Itse en kuuntele ainakaan useimmiten musiikkia ajanviete-ja viihdetarkoituksessa ja funktiossa. Vaan lähinnä tai jossain määrin elämyshakuisesti. Seikka, jonka olen perinyt jo nuoruudenajoista lähtien, kun musiikki oli minulle eräänlainen uskonto ja suhtauduin siihen teininä suurella kunnioituksella ja hartaudella, pois lukien kaikki myöhäisromanttiset tai modernit säveltäjät tai renessanssimusiikki, joita en tuolloin kuunnellut. Tauno Marttinenkin on sanonut: Siellä missä soi musiikki, on kirkko. Nyttemmin suhtaudun musiikkiin tosin paljon arkipäiväisemmin ja enkä ole turhan nuuka musiikin kuuntelutavankaan suhteen ja voin pistää soimaan suuria klassikoitakin ilman mitään pyhäinpalvontaa ja kuunnella niitä ilman syväluotaavia ambitioita, jotka teininä olivat minulle musiikinkuuntelussa tavallaan jonkinlainen elinehto. Mutta silti haen mielelläni jonkinlaisia pieniäkin elämyksiä, jotka antavat pienemmässä mittakaavassa edes jonkinlaista sisältöä ja merkitystä arkeen. Olkoonpa nämä niin sanotut elämykset kuinka pienimuotoisia, suppeita, pinnallisia tai vähäisiä tahansa. Minusta on tylsää kuunnella musiikkia täysin passiivisesti, sillä vain aktiivinen ja tavallaan sävelteoksen uudelleen luomisprosessiin osallistuva kuunteleminen on kuuntelijan näkökulmasta palkitsevaa. Jossakin Saariahoa käsittelevässä dokumentissa joku säveltäjä tai opettaja totesi, että säveltäjä antaa kuulijalle rakennusaineet ja kuulija mielessään sitten ikään kuin rakentaa valmiiksi tämän teoksen. Myös Glenn Gould puhui esittäjän näkökulmasta musiikin suuresta uudelleen luomishaasteesta musiikin suuren iän vuoksi, kun kyseessä oli Orlando Gibbonsin kosketinsoitinteos, jota hän eräästä näkökulmasta vertasi Ludwigin Keisarikonserttoon, joka ei muistaakseni Gouldin mukaan tarjonnut yhtä suurta haastetta. Jo varhain nuoruudessani kykenin tavoittamaan kaikkein suurimmat elämykseni musiikista äärimmäisen suurta keskittymistä vaativaa kuuntelumetodia käyttäen, mutta jota en enää 40 v. ole harrastanut, vaan kuuntelumetodiikka on suuresti muuttunut niistä ajoista ja sitä voi luonnehtia pintasipaisuksi niihin emotionaalisiin syvyyksiin yltäneeseen kuuntelutapaan verrattuna, jota teininä vielä suosin. Todettakoon myös, että se musiikki, joka sopii jossakin määrin elämyshakuiseen kuunteluun ja reseptioon, ei välttämättä sovellu soivaksi äänitapetiksi tai taustamusiikiksi niin hyvin kuin jokin muu musiikki, jota myös viihdemusiikiksi kutsutaan. Jokin musiikki ei ehkä myöskään omaa sellaista viekoittelevaa tai erästä arvostelijaa siteeratakseni, samettista pintaa, tai tarjoa sellaista sointivärikylpyä, mitä jotkin ismeiksi luokiteltavat musiikkityylit ja niitä edustavat teokset tarjoavat. Mutta viihdyttämisfunktioon sopimattomat teokset saattavat silti tuottaa elämyksiä elämyshakuisella kuuntelumetodilla, vaikka eivät kuulijaa pintansa puolesta viihdyttäisikään.
Mikä on teidän motiivinne kuunella musiikkia?
18
290
Vastaukset
- Anonyymi
Mul on monia motiiveja kuunnella musaa. Samaa kuin sullakin mutta myös halu heittäytyä rohkean avoimesti eri musagenrejutuille. Vois sannoo että oon heittäytyjä.
