Oletteko harrastaneet suhteissanne mikropettämistä?

Näkyykö kommentit kuitenkin? Niistä saa yleensä jo hyvän kuvan siitä mitä teksti sisälsi.

xLiner

Anonyymi kirjoitti:

Näkyykö kommentit kuitenkin? Niistä saa yleensä jo hyvän kuvan siitä mitä teksti sisälsi.

xLiner

Näkyihän nuo, mutta eipä nyt saanut ihan selvää kuvaa artikkelista.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt käsitettä mikropettäminen. Ihan naurettavaa kontrollointia ja mustasukkaisuutta.. harmi, etten päässyt artikkeliin.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Näkyihän nuo, mutta eipä nyt saanut ihan selvää kuvaa artikkelista.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt käsitettä mikropettäminen. Ihan naurettavaa kontrollointia ja mustasukkaisuutta.. harmi, etten päässyt artikkeliin.

Lue lisää

Juu, sellainen kyttäämisen ja kontrolloinnin kuva siitä tosiaan tulee. Mun rajani menee siinä, että maksetaan seksistä/pornosta ja pidetään henkilökohtaisesti yhteyttä runkkumatskuun. Mun puolestani voi tehdä niinkin, mutta minä en kuulu sitten siihen kuvioon enää. Jokaisella ne omat rajansa.

xLiner

Anonyymi kirjoitti:

Juu, sellainen kyttäämisen ja kontrolloinnin kuva siitä tosiaan tulee. Mun rajani menee siinä, että maksetaan seksistä/pornosta ja pidetään henkilökohtaisesti yhteyttä runkkumatskuun. Mun puolestani voi tehdä niinkin, mutta minä en kuulu sitten siihen kuvioon enää. Jokaisella ne omat rajansa.

xLiner

Lue lisää

No tuosta taitaa minunkin mittapuulla olla mikropettäminen aika kaukana..

Sellainen ettei salli toiselle mitään on jopa epäinhimillistä toisen kontrollointia ja ihmisyyden kieltämistä.
Ollaan kaikki ihan vain ihmisiä..

Täytyy kumppanin olla jotenkin päästään vialla jos toisen katsominen on mielestään mikropettämistä.

Pikku-pirpana kirjoitti:

No tuosta taitaa minunkin mittapuulla olla mikropettäminen aika kaukana..

Sellainen ettei salli toiselle mitään on jopa epäinhimillistä toisen kontrollointia ja ihmisyyden kieltämistä.
Ollaan kaikki ihan vain ihmisiä..

Täytyy kumppanin olla jotenkin päästään vialla jos toisen katsominen on mielestään mikropettämistä.

Lue lisää

Noita päästään viallisia on sitten ihan joka lähtöön... Jostain syystä niitä on nyt viime aikoina tullut vastaan vähän joka paikassa. Ihan just nyt on hetki, jolloin on "kaikki hyvin", mutta ens kuussa saattaa taas päästä ihmettelemään miten vinosti joidenkin ajatus toimii. Ellei sitten jo aiemminkin... En tykkää.

Kunhan nyt valitin... 😄

xLiner

Anonyymi kirjoitti:

Noita päästään viallisia on sitten ihan joka lähtöön... Jostain syystä niitä on nyt viime aikoina tullut vastaan vähän joka paikassa. Ihan just nyt on hetki, jolloin on "kaikki hyvin", mutta ens kuussa saattaa taas päästä ihmettelemään miten vinosti joidenkin ajatus toimii. Ellei sitten jo aiemminkin... En tykkää.

Kunhan nyt valitin... 😄

xLiner

Lue lisää

Tarkoitan kai lähinnä, että monet ihmiset ovat valmiita tekemään mitä tahansa pönkittääkseen huonoa itsetuntoaan, saadakseen itsensä näyttämään paremmalta kuin ovat. Ihmisillä on kovat arvot.

xLiner

Anonyymi kirjoitti:

Noita päästään viallisia on sitten ihan joka lähtöön... Jostain syystä niitä on nyt viime aikoina tullut vastaan vähän joka paikassa. Ihan just nyt on hetki, jolloin on "kaikki hyvin", mutta ens kuussa saattaa taas päästä ihmettelemään miten vinosti joidenkin ajatus toimii. Ellei sitten jo aiemminkin... En tykkää.

Kunhan nyt valitin... 😄

xLiner

Lue lisää

Päästään voi olla viallinen niin monella tapaa. Eikä siinä mitään, vaikka vähän vikaa olisikin, se jos mikä on normaalia.

Raja menee mielestäni siinä, että kun se alkaa vaikuttamaan toisiin ihmisiin, niin kysessä ei liene enää mikään pikkuvika.

Ja tuo ihmisluonto on siinä kummallinen, että se paljastaa karvansa vain ajan myötä. Joku vikainen voipi peitellä vikaansa alkuun ja todellinen luonto paljastuu sitten myöhemmin..
Jos heijaa edes takaisin, on sekin jo vikaisuuden merkki ja aika vakava sellainen.

Noh.. ollaan kuitenkin vikaisia kaikki, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Se vain, että sietääkö niitä toisen vikaisuuksia, se on se juttu.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitan kai lähinnä, että monet ihmiset ovat valmiita tekemään mitä tahansa pönkittääkseen huonoa itsetuntoaan, saadakseen itsensä näyttämään paremmalta kuin ovat. Ihmisillä on kovat arvot.

xLiner

Lue lisää

Juu, heikolla itsetunnolla on tapana ulkoistaa oma olonsa. Hakevat pönkitystä itsensä ulkopuolelta, vaikka asia on täysin sisäsyntyinen.

Pikku-pirpana kirjoitti:

No tuosta taitaa minunkin mittapuulla olla mikropettäminen aika kaukana..

Sellainen ettei salli toiselle mitään on jopa epäinhimillistä toisen kontrollointia ja ihmisyyden kieltämistä.
Ollaan kaikki ihan vain ihmisiä..

Täytyy kumppanin olla jotenkin päästään vialla jos toisen katsominen on mielestään mikropettämistä.

Lue lisää

Mikropettäminen:

Ollaan parisuhteessa, mutta samalla kyttäämässä muita kuvattomasta profiilista treffipalstoilla, jos löytyis "jotain säpinää". Hyvin yleistä.

Kaikki entiset panot ja säädöt ovat somessa kavereita, ja seksuaalissävytteinen yhteydenpito ja flirttailu on vilkasta. Sieltä on sitten helppo napata uusi, jos parisuhteessa on vaikeaa. Hyvin yleistä.

Mennään "tyttöjen" / "poikien" kanssa baariin / festareille jne. Juodaan pää täyteen, ja kaikenlaista "vaan tapahtuu". Hyvin yleistä.

Anonyymi kirjoitti:

Mikropettäminen:

Ollaan parisuhteessa, mutta samalla kyttäämässä muita kuvattomasta profiilista treffipalstoilla, jos löytyis "jotain säpinää". Hyvin yleistä.

Kaikki entiset panot ja säädöt ovat somessa kavereita, ja seksuaalissävytteinen yhteydenpito ja flirttailu on vilkasta. Sieltä on sitten helppo napata uusi, jos parisuhteessa on vaikeaa. Hyvin yleistä.

Mennään "tyttöjen" / "poikien" kanssa baariin / festareille jne. Juodaan pää täyteen, ja kaikenlaista "vaan tapahtuu". Hyvin yleistä.

Lue lisää

No.. mä en säpinöi edes somessa saati sitten irl.
Suhteissani on sovittu, että jos jotakin vaan "sattuu" tapahtumaan, niin se vara on.

Ja tuosta että "sattuu" tapahtumaan jotakin olen sitä mieltä, että nekin on valintoja. Jokainen tekee valintansa ihan itse.

Joskus vietti vaan vie ja jotakin tapahtuu. Mutta se on kuitenkin tietoinen valinta.

Minua ei yhtään haittaa jos kumppanini valitsisi hetken huumaa jonkun toisen kanssa kuin minun. Pidän sitä ihan inhimillisenä ja jopa luontaisena käytöksenä.

Mutta vain jos se olisi hetken huumaa, ei sellaista jatkuvaa ja tietoista valintaa olla toisen kanssa. Silloin olis parempi erota kun en kuitenkaan olisi se, jota kumppanini oikeasti haluaa. Aidosti.

Ja kun aidosti haluaa olla toisen kanssa, ei toista halua loukata tietoisilla valinnoillaan.

Eli dosetissa on vain puolikas tabletti kokonaisen sijaan 😁

Anonyymi kirjoitti:

Eli dosetissa on vain puolikas tabletti kokonaisen sijaan 😁

Ääh.. Rande vetää plaseboja..

Anonyymi kirjoitti:

Eli dosetissa on vain puolikas tabletti kokonaisen sijaan 😁

Tai sokeripala 😂

randombypasser kirjoitti:

Tai sokeripala 😂

Hitto.. jinx..

Pikku-pirpana kirjoitti:

Ääh.. Rande vetää plaseboja..

Eli giniä 😂

randombypasser kirjoitti:

Eli giniä 😂

Jännä, että meillä oli sama ajatus ihan samaan aikaan.. niin, sisko ja sen veli, eroa oli kuusi sekkaa..

Pikku-pirpana kirjoitti:

Jännä, että meillä oli sama ajatus ihan samaan aikaan.. niin, sisko ja sen veli, eroa oli kuusi sekkaa..

Näin se on. Tosin mun sokeipalaplasebossa on giniä 😁

Ei keskustelu ja luottamuksellinen ihmissuhde, ystävyys, ole pettämistä tai mikropettämistä. Itsekin joskus vaikeassa suhteessa eläneenä tiedän, että ulkopuolisen objektiivinen näkemys auttaa hahmottamaan omaa tilannetta ja näkemään ratkaisuja. Ja usein se toinenkin osapuoli saa siitä jotain (vastaavan tuen tai kokemuksen, että kelpaa tai saa ihailua; mitä nyt kukin on vailla siinä kohtaa). Itse joskus tukeuduin miespuoliseen työkaveriin kun ero oli jo päällä. Hän oli siinä kohtaa yksi läheisimmistä ystävistä ja osa kuvitteli että meillä oli suhde (ei ollut). Kävimme vain kahdestaan lounaalla ja puhuimme. Hänellä oli omat erityislaatuisuutensa ja luulen, että sai kokea seurassani olevansa hyväksytty ja arvostettu omana itsenään.

Kun elämä on vaikeaa, sen avun tarvitsee ja sen avun saamisen suhteen on löydettävä armollisuutta itselleen. (Mikro)pettämiseksi keskustelu muuttuu, jos suhde muuttuu seksuaaliseksi tai seksuaalisviritteiseksi. Edes fyysinen tapaaminen ei ole pettämistä, kunhan pysytään normaalilla etäisyydellä toisistaan, vaikkakin itse määrittelisin kahden tapaamisen harmaalle alueelle (on varsin tapauskohtaista onko se ok puolison näkökulmasta). Silti, joskus on elämäntilanteita, että harmaa alue on parempi vaihtoehto selviämisen kannalta.

Vaikka uudetkaan vastakkaisen sukupuolen ystävät ei ole koskaan väärin, itse koen etten halua toimivassa parisuhteessa kokeilla harmaan rajoja tai aiheuttaa puoliskolle turhaa epävarmuutta. Haluan, että sillä toisella on mahdollisimman hyvä olla.

