Miten voi olla mahdollista että sekavuus/psykoottisuus hellitti lääkkeet lopettaessa

Itsemurhan nimi on itsemurha, sen takia ettei kukan uhriudu sinun puolesta, tappamalla tai vahingoittaen itseään.

Anonyymi kirjoitti:

Itsemurhan nimi on itsemurha, sen takia ettei kukan uhriudu sinun puolesta, tappamalla tai vahingoittaen itseään.

En ymmärrä pointtiasi itsemurhan yhteydestä uhriutumiseen.

Ihan niin lääkkeillä on aina eri vaikutus ihmisiin , jokainen kokee lääkkeen käytön eri tavalla .
Se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle . Joten on niitäkin jotka ivat tyytyväisiä lääkehoitoonsa änyt en tiedä tarkoitatko masennus lääkkeitä tekstissäsi vai psykoosi lääkkeitä .
Sillä kun aloitta masennuslääkkeet niin olo saattaa olla huonompikin ne ensimmäisen pari viikkoa , ja silloin moni luulee että on lääke herkkä , se ei ole lääkehekkyyttä mitenkään , jo tuote selostuksessakin sanotaan tästä asiasta .myöskin että itsemurha ajatukset ovat alussa suurimmat , sekin ilmenee selostuksessa, äjoten ei ole mitään jeesustelua. Sanoa että ihmiset voivat hyvin lääkehoitonsa kanssa. Se on fakta .äsitten on niin että on yksilöitä joille ei todellakaan sovi mikään lääke, mutta enemmistö kyllä on niitä joille lääkkeestä on apua.
Joten se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle , niin on kaikkien lääkkeiden kanssa

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin lääkkeillä on aina eri vaikutus ihmisiin , jokainen kokee lääkkeen käytön eri tavalla .
Se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle . Joten on niitäkin jotka ivat tyytyväisiä lääkehoitoonsa änyt en tiedä tarkoitatko masennus lääkkeitä tekstissäsi vai psykoosi lääkkeitä .
Sillä kun aloitta masennuslääkkeet niin olo saattaa olla huonompikin ne ensimmäisen pari viikkoa , ja silloin moni luulee että on lääke herkkä , se ei ole lääkehekkyyttä mitenkään , jo tuote selostuksessakin sanotaan tästä asiasta .myöskin että itsemurha ajatukset ovat alussa suurimmat , sekin ilmenee selostuksessa, äjoten ei ole mitään jeesustelua. Sanoa että ihmiset voivat hyvin lääkehoitonsa kanssa. Se on fakta .äsitten on niin että on yksilöitä joille ei todellakaan sovi mikään lääke, mutta enemmistö kyllä on niitä joille lääkkeestä on apua.
Joten se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle , niin on kaikkien lääkkeiden kanssa

Lue lisää

Mulle sopi lääkkeet ei aiheuttanut merkittäviä haittoja tiettyyn pisteeseen asti jonka jälkeen hermosto herkistyi vieroituksen jälkeen haitoille ja alkoi seurata monenlaista esimerkiksi juuri akatisiaa minkä seurauksena haitat heilahtaa niin merkittäviksi että ennemmin on lääkkeettä.

Että ei toi sun väittämä kaikkiin sovi.

Anonyymi kirjoitti:

Mulle sopi lääkkeet ei aiheuttanut merkittäviä haittoja tiettyyn pisteeseen asti jonka jälkeen hermosto herkistyi vieroituksen jälkeen haitoille ja alkoi seurata monenlaista esimerkiksi juuri akatisiaa minkä seurauksena haitat heilahtaa niin merkittäviksi että ennemmin on lääkkeettä.

Että ei toi sun väittämä kaikkiin sovi.

Lue lisää

Tuo "enemmistö hyötyy lääkkeistä" on tieteeseen perustumaton väite

Anonyymi kirjoitti:

Tuo "enemmistö hyötyy lääkkeistä" on tieteeseen perustumaton väite

Hypoteesia aiheesta, monet vieroituspalstoilla kuvaavat herkistymistä lääkkeiden haitoille kun asiat alkaa mennä pieleen lääkkeiden kanssa:

"The pitfalls of hyper-reactivity and kindling reactions
As withdrawal symptoms indicate neurological instability, we have found ameliorative dosage increase, reinstatement, or other drug treatment should be approached very cautiously. Many site members seem to react badly to what are considered minimal doses of any psychoactive substances, usually responding with activation or paradoxical reactions.57,135,154,155 Some arrive already wracked by failed withdrawal attempts or adverse reactions to aggressive drug treatment because their prescribers thought they were suffering a dramatic “relapse”, “non-response”, or other psychiatric disorder rather than withdrawal syndrome"

This hyper-reactivity closely resembles the neurological sensitization observed in alcohol, amphetamine, benzodiazepine, cocaine, and antipsychotic use – a consequence of repeated episodes of psychotropic withdrawal and reintroduction that predisposes to kindling reactions.159–163 Also seen in the development of multiple chemical sensitivity from toxin exposure (which may include cross-sensitization) and amply demonstrated in animal models,34,164,165 neurological kindling is not to be confused with the kindling theory of psychiatric disorders.166 Once sensitization is established, neurological kindling leads to escalating adverse reactions to dosage changes or introduction of other psychotropics; this tendency may be long-lasting, if not permanent.

https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/2045125321991274

Anonyymi kirjoitti:

Hypoteesia aiheesta, monet vieroituspalstoilla kuvaavat herkistymistä lääkkeiden haitoille kun asiat alkaa mennä pieleen lääkkeiden kanssa:

"The pitfalls of hyper-reactivity and kindling reactions
As withdrawal symptoms indicate neurological instability, we have found ameliorative dosage increase, reinstatement, or other drug treatment should be approached very cautiously. Many site members seem to react badly to what are considered minimal doses of any psychoactive substances, usually responding with activation or paradoxical reactions.57,135,154,155 Some arrive already wracked by failed withdrawal attempts or adverse reactions to aggressive drug treatment because their prescribers thought they were suffering a dramatic “relapse”, “non-response”, or other psychiatric disorder rather than withdrawal syndrome"

This hyper-reactivity closely resembles the neurological sensitization observed in alcohol, amphetamine, benzodiazepine, cocaine, and antipsychotic use – a consequence of repeated episodes of psychotropic withdrawal and reintroduction that predisposes to kindling reactions.159–163 Also seen in the development of multiple chemical sensitivity from toxin exposure (which may include cross-sensitization) and amply demonstrated in animal models,34,164,165 neurological kindling is not to be confused with the kindling theory of psychiatric disorders.166 Once sensitization is established, neurological kindling leads to escalating adverse reactions to dosage changes or introduction of other psychotropics; this tendency may be long-lasting, if not permanent.

https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/2045125321991274

Lue lisää

Eli ne sun uniikit lumihiutaleet joille ei sovi lääke voi olla niitä joiden hermosto on saanut harmia pitkistä lääkehoidoista, miten sattuu tehdyistä lääkevaihdoksista, lukemattomista vieroituksista ynnä muusta. Hermoston pitää aina uudelleen sopeutua näihin vaihdoksiin ja rakentaa uusi homeostaasi.

Psykiatria ei ymmärrä hevonkuusta siitä miten nuo aineet pitemmän päälle vaikuttaa hermostoon ( myös mahdollisesti negatiivisesti), mikä lisää haittojen riskiä. Voi olla yhtälailla biologinen selitys sille miksi jotkut ei siedä lääkkeitä ja se voi johtua jostain ihan muusta kuin siistä että he eivät kestä kahden viikon aloitusoireita ja epämukavuutta.

Voi olla epämukavuutta, ja voi olla EPÄMUKAVUUTTA.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo "enemmistö hyötyy lääkkeistä" on tieteeseen perustumaton väite

Eiköhä siinä ole ihan riittävästi tiedettä että täällä on ne kaikki viisi "valittajaa" niistä viidestäkymmenestätuhannesta skitsofreenikosta.

Anonyymi kirjoitti:

En ymmärrä pointtiasi itsemurhan yhteydestä uhriutumiseen.

Jos minä teen itsemurhan sen takia että en kestä jotain asiaa on se itsemurha.

Jos minä toivon että sinä teet itsemurhan sen takia että minä voin gloorifoida sen oman asiani, se ei ole sama asia.

Anonyymi kirjoitti:

Jos minä teen itsemurhan sen takia että en kestä jotain asiaa on se itsemurha.

Jos minä toivon että sinä teet itsemurhan sen takia että minä voin gloorifoida sen oman asiani, se ei ole sama asia.

Lue lisää

Minulla ei ole skitsofreniadiagnoosia :) Kenties olisi jos olisin jatkanut lääkkeitä

Anonyymi kirjoitti:

Tuo "enemmistö hyötyy lääkkeistä" on tieteeseen perustumaton väite

Se joka on töissä psykiatrisella tietää että lääkkeet auttavat , masennus ei Ole psykoosi mitenkään joten ihmiset sotkee asiat usein kun puhuvat niistä ,joku on skitsofren mutta lievittää sitä sanomalla että on masennus,
Lääkkeet auttavat jos on oikea diagnoosi
Harvoin vaihdetaan .

Anonyymi kirjoitti:

Hypoteesia aiheesta, monet vieroituspalstoilla kuvaavat herkistymistä lääkkeiden haitoille kun asiat alkaa mennä pieleen lääkkeiden kanssa:

"The pitfalls of hyper-reactivity and kindling reactions
As withdrawal symptoms indicate neurological instability, we have found ameliorative dosage increase, reinstatement, or other drug treatment should be approached very cautiously. Many site members seem to react badly to what are considered minimal doses of any psychoactive substances, usually responding with activation or paradoxical reactions.57,135,154,155 Some arrive already wracked by failed withdrawal attempts or adverse reactions to aggressive drug treatment because their prescribers thought they were suffering a dramatic “relapse”, “non-response”, or other psychiatric disorder rather than withdrawal syndrome"

This hyper-reactivity closely resembles the neurological sensitization observed in alcohol, amphetamine, benzodiazepine, cocaine, and antipsychotic use – a consequence of repeated episodes of psychotropic withdrawal and reintroduction that predisposes to kindling reactions.159–163 Also seen in the development of multiple chemical sensitivity from toxin exposure (which may include cross-sensitization) and amply demonstrated in animal models,34,164,165 neurological kindling is not to be confused with the kindling theory of psychiatric disorders.166 Once sensitization is established, neurological kindling leads to escalating adverse reactions to dosage changes or introduction of other psychotropics; this tendency may be long-lasting, if not permanent.

https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/2045125321991274

Lue lisää

Tämä on suomalainen palsta
Ja miksi ollenkaan lsittelet jotsin vahvistaaksesi sitä mitä sanot
Olen nähnyt niin monen potilaan tulevan terveeksi

Anonyymi kirjoitti:

Se joka on töissä psykiatrisella tietää että lääkkeet auttavat , masennus ei Ole psykoosi mitenkään joten ihmiset sotkee asiat usein kun puhuvat niistä ,joku on skitsofren mutta lievittää sitä sanomalla että on masennus,
Lääkkeet auttavat jos on oikea diagnoosi
Harvoin vaihdetaan .

Lue lisää

Eri sairaudet ovat, kyllä.
Mutta joillekin masennuspotilaille määrätään myös neuroleptejä, sekä psykoosisairaille, esim. skitsofreenikoille määrätään herkästi myös masennuslääkkeitä.
Samoin kuin näitä molempia lääkeryhmiä käytetään myös univaikeuksiin, kiputilojen hoitoihin, ja ties mihin muuhun.
Ovat kuin jotain yleislääkkeitä lähes vaivaan kuin vaivaan.

