Psyykenlääkeriippuvuudesta

Jos on tullut riippuvaiseksi esimerkiksi neurolepteista, niitä ei voi lopettaa ilman lääkärin avustusta. Vieroitusoireet ovat niin pahoja. Lääkärit eivät lopeta niitä vuosia käyttäneiltä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on tullut riippuvaiseksi esimerkiksi neurolepteista, niitä ei voi lopettaa ilman lääkärin avustusta. Vieroitusoireet ovat niin pahoja. Lääkärit eivät lopeta niitä vuosia käyttäneiltä.

Lue lisää

Se on ongelma tuo, kun koukkuun jääneitä ei auteta irtipääsemiseksi. Vieroitus olisi helppo tehdä sairaalassa. Mutta sanotaan vaan, että mutta ei meillä Suomessa. Kuitenkin Englannissa vieroituksia tehdään. Mikä on syynä, että ei meillä Suomessa??

Voi joutua tilanteeseen että koetetaan painostaa ja pakottaa. Jopa väkivallasta vammoja saanutta, avutta jätettyä uhria. Törkeitä vääryyksiä tapahtuu.

Olisikohan syytä mennä käyttämään niitä edes muutamaksi viikoksi, niin sen jälkeen kommentointi voisi olla asiantuntevampaa?

Anonyymi kirjoitti:

Olisikohan syytä mennä käyttämään niitä edes muutamaksi viikoksi, niin sen jälkeen kommentointi voisi olla asiantuntevampaa?

Tai järkevämpää.

Anonyymi kirjoitti:

Tai järkevämpää.

Itse olen käyttänyt ns. neuroleptejä hetken. Sympatiani saa kaikki ne ketä on pakotettu tai painostettu niitä käyttämään ja joilla on niistä negatiivisia kokemuksia. Minulle on ihan sama onko joku mikä lie freenikko kun tiedän ne haitat ja ymmärrän miksi joku ei niihin halua koskea. Minulle kaikki psykiatrian sairaudet on loppupeleissä sanahelinää ja loppupeleissä voi olla vaikka minkälaisia selviytymistarinoita joissa ihminen keksii keinot selvitä oireidensa kanssa myös psykiatrian tarjoamasta suppeasta näkökulmasta eri tavalla. Minulle ei tule tunnetta esim käsitteestä skitsofrenia että se on toivoton sairaus vailla paranemismahdollisuuksia jonka pitää vaan syödä lääkkeensä että toipuu. Toki asiat ei ole niin mustavalkoisia ja jotkut tykkää lääkkeistään tai kokevat niistä hyötyä. Toki monia aivopestäänkin niitä käyttämään ihme perusteilla ja pelotteluilla

Niin tai niille on markkinoitu tautitehtailulla sairauksia, jotka on niin hemmetin epämääräisiä oirekuvauksiltaan ja reliabiliteetiltaan että sinne voidaan lyödä vaikka mitä ihmiskärsimystä. Sitä ihmiskärsimystä vaan aletaan kuvailla biomedikaalisin termein sairautena johon on "lääke" ja vielä korostaa kuinka kyseessähän on biologinen sairaus, vaikka mitään varsinaista todistetta tai kuvantamisesta ihmisen kokemasta sairaudesta ei ole paitsi puheet ja oireet. Taustalla lääketehtaat on tehneet runsaasti vaikuttamistyötä, jossa on selvitetty ihmisten käsityksiä lääkkeistä, pyritetty saamaan lääkärit rauhoittelemaan huolia "tää ei aiheuta riippuvuutta sitte". *Ja syvä hiljaisuus niistä huolista joita saattoi ehkä nousta lääketutkimuksessa kun siellä ehkä havaittiin jotain vieroitusongelmia ja silleensä oli myös epäonnistuneita tutkimuksia jne jne*SHHH!

Koska ihmismieli pyrkii monesti menemään sieltä mistä aita on matalin, lääke ja pikakeino ratkaista asioita houkuttaa, etenkin kun se on auktoriteettihahmon suosittelema ja on noussut vahvoja myyttejä esim aivokemioiden häiriöistä joita hoidetaan pois liukuhihnamaisesti.

Tämä sairausmalli auttaa esim siinä jos joku nyt ei kapitalistisen yhteiskunnan tehovaatimuksiin aina kykene tai ehkäpä liikaa pohtii asioita elämämenossa jossa ei tosiaankaan sille ole aikaa tai kyseenalaistaa esim päättömän elämänmenomme ja tekee suuren synnin, pysähtyy. SIllä voi myös lohduttaa itseään "olen ihan normaali, ei mussa silleensä mitään vikaa oo, oon sairas", saada sympatiaa. Kun lääkekin on niin on ihan oikea sairaus ja ihan oikeita mielen asiantuntijalääkäreitä. Sairaudella voi lohduttaa itseään jos ei kuulu menestyjiin vaan luusereihin.