Citrinella kirjoitti:

Ei keskustelu ja luottamuksellinen ihmissuhde, ystävyys, ole pettämistä tai mikropettämistä. Itsekin joskus vaikeassa suhteessa eläneenä tiedän, että ulkopuolisen objektiivinen näkemys auttaa hahmottamaan omaa tilannetta ja näkemään ratkaisuja. Ja usein se toinenkin osapuoli saa siitä jotain (vastaavan tuen tai kokemuksen, että kelpaa tai saa ihailua; mitä nyt kukin on vailla siinä kohtaa). Itse joskus tukeuduin miespuoliseen työkaveriin kun ero oli jo päällä. Hän oli siinä kohtaa yksi läheisimmistä ystävistä ja osa kuvitteli että meillä oli suhde (ei ollut). Kävimme vain kahdestaan lounaalla ja puhuimme. Hänellä oli omat erityislaatuisuutensa ja luulen, että sai kokea seurassani olevansa hyväksytty ja arvostettu omana itsenään.

Kun elämä on vaikeaa, sen avun tarvitsee ja sen avun saamisen suhteen on löydettävä armollisuutta itselleen. (Mikro)pettämiseksi keskustelu muuttuu, jos suhde muuttuu seksuaaliseksi tai seksuaalisviritteiseksi. Edes fyysinen tapaaminen ei ole pettämistä, kunhan pysytään normaalilla etäisyydellä toisistaan, vaikkakin itse määrittelisin kahden tapaamisen harmaalle alueelle (on varsin tapauskohtaista onko se ok puolison näkökulmasta). Silti, joskus on elämäntilanteita, että harmaa alue on parempi vaihtoehto selviämisen kannalta.

Vaikka uudetkaan vastakkaisen sukupuolen ystävät ei ole koskaan väärin, itse koen etten halua toimivassa parisuhteessa kokeilla harmaan rajoja tai aiheuttaa puoliskolle turhaa epävarmuutta. Haluan, että sillä toisella on mahdollisimman hyvä olla.

Lue lisää

Kyllä ne uudet, vastakkaista sukupuolta olevat ystävät sen kumppanin helposti vie, jos on vähänkin vaikeaa. Dissen olis pitänyt sanoa tuosta kumppanilleen niin, että myös sillä olis ollut mahdollisuus hakea "henkistä tukea" muualta. Tai erota, ja hakea sitten sitä "henkistä tukea".

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ne uudet, vastakkaista sukupuolta olevat ystävät sen kumppanin helposti vie, jos on vähänkin vaikeaa. Dissen olis pitänyt sanoa tuosta kumppanilleen niin, että myös sillä olis ollut mahdollisuus hakea "henkistä tukea" muualta. Tai erota, ja hakea sitten sitä "henkistä tukea".

Lue lisää

Se on ihan ihmisestä kiinni. Itse esimerkiksi en ole kenenkään vietävissä, oli tilanne mikä tahansa.

Citrinella kirjoitti:

Ei keskustelu ja luottamuksellinen ihmissuhde, ystävyys, ole pettämistä tai mikropettämistä. Itsekin joskus vaikeassa suhteessa eläneenä tiedän, että ulkopuolisen objektiivinen näkemys auttaa hahmottamaan omaa tilannetta ja näkemään ratkaisuja. Ja usein se toinenkin osapuoli saa siitä jotain (vastaavan tuen tai kokemuksen, että kelpaa tai saa ihailua; mitä nyt kukin on vailla siinä kohtaa). Itse joskus tukeuduin miespuoliseen työkaveriin kun ero oli jo päällä. Hän oli siinä kohtaa yksi läheisimmistä ystävistä ja osa kuvitteli että meillä oli suhde (ei ollut). Kävimme vain kahdestaan lounaalla ja puhuimme. Hänellä oli omat erityislaatuisuutensa ja luulen, että sai kokea seurassani olevansa hyväksytty ja arvostettu omana itsenään.

Kun elämä on vaikeaa, sen avun tarvitsee ja sen avun saamisen suhteen on löydettävä armollisuutta itselleen. (Mikro)pettämiseksi keskustelu muuttuu, jos suhde muuttuu seksuaaliseksi tai seksuaalisviritteiseksi. Edes fyysinen tapaaminen ei ole pettämistä, kunhan pysytään normaalilla etäisyydellä toisistaan, vaikkakin itse määrittelisin kahden tapaamisen harmaalle alueelle (on varsin tapauskohtaista onko se ok puolison näkökulmasta). Silti, joskus on elämäntilanteita, että harmaa alue on parempi vaihtoehto selviämisen kannalta.

Vaikka uudetkaan vastakkaisen sukupuolen ystävät ei ole koskaan väärin, itse koen etten halua toimivassa parisuhteessa kokeilla harmaan rajoja tai aiheuttaa puoliskolle turhaa epävarmuutta. Haluan, että sillä toisella on mahdollisimman hyvä olla.

Lue lisää

Myöhemmin, kun erosin itse, olin kyllä mukana pettämisessä, kun nainen petti kumppaniaan. 🙄

Eilen tai tänään oikeastaan, todistin kun työkaverini varmaan sit mikropetti baarissa naisystäväänsä. Suuteli nuoria naisia ja tarjosi heille juomia. Minua ällötti koko touhu, vaikka jotenkin luulen, että siinä vaan toteutuu jotenkin se läpikäymätön tunne jostain.

Edellinen naisystävä petti häntä ja nyt tuo on jotain korvaushoitoa...🤔 Tuolla hoidetaan oireita....buranaa kipuun ja taas pystyy olemaan mies naisen vierellä tai jotain...

Lampsin kotiin kävellen ja mietin, että näin täällä vaan tapahtuu kaikenlaista, ihan vaan kun ihmiset vähän kuten laiskuuttaan jättää tunteensa oikeasti oikealla tavalla huomiotta, helpompaa on ruokkia tunnetta toisella.

Tytön kummi (nainen) oli vetänyt itsensä taas ihan jumiin...koitin saada häntä lähtemään kotiin. Tai edes pihalle...ei... hänen piti päästä vaan ruokkimaan jotain tunnetilaa baariin... mikä se liekään...???

Muistin taas miksi en pidä baareista...

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ne uudet, vastakkaista sukupuolta olevat ystävät sen kumppanin helposti vie, jos on vähänkin vaikeaa. Dissen olis pitänyt sanoa tuosta kumppanilleen niin, että myös sillä olis ollut mahdollisuus hakea "henkistä tukea" muualta. Tai erota, ja hakea sitten sitä "henkistä tukea".

Lue lisää

Nykyään sanoisinkin. Jos siis olisi suhde. Ja puhuisin, jos jokin suhteessa ei toimisi tai kokisin etten saa jotain suhteessa. Kyllä minä sanoin tuossakin suhteessa, etten voi siinä hyvin. Mutta exän hyvinvoinnit meni kaiken edelle...

Täällä on ihania moraalinvartioita öuskissa, jotka sanovat todella selkeitä "ratkaisuja" kaikkeen, tietämättä, elämättä itse mitään itse...😂

Minä näin pikkutunneilla kun työkaverini petti naistaan suutelemalla toisia nuoria naisia...minun moralisoinnilla ei olisi mitään merkitystä...kaverini itse pitäisi tehdä asialle jotain ja ehkä hän tekeekin...🤔

Anonyymi kirjoitti:

Se on ihan ihmisestä kiinni. Itse esimerkiksi en ole kenenkään vietävissä, oli tilanne mikä tahansa.

Hauskaa on toi, että joku vie jotaun kuin pässiä narussa.... 😂

Vietävissä... jotenkin en keksi yhtään mitään niin hauskaa ilmaisua sille, että joku ei osaa ottaa itsestään vastuuta...😂

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ne uudet, vastakkaista sukupuolta olevat ystävät sen kumppanin helposti vie, jos on vähänkin vaikeaa. Dissen olis pitänyt sanoa tuosta kumppanilleen niin, että myös sillä olis ollut mahdollisuus hakea "henkistä tukea" muualta. Tai erota, ja hakea sitten sitä "henkistä tukea".

Lue lisää

Ihmisellä, ainakin osalla, on moraali. Vaikka itse en sinkkunakaan panisi jokaista tuttavaa, jonka kanssa puhun henkeviä. Enkä eronkaan jälkeen ole koskaan hakenut lohduttajaa kestä vaan kolmijalkaisesta vana pikemminkin siinä kohtaa itsesuojeluvaisto pitää kaukana miehistä.

Myönnän kyllä, että pahasti vajaana on enemmän altis tyhmille kierroksille kuin kun asiat on hyvin tai edes siedettävällä tasolla. Itse arvioisin, että pahin riski harkitsemattomille kierroksille on jos rakastuu kovaa, odottaa yhteistä tulevaisuutta jollain tasolla ja sitten saa selkeät pakit. Silloin voi olla niin vajaa, että sattuu. Sellaista se elämä joskus on.

Jos kaikki on ihanasti ja on hyvä olla sen oman ihmisen kanssa, mihin harmaata aluetta edes tarvitsee?

Disseisback kirjoitti:

Nykyään sanoisinkin. Jos siis olisi suhde. Ja puhuisin, jos jokin suhteessa ei toimisi tai kokisin etten saa jotain suhteessa. Kyllä minä sanoin tuossakin suhteessa, etten voi siinä hyvin. Mutta exän hyvinvoinnit meni kaiken edelle...

Täällä on ihania moraalinvartioita öuskissa, jotka sanovat todella selkeitä "ratkaisuja" kaikkeen, tietämättä, elämättä itse mitään itse...😂

Minä näin pikkutunneilla kun työkaverini petti naistaan suutelemalla toisia nuoria naisia...minun moralisoinnilla ei olisi mitään merkitystä...kaverini itse pitäisi tehdä asialle jotain ja ehkä hän tekeekin...🤔

Lue lisää

Jokaisen on itse elettävä elämänsä ja tehtävä omat virheensä. Et ole osasyyllinen kaverisi hölmöilylle. Eikä tosiaan moralisointi mitään hyödytä. Työkaverisi tuskin voi jatkaa samaa peliä ilman, että ennen pitkään jää kiinni asiasta naisystävälle. Sen jälkeen luottamus ei ole enää itsestäänselvyys ja teosta saa maksaa jonkun hinnan. Tietysti, voi olla, että pari on sopinut keskenään että pussailu on ok tai että suhde on vapaa??? Silloin tietenkään mitään keskusteltavaa ei ilmene, Elämä on aina valintoja.

Tiedän kyllä, ettei kaikissa suhteissa ole mitään merkitystä vaikka kertoisi miltä itsestä tuntuu, Tiedän ettei kaikki puolisot pysty edes kuulemaan mitä kumppani sanoo. Muuta ei voi kuin sanoittaa oman asiansa ja myös toisella osapuolella on osuutensa suhteen rakentamisessa. Hyvään ja toimivaan suhteen kommunikointiin tarvitaan aina kaksi ihmistä. Kaikilla ihmisillä ei vaan ole kykyä siihen.

Citrinella kirjoitti:

Ihmisellä, ainakin osalla, on moraali. Vaikka itse en sinkkunakaan panisi jokaista tuttavaa, jonka kanssa puhun henkeviä. Enkä eronkaan jälkeen ole koskaan hakenut lohduttajaa kestä vaan kolmijalkaisesta vana pikemminkin siinä kohtaa itsesuojeluvaisto pitää kaukana miehistä.

