Musiikin kaanon ei huomioi kuulijan emotionaalisen tyydytyksen tarvetta

Olemme olemassa olevien äänitteiden niukkuudesta johtuen kykenemättömiä arvioimaan Rannankaan teosten osalta Klamin teesin paikkansa pitävyyttä sen suhteen oliko Rannan astuminen melodian tielle hänen säveltäjäkehityksen ja taiteellisten tulosten kannalta hedelmällisempää aikaisemman soinnuilla ja rytmeillä "leikkimisen" sijasta, kuten Klami itse arvelee musiikkiestetiikassaan, jossa hän kritisoi ohjelmallisen sinfonian Endymion osaa mm. juuri tästä syystä ja arvioi säveltäjän kehittyneen ja ottaneen suuren harppauksen säveltaiteilijana eräässä myöhäisemmässä teoksessa vuolaan melodisuuden vuoksi, mutta jos verrataan esim. Rannalta Semplica ja Piccolasinfoniaa keskenään, kiinnittää huomiota ensin syntyneen napero sinfonian ensiosan keskitetympi ja täydellisempi muodon hallinta ja ehkä jopa vahvempi tunnelma osan pyöristetyssä muodossa , vaikkakin Semplicassa melodia on edellistä kantavampana voimana suurisuuntaisemmassa ensiosassa, ja hidas osa on punnitumpi ja syvällisempi pakahduttavassa tunnevoimassaan, mutta duuri molli tonaalisuuteen palaaminen merkitsi perinteisen musiikillisen estetiikan ja kieliopin voittoa moderneista arvoista, jotka olivat olleet säveltäjän pontimena ja kannustimena säveltäjäntaipaleelle ponnistettuaan, mutta yleisön sovinnaisuus tyyli ja makukysymyksissä Sibeliuksen maassa saivat hänet myöntymään perinteisille arvoille ja viljelemään kansanlaulunomaista diatonista yksinkertaisuutta atonaalisuuden sijasta.

Tuosta sinfonisesta partitasta olisin halunnut sanoa sen, että vaikka Klami piti teosta säveltäjän parhaimpiin teoksiin kuuluvana luonnehtien teoksen polyfonista tyyliä johdonmukaiseksi ja kiinteäksi, mutta oli sanakäänteissään teosta kohtaan silti kohtuuttoman ankara kutsuen sitä ahdetuksi ja raskasliikkeisyydessään kankeaksi, josta tulee mieleen säveltäjä Max Reger, joka tukki kontrapunktissaan huomaamana rakoilun 32-osa nuoteilla, sikäli kun kyse on samasta asiasta, eikä Klami tarkoittanut ahdetulla jotain aivan muuta, kuten raskaasti kuormitettua orkestrointia. Salmenhaara on nostanut esiin concerto grosson eli konserton orkesterille, joka on sävelletty jo 1920 luvulla ja josta voi tehdä sen johtopäätöksen, ettei säveltäjän musiikin taiteellinen panos perustunut ainoastaan välttämättä niiden kvaliteetteja ja arvoa kiistämättä yhä kasvavaan ja lisääntyvään kypsyyteen säveltäjänä vaan voidaan sanoa Rannankin olleen valmis mestari jo nuorella iällä eivätkä myöhäisteokset välttämättä merkinneet, niiden hienoja kvaliteetteja ja arvoa kiistämättä , täyttymystä samalla tavoin kuin sanokaamme vaikka Schubertilla, sillä toisin kuin Schubert Rannan tyyli uudistui jatkuvasti ja rohkean ultramodernin tyylipyrkimysten sijaan hän alkoi suosia perinteistä tonaalisuutta ja klassisia muotoja tuon atonaalisen kauden jälkeen, mutta olemassa olevien äänitteiden niukkuuden vuoksi on haastavaa arvioida mikä säveltäjän luomiskausi edusti hedelmällisi9ntä vaihetta hänen luovalla urallaan ja syntyikö suurten mestariteosten rinnalla vähemmän merkittäviä teoksia, sillä voidaan kuitenkin yhä kasvaneen ja kiarttuneen kokemuksen myötä sanoa hänen kehittyneen huomattavasti säveltäjänä, josta esim. folkstory sarja on mainio näyte, ja jossa melodisuus on aikaisempaan soinnuilla ja rytmeillä askarteluun nähden ylivoimaisesti esillä.

