Henkilö haluaisi muistaa avovävyään testamentissaan. Häntä kuitenkin arveluttaa, että avovävyn perimä omaisuus siirtyisi vävyn kuoleman jälkeen vävyn omaisille.
Voidaanko laatia sellainen testamentti, jossa avopuolisolla on hallintaoikeus osaan perinnöstä hänen elinaikansa? Vai mikä olisi paras tapa?
Pariskunta on lapseton.
Onko valmiita testamenttiluonnoksia olemassa?
Voidaanko laatia sellainen testamentti, jossa avopuolisolla on hallintaoikeus osaan perinnöstä hänen elinaikansa? Vai mikä olisi paras tapa?
Pariskunta on lapseton.
Onko valmiita testamenttiluonnoksia olemassa?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Otsikossa erehdyksessä miniä! Se tuskin muuttaa asiaa. :)
Avovävy mukaan tekemään testamentin ja hän puolestaan tekee samalla testamentin tästä osuudesta perintöä. Testamentin voi osoittaa kenelle ja mihin suuntaan etenkin haluaa. Samat todistajat riittää..
Tämän vain voi toivoa olevan voimassa lopullisesti, jos häneen niin paljon luottaa. Hän lopulta määrää omaisuudesta, jos hänen hallussaan oletetaan säilyvän.
Voihan hänelle hallintaoikeuden elinajakseen antaa, jos se on mielekästä myös hänen mielestään kysyttynä myös. Kun on oletus etenkin kenelle perintösi menee nyt esimerkiksi tyttäresi lisäksi, jos hän olisi yhä elossa lapsettomana.
Avovävy nauttii "henkilön" tyttären saamasta perinnöstä niin kauan kuin heillä hyvin menee ja yhdessä pysyvät, joten hänen mainitsemisensa testamentissa on nähdäkseni tarpeetonta.
Hallintaoikeudesta avovävy hyötyy vain, jos on kysymys kiinteästä omaisuudesta. Esimerkiksi rahaomaisuudesta kyseen olleen hallintaoikeus ei tuota oikeutta pääoman käyttöön, ainoastaan korkotuottoon, joka on mitätöntä. Samalla se estäisi tyttäreltä ko. varojen käyttämisen.
Jos "henkilö" haluaa testamentata avovävylle omaisuutta omistusoikeudella, hän voi samalla määrätä, että avovävyn kuoltua omaisuus (= jäljellä oleva osa) lankeaa perintönä "henkilön" tyttärelle (tai muulle taholle).
Sekava avaus, mutta on mahdollista laatia testamentti, millä annetaan perillisen avopuolisolle (avoleskelle) oikeus hallita perillisen saamaa omaisuutta puolison kuolemaan asti, eli elinikäinen hallintaoikeus. Se rajoittaa lesken oikeutta myydä tai muuten luovuttaa omaisuutta pois. Jos omaisuuden hoitaminen on kallista, tästä voi tulla taloudellisia vaikeuksia leskelle, ellei hän saa myös rahavaroja testamentilla itselleen.
Toinen vaihtoehto on tehdä toissijaismääräys avolesken hyväksi annettuun testamenttimääräykseen. Tämä tarkoittaa, että leski saa pitää omaisuutta kuin omistaja tai vaikka lahjoittaa sen pois, mutta leski ei voi kuitenkaan määrätä testamentilla siitä, eikä se mene perintönä hänen sukulaisilleen. Toissijaismääräyksellä omaisuus lesken kuoltua menee testamentin mukaisesti siinä määrätyllä henkilölle.
Tårta på tårta.
Hyvä tuo toissijaismääräys, joka tuli uutena.
Eipä aloituksessa mistään avoleskestä kerrottu. Ei muutenkaan tiedä, kuka kolmesta kuolee ensimmäisenä tai viimeisenä. Ei ole mainittuna, jos lopulta on ketään muuta kuin valtio perijänä.
Mikä tuo avovävy ja avopuoliso sitten on?
Tyttärellä on miespuoliso eli avovävy, jolle perintöä halutaan antaa.
"miespuoliso eli avovävy"
Tyttären puoliso on siis miespuoliso eli avovävy. Avopuoliso jäi vielä avoimeksi.
Toissijaismääräys EI tullut "uutena". Toissijaismääräys kyllä oli määritelty oikein: "Toissijaismääräyksellä omaisuus lesken kuoltua menee testamentin mukaisesti siinä määrätyllä henkilölle."
Tässä aikaisempi toissijaismääräys:
"Jos "henkilö" haluaa testamentata avovävylle omaisuutta omistusoikeudella, hän voi samalla määrätä, että avovävyn kuoltua omaisuus (= jäljellä oleva osa) lankeaa perintönä "henkilön" tyttärelle (tai muulle taholle)."
Se tuli ihan uutena, kiitos sen tietäjälle.
Avopuoliso on sama henkilö kuln avovävy. Tässä tapauksessa hän on yhä mies sukupuolen edustaja.
Testamentin tekijä on tyttärensä äiti.
Kukaan ei tiedä kenenkään tulevaa kuolinaikaa eikä lopullista perillistä.
Eihän nyt ole varmaa, että onko tytär jo kuollut ennen kumpaakin. Tytär on voinut kuolla ennen avovävyä toisekseen.
