Miksi Rannan atonaalista musiikkia ei esitetä eikä levytetä milloinkaan?

Fantasia estatica, Fantasia Poetica, Antigone ja mm. Kuutamo Jupiterissa ovat parasta Raitiota. oopperoita sävelsi myös. Rannalla sinfonioissa on kuitenkin musiikin tärkein elementti, teemat ja niiden kehittely keskeisellä sijalla, kun ensin mainittu viljelee impressionistista ja ekspressionistista värimusiikkia yläsävelsarjoineen absoluuttista sointiväriefektiä ehkä korostaen, mutta ei operoi teemoilla eikä niiden kehittelyllä klassis-romanttisten standardien mukaisesti ja muoto on kenties pirstaloitunut tai fantasianomainen, improvisatorinen ja rapsodi8nen.

Anonyymi kirjoitti:

Fantasia estatica, Fantasia Poetica, Antigone ja mm. Kuutamo Jupiterissa ovat parasta Raitiota. oopperoita sävelsi myös. Rannalla sinfonioissa on kuitenkin musiikin tärkein elementti, teemat ja niiden kehittely keskeisellä sijalla, kun ensin mainittu viljelee impressionistista ja ekspressionistista värimusiikkia yläsävelsarjoineen absoluuttista sointiväriefektiä ehkä korostaen, mutta ei operoi teemoilla eikä niiden kehittelyllä klassis-romanttisten standardien mukaisesti ja muoto on kenties pirstaloitunut tai fantasianomainen, improvisatorinen ja rapsodi8nen.

Lue lisää

juu panin merkille erot rannan ja raition musan välillä. Enempi pidän ehkä raition musasta. Raitio on hieman moniulotteisempi ja luovempi säveltäjä. Käyttää vivahteikkaasti eri muotoja. moonlight on jupiter Op24 teosta aloin kuunteleen tänään aamulla ja nyt kuuntelen sen loppuun. Pitää kuunnella teos vielä toisen kerran peräkkäin = olis aikomus. taidokasta ja aika proggressiivistaki.

Anonyymi kirjoitti:

juu panin merkille erot rannan ja raition musan välillä. Enempi pidän ehkä raition musasta. Raitio on hieman moniulotteisempi ja luovempi säveltäjä. Käyttää vivahteikkaasti eri muotoja. moonlight on jupiter Op24 teosta aloin kuunteleen tänään aamulla ja nyt kuuntelen sen loppuun. Pitää kuunnella teos vielä toisen kerran peräkkäin = olis aikomus. taidokasta ja aika proggressiivistaki.

Lue lisää

Sanoisin, että kyseessä on täysin erityyppisiset säveltäjäluonteet ja siinä missä Rantakin uransa alkutaipaleella suosi rohkean atonaalista ja varsin omaleimaista sävelkieltä, jolla ei Raition mukaan ollut esikuvia eikä hän jäljitellyt ketään mm. pianosarjassaan Lettres, Kirjeitä, omintakeisesta luovasta innoituksesta syntyen, tai Salmenhaaran aikakautensa tärkeimpinä suomalaisina teoksina mainitseman Fantastisen sonaatin luotuaan, suuntasi katseensa uusklassismiin ja mm. kansanlaulunomaiseen diatonisuuteen, aloitti Väinö Raitio varsin perinteelliseen tonaaliseen sävelkieleen ankkuroituneilla teoksillaan saatuaan vahvoja vaikutteita venäläisiltä säveltäjiltä ja impressionistiseen sävelkieleensä ranskalaisilta impressionisteilta ja ekspressionistisiin teoksiinsa Skrjabinilta. Pidän enemmän melodisemmasta sinfoniamusiikista, jossa on temaattistakin ainesta, kuin sointivärikeskeisestä impressionistisesta ilmaisusta saatikka värityksellis-ekspressionistisesta Skrjabin vaikutteisesta tyylistä, jota Raitio juuri edustaa. Itse olen kuunnellut Semplica sinfoniaa aika vaikuttuneena vaikka kuinka paljon, mutta oletettavasti suurisuuntaisimmat säveltäjän sinfoniat Dell arte ja oratorio volgare ovat kaikkein merkittävimmät, sillä ne eivät ole enää niin semplica, yksinkertaisia, vaan muodoltaan laajentuneita ja suurempia, mutta en osaa sanoa, kuinka paljon niissä on piccolankaan tuoreutta ja raikasta keksintää, mutta lienevät kuitenkin tätä syvällisempiä teoksia.