- Anonyymi
Itse toivoisin voivani jollakin tavoin hurmioitua aidosti musiikista, siten että se jättäisi syvempiä jälkiä "sieluun", kuten joskus teininä Schubertin Suuresta C duuri sinfoniasta hurmioituessani. Mutta se tapa jolla tavoittelen hurmioitumista esim. eilen viimeksi Törnestä on pintapuolinen, eikä pohjaan asti menevä, sekä suurelta osin itse aikaansaatu ja tahtoa itseään kiihdyttämällä aiheutettu, ei niinkään älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineita kiihdyttämällä reprodusoitu, Kuten Schopenhauer runoilee, eikä myöskään musiikin syvimmästä olemuksesta kumpuava ja syvästi vaikuttava, vaan lumoukseltaan nopeasti haihtuva, koska tätä emotionaalista syvyyttä suomalaisten marginaalisten säveltäjien musiikissa ei liene yhtä paljon kuin esim. Schubertissa ja hänen suurimmassa sinfoniassaan, joka edellyttää paljon suurempaa eläytymistä ja samaistumista soivaan objektiin vaikuttaakseen ylimalkaan tunteisiin kohottavasti. Musiikin opettajani ei tuntenut Schubertin kenties suurinta teosta lainkaan, vaan ainoastaan tuon kuuluisan Keskeneräisen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse toivoisin voivani jollakin tavoin hurmioitua aidosti musiikista, siten että se jättäisi syvempiä jälkiä "sieluun", kuten joskus teininä Schubertin Suuresta C duuri sinfoniasta hurmioituessani. Mutta se tapa jolla tavoittelen hurmioitumista esim. eilen viimeksi Törnestä on pintapuolinen, eikä pohjaan asti menevä, sekä suurelta osin itse aikaansaatu ja tahtoa itseään kiihdyttämällä aiheutettu, ei niinkään älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineita kiihdyttämällä reprodusoitu, Kuten Schopenhauer runoilee, eikä myöskään musiikin syvimmästä olemuksesta kumpuava ja syvästi vaikuttava, vaan lumoukseltaan nopeasti haihtuva, koska tätä emotionaalista syvyyttä suomalaisten marginaalisten säveltäjien musiikissa ei liene yhtä paljon kuin esim. Schubertissa ja hänen suurimmassa sinfoniassaan, joka edellyttää paljon suurempaa eläytymistä ja samaistumista soivaan objektiin vaikuttaakseen ylimalkaan tunteisiin kohottavasti. Musiikin opettajani ei tuntenut Schubertin kenties suurinta teosta lainkaan, vaan ainoastaan tuon kuuluisan Keskeneräisen.
on lauluja ja klassisia teoksia jotka tunnetasolla liikuttaa. Sen tuntee ihan iholla kun ihokarvat nousee ja fyysisenä olona kehossa kun tulee hyvä olotila.
Kuuntelen musaa pitkälti sen mukaan mikä aika on päivästä. Aamulla vaikkapa metallicaa ja ennen nukkumaamenoa jotain rauhaisaa musaa kuten vaikkapa harmonista ja rauhaisaa jazzia. Jos stressaa niin silloin en mielelläni kuuntele kovin rämisevää ja korkean voimakkaita ääniä sisältävää musaa eli siinä mielentilassa esim joku noise-musa on aika karmeeta sielulle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse toivoisin voivani jollakin tavoin hurmioitua aidosti musiikista, siten että se jättäisi syvempiä jälkiä "sieluun", kuten joskus teininä Schubertin Suuresta C duuri sinfoniasta hurmioituessani. Mutta se tapa jolla tavoittelen hurmioitumista esim. eilen viimeksi Törnestä on pintapuolinen, eikä pohjaan asti menevä, sekä suurelta osin itse aikaansaatu ja tahtoa itseään kiihdyttämällä aiheutettu, ei niinkään älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineita kiihdyttämällä reprodusoitu, Kuten Schopenhauer runoilee, eikä myöskään musiikin syvimmästä olemuksesta kumpuava ja syvästi vaikuttava, vaan lumoukseltaan nopeasti haihtuva, koska tätä emotionaalista syvyyttä suomalaisten marginaalisten säveltäjien musiikissa ei liene yhtä paljon kuin esim. Schubertissa ja hänen suurimmassa sinfoniassaan, joka edellyttää paljon suurempaa eläytymistä ja samaistumista soivaan objektiin vaikuttaakseen ylimalkaan tunteisiin kohottavasti. Musiikin opettajani ei tuntenut Schubertin kenties suurinta teosta lainkaan, vaan ainoastaan tuon kuuluisan Keskeneräisen.
