Eiköhän tämä ollut tässä

En tarvitse mitään puhelinpalvelua vaan työpaikan tai edes pienen lottovoiton.

Ei ole mitään järkeä enää kouluttautua uudelleen viiskymppisenä. Työvuosia on sen verran vähän jäljellä. Taloustilanne on lisäksi niin huono että ei ole mahdollisuuksia kouluttautua. Liiton päivärahaa kestää vielä pari kuukautta ja sitten se on loppu. Kaikki.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitään järkeä enää kouluttautua uudelleen viiskymppisenä. Työvuosia on sen verran vähän jäljellä. Taloustilanne on lisäksi niin huono että ei ole mahdollisuuksia kouluttautua. Liiton päivärahaa kestää vielä pari kuukautta ja sitten se on loppu. Kaikki.

Lue lisää

Minä ainakin kouluttauduin uuteen ammattiin ja töitä riittää,ei me viiskyt nyt vielä olla ikäloppuja.Eläkepäiviin on vielä vuosia paljon.Olisko kuitenkin tärkeintä mennä lääkärin pakeille,pystyisikö nyt ylipäätään mihinkään töihin kun mieliala on tämä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitään järkeä enää kouluttautua uudelleen viiskymppisenä. Työvuosia on sen verran vähän jäljellä. Taloustilanne on lisäksi niin huono että ei ole mahdollisuuksia kouluttautua. Liiton päivärahaa kestää vielä pari kuukautta ja sitten se on loppu. Kaikki.

Lue lisää

oppisopimuksella opiskelet itsellesi uuden ammatin.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitään järkeä enää kouluttautua uudelleen viiskymppisenä. Työvuosia on sen verran vähän jäljellä. Taloustilanne on lisäksi niin huono että ei ole mahdollisuuksia kouluttautua. Liiton päivärahaa kestää vielä pari kuukautta ja sitten se on loppu. Kaikki.

Lue lisää

eräs tuttumi kouluttautui uudelleen 58 vuotiaana ja on ollut nyt 3 v vakituisessa työssä
kouluun vaan, tai kurssille

Anonyymi kirjoitti:

eräs tuttumi kouluttautui uudelleen 58 vuotiaana ja on ollut nyt 3 v vakituisessa työssä
kouluun vaan, tai kurssille

Ei se niin harvinaista ole, että iäkkäämmätkin vielä opiskelevat uuden ammatin.
Jotkut ovat ns. ikuisia opiskelijoita, jotkut ovat valmistuneet moneen eri ammattiin.

Se tuntuu jotenkin epäreilulta että pitäisi olla noin 5 eri koulutusta ennen kuin työllistyy, kun omalla kohdalla jo sen ensimmäisen tutkinnon hankkiminen oli työlästä. Palkintona se ettei pääse omalle alalle...hukattua aikaa.