Anonyymi kirjoitti:

Se joka on töissä psykiatrisella tietää että lääkkeet auttavat , masennus ei Ole psykoosi mitenkään joten ihmiset sotkee asiat usein kun puhuvat niistä ,joku on skitsofren mutta lievittää sitä sanomalla että on masennus,
Lääkkeet auttavat jos on oikea diagnoosi
Harvoin vaihdetaan .

Lue lisää

Olen jälkeenpäin saanut jutella parin ihmisen kanssa, jotka olivat aikoinaan psykiatrisella töissä, olivat hoitajia.
He sanoivat, että olivat olleet silloin aika kauhuissaan, kuinka potilaita osastolla lääkittiin niin rankoilla lääkeannoksilla.
Voi se henkilökuntakin näköjään olla eri mieltä asioista.

Anonyymi kirjoitti:

Olen jälkeenpäin saanut jutella parin ihmisen kanssa, jotka olivat aikoinaan psykiatrisella töissä, olivat hoitajia.
He sanoivat, että olivat olleet silloin aika kauhuissaan, kuinka potilaita osastolla lääkittiin niin rankoilla lääkeannoksilla.
Voi se henkilökuntakin näköjään olla eri mieltä asioista.

Lue lisää

Toisin kuin jotkut väittää, niin hoitohan on muuttunut todella paljon tämän vuosituhannen aikana. Myös se miten paljon lääkkeitä määrätään.

Anonyymi kirjoitti:

Toisin kuin jotkut väittää, niin hoitohan on muuttunut todella paljon tämän vuosituhannen aikana. Myös se miten paljon lääkkeitä määrätään.

On ja ei.
Toivottavasti menee jatkuvasti parempaan suuntaan, eli pienemmillä lääkityksillä.
Olen vieraillut osastolla katsomassa tuttavaa ( eikä siitä ole kuin pari vuotta ), ja kyllä siellä edelleen on joitain potilaita ollut aika vahvoissa " mömmöissä ".
Tosin viime vuosituhannen lopulla lähes kaikki osastopotilaat suljetulla olivat kuin käveleviä muumioita, kovat lääkitykset päällä.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo "enemmistö hyötyy lääkkeistä" on tieteeseen perustumaton väite

Jos lääkkeen haitat ovat suuremmat kuin sen hyödyt on parasta lopettaa sen käyttö.Lääkäri oli kyllä tällöin kovasti tuota vastaa peloittelen että voipi käydä huonsti,mutta sanoin silloin hänelle,että koitas itte valvoa sen aiheuttamista närästys,selkä, nivel -ja lihaskivuista kaiket yöt,niin jopa hän myöntyi viikon kokeiluun asian tiimoilta sanoen,että vaihdetaan sitten lääke jos asia on näin.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo "enemmistö hyötyy lääkkeistä" on tieteeseen perustumaton väite

Mihin se sitten perustuu, jos kerta enemmistö hyötyy?

Lääkkeitä syytetään joka kerta kun ihmiset ovat vauhdissa . Miksi yleensä mennään sitä ensimmäistäkään kertaa lääkäriin. Asia on niin että sairaus tekee sen että tulee niitä ajatuksia ja sitten ei voi yleistää lääkityksen haittoja sillä moni saa niistä avun ilman mitään sivuvaikutuksia . Jos ei juuri sinulle sovi niin se ei tarkoita ettei sovi kellekään toiset lääkkeet ovat alussa sellaisia että voi huonosti parin viikon ajan ennenkö ne alkavat vaikuttamaan , ja sitten voivat hyvin ja tuntevat että paraneminen on alkanut.joka lääkkeessä on omat sivuvaikutuksensa joten toiset saa niitä toiset ei.

Anonyymi kirjoitti:

Mihin se sitten perustuu, jos kerta enemmistö hyötyy?

Jos on töissä psykiatrisella , niin silloin näkee että ihmiset alkavat voimaan paremmin. Kun lääke alkaa vaikuttaa . Niin siinähän sitä kokemusta on tarpeeksi jos vuosikaudet näkee eri tapauksia ja miten he jotenkin alkavat taas tuntemaan olonsa paremmaksi .

😍😋😍😋😍😋😍😋😍

😍 ­­­N­­­y­­m­­­f­­o­m­­­a­­­a­­n­i -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21

🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞

🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑

😋 ­N­y­m­f­­o­m­a­­­a­­­n­­i -> https://ye.pe/finngirl21#18052132n

🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞

Niin, se on kyllä kumma että ajatukset voivat selkeytyä kun lopettaa lääkityksiä. Ihan siihen pisteeseen että aivoilla on kapasiteettia prosessoida paljon enemmän asioita ilman että olet ns.medication spellbinding-tilassa, sedatiivien alla tai lääkkeissä jotka salpaavat olennaisia välittäjäaineitasi lamaten sinua ja olemustasi.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, se on kyllä kumma että ajatukset voivat selkeytyä kun lopettaa lääkityksiä. Ihan siihen pisteeseen että aivoilla on kapasiteettia prosessoida paljon enemmän asioita ilman että olet ns.medication spellbinding-tilassa, sedatiivien alla tai lääkkeissä jotka salpaavat olennaisia välittäjäaineitasi lamaten sinua ja olemustasi.

Lue lisää

Siis puhutko nyt neurolepteistä vai SSRI lääkkeistä

Anonyymi kirjoitti:

Siis puhutko nyt neurolepteistä vai SSRI lääkkeistä

Lääke kuin lääke, neuroleptit, masennuslääkkeet, ainakin lamaa tunteet.

Anonyymi kirjoitti:

Lääke kuin lääke, neuroleptit, masennuslääkkeet, ainakin lamaa tunteet.

Onneks opiaatit ei lamaa, kun kaikki niitä tahtoo.

Anonyymi kirjoitti:

Onneks opiaatit ei lamaa, kun kaikki niitä tahtoo.

Tavallaan nekin lamaavat, mutta eri tavalla.
Opiaatit saavat aikaan humalan kaltaisen tilan, joillekin jopa tosi voimakasta sekavuutta.
Sen takia kaikki niitä tahtoo, ainoastaan päihtymistarkoitukseen.
Opiaatit voivat olla myös hengenvaarallisia väärin käytettyinä.

Psykoosissa oleva ei välttämättä tajua olevansa psykoosissa.
Oireet voi itsekin tajuta, joko ilman lääkkeitä tai lääkittynä.
Mutta jotakin sekin kai merkitsee, kun sekava, psykoosin tyyppinen olotila menee ohi, kun lääkkeitä vähennetään.
Niin sanotusti tuntuu kuin pää selviäisi jostain pitkään kestäneestä sekavuustilasta.
Eli eihän silloin ole enää psykoosia kun tajunta palautuu entiselleen, ns. normaaliin tilaan.
Palaa todellisuuteen ja juuri tähän hetkeen, ymmärtää kaiken mitä ympärillä todellisuudessa tapahtuu, ei ole harhoja, ei harhaluuloja, tms.

Anonyymi kirjoitti:

Psykoosissa oleva ei välttämättä tajua olevansa psykoosissa.
Oireet voi itsekin tajuta, joko ilman lääkkeitä tai lääkittynä.
Mutta jotakin sekin kai merkitsee, kun sekava, psykoosin tyyppinen olotila menee ohi, kun lääkkeitä vähennetään.
Niin sanotusti tuntuu kuin pää selviäisi jostain pitkään kestäneestä sekavuustilasta.
Eli eihän silloin ole enää psykoosia kun tajunta palautuu entiselleen, ns. normaaliin tilaan.
Palaa todellisuuteen ja juuri tähän hetkeen, ymmärtää kaiken mitä ympärillä todellisuudessa tapahtuu, ei ole harhoja, ei harhaluuloja, tms.

Lue lisää

Miten lääkkeiden alla tajuaa yhtään mitään mistään paremmin? Minulle tuli tunne kuin olisin herännyt sekavuudesta kun lopetin lääkitykseni.

Kaikki masentuneet tulisi hoitaa

Koska nyt osa masentuneista on ruikuttamassa netissä pahaa oloaan

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki masentuneet tulisi hoitaa

Koska nyt osa masentuneista on ruikuttamassa netissä pahaa oloaan

Ihan hyvä juttu masentuneille, että voivat jonnekin ruikuttaa oloaan.
On edes jokin kanava, joka voi joidenkin kohdalla helpottaa, ja jonne voi purkaa sitä pahaa oloa.
Kukaanhan ei käske lukemaan masentuneiden ruikutuksia, jos ne eivät millään tavalla kiinnosta.
Tosin jotkut valittavat lähes kaikesta ihan vain valittamisen ilosta, jos juuri tietty asia ei henkilökohtaisesti tunnu hyvältä.

Anonyymi kirjoitti:

Miten lääkkeiden alla tajuaa yhtään mitään mistään paremmin? Minulle tuli tunne kuin olisin herännyt sekavuudesta kun lopetin lääkitykseni.

En missään kohdassa maininnutkaan, että tajuaisi mitään muka paremmin.

Taitaa olla taas tätä sairaan narratiivia, että aloitin lääkkeiden syömisen huvikseni, ja kas koin ihmeparantumisen kun en enää syönytkään lääkkeitä.

Ei toimi ihan niin.

Lääkkeet tai niiden haittavaikutukset eivät ole itseisarvo, vaan se koko prosessi on seurausta sairaudesta. Jos pärjäät ilman lääkkeitä hyvä niin, mutta lääkkeitä on turha syyttää sinun omista ongelmista.

Anonyymi kirjoitti:

Taitaa olla taas tätä sairaan narratiivia, että aloitin lääkkeiden syömisen huvikseni, ja kas koin ihmeparantumisen kun en enää syönytkään lääkkeitä.

Ei toimi ihan niin.

Lääkkeet tai niiden haittavaikutukset eivät ole itseisarvo, vaan se koko prosessi on seurausta sairaudesta. Jos pärjäät ilman lääkkeitä hyvä niin, mutta lääkkeitä on turha syyttää sinun omista ongelmista.

Lue lisää

Useinhan juuri syytetään lääkkeitä Kun tapaa psykoottisen ihmisen jolla on lääkitys lopetettu niin ei mene kauaa korkeintaan vuosi kun taas lääkettä tarvitaanpsykoosissa usein on ihminen tilassa mistä ei itse huomaa että siinä olisi mitään väärää, toiset sitäkin enemmän
Muista työpaikalla yhden ihmisen joka alkoi nauramaan itsekseen Naureskeli siinä viikon verran kunnes pomo laittoi sairaalaan .

Anonyymi kirjoitti:

Taitaa olla taas tätä sairaan narratiivia, että aloitin lääkkeiden syömisen huvikseni, ja kas koin ihmeparantumisen kun en enää syönytkään lääkkeitä.

Ei toimi ihan niin.

Lääkkeet tai niiden haittavaikutukset eivät ole itseisarvo, vaan se koko prosessi on seurausta sairaudesta. Jos pärjäät ilman lääkkeitä hyvä niin, mutta lääkkeitä on turha syyttää sinun omista ongelmista.

Lue lisää

Reagointi elämään ja kärsimys ei ole sairaus

Anonyymi kirjoitti:

Useinhan juuri syytetään lääkkeitä Kun tapaa psykoottisen ihmisen jolla on lääkitys lopetettu niin ei mene kauaa korkeintaan vuosi kun taas lääkettä tarvitaanpsykoosissa usein on ihminen tilassa mistä ei itse huomaa että siinä olisi mitään väärää, toiset sitäkin enemmän
Muista työpaikalla yhden ihmisen joka alkoi nauramaan itsekseen Naureskeli siinä viikon verran kunnes pomo laittoi sairaalaan .