Myönnän kyllä, että pahasti vajaana on enemmän altis tyhmille kierroksille kuin kun asiat on hyvin tai edes siedettävällä tasolla. Itse arvioisin, että pahin riski harkitsemattomille kierroksille on jos rakastuu kovaa, odottaa yhteistä tulevaisuutta jollain tasolla ja sitten saa selkeät pakit. Silloin voi olla niin vajaa, että sattuu. Sellaista se elämä joskus on.

Jos kaikki on ihanasti ja on hyvä olla sen oman ihmisen kanssa, mihin harmaata aluetta edes tarvitsee?

Lue lisää

Onko joskus tuntunut, ettei monenkaan kanssa oikeen pääse samalle tasolle keskusteluissa? No niitä pakkeja tulee sitten työrintamallakin, et semmosta. Kai se on erona, et toiset nousee ylös nopeammin kuin toiset.

Oliko se ongelma pakit vai (itse)luottamuksen puute sekä vaativuus, pohdin?

Anonyymi kirjoitti:

Onko joskus tuntunut, ettei monenkaan kanssa oikeen pääse samalle tasolle keskusteluissa? No niitä pakkeja tulee sitten työrintamallakin, et semmosta. Kai se on erona, et toiset nousee ylös nopeammin kuin toiset.

Oliko se ongelma pakit vai (itse)luottamuksen puute sekä vaativuus, pohdin?

Lue lisää

Teen töitä ja olen tehnyt töitä tieteilijoiden, insinöörien, lääkärien ja sairaanhoitajien kanssa. Niissä ympäristössä minulla ei ole mitään vaikeuksia löytää ihmisiä, joiden kanssa aaltopituus pelaa keskimäärin hyvin. Jos olisin vaikka tehtaan linjalla töissä, olisi haaste varmaan paljon isompl kuin luovan ja haastavan työn valinneilla. Miesystäväni kanssa kolahti myös heti yhteen, vaikka olemme täysin erilaisella alalla. Se, että aaltopituus osuu yhteen on yksi edellytys tunteiden ja kemian lisäksi parisuhteelle.

Olen aina ollut hyvä nousemaan ylös vaikeuksista. Olen sinnikäs yrittämään, mutta kun luovutan, se tapahtuu päättäväisesti.

En ymmärrä viimistä kysymystäsi mihin se liittyy? Jos tarkoitat, miksi koen olevani tai joku muu on pakkien jälkeen altis vaikka yhdenillan jutulle, vastaus on, että rakastuessa yleensä kokee muiden rakkaustunteiden ohessa seksuaalisia tunteita rakkauden kohdetta kohtaan. Kun pakit tulee ja kohtaa ison pettymyksen, ei isot tunteet katoa hetkessä, vaikka kohdetta ei enää odotuksien valossa ole olemassa. Siis syntyy tunnetyhjiö. Koska ihminen on ihminen ja heikko, ja jos päästää itsensä tilanteeseem, jossa joku täyttäisi edes prosentin tuosta tyhjiöstä on altis suostumaan ehkä ajattelematta kovin pitkälle onko siinä järkeä… Samantapainen tyhjiö voi syntyä eroissa. Koska tiedostan tuon, en ole vaikka erojen jälkeen halunnut bilettää ollenkaan 1-3 vuoteen,

Myöskään parisuhteessa ollessa en käy juurikaan baarissa. En kokisi siihen tarvetta edes vaikka olisin sinkku.

Citrinella kirjoitti:

Teen töitä ja olen tehnyt töitä tieteilijoiden, insinöörien, lääkärien ja sairaanhoitajien kanssa. Niissä ympäristössä minulla ei ole mitään vaikeuksia löytää ihmisiä, joiden kanssa aaltopituus pelaa keskimäärin hyvin. Jos olisin vaikka tehtaan linjalla töissä, olisi haaste varmaan paljon isompl kuin luovan ja haastavan työn valinneilla. Miesystäväni kanssa kolahti myös heti yhteen, vaikka olemme täysin erilaisella alalla. Se, että aaltopituus osuu yhteen on yksi edellytys tunteiden ja kemian lisäksi parisuhteelle.

Olen aina ollut hyvä nousemaan ylös vaikeuksista. Olen sinnikäs yrittämään, mutta kun luovutan, se tapahtuu päättäväisesti.

En ymmärrä viimistä kysymystäsi mihin se liittyy? Jos tarkoitat, miksi koen olevani tai joku muu on pakkien jälkeen altis vaikka yhdenillan jutulle, vastaus on, että rakastuessa yleensä kokee muiden rakkaustunteiden ohessa seksuaalisia tunteita rakkauden kohdetta kohtaan. Kun pakit tulee ja kohtaa ison pettymyksen, ei isot tunteet katoa hetkessä, vaikka kohdetta ei enää odotuksien valossa ole olemassa. Siis syntyy tunnetyhjiö. Koska ihminen on ihminen ja heikko, ja jos päästää itsensä tilanteeseem, jossa joku täyttäisi edes prosentin tuosta tyhjiöstä on altis suostumaan ehkä ajattelematta kovin pitkälle onko siinä järkeä… Samantapainen tyhjiö voi syntyä eroissa. Koska tiedostan tuon, en ole vaikka erojen jälkeen halunnut bilettää ollenkaan 1-3 vuoteen,

Myöskään parisuhteessa ollessa en käy juurikaan baarissa. En kokisi siihen tarvetta edes vaikka olisin sinkku.

Lue lisää

Tarkoitan, että jos joku ihmissuhde päättyy, sanotaan ystävyyssuhde, jossa toisella on tunteita, onko syynä toisen antamat pakit vai se, ettei sen jälkeen ole luottoa siitä, että se toinen voisi senkin jälkeen kokea, että suhde on sellainen, jota kannattaa jatkaa. Eli tekee päätöksen sen toisen puolesta. Ja jos on itselle liian vaativa ja tuntee, ettei kelpaa kenellekään, eikä pysty elämään omien mahdottomien ihanteidensa mukaan, niin ei se aina em. tilanteissa auta. ”Kun en kelvannut näin, niin en kai kelpaa ollenkaan”. Avautuiko?

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitan, että jos joku ihmissuhde päättyy, sanotaan ystävyyssuhde, jossa toisella on tunteita, onko syynä toisen antamat pakit vai se, ettei sen jälkeen ole luottoa siitä, että se toinen voisi senkin jälkeen kokea, että suhde on sellainen, jota kannattaa jatkaa. Eli tekee päätöksen sen toisen puolesta. Ja jos on itselle liian vaativa ja tuntee, ettei kelpaa kenellekään, eikä pysty elämään omien mahdottomien ihanteidensa mukaan, niin ei se aina em. tilanteissa auta. ”Kun en kelvannut näin, niin en kai kelpaa ollenkaan”. Avautuiko?

Lue lisää

No nyt ymmärrän mitä tarkoitat. Nuorena pakit johti siihen, että pakin saanut häpesi. Nyt en oikeastaan ymmärrä miksi.

Myöhemmin pakit ei ole johtaneet ystävyyden loppumiseen, kun kyseessä on ollut kaksi toisensa jo ennalta aiemmin tuntevaa ihmistä. Yhteyden katoaminen/harveneminen myöhemmin on johtunut muista syistä esim. ettei enää olla samassa työpaikassa tai harrastuksessa ja ystövyys jää ensin satunnaisiin viesteihin ja myöhemmin kun ihmissuhdetta ei ruoki enää, vähentynyt kokonaan. Tietysti, jos on ollut kyse deittailutyyppisestä uudesta ihmisestä, on aika luonteva katkaista yhteys kun deittailu loppuu. Ystävyyssuhteita ei pysty ylläpitämään kovin montaa samaan aikaan tiiviinä ruuhkavuosissa ja vaikka toinen olisi ystävyyden arvoinen ja ihana tyyppi, silti kaikki elämäämme rikastuttavat ihmiset ei jää seuraamaan elämänme.

Citrinella kirjoitti:

No nyt ymmärrän mitä tarkoitat. Nuorena pakit johti siihen, että pakin saanut häpesi. Nyt en oikeastaan ymmärrä miksi.

Myöhemmin pakit ei ole johtaneet ystävyyden loppumiseen, kun kyseessä on ollut kaksi toisensa jo ennalta aiemmin tuntevaa ihmistä. Yhteyden katoaminen/harveneminen myöhemmin on johtunut muista syistä esim. ettei enää olla samassa työpaikassa tai harrastuksessa ja ystövyys jää ensin satunnaisiin viesteihin ja myöhemmin kun ihmissuhdetta ei ruoki enää, vähentynyt kokonaan. Tietysti, jos on ollut kyse deittailutyyppisestä uudesta ihmisestä, on aika luonteva katkaista yhteys kun deittailu loppuu. Ystävyyssuhteita ei pysty ylläpitämään kovin montaa samaan aikaan tiiviinä ruuhkavuosissa ja vaikka toinen olisi ystävyyden arvoinen ja ihana tyyppi, silti kaikki elämäämme rikastuttavat ihmiset ei jää seuraamaan elämänme.

Lue lisää

No kyse ei ole tässä tapauksessa häpeästä. Minä ghostasin, kun ajattelin, että tuhoan senkin, niinkuin kaikki muutkin hyvät asiat elämässäni. Nyt oon ajatellut, et oliko niitä hyviä asioita kuitenkaan niin paljon.

Ja oikeesti tietyt pitkät suhteet on tehnyt musta vaan enemmän sulkeutuneen ja sellaisen, josta tuli se, joka oli täysin irti tunteistaan. Olin niin lukossa, etten pystynyt edes puhumaan. ”Hoitojen” takii, jotka vaan meni niin pieleen kuin voi mennä.

Citrinella kirjoitti:

Jokaisen on itse elettävä elämänsä ja tehtävä omat virheensä. Et ole osasyyllinen kaverisi hölmöilylle. Eikä tosiaan moralisointi mitään hyödytä. Työkaverisi tuskin voi jatkaa samaa peliä ilman, että ennen pitkään jää kiinni asiasta naisystävälle. Sen jälkeen luottamus ei ole enää itsestäänselvyys ja teosta saa maksaa jonkun hinnan. Tietysti, voi olla, että pari on sopinut keskenään että pussailu on ok tai että suhde on vapaa??? Silloin tietenkään mitään keskusteltavaa ei ilmene, Elämä on aina valintoja.

Tiedän kyllä, ettei kaikissa suhteissa ole mitään merkitystä vaikka kertoisi miltä itsestä tuntuu, Tiedän ettei kaikki puolisot pysty edes kuulemaan mitä kumppani sanoo. Muuta ei voi kuin sanoittaa oman asiansa ja myös toisella osapuolella on osuutensa suhteen rakentamisessa. Hyvään ja toimivaan suhteen kommunikointiin tarvitaan aina kaksi ihmistä. Kaikilla ihmisillä ei vaan ole kykyä siihen.

Lue lisää

Niin, kyllä minä tiedän, ettei tuollainen peli pidemmän päälle toimi, mitä kaverini teki.

Eniten hän luultavammin siinä kusetti itse itseään..

Toisaalta mikäpä minä olen mitään siihen lopulta sanomaan? Ei mun sanomiset sitä miksikään muuta. 😄

Disseisback kirjoitti:

Niin, kyllä minä tiedän, ettei tuollainen peli pidemmän päälle toimi, mitä kaverini teki.

Eniten hän luultavammin siinä kusetti itse itseään..