Anonyymi kirjoitti:

Tuosta sinfonisesta partitasta olisin halunnut sanoa sen, että vaikka Klami piti teosta säveltäjän parhaimpiin teoksiin kuuluvana luonnehtien teoksen polyfonista tyyliä johdonmukaiseksi ja kiinteäksi, mutta oli sanakäänteissään teosta kohtaan silti kohtuuttoman ankara kutsuen sitä ahdetuksi ja raskasliikkeisyydessään kankeaksi, josta tulee mieleen säveltäjä Max Reger, joka tukki kontrapunktissaan huomaamana rakoilun 32-osa nuoteilla, sikäli kun kyse on samasta asiasta, eikä Klami tarkoittanut ahdetulla jotain aivan muuta, kuten raskaasti kuormitettua orkestrointia. Salmenhaara on nostanut esiin concerto grosson eli konserton orkesterille, joka on sävelletty jo 1920 luvulla ja josta voi tehdä sen johtopäätöksen, ettei säveltäjän musiikin taiteellinen panos perustunut ainoastaan välttämättä niiden kvaliteetteja ja arvoa kiistämättä yhä kasvavaan ja lisääntyvään kypsyyteen säveltäjänä vaan voidaan sanoa Rannankin olleen valmis mestari jo nuorella iällä eivätkä myöhäisteokset välttämättä merkinneet, niiden hienoja kvaliteetteja ja arvoa kiistämättä , täyttymystä samalla tavoin kuin sanokaamme vaikka Schubertilla, sillä toisin kuin Schubert Rannan tyyli uudistui jatkuvasti ja rohkean ultramodernin tyylipyrkimysten sijaan hän alkoi suosia perinteistä tonaalisuutta ja klassisia muotoja tuon atonaalisen kauden jälkeen, mutta olemassa olevien äänitteiden niukkuuden vuoksi on haastavaa arvioida mikä säveltäjän luomiskausi edusti hedelmällisi9ntä vaihetta hänen luovalla urallaan ja syntyikö suurten mestariteosten rinnalla vähemmän merkittäviä teoksia, sillä voidaan kuitenkin yhä kasvaneen ja kiarttuneen kokemuksen myötä sanoa hänen kehittyneen huomattavasti säveltäjänä, josta esim. folkstory sarja on mainio näyte, ja jossa melodisuus on aikaisempaan soinnuilla ja rytmeillä askarteluun nähden ylivoimaisesti esillä.

Lue lisää

ranta ja klami mainittu kiitos vinkeistä ja eiku etsimään heidän materiaa. Muistaaksnei uuno klami on jonkun vcerran tuttu toki minulle, mutten sukeltanu hänen kaikkiin teoksiinsa. Osaatko muistaa miten paljon löytyy materiaa näiltä molemmilta säveltäjältä? Ja onko molemmat haudassa vai elossa vielä ihan?

Kumpi on sinusta parempi musiikille, isommat salit vaiko pienempi paikka? Moni sanoo että akustiikka toimii paremmin paikassa jossa ei ole isoa kaikua. Kaikkein eniten introvertit esiintyjät pääsee oikeuskiin isommalla estradilla kun osa introverteistä kokee lähellä olevan läsnäolon ahdistavana kokemuksena.

Klami muistaakseni teki minuun vaikutuksen yhdellä teoksellaan jonka kuuntelin mutten saa mieleeni hänen kolmea muuta jotka kuuntelin (noin 1 vuosi takaperin)

Anonyymi kirjoitti:

ranta ja klami mainittu kiitos vinkeistä ja eiku etsimään heidän materiaa. Muistaaksnei uuno klami on jonkun vcerran tuttu toki minulle, mutten sukeltanu hänen kaikkiin teoksiinsa. Osaatko muistaa miten paljon löytyy materiaa näiltä molemmilta säveltäjältä? Ja onko molemmat haudassa vai elossa vielä ihan?

Kumpi on sinusta parempi musiikille, isommat salit vaiko pienempi paikka? Moni sanoo että akustiikka toimii paremmin paikassa jossa ei ole isoa kaikua. Kaikkein eniten introvertit esiintyjät pääsee oikeuskiin isommalla estradilla kun osa introverteistä kokee lähellä olevan läsnäolon ahdistavana kokemuksena.

Klami muistaakseni teki minuun vaikutuksen yhdellä teoksellaan jonka kuuntelin mutten saa mieleeni hänen kolmea muuta jotka kuuntelin (noin 1 vuosi takaperin)