Lue lisää

Jaahas. No itse olen ollut vuosia lääkkeettä ja kuten sanoin ei kukaan lääkäri koskaan niitä ole enää suositellutkaan

Ja lääkkeitä VOI syytellä jos ne pahentavat oireita ja epäilee niiden puhkaisevan uusia oireita joita lääkäri hoitaa taas uudella lääkkeellä johtaen tilaan jolle englanniksi nimitys on "prescription cascade". Se ei vain sovi joidenkin käsitykseen että lääke voi pahentaa oloa tai sen lopetuksen jälkeen asiat on paremmin

Anonyymi kirjoitti:

Jaahas. No itse olen ollut vuosia lääkkeettä ja kuten sanoin ei kukaan lääkäri koskaan niitä ole enää suositellutkaan

Ja lääkkeitä VOI syytellä jos ne pahentavat oireita ja epäilee niiden puhkaisevan uusia oireita joita lääkäri hoitaa taas uudella lääkkeellä johtaen tilaan jolle englanniksi nimitys on "prescription cascade". Se ei vain sovi joidenkin käsitykseen että lääke voi pahentaa oloa tai sen lopetuksen jälkeen asiat on paremmin

Lue lisää

Psykiatrian narratiivi taas menee niin että jos saat lääkkeestä merkittävän pahan olon tai jollekin puhkeaa vaikka mania masennuslääkkeistä niin se oli sun piilevä sairaus mikä puhkesi, ei niinkään niin että lääke oli myötävaikuttamassa tähän ja kenties puhkaissut koko tilan. Ja rutiininomaisesti VARMASTI hoidetaan iatrogeenisesti aiheutettuja ongelmia niin kuin ne olisi sairauden aiheuttamia, ei mahdollisesti hoidon ja lääkitysten. Siinä voi käydä niin että ajaudut pillerikierteisiin missä haittaa tai vieroituksesta puhjennutta pahaa ihan uudenlaista oloa hoidetaan yhä uudella lääkkeellä, ja yhtäkkiä heräät joku päivä siihen että ei helkkari, lopetuksen jälkeen olo onkin paljon parempi ja miettii paljonko elämää tuli hukattua pillerien mahdollisesti haitalliseenkin napsimiseen. Siinä voi käydä niin psykiatrian lääkkeiden kanssa että sun alun ongelmat on paljon pienempiä mihin lääkkeitä alunperin käytät loppupeleissä kuin se mitä ne on vuosien päästä lääkityksillä. Ja alunperin oireesi ovat esim olleet elämäntapahtumiin reagointia (merkittävä stressi, suru, uupumus, yksinäisyys, menetys), jotain hyvin inhimillistä josta on leivottu sairaus ja sitten vielä lopuksi syytellään että AHA söit johonkin lääkkeitä vaikka oikeasti sun tila paheni niillä lääkkeillä potenssiin kaksi.

Olen aina sanonut ja tulen aina sanomaan että psykiatrian lääkkeet on täydellinen kusetus, potilas ei voi edes todistaa hermostollista harmiaan koska kuvantaminen ynnä muut tutkimusmenetelmät ei ole niin hirveän kehittyneitä ja toisekseen kuka esim alkaisi tehdä potilaille esim kattavia neuropsykologisia testejä ennen ja jälkeen lääkehoidon jossa voitaisiin esim todeta heikentymää lääkkeen seurauksena. Olet siis osa ei kontrolloitua lääkekoetta käyttäessäsi pitkään ja lopuksi jos toteat että okei, olet kemiallisesti kastroitu, aivosi toimivat heikommin, sinulla on outoja hermostollisia oireita niin sulle sanotaan että hei, sähän olit sairas (mitä ikinä se tarkoittaakaan psykiatrian reliabiliteetiltaan heikoissa sairauskuvauksissa) . Toki voinee olla että sulla ei kyllä juuri näitä oireita silloin aloittaessa ollut vaan sait ne lahjaksi lääkehoidosta ja nekin voi lisätä pahaa oloa yhtälailla.

Psykiatrian lääkkeisiin liittyvään dependenceen eli fyysiseen riippuvuuteen sisältyy se, että
se voi saada lääkkeet näyttämään auttavilta vaikka todellisuudessa ne aiheuttaa harmia.

Ihminen joka kokee itsensä hermoraunioks, ahdistuneeksi tai mielialat heittelee ilman SSRI lääkkeen säännöllistä ottoa sanoo että SSRI-lääke auttaa hänen oireisiinsa. Ehkä se auttaa. Mutta voinee myös olla että ihmisen aivot ja hermosto on mukautunut ja tottunut kyseisiin aineisiin jonka alaisuuteen kehon homeostaasitila on mukautunut, ja ihminen tarvii lääkettään, että tuntee olonsa normaaliksi. Ihmisen kokema "hyöty" voi yhtälailla olla vieroitusoireiden välttelemistä.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian narratiivi taas menee niin että jos saat lääkkeestä merkittävän pahan olon tai jollekin puhkeaa vaikka mania masennuslääkkeistä niin se oli sun piilevä sairaus mikä puhkesi, ei niinkään niin että lääke oli myötävaikuttamassa tähän ja kenties puhkaissut koko tilan. Ja rutiininomaisesti VARMASTI hoidetaan iatrogeenisesti aiheutettuja ongelmia niin kuin ne olisi sairauden aiheuttamia, ei mahdollisesti hoidon ja lääkitysten. Siinä voi käydä niin että ajaudut pillerikierteisiin missä haittaa tai vieroituksesta puhjennutta pahaa ihan uudenlaista oloa hoidetaan yhä uudella lääkkeellä, ja yhtäkkiä heräät joku päivä siihen että ei helkkari, lopetuksen jälkeen olo onkin paljon parempi ja miettii paljonko elämää tuli hukattua pillerien mahdollisesti haitalliseenkin napsimiseen. Siinä voi käydä niin psykiatrian lääkkeiden kanssa että sun alun ongelmat on paljon pienempiä mihin lääkkeitä alunperin käytät loppupeleissä kuin se mitä ne on vuosien päästä lääkityksillä. Ja alunperin oireesi ovat esim olleet elämäntapahtumiin reagointia (merkittävä stressi, suru, uupumus, yksinäisyys, menetys), jotain hyvin inhimillistä josta on leivottu sairaus ja sitten vielä lopuksi syytellään että AHA söit johonkin lääkkeitä vaikka oikeasti sun tila paheni niillä lääkkeillä potenssiin kaksi.

Olen aina sanonut ja tulen aina sanomaan että psykiatrian lääkkeet on täydellinen kusetus, potilas ei voi edes todistaa hermostollista harmiaan koska kuvantaminen ynnä muut tutkimusmenetelmät ei ole niin hirveän kehittyneitä ja toisekseen kuka esim alkaisi tehdä potilaille esim kattavia neuropsykologisia testejä ennen ja jälkeen lääkehoidon jossa voitaisiin esim todeta heikentymää lääkkeen seurauksena. Olet siis osa ei kontrolloitua lääkekoetta käyttäessäsi pitkään ja lopuksi jos toteat että okei, olet kemiallisesti kastroitu, aivosi toimivat heikommin, sinulla on outoja hermostollisia oireita niin sulle sanotaan että hei, sähän olit sairas (mitä ikinä se tarkoittaakaan psykiatrian reliabiliteetiltaan heikoissa sairauskuvauksissa) . Toki voinee olla että sulla ei kyllä juuri näitä oireita silloin aloittaessa ollut vaan sait ne lahjaksi lääkehoidosta ja nekin voi lisätä pahaa oloa yhtälailla.

Psykiatrian lääkkeisiin liittyvään dependenceen eli fyysiseen riippuvuuteen sisältyy se, että
se voi saada lääkkeet näyttämään auttavilta vaikka todellisuudessa ne aiheuttaa harmia.

Ihminen joka kokee itsensä hermoraunioks, ahdistuneeksi tai mielialat heittelee ilman SSRI lääkkeen säännöllistä ottoa sanoo että SSRI-lääke auttaa hänen oireisiinsa. Ehkä se auttaa. Mutta voinee myös olla että ihmisen aivot ja hermosto on mukautunut ja tottunut kyseisiin aineisiin jonka alaisuuteen kehon homeostaasitila on mukautunut, ja ihminen tarvii lääkettään, että tuntee olonsa normaaliksi. Ihmisen kokema "hyöty" voi yhtälailla olla vieroitusoireiden välttelemistä.

Lue lisää

Psykoosikin on suhteellinen asia sen jälkeen kun tietää miten paha olo voi pahimmillaan lääkehaittoja ja vieroitusta potevana olla psykiatrian lääkkeistä, joten mulle sana psykoosi on menettänyt uskottavuuttaan sairautena jos psykiatrian lääkkeistä voi tulla jo ihan kaamea olo jos unohtelee annoksia, vieroittautuu, lääkäri vaihtelee sua lääkkeeltä toiselle lyhyen ajan sisään ja koet aloitusoireita ja vieroitusoireita päällekkäin. Tai kärsit vaikka jostain pakkoliikkeistä tai muusta.

En toki vähättele, mutta uskon että myös psykiatrian lääkkeet muiden psykoaktiivisten aineiden lisäksi voivat joillekin jopa puhkaista psykoottisia oireita.

Anonyymi kirjoitti:

Jaahas. No itse olen ollut vuosia lääkkeettä ja kuten sanoin ei kukaan lääkäri koskaan niitä ole enää suositellutkaan

Ja lääkkeitä VOI syytellä jos ne pahentavat oireita ja epäilee niiden puhkaisevan uusia oireita joita lääkäri hoitaa taas uudella lääkkeellä johtaen tilaan jolle englanniksi nimitys on "prescription cascade". Se ei vain sovi joidenkin käsitykseen että lääke voi pahentaa oloa tai sen lopetuksen jälkeen asiat on paremmin

Lue lisää

Niin tää tarina lääkkeensä lopettaneesta hullusta joka sekoaa uudelleen lääkkeet lopettaessa (oli muuten tuskaa ,uni häiriintyi ja en ihmettele jos jollain vintti heittääkin jos vaikka koktailia psykiatrian lääkkeitä purkaa) on niin psykiatrian ytimessä. Kuin joku urbaani legenda mitä toistellaan ja toistellaan. Entäpä ne tarinat, joissa ihminen pääseekin vaikeuksien yli, psyyke vahvistuu lääkkeettä ja kirkkaan pään kanssa pystyy tekemään muutakin kuin makaamaan zombina sängyssä ja käymään hoitajan vastaanotolla? Vaikka käymään terapiassa, tekemään jotain tuottavampaa ja nauttimaan elämästä enemmän? eikä oikeasti olekaan missään osastolla vuoden päässä. Vaan on oppinut monenlaisia selviytymiskeinoja, esim joku on saattanut vaikka lopettaa päihteet.

Anonyymi kirjoitti:

Niin tää tarina lääkkeensä lopettaneesta hullusta joka sekoaa uudelleen lääkkeet lopettaessa (oli muuten tuskaa ,uni häiriintyi ja en ihmettele jos jollain vintti heittääkin jos vaikka koktailia psykiatrian lääkkeitä purkaa) on niin psykiatrian ytimessä. Kuin joku urbaani legenda mitä toistellaan ja toistellaan. Entäpä ne tarinat, joissa ihminen pääseekin vaikeuksien yli, psyyke vahvistuu lääkkeettä ja kirkkaan pään kanssa pystyy tekemään muutakin kuin makaamaan zombina sängyssä ja käymään hoitajan vastaanotolla? Vaikka käymään terapiassa, tekemään jotain tuottavampaa ja nauttimaan elämästä enemmän? eikä oikeasti olekaan missään osastolla vuoden päässä. Vaan on oppinut monenlaisia selviytymiskeinoja, esim joku on saattanut vaikka lopettaa päihteet.