Anonyymi kirjoitti:

Sanoisin, että kyseessä on täysin erityyppisiset säveltäjäluonteet ja siinä missä Rantakin uransa alkutaipaleella suosi rohkean atonaalista ja varsin omaleimaista sävelkieltä, jolla ei Raition mukaan ollut esikuvia eikä hän jäljitellyt ketään mm. pianosarjassaan Lettres, Kirjeitä, omintakeisesta luovasta innoituksesta syntyen, tai Salmenhaaran aikakautensa tärkeimpinä suomalaisina teoksina mainitseman Fantastisen sonaatin luotuaan, suuntasi katseensa uusklassismiin ja mm. kansanlaulunomaiseen diatonisuuteen, aloitti Väinö Raitio varsin perinteelliseen tonaaliseen sävelkieleen ankkuroituneilla teoksillaan saatuaan vahvoja vaikutteita venäläisiltä säveltäjiltä ja impressionistiseen sävelkieleensä ranskalaisilta impressionisteilta ja ekspressionistisiin teoksiinsa Skrjabinilta. Pidän enemmän melodisemmasta sinfoniamusiikista, jossa on temaattistakin ainesta, kuin sointivärikeskeisestä impressionistisesta ilmaisusta saatikka värityksellis-ekspressionistisesta Skrjabin vaikutteisesta tyylistä, jota Raitio juuri edustaa. Itse olen kuunnellut Semplica sinfoniaa aika vaikuttuneena vaikka kuinka paljon, mutta oletettavasti suurisuuntaisimmat säveltäjän sinfoniat Dell arte ja oratorio volgare ovat kaikkein merkittävimmät, sillä ne eivät ole enää niin semplica, yksinkertaisia, vaan muodoltaan laajentuneita ja suurempia, mutta en osaa sanoa, kuinka paljon niissä on piccolankaan tuoreutta ja raikasta keksintää, mutta lienevät kuitenkin tätä syvällisempiä teoksia.

Lue lisää

Noh asia on selevä. Mä pidän kaikista klassisen genreistä ja väitänpä ettei klassisessa mikään klassisen alalajigenre tee musateoksesta huonompaa, mut oon valmis vastaväittelyyn kanssasi. Sä uskot että se on rakenteissa pitkälti että esim kansallisromanttisten kappaleiden tai teosten(sori sanamuoto kappale kun näissä klassisissa parempi termi on teos&musateos) perusongelma on sinusta juuri se mitä oot usein täällä kirjottanut vuosikaudet eli niillä tapana puuroutua pateettisen tylsän veteliksi joista lähtee tunnekin pois. Tämä perusongelmahan on useissa sibeliuksen musateoksissa. Löytyy kuitenkin paljon onnistuneita kansallisromanttisen klassisen puolen teoksia, ja niistä suurin osa on muiden kuin sibeliuksen.

Anonyymi kirjoitti:

Sanoisin, että kyseessä on täysin erityyppisiset säveltäjäluonteet ja siinä missä Rantakin uransa alkutaipaleella suosi rohkean atonaalista ja varsin omaleimaista sävelkieltä, jolla ei Raition mukaan ollut esikuvia eikä hän jäljitellyt ketään mm. pianosarjassaan Lettres, Kirjeitä, omintakeisesta luovasta innoituksesta syntyen, tai Salmenhaaran aikakautensa tärkeimpinä suomalaisina teoksina mainitseman Fantastisen sonaatin luotuaan, suuntasi katseensa uusklassismiin ja mm. kansanlaulunomaiseen diatonisuuteen, aloitti Väinö Raitio varsin perinteelliseen tonaaliseen sävelkieleen ankkuroituneilla teoksillaan saatuaan vahvoja vaikutteita venäläisiltä säveltäjiltä ja impressionistiseen sävelkieleensä ranskalaisilta impressionisteilta ja ekspressionistisiin teoksiinsa Skrjabinilta. Pidän enemmän melodisemmasta sinfoniamusiikista, jossa on temaattistakin ainesta, kuin sointivärikeskeisestä impressionistisesta ilmaisusta saatikka värityksellis-ekspressionistisesta Skrjabin vaikutteisesta tyylistä, jota Raitio juuri edustaa. Itse olen kuunnellut Semplica sinfoniaa aika vaikuttuneena vaikka kuinka paljon, mutta oletettavasti suurisuuntaisimmat säveltäjän sinfoniat Dell arte ja oratorio volgare ovat kaikkein merkittävimmät, sillä ne eivät ole enää niin semplica, yksinkertaisia, vaan muodoltaan laajentuneita ja suurempia, mutta en osaa sanoa, kuinka paljon niissä on piccolankaan tuoreutta ja raikasta keksintää, mutta lienevät kuitenkin tätä syvällisempiä teoksia.

Lue lisää

väinö raitio ja yhteys venäläiseen musaan? joo mut aika pitkälti kuitenki suomalaistyylistä on. Hyvä terävä huomio kuitenki toi Venäjä -yhteys!

Anonyymi kirjoitti:

Sanoisin, että kyseessä on täysin erityyppisiset säveltäjäluonteet ja siinä missä Rantakin uransa alkutaipaleella suosi rohkean atonaalista ja varsin omaleimaista sävelkieltä, jolla ei Raition mukaan ollut esikuvia eikä hän jäljitellyt ketään mm. pianosarjassaan Lettres, Kirjeitä, omintakeisesta luovasta innoituksesta syntyen, tai Salmenhaaran aikakautensa tärkeimpinä suomalaisina teoksina mainitseman Fantastisen sonaatin luotuaan, suuntasi katseensa uusklassismiin ja mm. kansanlaulunomaiseen diatonisuuteen, aloitti Väinö Raitio varsin perinteelliseen tonaaliseen sävelkieleen ankkuroituneilla teoksillaan saatuaan vahvoja vaikutteita venäläisiltä säveltäjiltä ja impressionistiseen sävelkieleensä ranskalaisilta impressionisteilta ja ekspressionistisiin teoksiinsa Skrjabinilta. Pidän enemmän melodisemmasta sinfoniamusiikista, jossa on temaattistakin ainesta, kuin sointivärikeskeisestä impressionistisesta ilmaisusta saatikka värityksellis-ekspressionistisesta Skrjabin vaikutteisesta tyylistä, jota Raitio juuri edustaa. Itse olen kuunnellut Semplica sinfoniaa aika vaikuttuneena vaikka kuinka paljon, mutta oletettavasti suurisuuntaisimmat säveltäjän sinfoniat Dell arte ja oratorio volgare ovat kaikkein merkittävimmät, sillä ne eivät ole enää niin semplica, yksinkertaisia, vaan muodoltaan laajentuneita ja suurempia, mutta en osaa sanoa, kuinka paljon niissä on piccolankaan tuoreutta ja raikasta keksintää, mutta lienevät kuitenkin tätä syvällisempiä teoksia.

Lue lisää

Sibbe sibeliuksen suosion salaisuus lienee se suomalaisuus eli sibbe teki vahavasti suomalaista musaa. Ammensi teesit musaansa perinteisestä suomalaisuudesta. Siksi kansa tykkää. Eikä se haittaa minua vaikka kansa tykköää, mut on väärin se, että moni muu on jääny hänen varjoon ja sibben teokset on liikaa radiokanavilla yliedustettuina eli yhdyn tuossa usein esittämääs ritiikkiin =)

Anonyymi kirjoitti:

Sibbe sibeliuksen suosion salaisuus lienee se suomalaisuus eli sibbe teki vahavasti suomalaista musaa. Ammensi teesit musaansa perinteisestä suomalaisuudesta. Siksi kansa tykkää. Eikä se haittaa minua vaikka kansa tykköää, mut on väärin se, että moni muu on jääny hänen varjoon ja sibben teokset on liikaa radiokanavilla yliedustettuina eli yhdyn tuossa usein esittämääs ritiikkiin =)