Ei muuten saa. Itse olen velkajärjestelyssä jossa maksan koko velan pois, ja siitä ei jää penniäkään yhteiskunnan maksettavaksi. Velkajärjestely on todella tiukka, viitisen vuotta, ja vaikka olen vakituisessa työssä, niin viimeaikaisten elinkustannusten nousun vuoksi tällä hetkellä en pysty ostamaan edes ruokaa. Koko palkka menee velan maksuun sekä asumisen kuluihin.
Olen yrittänyt saada apua kelan kautta ja lopulta kunnan sosiaalitoimen kautta. En saanut apua. Sosiaalivirkailija sanoi, että eivät avusta kun kyse on velkajärjestelystä. Mietin nyt päivittäin vain sitä, mistä saan ruokaa. Asia vaikuttaa arjessa ja työssä jaksamiseen. Työpaikalla ei ole järjestetty ruokailua, eikä lounas tmv. etua. Eli tilanne on akuutti, kunnes ehkä käräjäoikeus vahvistaa maksuohjelman muutoksen(jäisi sen myötä perustarpeisiin rahaa).
Paikkakunnalla jossa asun, ei järjestetä ruokajakelua ja sosiaalitoimi ei auta akuutissa kriisissä. En tiedä mitä teen. Mielessä pyörii kummallinen ajatus siitä, että tukea saa kyllä kun on työtön, mutta jos olet palkkatyössä, niin mistään ei saa apua. Sääliksi käy myös niitä pienituloisia joilta uuden hallitusohjelman myötä leikataan eniten. Tilanne johtaa aivan varmasti lopulta asunnottomuuteen, työttömyyteen ja epätoivoisiin ratkasuihin.
Itsekin jo mietin, että miksi edes olen töissä, kun elämiseen ei jää penniäkään. Olisi kannattanut aikoinaan olla vastaanottamatta työtä ja nyt nauttisin 0 maksuohjelmasta, ja velat kuittaantuisivat pois. Nyt maksan kaiken, käyn työssä, enkä pysty ostamaan ruokaa. En kovin kauaa jaksa sinnitellä. Eihän elämässä tosiaan ole mitään kun et voi käydä työkavereiden kanssa syömässä, harrastukset on poissuljettu, ei voi käydä ulkona kahvilla jne. Eli päivän kulku koostuu siitä, että käyt työssä ja mietit miten selviät seuraavaan päivään. Viikonloput menee toipuessa vaativasta työstä ja miettimällä miten jaksaa taas seuraavan viikon. Tilannetta kestää vielä muutama vuosi, jos siihen asti jaksaa sinnitellä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei muuten saa. Itse olen velkajärjestelyssä jossa maksan koko velan pois, ja siitä ei jää penniäkään yhteiskunnan maksettavaksi. Velkajärjestely on todella tiukka, viitisen vuotta, ja vaikka olen vakituisessa työssä, niin viimeaikaisten elinkustannusten nousun vuoksi tällä hetkellä en pysty ostamaan edes ruokaa. Koko palkka menee velan maksuun sekä asumisen kuluihin.
Olen yrittänyt saada apua kelan kautta ja lopulta kunnan sosiaalitoimen kautta. En saanut apua. Sosiaalivirkailija sanoi, että eivät avusta kun kyse on velkajärjestelystä. Mietin nyt päivittäin vain sitä, mistä saan ruokaa. Asia vaikuttaa arjessa ja työssä jaksamiseen. Työpaikalla ei ole järjestetty ruokailua, eikä lounas tmv. etua. Eli tilanne on akuutti, kunnes ehkä käräjäoikeus vahvistaa maksuohjelman muutoksen(jäisi sen myötä perustarpeisiin rahaa).
Paikkakunnalla jossa asun, ei järjestetä ruokajakelua ja sosiaalitoimi ei auta akuutissa kriisissä. En tiedä mitä teen. Mielessä pyörii kummallinen ajatus siitä, että tukea saa kyllä kun on työtön, mutta jos olet palkkatyössä, niin mistään ei saa apua. Sääliksi käy myös niitä pienituloisia joilta uuden hallitusohjelman myötä leikataan eniten. Tilanne johtaa aivan varmasti lopulta asunnottomuuteen, työttömyyteen ja epätoivoisiin ratkasuihin.
Itsekin jo mietin, että miksi edes olen töissä, kun elämiseen ei jää penniäkään. Olisi kannattanut aikoinaan olla vastaanottamatta työtä ja nyt nauttisin 0 maksuohjelmasta, ja velat kuittaantuisivat pois. Nyt maksan kaiken, käyn työssä, enkä pysty ostamaan ruokaa. En kovin kauaa jaksa sinnitellä. Eihän elämässä tosiaan ole mitään kun et voi käydä työkavereiden kanssa syömässä, harrastukset on poissuljettu, ei voi käydä ulkona kahvilla jne. Eli päivän kulku koostuu siitä, että käyt työssä ja mietit miten selviät seuraavaan päivään. Viikonloput menee toipuessa vaativasta työstä ja miettimällä miten jaksaa taas seuraavan viikon. Tilannetta kestää vielä muutama vuosi, jos siihen asti jaksaa sinnitellä.

Lue lisää

Eikö siellä velkajärjestelyssä voi neuvotella uudelleen maksujärjestelystä. Pitäähän ruokaankin jäädä rahaa.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö siellä velkajärjestelyssä voi neuvotella uudelleen maksujärjestelystä. Pitäähän ruokaankin jäädä rahaa.

Hei, kiitos, sitä uudelleenjärjestelyä juuri haen, mutta asian käsittely tietysti kestää. Aikaa menee äkkiseltään n. 3 kk:tta.
Kyse oli siitä, että saisi akuuttiin tilanteeseen apua ja sitä ei ole saatavilla Suomessa, vaikka näin voisi luulla. Se on ihme, sillä käsittääkseni juuri tästä kerrotaan esim. aikuissosiaalityön sivuilla. Eli siitä mihin sosiaaliturva on tarkoitettu.
Rahan lainaaminen tuttavilta ei myöskään ole vaihtoehto, sillä se vain kasvattaa uutta velkaa ja käytännössä lainattua rahaa ei pysty maksamaan takaisin kun tulot eivät riitä. Uutta kierrettä ei voi tehdä.
Soitan jokatapauksessa uudelleen ko. virastoon ja pyydän saada keskustella asiasta.