Toteaisin vielä sen, että niin antaumuksellisesti kuin Törnen polyfoniaan pyrkivän sinfonian kuunteluun antauduinkin, siitä suuresti kiihottuen, kehoni kylpi musiikin autuaaksi tekevästä lumouksesta, ikään kuin sävelvuo olisi virrannut kehon läpi sitä virkistäen ja elähdyttäen. Muttei prosessi sittenkään ollut lumoukseltaan syviä jälkiä jättävä, vaan maltillisemmallakin, mutta kohteeseen verrattain voimakkaasti eläytyvällä ja samaistuvalla kuuntelutavalla musiikki kykeni tuottamaan eräänlaisen poltteen rintakehään ja lumoamaan hieman syvemmin. Siitä tein johtopäätöksen Törnen teoksen merkittävistä musiikillisista kvaliteeteista, jotka eivät käyneet välittömästi ilmi siihen tutustuttuani, vaan kenties vasta useiden kymmenien kuuntelukertojen jälkeen, jonka jälkeen vasta oivalsin, että kyseessä on unohdettu mestariteos. Kunpa voisimmekin nauttia Törnen luomista säveltaiteen antimista runsaamminkin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
on lauluja ja klassisia teoksia jotka tunnetasolla liikuttaa. Sen tuntee ihan iholla kun ihokarvat nousee ja fyysisenä olona kehossa kun tulee hyvä olotila.
Kuuntelen musaa pitkälti sen mukaan mikä aika on päivästä. Aamulla vaikkapa metallicaa ja ennen nukkumaamenoa jotain rauhaisaa musaa kuten vaikkapa harmonista ja rauhaisaa jazzia. Jos stressaa niin silloin en mielelläni kuuntele kovin rämisevää ja korkean voimakkaita ääniä sisältävää musaa eli siinä mielentilassa esim joku noise-musa on aika karmeeta sielulle.Mitä se metalli musiikki on? Klassisata vai Jotain surkeata poppia tai rokkia. Itse en kuuntele niin huonoa musiikkia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä se metalli musiikki on? Klassisata vai Jotain surkeata poppia tai rokkia. Itse en kuuntele niin huonoa musiikkia.
onko klassisen musa piireissä kovinkin yleistä se että haukutaan kaikki muut musalajigenret maanrakoon? Oon ehkä tietoinen siitä että aika moni omaa suppean näkökannan. Luin siitä jotakin ja katsoin kerran youtubessa videon jossa eräs klassisen musan säveltäjä kertoi siitä että valitettavan moni hänen genren kuuntelijoista ja musantekijöistä on turhankin ahdasmielisesti suhtautuvia muuhun musagenreihin eli mun mielestä todella arvokas ja rohkea kannanotto että uskalsi nousta barrikadeille . Arvostan aina jos ihminen on rohkee!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
onko klassisen musa piireissä kovinkin yleistä se että haukutaan kaikki muut musalajigenret maanrakoon? Oon ehkä tietoinen siitä että aika moni omaa suppean näkökannan. Luin siitä jotakin ja katsoin kerran youtubessa videon jossa eräs klassisen musan säveltäjä kertoi siitä että valitettavan moni hänen genren kuuntelijoista ja musantekijöistä on turhankin ahdasmielisesti suhtautuvia muuhun musagenreihin eli mun mielestä todella arvokas ja rohkea kannanotto että uskalsi nousta barrikadeille . Arvostan aina jos ihminen on rohkee!
sori korjaus tarkoitin "musapiireissä" koska se pithää kirijottaa yhtteen . =) näitä tulee välillä näitä kirjoitusvirheitä kun on vähä ADHD XD LOL hah
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
onko klassisen musa piireissä kovinkin yleistä se että haukutaan kaikki muut musalajigenret maanrakoon? Oon ehkä tietoinen siitä että aika moni omaa suppean näkökannan. Luin siitä jotakin ja katsoin kerran youtubessa videon jossa eräs klassisen musan säveltäjä kertoi siitä että valitettavan moni hänen genren kuuntelijoista ja musantekijöistä on turhankin ahdasmielisesti suhtautuvia muuhun musagenreihin eli mun mielestä todella arvokas ja rohkea kannanotto että uskalsi nousta barrikadeille . Arvostan aina jos ihminen on rohkee!
Kerroin vain oman mielipiteeni musiikista. Sori. ei ollut tarkoitus haukkua mitään musiikkityyliä.
- Anonyymi
🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒
❤️ Nymfomaani -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
- Anonyymi
Naapurimöly.