Lue lisää

Ja mitä kaikkea jonkun "sairauden" takia pitäisi lääkityksen haitoiksi muutenkaan hyväksyä?

Anonyymi kirjoitti:

Jaahas. No itse olen ollut vuosia lääkkeettä ja kuten sanoin ei kukaan lääkäri koskaan niitä ole enää suositellutkaan

Ja lääkkeitä VOI syytellä jos ne pahentavat oireita ja epäilee niiden puhkaisevan uusia oireita joita lääkäri hoitaa taas uudella lääkkeellä johtaen tilaan jolle englanniksi nimitys on "prescription cascade". Se ei vain sovi joidenkin käsitykseen että lääke voi pahentaa oloa tai sen lopetuksen jälkeen asiat on paremmin

Lue lisää

Minäkin olen ollut vuosia lääkkeettömänä, mutta alkuun minulle kyllä suositeltiin neuroleptiä ennaltaehkäisyksi, mahdollisten tulevien psykoosien takia.
No eipä ole psykooseja näkynyt, eikä kuulunut.
Toisaalta tiedän, mikä niitä aikoinaan aiheutti, ja tekijät ovat jääneet pois elämästäni ( en tarkoita tässä ketään ihmisiä ).

Anonyymi kirjoitti:

Psykoosikin on suhteellinen asia sen jälkeen kun tietää miten paha olo voi pahimmillaan lääkehaittoja ja vieroitusta potevana olla psykiatrian lääkkeistä, joten mulle sana psykoosi on menettänyt uskottavuuttaan sairautena jos psykiatrian lääkkeistä voi tulla jo ihan kaamea olo jos unohtelee annoksia, vieroittautuu, lääkäri vaihtelee sua lääkkeeltä toiselle lyhyen ajan sisään ja koet aloitusoireita ja vieroitusoireita päällekkäin. Tai kärsit vaikka jostain pakkoliikkeistä tai muusta.

En toki vähättele, mutta uskon että myös psykiatrian lääkkeet muiden psykoaktiivisten aineiden lisäksi voivat joillekin jopa puhkaista psykoottisia oireita.

Lue lisää

Itsekin pidä sitä jokseenkin suhteellisena asiana.
Sain sairaalassa leikkauksen jälkeen muutaman päivän ajan tosi vahvaa kipulääkitystä, joka aiheutti vähän jopa harhaisuutta.
Psykiatrit olisivat kenties saman tien väittäneet tilaa psykoosiksi, mutta tässä kohtaa itse mietin juuri sitä suhteellisuutta.
Harhaisuus kesti vain sen muutaman päivän, ja kun kipulääkitys lopetettiin, katosi harhatkin saman tien. Eikä niitä harhoja ollut edes koko ajan sen muutaman päivän aikana.

Anonyymi kirjoitti:

Niin tää tarina lääkkeensä lopettaneesta hullusta joka sekoaa uudelleen lääkkeet lopettaessa (oli muuten tuskaa ,uni häiriintyi ja en ihmettele jos jollain vintti heittääkin jos vaikka koktailia psykiatrian lääkkeitä purkaa) on niin psykiatrian ytimessä. Kuin joku urbaani legenda mitä toistellaan ja toistellaan. Entäpä ne tarinat, joissa ihminen pääseekin vaikeuksien yli, psyyke vahvistuu lääkkeettä ja kirkkaan pään kanssa pystyy tekemään muutakin kuin makaamaan zombina sängyssä ja käymään hoitajan vastaanotolla? Vaikka käymään terapiassa, tekemään jotain tuottavampaa ja nauttimaan elämästä enemmän? eikä oikeasti olekaan missään osastolla vuoden päässä. Vaan on oppinut monenlaisia selviytymiskeinoja, esim joku on saattanut vaikka lopettaa päihteet.

Lue lisää

Lääkkeet ja cocktailit...
Asia olisi täysin ymmärrettävissä, jos käytettäisiin pientä, kevyttä lääkitystä, mutta usein annostukset ovat suuria, ja jopa useampaa lääkettä käytössä samaan aikaan.
Ihmetyttää, katsotaanko sitä lainkaan, jos vaikka ihminen pärjäisi vähemmälläkin.
Ja vielä sekin, että lääkityksiä pitäisi jatkaa vuosia, vuosikymmeniä, selvittämättä onko siihen enää myöhemmin tarvetta, vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Itsekin pidä sitä jokseenkin suhteellisena asiana.
Sain sairaalassa leikkauksen jälkeen muutaman päivän ajan tosi vahvaa kipulääkitystä, joka aiheutti vähän jopa harhaisuutta.
Psykiatrit olisivat kenties saman tien väittäneet tilaa psykoosiksi, mutta tässä kohtaa itse mietin juuri sitä suhteellisuutta.
Harhaisuus kesti vain sen muutaman päivän, ja kun kipulääkitys lopetettiin, katosi harhatkin saman tien. Eikä niitä harhoja ollut edes koko ajan sen muutaman päivän aikana.

Lue lisää

Mikä harha se taas saa ajattelemaan että psykiatri joka on siis ensin lukenut lääkäriksi ja sitte erikoistunut psykiatriaan ei tietäisi miten kipulääke toimii?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä harha se taas saa ajattelemaan että psykiatri joka on siis ensin lukenut lääkäriksi ja sitte erikoistunut psykiatriaan ei tietäisi miten kipulääke toimii?

Asiayhteys ei kai nyt tullut sinne selväksi ?
Oletan kyllä itsekin, että psykiatrit kuten muutkin lääkärit tietävät miten mikäkin lääke toimii.
Otin esille lähinnä sen harhaisuuden, jonka lääke aiheutti, sitä paitsi siellä sairaalassa ei ollut osastolla psykiatreja arvioimassa yhtään mitään.
Enkä varmasti ole, enkä ole ollut ainoa, joka saa juuri siitä kipulääkkeestä jopa harhoja, narkomaanitkin sitä väärinkäyttävät.

Aika jännä tavallaan, kun joskus arvostelee jotakin, lääkäriä tai lääkettä, niin heti on joku, joka jostain syystä tahtoo päteä, takertuen tekstin johonkin kohtaan, väittäen harhaisuudesta, " mikä harha se taas saa ajattelemaan..."

Ihmiset pystyvät ajattelemaan monenlaisia asioita täysin ilman harhojakin. Ja jos joku toinen on eri mieltä, niin siinähän voisi kyseenalaistaa, kumpi on harhainen.....

Anonyymi kirjoitti:

Mikä harha se taas saa ajattelemaan että psykiatri joka on siis ensin lukenut lääkäriksi ja sitte erikoistunut psykiatriaan ei tietäisi miten kipulääke toimii?

No minun psykiatri ei osannut tulkita perusverenkuvaa, käski mennä terveyskeskukseen. Kertoi suoraan, että hänen terveyskeskusajoista on niin kauan, ettei osaa varmasti tulkita arvoja. Oli hyvä, että sanoi.

On psykiatreja, jotka suhaa menemään, vaikkei ole mitään käsitystä asiasta. Keskeistä siinä omassa ammattitaidossa onkin ymmärtää oman osaamisensa rajat. Tai sitten voi vaan toimia Jussina ja keksiä tutkimustuloksia omien mielipiteidensä tueksi.

Anonyymi kirjoitti:

No minun psykiatri ei osannut tulkita perusverenkuvaa, käski mennä terveyskeskukseen. Kertoi suoraan, että hänen terveyskeskusajoista on niin kauan, ettei osaa varmasti tulkita arvoja. Oli hyvä, että sanoi.

On psykiatreja, jotka suhaa menemään, vaikkei ole mitään käsitystä asiasta. Keskeistä siinä omassa ammattitaidossa onkin ymmärtää oman osaamisensa rajat. Tai sitten voi vaan toimia Jussina ja keksiä tutkimustuloksia omien mielipiteidensä tueksi.

Lue lisää

Minulle psykiatri kirjoitti kolesterolilääkkeen, ja neuvoi nostamaan annosta muutaman viikon kuluttua aloituksesta.
Kysyin vielä, pitääkö ottaa verikoetta, hän sanoi, ei ole tarpeen, tarkastetaan sitten taas vuoden kuluttua, kun kontrollit.
Apteekista ostin lääkettä ja sanoin siellä ( onneksi ), miten lääkäri neuvoi lääkkeen kanssa toimimaan. " Apteekin täti " sanoi, että kyllä verikokeet täytyy ottaa ennen annoksen nostoa.
Hoidin asian yleislääkärin kanssa, myös jatkossa.

Kyllä eri alan lääkäreillä ne " omat tontit " tavallaan on, tietävät enemmän asioista, joihin ovat työssään keskittyneet.
Siellä on myös valtataistelua, saattavat ottaa itseensä, jos joku toinen tulee " tontilleni ".

Anonyymi kirjoitti:

Mikä harha se taas saa ajattelemaan että psykiatri joka on siis ensin lukenut lääkäriksi ja sitte erikoistunut psykiatriaan ei tietäisi miten kipulääke toimii?

On kipulääkkeitä, jotka aiheuttavat joillekin harhoja. Äitini oli saanut minut tehtyään synnytyslaitoksella jotain sellaista kipulääkettä, että oli nähnyt kuulemma niin verisiä ja raakoja painajaisia, ettei koskaan ennen eikä jälkeen, mutta painajaisia ei tullut enää kun ko.lääke jätettiin pois. Saattoihan se toki olla niinkin, että näki niitä painajaisia, siksi että oli juuri synnyttänyt minut. Jos ne oli jotain enteitä minun tulevasta elämästä...

Anonyymi kirjoitti:

No minun psykiatri ei osannut tulkita perusverenkuvaa, käski mennä terveyskeskukseen. Kertoi suoraan, että hänen terveyskeskusajoista on niin kauan, ettei osaa varmasti tulkita arvoja. Oli hyvä, että sanoi.

On psykiatreja, jotka suhaa menemään, vaikkei ole mitään käsitystä asiasta. Keskeistä siinä omassa ammattitaidossa onkin ymmärtää oman osaamisensa rajat. Tai sitten voi vaan toimia Jussina ja keksiä tutkimustuloksia omien mielipiteidensä tueksi.

Lue lisää

"No minun psykiatri ei osannut tulkita perusverenkuvaa, käski mennä terveyskeskukseen. Kertoi suoraan, että hänen terveyskeskusajoista on niin kauan, ettei osaa varmasti tulkita arvoja. Oli hyvä, että sanoi.

On psykiatreja, jotka suhaa menemään, vaikkei ole mitään käsitystä asiasta. Keskeistä siinä omassa ammattitaidossa onkin ymmärtää oman osaamisensa rajat. Tai sitten voi vaan toimia Jussina ja keksiä tutkimustuloksia omien mielipiteidensä tueksi."

No se jos oli jo vanhempi psykiatri, tai vaikkei olisikaan, on mennyt ne alkuajanopinnot tosiaan jo kauan aikaa sitten ja sitten erikoistunut omaan erikoisalaansa. Sairaanhoitajat osaavat tulkita perusverenkuvaa ja minäkin osaan, koska ajankohtaisesti sekä vuosia olen ollut terveydestäni huolissaan. Vaikka en varmasti nelikymppisäni osaa enää edes yläasteen matematiikkaa! Onneksi ei ole lapsia, joita neuvoa läksyissä, mutta pvk:sta on aika hyvä käsitys, mihin mikäkin saattaa viitata.