Onhan sitä kautta aikain ihmiskunnan historiassa käytetty vaikka minkäsortin psykoaktiivisia aineita tunnetilojen kanssa selviämiseen. Nykyään homma on sama, ne vain tehdään labrassa. Huumeestakin tulee lääke kun se markkinoidaan tietyllä tavalla.

Yhteiskunta kyllä ohjaa kohti lääkkeitä helposti jos et esim kykene yhteiskunnan vaatimuksiin joka laittaa heti painopisteen vikoihisi ja mielesi vikoihin ja Käypähoito on monesti tasoa: oire lääke. Kelalta et saa terapiaa välttämättä jos et kokeile kaikkia keinoja (lue lääke) sairautesi hoitamiseen. Terapia voi olla monelle tärkeää, esim jos ovat yksinäisiä jossa saa jäsennettyä ajatteluaan.

Lääkkeisiin on kivasti sisäänrakennettu hassu puoli jossa keho mukautuu niihin jossa voi alkaa tuntua todella että ilman lääkkeitä ei selviä. Lääkkeestä alkaa ajansaatossa tulla hyödyllisempi kuin se todellisuudessa onkaan, vaikka oikeasti ihminen olisikin työkyvytön ja monessa suhteessa ei parantunut mitä se ikinä psykiatrian maailmassa tarkoittaakaan.

Lääkefirmalaisen mainos?

Anonyymi kirjoitti:

Niin tai niille on markkinoitu tautitehtailulla sairauksia, jotka on niin hemmetin epämääräisiä oirekuvauksiltaan ja reliabiliteetiltaan että sinne voidaan lyödä vaikka mitä ihmiskärsimystä. Sitä ihmiskärsimystä vaan aletaan kuvailla biomedikaalisin termein sairautena johon on "lääke" ja vielä korostaa kuinka kyseessähän on biologinen sairaus, vaikka mitään varsinaista todistetta tai kuvantamisesta ihmisen kokemasta sairaudesta ei ole paitsi puheet ja oireet. Taustalla lääketehtaat on tehneet runsaasti vaikuttamistyötä, jossa on selvitetty ihmisten käsityksiä lääkkeistä, pyritetty saamaan lääkärit rauhoittelemaan huolia "tää ei aiheuta riippuvuutta sitte". *Ja syvä hiljaisuus niistä huolista joita saattoi ehkä nousta lääketutkimuksessa kun siellä ehkä havaittiin jotain vieroitusongelmia ja silleensä oli myös epäonnistuneita tutkimuksia jne jne*SHHH!

Koska ihmismieli pyrkii monesti menemään sieltä mistä aita on matalin, lääke ja pikakeino ratkaista asioita houkuttaa, etenkin kun se on auktoriteettihahmon suosittelema ja on noussut vahvoja myyttejä esim aivokemioiden häiriöistä joita hoidetaan pois liukuhihnamaisesti.

Tämä sairausmalli auttaa esim siinä jos joku nyt ei kapitalistisen yhteiskunnan tehovaatimuksiin aina kykene tai ehkäpä liikaa pohtii asioita elämämenossa jossa ei tosiaankaan sille ole aikaa tai kyseenalaistaa esim päättömän elämänmenomme ja tekee suuren synnin, pysähtyy. SIllä voi myös lohduttaa itseään "olen ihan normaali, ei mussa silleensä mitään vikaa oo, oon sairas", saada sympatiaa. Kun lääkekin on niin on ihan oikea sairaus ja ihan oikeita mielen asiantuntijalääkäreitä. Sairaudella voi lohduttaa itseään jos ei kuulu menestyjiin vaan luusereihin.

Onhan sitä kautta aikain ihmiskunnan historiassa käytetty vaikka minkäsortin psykoaktiivisia aineita tunnetilojen kanssa selviämiseen. Nykyään homma on sama, ne vain tehdään labrassa. Huumeestakin tulee lääke kun se markkinoidaan tietyllä tavalla.

Yhteiskunta kyllä ohjaa kohti lääkkeitä helposti jos et esim kykene yhteiskunnan vaatimuksiin joka laittaa heti painopisteen vikoihisi ja mielesi vikoihin ja Käypähoito on monesti tasoa: oire lääke. Kelalta et saa terapiaa välttämättä jos et kokeile kaikkia keinoja (lue lääke) sairautesi hoitamiseen. Terapia voi olla monelle tärkeää, esim jos ovat yksinäisiä jossa saa jäsennettyä ajatteluaan.