Lue lisää

Ylen voimaklassista podcastissa oli vielä jokunen aika sitten kuunneltavissa mainio, ja joltisenkin funktionaalinen ja klassinen ja ensiosan tunnelmaltaan sähköistävä ja draivikas Piccolasinfonia, mutta on jo poistunut kuuntelusta. Rannaltakin on sentään kuunneltavissa ylen podcasteissa jotakin erinomaisen hyvää musiikkia, kuten japanilainen tanssipantomiimi ja Rarahu laulu modaalisessa sävelkielessään ja orientaalisessa eksoottisessa tunnelmassaan, mutta kyllä tuo hiukan pateettisempi ja rotevammin romanttinen Semplica sinfoniakin syvästi koskettavine hitaine osineen hieman heikkona ja antiikkisena naksuvana kantanauhatallenteenakin on ihan mukiinmenevä, vaikka se on Piccolaan verrattuna ensiosan osalta jotenkin raukeampi ja raskasliikkeisempi eikä muodoltaan yhtä keskitetty, mutta sinfonian kaihoisan haikea ja nostalginen tunnemaalailu duurin ja mollin välillä häilyvässä tonaliteetissaan lämmittävät kuulijan sydäntä ja vauhdikas finaali tempaa mukaansa vastustamattomalla rytmisellä sykkeellään ja liike energiallaan ja omaa välimerellisiä sävyjä, säveltäjän saadessa musiikillisia vaikutteita Euroopan matkoltaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ylen voimaklassista podcastissa oli vielä jokunen aika sitten kuunneltavissa mainio, ja joltisenkin funktionaalinen ja klassinen ja ensiosan tunnelmaltaan sähköistävä ja draivikas Piccolasinfonia, mutta on jo poistunut kuuntelusta. Rannaltakin on sentään kuunneltavissa ylen podcasteissa jotakin erinomaisen hyvää musiikkia, kuten japanilainen tanssipantomiimi ja Rarahu laulu modaalisessa sävelkielessään ja orientaalisessa eksoottisessa tunnelmassaan, mutta kyllä tuo hiukan pateettisempi ja rotevammin romanttinen Semplica sinfoniakin syvästi koskettavine hitaine osineen hieman heikkona ja antiikkisena naksuvana kantanauhatallenteenakin on ihan mukiinmenevä, vaikka se on Piccolaan verrattuna ensiosan osalta jotenkin raukeampi ja raskasliikkeisempi eikä muodoltaan yhtä keskitetty, mutta sinfonian kaihoisan haikea ja nostalginen tunnemaalailu duurin ja mollin välillä häilyvässä tonaliteetissaan lämmittävät kuulijan sydäntä ja vauhdikas finaali tempaa mukaansa vastustamattomalla rytmisellä sykkeellään ja liike energiallaan ja omaa välimerellisiä sävyjä, säveltäjän saadessa musiikillisia vaikutteita Euroopan matkoltaan.

Lue lisää

sori en löytänyt ranta-piccola sinfoniaa, mutta löysin tämän; Heikki suolahti -Piccola sinfonia (1935) eli nyt kysynkin; onko tämä sama sinfonia josta kerrot?

Ja onko tämän säveltänyt Ranta vaiko Heikki suolahti?

Alku kuulostaa lupaavalta. voimakkaan korkealta soitetut oktaavit jossa voimaa paljon ja sitten tempo hidastuu ja soundi menee pehmoiseksi. Ehkä pienet folk-vivahteet tossa vaiheessa.

Yllättävää sinänsä jos tämä teos jota nyt kuuntelen, ei ole kovin tunnettu suomessa! Ihmettelen!

Onko tietoo miten suosittu tää teos on ?

Ja on monta kertaa parempi kuin useat sibeliuksen teokset.

Anonyymi kirjoitti:

sori en löytänyt ranta-piccola sinfoniaa, mutta löysin tämän; Heikki suolahti -Piccola sinfonia (1935) eli nyt kysynkin; onko tämä sama sinfonia josta kerrot?

Ja onko tämän säveltänyt Ranta vaiko Heikki suolahti?

Alku kuulostaa lupaavalta. voimakkaan korkealta soitetut oktaavit jossa voimaa paljon ja sitten tempo hidastuu ja soundi menee pehmoiseksi. Ehkä pienet folk-vivahteet tossa vaiheessa.

Yllättävää sinänsä jos tämä teos jota nyt kuuntelen, ei ole kovin tunnettu suomessa! Ihmettelen!

Onko tietoo miten suosittu tää teos on ?

Ja on monta kertaa parempi kuin useat sibeliuksen teokset.

Lue lisää

Ne ovat täysin eri teoksia ja Suolahden muodoltaan yksiosainen sinfonia on tyyliltään pikiemminkin kansallisromanttinen kun sen sijaan Rannan sinfonia on uusklassinen ja muodoltaan 4-osainen. Suolahden sinfonia on amerikkalaisten nuoriso-orkestereiden suosiossa.

Anonyymi kirjoitti:

Ne ovat täysin eri teoksia ja Suolahden muodoltaan yksiosainen sinfonia on tyyliltään pikiemminkin kansallisromanttinen kun sen sijaan Rannan sinfonia on uusklassinen ja muodoltaan 4-osainen. Suolahden sinfonia on amerikkalaisten nuoriso-orkestereiden suosiossa.

Lue lisää

Aha vae nii, mut myö tykkäsin kovasti suolahen tuyosta kyseisesteä teoksesta. Onko niin että sie et oikein nauti niin paljoa kansallisromanttisesta klassisesta musasta ? Miksi?

Anonyymi kirjoitti:

Aha vae nii, mut myö tykkäsin kovasti suolahen tuyosta kyseisesteä teoksesta. Onko niin että sie et oikein nauti niin paljoa kansallisromanttisesta klassisesta musasta ? Miksi?

