Hämmentää se, että vaikka ottaisimme tarkasteluun musiikinhistorian suurimmat nerot, niin siltikin modernilla ajalla ts. viime vuosisadallakin eläneet ja jopa unohdetut musiikin ihmemiehet, tosin kyllä jo Brahms ja Schumannkin, tuottivat jo varhain ensimmäisissä sinfonioissaan musiikilliselta sisällöltään painavampaa materiaalia, kuin peräti joku Beethoven tai Mozart ensimmäisissä wieniläisklassisissa sinfonioissaan, vaikka sitten saavuttivatkin suvereenin mestaruuden myöhemmissä sinfonioissaan, mihin ei tämä suunnattoman tuottelias Fordell milloinkaan sinfonioidensa syvyysperspektiiviltään yltänyt, joka on asia, jota emme voi asiallisesti ottaen tutkia, jollei sitten partituuria lukemalla. Silti väitän viimeksi mainitun monissa myöhemmissä sinfonioissa varsinkin olevan sellaisia yleviä kauneusarvoja, että on tarpeetonta kuunnella alvariinsa vain Beethovenia, jonka sinfoniat jokainen tuntee läpikotaisin ja vähintäänkin vaihtelun ja uusien musiikillisten nautintojen takia vois olla mielenkiintoista ja antoisaa tutustua muidenkin nerojen sävellyksiin, jotka tarjoavat erilaisia, mutta kiehtovia musiikillisia elämyksiä ja emotionaalisia kosketuspintoja. Sanotaan nyt näin, että vaikka Fordell oli omana aikanaan jossain määrin ainakin eurooppalaisittain tarkasteltuna anakronistinen säveltäjä, niin ainakin klassismin ja romantiikan aikakauden suuriinkin nimiin verrattuna hänen sinfoniataiteessaan on uusia tuulahduksia, jotka tuntuvat kaavamaisiin musiikillisiin ismeihin ja tyylisuuntiin verrattuna virkistävän tuoreilta, olkoonkin, että perusolemukseltaan hän oli myöhäisromanttinen säveltäjä, joka yhdisti monenlaiset musiikilliset vaikutteet persoonalliseksi synteesiksi. vaikka näppäillen pizzicatoina soitetut säestyskuviot avaavat sinfonian avausosan jännittävässä ja tiivistunnelmaisessa atmosfäärissään, joka jo enteilee tulevaa draamaa, tulee esille pizzicatojen näppäilyyn sulautuva pääteema, joka on niin häilyvä ja epämääräinen kuin hämäräselkoinenkin teemakarakterissaan, ettei siihen voine soveltaa klassisromanttisia teemanmäärityksen prinsiippejä maskuliinisesta pääteemasta ja feminiinisestä sivuteemasta, vaan kenties jotkut ekspressionistiset vaikutteet hämärtävät vähemmän selväpiirteisen teeman profiilia, tämän pähkäilyn ollessa täysin mutua ja tohdinkin epäillä, ettei ensiosaan voinekaan soveltaa sonaattiallegrokonseptiota, vaan sen muoto on diffuusi struktuuri, joka vain ajatuksellisesti noudattaa sonaattimuodon periaatteita.
Suurimpien säveltäjänerojen alkupään sinfoniat eivät olleet lajityyppinsä kypsimpiä töitä.
13
429
Vastaukset
- Anonyymi
mut minusta yleensä suurimman osan musantekijöiden alkupään teoksista on juuri ne parhaat eli niputan tässä yhteen kaikki eri musalajigenret klassisesta punkrokkiin. Se on toisaalta aika loogista että alussa tehhään parhaat koska myöhemmin on haastavampi ennää keksiä yhtä kovia biisejä. Sama kuvio (looginen) menee myös siinä että nykyään on vaikeampi tehdä paljon biisejä jotka on loistavia, koska loistavat biisit on tehty aiemmin ja maailma kun on pullollaan musaa, niin haasteet on isot. Kaikkein mielikuvituksellisemmat kappaleiden tekijät eivät ole taas niin riippuvaisia ajankohdasta milloin tehhään musaa, mut kyl suurimmalla osalla heistä tai lähes kaikilla menee mun mielestä se kuvio siten että alkupäässä on tehty ne parhaat.