- Anonyymi
Pohdiskelen hieman sitä, että säveltäjä, kuten Törne, joka sävelsi laajan orkesterituotannon mitä erilaisimpia teoksia, lyhyistä orkesterikappaleista rakenteeltaan laajamuotoisempiin orkesteriteoksiin saakka, ei ole työskennellyt, kuten näin tuntemattomalta ja tuotteliaalta säveltäjältä sopisi ehkä odottaa, umpimähkäisesti ja ilman visionäärisyyttä tai vailla jonkinlaista kantavaa ja hedelmällistä ideaa ja suuremmasta taikka pienemmästä luovan aktin innoittamasta inspiraation hehkusta syntyneitä visioita ( erään teoksen nimi onkin Visions), joka hedelmöittää teoksen sanontaa. Vaan tässä mielessä kaikkea todennäköisyyttä vastaan, jos musiikin laadukkuuden mittapuuna käyttää yksinomaan musiikin kaanonia, se kykenee reprodusoimaan säveltäjän mitä erilaisimmissa sieluntiloissa syntyneitä elämyksiä, tunteita ja ajatuksia, jotka välittyvät musiikista myös kuulijalle. Ajattelin, että tämä kyky olisi suotu vain suurimmille ja tunnustetuimmille kaikista, mutta näköjään tällaisen pienemmässä mittakaavassa ilmenevän transsendentaalisen kyvyn (Ashkenazy) voi omata myös joku maineeltaan vähäisempi ja kaanonin katveeseen juurtunut säveltäjä, jonka nerokkuus ei ole aivan yhtä ilmeistä kuin suurimmilla säveltäjäneroilla ja siitä huolimatta hän kykenee vaikuttamaan kuulijaan tunteisiin kohottavasti ja muuttamaan niitä erilaiseen vireeseen. Ja tähän Törne kykenee hänen nauttimansa suosion olemattomuudesta huolimatta.
- Anonyymi
on olemassa myös pitkiä teoksia klassisessa musassa jotka tuntuu puuroutuvan patetiaan eli niissä ei oikein tapahdu mitään. vaikka voi olla kestoltaan rapiat 20 minuuttisia tai yli.
Sitten on merkittäviä teoksia jotka tunnettuja ja sitten löytyy myös merkittäviä teoksia jotka ei ole saaneet laajempaa suosiota. Löysin kerran sellaisen, mutten muista esittäjän nimeä. Ei kun hetkinen se taisi olla George Rochberg. Hänen joku teos, ja en muista miten laaja teos se on. Eräs Charles ivesin teos myös merkittävä joka ei ole saanut sellaista isoa maailmanlaajuista huomiota kuin esim jotkut super-tunnetut teokset. Siinä yhdessä rochbergin ja ivesin teoksissa on sellainen juju joka tekee niistä huippuhyvän. Kekseliäisyys eli on kyetty luomaan joku uusi melodiakoukku. Osa esim herrojen teoksista puuroutuu pateettiseen tylsyyteen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
on olemassa myös pitkiä teoksia klassisessa musassa jotka tuntuu puuroutuvan patetiaan eli niissä ei oikein tapahdu mitään. vaikka voi olla kestoltaan rapiat 20 minuuttisia tai yli.
Sitten on merkittäviä teoksia jotka tunnettuja ja sitten löytyy myös merkittäviä teoksia jotka ei ole saaneet laajempaa suosiota. Löysin kerran sellaisen, mutten muista esittäjän nimeä. Ei kun hetkinen se taisi olla George Rochberg. Hänen joku teos, ja en muista miten laaja teos se on. Eräs Charles ivesin teos myös merkittävä joka ei ole saanut sellaista isoa maailmanlaajuista huomiota kuin esim jotkut super-tunnetut teokset. Siinä yhdessä rochbergin ja ivesin teoksissa on sellainen juju joka tekee niistä huippuhyvän. Kekseliäisyys eli on kyetty luomaan joku uusi melodiakoukku. Osa esim herrojen teoksista puuroutuu pateettiseen tylsyyteen.Juuri tämäntyyppiset säveltäjät ja teokset, jotka eivät nauti yleisön jakamatonta suosiota tai ovat täydelleen tyystin unohdettuja ja tuntemattomia, ovat minun intohimo ja spesialiteetti. Mutta lähinnä vain suomalaiset sellaiset, koska suomalainen säveltaide miltei vain Sibbeä lukuun ottamatta on ainakin kansainvälisesti hyvin aliarvostettua jos suomalaisesta muusta kuin Sibeliuksesta tehtyjen levytysten niukkaa määrää käytetään mittapuuna. Ja etsin kiihkeästi tämän tyyppistä suomalaista musiikkia, sillä haluan osaltaan kyseenalaistaa myös omat ennakkoluuloni ja liian malttamattomasti ja harkitsemattomasti muodostetut päätelmät ja käsitykset niiden laadukkuudesta. Ja ambitioissa on pyrkimys yrittää arvioida niiden laadukkuutta uusin korvin ja löytää niiden sisin olemus ja teosten "sielu", josta saatavilla olevasta musiikkikirjallisuudestakaan ei löydy liiemmälti viitteitä, jos ei