Lue lisää

On hämmentävää, että jonkun yhden tietyn säveltäjän sinfonioiden esittäminen on muodostunut vakiintuneeksi tavaksi ja jonkinlaiseksi muodollisuudeksi perustuen lähinnä jonkinlaiseen väärinkäsitykseen ja yliarviontiin hänen merkityksestään suomen säveltaiteessa, sillä oikeammin ajateltuna hänen suuri maineensa johtuu vain yhden teoksen ts. kansallisen heräämisen symboliksi muodostuneen Finlandian osakseen saamaan kuuluisuuteen ja arvostukseen, vaikkei sen köykäiset musiikilliset kvaliteetit edellyttäisivätkään sen osaksi tullutta ylistystä ja suitsutusta, mutta joidenkin ominaispiirteidensä ja tekijöidensä perusteella, kuten kulku tuskaisesta alusta venäjän sorron alla voitonriemuiseen loppuun rientävine päätöksineen, on vaikuttanut kuulijansa sukupolvesta toiseen ja näin luikerrellut yleisön suosioon joka on sitten tullut hänen muunkin sävellystuotantonsa osaksi ja jättänyt kaikki muut kansallisromanttista tyyliä edustavat jos vähän modernimmatkin säveltäjät unohduksiin, mitä ne eivät ansaitsisi. Melartinin ja joidenkin Tuukkasen sinfonioiden kansallisromanttinen tyyli on verevämpää ja vaikuttavampaa ekspressiivisessä kauneudessaan esikoissinfoniasta alkaen, ja myös Tuukkasen kyseinen teos sai kriitikoilta ylitystä osakseen, joskaan kaikki Tuukkasenkaan sinfoniat eivät ole tätä tasoa. tse haluaisin kuulla Aaltosen, Soinin, Fordellin, Karjalaisen, Haapalaisen ym. sinfoniota.

Anonyymi kirjoitti:

On hämmentävää, että jonkun yhden tietyn säveltäjän sinfonioiden esittäminen on muodostunut vakiintuneeksi tavaksi ja jonkinlaiseksi muodollisuudeksi perustuen lähinnä jonkinlaiseen väärinkäsitykseen ja yliarviontiin hänen merkityksestään suomen säveltaiteessa, sillä oikeammin ajateltuna hänen suuri maineensa johtuu vain yhden teoksen ts. kansallisen heräämisen symboliksi muodostuneen Finlandian osakseen saamaan kuuluisuuteen ja arvostukseen, vaikkei sen köykäiset musiikilliset kvaliteetit edellyttäisivätkään sen osaksi tullutta ylistystä ja suitsutusta, mutta joidenkin ominaispiirteidensä ja tekijöidensä perusteella, kuten kulku tuskaisesta alusta venäjän sorron alla voitonriemuiseen loppuun rientävine päätöksineen, on vaikuttanut kuulijansa sukupolvesta toiseen ja näin luikerrellut yleisön suosioon joka on sitten tullut hänen muunkin sävellystuotantonsa osaksi ja jättänyt kaikki muut kansallisromanttista tyyliä edustavat jos vähän modernimmatkin säveltäjät unohduksiin, mitä ne eivät ansaitsisi. Melartinin ja joidenkin Tuukkasen sinfonioiden kansallisromanttinen tyyli on verevämpää ja vaikuttavampaa ekspressiivisessä kauneudessaan esikoissinfoniasta alkaen, ja myös Tuukkasen kyseinen teos sai kriitikoilta ylitystä osakseen, joskaan kaikki Tuukkasenkaan sinfoniat eivät ole tätä tasoa. tse haluaisin kuulla Aaltosen, Soinin, Fordellin, Karjalaisen, Haapalaisen ym. sinfoniota.

Lue lisää

makuasioita kai loppupelissä nää mut oon samaa mielt että sibbe on yliarvostettu mut hänen finlandissa kulminoituu hyvin hänen parhaaseen osaamistaitoon kun tuo teos on kerta kaikkiaan osuvasti tehty aikakauteen jolloin talvisota ja sisällisota.-ajoistakaan ei kauan aikaa ja tuo teos tavallan toi suomalaiset hyvin yhteen eli todella älyllisesti loistava oivallus säveltäjältämme. Kappaleessa on minusta kieltämättä semmosia merkittävän teoksen piirteitä kuten tietyt koukut kuten vaikkapa kappaleen alku jossa on se pelottava kohta joka sitten pian muuttuu toiveikkaampaan suuntaan. Teos antaa toivoa. Alku on jkuin suoraan kauhuleffasta .Koukkuja finlandiasta löytyy myös se kohta jossa valtavan iso kuoro laulaa sitä merkittävää melodiaa joka syöpynyt meidän mieliin. Mut ei kaikki tykkää tästä teoksesta ja minä ainakin suon semmosen näkemyksen. En vain oikein saa kiinni sun kritiikkiisi tässä teoksessa kun siinä on minusta loistavan musateoksen piirteitä aika paljonkin itseasiassa. Yksi juttu on joku erottava juttu, joku melodinen koukku , joka yleensä nostaa tasoa mutta en väitä että pelkästään melodinen koukku on klassisen musan merkittävimpiä juttuja vaan on niitä muitakin tärkeitä elementtejä joita taitavart säveltäjät osaa. Ja eikä sibbe nyt niin huono ole kun on kerta tehnyt tuon finlandia -teoksen. En usko että kovin huono voi olla.

