"Raamatullisin" seurakunta kerskauksena

Ja miksi mekään antaudumme joka hetki vaaraan? Joka päivä minä olen kuoleman kidassa, niin totta kuin te, veljet, olette minun kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
(1Ko 15:30-31)

Hellanletta sentään HELVETTI-kidutusjumalan opetuslapsi taas puhuu vauvahätäkasteen puolesta- On siinä sinulla jumala- kun pitää uudestikastetta manata, kun oma pesä on mätä.

Perkelöitkö sinä aina vauvanpäätä kastellessa- eihän se ole edes Raamatuppinen upostuskaste- vai kasteliko se Nooan hukkuvien päitä, ennenkuin ne nilkkavesiin hukkuivat ja Arkki nousi nilkkkavesissä kellumaan. Meinaan kaste- on viitattu myös Raamatussa Nooan sanomalliseen viestiin, että perkeleellisesti hukkuu valeluvesiin teitin panettelijat, kun ei ole verenevankeliumia. Katso edes kirkkosi sivuilta keskusteluja, äläkä ole tyhmä.

Pannaan tämä vatsastapuhuja- kummin tilalle nyt sana vauva- sitähän se kummituksen vastaukset tarkoittaa


Ensimmäinen kysymys Lutherin alkuperäisen katekismuksen mukaan kuuluu näin:
- Luovutkos perkeleestä? - Luovun, vastaa vauva [kummi] . Pappi jatkaa kysymyksiä ja vauva vastailee.
- Luovutko kaikista hänen teoistaan? - Luovun. - Luovutko kaikesta hänen petoksestaan? - Luovun.
Lopulta pappi esittää tärkeän ja keskeisen kysymyksen.
- Uskotko Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka syntyi ja kärsi kuoleman?
- Uskon, vastaa vauva - eli kummi lapsen puolesta. Lopuksi pappi kysyy: - Tahdotko, että sinut kastetaan? - Tahdon.
Eli nyt siis on ilmassa uskoa. Se merkitsee sitä, että voidaan kastaa.

Aika typerä jatkaa tuollaista opetusta, aivotonta- aivopierujen kylvöä.
Naurettavaa. Eli takana on pakanauskonnon erään "isän" perisyntiopetus.
Siis haureutensa tähden.

Anonyymi kirjoitti:

Hellanletta sentään HELVETTI-kidutusjumalan opetuslapsi taas puhuu vauvahätäkasteen puolesta- On siinä sinulla jumala- kun pitää uudestikastetta manata, kun oma pesä on mätä.

Perkelöitkö sinä aina vauvanpäätä kastellessa- eihän se ole edes Raamatuppinen upostuskaste- vai kasteliko se Nooan hukkuvien päitä, ennenkuin ne nilkkavesiin hukkuivat ja Arkki nousi nilkkkavesissä kellumaan. Meinaan kaste- on viitattu myös Raamatussa Nooan sanomalliseen viestiin, että perkeleellisesti hukkuu valeluvesiin teitin panettelijat, kun ei ole verenevankeliumia. Katso edes kirkkosi sivuilta keskusteluja, äläkä ole tyhmä.

Pannaan tämä vatsastapuhuja- kummin tilalle nyt sana vauva- sitähän se kummituksen vastaukset tarkoittaa


Ensimmäinen kysymys Lutherin alkuperäisen katekismuksen mukaan kuuluu näin:
- Luovutkos perkeleestä? - Luovun, vastaa vauva [kummi] . Pappi jatkaa kysymyksiä ja vauva vastailee.
- Luovutko kaikista hänen teoistaan? - Luovun. - Luovutko kaikesta hänen petoksestaan? - Luovun.
Lopulta pappi esittää tärkeän ja keskeisen kysymyksen.
- Uskotko Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka syntyi ja kärsi kuoleman?
- Uskon, vastaa vauva - eli kummi lapsen puolesta. Lopuksi pappi kysyy: - Tahdotko, että sinut kastetaan? - Tahdon.
Eli nyt siis on ilmassa uskoa. Se merkitsee sitä, että voidaan kastaa.

Aika typerä jatkaa tuollaista opetusta, aivotonta- aivopierujen kylvöä.
Naurettavaa. Eli takana on pakanauskonnon erään "isän" perisyntiopetus.
Siis haureutensa tähden.

Lue lisää

Flavius Valerius Constantinuksen syntymän yksityiskohdat ovat jääneet pitkälti arvoituksellisiksi. Hänen tiedetään syntyneen Moesiassa Naissuksen kaupungissa tai sen lähettyvillä. Useimmat historioitsijat uskovat Konstantinuksen syntyneen 27. helmikuuta 272, mutta synnyinvuotta voidaan pitää varsin epävarmana. Hänen isänsä oli illyrialainen Flavius Valerius Constantius, yksi valtakunnan taitavimmista sotapäälliköistä, joka nousi myöhemmin yhdeksi Rooman neljästä keisarista tetrarkia-järjestelmän aikakaudella (v. 293). Konstantinuksen syntymän aikaan hänen isänsä palveli keisari Aurelianuksen henkivartiokaartissa. Hänen äitinsä Helenan kerrotaan olleen majatalon omistajan tytär. Konstantinuksen syntyperän legimiteetti on pitkään vaivannut historioitsijoita, sillä esimerkiksi kirkkoisä Hieronymus kirjoitti 380-luvulla, ettei Helena ollut koskaan virallisesti naimisissa Constantiuksen kanssa. Samalla tavoin Hieronymuksen aikalaisen, Mediolanumin eli nykyisen Milanon piispa Ambrosiuksen, mukaan tämä oli ollut pelkkä tallityttö ennen Constantiuksen tapaamista. Pyhän Helenan ja Constantiuksen suhteen tarkasta luonteesta huolimatta on kuitenkin selvää, ettei Helena kuulunut roomalaisen yhteiskunnan yläluokkaan, minkä vuoksi Constantius lopulta jätti hänet noin vuonna 289 avioituakseen prinsessa Theodoran, keisari Maximianuksen tytärpuolen, kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Flavius Valerius Constantinuksen syntymän yksityiskohdat ovat jääneet pitkälti arvoituksellisiksi. Hänen tiedetään syntyneen Moesiassa Naissuksen kaupungissa tai sen lähettyvillä. Useimmat historioitsijat uskovat Konstantinuksen syntyneen 27. helmikuuta 272, mutta synnyinvuotta voidaan pitää varsin epävarmana. Hänen isänsä oli illyrialainen Flavius Valerius Constantius, yksi valtakunnan taitavimmista sotapäälliköistä, joka nousi myöhemmin yhdeksi Rooman neljästä keisarista tetrarkia-järjestelmän aikakaudella (v. 293). Konstantinuksen syntymän aikaan hänen isänsä palveli keisari Aurelianuksen henkivartiokaartissa. Hänen äitinsä Helenan kerrotaan olleen majatalon omistajan tytär. Konstantinuksen syntyperän legimiteetti on pitkään vaivannut historioitsijoita, sillä esimerkiksi kirkkoisä Hieronymus kirjoitti 380-luvulla, ettei Helena ollut koskaan virallisesti naimisissa Constantiuksen kanssa. Samalla tavoin Hieronymuksen aikalaisen, Mediolanumin eli nykyisen Milanon piispa Ambrosiuksen, mukaan tämä oli ollut pelkkä tallityttö ennen Constantiuksen tapaamista. Pyhän Helenan ja Constantiuksen suhteen tarkasta luonteesta huolimatta on kuitenkin selvää, ettei Helena kuulunut roomalaisen yhteiskunnan yläluokkaan, minkä vuoksi Constantius lopulta jätti hänet noin vuonna 289 avioituakseen prinsessa Theodoran, keisari Maximianuksen tytärpuolen, kanssa.