nyt suorastaan niiden musiikilliseen laatuun suunnattua kritiikkiäkään. Ainoa, mikä tässä tuli mieleen hämäränä muistikuvana, on jonkun kriitikkosäveltäjän Törnen Invocation orkesteriteokseen , aiemmin tunnettu nimellä Patria, suunnattu arvio, josta vain vaivoin saatan muistaa arvostelun kriittisen sävyn, mutta en pysty muistamaan sen sisällöstä mitään oleellista, sikäli kun muistikuva osuu edes lähellekään oikeaa, vaan voin olla aivan väärässäkin. Sillä tuota kyseistä teosta en tunne, kuten en tunne Törnen laajasta tuotannosta d molli sinfoniaa ja kerran kuultua d molli sinfoniettaa ja pianokonserttoa lukuun ottamatta muitakaan keskeisiä teoksia, enkä yhden kuuleman perusteella kykene joitakin mieleen syöpyneitä muistikuvia niiden teemojen luonteesta lukuun ottamatta muodostamaan selvää kantaa. Sillä niin hataria ovat muistikuvat. Mutta jo ensikuulemalta viehätti ja kiinnitti huomiota tuo varsin mieleenpainuva ja tarttuva teema aines erään melodisen aiheen osalta ensiosassa, ja joka kerrattiin tai sitä toistettiin ennen teema aiheiden vakavaa kehittelyä kehittelyjaksossa. Ja pianokonsertossa kiinnitti huomion sen ilmeeltään ja teemojen karakteriltaan varsin klassis-romanttinen tyyli ja luonne. Joskin minulle tuli vaikutelma sen hieman epäselvästi muotoillusta aloituksesta, kunnes musiikillinen eteneminen ja liike kristallisoituivat hyvin selkeästi hahmotettavaan muotoon ja teema ainekseen, jossa oli suurten romanttisten konserttojen glamouria kuin jonkinlaisena muistumana mahdollisista suurista klassis-romanttisista esikuvista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuri tämäntyyppiset säveltäjät ja teokset, jotka eivät nauti yleisön jakamatonta suosiota tai ovat täydelleen tyystin unohdettuja ja tuntemattomia, ovat minun intohimo ja spesialiteetti. Mutta lähinnä vain suomalaiset sellaiset, koska suomalainen säveltaide miltei vain Sibbeä lukuun ottamatta on ainakin kansainvälisesti hyvin aliarvostettua jos suomalaisesta muusta kuin Sibeliuksesta tehtyjen levytysten niukkaa määrää käytetään mittapuuna. Ja etsin kiihkeästi tämän tyyppistä suomalaista musiikkia, sillä haluan osaltaan kyseenalaistaa myös omat ennakkoluuloni ja liian malttamattomasti ja harkitsemattomasti muodostetut päätelmät ja käsitykset niiden laadukkuudesta. Ja ambitioissa on pyrkimys yrittää arvioida niiden laadukkuutta uusin korvin ja löytää niiden sisin olemus ja teosten "sielu", josta saatavilla olevasta musiikkikirjallisuudestakaan ei löydy liiemmälti viitteitä, jos ei nyt suorastaan niiden musiikilliseen laatuun suunnattua kritiikkiäkään. Ainoa, mikä tässä tuli mieleen hämäränä muistikuvana, on jonkun kriitikkosäveltäjän Törnen Invocation orkesteriteokseen , aiemmin tunnettu nimellä Patria, suunnattu arvio, josta vain vaivoin saatan muistaa arvostelun kriittisen sävyn, mutta en pysty muistamaan sen sisällöstä mitään oleellista, sikäli kun muistikuva osuu edes lähellekään oikeaa, vaan voin olla aivan väärässäkin. Sillä tuota kyseistä teosta en tunne, kuten en tunne Törnen laajasta tuotannosta d molli sinfoniaa ja kerran kuultua d molli sinfoniettaa ja pianokonserttoa lukuun ottamatta muitakaan keskeisiä teoksia, enkä yhden kuuleman perusteella kykene joitakin mieleen syöpyneitä muistikuvia niiden teemojen luonteesta lukuun ottamatta muodostamaan selvää kantaa. Sillä niin hataria ovat muistikuvat. Mutta jo ensikuulemalta viehätti ja kiinnitti huomiota tuo varsin mieleenpainuva ja tarttuva teema aines erään melodisen aiheen osalta ensiosassa, ja joka kerrattiin tai sitä toistettiin ennen teema aiheiden vakavaa kehittelyä kehittelyjaksossa. Ja pianokonsertossa kiinnitti huomion sen ilmeeltään ja teemojen karakteriltaan varsin klassis-romanttinen tyyli ja luonne. Joskin minulle tuli vaikutelma sen hieman epäselvästi muotoillusta aloituksesta, kunnes musiikillinen eteneminen ja liike kristallisoituivat hyvin selkeästi hahmotettavaan muotoon ja teema ainekseen, jossa oli suurten romanttisten konserttojen glamouria kuin jonkinlaisena muistumana mahdollisista suurista klassis-romanttisista esikuvista.