Anonyymi kirjoitti:

On hämmentävää, että jonkun yhden tietyn säveltäjän sinfonioiden esittäminen on muodostunut vakiintuneeksi tavaksi ja jonkinlaiseksi muodollisuudeksi perustuen lähinnä jonkinlaiseen väärinkäsitykseen ja yliarviontiin hänen merkityksestään suomen säveltaiteessa, sillä oikeammin ajateltuna hänen suuri maineensa johtuu vain yhden teoksen ts. kansallisen heräämisen symboliksi muodostuneen Finlandian osakseen saamaan kuuluisuuteen ja arvostukseen, vaikkei sen köykäiset musiikilliset kvaliteetit edellyttäisivätkään sen osaksi tullutta ylistystä ja suitsutusta, mutta joidenkin ominaispiirteidensä ja tekijöidensä perusteella, kuten kulku tuskaisesta alusta venäjän sorron alla voitonriemuiseen loppuun rientävine päätöksineen, on vaikuttanut kuulijansa sukupolvesta toiseen ja näin luikerrellut yleisön suosioon joka on sitten tullut hänen muunkin sävellystuotantonsa osaksi ja jättänyt kaikki muut kansallisromanttista tyyliä edustavat jos vähän modernimmatkin säveltäjät unohduksiin, mitä ne eivät ansaitsisi. Melartinin ja joidenkin Tuukkasen sinfonioiden kansallisromanttinen tyyli on verevämpää ja vaikuttavampaa ekspressiivisessä kauneudessaan esikoissinfoniasta alkaen, ja myös Tuukkasen kyseinen teos sai kriitikoilta ylitystä osakseen, joskaan kaikki Tuukkasenkaan sinfoniat eivät ole tätä tasoa. tse haluaisin kuulla Aaltosen, Soinin, Fordellin, Karjalaisen, Haapalaisen ym. sinfoniota.

Lue lisää

mitä mieltä olet carl orffin ja aarre merikannon musasta? Kävin kuunteleen heidän teoksia. Orffin yhden oopperan kuuntelin sekä yhden hänen toisen teoksen jossa iso kuoro laulaa liturgical ja cantata tyylistä musaa. Kutsutaan termillä myös kirkkomusa. Sen teoksen yksi eniten mieleenjäävin on se kuuluisin teos joka nousi koko maailmalla suureen suosioon joka ollu monet vuodet useissa eri valtioissa suosittu ja usein esitetty teos.

Merikannon viulukonsertto 2 on ihan asiallista musaa. Ekho(the echoes) oli ooppera josta pidin, muttei nouse merkittäväksi. Tuon oopperan laulajan nimeä en muista nyt, mutta nainen.

Anonyymi kirjoitti:

mitä mieltä olet carl orffin ja aarre merikannon musasta? Kävin kuunteleen heidän teoksia. Orffin yhden oopperan kuuntelin sekä yhden hänen toisen teoksen jossa iso kuoro laulaa liturgical ja cantata tyylistä musaa. Kutsutaan termillä myös kirkkomusa. Sen teoksen yksi eniten mieleenjäävin on se kuuluisin teos joka nousi koko maailmalla suureen suosioon joka ollu monet vuodet useissa eri valtioissa suosittu ja usein esitetty teos.

Merikannon viulukonsertto 2 on ihan asiallista musaa. Ekho(the echoes) oli ooppera josta pidin, muttei nouse merkittäväksi. Tuon oopperan laulajan nimeä en muista nyt, mutta nainen.

Lue lisää

Orff oli minimal artin, siis minimalismin, uranuurtaja jo kauan ennen kuin koko termiä oli edes keksitty, mutta Orffin tyyli on tahallisen pelkistettyä ja perustuu selkeään rytmiikkaan tavallisesti lyömäsoitinten luomaa rytmitaustaa vasten ja mahdollisimman vähäiseen harmoniseen tai vasta ääniä käsittävään ajatteluun ja saa kirjan mukaan heikoimmissa teoksissaan aikaan puuduttavaa toistoa, mutta muuan cantata on piristävä esimerkki hänen tyylistään ja jonka ensiosa on saanut palvella jossakin leffassakin tunnelmaa luovana tekijänä. Tolonen taitaa olla niitä harvoja suomalaisia, jotka ovat saaneet vaikutteita hänen tyylistään eräässä niinikään kantaattimuotoisessa teoksessaan.

Anonyymi kirjoitti:

Orff oli minimal artin, siis minimalismin, uranuurtaja jo kauan ennen kuin koko termiä oli edes keksitty, mutta Orffin tyyli on tahallisen pelkistettyä ja perustuu selkeään rytmiikkaan tavallisesti lyömäsoitinten luomaa rytmitaustaa vasten ja mahdollisimman vähäiseen harmoniseen tai vasta ääniä käsittävään ajatteluun ja saa kirjan mukaan heikoimmissa teoksissaan aikaan puuduttavaa toistoa, mutta muuan cantata on piristävä esimerkki hänen tyylistään ja jonka ensiosa on saanut palvella jossakin leffassakin tunnelmaa luovana tekijänä. Tolonen taitaa olla niitä harvoja suomalaisia, jotka ovat saaneet vaikutteita hänen tyylistään eräässä niinikään kantaattimuotoisessa teoksessaan.