Toisaalta mikäpä minä olen mitään siihen lopulta sanomaan? Ei mun sanomiset sitä miksikään muuta. 😄

Lue lisää

No onhan se näin, että USEIN ihmisten on annettava tehdä omat virheensä. Mutta korjaan vielä, ei ole aina ei niin ole. Em. tapauksessa kylläkin oli kyse virheestä, koska oikeesti kaipaan meidän ystävyyttä enemmän kuin mitään. Mulla ei ole koskaan ole ollut sellaista yhteyttä kenenkään muun kanssa. Mä rakastin sitä, että hänen kanssa vois jutella mistä tahansa ja oli tukena aina. Ja jostain syystä halusi olla mun kanssa tekemisissä, sitä mun ei tarvinnut koskaan epäillä. Enkä nyt tarkoita tässä ees rakkaudella mitään romanttisessa mielessä. Mitä mä silloin edes siitä tiesin. Mulla oli hyvä olo ja se oli silloin tärkeätä, kun muu maailma sortui alta.

Jos taas sulla on hoitosuhde, jossa aletaan veivaamaan aivoja uusiksi, niin todellakaan potilas, joka on ihan paskana, ei voi olla siitä vastuussa. Terv.huollon henkilökunnan on osattava ymmärtää omat rajansa ja lopettaa toimiminen rahan kiilto silmissä, eli aina potilaan parasta ajatellen. Epäpätevyydestä mä oon maksanut turhan suuren hinnan. Enkä tarkoita em. tapausta, se oli ennen näitä ns. aivojen resetointeja ja uudelleenohjelmointeja.

Nuoruuden typeryydelle ei sit taas voi mitään!

Anonyymi kirjoitti:

No onhan se näin, että USEIN ihmisten on annettava tehdä omat virheensä. Mutta korjaan vielä, ei ole aina ei niin ole. Em. tapauksessa kylläkin oli kyse virheestä, koska oikeesti kaipaan meidän ystävyyttä enemmän kuin mitään. Mulla ei ole koskaan ole ollut sellaista yhteyttä kenenkään muun kanssa. Mä rakastin sitä, että hänen kanssa vois jutella mistä tahansa ja oli tukena aina. Ja jostain syystä halusi olla mun kanssa tekemisissä, sitä mun ei tarvinnut koskaan epäillä. Enkä nyt tarkoita tässä ees rakkaudella mitään romanttisessa mielessä. Mitä mä silloin edes siitä tiesin. Mulla oli hyvä olo ja se oli silloin tärkeätä, kun muu maailma sortui alta.

Jos taas sulla on hoitosuhde, jossa aletaan veivaamaan aivoja uusiksi, niin todellakaan potilas, joka on ihan paskana, ei voi olla siitä vastuussa. Terv.huollon henkilökunnan on osattava ymmärtää omat rajansa ja lopettaa toimiminen rahan kiilto silmissä, eli aina potilaan parasta ajatellen. Epäpätevyydestä mä oon maksanut turhan suuren hinnan. Enkä tarkoita em. tapausta, se oli ennen näitä ns. aivojen resetointeja ja uudelleenohjelmointeja.

Nuoruuden typeryydelle ei sit taas voi mitään!

Lue lisää

Ilmeisesti et ole citris?

En ihan ole kartalla, mistä edellä mainitusta tapauksesta puhut, mutta oin vähän...

Ammattilaiset tietty on erikseen, he tekevät työtä.

Mutta normaali ihmiset elää itsekin elämäänsä siinä. Jokin ystävyys tai vst. koskettaa myös itseä. Minäkin tajuan, että jos mä alkaisin ystävää, työkaveria tuosta käyttäytymisestään moralisoimaan tai selittämään jotain, saattaisin satuttaa vaan itseänikin.

Ja tavallaan rupean pikkuhiljalleen sietämään ihan lähempienkin ihmisten töhöilyä...enkä mainitse mitään heille töhöilyistä, ennenkuin itse kysyvät. Luultavasti mä en tuon kaverin kaa enää mene baariin...töhöilkyyt jonkun muun seurassa...

Anonyymi kirjoitti:

No kyse ei ole tässä tapauksessa häpeästä. Minä ghostasin, kun ajattelin, että tuhoan senkin, niinkuin kaikki muutkin hyvät asiat elämässäni. Nyt oon ajatellut, et oliko niitä hyviä asioita kuitenkaan niin paljon.

Ja oikeesti tietyt pitkät suhteet on tehnyt musta vaan enemmän sulkeutuneen ja sellaisen, josta tuli se, joka oli täysin irti tunteistaan. Olin niin lukossa, etten pystynyt edes puhumaan. ”Hoitojen” takii, jotka vaan meni niin pieleen kuin voi mennä.

Lue lisää

Olen pahoillni, että rakkaus valui ohi sormiesi, koska et ilmeisesti osannut tai jaksanut uskoa siihen ja itseesi. Voi lohduttaa, ettet ole ainoa, joka on tai on ollut oman onnensa suurin este. Olen nähnyt saman useasti vierestä, vaikka itse en ole kokenut samaa. Sellaista se elämä vaan joskus on.

Ehkä opit jotain ja osaat valita erilailla, jos tilanne tulee vielä samanlaisena eteen.

Disseisback kirjoitti:

Ilmeisesti et ole citris?

En ihan ole kartalla, mistä edellä mainitusta tapauksesta puhut, mutta oin vähän...

Ammattilaiset tietty on erikseen, he tekevät työtä.

Mutta normaali ihmiset elää itsekin elämäänsä siinä. Jokin ystävyys tai vst. koskettaa myös itseä. Minäkin tajuan, että jos mä alkaisin ystävää, työkaveria tuosta käyttäytymisestään moralisoimaan tai selittämään jotain, saattaisin satuttaa vaan itseänikin.

Ja tavallaan rupean pikkuhiljalleen sietämään ihan lähempienkin ihmisten töhöilyä...enkä mainitse mitään heille töhöilyistä, ennenkuin itse kysyvät. Luultavasti mä en tuon kaverin kaa enää mene baariin...töhöilkyyt jonkun muun seurassa...

Lue lisää

Sori... sotkin näköjään sulavasti kaksi eri aloitusta keskenään... nää tavallaan ei teemana kauaksi toisistaan ideana olleet. 🤔

Elän tätä palstaa pitkälti vellikellon mukaan ja aina aloituksesta ei näe selvää...tai hätäilen...

Tavallaan tuohon pettämiseen... se on omien tunteiden aiheuttaman pahan olon syyn muualle siirtoa. Oikeutuksen hakemista omille teoilleen, sanomisilleen tms. Eli sotkin tuohon omaan aloitukseeni tämän homman suloisesti... jo vastatessa Citrikselle.

Mutta kun minäkin joskus otin yhteyttä johonkin vieraaseen ihmiseen ollessani suhteessa, ulkoistin omat tunteeni toiselle ja hän otti niistä hetkeksi vastuuta...ja hyvä niin, että teki niin... mulle hyvä.

Otin kyllä jälkeenpäin vastuun takaisin ja tunsin kirvelevästi myös sen, että hän käytti minun heikkoutta hyväksi...vuoroin vieraissa, tarpeet menee ohi ja tunteet leiskuu sinne ja tänne, holtittomien käsissä.

Mutta aina on mahdollisuus oppia jotain...🙂

Minulla ei ole minkäänlaista symbolia parisuhteeni ilmiantamiseksi, mutta mulla on suu millä ilmoitan olevani varattu, jos joku yrittää jotain epäsopivaa ja intiimiä ehdotella.

En diggaa koruista, en myöskään sormuksista.

T. Entinen Eivor nimimerkitön tätä nykyään

Meinasin mainita samaa kuin edellinen. En ole koskaan ymmärtänyt, en koskaan omistanut, enkä tule koskaan omistamaan sormusta. Mitä hittoa sellaisella tekee?

Ja lisättäköön, että jonkun muun mielestä olen varmasti pettäjä. Vaan evvk, kun oma kumppani on eri mieltä jonkun kanssa.

T. Entinen Eivor

Niin - on mikropetetty. Hän on nyt mennyttä kaikki muu on tulevaa.

Anonyymi kirjoitti:

Niin - on mikropetetty. Hän on nyt mennyttä kaikki muu on tulevaa.

Miten Onlyfans eli yksiprostituution muoto, mikä maksannee katsojalle ja siinä voi addiktoitunut katsoja köyhtyä, mutta toinen vaurastua, kuten lehdissä on nähty.
Mitä on mikropettäminen laajasti/suppeasti otettuna?
Vilma

Anonyymi kirjoitti:

Miten Onlyfans eli yksiprostituution muoto, mikä maksannee katsojalle ja siinä voi addiktoitunut katsoja köyhtyä, mutta toinen vaurastua, kuten lehdissä on nähty.
Mitä on mikropettäminen laajasti/suppeasti otettuna?
Vilma

Lue lisää

Itse suhtautuisin Onlyfansiin pettämisenä, jos vuorovaikutus olisi hyvin henkilökohtaiselle tasolle menevää ja siinä olisi seksuaalinen puoli mukana.

Rajanveto näissä on kuitenkin todella hankalaa. Tällaiset asiat voivat mennä vahvasti tunteisiin. Se, mikä on toiselle viatonta, voi olla toiselle raskasta. Eikä tunnereaktiotaan voi välttämättä etukäteen itsekään tietää.

Anonyymi kirjoitti:

Niin - on mikropetetty. Hän on nyt mennyttä kaikki muu on tulevaa.

Virheellinen lause: Ei minusta se että toinen käy koko säännöllisesti seuranhakupalstalla. Oikein Eli minusta se on että toinen käy säännöllisesti seuranhakupalstalla, on pettämistä.
Tästä kehkeytyi sitten muutakin ja enemmän, siksi on mennyttä.

Jonkun mielestä tosiaan, mutta koska kumppanini ei keskustelupalstalla asiallista keskustelua koe pettämiseksi sitäkään, vaikka teema olisi persposket niin en pidä minäkään.

T. Eivor entinen

Anonyymi kirjoitti:

Jonkun mielestä tosiaan, mutta koska kumppanini ei keskustelupalstalla asiallista keskustelua koe pettämiseksi sitäkään, vaikka teema olisi persposket niin en pidä minäkään.

T. Eivor entinen

Lue lisää

En minäkään, mutta kuten sanottua, nämä ovat hyvin yksilöllisiä asioita ja jotkut voivat olla hyvin herkkiä näille. Minusta sitä toisen tunnereaktiota on sinänsä kyllä syytä kunnioittaa, mutta kun aletaan lähestyä mustasukkaisuutta, niin ollaan uuden ongelman äärellä.

Khtmp kirjoitti:

En minäkään, mutta kuten sanottua, nämä ovat hyvin yksilöllisiä asioita ja jotkut voivat olla hyvin herkkiä näille. Minusta sitä toisen tunnereaktiota on sinänsä kyllä syytä kunnioittaa, mutta kun aletaan lähestyä mustasukkaisuutta, niin ollaan uuden ongelman äärellä.

Lue lisää

T. Eräs toinen nimimerkki -entinen.

Jos joku on noin herkkä/mustis, niin hän ei sitten ole minun kumppani.

Anonyymi kirjoitti:

Jonkun mielestä tosiaan, mutta koska kumppanini ei keskustelupalstalla asiallista keskustelua koe pettämiseksi sitäkään, vaikka teema olisi persposket niin en pidä minäkään.

T. Eivor entinen

Lue lisää

Viikinkinimi Eivor Entinen 😄

xLiner

Khtmp kirjoitti:

T. Eräs toinen nimimerkki -entinen.

Vähän epäilin jo aikaisemmin...