niinpä hyvää analysointia eli pidän tuosta kohdasta kun sanot että joskin mulle tuli vaikutelma, että sen hieman epäselvästi muotuillusta aloituksesta, mutta kunnes musiikillinen eteneminen ja liike kristallisoi hyvin selkeessti hahmotettavaan muotoon ja teema-ainekseen, jos oli suurten romanttisten konserttojen tyylikkyyttä kuin jonkunlaisena muyistumana mahdollisista suurista klassis-romanttisista esikuvista.
Kannattaa muisrtaa se, että kun moni kritisoi teoksissa sitä että matkittu jotain toisen teosta, niin minusta tuollaiset näkemykset joissa kritiikki osuu tommoseen, ovat aika turhahkoja näkemyksiä koska kun musaa on tehty historian aikana niin paljon, niin se matemaattisesti(helpon matematiikan päätelmäni kautta) meinaa myös sitä, että on mahdoton tehdä sävellys, jossa ei ole mitään matkittua mistään.
Käytkö ihan kuuntelemassa klassisen musan konserteissa? Eikös niihi paikkoihin lippujen hinnat oo turhankin kalliit? Onko siellä kaikki ihmiset "samastra puusta "veistettyjä että onko siel joku tietty pukeutumiskoodi kaikil vai onko siel myös ihmisiä jotka poikkeaa ns yleisestä massasta=? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuri tämäntyyppiset säveltäjät ja teokset, jotka eivät nauti yleisön jakamatonta suosiota tai ovat täydelleen tyystin unohdettuja ja tuntemattomia, ovat minun intohimo ja spesialiteetti. Mutta lähinnä vain suomalaiset sellaiset, koska suomalainen säveltaide miltei vain Sibbeä lukuun ottamatta on ainakin kansainvälisesti hyvin aliarvostettua jos suomalaisesta muusta kuin Sibeliuksesta tehtyjen levytysten niukkaa määrää käytetään mittapuuna. Ja etsin kiihkeästi tämän tyyppistä suomalaista musiikkia, sillä haluan osaltaan kyseenalaistaa myös omat ennakkoluuloni ja liian malttamattomasti ja harkitsemattomasti muodostetut päätelmät ja käsitykset niiden laadukkuudesta. Ja ambitioissa on pyrkimys yrittää arvioida niiden laadukkuutta uusin korvin ja löytää niiden sisin olemus ja teosten "sielu", josta saatavilla olevasta musiikkikirjallisuudestakaan ei löydy liiemmälti viitteitä, jos ei nyt suorastaan niiden musiikilliseen laatuun suunnattua kritiikkiäkään. Ainoa, mikä tässä tuli mieleen hämäränä muistikuvana, on jonkun kriitikkosäveltäjän Törnen Invocation orkesteriteokseen , aiemmin tunnettu nimellä Patria, suunnattu arvio, josta vain vaivoin saatan muistaa arvostelun kriittisen sävyn, mutta en pysty muistamaan sen sisällöstä mitään oleellista, sikäli kun muistikuva osuu edes lähellekään oikeaa, vaan voin olla aivan väärässäkin. Sillä tuota kyseistä teosta en tunne, kuten en tunne Törnen laajasta tuotannosta d molli sinfoniaa ja kerran kuultua d molli sinfoniettaa ja pianokonserttoa lukuun ottamatta muitakaan keskeisiä teoksia, enkä yhden kuuleman perusteella kykene joitakin mieleen syöpyneitä muistikuvia niiden teemojen luonteesta lukuun ottamatta muodostamaan selvää kantaa. Sillä niin hataria ovat muistikuvat. Mutta jo ensikuulemalta viehätti ja kiinnitti huomiota tuo varsin mieleenpainuva ja tarttuva teema aines erään melodisen aiheen osalta ensiosassa, ja joka kerrattiin tai sitä toistettiin ennen teema aiheiden vakavaa kehittelyä kehittelyjaksossa. Ja pianokonsertossa kiinnitti huomion sen ilmeeltään ja teemojen karakteriltaan varsin klassis-romanttinen tyyli ja luonne. Joskin minulle tuli vaikutelma sen hieman epäselvästi muotoillusta aloituksesta, kunnes musiikillinen eteneminen ja liike kristallisoituivat hyvin selkeästi hahmotettavaan muotoon ja teema ainekseen, jossa oli suurten romanttisten konserttojen glamouria kuin jonkinlaisena muistumana mahdollisista suurista klassis-romanttisista esikuvista.