Lue lisää

olikos orff saksalainen säveltäjä? Elikö hän 1800-luvulla? En muista tarkkaan(voisin googlettaa itsekin). Kyllä se yksi osio siitä yhdestä teoksesta oli suoraan sanoen ihan karmean huono. Se oli tosi puuduttava ja aivan liian suppean ontto teos. Parhaimmillaan tosi hyvä.

Anonyymi kirjoitti:

olikos orff saksalainen säveltäjä? Elikö hän 1800-luvulla? En muista tarkkaan(voisin googlettaa itsekin). Kyllä se yksi osio siitä yhdestä teoksesta oli suoraan sanoen ihan karmean huono. Se oli tosi puuduttava ja aivan liian suppean ontto teos. Parhaimmillaan tosi hyvä.

Lue lisää

Orff oli tosiaan saksalainen ja jossain määrin kait Karajaninkin suosiossa, mutta myös unohdettu kulttuurihistorioitsija säveltäjä Bengt von Törnekin tutustui Orffiin matkoillaan.

🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒

🍑 ­N­y­­­m­­­f­­o­m­­­a­­a­­n­­­i -> https://ye.pe/finngirl21#18241785

🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞

makuasioita. Mä itse kyllä tykkään laaja-alaisesti eri musagenreistä. Menee kansallisromanttiset kuin myös modern classical , oopperat ja jazz-musakin käy sekä punk-rock ja moni muu musalaji. Räppimusa on myös parhaimmillaan tosi hyvää kuten esimerkkinä draama-helmi joka minusta suomen paras hip hop-räppäri joka suosia experimentaalista musatyyliä.

Kun tämä sibelius-kriitikko on vuosikaudet kritisoinut sibben musaa, niiin olen aika paljon samaa mieltä että siellä on tylsän onttoja teoksia mutta on sibbellä se finlandia joka on suomen kautta aikain huikeimpia musateoksia, niin klassisella puolella kuin myös ottaen huomioon kaikki genret eli jos rankkaisin kautta aikain parhaan suomessa tehdyn suomalaisen tekemän musateoksen niin sibben finlandia menee helposti top10:iin. Sibbe-kriitikko on eri mieltä ja saakin olla eri mieltä kun vappaassa demokratiassa saa olla eri mielipiteitä jotka antaa paljon mielenkiintoa keskusteluissa ja hän on todella taitava väittelemään ja hänellä on laaja-alainen musaan perehtyneisyys kun kertoi että todella kauan ollut musan parissa niin varmasti siinä sävelkorva paranee koko ajan. Hän ikäänkuin hengittää musaa. Sama juttu mulla elikkäs oon 41 vuotias ja oikeastaan elän vain musasta enkä tee mitään muuta kun oma elämä on niin palasina(tuhansina paloina) että haen lohtua vain musasta ja yritän vähän tehdä duunia suomalaises yhteiskunnassa oman vointini mukhaan.

ja sibbeltä nousee finlandian lisäksi esille teos nimeltä presto ja muistaakseni se oli joko karelia tai valse triste josta pidän mutta lemminkäinen ja tuonelan joutsen on kyllä niin pateettisen tylsiä ja onttoja musiikillisesti mun mielestä että no thank.

hyvä että herätät täällä keskustelua sil mä diggaan väittelystä.

Anonyymi kirjoitti:

makuasioita. Mä itse kyllä tykkään laaja-alaisesti eri musagenreistä. Menee kansallisromanttiset kuin myös modern classical , oopperat ja jazz-musakin käy sekä punk-rock ja moni muu musalaji. Räppimusa on myös parhaimmillaan tosi hyvää kuten esimerkkinä draama-helmi joka minusta suomen paras hip hop-räppäri joka suosia experimentaalista musatyyliä.

Kun tämä sibelius-kriitikko on vuosikaudet kritisoinut sibben musaa, niiin olen aika paljon samaa mieltä että siellä on tylsän onttoja teoksia mutta on sibbellä se finlandia joka on suomen kautta aikain huikeimpia musateoksia, niin klassisella puolella kuin myös ottaen huomioon kaikki genret eli jos rankkaisin kautta aikain parhaan suomessa tehdyn suomalaisen tekemän musateoksen niin sibben finlandia menee helposti top10:iin. Sibbe-kriitikko on eri mieltä ja saakin olla eri mieltä kun vappaassa demokratiassa saa olla eri mielipiteitä jotka antaa paljon mielenkiintoa keskusteluissa ja hän on todella taitava väittelemään ja hänellä on laaja-alainen musaan perehtyneisyys kun kertoi että todella kauan ollut musan parissa niin varmasti siinä sävelkorva paranee koko ajan. Hän ikäänkuin hengittää musaa. Sama juttu mulla elikkäs oon 41 vuotias ja oikeastaan elän vain musasta enkä tee mitään muuta kun oma elämä on niin palasina(tuhansina paloina) että haen lohtua vain musasta ja yritän vähän tehdä duunia suomalaises yhteiskunnassa oman vointini mukhaan.

ja sibbeltä nousee finlandian lisäksi esille teos nimeltä presto ja muistaakseni se oli joko karelia tai valse triste josta pidän mutta lemminkäinen ja tuonelan joutsen on kyllä niin pateettisen tylsiä ja onttoja musiikillisesti mun mielestä että no thank.

hyvä että herätät täällä keskustelua sil mä diggaan väittelystä.