Lue lisää

Sekin johtuu oikeastaan siitä, että muiden sumalaisten historiallisten säveltäjien musiikkia ei ole kenties niiden heikon menekin ja myynnin takia kannattanut juuri levyttää kun vain Sibbellä on vannoutunut kuulijakuntansa, joka ostaa jokaisen uuden säveltäjän levyn. Itse kuuntelen kyllä kansallisromanttistakin musiikkia, kunhan se omaa emotionaalista kosketuspintaa tai vaikuttaa kohottavasti tunteisiin ja koko olemukseen säveltäjästä ja teoksesta riippuen, ja arvostan myös vuolasta melodisuutta musiikissa, jota mainittua Rantakin uusklassisella kaudellaan teoksissaan viljelee astuttuaan niissä melodian tielle melodian ollessa Klamin mukaan kauneudestaan huolimatta välillä liikaakin esillä ja yliedustettuna, mutta näki säveltäjän tyylin ja sanonnan kehittyneen edukseen myöhäiskauden teoksissa, kuten variaatioperiaatteelle perustuvassa kansantaru sarjassakin, mutta myös fuugamuoto on Rannan myöhäissinfonioissa näykvästi esillä ellei muistini petä, niin Dell arten ensiosassa, kun välillä polyfoniselta kudokseltaan tiheässä volgaressa ja ensin mainitun scherzo osa on saanut innoituksensa maalauksesta Jytkyjä ja hihhuleita ja on koko laajuudessaan kymmenisen minuuttia semplica pidempi sinfonia ja volgare tätäkin pidempi 45 minuuttisessa kestossaan ja josta eräänä sekvenssinä? vain pieni kansanlaulu on peräisin

🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒

😋 ­­­N­­y­­­m­­f­o­m­a­a­­n­i -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21

🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞

Ymmärrän loogisesti järkeenkäypää kun oot 40 vuotta musaa kuunnellu, että sull on tietoo siitä.

ihte musan maailmassa pyörinyt melkein vauvasta tähän päevään eli oon iältäni 41 v ja toukokuus tullee mittariin 42 v eli siis melkein koko ikä elänyt musan parissa että eka sävel jonka sain piähäni, oli 6-vuotiaana ja se oli proggressiivista rokkia eli siis ihan oma melodia enkä aiemmin ollut kuullut sellaista melodiaa . Kappale joka torso josta möyhemmin kehitin päässäni kokonaisen laulun. Se joka ekana tul miäleen 6-vuotiaana , oli siis kertosäe. Rakensin sen kitaralla tai kuvittelin päässäni kaikki kitarakuviot sun muut yksityiskohdat kuten laulu ja basso sekä rummut. itse kehitän kuvitteklen päässäni siis ihan kaikki. Pisin klassinen musateos jonka kehitin mielessäni on 21 minuuttinen sinfonia johon maalailin jazz-sävyjä sekä otin oppeja matemaattisen musan vaikutteista ja käytin myös moderni klassista muotoa sekä atonaalista kuin myös tonaalista musamuotoa. Kehitin sen 21 minuuttisen teoksen yhden päivän aikana. Alle tunnissa. Osan omista sävelluksistä nauhoitan kännykkään ja silloin apuvälineenä käytän suuvärkkiäni tai sitten naputan johonkin sormilla jotain rytmiä. Voi olla ihan taidemusateoksiakin joita kyhäilen eli naputan kirjan kanteen jotain ja ääntelen erikoisia ääniä tai sitten sävellän siten että käytän apuvälineinä kattiloita ja juomalaseja. Oon säveltäny muun muassa klassisen lisäksi myös proggressiivista musaa, iskelmää, bluesia, tangos, rokkia, poppia ja esim krautrokkia.

mitään kouluja en oo käyny , siis musakouluja. Kotona usein laulan kaikenlaisia lauluja, sekä omiani että muiden.