Mitään avoleskeä ei ole varmuudella tässä vaiheessa tai tietoa kuka hän mahdollisesti tulee olemaan.
Paremmin itse selvittäessäsi pitäisi myös "joku muu" olla tiedossa edes.
"Henkilö haluaisi muistaa avovävyään testamentissaan."
Henkilö siis haluaisi muistaa tyttärensä tai poikansa pitkäaikaista miesystävää.
"Häntä kuitenkin arveluttaa, että avovävyn perimä omaisuus siirtyisi vävyn kuoleman jälkeen vävyn omaisille."
Henkilöä arveluttaa, että ko. pitkäaikaisen miesystävän perimä omaisuus siirtyisi miesystävän sukuun.
"Voidaanko laatia sellainen testamentti, jossa avopuolisolla on hallintaoikeus osaan perinnöstä hänen elinaikansa?"
Omaisuuden eli jäämistön käyttöoikeus ja omistusoikeus halutaan eriyttää ja siis jakaa eri henkilöille. Testamentin tekijä siirtää omaisuutensa hallinta- eli käyttöoikeuden haluamalleen taholle.
Vaikka hallintaoikeustestamentin saaja ei omistaisikaan kallista taulua, autoa, asuntoa tai kesämökkiä, hän voisi saada kaiken siihen liittyvän käyttöedun ja hyödyt kuten vaikkapa vuokratuotot. Saaja voi siis käyttää täysin kuten omaansa, mutta saaja ei kuitenkaan voi luovuttaa tai testamentata saamaansa jäämistöä. Vastaavasti, omistusoikeuden haltija, siis omistaja, ei myöskään voisi luovuttaa jäämistöä ilman hallintaoikeuden haltijan suostumusta.
Oleellista on huomata, että hallintaoikeudesta ei tarvitse maksaa perintöveroa ja velvollisuus perintöveron maksamiseen on sillä, joka saa omistusoikeuden. Omistusoikeuden arvosta vähennetään toiselle testamentatun hallintaoikeuden arvo, joka pienentää perintöveroseuraamuksia.
Kun omaisuuden hallintaoikeus loppuu, sen hallinta siirtyy omistusoikeuden saajalle. Hallintaoikeus lakkaa automaattisesti hallintaoikeuden haltijan kuolemaan tai kun määräaikainen hallintaoikeus päättyy.
"Vai mikä olisi paras tapa?"
Varmasti riippuu ihan siitä, mitä testamentin tekijällä on ajatuksissa. Hallintaoikeustestamentin hyvä puoli on se, että mitään ei siirry miesystävän sukuun pysyvästi, eikä hallintaoikeudesta makseta perintöveroa. Huono puoli on se, että kun hallinta ja omistus on jaettu, hallinnan ja omistuksen jakavat henkilöt ovat ilman eri sopimusta pysyvästi sidoksissa omaisuuden kautta. Se saattaa joissakin olosuhteissa olla pelkkä riippakivi.
Paras tapa olisi avioliitto ja sen jälkeinen avioehto tai yhteisten lapsien hankkiminen. Kaikki eivät edellisiä pysty tai halua toteuttaa.
Yx näkökulma:
Oisko kuitenkin parasta muistaa sellaisella summalla tai/ja kiinteällä omaisuudella, minkä perään ei tarvitsisi myöhemmin haikailla?
Mitä järkeä tossa on? Sehän kuin lainaisi jotain avovävylle. Turhan kimurantti ja saattaa olla jopa rasite avovävylle jos tulee rajoituksia ja ehtoja.
Jos haluaa lahoittaa jotain, paras olla sellaista minkä perään ei tarvitse huudella eikä haikailla, vaan saaja saa tehdä ihan miten lystää.
Itse en ottaisi mitään ehdollista lahjaa vastaan.
On sanontakin että ilmaista lahjaa ei olekaan.
Totta.
Mikä lie nyt tämä avominiä, mutta ei kuulu todellisuudessa edes sukuun. Hallintaoikeus on ihan hanurista syntynyt ajatus tässä yhteydessä.
Perittävä voi siis antaa miehelle vaikkapa hallintaoikeuden kerrostaloasuntoon tai mökkiin kymmeneksi vuodeksi (tai eliniäksi), jonka omistusoikeuden saa perittävän oma lapsi. Jos avoparilla kattilat menisivätkin jakoon, tuostahan ei seuraisi mitään muuta kuin riitaa - toinen omistaa asunnon ja toinen hallitsee sitä. Avoparille ihan järjenköyhä ajatus.
Jos on pakko antaa jotakin niin testamentatkoon legaatilla rahaa tai jonkin irtaimen esineen pysyvästi, tai vaikkapa kiinteistön. Sellainen, mikä otetaan pois, ei ole todellisuudessa mitään omaa. Sama kuin vuokraisi auton tai hankkisi auto leasing-sopimuksella; ei siitä omaa tule.
Ota tämä tästä vähäksi aikaa, anna se sitten pois sille jolle se OIKEASTI kuuluu ja muista minua hyvällä...!?
Ei kannata odottaa perintöön asti. Kiinteistöä koskien nautintaoikeuden voi antaa heti ja itse omistetun kiinteistön osalta elinajaksi oikeus tulee kirjata Maanmittauslaitoksen rekisteriin.
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋
💋 Kuumat tytöt odottavat sinua -> https://us4.fun/kissgirl?18299766
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