- Anonyymi
Väitätkö todella, että Mozartin pikkupoikana Bachin poikien galanteista pikku sinfonioista vaikutteita ammentaneet lajityypin teokset ovat kypsempiä kuin Wienissä sävelletyt suuret sinfoniat Jupiteriin saakka, jonka fuuga finaali tai oikeastaan fuugan ja sonaattimuodon sulautuma on kontrapunktin apoteoosi?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Väitätkö todella, että Mozartin pikkupoikana Bachin poikien galanteista pikku sinfonioista vaikutteita ammentaneet lajityypin teokset ovat kypsempiä kuin Wienissä sävelletyt suuret sinfoniat Jupiteriin saakka, jonka fuuga finaali tai oikeastaan fuugan ja sonaattimuodon sulautuma on kontrapunktin apoteoosi?
Viime vuosisadalla eläneiden säveltäjien, kuten suomalaistenkaan, sinfoniatuotannossa ei voine havaita niin voimakasta ja suurta kasvutarinaa sisällön osalta, kuin näiden suurten wieniläisklassikoiden tuotannossa, vaan vaikka nämä modernimmat säveltäjät olivat heti suuremman kypsyyden saavuttaneita, Aaltonen kuuluisassa Hiroshimassaan, Saikkola Taistelusinfoniassaan, Tuukkanen esikoisessaan, joka sai loistavat arvostelut jne. ei heidän säveltäjäkehityksensä johtanut viimeisissä sinfonioissaan merkittävästi kypsempään ilmaisuun, kuten suurimmilla neroilla, joiden musiikissa syvyysperspektiiviä tuli merkittävästi lisää, vaan näiden suomalaislahjakkuuksien kehitys hidastui yltämättä sellaisiin korkeuksiin, kuin suurimmat luovat henget.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Väitätkö todella, että Mozartin pikkupoikana Bachin poikien galanteista pikku sinfonioista vaikutteita ammentaneet lajityypin teokset ovat kypsempiä kuin Wienissä sävelletyt suuret sinfoniat Jupiteriin saakka, jonka fuuga finaali tai oikeastaan fuugan ja sonaattimuodon sulautuma on kontrapunktin apoteoosi?
no ainakin minulle mozartin sinfonia nro 9 on suurimmalta osin tappavan tylsä, mut toisin on hänen alkupään sinfonioiden laita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Viime vuosisadalla eläneiden säveltäjien, kuten suomalaistenkaan, sinfoniatuotannossa ei voine havaita niin voimakasta ja suurta kasvutarinaa sisällön osalta, kuin näiden suurten wieniläisklassikoiden tuotannossa, vaan vaikka nämä modernimmat säveltäjät olivat heti suuremman kypsyyden saavuttaneita, Aaltonen kuuluisassa Hiroshimassaan, Saikkola Taistelusinfoniassaan, Tuukkanen esikoisessaan, joka sai loistavat arvostelut jne. ei heidän säveltäjäkehityksensä johtanut viimeisissä sinfonioissaan merkittävästi kypsempään ilmaisuun, kuten suurimmilla neroilla, joiden musiikissa syvyysperspektiiviä tuli merkittävästi lisää, vaan näiden suomalaislahjakkuuksien kehitys hidastui yltämättä sellaisiin korkeuksiin, kuin suurimmat luovat henget.
siis muistaakseni sinfonia no 9 jupiter vai muistanko oikein??? Jupiter sinfonia 9 teos puuroutuu tappavaan tylsyyteen paitsi ainakin yksi tai kaksi osiota siitä on kieltämättä mahtavia, mutta kokonaisuus puuroutuu niin tylsäksi (minulle ainakin) että melkein nukahtaa tylsyyteen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
no ainakin minulle mozartin sinfonia nro 9 on suurimmalta osin tappavan tylsä, mut toisin on hänen alkupään sinfonioiden laita.