Tuliko ongelmia tunnistettavuuden kanssa vai alkoiko joku ahdistelemaan?

xLiner

Anonyymi kirjoitti:

Vähän epäilin jo aikaisemmin...

Tuliko ongelmia tunnistettavuuden kanssa vai alkoiko joku ahdistelemaan?

xLiner

Tämä on anonyymimpi. Vaikka enpä minä täällä ole kirjoittanut mitään, minkä takana en seisoisi.

Khtmp kirjoitti:

Tämä on anonyymimpi. Vaikka enpä minä täällä ole kirjoittanut mitään, minkä takana en seisoisi.

Täällä vaan on myös kaikkia sekopäitä... Parempi pysytellä mahdollisimman anona 😁

xLiner

"Moni täälläkään ei pidä minua sinkkuna, mutta tosiasiassa olen sinkumpi kuin moni sinkuksi itsensä mieltävä. Elän vain täydesti."

En minä ainakaan ole tarkoittanut loukata sinua sanoessani, että minusta sinä et kuulosta sinkulta. Ei se tietenkään tarkoita, että sinä et itse saa määritellä itseäsi sinkuksi. Minä vain satun tuntemaan kanssasi samankaltaisesti ajattelevia ja toimivia, samankaltaisessa tilanteessa olevia, jotka ovat parisuhteessa. Minun lähipiirini mieltäisi tilanteesi parisuhteeksi, jos se olisi yleisesti tiedossa, eikä siitä sen enempää puhuttaisi ja sitä analysoitaisi. Parisuhteita on niin kovin monenlaisia.

Anonyymi kirjoitti:

"Moni täälläkään ei pidä minua sinkkuna, mutta tosiasiassa olen sinkumpi kuin moni sinkuksi itsensä mieltävä. Elän vain täydesti."

En minä ainakaan ole tarkoittanut loukata sinua sanoessani, että minusta sinä et kuulosta sinkulta. Ei se tietenkään tarkoita, että sinä et itse saa määritellä itseäsi sinkuksi. Minä vain satun tuntemaan kanssasi samankaltaisesti ajattelevia ja toimivia, samankaltaisessa tilanteessa olevia, jotka ovat parisuhteessa. Minun lähipiirini mieltäisi tilanteesi parisuhteeksi, jos se olisi yleisesti tiedossa, eikä siitä sen enempää puhuttaisi ja sitä analysoitaisi. Parisuhteita on niin kovin monenlaisia.

Lue lisää

Niin.. en ole loukkaantunut ..
Määrittelen tosiaan itseni sinkuksi juuri siksi etten koe olevani parisuhdekelpoinen.

Ja varmaankin mun on pakko itselleni olla sinkku, jotta voin oikeuttaa elämiseni ja olemiseni tälläin kuin olen.

Tosiasiassa en ole nk. vapailla markkinoilla, niinpä olen parisuhteessa siinä mielessä.

Tämä on hyvin monitahoinen juttu.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Niin.. en ole loukkaantunut ..
Määrittelen tosiaan itseni sinkuksi juuri siksi etten koe olevani parisuhdekelpoinen.

Ja varmaankin mun on pakko itselleni olla sinkku, jotta voin oikeuttaa elämiseni ja olemiseni tälläin kuin olen.

Tosiasiassa en ole nk. vapailla markkinoilla, niinpä olen parisuhteessa siinä mielessä.

Tämä on hyvin monitahoinen juttu.

Lue lisää

Tosi monestihan määritelmät ovat meitä itseämme varten. Tietenkin muutkin määrittelevät ja yhteiskuntakin määrittelee, mutta kaikkein useimmin ne erilaiset määritelmät taitavat ovat itselle tärkeimpiä, niillä oikeutetaan asioita, kielletään asioita ja niiden varaan luodaan jopa identiteettejä. Sulle parisuhde on tietynlaisesti määritelty juttu ja jotta voi oikeuttaa käytöksen, joka ei sovi sun määritelmääsi parisuhteesta, sun täytyy määrittää itsesi sinkuksi?

Anonyymi kirjoitti:

Tosi monestihan määritelmät ovat meitä itseämme varten. Tietenkin muutkin määrittelevät ja yhteiskuntakin määrittelee, mutta kaikkein useimmin ne erilaiset määritelmät taitavat ovat itselle tärkeimpiä, niillä oikeutetaan asioita, kielletään asioita ja niiden varaan luodaan jopa identiteettejä. Sulle parisuhde on tietynlaisesti määritelty juttu ja jotta voi oikeuttaa käytöksen, joka ei sovi sun määritelmääsi parisuhteesta, sun täytyy määrittää itsesi sinkuksi?

Lue lisää

Juuri noin.

Parisuhteessa muutun .. alistan itseni parisuhteelle 100%.
Minä alan käyttäytymään orjamaisesti, enkä pidä siitä piirteestä itsessäni ollenkaan.

Olen vakaasti päättänyt vältellä parisuhdetta lopun elämäni ja tehdä mitä lystään.. eli mikä tuntuu oikealle minusta itsestäni. Minulle itselleni.

Takerrun epätoivoisesti sinkkustatukseen.. ymmärrän toki, että se on valheellinen verho, jota käytän itsekkäästi oikeuttamaan puolivilliä ja vallatonta käytöstäni.. olemustani.

Olen ollut kohta nelisen vuotta eronneena pitkästä suhteestani ja alan vasta löytämään itsellisyyttäni. Tai ehkä oikein sanoa löytämään uudestaan..

Tapailukumppanini on minulle rakas ja en halua hänelle mitään pahaa. Hän on minulle rakas ja tärkeä. Mutta hänellä on oma elämänsä ja minulla omani. Ja minä haluan elää omanlaistani elämää. Minun näköistäni.

Siksi kai vierastan parisuhdestatusta ja takerrun ilmeisen epätoivoisesti tuohon sinkkuuteen.

Olen harvinaisen samoilla linjoilla kanssasi.
En päässyt artikkeliin, mutta kuvauksesi mukaan mikropettäminen on jonkun kontrollifriikin keksimää puppua.

Olihan tuo outo artikkeli, mutta niinnonnitse käsitekin. Mä en ole kyennyt pääsemään sisälle mitä tuolla oikeasti tarkoitetaan. Välillä se tuntuu jopa sairaalloisen mustasukkasuuden validoimista erittävältä termiltä, mutta ei kai sitä kuitenkasn ihan niin tarkoiteta.

Itselleni oleellista on motiivi miksi ihminen jotakin tekee, sekä tietysti se kokisiko hän itse saman toisen puolelta vääräksi käytökseksi. Mä tosin tiedän olevani kaiketi täysin väärä ihminen puhumaan tästä aiheesta, kun en ole mitenkään erityisen mustasukkainen. Mä pääsen kyllä sopimukseen jopa siitä eritteiden vaihdosta, jos siihen on olemassa joku järjellä perusteltavissa oleva syy. Mulle olennaista on, että asiat puhutaan ja sovitaan ja sitten pysytään sovituissa. Sovittujen asioiden rikkominen, valehtelu jne. ovat asioita, jotka aiheuttavat kanssani väistämättä suuria ongelmia.

Olen ehkä väärä henkilö puhumaan näistä myös, koska minö en ajaudu mihinkään seksuaaliseen vahingossa. Koko käsite, että "yksi asia johti toiseen" on mulle täysin tuntematon. Sellaista ei vain tapahdu mulle. Mä en mene jonkun kanssa syömään ja hups päädy hotellihuoneeseen. Jotta niin kävisi, niin mä olen tehnyt aivan tietoisen päätöksen toimia niin. Mä todellakin voin nukkua miespuolisen tuttavan kanssa samassa sängyssä, ilman että se johtaa yhtään mihinkään ja olen tehnytkin niin monta kertaa elämässäni. Ajatus, että samassa sängyssä nukkuminen tarkoittaisi itsessään mitään muuta kuin nukkumista, on mulle täysin vieras. En kykene pääsemään sisään sellaisten ihmisten ajatusmaailmaan, joilla tuo menee jotenkin toisin.

Rimanalitus, aivan niin. Kyllä ihminen saa tuntea ja olla ihmissuhteissa muidenkin kuin kumppanin kanssa, eikä asiasta tarvitse keskustella, kysyä lupaa ja/tai vatvoa mitenkään. Jos tarvitsee, se on juuri tuo peli poikki ja kamojen kerääminen.

Just niin! Tasan samaa ajattelin, ja uulostaa todella ahdistavalta ja terveen järjen vastaiseltakin. Mutta,Hesaria paljon lukeneena totean, että sen toimittajat on kyllä ihan omanlaisensa omituinen urbaani rotu, jolla on kyyninen ja kaikenosaava millintarkka pilkunn.. asenne kaikkeen. Sikäli ei ihmetytä, että tämmöisestäkin jutun juurta revitään.

Totta puhut mutta entä jos haluaa itse raportoida kumppanilleen ja onhan se kiva olla kun ei ole mitään salattavaa niin ei tarvi ns pelätä tms eli puhuit asiaa

Anonyymi kirjoitti:

Totta puhut mutta entä jos haluaa itse raportoida kumppanilleen ja onhan se kiva olla kun ei ole mitään salattavaa niin ei tarvi ns pelätä tms eli puhuit asiaa

Saahan sitä kumppanilleen raportoida, jos haluaa ja käsittääkseni yleistä onkin, että kumppanille kerrotaan vaikkapa miten illanvietto sujui. Itse ainakin olen sellainen höpöttelijä, että kertoisin kyllä miehelleni varmaan rasittavankin paljon 😄

Aletheias kirjoitti:

Saahan sitä kumppanilleen raportoida, jos haluaa ja käsittääkseni yleistä onkin, että kumppanille kerrotaan vaikkapa miten illanvietto sujui. Itse ainakin olen sellainen höpöttelijä, että kertoisin kyllä miehelleni varmaan rasittavankin paljon 😄

Lue lisää

Totta mutta entä jos haluaa naisensa mukaan illanviettoon ja jos nainen ei jostain syystä halua mukaan niin ei halua itsekkään mennä eli mies haluaa olla parhaan kaverinsa ja ystävänsä kanssa eli naisensa kanssa eli ei kaipaa muita siihen

Anonyymi kirjoitti:

Totta mutta entä jos haluaa naisensa mukaan illanviettoon ja jos nainen ei jostain syystä halua mukaan niin ei halua itsekkään mennä eli mies haluaa olla parhaan kaverinsa ja ystävänsä kanssa eli naisensa kanssa eli ei kaipaa muita siihen

Lue lisää

Sivusta totean, että en mä ai akaan ihan niin riippuvaista kumppania halua, että tuollainen olisi minusta kiinni. Menee, jos itse haluaa, mutta en mä suostu olemaan mikään tekosyy, enkä varsinkaan syntipukki. Syytä siihen, jos ei itsensä tee mieli jonnekin mennä, on turhaa yrittää vyöryttää minulle.