Anonyymi kirjoitti:

Itsekin pidä sitä jokseenkin suhteellisena asiana.
Sain sairaalassa leikkauksen jälkeen muutaman päivän ajan tosi vahvaa kipulääkitystä, joka aiheutti vähän jopa harhaisuutta.
Psykiatrit olisivat kenties saman tien väittäneet tilaa psykoosiksi, mutta tässä kohtaa itse mietin juuri sitä suhteellisuutta.
Harhaisuus kesti vain sen muutaman päivän, ja kun kipulääkitys lopetettiin, katosi harhatkin saman tien. Eikä niitä harhoja ollut edes koko ajan sen muutaman päivän aikana.

Lue lisää

Olen kuullut että ihan mieleltään terve ihminen on saanut harhoja esim ottaessaan unilääkkeen.
Miksipä sitten jonkun pää ei voisi mennä sekaisin psykoaktiivisten psyykenlääkkeiden tai vieroitusten seurauksena ?

Anonyymi kirjoitti:

Taitaa olla taas tätä sairaan narratiivia, että aloitin lääkkeiden syömisen huvikseni, ja kas koin ihmeparantumisen kun en enää syönytkään lääkkeitä.

Ei toimi ihan niin.

Lääkkeet tai niiden haittavaikutukset eivät ole itseisarvo, vaan se koko prosessi on seurausta sairaudesta. Jos pärjäät ilman lääkkeitä hyvä niin, mutta lääkkeitä on turha syyttää sinun omista ongelmista.

Lue lisää

Ei lääkkeitä voi omista ongelmista syyttääkään, mutta vahvasti lääkittynä on todella, lähes mahdotonta, käsitellä niitä omia ongelmia, saati sitten toipua tai parantua.
Huom! Tuo vahvasti lääkittynä. Toki voi olla, että kevyempi lääkitys voi joskus hyödyttääkin jotain.

Anonyymi kirjoitti:

Useinhan juuri syytetään lääkkeitä Kun tapaa psykoottisen ihmisen jolla on lääkitys lopetettu niin ei mene kauaa korkeintaan vuosi kun taas lääkettä tarvitaanpsykoosissa usein on ihminen tilassa mistä ei itse huomaa että siinä olisi mitään väärää, toiset sitäkin enemmän
Muista työpaikalla yhden ihmisen joka alkoi nauramaan itsekseen Naureskeli siinä viikon verran kunnes pomo laittoi sairaalaan .

Lue lisää

" ei mene kauaa... "
Ai vuosi ? Mitäs sitten kun menee yli kaksikymmentä vuotta ?
Ja edelleen pitäisi lääkärin mielestä syödä lääkkeitä ennaltaehkäisemään mahdollista psykoosia.
Totuushan on, että kenelle tahansa voi tulla psykoosi, kenelle mistäkin syystä, mahdollista se on silti.
Pitäisikö jokaisen käyttää lääkkeitä, ettei vaan koskaan tulisi psykoosia ?

Anonyymi kirjoitti:

" ei mene kauaa... "
Ai vuosi ? Mitäs sitten kun menee yli kaksikymmentä vuotta ?
Ja edelleen pitäisi lääkärin mielestä syödä lääkkeitä ennaltaehkäisemään mahdollista psykoosia.
Totuushan on, että kenelle tahansa voi tulla psykoosi, kenelle mistäkin syystä, mahdollista se on silti.
Pitäisikö jokaisen käyttää lääkkeitä, ettei vaan koskaan tulisi psykoosia ?

Lue lisää

Jostain syystä kaikille ei kuitenkaan tule psykoosia, vaikka niille joille sitä tulee sitä tulee toistuvasti. Ja sama koskee muitakin ajatusvääristymiä.

Anonyymi kirjoitti:

Jostain syystä kaikille ei kuitenkaan tule psykoosia, vaikka niille joille sitä tulee sitä tulee toistuvasti. Ja sama koskee muitakin ajatusvääristymiä.

Ei tätäkään voi yleistää.
Voi olla, että nuorempana on ollut useitakin psykooseja, ja myöhemmässä elämänvaiheessa niitä ei enää ole lainkaan.
Varmasti riippuu siitäkin, mikä ne psykoosit on aiheuttanut.
Eli ajatusvääristymä sekin on, jos ajattelee, että kaikki mitä on tapahtunut joskus, tapahtuisi myös uudelleen.

Anonyymi kirjoitti:

Olen kuullut että ihan mieleltään terve ihminen on saanut harhoja esim ottaessaan unilääkkeen.
Miksipä sitten jonkun pää ei voisi mennä sekaisin psykoaktiivisten psyykenlääkkeiden tai vieroitusten seurauksena ?

Lue lisää

Jotkut tukitavalliset Astma lääkkeetkin aiheuttavat harhaisuutta sekä tarkkaavaisuus häiriöitä ja kolestroolilääkkeet unettomuutta ja muistamattomuutta.Ettäs tiiätte.

Ja miksiköhän se lääkkeiden lopettaminen on vaikeaa?

Siksi koska keho mukautuu niihin, niihin tulee fyysinen riippuvuus (dependence), keho esim vähentää serotoniinireseptorien tiheyttä vastatakseen siihen että serotoniinin takaisinottoa estetään ettei mitään olisi liikaa. Loppuvaiheessa ihmisellä on kemiallinen epätasapaino kehossaan mikä oireilee henkisen ja fyysisen tason vieroitusoireina. Miljardit neuronit on tottuneet lääkkeen alla oloon ja kun se otetaan pois äkillisesti, ne ei toimi oikein ajan x.

Mitä pitempään ja isompia annoksia käyttää sen isompi on vieroitusoireiden riski. Jollakin edes hidas vieroitus ei auta poistamaan oireita täysin. Ja sekään ei auta että lääkärit takavuosina etenkin ei ottanut vieroitusoireita vakavssti ja Suomessa ole mitään kunnollista vieroirusopasta tai kunnon tukea vieroitusongelmien kanssa.

Moni lääkäri ei takavuosina tiennyt vieroituksesta juuri mitään tai antaneet toimivia neuvoja. "Enpä ole tuollaisesta kuullutkaan" sanoi yksi kun sähköiskut vaan napsui päässä eikä saanut annosta vähennettyä puolittamalla annosta koska oireet häiritsi. Ainoa neuvo oli tasoa "kuuntele kehoasi". All right!

Anonyymi kirjoitti:

Ja miksiköhän se lääkkeiden lopettaminen on vaikeaa?

Siksi koska keho mukautuu niihin, niihin tulee fyysinen riippuvuus (dependence), keho esim vähentää serotoniinireseptorien tiheyttä vastatakseen siihen että serotoniinin takaisinottoa estetään ettei mitään olisi liikaa. Loppuvaiheessa ihmisellä on kemiallinen epätasapaino kehossaan mikä oireilee henkisen ja fyysisen tason vieroitusoireina. Miljardit neuronit on tottuneet lääkkeen alla oloon ja kun se otetaan pois äkillisesti, ne ei toimi oikein ajan x.

Mitä pitempään ja isompia annoksia käyttää sen isompi on vieroitusoireiden riski. Jollakin edes hidas vieroitus ei auta poistamaan oireita täysin. Ja sekään ei auta että lääkärit takavuosina etenkin ei ottanut vieroitusoireita vakavssti ja Suomessa ole mitään kunnollista vieroirusopasta tai kunnon tukea vieroitusongelmien kanssa.

Moni lääkäri ei takavuosina tiennyt vieroituksesta juuri mitään tai antaneet toimivia neuvoja. "Enpä ole tuollaisesta kuullutkaan" sanoi yksi kun sähköiskut vaan napsui päässä eikä saanut annosta vähennettyä puolittamalla annosta koska oireet häiritsi. Ainoa neuvo oli tasoa "kuuntele kehoasi". All right!

Lue lisää

Itse olen sitä mieltä on että lääkkeet on ongelmallisempia usein pitkäaikaiskäytöllä ja kun käy läpi lääkevaihdoksia sun muuta. Kaikki tämä lisää riskejä ongelmiin. Vaihdos, lopetus, nosto, vähennys, aloitus.

Anonyymi kirjoitti:

Itse olen sitä mieltä on että lääkkeet on ongelmallisempia usein pitkäaikaiskäytöllä ja kun käy läpi lääkevaihdoksia sun muuta. Kaikki tämä lisää riskejä ongelmiin. Vaihdos, lopetus, nosto, vähennys, aloitus.

Lue lisää

Eikä taida olla sellaista psykoosisairasta, joka ei olisi itse kokeillut säätää sitä omaa lääkitystään lääkärin tietämättä.

Anonyymi kirjoitti:

Eikä taida olla sellaista psykoosisairasta, joka ei olisi itse kokeillut säätää sitä omaa lääkitystään lääkärin tietämättä.

Siksi varmaan auttaisi kun psykiatrit sanoisivat potilaalle, tiesitkö että hei nää pillerit ei aiheuta riippuvuutta mutta keho mukautuu niihin ja niistä tulee vieroitusoireita mitkä voi vaikuttaa myös henkisesti vointiin . Kannattaa tulla purkuvaiheessa vastaanotolleni.

Mutta ei, nuo kusettajat eivät sano mistään tällaisesta, kenties ohimennen sanovat että lääkkeen voi lopettaa milloin vain (ihan oikeasti mulle on sanottu näin) ja ne ei aiheuta riippuvuutta. Ja hiljaisuus lopetusvaikeuksista.

Osa säätää lääkityksiään, koska saavat esim parkinsonismia, seksuaalisen toiminnan häiriöitä, kuolausta, miestissit tai muuta mitä dopamiininsalpauslääkkeistä/randomisti momnia aivojesi reseptoreita summamutikassa pyörittelevistä lääkkeistä voi seurata. Toisinsanoen, sulla on niissä p...a olo, elämä ei ole täysin palkitsevaa. Ja lääkäri ei ehkä suostu noiden epämiellyttävien lääkkeiden purkuun lähtemään koska lääkärihän ei lääkkeitä käytä, joten hänen mielestään ja hänen oppikirjojen mielestä antipsykootteja pitäisi käyttää hamaan tappiin asti ja ne on hyviä lääkkeitä. Niin johan se innostaa veivata sitä annosta.

Tarina ei ole aina tasoa "potilaalla oli hyvä olo, siksi hän koki tarvetta lopettaa lääkityksen" tai potilas oli niin hölmö ettei tajunnut lääkityksen tarvettaan. Potilas ei ehkä koe täyttymystä elämässä lääkkeissä.