Sehän on vasta 13 v säveltäjän luomus, kun hän piipahti Salzburgissa ja taidettiin nimittää hoviurkuriksi, mutta siinähän on jo hivenen myöhemmin Bachilta ja Händeliltä saatujen vaikutteiden hedelmöittämää kontrapunktista taitoa, joka vielä tässä ikävaiheessa oli varsin naiivia ja paitsi isänsä Leopoldin niin Padre Martinilta saadun opetuksen tulosta, vaikka he tapasivat vasta opera serian sävellystilauksen myötä Mozartin oltua 14 v Italiassa Bolognassa, jossa Mozartista tuli filharmonisen seuran jäsen kaikkien aikojen nuorimpana hakijana, hänelle annetun renessanssityyliä jäljittelevän sävellystehtävän valvotuissa olosuhteissa mestarillisesti suoritettuaan ja itse paavi pyysi hänet vierailulle kuultuaan Allegrin kuuluisan Misereren jäljentämisestä, joka oli pannaan julistamisen uhalla kielletty, mutta paavi hukutti Mozartin ylistyksiin kuultuaan tästä ilmiömäiseen muistiin perustuvasta urotyöstä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
siis muistaakseni sinfonia no 9 jupiter vai muistanko oikein??? Jupiter sinfonia 9 teos puuroutuu tappavaan tylsyyteen paitsi ainakin yksi tai kaksi osiota siitä on kieltämättä mahtavia, mutta kokonaisuus puuroutuu niin tylsäksi (minulle ainakin) että melkein nukahtaa tylsyyteen.
Jupiter on Köchelin luettelossa numero 551 muistaakseni ja sävelletty v. 1788.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Väitätkö todella, että Mozartin pikkupoikana Bachin poikien galanteista pikku sinfonioista vaikutteita ammentaneet lajityypin teokset ovat kypsempiä kuin Wienissä sävelletyt suuret sinfoniat Jupiteriin saakka, jonka fuuga finaali tai oikeastaan fuugan ja sonaattimuodon sulautuma on kontrapunktin apoteoosi?
sori meni väärälle henkilölle tuo vastaus jossa kysyin että onko mozarttin jupiter sinfonia no 9 ja muistaakseni on. No minulle suurimmalta osin tuo jupiter sinfonia 9 on tappavan tylsä = niin tylsä että nukahdan siihen ,mut joka teos sisältää yhden tai kaksi todella mahtavaa osiota toki.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jupiter on Köchelin luettelossa numero 551 muistaakseni ja sävelletty v. 1788.
kiitos tiejosta, mut on hemmetin tylsä eli noin about 98-99% koko teoksesta tappavan tylsä. Noin 1-2 vaihetta koko teoksesta on luokkaa mahtava, etenkin se yksi jota on jauhettu/soitettu monissa eri klassisen musan esityspaikoilla ja peesaan monia " se on helvetin mahtava osio jupiterista", mut niinku kokonaisuutena oon hyvin pettynyt jupiteriin. Minulla on tuo jupiter CD levy mut keränny pölyä vain hyllyssäni. Enempi oon kuunnellut mozartin alkupään sinfoniateoksia ja mozartin viululle tehtyjä teoksia (niissä kuuluu minusta korkealuokkainen äly,taito ja jopa kokeellisuuskin sekä mahtava emotionaalisuus).
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jupiter on Köchelin luettelossa numero 551 muistaakseni ja sävelletty v. 1788.
Ja ai niin unohtamatta mozartin paria oopperaa!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja ai niin unohtamatta mozartin paria oopperaa!