Lääkkeisiin on kivasti sisäänrakennettu hassu puoli jossa keho mukautuu niihin jossa voi alkaa tuntua todella että ilman lääkkeitä ei selviä. Lääkkeestä alkaa ajansaatossa tulla hyödyllisempi kuin se todellisuudessa onkaan, vaikka oikeasti ihminen olisikin työkyvytön ja monessa suhteessa ei parantunut mitä se ikinä psykiatrian maailmassa tarkoittaakaan.

Lue lisää

Synteettiset kemikaalit ovat pahimpia.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkefirmalaisen mainos?

Miten kritiikki on mainos?

Anonyymi kirjoitti:

Niin tai niille on markkinoitu tautitehtailulla sairauksia, jotka on niin hemmetin epämääräisiä oirekuvauksiltaan ja reliabiliteetiltaan että sinne voidaan lyödä vaikka mitä ihmiskärsimystä. Sitä ihmiskärsimystä vaan aletaan kuvailla biomedikaalisin termein sairautena johon on "lääke" ja vielä korostaa kuinka kyseessähän on biologinen sairaus, vaikka mitään varsinaista todistetta tai kuvantamisesta ihmisen kokemasta sairaudesta ei ole paitsi puheet ja oireet. Taustalla lääketehtaat on tehneet runsaasti vaikuttamistyötä, jossa on selvitetty ihmisten käsityksiä lääkkeistä, pyritetty saamaan lääkärit rauhoittelemaan huolia "tää ei aiheuta riippuvuutta sitte". *Ja syvä hiljaisuus niistä huolista joita saattoi ehkä nousta lääketutkimuksessa kun siellä ehkä havaittiin jotain vieroitusongelmia ja silleensä oli myös epäonnistuneita tutkimuksia jne jne*SHHH!

Koska ihmismieli pyrkii monesti menemään sieltä mistä aita on matalin, lääke ja pikakeino ratkaista asioita houkuttaa, etenkin kun se on auktoriteettihahmon suosittelema ja on noussut vahvoja myyttejä esim aivokemioiden häiriöistä joita hoidetaan pois liukuhihnamaisesti.

Tämä sairausmalli auttaa esim siinä jos joku nyt ei kapitalistisen yhteiskunnan tehovaatimuksiin aina kykene tai ehkäpä liikaa pohtii asioita elämämenossa jossa ei tosiaankaan sille ole aikaa tai kyseenalaistaa esim päättömän elämänmenomme ja tekee suuren synnin, pysähtyy. SIllä voi myös lohduttaa itseään "olen ihan normaali, ei mussa silleensä mitään vikaa oo, oon sairas", saada sympatiaa. Kun lääkekin on niin on ihan oikea sairaus ja ihan oikeita mielen asiantuntijalääkäreitä. Sairaudella voi lohduttaa itseään jos ei kuulu menestyjiin vaan luusereihin.

Onhan sitä kautta aikain ihmiskunnan historiassa käytetty vaikka minkäsortin psykoaktiivisia aineita tunnetilojen kanssa selviämiseen. Nykyään homma on sama, ne vain tehdään labrassa. Huumeestakin tulee lääke kun se markkinoidaan tietyllä tavalla.

Yhteiskunta kyllä ohjaa kohti lääkkeitä helposti jos et esim kykene yhteiskunnan vaatimuksiin joka laittaa heti painopisteen vikoihisi ja mielesi vikoihin ja Käypähoito on monesti tasoa: oire lääke. Kelalta et saa terapiaa välttämättä jos et kokeile kaikkia keinoja (lue lääke) sairautesi hoitamiseen. Terapia voi olla monelle tärkeää, esim jos ovat yksinäisiä jossa saa jäsennettyä ajatteluaan.

Lääkkeisiin on kivasti sisäänrakennettu hassu puoli jossa keho mukautuu niihin jossa voi alkaa tuntua todella että ilman lääkkeitä ei selviä. Lääkkeestä alkaa ajansaatossa tulla hyödyllisempi kuin se todellisuudessa onkaan, vaikka oikeasti ihminen olisikin työkyvytön ja monessa suhteessa ei parantunut mitä se ikinä psykiatrian maailmassa tarkoittaakaan.