Monilla on vaikeuksia lopettaa lääkkeitä ja vuonna 2019 julkaistun RADAR-tutkimuksen mukaan arviolta 25 % menee uudelleen jossain vaiheessa psykoosiin, jos lääkettä vähennettäisiin varovaisesti ja hitaasti 1-2 vuoden aikana. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että psykoosi ei vaikuta toimintakykyyn välttämättä lainkaan niin paljon, kuin yleensä kuvitellaan ja että 72 % pitkäaikaislääkityistä skitsofreniapotilaista ei mene psykoosiin, kun lääkitystä vähennetään asteittain. Monesti, vaikka riski psykoosin uusiutumiselle olisi suurempi vuoden parin ajan, vähittäinen lopettaminen kannattaa pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi Wunderlink et al (2007) tutkimuksen mukaan seitsemän vuoden kuluessa lääkityksen lopettaneiden/vähentäneiden relapsiriski laski ja sosiaalinen toimintakyky koheni paremmaksi, kuin lääkitykselle jääneiden potilaiden. Nämä tutkimukset eivät tietenkään koske ihmisiä, jotka eivät käytä vuosikausia neuroleptejä. Itse lopetin esimerkiksi neuroleptit seinään ja söin niitä muutaman kuukauden. Niiden "vaste" "oireisiini" oli olematon, mutta niin oli kyllä vieroitusoireetkin. Lopettamisella oli ainoastaan positiivisia vaikutuksia, ja lopettaminen oli äärimmäisen helppoa. Näin on myös suurella osalla pitkäaikaislääkitystä potilaista, vaikka relapsiriski olisikin koholla lopettamisen yhteydessä muutaman kuukauden. Monesti kannattaa kuitenkin hoitaa asiansa niin, ettei ajaudu käyttämään pitkäaikaisesti lääkitystä, joka muokkaa monin tavoin hermojärjestelmää ja ihmisen hormonitoimintaa. Noita lääkkeitä ei ole kovinkaan paljon tutkittu pitkällä aikavälillä, eikä lääkitystä käyttämättömiä tai vähän käyttäneitä koehenkilöitä käytännössä osallistu tutkimuksiin. Lääkäreille muodostuva käsitys neuroleptien "tehosta" muodostuu lähinnä lääkeyhtiöiden rahoittamissa tutkimuksissa, joissa on kaksi pitkäaikaislääkittyä ryhmää, joista toinen on plasebolla ja kärsii vieroitusoireista, ja toinen on jollain neuroleptillä. Molemmat ryhmät luonnollisesti kärsivät lääkityksen aiheuttamista komplikaatioista, kuten parkinsson-lääkitystä vaativista pakkoliikkeistä, plasebo-ryhmälle satunnaistetut jostain kumman syystä jopa joskus enemmän. Lääkärien mukaan tämä tietenkin johtuu nosebo-efektistä eikä siitä, että potilaat vieroitetaan alle kahdessa viikossa neuroleptiltä plasebolle.

Anonyymi kirjoitti:

Ja miksiköhän se lääkkeiden lopettaminen on vaikeaa?

Siksi koska keho mukautuu niihin, niihin tulee fyysinen riippuvuus (dependence), keho esim vähentää serotoniinireseptorien tiheyttä vastatakseen siihen että serotoniinin takaisinottoa estetään ettei mitään olisi liikaa. Loppuvaiheessa ihmisellä on kemiallinen epätasapaino kehossaan mikä oireilee henkisen ja fyysisen tason vieroitusoireina. Miljardit neuronit on tottuneet lääkkeen alla oloon ja kun se otetaan pois äkillisesti, ne ei toimi oikein ajan x.

Mitä pitempään ja isompia annoksia käyttää sen isompi on vieroitusoireiden riski. Jollakin edes hidas vieroitus ei auta poistamaan oireita täysin. Ja sekään ei auta että lääkärit takavuosina etenkin ei ottanut vieroitusoireita vakavssti ja Suomessa ole mitään kunnollista vieroirusopasta tai kunnon tukea vieroitusongelmien kanssa.

Moni lääkäri ei takavuosina tiennyt vieroituksesta juuri mitään tai antaneet toimivia neuvoja. "Enpä ole tuollaisesta kuullutkaan" sanoi yksi kun sähköiskut vaan napsui päässä eikä saanut annosta vähennettyä puolittamalla annosta koska oireet häiritsi. Ainoa neuvo oli tasoa "kuuntele kehoasi". All right!

Lue lisää

Nämä "brain zapsit" ovat aivojen verisuonten laajentumisen seuraus. Ne ovat lisääntyneen verenvirtauksen todellisia ääniä, pää kun johtaa myös "konduktiivisesti" ääntä.
Tämä on seuraus serotoniinin eli verisuonten tonus-hormonin vähenemisestä ja samalla verisuonten supistuvan tonuksen vähenemisestä. Aivojen verisuonten terveys ei ole myöskään pitkässä juoksussa mikään leikin asia, vaan pahimmillaan elämän ja kuoleman kysymys.

Eli jos "lääkärisi" osoittaa ylimielistä halveksuntaa, halveksuu hän samalla elämää yleensäkin, tai "mielenterveyskuntoutujia" lähtökohtaisesti. Lääkefirmat-lääkärit asetelma myös tuo oman asenteellisen lisänsä.

Sitähän se nimenomaan on, yksilöllistä.
Koskaan ei voi sanoa, kun minulla meni niin ja näin, niin muillakin menisi. Tai jos jollain käy jotenkin, niin minullakin pitäisi käydä samalla tavalla.
Eikä kukaan muukaan pysty näitä sanomaan tois(t)en puolesta.

Anonyymi kirjoitti:

Eikä taida olla sellaista psykoosisairasta, joka ei olisi itse kokeillut säätää sitä omaa lääkitystään lääkärin tietämättä.

Juu, tulihan niitä aikoinaan syötyä enemmän kuin lääkäri määräsi, joskus jopa paljon enemmän. Ihan aina ei tullut kaikkea kerrottua edes lääkäreille.
Toki siihen aikaan ainoana typeränä päämääränäni oli pysytellä mahdollisimman sekaisin lähes millä keinolla tahansa.

Anonyymi kirjoitti:

Nämä "brain zapsit" ovat aivojen verisuonten laajentumisen seuraus. Ne ovat lisääntyneen verenvirtauksen todellisia ääniä, pää kun johtaa myös "konduktiivisesti" ääntä.
Tämä on seuraus serotoniinin eli verisuonten tonus-hormonin vähenemisestä ja samalla verisuonten supistuvan tonuksen vähenemisestä. Aivojen verisuonten terveys ei ole myöskään pitkässä juoksussa mikään leikin asia, vaan pahimmillaan elämän ja kuoleman kysymys.

Eli jos "lääkärisi" osoittaa ylimielistä halveksuntaa, halveksuu hän samalla elämää yleensäkin, tai "mielenterveyskuntoutujia" lähtökohtaisesti. Lääkefirmat-lääkärit asetelma myös tuo oman asenteellisen lisänsä.

Lue lisää

Yksi teoria lääkevieroituspalstalla on se, että brain zapseilla on yhtäläisyyksiä tilan kanssa, mille on englannin kielellä nimitys "Lhermittes sign". Tätä tavataan esim MS-taudissa.

"Brain zaps are a common symptom of SSRI withdrawal.

Brain zaps probably are related to a central nervous system symptom called Lhermitte's sign. See https://secure.wikimedia.org/wikipedia/en/wiki/Lhermitte's_sign

Lhermitte's sign is very low-level electrical signaling in the brain. It is a symptom that your nervous system has been destabilized by withdrawal. Like Lhermitte's, the zaps probably are a neurological hypersensitivity phenomenon. Many people who have the zaps say they are related to eye or head motion.

It is a cousin of epilepsy in that it is also abnormal electrical activity in the brain. Some people claim it can be treated with anti-seizure medications.

Lhermitte's is usually associated with electrical sensations in other places in the body but those who have bothered to look into the withdrawal zaps have called them a type of Lhermitte's."

https://www.survivingantidepressants.org/topic/288-brain-zaps/

Anonyymi kirjoitti:

Yksi teoria lääkevieroituspalstalla on se, että brain zapseilla on yhtäläisyyksiä tilan kanssa, mille on englannin kielellä nimitys "Lhermittes sign". Tätä tavataan esim MS-taudissa.

"Brain zaps are a common symptom of SSRI withdrawal.

Brain zaps probably are related to a central nervous system symptom called Lhermitte's sign. See https://secure.wikimedia.org/wikipedia/en/wiki/Lhermitte's_sign

Lhermitte's sign is very low-level electrical signaling in the brain. It is a symptom that your nervous system has been destabilized by withdrawal. Like Lhermitte's, the zaps probably are a neurological hypersensitivity phenomenon. Many people who have the zaps say they are related to eye or head motion.

It is a cousin of epilepsy in that it is also abnormal electrical activity in the brain. Some people claim it can be treated with anti-seizure medications.

Lhermitte's is usually associated with electrical sensations in other places in the body but those who have bothered to look into the withdrawal zaps have called them a type of Lhermitte's."

https://www.survivingantidepressants.org/topic/288-brain-zaps/

Lue lisää

Uskon, että psykiatristen lääkkeiden (esim. SSRI) tutkimuksessa ollaan jo pitkällä kun haittavaikutuksia ei enää hahmoteta toissijaisina sivuvaikutuksina vaan osana lääkkeen toimintamekanismia siinä kuin mahdolliset hyödytkin. Keskittyminen brain zapseihin voisi kertoa jo paljon näiden lääkkeiden vaikutuksista aivoissa ja hermostossa, siis myös negatiivisista vaikutuksista jos ei jäädä vaan kiinni siihen ideaan kuinka meillä on tyyliin neuroplastisuutta buustaavia hyödyllisiä lääkkeitä vaan näissä lääkkeissä saattaa olla harmejakin hermostolle ja aivoille kun tarkemmin tutkitaan. Aika itsevarmasti psykiatria on ollut muokkaamassa ihmisten aivojen ja hermoston toimintaa uusiksi heidän alakulossaan.

Brain zapsit ainakin itselläni aktivoituivat vertikaalisessa suunnassa katsetta liikutellessa ja tuntuivat muljahduksena päässä ja pitkin hermostoa.

SSRI lääkkeet pakottavat kehon homeostaasin mukautumaan uuteen tilaan lääkkeen alla ja vieroittautuessa taas pakottavat kehon hakemaan uuden homeostaasitilan lääkkeettä. Se ei ole edes absoluuttisen varmaa, että keho palautuu alkuperäistilaan. Jotain häikkää voi jäädä.

yleisellä tasolla kuvaillen brain zapseissa on kyse jostain epätasapainotilasta hermostossa, jonka lääkepurku laukaisee.

Anonyymi kirjoitti:

Uskon, että psykiatristen lääkkeiden (esim. SSRI) tutkimuksessa ollaan jo pitkällä kun haittavaikutuksia ei enää hahmoteta toissijaisina sivuvaikutuksina vaan osana lääkkeen toimintamekanismia siinä kuin mahdolliset hyödytkin. Keskittyminen brain zapseihin voisi kertoa jo paljon näiden lääkkeiden vaikutuksista aivoissa ja hermostossa, siis myös negatiivisista vaikutuksista jos ei jäädä vaan kiinni siihen ideaan kuinka meillä on tyyliin neuroplastisuutta buustaavia hyödyllisiä lääkkeitä vaan näissä lääkkeissä saattaa olla harmejakin hermostolle ja aivoille kun tarkemmin tutkitaan. Aika itsevarmasti psykiatria on ollut muokkaamassa ihmisten aivojen ja hermoston toimintaa uusiksi heidän alakulossaan.

Brain zapsit ainakin itselläni aktivoituivat vertikaalisessa suunnassa katsetta liikutellessa ja tuntuivat muljahduksena päässä ja pitkin hermostoa.

SSRI lääkkeet pakottavat kehon homeostaasin mukautumaan uuteen tilaan lääkkeen alla ja vieroittautuessa taas pakottavat kehon hakemaan uuden homeostaasitilan lääkkeettä. Se ei ole edes absoluuttisen varmaa, että keho palautuu alkuperäistilaan. Jotain häikkää voi jäädä.

yleisellä tasolla kuvaillen brain zapseissa on kyse jostain epätasapainotilasta hermostossa, jonka lääkepurku laukaisee.

Lue lisää

Minulle tuli ajan saatossa hermostosairaus, ja päässä on jotain valkean aineen muutoksia.
Luulisin, että nämä ovat ainakin osittain rankkojen pitkäaikaisten lääkitysten seurauksia.

Anonyymi kirjoitti:

Eikä taida olla sellaista psykoosisairasta, joka ei olisi itse kokeillut säätää sitä omaa lääkitystään lääkärin tietämättä.

Tulihan se tohtoreiden tietoon monien vatsahuuhteluiden yhteydessä.
Että tuli kyllä säädettyä.

