Haastoin neuvolan alipainovalheesta - osastonhoitajan vahva poliittinen reaktio

Hän yritti naamioida terveydenhoitajan ilmoituksen legitiimiksi ja sanoi lopuksi, että "minä en sua enää auttaa".

Hän käytti samoja fraaseja niin kuin muut koko terveydenhoitopalveluissa. "Huostaanotto on okei, tapaamiset tekee vanhemmuudesta normaalia". Hän vihjasi ne sanomalla, että "sinä voit olla tyytyväinen siihen, että sun lapsi voi hyvin ja on terve". Sen olin sanonut hänelle perustellakseni sen, etten minä halua totella terveydenhoitajaa. Hän käänsi sen verukkeeksi sille, miksi Toivon pitäisi jatkaa sijaispaikassa. Vastasin, mutta minä en voi elää oman lapseni kanssa itkuisena. Hän vastasi, vaikka sinä et voi elää lapsesi kanssa. "Sinä voit tavata sun lasta". Hän piilotti sen, etten voi kyseenalaistaa terveydenhoitajan valhetta tai huostaanottoa.

Aluksi hän arvosteli minua väärän ihmisen syyttämisestä. Luulin valehtelijan olleen meidän oma neuvolatätimme, mutta se olikin joku sijainen, joka tuli paikalliselle terveysasemalle. Emme olleet koskaan tavanneet häntä ennen. Hän teki arvion Toivon alipainosta kurinpidoksi sen jälkeen, kun kieltäydyin tottelemasta häntä.

Hän yritti kääntää keskustelun pois terveydenhoitajasta. Hän yritti saada minut kertomaan asioistani. Samalla minä perustelin, että lastensuojelutekijät eivät keskustele vaan tekevät päätökset salaa. He huijaavat vanhemmat kertomaan omista asioistaan ja luottaman sosiaalityöntekijään ja odottamaan sitä, he antavat tukea ja palvelua. Siitä huolimatta osastonhoitaja huijasi minut kertomaan asioistani. Minä hyväksyin sen sillä varauksella, jonka sanoin ääneen hänelle, etten anna tämän keskustelun mennä sivuraiteille pääasiasta, joka on terveydenhoitajan virhe. Sitten kerroin asiani. Itkin ja kerroin, miten väärin meitä on kohdeltu. Hän kyseli sellaisia kysymyksiä, jotka eivät liittyneet siihen enää. Mites äiti? Näetkö sä sun lastas? Hän naamioi sen tukitapahtumaan. Hän veti keskustelun pois kokonaan terveydenhoitajan arvostelusta. Pidin siitä kiinni kertomalla osastonhoitajalle, että minun tavoitteenani on kuitenkin kertoa virkamiehen virheet.

Koko terveydenhuolto toimii selän takana asiakkaita vastaan. Sain aikaan ilmapiirin, jossa hän tunsi arvostelun, mutta ei myöntänyt sitä ääneen. Hän tunsi sen vakavuuden, mutta ylläpiti organisaation oligarkian ja hegemonian loppuun asti. Painoin puhelun pois.

Se pitäisi äänittää, jotta voisin tehdä siitä diskurssianalyysin ja kertoa, mitä hän vihjaa ja millä sanoilla. Kaikki terveydenhuoltoalan työntekijät käyttävät nyt poliittista valtaa ja puolustaa hierarkiaa. He käyttävät retoriikkaa. He naamioivat sen auttamiseksi, mutta toimivat niin kuin Neuvostoliiton politrukit. THL:n säätämät palvelut ovat tosi poliittisia nyt. Ne ovat ennen olleet SDP:tä. Lastensuojelulaki on kuitenkin Kokoomuksen luomus vuodelta 2014 ja 1995 alkaen. Hän oli kuitenkin manipuloida. Sanoinkin, että terveydenhoitajan ja lastensuojelun manipulointi on väärin, niin hän kuitenkin teki niin ja valehteli antavansa tukea minulle. Hän käänsi arvosteluni tukitapahtumaksi muuttamalla aihetta ja saamalla minut ruikuttamaan hänelle meidän kärsimyksestämme, jotta hän saa sanoa "minä olen tosi pahoillani teidän perheen tilanteesta ja toivon parasta". Ja sitten hän möläytti. Sanoin tilanteen olevan umpikujassa ja koko tilanteen olevan sosiaalityöntekijöiden luoma. Meillä ei ole mitään ongelmia. Hän sanoi, "sitten sinun täytyy korjata sun asias". Vastasin, että sieltä se ennakkoluulo nyt tuli esiin. Minähän jo sanoin, että kaikki ongelmat ovat lastensuojelun luomia. Kerroin sopineeni lastenlääkärin kanssa 2-vuotisneuvolassa, että me annamme öljylisää ja syötämme useammin. Lastenlääkäri lausui, että – 2 SD paino tasaisena ei ole alipainoa .

Osastonhoitaja kieltäytyi uskomasta terveydenhoitajan laittaneen paperiin, että "Toivo on vähän alipainoinen", vaikka hän oli todennut kolmivuotistarkastuksen normaaliksi. Hän sanoi, "siellä on jokin muu juttu". Eli hän oletti meillä kuitenkin olevan jokin tosi vika, eikä terveydenhoitaja voi olla väärässä. Kerroin sen lukevan papereissa ja sosiaalityöntekijän tehneen sen kirjauksen perusteella myöhemmin huostaanottopäätöksen, että "Toivo on alipainoinen ja isä ei suostu antamaan muuta ruokaa". Toivon kolmivuotistarkastus päättyi. Osastonhoitaja käytti huolifraasia itsestäänselvyytenä, ja esti minua kyseenalaistamasta terveydenhoitajan käytöstä. En saanut osastonhoitajaa astumaan ulos hänen putkiajattelustaan.

Keskustelu oli tyypillinen poliittinen sanaharkka, jossa hän yrittää asettaa asiakkaan alempaan asemaan ja käyttää salaisia sääntöjä, jotka hyödyttävät toisia enemmän kuin muita symbolisen väkivallan määritelmän mukaan.