Riippumatta kuinka relevanttia tämäkään pohdinta lienee, askarruttaa kysymys, mihin suuntaan tämän hetken säveltäjäidolini Fordellin tyylillinen kehitys kulki tuolloin 50 luvulla ja missä vaiheessa uusklassiset piirteet valtasivat hänen sävelkielensä sinfonioissa ja ylimalkaan valtasivatko, ja miten se ehkä vaikutti hänen kykyynsä ilmaista syvimpiä tuntojaan musiikissaan ja hedelmöittivätkö hänen sanontaansa tuoden jonkun uuden elementin hänen taiteeseensa vai merkitsikö se mahdollisesti postromantikoilta perityn ehkä jossain määrin ainakin joidenkin sinfonioiden kromaattisen tonaalisen harmonisen kielen fantastisen kompleksisuuden uhraamista uusklassisen lineaarisen polyfonisen tyylin alttarille, ja oliko muutosprosessi totaalinen tämän varhaissinfonioiden fantastisen romantiikan tajun kenties ainakin osittain muuttuessa suoraviivaisempaan funktionaaliseen tyyliin, jossa oli draivia ja pelkistettyä sanontaa mutta 35. sinfonian kohdalla vaikutelma oli kaksijakoinen sinfonian jälkimmäisen puolen ollessa varsinkin adagion osalta, joka muodosti teoksen emotionaalisen keskuksen, ekspressiivisessä melodisessa kauneudessaan, rehevän romanttinen vastapainona avausosan neoklassisella ja uusasialliselle objektiiviselle viileydelle ja reipashenkiselle ja menevälle touhukkuudelle selkeäpiirteisessä tematiikassaan josta kaikkinainen tunnemaalailu oli riisuttu pois ja ilmaisu äärimmäisen tiivistä ja pelkistettyä,, täynnä rytmistä työntövoimaa, jos kaukaiset muistikuvani osuvat lähellekään oikeaa, teoksen painopisteen ollessa viimeisissä osissa ja finaali mahdollisesti mahtavassa barokkiarkkitehtuuria muistuttavassa kontrapunktisessa mestaruudessaan mykistävä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
no ainakin minulle mozartin sinfonia nro 9 on suurimmalta osin tappavan tylsä, mut toisin on hänen alkupään sinfonioiden laita.
Tarkoitat numeroa 41, joka on suuri mestariteos.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitat numeroa 41, joka on suuri mestariteos.
Fordellin sinfonioissa on aiheiden välillä syvä logiikka, joka tuo koheesiota musiikkiin ja lisäksi niissä on johdonmukaista kehitystä mahtaviin huipennuksiin, mikä Brianin sinfonioissa ei ole niin ilmeistä, jos vertaa hänen tapaansa rakentaa muoto Fordellin päämäärätietoiseen pyrkimiseen ja arkkitehtoniseen suunnittelutaitoon verrattuna, jossa kaikki eleet on harkittuja ja muoto keskitetty, ilman mitään rönsyilyä.
Fordellin kantanauhalle tallennetuista sinfonioista myöhäisempi on hataran muistikuvan mukaan peräti 5 osainen ja alkaa hitaalla johdannolla, joka johtaa allegro taitteeseen, joka ei muistikuvan mukaan ollut kuitenkaan sanottavasti niinkään monumentaalinen kuin joltisenkin kepeähkö ilmeeltään ja mahdollisesti tässä tai vasta seuraavassa ripeätempoisessa, mahdollisesti scherzo osassa, viljeli rohkean dissonoivia elementtejä ja varsinkin sinfonian hidas osa oli perinteisempi ekspressiivistä kauneutta huokuvassa melodiikassaan ollessaan sinfonian emotionaalinen keskus, jota seurannut sinfonian päätösosa yhdisteli kontrapunktisesti ehkä edellisten osien teemoja luoden monumentaalisen vaikutelman järkkymättömässä yhtenäisyydessään ja suurisuuntaisuudessaan verrattuna alkupään sinfonian viimeisen osan muodon pirstaloituneisuuteen, joka rakentuu todellakin edellisissä osissa kuulluista aiheista joidenkin uusien motiivien ohella.