Minulla loppui psyykenlääkkeiden lopetukseen
- pakkoliikehdintä ja lihasspasmit kaulalla jotka liittyivät todennäköisesti extrapyramidaalioireisiin.
https://www.webmd.com/schizophrenia/what-are-extrapyramidal-effects

Extrapyramidaalioirettani hoidettiin uusilla lääkkeillä monien psykiatrien kiistäen se (ei kaikki psykiatrit kiistäneet), mutta ratkaisu niihin tuli kun lopetin lääkkeet mitkä aiheutti niitä sillä koin sen äärimmäisen harmilliseksi, että käytin jotain lääkettä joka puhkaisi oireita joita lääkittiin.

(ei, minulla ei ole skitsofreniaa diagnoosina vaikka jaoinkin tuon linkin ja olen aivan vakuuttunut että jos olisin jäänyt psykiatrian lääkittäväksi minulle joku kroonisesti pahasti sairas diagnoosi olisi napsahtanutkin)

- selittämätön ahdistus joka puhkesi vieroituksesta ja oli pahimmillaan kuin keho olisi jumittunut paniikkikohtaukseen koko päiväksi. Haittavaikutukset ja vieroitusoireet ovat minulla puhkaisseet pahimman ahdistuksen mitä olen elämässäni kokenut, oloni oli levoton ja paniikin partaalla.
- unettomuus ja unen laatu syveni, Vieroitukset puhkaisivat unettomuutta joka korjaantui vieroittautuessa lääkkeistä ja noudattaessa unettomuuden lääkkeettömiä hoitokeinoja
- tunne että on pakko tappaa itsensä, koska ei kestä enää sekuntiakaan kun on niin paha olla eikä olo ole sellainen että olisi oma itsensä ja potee jotain aivan ihme oireita (neurologisia ja fyysisiä). Kävin läpi sekavuutta vieroitusunettomuuden aikana ja se kesti pitkään, mutta unella on taipumus palautua onneksi :)
- monet fyysiset oudot oireet mitkä puhkesivat vieroituksessa joita psykiatri tulkitsi psykoosin läpi vaikka ne saattoivat olla esim. neuropaattisia oireita(parestesia, polttelu, pistely). Minulla tuntui yhdessä vaiheessa monen lääkkeen vaihteluita että päässäni ja niskassani menee polttavia tunteita, ja lisäksi tunsin että jalkojani pitkin olisi mennyt jatkuva pistely ja samanlainen polttelu

Olen lukenut että muillakin ihmisillä on ollut tällaisia tuntemuksia kehossaan https://www.reddit.com/r/PSSD/comments/xy5i5t/has_anyone_had_these_symptoms_burning_in_brain/

Innolla seuraan tutkimusta small fiber neuropathyn eli ohutsäieneuropatian ja PSSD:n yhteydestä. Kärsin edelleen lääkkeen seurauksena oireista jotka sopisivat neuropatian oirekuvaan ja oireisto puhkesi vieroituksessa jota lääkittiin. Kärsin edelleen PSSD:stä joka muutti lääkkeen aikana kokemiani seksuaalihäiriöitä vielä askeleen pahemmaksi ja uskon että psykiatrian tapa lääkitä harmia lääkkeellä pahensi tilaani.
https://rxisk.org/pssd-withdrawal-small-fiber-neuropathy/
https://www.pssd-suomi.com/mita-on-pssd

Hirvittää ajatella, että kehoni kävi jo vieroitusta masennuslääkkeistä ja ties mitä aivoissani tapahtui reseptoritasolla, kenties serotoniinireseptorien tiheys oli vähentynyt jatkuvassa käytössä reaktiona keinotekoiseen serotoniinin takaisinoton estoon. Tähän päälle psykiatri teki lisäsotkua mm. antipsykoottien ja rauhoittavien yhdistelmällä. Antipsykootit on ns. likaisia lääkkeitä vaikuttaen hirveään määrään reseptoreita ja ties miten tällaisten määräys vaikutti kun olin parhaillaan vieroittautumassa yhdessä, ja koen nämä lääkkeet kaikkein haitallisimmiksi aivoille
- levottomat jalat helpotti
- kognitiiviset ongelmat helpotti merkittävästi vaikken ole ennallani. Lääkityksessä tuntui kuin olisin elänyt utun keskellä olematta kytköksissä itseeni ja tunne-elämääni laisinkaan. Kun kognitiiviset ongelmat helpottaa, myös kyky prosessoida asioita ja tunne-elämäänsä parani. Kun lähtökohtaisesti oli jo enemmän tunne-elämää kiitos lääkitysten puutteen.

Palautuminen lääkkeistä vei pitkään, mutta koen kuinka kehoni on korjannut ja yrittänyt palauttaa tuhoa mitä psykiatrian lääkkeet aiheutti. Koskaanhan hermostoni ei varmaan tasapainota itseään alkutilaansa, ja uskon että minulle on jäänyt jotain häikkää kehooni edelleen. Sanoisin, että palautuminen psykiatrian harmista voi olla erittäin pitkillä kantimilla, puhutaan kuukausista ja jopa vuosista.

Mitäköhän psykiatri olisi tästä listasta mieltä? Kuuluvat sairauteen vaikka puhkesivat pitkäaikaislääkityksen alasajossa ja pahenivat uuden lääkinnän myötä?

Vastausta odotellessa. :) Jos psykiatrit ovat tekevinään hyvää, he ottaisivat huomioon sen että saattavat turmella ihmisten terveyttä hoitaessaan ihmisiä. Nuo kaikki puhjenneet oireet tuottivat sitten reaktiona lisääntynyttä pahaa oloa ja jopa itsemurha-ajatuksia eli juuri sitä mitä psykiatrit hoitavat. Onneksi heillä on loputtomasti lääkkeitä lääkeuhreilleen tarjolla, vaikka siihen asti että potilas ottaa hengen haittojen seurauksena joita he eivät koskaan myönnä. Ja miten myöntäisivätkään kun eivät tiedä hevonv mitä tekevät ihmisille pitemmän päälle?

Hyvä kun yhdestä lääkkeestä on tutkimusta lyhyellä tähtäimellä, entä sitten pitkien, päällekkäin tapahtuvien lääkekuurien vaikutuksista aivohin ja hermostoon? Siitä miten aivot ja hermosto reagoi kun sarjana ja päällekkäin vaihtelet lääkityksiä ja lisäilet niitä vähän mutulla?

Oikea lääkäri ei tee harmia.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla loppui psyykenlääkkeiden lopetukseen
- pakkoliikehdintä ja lihasspasmit kaulalla jotka liittyivät todennäköisesti extrapyramidaalioireisiin.
https://www.webmd.com/schizophrenia/what-are-extrapyramidal-effects

Extrapyramidaalioirettani hoidettiin uusilla lääkkeillä monien psykiatrien kiistäen se (ei kaikki psykiatrit kiistäneet), mutta ratkaisu niihin tuli kun lopetin lääkkeet mitkä aiheutti niitä sillä koin sen äärimmäisen harmilliseksi, että käytin jotain lääkettä joka puhkaisi oireita joita lääkittiin.

(ei, minulla ei ole skitsofreniaa diagnoosina vaikka jaoinkin tuon linkin ja olen aivan vakuuttunut että jos olisin jäänyt psykiatrian lääkittäväksi minulle joku kroonisesti pahasti sairas diagnoosi olisi napsahtanutkin)

- selittämätön ahdistus joka puhkesi vieroituksesta ja oli pahimmillaan kuin keho olisi jumittunut paniikkikohtaukseen koko päiväksi. Haittavaikutukset ja vieroitusoireet ovat minulla puhkaisseet pahimman ahdistuksen mitä olen elämässäni kokenut, oloni oli levoton ja paniikin partaalla.
- unettomuus ja unen laatu syveni, Vieroitukset puhkaisivat unettomuutta joka korjaantui vieroittautuessa lääkkeistä ja noudattaessa unettomuuden lääkkeettömiä hoitokeinoja
- tunne että on pakko tappaa itsensä, koska ei kestä enää sekuntiakaan kun on niin paha olla eikä olo ole sellainen että olisi oma itsensä ja potee jotain aivan ihme oireita (neurologisia ja fyysisiä). Kävin läpi sekavuutta vieroitusunettomuuden aikana ja se kesti pitkään, mutta unella on taipumus palautua onneksi :)
- monet fyysiset oudot oireet mitkä puhkesivat vieroituksessa joita psykiatri tulkitsi psykoosin läpi vaikka ne saattoivat olla esim. neuropaattisia oireita(parestesia, polttelu, pistely). Minulla tuntui yhdessä vaiheessa monen lääkkeen vaihteluita että päässäni ja niskassani menee polttavia tunteita, ja lisäksi tunsin että jalkojani pitkin olisi mennyt jatkuva pistely ja samanlainen polttelu

Olen lukenut että muillakin ihmisillä on ollut tällaisia tuntemuksia kehossaan https://www.reddit.com/r/PSSD/comments/xy5i5t/has_anyone_had_these_symptoms_burning_in_brain/

Innolla seuraan tutkimusta small fiber neuropathyn eli ohutsäieneuropatian ja PSSD:n yhteydestä. Kärsin edelleen lääkkeen seurauksena oireista jotka sopisivat neuropatian oirekuvaan ja oireisto puhkesi vieroituksessa jota lääkittiin. Kärsin edelleen PSSD:stä joka muutti lääkkeen aikana kokemiani seksuaalihäiriöitä vielä askeleen pahemmaksi ja uskon että psykiatrian tapa lääkitä harmia lääkkeellä pahensi tilaani.
https://rxisk.org/pssd-withdrawal-small-fiber-neuropathy/
https://www.pssd-suomi.com/mita-on-pssd

Hirvittää ajatella, että kehoni kävi jo vieroitusta masennuslääkkeistä ja ties mitä aivoissani tapahtui reseptoritasolla, kenties serotoniinireseptorien tiheys oli vähentynyt jatkuvassa käytössä reaktiona keinotekoiseen serotoniinin takaisinoton estoon. Tähän päälle psykiatri teki lisäsotkua mm. antipsykoottien ja rauhoittavien yhdistelmällä. Antipsykootit on ns. likaisia lääkkeitä vaikuttaen hirveään määrään reseptoreita ja ties miten tällaisten määräys vaikutti kun olin parhaillaan vieroittautumassa yhdessä, ja koen nämä lääkkeet kaikkein haitallisimmiksi aivoille
- levottomat jalat helpotti
- kognitiiviset ongelmat helpotti merkittävästi vaikken ole ennallani. Lääkityksessä tuntui kuin olisin elänyt utun keskellä olematta kytköksissä itseeni ja tunne-elämääni laisinkaan. Kun kognitiiviset ongelmat helpottaa, myös kyky prosessoida asioita ja tunne-elämäänsä parani. Kun lähtökohtaisesti oli jo enemmän tunne-elämää kiitos lääkitysten puutteen.

Palautuminen lääkkeistä vei pitkään, mutta koen kuinka kehoni on korjannut ja yrittänyt palauttaa tuhoa mitä psykiatrian lääkkeet aiheutti. Koskaanhan hermostoni ei varmaan tasapainota itseään alkutilaansa, ja uskon että minulle on jäänyt jotain häikkää kehooni edelleen. Sanoisin, että palautuminen psykiatrian harmista voi olla erittäin pitkillä kantimilla, puhutaan kuukausista ja jopa vuosista.

Mitäköhän psykiatri olisi tästä listasta mieltä? Kuuluvat sairauteen vaikka puhkesivat pitkäaikaislääkityksen alasajossa ja pahenivat uuden lääkinnän myötä?