Komppaan tuota toista kappaletta. Tuolla asenteella elämä on helppoa, jos välittää kerran toisesta ihmisestä eikä halua missään tapauksessa loukata.
Mustasukkaisuus on kertakaikkisen tukahduttavaa ja ymmärrän, että alussa ihmisiä
se vähäisesti riivaa, kunnes aika osoittaa luotettavuuden.
Vilma

Anonyymi kirjoitti:

Komppaan tuota toista kappaletta. Tuolla asenteella elämä on helppoa, jos välittää kerran toisesta ihmisestä eikä halua missään tapauksessa loukata.
Mustasukkaisuus on kertakaikkisen tukahduttavaa ja ymmärrän, että alussa ihmisiä
se vähäisesti riivaa, kunnes aika osoittaa luotettavuuden.
Vilma

Lue lisää

Ja se toinen kappale koskee 23:02 kirjoitusta.
Vilma

Luottamushan on jokaisen oma tunnetila. Sitä joko on, tai ei. Luottamusta on vaikea toiselle rakentaa, se pitää kokea itse. Mitenkä se rakentaisit? Siten että altistuu ja toinen kyttää jossain? 🤣

Kyllä luottamus minusta rakentuu sillä, miten käyttäytyy toista kohtaan ihan kahdenkesken. Esimerkiksi kun tulee tyttöjen illasta takaisin, haluaa kainaloon tai lähelle. Ja kertoo kuinka kivaa, tai ei kivaa siellä oli. 😀

Mä joskus erään naisystävän kanssa tästä keskustelin. Sanoin, että jos riittää vaan pokka, eikä tunne itse mitään väärää tehneensä, on sama oma itsensä, voi helposti pettää minua, enkä epäilisi. Hänestä ajatuskin olisi kamala... ei minusta... en mä epäilisi, jos kaikki on hyvin. Miksi mun tarttis epäillä?

Hän sanoi, että joku tyyppi oli ehdottanut hälle jossain bileissä, että menisivät heidän mökille panemaan, mä en saisi tietää ja hälle tuli siitä syyllinen fiilis...kysyin, että menitkö? No ei tietysti, mutta häntä ahdisti silti se juttu. Sanoin, että olipa tyly juttu ukolta ja ikävä, että tuli apea olo siitä kesken bileitten ja halasin häntä.

Häntä huoletti se, että hänen apeus tapahtuneesta rikkoisi mun luottamuksen häneen. Ehkä olisin ollutkin huolissaan, jos hän ei olisi kertonut.

Anonyymi kirjoitti:

Totta mutta entä jos haluaa naisensa mukaan illanviettoon ja jos nainen ei jostain syystä halua mukaan niin ei halua itsekkään mennä eli mies haluaa olla parhaan kaverinsa ja ystävänsä kanssa eli naisensa kanssa eli ei kaipaa muita siihen

Lue lisää

Musta tää on liian ahdistavaa. Ymmärrän, että suhteen alussa on näin, että ei halua tavata muita, mut kyllä mä suhteessa toivoisin, et nainen viettäisi aikaa myös ystäviensä kanssa. Se tarkoittaa myös sitä, että mulla on omaa aikaa, mikä on mulle tosi tärkeätä.

Eikö rakastavaisia ja parhaita ystäviä voi olla siltikin? Sitkun ei koskaan parisuhteista tiedä, toinen voi kuolla tai tahtoa erota, niin en halua itse, enkä halua, että nainenkaan jää silloin tyhjän päälle, jos on koko ajan vaan nyhjätty kaksin.

Anonyymi kirjoitti:

Komppaan tuota toista kappaletta. Tuolla asenteella elämä on helppoa, jos välittää kerran toisesta ihmisestä eikä halua missään tapauksessa loukata.
Mustasukkaisuus on kertakaikkisen tukahduttavaa ja ymmärrän, että alussa ihmisiä
se vähäisesti riivaa, kunnes aika osoittaa luotettavuuden.
Vilma

Lue lisää

Hmm, sairaalloinen mustasukkaisuus on karmeaa. Kai sitä normaalisti tuntee monikin naisestaan. Joskus ihan vaan sillä, että on mustasukkainen muiden saamasta huomiosta, jos nainen ei osaa riittävästi minua huomioida tai on ollut niin kiireistä, ettei siihen ole ollut aikaa.

Toinen asia on sitten se, että jos nainen alkaa vilkuilla muita tai puhua muista. Se nyt tietysti loukkaa ihan valtavasti ja särkee sydämen.

Anonyymi kirjoitti:

Totta mutta entä jos haluaa naisensa mukaan illanviettoon ja jos nainen ei jostain syystä halua mukaan niin ei halua itsekkään mennä eli mies haluaa olla parhaan kaverinsa ja ystävänsä kanssa eli naisensa kanssa eli ei kaipaa muita siihen

Lue lisää

Jokainen nääritelkööt itse kenen kanssa haluaa aikansa viettää, mutta minusta kuulostaa melko ahdistavalta, jollei minnekään voi mennä ilman kumppania.

Disseisback kirjoitti:

Luottamushan on jokaisen oma tunnetila. Sitä joko on, tai ei. Luottamusta on vaikea toiselle rakentaa, se pitää kokea itse. Mitenkä se rakentaisit? Siten että altistuu ja toinen kyttää jossain? 🤣

Kyllä luottamus minusta rakentuu sillä, miten käyttäytyy toista kohtaan ihan kahdenkesken. Esimerkiksi kun tulee tyttöjen illasta takaisin, haluaa kainaloon tai lähelle. Ja kertoo kuinka kivaa, tai ei kivaa siellä oli. 😀

Mä joskus erään naisystävän kanssa tästä keskustelin. Sanoin, että jos riittää vaan pokka, eikä tunne itse mitään väärää tehneensä, on sama oma itsensä, voi helposti pettää minua, enkä epäilisi. Hänestä ajatuskin olisi kamala... ei minusta... en mä epäilisi, jos kaikki on hyvin. Miksi mun tarttis epäillä?

Hän sanoi, että joku tyyppi oli ehdottanut hälle jossain bileissä, että menisivät heidän mökille panemaan, mä en saisi tietää ja hälle tuli siitä syyllinen fiilis...kysyin, että menitkö? No ei tietysti, mutta häntä ahdisti silti se juttu. Sanoin, että olipa tyly juttu ukolta ja ikävä, että tuli apea olo siitä kesken bileitten ja halasin häntä.

Häntä huoletti se, että hänen apeus tapahtuneesta rikkoisi mun luottamuksen häneen. Ehkä olisin ollutkin huolissaan, jos hän ei olisi kertonut.

Lue lisää

Olet oikeassa, luottamus on jokaisen oma tunnetila eikä sitä voi toisen puolesta rakentaa, mutta luottamuksen syntymiseen voi suhteen kumpikin osapuoli omalla käyttäytymisellään vaikuttaa. Joskus (ja itseasiassa aika usein eritoten keski-ikäisillä) ihmisen entiset kokemukset vaikuttaa siihen, että on vaikea luottaa toiseen ihmiseen parisuhteessa. Tällöin on mielestäni tärkeää keskustella asiasta avoimesti ja aktiivisesti tehdä töitä sen eteen, että luottamuksella on tilaa ja edellytyksiä rakentua. "Tehdä töitä" on ehkä turhan raju ilmaisu, mutten keksinyt nyt parempaakaan.

Tarkoitan siis sitä, että jos toisella on vaikeuksia luottaa, niin pyritään toimimaan mahdollisimman avoimesti ja rehellisesti kaikessa, mitä nyt sitten eteen tuleekaan. Jos toinen esim häipyy aina välillä jonnekin, eikä kerro missä on, tai kyttäilee jatkuvasti puhelintaan, niin eihän tuollainen toiminta ainakaan luottamusta herätä. Tämä kulkee tietysti molempiin suuntiin, eli sen, jonka on vaikea luottaa, täytyy myös itse pystyä antamaan luottamukselle mahdollisuus, koska eihän parisuhde mitään kyttäilyä voi eikä saa olla. Jos on, parisuhde lähtee etenemään hyvin epäterveitä raiteita pitkin eikä sellaisilla ole yleensä kaunista loppua.

Harva ihminen pystyy pettämään niin kylmästi, etteikö se näkyisi hänen toiminnassaan tavalla tai toisella. Useimmiten jonkinlaisia merkkejä on nähtävissä, mutta petetty niitä ei aina tunnista tai halua tunnistaa. Usein pettäjä salailee asioita. On epämääräisiä menoja, puhelimen piilottelua, uudet asiat alkavatkin yhtäkkiä kiinnostaa, etääntyy henkisesti kumppanistaan, alkaa ehkä panostaa enemmän ulkonäköön yms. Ja jos asiasta kysyy, niin vastaan saa tiuskaisuja ja syytökset kohdistuvatkin petettävään. On inhimillisesti aika tyypillinen toimintamalli, että keventääkseen omaa syyllisyyttä alkaakin kohdistaa syytöksiä toista kohtaan.

Haluan itse toimia parisuhteessa niin, että voin olla kaikesta avoin kumppanilleni. Ei se tarkoita esim sitä, että kertoisin mitään ystävän kanssa luottamuksella käytyjä keskusteluja kumppanilleni vaan sitä, että tiedän itse toimineeni niin, ettei tekemiseni loukkaa toista. Joskus sanotaan, että se mitä toinen ei tiedä, ei voi satuttaa, mutta minä en ajattele noin. Vaikkei toinen tietäisi, niin minä itse tietäisin enkä halua elää niin, etten pystyisi katsomaan itseäni peilistä. Minulle on tärkeää pysyä toiselle uskollisena, mutta myös itselleen ja omille arvoilleen täytyy pysyä uskollisena.

Aletheias kirjoitti:

Olet oikeassa, luottamus on jokaisen oma tunnetila eikä sitä voi toisen puolesta rakentaa, mutta luottamuksen syntymiseen voi suhteen kumpikin osapuoli omalla käyttäytymisellään vaikuttaa. Joskus (ja itseasiassa aika usein eritoten keski-ikäisillä) ihmisen entiset kokemukset vaikuttaa siihen, että on vaikea luottaa toiseen ihmiseen parisuhteessa. Tällöin on mielestäni tärkeää keskustella asiasta avoimesti ja aktiivisesti tehdä töitä sen eteen, että luottamuksella on tilaa ja edellytyksiä rakentua. "Tehdä töitä" on ehkä turhan raju ilmaisu, mutten keksinyt nyt parempaakaan.

Tarkoitan siis sitä, että jos toisella on vaikeuksia luottaa, niin pyritään toimimaan mahdollisimman avoimesti ja rehellisesti kaikessa, mitä nyt sitten eteen tuleekaan. Jos toinen esim häipyy aina välillä jonnekin, eikä kerro missä on, tai kyttäilee jatkuvasti puhelintaan, niin eihän tuollainen toiminta ainakaan luottamusta herätä. Tämä kulkee tietysti molempiin suuntiin, eli sen, jonka on vaikea luottaa, täytyy myös itse pystyä antamaan luottamukselle mahdollisuus, koska eihän parisuhde mitään kyttäilyä voi eikä saa olla. Jos on, parisuhde lähtee etenemään hyvin epäterveitä raiteita pitkin eikä sellaisilla ole yleensä kaunista loppua.

Harva ihminen pystyy pettämään niin kylmästi, etteikö se näkyisi hänen toiminnassaan tavalla tai toisella. Useimmiten jonkinlaisia merkkejä on nähtävissä, mutta petetty niitä ei aina tunnista tai halua tunnistaa. Usein pettäjä salailee asioita. On epämääräisiä menoja, puhelimen piilottelua, uudet asiat alkavatkin yhtäkkiä kiinnostaa, etääntyy henkisesti kumppanistaan, alkaa ehkä panostaa enemmän ulkonäköön yms. Ja jos asiasta kysyy, niin vastaan saa tiuskaisuja ja syytökset kohdistuvatkin petettävään. On inhimillisesti aika tyypillinen toimintamalli, että keventääkseen omaa syyllisyyttä alkaakin kohdistaa syytöksiä toista kohtaan.