Lue lisää

Ok - mutta tarkoitus ei ollut väitellä vaan enemmänkin heijastella.

Ei kai kaanon ole ihan vain makuasiakaan. "Makuasia"-sanaa käytetään kyllä yleensä liikaa ajattelematta, mitä oikeastaan puhutaan, väittäisin apropos. Usein parhaaksi merkitykseksi jää ystävällismielinen yhteisymmärrykseen pyrkiminen, joka on toki ihan hyvä merkitys sinänsä.

Anonyymi kirjoitti:

Ok - mutta tarkoitus ei ollut väitellä vaan enemmänkin heijastella.

Ei kai kaanon ole ihan vain makuasiakaan. "Makuasia"-sanaa käytetään kyllä yleensä liikaa ajattelematta, mitä oikeastaan puhutaan, väittäisin apropos. Usein parhaaksi merkitykseksi jää ystävällismielinen yhteisymmärrykseen pyrkiminen, joka on toki ihan hyvä merkitys sinänsä.

Lue lisää

makuasia -sanaa käytetään ainaki silloin väärässä tilanteessa jos esim arvioidaan livemusaa kun jos kerta livesuorituksessa tulee virhe, niin se on absoluuttisesti 100% virhe ja sillä sipuli, mut sen sijaan eri musalajigenreistä (oli sitten pop, schoegaze&indie&jenkkirock&keskitien rock&ooppera&jatsi&proggressiivinen pop&math rock eli suomeksi matemaattinen rock& ambient&schlager&bossanova ja niin edelleen jne) väittelyä en nää tarpellisena että onko joku genre paree kuin toinen koska en koe sitä fiksuna kommentointina, mutta tietenkin jokaisella on oma mielipide ja kunnioitan kaikkien mielipitteitä.

Anonyymi kirjoitti:

Ok - mutta tarkoitus ei ollut väitellä vaan enemmänkin heijastella.

Ei kai kaanon ole ihan vain makuasiakaan. "Makuasia"-sanaa käytetään kyllä yleensä liikaa ajattelematta, mitä oikeastaan puhutaan, väittäisin apropos. Usein parhaaksi merkitykseksi jää ystävällismielinen yhteisymmärrykseen pyrkiminen, joka on toki ihan hyvä merkitys sinänsä.

Lue lisää

otan esimerkkinä nyt vaikkapa yhden juice leskisen livelevyn = tauko II jossa ilmeisesti kävi niin huonosti että äänityshetkellä tuli tekninen kömmähdys keikan nauhoituksessa että soundit jäi taka-alalle jonka päättelen soundeista nimenommaan kun ne on niin kaukaisenoloiset tai heikohkot. Mutta jos arvioi sen levyn ettei ota huomioon tuota teknistä mokaa nauhoitustilanteessa niin esim rumpali yltyy huikeisiin (kreatiivisen luoviin) suorituksiin kun hällä huikea ote rumpuihin eli teknisesti huikeita fillejä ja rumpujuttuja muita ja orkesterin muut soittajat ei myöskään tee paljookaan virheitä ja juiceki laulaa ihan jees-tasolla.

Sitten voi arvioida yksittäisiä keikkoja kun kuunnellut eri musanesittäjien livesuorituksia youtuben kautta. Kerran kun kuuntelin erään suomibändin live-esitystä niin virheitä tuli paljon eli ensinnäkin A) epävireinen soitto & B) soitto ei ollut harmonista vaan lähinnä yhtä meteliä C) soitto meni junttaukseksi liikaa

Eräs toinen suomibändi veti myös huonosti keikkatilassa kun A) soitto laahasi eli vähän kaikilla soittajilla soitto laahasi suhteessa melodian &biisin nopeuteen ja vaikka se olisi ollutkin tarkoituksellista vetää kappale hitaampana versiona niin ei se minusta vain sovi ollenkaan kun rakenteet on nopeat niin ei minusta hitaampana toimi yhtään. Edelleen makuasioita. Ja kunnioita kaikkien näkemykset. Joo .

Sitten kerran kuuntelin samuli putron livekeikkaesityksiä youtubesta kun putro esiintyi jossakin keikkapaikalla niin mä panin merkille että alkuperäisiin kappaleihin oli bändin kanssa "leiponut" huikeat sovitukset ja kappaleet muutti muotoaan aika paljonkin jopa kun eri soittimia oli otettu mukaan. Putro osoittautui sen keikan perusteella neroksi tai eipä hän yksin tietenkään vaikuta tulokseen vaan koko bändi sovituksineen. Niis oli uppee harmonia erityisesti ja luovuus.