Anonyymi kirjoitti:

Hei, kiitos, sitä uudelleenjärjestelyä juuri haen, mutta asian käsittely tietysti kestää. Aikaa menee äkkiseltään n. 3 kk:tta.
Kyse oli siitä, että saisi akuuttiin tilanteeseen apua ja sitä ei ole saatavilla Suomessa, vaikka näin voisi luulla. Se on ihme, sillä käsittääkseni juuri tästä kerrotaan esim. aikuissosiaalityön sivuilla. Eli siitä mihin sosiaaliturva on tarkoitettu.
Rahan lainaaminen tuttavilta ei myöskään ole vaihtoehto, sillä se vain kasvattaa uutta velkaa ja käytännössä lainattua rahaa ei pysty maksamaan takaisin kun tulot eivät riitä. Uutta kierrettä ei voi tehdä.
Soitan jokatapauksessa uudelleen ko. virastoon ja pyydän saada keskustella asiasta.

Lue lisää

Tsemppiä,nyt vain päättäväisenä sosiaalitoimistoon ja rahaa ruokaan se on elintärkeää,ei kukaan jaksa töissä käydä nälkäisenä.Harkinnan varaista tukea myönnettiin ennen muinoin en tiedä kuinka nyt mut sen turvin pääsi pahimman yli.Velkakin loppuu aikanaan ja se tunne on mahtava kun palkasta jää jotain käteenkin,mut ymmärrän hyvin ettei nyt naurata vaan pitää vielä jaksaa.Asioilla on tapana järjestyä.

Tämä on totta. Mutta ymmärrän alkuperäisen kirjoittajan henkisen tuskan ja toivottomuuden. Kun elämässä ei ole valoa näkyvissä, ei sitä oikein mistään raosta paista. Kun päivät toistavat itseään ja mahdollisuudet tehdä muutosta elämään on vähäiset, niin siitä on vaikea päästä ulos.
Voi olla, että uudelleenkouluttautuminen ei oikeasti ole mahdollisuus siinä mielessä, jos esim. asuu sellaisella paikkakunnalla josta on hankala päästä kulkemaan. Itselläni ei ole mahdollista saada tukea mistään ja en pystyisi kulkemaan julkisilla, sillä rahaa elämiseen ei ole. Ylimääräistä ei ole senttiäkään. Voi olla, että aloittaja on samassa tilanteessa. Silloin on vaikea nähdä mahdollisuuksia uuteen nousuun. Energiaa ei ole mihinkään uuteen ja masentuneena kaikki ponnistelu tuntuu mahdottomalta. Vaikka ilmaisia asioita on, esim. kävely luonnossa, kirjastot tmv. niin päivästä toiseen samat asiat myös turruttavat. Se, että tietää että loppuelämä on taistelua. Sitä ei jaksa.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on totta. Mutta ymmärrän alkuperäisen kirjoittajan henkisen tuskan ja toivottomuuden. Kun elämässä ei ole valoa näkyvissä, ei sitä oikein mistään raosta paista. Kun päivät toistavat itseään ja mahdollisuudet tehdä muutosta elämään on vähäiset, niin siitä on vaikea päästä ulos.
Voi olla, että uudelleenkouluttautuminen ei oikeasti ole mahdollisuus siinä mielessä, jos esim. asuu sellaisella paikkakunnalla josta on hankala päästä kulkemaan. Itselläni ei ole mahdollista saada tukea mistään ja en pystyisi kulkemaan julkisilla, sillä rahaa elämiseen ei ole. Ylimääräistä ei ole senttiäkään. Voi olla, että aloittaja on samassa tilanteessa. Silloin on vaikea nähdä mahdollisuuksia uuteen nousuun. Energiaa ei ole mihinkään uuteen ja masentuneena kaikki ponnistelu tuntuu mahdottomalta. Vaikka ilmaisia asioita on, esim. kävely luonnossa, kirjastot tmv. niin päivästä toiseen samat asiat myös turruttavat. Se, että tietää että loppuelämä on taistelua. Sitä ei jaksa.

Lue lisää

Aloittajakaan ei tiedä, onko koko loppuelämä taistelua. Hänhän kertoo, että jokin neuvottelu on edessä velan maksun helpottamiseksi.
Jos velat saa hoidettua, voi sen jälkeen löytää vielä elämälleen jotain hyvää.

Vaikkakin olet pitkään kärsinyt, mutta mieti, selvinnyt tähänkin päivään asti.
Ei kai tämä elämä paremmaksi muutu, itsekin olen monisairas, kituuttanut jo monet vuodet, eli et ole ainoa, jolla on vaikeaa.
Minullakin vaikeaa aika usein, mutta on hyviäkin hetkiä, joskus päiviäkin.
Olen miettinyt, että minun elämä nyt vaan menee näin, ehkä se on kohtaloni.
Toki ajan kuluksi ehtii ajatella paljon, ja vaikka mitä, mutta on tämä silti ihan elämisen arvoista vieläkin. Pahemminkin voisi olla, onneksi ei ole.
Kyllä se aika korjaa sitten, kun sen aika on.