääminen ja psykiatriaan olennaisena kuuluva sairauksien ja diagnoosien löytäminen olisi joku ratkaisu syrjäytymisen estämiseksi, on minusta aivan käsittämätön. Miten se muka estäisi syrjäytymistä, kun se ei ole tehnyt sitä aiemminkaan? Sairauspedagodinen ajattelu ja sen mukaan toimiminen ei tätä syrjäytymisongelmaa ratkaise. Koska ongelmien taustasyyt ovat ajattelussa ja ihmisten tavoissa toimia ja kohdella toisiaan.

        Jos yhteisöissä ja yhteiskunnassa olevat tavat ajatella, kohdella toisiamme, ottaa huomioon, olisivat empaattisempia, positiivisella tavalla kannustavia ja rohkaisevia, ja se, että nähdään jokaisen potentiaaliset kyvyt ja taidot ja hyvät puolet, vahvistetaan niitä heikkoja puolia, ja että jokainen tuntisi olevansa yhteisönsä jäsen ja kuuluvansa yhteiskuntaan, niin ne asennemuutokset kulttuurissa auttaisivat varmasti ja huomattavasti enemmän. Henkinen pahoinvointi vähenisi ja syrjäytymisluvut kääntyisivät laskuun. Tunnekasvatusta pitää lisätä kouluissa. Tarvittaisiin nykyistä huomattavasti enemmän empatiaa ja aitoa, oikeata konkreettista välittämistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on Sinun itsesi tekemä tulkinta, joka ei ole lainkaan oikea. Sairaus ja sairastuminen eivät ole mitään ketään ohjaavia "itseisarvoja," tai päämääriä.

        Jokaisen ihmisen, hänen ominaisuuksiensa ja ihmisarvojen kunnioittaminen, vahvuuksien arvostaminen ja heikkouksissa tukeminen ovat hyviä ja tavoiteltavia lähtökohtia ja arvoja. Aina. Oli tilanne kunkin kohdalla sitten mikä tahansa.

        Olisiko ihminen sairas, jos nimenomaan se sairaus ei ohjaisi ihmistä?

        Pikkasen taas valoja päälle kiitos.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisiko ihminen sairas, jos nimenomaan se sairaus ei ohjaisi ihmistä?

        Pikkasen taas valoja päälle kiitos.

        Luitko edes keskustelunaloitusta ja sen sisältöä? Aloitus koski kylläkin syrjäytymistä, eikä se ole mikään sairaus, vaan seuraus ja tulos joistakin olosuhteista, ja tapahtumista, joita yksilön kohdalla tapahtuu. Kaikkea ei tarvitse niputtaa, tilittää, tai pitää sairauksina, joita tosin tietyllä alalla on tapana tehdä. Syrjäytymistä ei estetä millään stereotypisillä käsityksillä, tai leimaavilla diagnosoinneilla. Koska se (syrjäytyminen) johtuu jokaisen kohdalla eri syistä. Ne taustasyyt pitää selvittää ja lähestyä ongelmia ratkaisukeskeisillä tavoilla.


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."

      Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi
      Tv-sarjat
      203
      8158
    2. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      43
      4622
    3. Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa

      Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak
      Seinäjoki
      28
      2230
    4. Haluan jutella kanssasi Nainen

      Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O
      Ikävä
      20
      2137
    5. Onko mies niin,

      että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.
      Tunteet
      28
      1935
    6. Armi Aavikko Malmin hautausmaa

      Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      40
      1815
    7. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      77
      1736
    8. Haluisin suudella ja huokailla

      ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni
      Ikävä
      23
      1726
    9. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      17
      1643
    10. Miksi näin?

      Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi
      Maailman menoa
      39
      1448
    Aihe