No entäs suhteesi oooppera-klassiseen musaan? Mikä ooppera nousee eniten ehkä esille ? voi kuules mun mahoton sannoo vastausta kunen oo viel tutkinu kaikkia maailman oopperoita mut ainaki nää seuraavat tulee mieleen; 1.Sevillan parturi 2.Figaro 3.Aida 4.Willhelm tell overture
ehkä teknisesti kaikkein haastavin ja monipuolisin on noista viimeksmainittu willhelm tell overture jonka muistaakseni teki rossini
figaron tekaisi wolfgang amadeus Mozartti. Aidan sävelsi Verdi tai vivaldi, muistaakseni verdi, mut korjaa jos oon viärässä, kiitos. Sevillan parturi on muistaakseni jonkun italo-säveltäjän tekemä mut korjaa jos oon väärässä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuri tämäntyyppiset säveltäjät ja teokset, jotka eivät nauti yleisön jakamatonta suosiota tai ovat täydelleen tyystin unohdettuja ja tuntemattomia, ovat minun intohimo ja spesialiteetti. Mutta lähinnä vain suomalaiset sellaiset, koska suomalainen säveltaide miltei vain Sibbeä lukuun ottamatta on ainakin kansainvälisesti hyvin aliarvostettua jos suomalaisesta muusta kuin Sibeliuksesta tehtyjen levytysten niukkaa määrää käytetään mittapuuna. Ja etsin kiihkeästi tämän tyyppistä suomalaista musiikkia, sillä haluan osaltaan kyseenalaistaa myös omat ennakkoluuloni ja liian malttamattomasti ja harkitsemattomasti muodostetut päätelmät ja käsitykset niiden laadukkuudesta. Ja ambitioissa on pyrkimys yrittää arvioida niiden laadukkuutta uusin korvin ja löytää niiden sisin olemus ja teosten "sielu", josta saatavilla olevasta musiikkikirjallisuudestakaan ei löydy liiemmälti viitteitä, jos ei nyt suorastaan niiden musiikilliseen laatuun suunnattua kritiikkiäkään. Ainoa, mikä tässä tuli mieleen hämäränä muistikuvana, on jonkun kriitikkosäveltäjän Törnen Invocation orkesteriteokseen , aiemmin tunnettu nimellä Patria, suunnattu arvio, josta vain vaivoin saatan muistaa arvostelun kriittisen sävyn, mutta en pysty muistamaan sen sisällöstä mitään oleellista, sikäli kun muistikuva osuu edes lähellekään oikeaa, vaan voin olla aivan väärässäkin. Sillä tuota kyseistä teosta en tunne, kuten en tunne Törnen laajasta tuotannosta d molli sinfoniaa ja kerran kuultua d molli sinfoniettaa ja pianokonserttoa lukuun ottamatta muitakaan keskeisiä teoksia, enkä yhden kuuleman perusteella kykene joitakin mieleen syöpyneitä muistikuvia niiden teemojen luonteesta lukuun ottamatta muodostamaan selvää kantaa. Sillä niin hataria ovat muistikuvat. Mutta jo ensikuulemalta viehätti ja kiinnitti huomiota tuo varsin mieleenpainuva ja tarttuva teema aines erään melodisen aiheen osalta ensiosassa, ja joka kerrattiin tai sitä toistettiin ennen teema aiheiden vakavaa kehittelyä kehittelyjaksossa. Ja pianokonsertossa kiinnitti huomion sen ilmeeltään ja teemojen karakteriltaan varsin klassis-romanttinen tyyli ja luonne. Joskin minulle tuli vaikutelma sen hieman epäselvästi muotoillusta aloituksesta, kunnes musiikillinen eteneminen ja liike kristallisoituivat hyvin selkeästi hahmotettavaan muotoon ja teema ainekseen, jossa oli suurten romanttisten konserttojen glamouria kuin jonkinlaisena muistumana mahdollisista suurista klassis-romanttisista esikuvista.