Lue lisää

Vuonna 285 Keisari Diocletianus julisti adoptoimansa Maximianuksen kanssahallitsijakseen. Maximianus hallitsi läntistä Roomaa pääkaupunkeinaan Mediolanum tai Augusta Treverorum (nykyinen Trier), kun Diocletianus puolestaan hallitsi itäistä Roomaa pääkaupunkinaan Nikomedeia. Keisari Maximianus nimitti vuonna 288 Konstantinuksen isän omaksi pretoriaaniprefektikseen Galliaan.

Vuonna 293 Diocletianus ja Maximianus toteuttivat valtakunnassa uudistuksen, jossa molempien keisarien alaisuuteen ylennettiin kaksi apukeisaria (lat. caesar). Diocletianus valitsi caesarikseen uskottunsa Galeriuksen, ja Maximianus antoi lännessä viran Constantiukselle, Konstantinuksen isälle. Molemmat myös adoptoivat apukeisarinsa Näin muodostui tetrarkia-järjestelmä, hallintomuoto, jossa valta oli jaettu kahden keisarin (lat. augustus) ja kahden apukeisarin (lat. caesar) kesken ja jonka vahvistivat avioliittositeet: Constantius oli naimisissa Theodoran ja Galerius Diocletianuksen tyttären Valerian kanssa.

Konstantinus lähetettiin valtakunnan itäosaan, jossa hän toimi sotilastribuunina keisari Diocletianuksen alaisena Nikomedeiassa. Voidaankin olettaa, että Konstantinus oli käytännössä panttivankina. Konstantinus seurasi Diocletianusta tämän sotaretkellä Egyptiin vuonna 295. Tässä yhteydessä hän tapasi nuoren kristityn Eusebioksen, johon Konstantinus teki suuren vaikutuksen. Eusebios kirjoitti myöhemmin ensimmäisen Konstantinuksen elämäkerran. Pari vuotta myöhemmin Konstantinus oli Diocletianuksen lähimpiä avustajia sodassa Persiaa vastaan. Oletettavasti hän oli paikalla, kun Diocletianus antoi polttaa uuden katedraalin Nikomedeiassa vuonna 303. Tästä hetkestä alkoi viimeinen ja suurin kristittyjen vaino

Anonyymi kirjoitti:

Vuonna 285 Keisari Diocletianus julisti adoptoimansa Maximianuksen kanssahallitsijakseen. Maximianus hallitsi läntistä Roomaa pääkaupunkeinaan Mediolanum tai Augusta Treverorum (nykyinen Trier), kun Diocletianus puolestaan hallitsi itäistä Roomaa pääkaupunkinaan Nikomedeia. Keisari Maximianus nimitti vuonna 288 Konstantinuksen isän omaksi pretoriaaniprefektikseen Galliaan.

Vuonna 293 Diocletianus ja Maximianus toteuttivat valtakunnassa uudistuksen, jossa molempien keisarien alaisuuteen ylennettiin kaksi apukeisaria (lat. caesar). Diocletianus valitsi caesarikseen uskottunsa Galeriuksen, ja Maximianus antoi lännessä viran Constantiukselle, Konstantinuksen isälle. Molemmat myös adoptoivat apukeisarinsa Näin muodostui tetrarkia-järjestelmä, hallintomuoto, jossa valta oli jaettu kahden keisarin (lat. augustus) ja kahden apukeisarin (lat. caesar) kesken ja jonka vahvistivat avioliittositeet: Constantius oli naimisissa Theodoran ja Galerius Diocletianuksen tyttären Valerian kanssa.

Konstantinus lähetettiin valtakunnan itäosaan, jossa hän toimi sotilastribuunina keisari Diocletianuksen alaisena Nikomedeiassa. Voidaankin olettaa, että Konstantinus oli käytännössä panttivankina. Konstantinus seurasi Diocletianusta tämän sotaretkellä Egyptiin vuonna 295. Tässä yhteydessä hän tapasi nuoren kristityn Eusebioksen, johon Konstantinus teki suuren vaikutuksen. Eusebios kirjoitti myöhemmin ensimmäisen Konstantinuksen elämäkerran. Pari vuotta myöhemmin Konstantinus oli Diocletianuksen lähimpiä avustajia sodassa Persiaa vastaan. Oletettavasti hän oli paikalla, kun Diocletianus antoi polttaa uuden katedraalin Nikomedeiassa vuonna 303. Tästä hetkestä alkoi viimeinen ja suurin kristittyjen vaino

Lue lisää

Vuonna 305 Diocletianus päätti luopua keisarinvallastaan ja pakotti vastahakoisen Maximianuksen tekemään samoin. Näin Konstantinuksen isästä Constantius Chloruksesta ja caesar Galeriuksesta tuli uudet augustukset. Constantius sai hallittavakseen Länsi-Rooman ja hänen caesarikseen Diocletianus nimitti Galeriuksen toivomuksesta Flavius Valerius Severuksen. Galerius sai puolestaan Itä-Rooman ja hänen caesarikseen nimitettiin hänen sukulaisensa Maximinus Daia. lähde?

Konstantinus lähti Galeriuksen hovista isänsä luokse Gesoriacumiin, Galliaan. Constantius lähti tämän jälkeen Britanniaan sotimaan piktejä vastaan. Vain vähän tämän jälkeen Constantius Chlorus kuoli Eburacumissa (nykyinen York) 25. heinäkuuta 306. Heti samana päivänä sotilaat kietoivat keisarillisen purppuratoogan Konstantinuksen ympärille, nostivat hänet kilpiensä päälle ja julistivat hänet keisariksi. Tämän jälkeen seurasi 18 vuotta taistelua ennen kuin Konstantinus oli koko Rooman valtakunnan hallitsija. Konstantinus hoiti loppuun Britannian sotaretken ja palasi sitten Galliaan. Hän lähetti Galeriukselle oman muotokuvansa, jossa hänellä oli Augustuksen arvomerkit

Anonyymi kirjoitti:

Vuonna 305 Diocletianus päätti luopua keisarinvallastaan ja pakotti vastahakoisen Maximianuksen tekemään samoin. Näin Konstantinuksen isästä Constantius Chloruksesta ja caesar Galeriuksesta tuli uudet augustukset. Constantius sai hallittavakseen Länsi-Rooman ja hänen caesarikseen Diocletianus nimitti Galeriuksen toivomuksesta Flavius Valerius Severuksen. Galerius sai puolestaan Itä-Rooman ja hänen caesarikseen nimitettiin hänen sukulaisensa Maximinus Daia. lähde?