Haluan itse toimia parisuhteessa niin, että voin olla kaikesta avoin kumppanilleni. Ei se tarkoita esim sitä, että kertoisin mitään ystävän kanssa luottamuksella käytyjä keskusteluja kumppanilleni vaan sitä, että tiedän itse toimineeni niin, ettei tekemiseni loukkaa toista. Joskus sanotaan, että se mitä toinen ei tiedä, ei voi satuttaa, mutta minä en ajattele noin. Vaikkei toinen tietäisi, niin minä itse tietäisin enkä halua elää niin, etten pystyisi katsomaan itseäni peilistä. Minulle on tärkeää pysyä toiselle uskollisena, mutta myös itselleen ja omille arvoilleen täytyy pysyä uskollisena.

Lue lisää

No tuo avoimuus onkin monille yllättävän vaikeaa. Siis ihan kaikessa.
Eihän se tarkoitakkaan sitä, että pitäisi kertoa mitä ystävät tai jotkut on kertoneet yksityisiä juttujaan tai kaikkea omastakaan mielensopukoistaan, mutta vaikka pienikin epäilyksen tunne tai syyllisyyden kokemisen tunne ois hyvä sanoa, kun se näkyy ulospäin.

Kuten kerroin tuon esimerkin, niin tuontyyppisiä varmaan tulee, kyllä silloin pitäisi pystyä kertomaan ja päästää se paha olo pois, eikä nieleskellä ja pelätä.

Tulee suotta kaikenmaailman olettamuksia ja epäuskoista ilmapiiriä, mikä voi vaikuttaa siihen luottamuksen tunteeseen....mutta jos taas osaa olla avoin ja asia selviää, se taas vahvistaa sitä luottamuksen tunnetta. Tätä se "työn tekeminen luottamuksen tunteen eteen on". 😀

Disseisback kirjoitti:

No tuo avoimuus onkin monille yllättävän vaikeaa. Siis ihan kaikessa.
Eihän se tarkoitakkaan sitä, että pitäisi kertoa mitä ystävät tai jotkut on kertoneet yksityisiä juttujaan tai kaikkea omastakaan mielensopukoistaan, mutta vaikka pienikin epäilyksen tunne tai syyllisyyden kokemisen tunne ois hyvä sanoa, kun se näkyy ulospäin.

Kuten kerroin tuon esimerkin, niin tuontyyppisiä varmaan tulee, kyllä silloin pitäisi pystyä kertomaan ja päästää se paha olo pois, eikä nieleskellä ja pelätä.

Tulee suotta kaikenmaailman olettamuksia ja epäuskoista ilmapiiriä, mikä voi vaikuttaa siihen luottamuksen tunteeseen....mutta jos taas osaa olla avoin ja asia selviää, se taas vahvistaa sitä luottamuksen tunnetta. Tätä se "työn tekeminen luottamuksen tunteen eteen on". 😀

Lue lisää

Itseasiassa tuli mieleen avoimuudesta sellainen hauska esimerkki, mikä vois olla ihan mahdollinen...

Toinen on bileillan jälkeen poissaoleva, ei juuri puhu, on omissa oloissaan ja etäinen...

Jos toinen kysyy, miksi näin? Niin avoin tyyppi voisi sanoa:

"Pierettää, mutten uskalla pieraista, kun tulee varren kanssa varmaan. Lisäksi itsenikin mielestä haisen vanhalle viinalle ja varmaan ihan p.skalle, vaikka kävin suihkussa. Panettais, mutta en kykene tekemään aloitetta edellä mainittujen syiden vuoksi". 😁

Disseisback kirjoitti:

No tuo avoimuus onkin monille yllättävän vaikeaa. Siis ihan kaikessa.
Eihän se tarkoitakkaan sitä, että pitäisi kertoa mitä ystävät tai jotkut on kertoneet yksityisiä juttujaan tai kaikkea omastakaan mielensopukoistaan, mutta vaikka pienikin epäilyksen tunne tai syyllisyyden kokemisen tunne ois hyvä sanoa, kun se näkyy ulospäin.

Kuten kerroin tuon esimerkin, niin tuontyyppisiä varmaan tulee, kyllä silloin pitäisi pystyä kertomaan ja päästää se paha olo pois, eikä nieleskellä ja pelätä.

Tulee suotta kaikenmaailman olettamuksia ja epäuskoista ilmapiiriä, mikä voi vaikuttaa siihen luottamuksen tunteeseen....mutta jos taas osaa olla avoin ja asia selviää, se taas vahvistaa sitä luottamuksen tunnetta. Tätä se "työn tekeminen luottamuksen tunteen eteen on". 😀

Lue lisää

Monet ihmiset ovat myös hyvin huonoja ottamaan vastaan avoimuutta. Itselläni on kokemusta siitä, että oma luontainen avoimuuteni on ollut pelkkä riitojen ja kitkan aiheuttaja ja minun oli opeteltava piilottamaan ja salaamaan asioita.

Anonyymi kirjoitti:

Monet ihmiset ovat myös hyvin huonoja ottamaan vastaan avoimuutta. Itselläni on kokemusta siitä, että oma luontainen avoimuuteni on ollut pelkkä riitojen ja kitkan aiheuttaja ja minun oli opeteltava piilottamaan ja salaamaan asioita.

Lue lisää

Itseasiassa mulla ei ole vielä yhtään kokemusta parisuhteesta, jossa minun avoimuuteni olisi koettu hyväksi jutuksi.

Disseisback kirjoitti:

Luottamushan on jokaisen oma tunnetila. Sitä joko on, tai ei. Luottamusta on vaikea toiselle rakentaa, se pitää kokea itse. Mitenkä se rakentaisit? Siten että altistuu ja toinen kyttää jossain? 🤣

Kyllä luottamus minusta rakentuu sillä, miten käyttäytyy toista kohtaan ihan kahdenkesken. Esimerkiksi kun tulee tyttöjen illasta takaisin, haluaa kainaloon tai lähelle. Ja kertoo kuinka kivaa, tai ei kivaa siellä oli. 😀

Mä joskus erään naisystävän kanssa tästä keskustelin. Sanoin, että jos riittää vaan pokka, eikä tunne itse mitään väärää tehneensä, on sama oma itsensä, voi helposti pettää minua, enkä epäilisi. Hänestä ajatuskin olisi kamala... ei minusta... en mä epäilisi, jos kaikki on hyvin. Miksi mun tarttis epäillä?

Hän sanoi, että joku tyyppi oli ehdottanut hälle jossain bileissä, että menisivät heidän mökille panemaan, mä en saisi tietää ja hälle tuli siitä syyllinen fiilis...kysyin, että menitkö? No ei tietysti, mutta häntä ahdisti silti se juttu. Sanoin, että olipa tyly juttu ukolta ja ikävä, että tuli apea olo siitä kesken bileitten ja halasin häntä.

Häntä huoletti se, että hänen apeus tapahtuneesta rikkoisi mun luottamuksen häneen. Ehkä olisin ollutkin huolissaan, jos hän ei olisi kertonut.

Lue lisää

10:53
Kolmas kappale puhutteli.
Asennoidun itse niin, että lähtökohtaisesti luotan.
Ja ajattelen, että jos en tiedä, ei mitään ole tapahtunutkaan.
En halua lietsoa mustasukkaisuutta, epäilyä ja mitään huonoa fiilistä.
Ajattelen, että potentiaalinen pettäminen on pettämishaluisen ongelma.
Pettää. Onko meidän parisuhteessamme ongelma? Jos on jokin kertahölmöily, miksi minun pitäisi tietää? Jokin tunnustaminen oksettaisi. Joten jäljelle jää suhteemme eli onko siinä jotain, miksi erota vai mennäänkö samoilla kiskoilla eteenpäin.
Vilma

Anonyymi kirjoitti:

Monet ihmiset ovat myös hyvin huonoja ottamaan vastaan avoimuutta. Itselläni on kokemusta siitä, että oma luontainen avoimuuteni on ollut pelkkä riitojen ja kitkan aiheuttaja ja minun oli opeteltava piilottamaan ja salaamaan asioita.

Lue lisää

Se johtunee siitä, etteivät itse pysty vastaavaan.

Avoimuus ja luottaminen kulkee käsi kädessä. Uskaltaa luottaa toiseen olla avoin, kun toinen luottaa myös ja on avoin...

Sitten kun ei uskalla olla enää avoin, voi toisen avoimuus siksikin olla liikaa.

Disseisback kirjoitti:

Se johtunee siitä, etteivät itse pysty vastaavaan.

Avoimuus ja luottaminen kulkee käsi kädessä. Uskaltaa luottaa toiseen olla avoin, kun toinen luottaa myös ja on avoin...

Sitten kun ei uskalla olla enää avoin, voi toisen avoimuus siksikin olla liikaa.

Lue lisää

En usko tuon olleen kertaakaan se pointti. Ainakaan mikään käytöksessä ei viitannut tuohon suuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa mulla ei ole vielä yhtään kokemusta parisuhteesta, jossa minun avoimuuteni olisi koettu hyväksi jutuksi.

Sama... tai ei mulla ole kuin yksi p.ska parisuhde ja jotain max vuoden romansseja...

Mutta lähinnä olen naisten kohdalla pitänyt vitsinä jotain avoimuutta... toispuoleista.

Anonyymi kirjoitti:

En usko tuon olleen kertaakaan se pointti. Ainakaan mikään käytöksessä ei viitannut tuohon suuntaan.

Lisään. Ennemmin se oli se, että miksi sun aina pitää noi selittää. En ole kiinnostunut kuulemaan, koska tuo on minulle ihan sama. Pikemmin niin päin, että kyllä mä suhun luotan jo, hittojako noita jauhat.

Anonyymi kirjoitti:

10:53
Kolmas kappale puhutteli.
Asennoidun itse niin, että lähtökohtaisesti luotan.
Ja ajattelen, että jos en tiedä, ei mitään ole tapahtunutkaan.
En halua lietsoa mustasukkaisuutta, epäilyä ja mitään huonoa fiilistä.
Ajattelen, että potentiaalinen pettäminen on pettämishaluisen ongelma.
Pettää. Onko meidän parisuhteessamme ongelma? Jos on jokin kertahölmöily, miksi minun pitäisi tietää? Jokin tunnustaminen oksettaisi. Joten jäljelle jää suhteemme eli onko siinä jotain, miksi erota vai mennäänkö samoilla kiskoilla eteenpäin.
Vilma

Lue lisää

Niin. Jos suhde on huono, tai jotain ei saa, miksi pettäis, niin sit vaan pettää, tekisimpä mä mitä vaan.
Minä tiedän, että mulle pystyy sanomaan ihan mistä vaan, kannustan puhumaan ja kertomaan kaikki, ihan sama miten, kunhan jotenkin... ettei minusta varmasti mikään solmukohta jää kiinni.

Mutta kaikki ei vaan pysty. Oma pään sisältö ei anna lupaa tms. Toiset nielee, toiset toimii ominpäin ja mitä sille voi? 🤷‍♂️

Anonyymi kirjoitti:

En usko tuon olleen kertaakaan se pointti. Ainakaan mikään käytöksessä ei viitannut tuohon suuntaan.

Villi veikkaus se oli itseltäkin...

Mutta toinen on tietty defenssit. Ne saa aikaan sen, ettei pysty ottaa vastaan.

Disseisback kirjoitti:

Villi veikkaus se oli itseltäkin...

Mutta toinen on tietty defenssit. Ne saa aikaan sen, ettei pysty ottaa vastaan.