No entäs suhteesi fanny Mendelssohnin klassiseen musaan? Hän jäi liikaa miessäveltäjien varjoon. Hän teki paljon teoksia pianolle ja viululle jos oikein muistam. Hän yhdisteli chamber& modern classical.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
niinpä hyvää analysointia eli pidän tuosta kohdasta kun sanot että joskin mulle tuli vaikutelma, että sen hieman epäselvästi muotuillusta aloituksesta, mutta kunnes musiikillinen eteneminen ja liike kristallisoi hyvin selkeessti hahmotettavaan muotoon ja teema-ainekseen, jos oli suurten romanttisten konserttojen tyylikkyyttä kuin jonkunlaisena muyistumana mahdollisista suurista klassis-romanttisista esikuvista.
Kannattaa muisrtaa se, että kun moni kritisoi teoksissa sitä että matkittu jotain toisen teosta, niin minusta tuollaiset näkemykset joissa kritiikki osuu tommoseen, ovat aika turhahkoja näkemyksiä koska kun musaa on tehty historian aikana niin paljon, niin se matemaattisesti(helpon matematiikan päätelmäni kautta) meinaa myös sitä, että on mahdoton tehdä sävellys, jossa ei ole mitään matkittua mistään.
Käytkö ihan kuuntelemassa klassisen musan konserteissa? Eikös niihi paikkoihin lippujen hinnat oo turhankin kalliit? Onko siellä kaikki ihmiset "samastra puusta "veistettyjä että onko siel joku tietty pukeutumiskoodi kaikil vai onko siel myös ihmisiä jotka poikkeaa ns yleisestä massasta=?Siitä on jo kulunut kauan aikaa kun kuulin tuon pianokonserton. Mutta jonkun teoksesta syntyneen mielikuvan mukaan, ellen sitten muista väärin; taikka syynä saattoi olla myös puutteellinen keskittyminen soivaan objektiin, jonka takia äänikuva oli epäselvä, ja en jostain syystä, mahdollisesti heikon äänityksen tai orkesterisoiton sameuden takia hahmottanut ehkä hieman paksusti kirjoitetun orkesterijohdannon ensimmäisiä tahteja, vaan alku jäi hämäräksi ja vasta pianon ensitahtien myötä selkiintyi musiikin virta ja musiikillinen materiaali vaikutti jollain tavalla tutun oloiselta, niin kuin olisin kuullut sen joskus aikaisemminkin, vaikkei se tuntunut jäljittelyltä ja se oli teemoiltaan niin tarttuvaa, että miellytti heti korvaa ja vaikutti luontevalta ja mukaansa tempaavalta teokselta. Siis hämärästä ja ehkä hieman kummallisesta alusta huolimatta musiikki kiteytyi selkeästi hahmottuvaan muotoon ja sai liike energiaa ja rytmistä työntövoimaa ja teemojen ponnekkaan maskuliininen luonne hämmästytti virtaviivaisuudellaan, menevyydellään ja klassisen ryhdikkäällä ilmeellään, jota teoksen alkutahdit eivät lupailleet tai en saanut niistä välittömästi selvyyttä. Mutta, kuten todettua, tämä on varsin hatara muistikuva teoksesta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No entäs suhteesi fanny Mendelssohnin klassiseen musaan? Hän jäi liikaa miessäveltäjien varjoon. Hän teki paljon teoksia pianolle ja viululle jos oikein muistam. Hän yhdisteli chamber& modern classical.
Myönnettäköön, että Fanny on minulle aivan uusi tuttavuus ja outolintu säveltäjänä, vaikka ehkä hieman olen hänen musiikkiaan saattanut kuullakin, mutta en kuitenkaan ole mikään aktiivinen Fannyn musiikin kuuntelija tai fanittaja. Enkä juuri käy livenä musiikkia muutenkaan konserteissa kuuntelemassa, kun niin harvoin siellä esitetään unohdettujen suomisäveltäjien teoksia. Eikös tuo Aida oli Verdin ooppera ja Rossin kynästä on Seviljan parturi. Mielelläni tutustuisin suomalaisiin unohdettuihin oopperoihin, kuten kantanauhatallenteella olevaan Mestarin nuuskarasiaan tai joihinkin Pylkkäsen oopperoihin, kuten Ikarokseen, tai vaikka Marttisen Faaraon kirjeeseen tai Mestari Patelin oopperaan. Myös launiksen oopperat kiinnostavat.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1122274
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi622127- 161971
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa191707"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla211628Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O131422Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak121364Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu271363Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.161347Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.61272