Konstantinus lähti Galeriuksen hovista isänsä luokse Gesoriacumiin, Galliaan. Constantius lähti tämän jälkeen Britanniaan sotimaan piktejä vastaan. Vain vähän tämän jälkeen Constantius Chlorus kuoli Eburacumissa (nykyinen York) 25. heinäkuuta 306. Heti samana päivänä sotilaat kietoivat keisarillisen purppuratoogan Konstantinuksen ympärille, nostivat hänet kilpiensä päälle ja julistivat hänet keisariksi. Tämän jälkeen seurasi 18 vuotta taistelua ennen kuin Konstantinus oli koko Rooman valtakunnan hallitsija. Konstantinus hoiti loppuun Britannian sotaretken ja palasi sitten Galliaan. Hän lähetti Galeriukselle oman muotokuvansa, jossa hänellä oli Augustuksen arvomerkit

Lue lisää

Galerius ei hyväksynyt Konstantinusta, vaan nimitti itse Severuksen valtakunnan länsiosan augustukseksi. Konstantinus sai toistaiseksi tyytyä caesarin arvonimeen. Seuraavan kuuden vuoden ajan Konstantinus hallitsi Galliassa ja Britanniassa. Konstantinus soti Galliassa ollessaan muun muassa frankkeja vastaan ja otti ehkä arvonimen Germanicus Maximus.

Vuonna 307 Konstantinus erosi >> jalkavaimostaan Minervinasta <<<< ja meni uusiin naimisiin entisen keisari Maximianuksen (jonka Diocletianus oli pakottanut luopumaan keisarinvallasta) tyttären Faustan kanssa. Maximianus oli poikansa Maxentiuksen kanssa kaapannut vallan Roomassa. Konstantinus pysytteli erossa Galeriuksen ja Severuksen yrityksistä kukistaa Maximianus ja Maxentius. Vuonna 308 Maximianus yritti kapinoida poikaansa vastaan ja joutui pakenemaan Konstantinuksen luokse Galliaan. Maximianus yritti kuitenkin pettää Konstatinuksen vuonna 310 yrittämällä saada Konstantinuksen armeijat puolelleen. Yritys epäonnistui, ja Konstantinus pakotti Maximianuksen tekemään itsemurhan.

Vain pari päivää ennen kuolemaansa huhtikuussa 311 Galerius antoi säätää lain, joka kielsi kristittyjen vainoamisen. Galeriuksen kuoleman jälkeen korkeimmasta vallasta taisteli enää neljä henkilöä: Konstantinus, Galeriuksen kanssahallitsija Licinius, tämän veljenpoika Maximinus Daia ja Maximianuksen poika Maxentius. Konstantinus ja Licinius solmivat liiton, joka edellytti, että Konstantinus valtaisi Maxentiukselle kuuluvan Italian ja että Licinius solmisi avioliiton Konstantinuksen siskon Constantian kanssa. Liciniuksella oli ongelmia Maximianus Daian kanssa, joka hallitsi melkein koko valtakunnan itäosaa.

Äitinsähän moitti häntä tuosta jalkavaimosta, eli tämä sunnuntaisetä- Mitra- uskonnon kumartaja- aurinkokultti. Ja joulusatusedän kertoja.

Anonyymi kirjoitti:

Galerius ei hyväksynyt Konstantinusta, vaan nimitti itse Severuksen valtakunnan länsiosan augustukseksi. Konstantinus sai toistaiseksi tyytyä caesarin arvonimeen. Seuraavan kuuden vuoden ajan Konstantinus hallitsi Galliassa ja Britanniassa. Konstantinus soti Galliassa ollessaan muun muassa frankkeja vastaan ja otti ehkä arvonimen Germanicus Maximus.

Vuonna 307 Konstantinus erosi >> jalkavaimostaan Minervinasta <<<< ja meni uusiin naimisiin entisen keisari Maximianuksen (jonka Diocletianus oli pakottanut luopumaan keisarinvallasta) tyttären Faustan kanssa. Maximianus oli poikansa Maxentiuksen kanssa kaapannut vallan Roomassa. Konstantinus pysytteli erossa Galeriuksen ja Severuksen yrityksistä kukistaa Maximianus ja Maxentius. Vuonna 308 Maximianus yritti kapinoida poikaansa vastaan ja joutui pakenemaan Konstantinuksen luokse Galliaan. Maximianus yritti kuitenkin pettää Konstatinuksen vuonna 310 yrittämällä saada Konstantinuksen armeijat puolelleen. Yritys epäonnistui, ja Konstantinus pakotti Maximianuksen tekemään itsemurhan.

Vain pari päivää ennen kuolemaansa huhtikuussa 311 Galerius antoi säätää lain, joka kielsi kristittyjen vainoamisen. Galeriuksen kuoleman jälkeen korkeimmasta vallasta taisteli enää neljä henkilöä: Konstantinus, Galeriuksen kanssahallitsija Licinius, tämän veljenpoika Maximinus Daia ja Maximianuksen poika Maxentius. Konstantinus ja Licinius solmivat liiton, joka edellytti, että Konstantinus valtaisi Maxentiukselle kuuluvan Italian ja että Licinius solmisi avioliiton Konstantinuksen siskon Constantian kanssa. Liciniuksella oli ongelmia Maximianus Daian kanssa, joka hallitsi melkein koko valtakunnan itäosaa.

Äitinsähän moitti häntä tuosta jalkavaimosta, eli tämä sunnuntaisetä- Mitra- uskonnon kumartaja- aurinkokultti. Ja joulusatusedän kertoja.

Lue lisää

toisesta lähteestä

Vuonna 325 jKr. Konstantinus kutsui koolle Nikean kirkolliskokouksen.
Rooman keisari Konstantinus palvoi aurinkojumalaa.

Oletettavasti hän kääntyi muodollisesti kristinuskoon. Hänen hallituskauttaan leimasi liitto pakanauskontojen kanssa. Hän luultavasti vainosi enemmän ihmisiä kuin vainottiin minään muuna ajanjaksona Jerusalemin tuhon jälkeen.

Kristityt vainosivat satojatuhansia muita kristittyjä. Kristityt tappoivat kristittyjä.

Ensimmäisellä vuosisadalla Nikean kirkolliskokouksen jälkeen pakanallisuus nousi Rooman valtakunnassa. Konstantinus synkronoi Rooman pakanauskonnon ja kristinuskon voittaakseen kansanjoukot puolelleen. Vain vuosi Nikean kirkolliskokouksen koollekutsumisen jälkeen Konstantinus määräsi oman poikansa Crispuksen teloitettavaksi.

Myöhemmin hän teloitutti vaimonsa Faustan kuumassa vedessä. Sitten hän ruoskitutti sisarensa pojan kuoliaaksi ja määräsi sisaren miehen kuristettavaksi. Tämä oli Konstantinus, jota kristityt tukivat.

Kun Konstantinus kutsui koolle ensimmäisen yleisistunnon Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 jKr., antisemitismi oli laajalle levinnyttä seurakunnassa.
Nikean kirkolliskokoukseen osallistui 318 piispaa, joista yksikään ei ollut juutalainen. Ensimmäinen edikti puolsi "auringon päivän" eli sunnuntain asettamista.