. Vaikka kantanauhalle tallennetun Fordellin myöhäissinfonian adagion teema on jo itsessäänkin suuri ja mieleenpainuvan kaunis melodinen oivallus, joka hämmästytti vakavailmeisellä ja aidon syvällisellä ilmaisultaan, oli se myös huomiota herättävän kekseliäästi soitinnettu ts. orkestroitu ja hataran muistikuvan mukaan tuntuu siltä kuin säveltäjää olisi osan luotuaan kiinnostanut enemmän teema itse ja sen melodinen ja hienovarainen kehittely kuin motiivityöskentely. Soivassa arkistossa kuultavan kömpelömmän, mutta esim. jotakin Sibben D duuri sinfoniaa ilmaisuvoimaisemman alkupään sinfonian alun hieman ehkä työläästi hahmottuva andante fagotin piirtämissä melodiakuvioissa ei ole sitten lähellekään yhtä kaunis tematiikaltaan semminkin kun osa alkaa bassojen lyhyellä motiivilla, joka ei ole itsessään mikään teema ja suuri melodinen oivallus, mutta kehittelyssä siitä tulee esiin uusia melodisia piirteitä ja hahmoja, joista jokainen tuo esille uutta kauneutta.
Osa ei myöskään ole yhtä yhtenäinen musiikin vaihtuessa keskitaitteessa vaskikuoron mahtavan paatoksen jälkeen jousien hermostuneeksi hyssyttelyksi, mutta kyseessä on tulkintakysymys. Mutta kyllä sekin Sibben voittaa kekseliäisyydellään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies, näen sinua hetken
ja olet mielessä ikuisuuden. Toisia näen ikuisuuden ja he eivät jää mieleen hetkeksikään. Muistan jokaisen kohtaamisen244372Riikka se jytkytti BKT:stä nyt 0,3 prosenttia pois
Ja vain kolmessa kuukaudessa! Vuositasollahan tuo tarkoittaa reilun prosentin pudotusta. Pärjäisi varmaan lasketteluss144128Riikan perintö: ennätysvelka, ennätystyöttömyys ja ennätysverotus
Tavallisen keskituloisen suomalaisen verotus on kireintä vuosikymmeniin, ja ensi vuonna palkansaajien käteen jää vieläki2283787Antti Lindtman kiitti valtiovarainministeri Purraa
Ministeri Purra kertoi ottavasa vastuun EU:n alijäämämenettelyyn joutumisesta. Hän myös sanoi tietävänsä, että Lindtman273058Suomalaisten enemmistö on (ateisteja / fiksuja / sosialisteja)
Tai jokin noiden yhdistelmä, koska S-ryhmän markkinaosuus päivittäistavarakaupasta on yli 50 prosenttia.132766SDP haluaa LISÄÄ veroja bensa-autoille!
Sdp:n vaihtoehtobudjetti esittää polttomoottoriautoille lisää veroja Sdp esittää tuoreessa vaihtoehtobudjetissaan verot522761Riikka Purra on ihana, jämpti
Hän yrittää saada Suomen taas kuntoon. Sanoo asiat suoraan, eikä piiloudu kapulakielen taakse. Riikan kaltaisia päättä1082718"Purra löylytti oppositiota", sanoi naistoimittaja Pöllöraadissa
Kyllä, Purra tekee juuri sitä työtä mitä hänen tuossa asemassa pitää tehdä, hän antaa oppositiolle takaisin samalla mita412397Henkilökohtaisia paljastuksia Dubaista - Kohujulkkis Sofia Belorf on äitipuoli ja puoliso!
Tiesitkö, että Sofia on äitipuoli ja rakastava puoliso? Sofia Belorf saa oman sarjan, jossa seurataan hänen Bling Bling672361K-kauppa on liian kallis. Ei voi S-ryhmäläinen siirtyä tuonne asiakkaaksi
Hintatason ero K-kauppojen ja S-markettien välillä on niin suuri, että S-market ei juurikaan menetä asiakkaitaan K-ketju991876