Lue lisää

Entäs kun eräs työkaveri rakastui niin lopetti kerrasta lääkityksen eikä minkäänlaisia vieroitusoireita ollut.kysyin miten hän uskalsi lopettaa ilma mitään kontaktia lääkärinsä. Hän sanoi että sisäinen tunne oli niin voimakas ettei tarvitse lääkkeitä koska nyt hänen elämässään on sisältöä. Meni avioon rakkaansa kanssa ja ovat olleet yhdessä 15 vuotta. Niin että joskus voi paraneminenkin tulla jos tulee suuri elämän muutos joka on positiivinen

Anonyymi kirjoitti:

Entäs kun eräs työkaveri rakastui niin lopetti kerrasta lääkityksen eikä minkäänlaisia vieroitusoireita ollut.kysyin miten hän uskalsi lopettaa ilma mitään kontaktia lääkärinsä. Hän sanoi että sisäinen tunne oli niin voimakas ettei tarvitse lääkkeitä koska nyt hänen elämässään on sisältöä. Meni avioon rakkaansa kanssa ja ovat olleet yhdessä 15 vuotta. Niin että joskus voi paraneminenkin tulla jos tulee suuri elämän muutos joka on positiivinen

Lue lisää

Minä uskon täysin, että noinkin voi tapahtua.
Elämään tulee jotain positiivista, onnellisuus lisääntyy. Ehkäpä työkaveri oli jo sen verran hyvässä kunnossa henkisesti, että lääkkeen lopetuskin oli helpompaa.
Luulisin myös, ja tiedän omalta kohdaltani, kun lääkkeet lopettaa, on elämässä keskityttävä kaikkeen muuhun kuin tarkkailemaan omaa olotilaa.

Ehkäpä tuo rakastuminen on hyvä apu, koska silloin keskittyy uuteen kumppaniin, omiin tunteisiin, iloon ja onneen. Ei jää aikaa mietiskellä miltä omassa kehossa tai päässä milläkin hetkellä tuntuu.
Vieroitusoireet voivat mennä ohi vähän kuin huomaamatta, tai vaikka jotain huomaakin, ei tuudittaudu niihin tuntemuksiin.
Ei ole hyvä miettiä, että johtuukohan tämä ja tämäkin tunne nyt lääkkeiden lopetuksesta, tms.

Mitä paremmassa kunnossa psyyke on, taitaa sen helpompaa olla ne vieroitusoireetkin käydä läpi, koska on ymmärrettävä, että ne yleensä menevät ajan kanssa ohi.

Enkä nyt arvostele ketään, tai ala väittää, että se olisi kaikille muka helppoa, en voi yleistää. Jokainen tuntee itse sen, miltä itsestä tuntuu, sekä sen, mitä ja miten asioista ajattelee.

No sekin kertomus on ainoastaan sinun näkökantasi . Olisi kiva saada sen lääkärinkin näkemys asiaan . Mutta sehän on käytännössä mahdotonta .
Niin että jos joku suunnittelee pakko hoitoa niin kyllä siihen on todellisesti silloin aihetta.

Anonyymi kirjoitti:

No sekin kertomus on ainoastaan sinun näkökantasi . Olisi kiva saada sen lääkärinkin näkemys asiaan . Mutta sehän on käytännössä mahdotonta .
Niin että jos joku suunnittelee pakko hoitoa niin kyllä siihen on todellisesti silloin aihetta.

Lue lisää

Saattaisi tehdä hyvää sinulle se, vaikka puolen vuoden kestoinen pakkohoito, kaikkine neurolepteineen ja Leponexineen. Saattaisit myös kokea jonkinlaisen valaistumisen ja oivalluksen, että eivät ne lääkkeet taida sittenkään olla niin kivoja ja terveydelle hyväksi.

Anonyymi kirjoitti:

No sekin kertomus on ainoastaan sinun näkökantasi . Olisi kiva saada sen lääkärinkin näkemys asiaan . Mutta sehän on käytännössä mahdotonta .
Niin että jos joku suunnittelee pakko hoitoa niin kyllä siihen on todellisesti silloin aihetta.

Lue lisää

Olen samaa mieltä, että ei pakkohoitoon laiteta ilman aihetta.
Itsekin kävin keskustelun psykiatrin kanssa, kun olin oma-aloitteisesti lopettanut lääkkeen käytön.
Hän ei ollut kanssani samaa mieltä, mielipiteet meillä oli aikalailla eriävät.
Käyntitekstiin hän oli kirjoittanut " keskustelun aikana pakkohoidon kriteerit eivät täyttyneet ".
Jos se olisi totta, että lukkojen taakse hyvinkin herkästi joutuisi, niin kenties olisin itse sinne joutunut.
Onhan näissäkin asioissa jokin järki olemassa, ja tietenkin laitkin suojana, jos tilanne niin vaatii/vaatisi.

Kyl sulla joku pakkomielle o, tohon vainoamiseen ja väkivaltaan on, pitäiskö susta tehhä se rikosilmoitus, jota tässä vähän aikaa sitten toivoit! Kaks niitä olis tehtävissä!