Edikti annettiin Nikean kirkolliskokouksessa. Tähän asti niin kristityt kuin juutalaisetkin viettivät lepopäivää juutalaisena sapattina Raamatun käskyn mukaisesti yhtenä Herran juhlapäivänä.

Se muutettiin Nikean kirkolliskokouksessa sunnuntaiksi, kuten me sitä nyt kutsumme.

Nikean teologinen juutalaisvastaisuus laski perustan myöhempien kirkolliskokousten antisemitistisille päätöksille. Antiokian kirkolliskokous (341 jKr.) kielsi kristityiltä yhteisen
pääsiäisenvieton juutalaisten kanssa.
Laodikean kirkolliskokous (300-l.) kielsi kristityiltä juutalaisen, raamatullisen sapatin vieton.


Hieman pakanallisesta luterilaisesta uskonnosta tässä yleisuskontokatsauksessa nähtynä.
Pitäähän sitä vauvahätäkastaa, että saadaan sunnuntain- lapsia helvetöidä, kun kirkkoaukusti on opettanut ja martti teitä myökarvaan hiuksia kastamalla saa hurmattua pakanauskontoon....

Anonyymi kirjoitti:

toisesta lähteestä

Vuonna 325 jKr. Konstantinus kutsui koolle Nikean kirkolliskokouksen.
Rooman keisari Konstantinus palvoi aurinkojumalaa.

Oletettavasti hän kääntyi muodollisesti kristinuskoon. Hänen hallituskauttaan leimasi liitto pakanauskontojen kanssa. Hän luultavasti vainosi enemmän ihmisiä kuin vainottiin minään muuna ajanjaksona Jerusalemin tuhon jälkeen.

Kristityt vainosivat satojatuhansia muita kristittyjä. Kristityt tappoivat kristittyjä.

Ensimmäisellä vuosisadalla Nikean kirkolliskokouksen jälkeen pakanallisuus nousi Rooman valtakunnassa. Konstantinus synkronoi Rooman pakanauskonnon ja kristinuskon voittaakseen kansanjoukot puolelleen. Vain vuosi Nikean kirkolliskokouksen koollekutsumisen jälkeen Konstantinus määräsi oman poikansa Crispuksen teloitettavaksi.

Myöhemmin hän teloitutti vaimonsa Faustan kuumassa vedessä. Sitten hän ruoskitutti sisarensa pojan kuoliaaksi ja määräsi sisaren miehen kuristettavaksi. Tämä oli Konstantinus, jota kristityt tukivat.

Kun Konstantinus kutsui koolle ensimmäisen yleisistunnon Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 jKr., antisemitismi oli laajalle levinnyttä seurakunnassa.
Nikean kirkolliskokoukseen osallistui 318 piispaa, joista yksikään ei ollut juutalainen. Ensimmäinen edikti puolsi "auringon päivän" eli sunnuntain asettamista.

Edikti annettiin Nikean kirkolliskokouksessa. Tähän asti niin kristityt kuin juutalaisetkin viettivät lepopäivää juutalaisena sapattina Raamatun käskyn mukaisesti yhtenä Herran juhlapäivänä.

Se muutettiin Nikean kirkolliskokouksessa sunnuntaiksi, kuten me sitä nyt kutsumme.

Nikean teologinen juutalaisvastaisuus laski perustan myöhempien kirkolliskokousten antisemitistisille päätöksille. Antiokian kirkolliskokous (341 jKr.) kielsi kristityiltä yhteisen
pääsiäisenvieton juutalaisten kanssa.
Laodikean kirkolliskokous (300-l.) kielsi kristityiltä juutalaisen, raamatullisen sapatin vieton.


Hieman pakanallisesta luterilaisesta uskonnosta tässä yleisuskontokatsauksessa nähtynä.
Pitäähän sitä vauvahätäkastaa, että saadaan sunnuntain- lapsia helvetöidä, kun kirkkoaukusti on opettanut ja martti teitä myökarvaan hiuksia kastamalla saa hurmattua pakanauskontoon....

Lue lisää

Laitetaan vauvapesulle hieman linkkiä, että oikein pesetyttää perisyntistä sielua.

https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&sca_esv=af536de37ed85ffb&q=Mithra+uskonto&spell=1&sa=X&ved=2ahUKEwiw3OHgg4-FAxVTHRAIHdHOB_cQBSgAegQICBAC&biw=1280&bih=559&dpr=3

Mithralaisuus oli yksi kristinuskon kanssa kilpailluista Lähi-idän pelastususkonnoista Rooman valtakunnassa. Molemmat syntyivät suunnilleen samoihin aikoihin ja levisivät valtakunnallisiksi.[8][17] Yhteisinä piirteinä oli kultin jäsenille suoritettu kaste ja pyhä ehtoollinen. Mithralaisuudessa uskottiin sielun kuolemattomuuteen, viimeiseen tuomioon ja ylösnousemukseen. Mithralaisuuden yhteydessä palvottiin myös Voittamatonta aurinkoa (Sol Invictus), joka perinnetiedon mukaan oli Konstantinus Suuren suojelusjumala ennen hänen kääntymistään kristityksi.[18]

Mithralaisuuden samankaltaisuuksia kristinuskon kanssa selitettiin kristillisessä Euroopaksi pitkään sillä, että mithralaisuus jäljitteli kristinuskoa ja oli ottanut siltä vaikutteita. Myöhemmin jotkut tukijat ovat väittäneet, että kristinusko päinvastoin syntyi mithralaisuuden pohjalta.[19] Nykyisin ajatellaan, että molemmat uskonnot olivat saaneet vaikutteita yhteisestä Välimeren kulttuurista. Mithralaisuuden suosiota kristinuskoon verrattuna heikensi salamyhkäisyys ja naisten jättäminen ulkopuolelle. Siitä ei koskaan tullut kovien laajojen piirien uskontoa. Kun kristinuskosta tuli vuonna 390 valtionuskonto, muut kiellettiin ja niitä alettiin vainota.[20][21] Mithralaisuuden ja kristinuskon lisäksi myös näitä vanhempi Eleusiin mysteerit oli suosittu mysteeriuskonto roomalaisten parissa.[21]

Tuolta aukusti toi sunnuntain kristityille, joka ei ole raamatullinen lepopäivä, vaan pakanallinen. Myös akka hiljaa - ukko nyrkin ja hellanvälissä alistaa naisensa.