Sitten pannut merkille että rock yhtye popedan costello hautamäki on niin hyvä livekitaristi ettei virheitä tuu juuri koskaan. En mä vain ole muuten costellon fani koska mun makuuni hänen kitarariffit &kuviot ei ole niin hyviä kuin esim popedassa ihan eka vuosina oli soolokitaristina arwo mikkonen joka minusta keksi eeppisemmät kitarakuviot.

'klassisen musan puolella pääosin oon törmännyt hyviin sovituksiin &eri versioihin. Esim tuo juha -ooppera (aarre merikannon teos) jonka esittää finnish national opera orchestra &chorus ja conductor on ulf söderblom niin kerta kaikkiaan vaikuttava esitys muutenkin mahtavaan ja todella aliarvostettuun oopperaan joka pitäs minun mielestä saada enempi maailmanlaajuista huomioo.

Että tällaista jurinaa minulta. Moikka palataan juttusille.

Anonyymi kirjoitti:

otan esimerkkinä nyt vaikkapa yhden juice leskisen livelevyn = tauko II jossa ilmeisesti kävi niin huonosti että äänityshetkellä tuli tekninen kömmähdys keikan nauhoituksessa että soundit jäi taka-alalle jonka päättelen soundeista nimenommaan kun ne on niin kaukaisenoloiset tai heikohkot. Mutta jos arvioi sen levyn ettei ota huomioon tuota teknistä mokaa nauhoitustilanteessa niin esim rumpali yltyy huikeisiin (kreatiivisen luoviin) suorituksiin kun hällä huikea ote rumpuihin eli teknisesti huikeita fillejä ja rumpujuttuja muita ja orkesterin muut soittajat ei myöskään tee paljookaan virheitä ja juiceki laulaa ihan jees-tasolla.

Sitten voi arvioida yksittäisiä keikkoja kun kuunnellut eri musanesittäjien livesuorituksia youtuben kautta. Kerran kun kuuntelin erään suomibändin live-esitystä niin virheitä tuli paljon eli ensinnäkin A) epävireinen soitto & B) soitto ei ollut harmonista vaan lähinnä yhtä meteliä C) soitto meni junttaukseksi liikaa

Eräs toinen suomibändi veti myös huonosti keikkatilassa kun A) soitto laahasi eli vähän kaikilla soittajilla soitto laahasi suhteessa melodian &biisin nopeuteen ja vaikka se olisi ollutkin tarkoituksellista vetää kappale hitaampana versiona niin ei se minusta vain sovi ollenkaan kun rakenteet on nopeat niin ei minusta hitaampana toimi yhtään. Edelleen makuasioita. Ja kunnioita kaikkien näkemykset. Joo .

Sitten kerran kuuntelin samuli putron livekeikkaesityksiä youtubesta kun putro esiintyi jossakin keikkapaikalla niin mä panin merkille että alkuperäisiin kappaleihin oli bändin kanssa "leiponut" huikeat sovitukset ja kappaleet muutti muotoaan aika paljonkin jopa kun eri soittimia oli otettu mukaan. Putro osoittautui sen keikan perusteella neroksi tai eipä hän yksin tietenkään vaikuta tulokseen vaan koko bändi sovituksineen. Niis oli uppee harmonia erityisesti ja luovuus.

Sitten pannut merkille että rock yhtye popedan costello hautamäki on niin hyvä livekitaristi ettei virheitä tuu juuri koskaan. En mä vain ole muuten costellon fani koska mun makuuni hänen kitarariffit &kuviot ei ole niin hyviä kuin esim popedassa ihan eka vuosina oli soolokitaristina arwo mikkonen joka minusta keksi eeppisemmät kitarakuviot.

'klassisen musan puolella pääosin oon törmännyt hyviin sovituksiin &eri versioihin. Esim tuo juha -ooppera (aarre merikannon teos) jonka esittää finnish national opera orchestra &chorus ja conductor on ulf söderblom niin kerta kaikkiaan vaikuttava esitys muutenkin mahtavaan ja todella aliarvostettuun oopperaan joka pitäs minun mielestä saada enempi maailmanlaajuista huomioo.

Että tällaista jurinaa minulta. Moikka palataan juttusille.

Lue lisää

Niin, tuossakin esimerkiksi perustelit erilaisia näkemyksiäsi seikoilla, jotka ovat jotain aivan muuta kuin pelkkiä yksilöllisiä oikkuja. Kaanon on tietysti vielä vähemmän jokin kenen tahansa satunnainen mielipide. Vaikka ei kai sitä toisaalta ihan ehdottomaksi kaiken mitaksi, ylentäjäksi ja mitätöijäksikään pitäisi käsittää.

Jep, moi, törmäillään taas, ja mukavia hetkiä musiikin järkkyvissä maailmoissa.

Musiin vastaanotossa emotionaaliset koemukset ovat puhtaasti tunneperäisiä kokemuksia eikä niillä ole mitään seksuaalisia ulottuvuuksia eivätkiä ne tuota aistinautintoa genitaalien alueelle vaan henkistä mielihyvää.