Vastausta odotellessa. :) Jos psykiatrit ovat tekevinään hyvää, he ottaisivat huomioon sen että saattavat turmella ihmisten terveyttä hoitaessaan ihmisiä. Nuo kaikki puhjenneet oireet tuottivat sitten reaktiona lisääntynyttä pahaa oloa ja jopa itsemurha-ajatuksia eli juuri sitä mitä psykiatrit hoitavat. Onneksi heillä on loputtomasti lääkkeitä lääkeuhreilleen tarjolla, vaikka siihen asti että potilas ottaa hengen haittojen seurauksena joita he eivät koskaan myönnä. Ja miten myöntäisivätkään kun eivät tiedä hevonv mitä tekevät ihmisille pitemmän päälle?

Hyvä kun yhdestä lääkkeestä on tutkimusta lyhyellä tähtäimellä, entä sitten pitkien, päällekkäin tapahtuvien lääkekuurien vaikutuksista aivohin ja hermostoon? Siitä miten aivot ja hermosto reagoi kun sarjana ja päällekkäin vaihtelet lääkityksiä ja lisäilet niitä vähän mutulla?

Oikea lääkäri ei tee harmia.

Lue lisää

Miten jotakin masennusta, psykoosia jne potevaa auttaa lähtökohtaisestikaan että hänen terveytensä turmellaan tuolla tavoin? Ei kukaan piristy ja ala elämään terveys sabotoituna jos aivotkin on sillä tolalla että hyvä kun pystyy enää ajattelemaan pillereissä, tunne-elämä ja seksuaalisuus lamaannutettuna, saa pakkoliikkeitä, ja on paniikin partaalla vieroituksissa?
Silti ihmisiä rutiininomaisesti pakkolääkitään hoidossa ja perusoletus on aina sama, lääkekokeiluista on enemmän hyötyä kuin harmia. Psykiatria vaikenee täysin harmista mitä ihmiset saavat. Harmista joka voi lisätä heidän mielenterveydellistä oireiluaan. Kokemukset voivat olla traumatisoivia ihmisille.

Ei tässä paljon auta, että joku tulee toistelemaan, että hän on saanut lääkkeistä hyötyä. Onko oikein että joillekin taas tuotetaan jopa pakolla suurta harmia?

Niin kävi minullakin, myös itsetuhoinen käytökseni loppui.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla loppui psyykenlääkkeiden lopetukseen
- pakkoliikehdintä ja lihasspasmit kaulalla jotka liittyivät todennäköisesti extrapyramidaalioireisiin.
https://www.webmd.com/schizophrenia/what-are-extrapyramidal-effects

Extrapyramidaalioirettani hoidettiin uusilla lääkkeillä monien psykiatrien kiistäen se (ei kaikki psykiatrit kiistäneet), mutta ratkaisu niihin tuli kun lopetin lääkkeet mitkä aiheutti niitä sillä koin sen äärimmäisen harmilliseksi, että käytin jotain lääkettä joka puhkaisi oireita joita lääkittiin.

(ei, minulla ei ole skitsofreniaa diagnoosina vaikka jaoinkin tuon linkin ja olen aivan vakuuttunut että jos olisin jäänyt psykiatrian lääkittäväksi minulle joku kroonisesti pahasti sairas diagnoosi olisi napsahtanutkin)

- selittämätön ahdistus joka puhkesi vieroituksesta ja oli pahimmillaan kuin keho olisi jumittunut paniikkikohtaukseen koko päiväksi. Haittavaikutukset ja vieroitusoireet ovat minulla puhkaisseet pahimman ahdistuksen mitä olen elämässäni kokenut, oloni oli levoton ja paniikin partaalla.
- unettomuus ja unen laatu syveni, Vieroitukset puhkaisivat unettomuutta joka korjaantui vieroittautuessa lääkkeistä ja noudattaessa unettomuuden lääkkeettömiä hoitokeinoja
- tunne että on pakko tappaa itsensä, koska ei kestä enää sekuntiakaan kun on niin paha olla eikä olo ole sellainen että olisi oma itsensä ja potee jotain aivan ihme oireita (neurologisia ja fyysisiä). Kävin läpi sekavuutta vieroitusunettomuuden aikana ja se kesti pitkään, mutta unella on taipumus palautua onneksi :)
- monet fyysiset oudot oireet mitkä puhkesivat vieroituksessa joita psykiatri tulkitsi psykoosin läpi vaikka ne saattoivat olla esim. neuropaattisia oireita(parestesia, polttelu, pistely). Minulla tuntui yhdessä vaiheessa monen lääkkeen vaihteluita että päässäni ja niskassani menee polttavia tunteita, ja lisäksi tunsin että jalkojani pitkin olisi mennyt jatkuva pistely ja samanlainen polttelu

Olen lukenut että muillakin ihmisillä on ollut tällaisia tuntemuksia kehossaan https://www.reddit.com/r/PSSD/comments/xy5i5t/has_anyone_had_these_symptoms_burning_in_brain/

Innolla seuraan tutkimusta small fiber neuropathyn eli ohutsäieneuropatian ja PSSD:n yhteydestä. Kärsin edelleen lääkkeen seurauksena oireista jotka sopisivat neuropatian oirekuvaan ja oireisto puhkesi vieroituksessa jota lääkittiin. Kärsin edelleen PSSD:stä joka muutti lääkkeen aikana kokemiani seksuaalihäiriöitä vielä askeleen pahemmaksi ja uskon että psykiatrian tapa lääkitä harmia lääkkeellä pahensi tilaani.
https://rxisk.org/pssd-withdrawal-small-fiber-neuropathy/
https://www.pssd-suomi.com/mita-on-pssd

Hirvittää ajatella, että kehoni kävi jo vieroitusta masennuslääkkeistä ja ties mitä aivoissani tapahtui reseptoritasolla, kenties serotoniinireseptorien tiheys oli vähentynyt jatkuvassa käytössä reaktiona keinotekoiseen serotoniinin takaisinoton estoon. Tähän päälle psykiatri teki lisäsotkua mm. antipsykoottien ja rauhoittavien yhdistelmällä. Antipsykootit on ns. likaisia lääkkeitä vaikuttaen hirveään määrään reseptoreita ja ties miten tällaisten määräys vaikutti kun olin parhaillaan vieroittautumassa yhdessä, ja koen nämä lääkkeet kaikkein haitallisimmiksi aivoille
- levottomat jalat helpotti
- kognitiiviset ongelmat helpotti merkittävästi vaikken ole ennallani. Lääkityksessä tuntui kuin olisin elänyt utun keskellä olematta kytköksissä itseeni ja tunne-elämääni laisinkaan. Kun kognitiiviset ongelmat helpottaa, myös kyky prosessoida asioita ja tunne-elämäänsä parani. Kun lähtökohtaisesti oli jo enemmän tunne-elämää kiitos lääkitysten puutteen.

Palautuminen lääkkeistä vei pitkään, mutta koen kuinka kehoni on korjannut ja yrittänyt palauttaa tuhoa mitä psykiatrian lääkkeet aiheutti. Koskaanhan hermostoni ei varmaan tasapainota itseään alkutilaansa, ja uskon että minulle on jäänyt jotain häikkää kehooni edelleen. Sanoisin, että palautuminen psykiatrian harmista voi olla erittäin pitkillä kantimilla, puhutaan kuukausista ja jopa vuosista.

Mitäköhän psykiatri olisi tästä listasta mieltä? Kuuluvat sairauteen vaikka puhkesivat pitkäaikaislääkityksen alasajossa ja pahenivat uuden lääkinnän myötä?

Vastausta odotellessa. :) Jos psykiatrit ovat tekevinään hyvää, he ottaisivat huomioon sen että saattavat turmella ihmisten terveyttä hoitaessaan ihmisiä. Nuo kaikki puhjenneet oireet tuottivat sitten reaktiona lisääntynyttä pahaa oloa ja jopa itsemurha-ajatuksia eli juuri sitä mitä psykiatrit hoitavat. Onneksi heillä on loputtomasti lääkkeitä lääkeuhreilleen tarjolla, vaikka siihen asti että potilas ottaa hengen haittojen seurauksena joita he eivät koskaan myönnä. Ja miten myöntäisivätkään kun eivät tiedä hevonv mitä tekevät ihmisille pitemmän päälle?

Hyvä kun yhdestä lääkkeestä on tutkimusta lyhyellä tähtäimellä, entä sitten pitkien, päällekkäin tapahtuvien lääkekuurien vaikutuksista aivohin ja hermostoon? Siitä miten aivot ja hermosto reagoi kun sarjana ja päällekkäin vaihtelet lääkityksiä ja lisäilet niitä vähän mutulla?

Oikea lääkäri ei tee harmia.

Lue lisää

Käytin Zyprexaa yli kymmenen vuotta, ja kaikkien niiden vuosien ajan oli kovia lihaskramppeja jaloissa lähes joka yö, ja usein päivälläkin.
Kun jätin lääkkeen lopulta pois, krampitkin loppuivat.

Olin lääkettä käyttäessänikin jo aika hyvässä kunnossa, psyykkisesti. Sen takia uskalsin alkaa lääkitystä alas ajamaan, vointi oli sen verran hyvä.
Fyysisissä oireissa meni tosiaan hetken aikaa, ehkä pahimpana juuri nuo krampit. Vähän yllättäen huomasin jossain vaiheessa, että jotakin puuttuu, ne krampit.
Myös jatkuva aivosumu katosi aika nopeasti.

Elin normaalia elämää miettimättä, tuntuuko jotain oireita vai ei lopetuksen takia. Ehkä juuri siitä syystä se kävi niin helposti, kun en kiinnittänyt mihinkään tuntemuksiin huomiota.
Jos olisin tarkkaillut itseäni ja yrittänyt havaita, tuleeko jotain vieroitusoireita, ja jos niin mitä, kenties olisin saattanut tunteakin jotain epämukavaa.
Loppujen lopuksi en pysty sanomaan tarkkaan ajallisesti, kauanko siihen meni, että elämä alkoi tuntua normaalilta. Se kävi jotenkin niin luonnollisesti, tasaisesti.

Oli ollut niin monet vuodet sekavaa aikaa menneisyydessä, mutta ajan myötä asiat oli jo pitempään mennyt parempaan suuntaan.
Pakko myöntää, että tuli kyllä mietittyä lääkityksen lopetusta monelta kantilta, koska tiesin, ettei se välttämättä olisi helppoa. Onnekseni se sitä sitten kuitenkin oli.

Vähän karsastan sanaa normaali, koska se on aika hankala määrittää. Kuka sen määrittää, kuka tai mikä on normaalia ?
Voisi ehkä sanoa, että oman näköistä elämää elelen, se on kai minulle sitä normaalia.

En voi sanoa, että olisin täysin itse itseni kuntoon saanut.
Olin vuosien varrella useasti laitoksissa, monet vuodet tuntui tilanne toivottomalta.
Viimeisin pitkä hoitojakso oli sellainen, että alkoi tapahtua. Tosin vasta siinä vaiheessa itsekin olin vihdoin ymmärtänyt, että jotakin on tapahduttava.
Oli niin sanotusti oltava itse valmis ottamaan apu vastaan. Paljon tietenkin oli tehtävä itse, itse oli kaikki asiat ja ongelmat, menneet asiat ja elämä, käytävä läpi. Ja toki tulevaisuuteenkin oli katsottava avoimin, luottavaisin silmin.

Uskon senkin, että jotkut saattavat onnistua ihan itsekseen pääsemään yli vaikeista asioista, masennuksesta, ahdistuksesta, ym. mutta se on sen verran rankkaa, vaikeaakin, ettei siihen kovin moni kykene. Riippuu niin monista asioista ja tekijöistä, mistä kaikki on saanut alkunsa ja mitä kaikkea matkan varrella on tapahtunut.
Jos vähänkin epäilyttää, pärjääköhän itsekseen, niin kyllä apua kannattaa hakea.