Anonyymi kirjoitti:

Laitetaan vauvapesulle hieman linkkiä, että oikein pesetyttää perisyntistä sielua.

https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&sca_esv=af536de37ed85ffb&q=Mithra uskonto&spell=1&sa=X&ved=2ahUKEwiw3OHgg4-FAxVTHRAIHdHOB_cQBSgAegQICBAC&biw=1280&bih=559&dpr=3

Mithralaisuus oli yksi kristinuskon kanssa kilpailluista Lähi-idän pelastususkonnoista Rooman valtakunnassa. Molemmat syntyivät suunnilleen samoihin aikoihin ja levisivät valtakunnallisiksi.[8][17] Yhteisinä piirteinä oli kultin jäsenille suoritettu kaste ja pyhä ehtoollinen. Mithralaisuudessa uskottiin sielun kuolemattomuuteen, viimeiseen tuomioon ja ylösnousemukseen. Mithralaisuuden yhteydessä palvottiin myös Voittamatonta aurinkoa (Sol Invictus), joka perinnetiedon mukaan oli Konstantinus Suuren suojelusjumala ennen hänen kääntymistään kristityksi.[18]

Mithralaisuuden samankaltaisuuksia kristinuskon kanssa selitettiin kristillisessä Euroopaksi pitkään sillä, että mithralaisuus jäljitteli kristinuskoa ja oli ottanut siltä vaikutteita. Myöhemmin jotkut tukijat ovat väittäneet, että kristinusko päinvastoin syntyi mithralaisuuden pohjalta.[19] Nykyisin ajatellaan, että molemmat uskonnot olivat saaneet vaikutteita yhteisestä Välimeren kulttuurista. Mithralaisuuden suosiota kristinuskoon verrattuna heikensi salamyhkäisyys ja naisten jättäminen ulkopuolelle. Siitä ei koskaan tullut kovien laajojen piirien uskontoa. Kun kristinuskosta tuli vuonna 390 valtionuskonto, muut kiellettiin ja niitä alettiin vainota.[20][21] Mithralaisuuden ja kristinuskon lisäksi myös näitä vanhempi Eleusiin mysteerit oli suosittu mysteeriuskonto roomalaisten parissa.[21]

Tuolta aukusti toi sunnuntain kristityille, joka ei ole raamatullinen lepopäivä, vaan pakanallinen. Myös akka hiljaa - ukko nyrkin ja hellanvälissä alistaa naisensa.

Lue lisää

Mithralaisia temppeleitä on löydetty Rooman kaupungin lisäksi muiltakin valtakunnan alueelta, kuten nykypäivän Saksasta, Sveitsistä, Sloveniasta, Bosniasta ja niinkin pohjoisesta kuin Hadrianuksen vallin luota Pohjois-Englannista.[4] Mithralaisuuden tärkeyttä todistaa sekin, että pelkästään Ostian satamakaupungin raunioista on kaivettu 17 temppeliä.[10] Erityisen paljon uskonnolla oli kannatusta Rooman valtakunnan keskisissä provinsseissa, joissa sijaitsi suuria sotilasleirejä.[13]

Anonyymi kirjoitti:

Mithralaisia temppeleitä on löydetty Rooman kaupungin lisäksi muiltakin valtakunnan alueelta, kuten nykypäivän Saksasta, Sveitsistä, Sloveniasta, Bosniasta ja niinkin pohjoisesta kuin Hadrianuksen vallin luota Pohjois-Englannista.[4] Mithralaisuuden tärkeyttä todistaa sekin, että pelkästään Ostian satamakaupungin raunioista on kaivettu 17 temppeliä.[10] Erityisen paljon uskonnolla oli kannatusta Rooman valtakunnan keskisissä provinsseissa, joissa sijaitsi suuria sotilasleirejä.[13]

Lue lisää

Lutherin kirjanen "Juutalaisista ja heidän valheistaan" julkaistiin v. 1543.

Siinä hän kirjoittaa: "Ensiksi kaikki synagogat pitää polttaa. Kaikki, mitä jää jäljelle, pitää haudata, ettei kukaan pysty näkemään kiveä eikä kekälettäkään. Juutalaisten rukouskirjat pitää hävittää. Juutalaisten kodit pitää tuhota. Pääsy kaduille ja markkinoille pitää kieltää.
Heidät pitää määrätä pakkotyöhön ja pakottaa ansaitsemaan leipänsä hiellä.
He elävät tekemällä pahaa ja ryöstelemällä. He ovat petoja, jotka pitää ajaa pois kuin hullut koirat ikihyviksi." Adolf Hitler ja kolmas valtakunta oikeuttivat Lutherin opetusten ja sitaattien nojalla antisemitismin ja juutalaiskansan murhan.


Eli lutterivinkujat. jotka kieltävät tämänkin, kun eivät osaa lukea, eikä edes jäsentää pääsään asioita. Tämä on fakta tietoa. Tässä loistaa Luther- vainoaja.
Luterilaiset ovat tehneet parannusta ja se on heille suotu. mutta te vinkujat, kun ette usko- saatte tuomiolla itse kantaa vinkumisenne valheet - olkiukkoina.

turhaa te homostelu- puiden taakse menette tuomiotanne pakoon. Se kolahtaa nilkkaannen mennen tullen, perisyntivalheen kastajat. Hävettävä oppi. Jumalan pilkkaamis- oppinne

Anonyymi kirjoitti:

Galerius ei hyväksynyt Konstantinusta, vaan nimitti itse Severuksen valtakunnan länsiosan augustukseksi. Konstantinus sai toistaiseksi tyytyä caesarin arvonimeen. Seuraavan kuuden vuoden ajan Konstantinus hallitsi Galliassa ja Britanniassa. Konstantinus soti Galliassa ollessaan muun muassa frankkeja vastaan ja otti ehkä arvonimen Germanicus Maximus.

Vuonna 307 Konstantinus erosi >> jalkavaimostaan Minervinasta <<<< ja meni uusiin naimisiin entisen keisari Maximianuksen (jonka Diocletianus oli pakottanut luopumaan keisarinvallasta) tyttären Faustan kanssa. Maximianus oli poikansa Maxentiuksen kanssa kaapannut vallan Roomassa. Konstantinus pysytteli erossa Galeriuksen ja Severuksen yrityksistä kukistaa Maximianus ja Maxentius. Vuonna 308 Maximianus yritti kapinoida poikaansa vastaan ja joutui pakenemaan Konstantinuksen luokse Galliaan. Maximianus yritti kuitenkin pettää Konstatinuksen vuonna 310 yrittämällä saada Konstantinuksen armeijat puolelleen. Yritys epäonnistui, ja Konstantinus pakotti Maximianuksen tekemään itsemurhan.

Vain pari päivää ennen kuolemaansa huhtikuussa 311 Galerius antoi säätää lain, joka kielsi kristittyjen vainoamisen. Galeriuksen kuoleman jälkeen korkeimmasta vallasta taisteli enää neljä henkilöä: Konstantinus, Galeriuksen kanssahallitsija Licinius, tämän veljenpoika Maximinus Daia ja Maximianuksen poika Maxentius. Konstantinus ja Licinius solmivat liiton, joka edellytti, että Konstantinus valtaisi Maxentiukselle kuuluvan Italian ja että Licinius solmisi avioliiton Konstantinuksen siskon Constantian kanssa. Liciniuksella oli ongelmia Maximianus Daian kanssa, joka hallitsi melkein koko valtakunnan itäosaa.

Äitinsähän moitti häntä tuosta jalkavaimosta, eli tämä sunnuntaisetä- Mitra- uskonnon kumartaja- aurinkokultti. Ja joulusatusedän kertoja.

Lue lisää

Alkukesästä 312 Konstantinus marssi Galliasta Italiaan noin 8 000 ratsumiehen ja 90 000 jalkaväkisotilaan voimin. 28. lokakuuta 312 Konstantinus kohtasi Maxentiuksen joukot Via Flaminian varrella Roomasta koilliseen. Eusebios mainitsee, että Konstantinus näki ennen taistelua taivaalla merkin, punaisen ristin, ja kuuli äänen: "Tässä merkissä olet voittava" (lat. "In hoc signo vinces"). Mulviuksen sillan taistelussa Konstantinuksen joukot kukistivat Maxentiuksen joukot täydellisesti. Maxentius oli itse kaatuneiden joukossa ja hänen päätänsä kannettiin keihään nokassa, kun Konstantinus valtasi Rooman. Kunnioittaakseen Konstantinusta Rooman senaatti rakennutti riemukaaren, joka on vieläkin nähtävänä Colosseumin lähettyvillä. Riemukaareen käytettiin vanhojen riemukaarten osia. Siihen kirjoitettiin, että Konstantinus oli voittanut jumalaisen johdatuksen avulla. Kristinuskoon ei viitattu.

Jo Galliassa ollessaan Konstantinus oli alkanut suosia monoteismiä ja oli antanut lyödä rahoja, joissa ei ollut vanhojen roomalaisten jumalien kuvia, vaan yhden ainoan jumalan, Sol Invictuksen eli Voittamattoman Auringon kuva. Konstantinus tiesi, että yksijumalainen mithralaisuus oli suosittua hänen sotilaidensa keskuudessa. Tammikuussa 313 Konstantinus ja Licinius tapasivat Mediolanumissa ja sopivat kristinuskon laillistamisesta Rooman valtakunnassa. Pakanuutta ei vielä kielletty eikä kristinuskosta tehty valtionuskontoa. Keisari ei vielä tässä vaiheessa suosinut kristinuskoa ehdottomasti yli muiden, ja Sol Invictuksen kuvaa lyötiin yhä rahoihin.

Keisareiden tapaaminen keskeytyi, kun he saivat kuulla, että Maximinus Daia oli hyökännyt Liciniuksen alueelle 70 000 miehen voimin ja vallannut Byzantionin kaupungin. Licinius lähti heti Mediolanumista ja keräsi sotajoukkonsa matkan varrella. Pienen Heraclea Propontis -kaupungin lähellä armeijat kohtasivat. Liciniuksen joukot olivat väsyneitä pitkän marssin jälkeen ja heidän kenraalinsa oli paljon Maximinus Daiaa vanhempi, mutta kaikesta huolimatta Licinius voitti vastustajansa täydellisesti. Taas Rooman valtakunnassa oli vain kaksi keisaria.

Anonyymi kirjoitti:

Alkukesästä 312 Konstantinus marssi Galliasta Italiaan noin 8 000 ratsumiehen ja 90 000 jalkaväkisotilaan voimin. 28. lokakuuta 312 Konstantinus kohtasi Maxentiuksen joukot Via Flaminian varrella Roomasta koilliseen. Eusebios mainitsee, että Konstantinus näki ennen taistelua taivaalla merkin, punaisen ristin, ja kuuli äänen: "Tässä merkissä olet voittava" (lat. "In hoc signo vinces"). Mulviuksen sillan taistelussa Konstantinuksen joukot kukistivat Maxentiuksen joukot täydellisesti. Maxentius oli itse kaatuneiden joukossa ja hänen päätänsä kannettiin keihään nokassa, kun Konstantinus valtasi Rooman. Kunnioittaakseen Konstantinusta Rooman senaatti rakennutti riemukaaren, joka on vieläkin nähtävänä Colosseumin lähettyvillä. Riemukaareen käytettiin vanhojen riemukaarten osia. Siihen kirjoitettiin, että Konstantinus oli voittanut jumalaisen johdatuksen avulla. Kristinuskoon ei viitattu.

Jo Galliassa ollessaan Konstantinus oli alkanut suosia monoteismiä ja oli antanut lyödä rahoja, joissa ei ollut vanhojen roomalaisten jumalien kuvia, vaan yhden ainoan jumalan, Sol Invictuksen eli Voittamattoman Auringon kuva. Konstantinus tiesi, että yksijumalainen mithralaisuus oli suosittua hänen sotilaidensa keskuudessa. Tammikuussa 313 Konstantinus ja Licinius tapasivat Mediolanumissa ja sopivat kristinuskon laillistamisesta Rooman valtakunnassa. Pakanuutta ei vielä kielletty eikä kristinuskosta tehty valtionuskontoa. Keisari ei vielä tässä vaiheessa suosinut kristinuskoa ehdottomasti yli muiden, ja Sol Invictuksen kuvaa lyötiin yhä rahoihin.

Keisareiden tapaaminen keskeytyi, kun he saivat kuulla, että Maximinus Daia oli hyökännyt Liciniuksen alueelle 70 000 miehen voimin ja vallannut Byzantionin kaupungin. Licinius lähti heti Mediolanumista ja keräsi sotajoukkonsa matkan varrella. Pienen Heraclea Propontis -kaupungin lähellä armeijat kohtasivat. Liciniuksen joukot olivat väsyneitä pitkän marssin jälkeen ja heidän kenraalinsa oli paljon Maximinus Daiaa vanhempi, mutta kaikesta huolimatta Licinius voitti vastustajansa täydellisesti. Taas Rooman valtakunnassa oli vain kaksi keisaria.

Lue lisää

Pian tämän jälkeen, vuoden 314 kesällä Licinius julisti Konstantinukselle sodan. Konstantinus, joka oli juuri palannut Galliaan, marssi 30 000 sotilaan kanssa vastustajaansa vastaan. 8. lokakuuta heidän armeijansa kohtasivat ja Konstantinus murskasi vastustajansa, joka pakeni aina Byzantioniin asti. Täällä keisarit solmivat rauhansopimuksen, joka takasi Liciniukselle Rooman itäosan, lukuun ottamatta Balkania, josta ainoastaan Traakia jäi hänen haltuunsa.

Vuonna 317 Konstantinus julisti kaksi nuorta poikaansa caesareiksi. Crispus oli Konstantinuksen poika aikaisemmasta avioliitosta Minervinan kanssa. Isänsä mukaan nimetty Konstantinus oli taas toisesta avioliitosta Faustan kanssa. Seuraavana vuonna Konstantinus siirsi pääkaupunkinsa Serdican kaupunkiin (nykyinen Sofia).

Vuonna 323 Konstantinus ylitti Traakian rajan ja 3. heinäkuuta hän kohtasi Liciniuksen armeijan Adrianopoliksen lähellä. Konstantinus kukisti jälleen Liciniuksen, joka pakeni Byzantioniin, kuten hän oli tehnyt yhdeksän vuotta aikaisemmin. Tällä kertaa rauhanneuvottelut eivät tulleet kyseeseen, vaan Licinius julisti Konstantinuksen karkotetuksi ja apulaisensa Marcus Martianuksen augustukseksi tämän tilalle. Konstantinus alkoi piirittää Byzantionia ja odottaa poikaansa Crispusta ja tämän johtamaa laivastoa. Crispuksen laivasto tuhosi sitä vastaan lähetetyn laivaston Hellespontoksen salmessa. Kuultuaan laivastonsa tappiosta Licinius pakeni Vähään-Aasiaan, mutta Konstantinus seurasi perässä ja kukisti Liciniuksen toistamiseen Khrysopoliksen edustalla. Licinius anoi Konstantinukselta armoa ja hänet lähetettiin vankina Thessalonikaan. Paria kuukautta myöhemmin Licinius teloitettiin; tarkkaa syytä, miksi Konstantinus muutti mielensä, ei tiedetä.

Anonyymi kirjoitti:

Pian tämän jälkeen, vuoden 314 kesällä Licinius julisti Konstantinukselle sodan. Konstantinus, joka oli juuri palannut Galliaan, marssi 30 000 sotilaan kanssa vastustajaansa vastaan. 8. lokakuuta heidän armeijansa kohtasivat ja Konstantinus murskasi vastustajansa, joka pakeni aina Byzantioniin asti. Täällä keisarit solmivat rauhansopimuksen, joka takasi Liciniukselle Rooman itäosan, lukuun ottamatta Balkania, josta ainoastaan Traakia jäi hänen haltuunsa.

Vuonna 317 Konstantinus julisti kaksi nuorta poikaansa caesareiksi. Crispus oli Konstantinuksen poika aikaisemmasta avioliitosta Minervinan kanssa. Isänsä mukaan nimetty Konstantinus oli taas toisesta avioliitosta Faustan kanssa. Seuraavana vuonna Konstantinus siirsi pääkaupunkinsa Serdican kaupunkiin (nykyinen Sofia).

Vuonna 323 Konstantinus ylitti Traakian rajan ja 3. heinäkuuta hän kohtasi Liciniuksen armeijan Adrianopoliksen lähellä. Konstantinus kukisti jälleen Liciniuksen, joka pakeni Byzantioniin, kuten hän oli tehnyt yhdeksän vuotta aikaisemmin. Tällä kertaa rauhanneuvottelut eivät tulleet kyseeseen, vaan Licinius julisti Konstantinuksen karkotetuksi ja apulaisensa Marcus Martianuksen augustukseksi tämän tilalle. Konstantinus alkoi piirittää Byzantionia ja odottaa poikaansa Crispusta ja tämän johtamaa laivastoa. Crispuksen laivasto tuhosi sitä vastaan lähetetyn laivaston Hellespontoksen salmessa. Kuultuaan laivastonsa tappiosta Licinius pakeni Vähään-Aasiaan, mutta Konstantinus seurasi perässä ja kukisti Liciniuksen toistamiseen Khrysopoliksen edustalla. Licinius anoi Konstantinukselta armoa ja hänet lähetettiin vankina Thessalonikaan. Paria kuukautta myöhemmin Licinius teloitettiin; tarkkaa syytä, miksi Konstantinus muutti mielensä, ei tiedetä.

Lue lisää

hieman sekoittelen eri lähteitä, että asia konstasta avautuu- eli tämä auringonpalvontaherranne.

Crispuksen ja Faustan murhat
Matkallaan Roomaan vuonna 326 Konstantinus antoi vangita poikansa Crispuksen ja Liciniuksen pojan Licinianuksen. Paria päivää myöhemmin hän antoi teloittaa kummankin. Vähän myöhemmin keisarinna Fausta koki saman kohtalon. Tarkkaa syytä tähän perhetragediaan ei tiedetä. Crispus oli suosittu armeijan ja kansan keskuudessa ja ehkä Konstantinus tappoi hänet mustasukkaisuudesta. On myös väitetty, että Crispuksella ja Faustalla olisi ollut suhde, jonka tähden heidät olisi teloitettu.

Tapahtuman jälkeen Konstantinus sääti lakeja, joiden mukaan raiskauksesta ja aviorikoksista voitiin langettaa julmia rangaistuksia. Samoihin aikoihin Konstantinuksen äiti Helena lähti pyhiinvaellusmatkalle Jerusalemiin ehkä aikaisempien tapahtumien johdosta. Vuosina 328 ja 329 Konstantinus matkusti taas valtakunnan länsiosiin. Hän asetti 12-vuotiaan poikansa Konstantinus II:n Trieriin hallitsemaan samaa aluetta, jota Crispus oli aikaisemmin hallinnut. Konstantinus taisteli myös germaaneja vastaan Reinillä. Konstantinus teki myös sotaretkiä Tonavalle. Vuonna 332 hän kukisti visigootit ja vuonna 334 sarmaatit.
Vuonna 335 Konstantinus oli jo valmis luovuttamaan valtakuntansa kolmelle jäljellä olevalle pojalleen. Hän nimitti myös veljenpoikansa Dalmatiuksen caesariksi. Konstantinus II jatkoi Gallian, Britannian ja Hispanian diokeesien hallitsemista. Constans sai hallittavakseen Italian, African ja Illyrian. Constantius II sai puolestaan Pontican, Asianan ja Idän diokeesit. Dalmatiukselle jäi näin jäljelle Macedonia, Daakia ja Traakia. Caesareista vanhin, Konstantinus II, sai näin ollen neljä diokeesia ja muut kolme. Nuoret keisarit matkustivat omille alueilleen, joissa heidän pretoriaaniprefektiensä ja magister militumien tuli kouluttaa heitä valtakunnan hallitsemisessa ja sodankäynnissä. Konstantinus säilytti vielä asemansa augustuksena ja hän pystyi halutessaan kumoamaan caesareiden päätökset. Tarkoitus oli kuitenkin, että hänen kuollessaan kaikki neljä caesaria ylennettäisiin augustuksiksi.

Ennen kuolemaansa Konstantinus suunnitteli sotaretkeä Persiaa vastaan. Persian nuori kuningas Sapur II oli aloittanut sodan hyökkäämällä Armeniaan. Sapur syrjäytti Armenian roomalaisen klienttikuninkaan ja asetti valtaistuimelle oman nukkekuninkaansa. Konstantinus aikoi nimittää veljenpoikansa Hannibalianuksen Armenian kuninkaaksi. Ehkä hänen aikomuksenaan oli jopa tehdä veljenpojastaan Persian kuningas. Mutta ennen kuin Konstantinus pääsi lähtemään, sairastui hän äkillisesti.

Pitihän sen konstan saada se kastekin.
Kuolema

Vuonna 337 Konstantinus sairastui ja antoi kastaa itsensä. Kasteen suoritti ”areiolainen” piispa Eusebios Nikomedeialainen, joka oli Konstantinopolin kaupungin piispa. Konstantinus ei enää pukeutunut purppuraviittaan, vaan käytti viimeisten päiviensä ajan valkoista kastekaapuaan. Hän kuoli helluntaina 22. toukokuuta 337 Nikomedeiassa.


Konstantinuksen kuollessa vuonna 337 hänen kolme poikaansa Konstantinus II, Constans ja Constantius II jakoivat isänsä valtakunnan hallinnan. Konstantinus II sai Gallian, Britannian ja Hispanian hallittavakseen. Alaikäinen Constans sai hallittavakseen Italian, African ja Illyrian, mutta Konstantinus II nimitettiin hänen holhoojakseen. Constantius II sai puolestaan valtakunnan itäosat hallittavakseen. Constansin tullessa täysi-ikäiseksi vuonna 340 Konstantinus II ei kuitenkaan halunnut luopua veljelleen kuuluvista alueista vaan hyökkäsi veljeään vastaan. Constans kukisti veljensä taistelussa ja otti haltuunsa koko valtakunnan länsiosan. Constans kaatui kuitenkin taistelussa usurpaattori Magnentiusta vastaan. Constantius II kukisti kuitenkin Magnentiuksen ja hallitsi tämän jälkeen valtakuntaa yksin kuolemaansa asti. lähde?
Konstantinus antaa Sylvesterille keisarinvallan. Fresko noin 1200-luvulta Santi Quattro Coronatin basilikassa Roomassa.
Konstantinus antaa Sylvesterille keisarinvallan. Fresko noin 1200-luvulta Santi Quattro Coronatin basilikassa Roomassa.

Constantius II:n jälkeen keisariksi nousi Konstantinus Suuren puoliveljen poika Julianus, joka tunnetaan parhaiten siitä, että hän yritti elvyttää vanhoja pakanakultteja. Julianuksesta tuli Konstantinuksen perustaman hallitsijasuvun viimeinen jäsen

Anonyymi kirjoitti:

hieman sekoittelen eri lähteitä, että asia konstasta avautuu- eli tämä auringonpalvontaherranne.

Crispuksen ja Faustan murhat
Matkallaan Roomaan vuonna 326 Konstantinus antoi vangita poikansa Crispuksen ja Liciniuksen pojan Licinianuksen. Paria päivää myöhemmin hän antoi teloittaa kummankin. Vähän myöhemmin keisarinna Fausta koki saman kohtalon. Tarkkaa syytä tähän perhetragediaan ei tiedetä. Crispus oli suosittu armeijan ja kansan keskuudessa ja ehkä Konstantinus tappoi hänet mustasukkaisuudesta. On myös väitetty, että Crispuksella ja Faustalla olisi ollut suhde, jonka tähden heidät olisi teloitettu.

Tapahtuman jälkeen Konstantinus sääti lakeja, joiden mukaan raiskauksesta ja aviorikoksista voitiin langettaa julmia rangaistuksia. Samoihin aikoihin Konstantinuksen äiti Helena lähti pyhiinvaellusmatkalle Jerusalemiin ehkä aikaisempien tapahtumien johdosta. Vuosina 328 ja 329 Konstantinus matkusti taas valtakunnan länsiosiin. Hän asetti 12-vuotiaan poikansa Konstantinus II:n Trieriin hallitsemaan samaa aluetta, jota Crispus oli aikaisemmin hallinnut. Konstantinus taisteli myös germaaneja vastaan Reinillä. Konstantinus teki myös sotaretkiä Tonavalle. Vuonna 332 hän kukisti visigootit ja vuonna 334 sarmaatit.
Vuonna 335 Konstantinus oli jo valmis luovuttamaan valtakuntansa kolmelle jäljellä olevalle pojalleen. Hän nimitti myös veljenpoikansa Dalmatiuksen caesariksi. Konstantinus II jatkoi Gallian, Britannian ja Hispanian diokeesien hallitsemista. Constans sai hallittavakseen Italian, African ja Illyrian. Constantius II sai puolestaan Pontican, Asianan ja Idän diokeesit. Dalmatiukselle jäi näin jäljelle Macedonia, Daakia ja Traakia. Caesareista vanhin, Konstantinus II, sai näin ollen neljä diokeesia ja muut kolme. Nuoret keisarit matkustivat omille alueilleen, joissa heidän pretoriaaniprefektiensä ja magister militumien tuli kouluttaa heitä valtakunnan hallitsemisessa ja sodankäynnissä. Konstantinus säilytti vielä asemansa augustuksena ja hän pystyi halutessaan kumoamaan caesareiden päätökset. Tarkoitus oli kuitenkin, että hänen kuollessaan kaikki neljä caesaria ylennettäisiin augustuksiksi.

Ennen kuolemaansa Konstantinus suunnitteli sotaretkeä Persiaa vastaan. Persian nuori kuningas Sapur II oli aloittanut sodan hyökkäämällä Armeniaan. Sapur syrjäytti Armenian roomalaisen klienttikuninkaan ja asetti valtaistuimelle oman nukkekuninkaansa. Konstantinus aikoi nimittää veljenpoikansa Hannibalianuksen Armenian kuninkaaksi. Ehkä hänen aikomuksenaan oli jopa tehdä veljenpojastaan Persian kuningas. Mutta ennen kuin Konstantinus pääsi lähtemään, sairastui hän äkillisesti.

Pitihän sen konstan saada se kastekin.
Kuolema

Vuonna 337 Konstantinus sairastui ja antoi kastaa itsensä. Kasteen suoritti ”areiolainen” piispa Eusebios Nikomedeialainen, joka oli Konstantinopolin kaupungin piispa. Konstantinus ei enää pukeutunut purppuraviittaan, vaan käytti viimeisten päiviensä ajan valkoista kastekaapuaan. Hän kuoli helluntaina 22. toukokuuta 337 Nikomedeiassa.


Konstantinuksen kuollessa vuonna 337 hänen kolme poikaansa Konstantinus II, Constans ja Constantius II jakoivat isänsä valtakunnan hallinnan. Konstantinus II sai Gallian, Britannian ja Hispanian hallittavakseen. Alaikäinen Constans sai hallittavakseen Italian, African ja Illyrian, mutta Konstantinus II nimitettiin hänen holhoojakseen. Constantius II sai puolestaan valtakunnan itäosat hallittavakseen. Constansin tullessa täysi-ikäiseksi vuonna 340 Konstantinus II ei kuitenkaan halunnut luopua veljelleen kuuluvista alueista vaan hyökkäsi veljeään vastaan. Constans kukisti veljensä taistelussa ja otti haltuunsa koko valtakunnan länsiosan. Constans kaatui kuitenkin taistelussa usurpaattori Magnentiusta vastaan. Constantius II kukisti kuitenkin Magnentiuksen ja hallitsi tämän jälkeen valtakuntaa yksin kuolemaansa asti. lähde?
Konstantinus antaa Sylvesterille keisarinvallan. Fresko noin 1200-luvulta Santi Quattro Coronatin basilikassa Roomassa.
Konstantinus antaa Sylvesterille keisarinvallan. Fresko noin 1200-luvulta Santi Quattro Coronatin basilikassa Roomassa.

Constantius II:n jälkeen keisariksi nousi Konstantinus Suuren puoliveljen poika Julianus, joka tunnetaan parhaiten siitä, että hän yritti elvyttää vanhoja pakanakultteja. Julianuksesta tuli Konstantinuksen perustaman hallitsijasuvun viimeinen jäsen

Lue lisää

Eli puhutiin korvausteologiasta, millä tehdään tyhjäksi Jumalan Sana, ja avot, millainen älämälöö on vauvakastetuilla, kun kirvestä lyövät tosissaan kiveen ja auringonpalvonnan lepopäivät kutkuttaa seljäntakana.

kyse on haureellisesta uskonnosta, mitä Ilmestyskirja puhuu

Siinäpä kannat häpeäsi