Mä luulen pikemmin, että he kokevat sen turhaksi, vailla mitään sen kummempaa kommervenkkiä.

Anonyymi kirjoitti:

Mä luulen pikemmin, että he kokevat sen turhaksi, vailla mitään sen kummempaa kommervenkkiä.

Luonteiden ja ajatelutavan erilaisuutta. Itselleni avoimuus on luontaista ja mä luulen, että heille se monien asioiden pitäminen henkilökohtaisina on ollut luontaista. Mä en usko, että muuttuisi millään määrällä aivojumpaa, ihan kuten oma avoimuuteni ei muutu mulle epänormaaliksi millään määrällä aivojumppaa. Mä voin oppia ja olenkin oppinut toimimaan vastoin omaa luonnettani, mutta luonnostaan se ei koskaan tule. Se tuntuu aina yhtä vieraalta, väärältä, oudolta ja mä joudun jokaisessa tilanteessa aina erikseen järjellä ajatellen pysäyttämään itseni toimimasta luontoni mukaan.

Summa summarum ... mä itse oletan kyseessä olevan hyvin usein luonnollisen muuntelun mukanaan tuoma ero, josta ei voi toista syyttää yhtään enempää kuin vaikka sinisistä silmistä. Eivät mun eksäni ainakaan ole olleet missään sen kummemmassa kuuppajumissa. Se ero pitää joko hyväksyä tai sitten erota yhteensopimattomien luonteiden vuoksi

Disseisback kirjoitti:

Itseasiassa tuli mieleen avoimuudesta sellainen hauska esimerkki, mikä vois olla ihan mahdollinen...

Toinen on bileillan jälkeen poissaoleva, ei juuri puhu, on omissa oloissaan ja etäinen...

Jos toinen kysyy, miksi näin? Niin avoin tyyppi voisi sanoa:

"Pierettää, mutten uskalla pieraista, kun tulee varren kanssa varmaan. Lisäksi itsenikin mielestä haisen vanhalle viinalle ja varmaan ihan p.skalle, vaikka kävin suihkussa. Panettais, mutta en kykene tekemään aloitetta edellä mainittujen syiden vuoksi". 😁

Lue lisää

Voi oksu

Anonyymi kirjoitti:

Mä luulen pikemmin, että he kokevat sen turhaksi, vailla mitään sen kummempaa kommervenkkiä.

Niin, eipä siihen tartte olla edes selitystä...😄

Disseisback kirjoitti:

Sama... tai ei mulla ole kuin yksi p.ska parisuhde ja jotain max vuoden romansseja...

Mutta lähinnä olen naisten kohdalla pitänyt vitsinä jotain avoimuutta... toispuoleista.

Lue lisää

En minä ainakaan mitään avoimuutta edellytä.
Minusta olisi oksettavaa, jos toinen 'avoimesti' kertoisi omista seikkailuistaan tai vakavammasta. Vasta sitten, jos oma suhteemme olisi muutoksessa.
Ai, että mies tulisi henkseleitä paukutellen ja selittäisi jostain panosta tai lähentelyistä tai ihastuksistaan tms.
Ovi aukeaisi ulospäin oitis.
Siinä sitä avoimuutta olisi.
Vilma
Avoin suhde - mikä se on? Pelkkä asumisjärjestelykö?

Anonyymi kirjoitti:

En minä ainakaan mitään avoimuutta edellytä.
Minusta olisi oksettavaa, jos toinen 'avoimesti' kertoisi omista seikkailuistaan tai vakavammasta. Vasta sitten, jos oma suhteemme olisi muutoksessa.
Ai, että mies tulisi henkseleitä paukutellen ja selittäisi jostain panosta tai lähentelyistä tai ihastuksistaan tms.
Ovi aukeaisi ulospäin oitis.
Siinä sitä avoimuutta olisi.
Vilma
Avoin suhde - mikä se on? Pelkkä asumisjärjestelykö?

Lue lisää

En minäkään edellytä, mutta jos toinen ei puhu mikä vaivaa, ahistaa tms, niin tulee sitten vedettyä omia johtopäätöksiä.

Ja mun oikeastaan sellaisen ihmisen kanssa ei intensiiviseen ja romanttiseen suhteeseen ole järkeä lähteä.

Anonyymi kirjoitti:

En minä ainakaan mitään avoimuutta edellytä.
Minusta olisi oksettavaa, jos toinen 'avoimesti' kertoisi omista seikkailuistaan tai vakavammasta. Vasta sitten, jos oma suhteemme olisi muutoksessa.
Ai, että mies tulisi henkseleitä paukutellen ja selittäisi jostain panosta tai lähentelyistä tai ihastuksistaan tms.
Ovi aukeaisi ulospäin oitis.
Siinä sitä avoimuutta olisi.
Vilma
Avoin suhde - mikä se on? Pelkkä asumisjärjestelykö?

Lue lisää

Sinulla taitaa olla hieman erilainen käsitys avoimuudesta, kuin mihin tässä keskusteluketjussa on viitattu. Minä en ainakaan viittaa avoimuudella tässä yhteydessä mihinkään sellaiseen, että kenenkään tarvitsisi mistään panoistaan henkseleitä paukutellen kertoilla. Eikä tässä myöskään ole ainakaan omalta osaltani viitattu avoimeen suhteeseen, mikä myöskin on tyystin eri asia kuin avoimuus parisuhteessa.

Disseisback kirjoitti:

Itseasiassa tuli mieleen avoimuudesta sellainen hauska esimerkki, mikä vois olla ihan mahdollinen...

Toinen on bileillan jälkeen poissaoleva, ei juuri puhu, on omissa oloissaan ja etäinen...

Jos toinen kysyy, miksi näin? Niin avoin tyyppi voisi sanoa:

"Pierettää, mutten uskalla pieraista, kun tulee varren kanssa varmaan. Lisäksi itsenikin mielestä haisen vanhalle viinalle ja varmaan ihan p.skalle, vaikka kävin suihkussa. Panettais, mutta en kykene tekemään aloitetta edellä mainittujen syiden vuoksi". 😁

Lue lisää

Minä ainakin haluan parisuhteen, jossa voi avoimesti kertoa, miltä nyt tuntuu vaikka se olisi epämukavuutta ilmavaivojen takia 😅

Vakavasti puhuen aito avoimuus vaatii molemmilta aika paljon. On tärkeää uskaltaa itse olla avoin, mutta myös se on tärkeää, että osaa ottaa vastaan toisen avoimuutta. Se, että kuuntelee toista ja yrittää ymmärtää toisen näkökulmaa tuomitsematta, luo luottamuksen ilmapiiriä. Kun molemmilla on lupa tuntea, vaikka joskus ne tunteet olisivat epämukavia tai traumoista johtuvia, voidaan luottamuksen kanssa päästä aivan uusiin ulottuvuuksiin. Se vahvistaa henkistä turvallisuutta parisuhteessa.

Aletheias kirjoitti:

Minä ainakin haluan parisuhteen, jossa voi avoimesti kertoa, miltä nyt tuntuu vaikka se olisi epämukavuutta ilmavaivojen takia 😅

Vakavasti puhuen aito avoimuus vaatii molemmilta aika paljon. On tärkeää uskaltaa itse olla avoin, mutta myös se on tärkeää, että osaa ottaa vastaan toisen avoimuutta. Se, että kuuntelee toista ja yrittää ymmärtää toisen näkökulmaa tuomitsematta, luo luottamuksen ilmapiiriä. Kun molemmilla on lupa tuntea, vaikka joskus ne tunteet olisivat epämukavia tai traumoista johtuvia, voidaan luottamuksen kanssa päästä aivan uusiin ulottuvuuksiin. Se vahvistaa henkistä turvallisuutta parisuhteessa.

Lue lisää

Niin, ei sitä voi olla avoin, jos häpeilee itseään, tai toinen ei anna olla avoin, tai jotain sinnepäin.

Noita sulkeutuneita suhteita oon nähnyt, missä oletukset toisesta poristaan hönössä kaverille.
Ja olen kokeillut, mitä on jos toinen ei osaa ottaa avoimuutta vastaan ja olla avoin....silleen kysymättä.

Jotenkin ei huvita ajatuskaan jostain tuppisuusta, miltä saisi tivata mikä mättää...ei kiitos.

Disseisback kirjoitti:

Niin, ei sitä voi olla avoin, jos häpeilee itseään, tai toinen ei anna olla avoin, tai jotain sinnepäin.

Noita sulkeutuneita suhteita oon nähnyt, missä oletukset toisesta poristaan hönössä kaverille.
Ja olen kokeillut, mitä on jos toinen ei osaa ottaa avoimuutta vastaan ja olla avoin....silleen kysymättä.

Jotenkin ei huvita ajatuskaan jostain tuppisuusta, miltä saisi tivata mikä mättää...ei kiitos.

Lue lisää

Avoimuuden saa kyllä aika helposti tuhottua suhteesta, jos tuomitsee, nälvii tai nauraa toisen avautuessa. Toiselle täytyy antaa mahdollisuus olla avoin ja jollei jostain syystä itse pysty asiaa käsittelemään tai ymmärtämään, niin senkin voi sanoa ja antaa myös itselle aikaa käsitellä asiaa. Näin voi olla esim tapauksissa, joissa toinen kertoo jotain, mikä herättää itsessä hyvin vahvoja tunteita. Lähipiirissäni tällainen asia on ollut esim raiskauksesta kertominen. Sellaista ei ole helppo kertoa, mutta ei myöskään kuulla, mutta jotta ymmärtää toista, niin tuollaistakin olisi arvokasta pystyä puhumaan.

Jos antaa toiselle mahdollisuuden, mutta toinen ei siitäkään huolimatta avaudu eikä kerro ja se vaikuttaa negatiivisesti suhteeseen, niin silloin on syytä pohtia onko esim ammattiapu tarpeen tai onko toinen valmis suhteeseen laisinkaan.

Aletheias kirjoitti:

Avoimuuden saa kyllä aika helposti tuhottua suhteesta, jos tuomitsee, nälvii tai nauraa toisen avautuessa. Toiselle täytyy antaa mahdollisuus olla avoin ja jollei jostain syystä itse pysty asiaa käsittelemään tai ymmärtämään, niin senkin voi sanoa ja antaa myös itselle aikaa käsitellä asiaa. Näin voi olla esim tapauksissa, joissa toinen kertoo jotain, mikä herättää itsessä hyvin vahvoja tunteita. Lähipiirissäni tällainen asia on ollut esim raiskauksesta kertominen. Sellaista ei ole helppo kertoa, mutta ei myöskään kuulla, mutta jotta ymmärtää toista, niin tuollaistakin olisi arvokasta pystyä puhumaan.

Jos antaa toiselle mahdollisuuden, mutta toinen ei siitäkään huolimatta avaudu eikä kerro ja se vaikuttaa negatiivisesti suhteeseen, niin silloin on syytä pohtia onko esim ammattiapu tarpeen tai onko toinen valmis suhteeseen laisinkaan.

Lue lisää

Niinpä. En tuohon enää keksi lisättävää. 🙂

Aamen. 😁

Aletheias kirjoitti:

Avoimuuden saa kyllä aika helposti tuhottua suhteesta, jos tuomitsee, nälvii tai nauraa toisen avautuessa. Toiselle täytyy antaa mahdollisuus olla avoin ja jollei jostain syystä itse pysty asiaa käsittelemään tai ymmärtämään, niin senkin voi sanoa ja antaa myös itselle aikaa käsitellä asiaa. Näin voi olla esim tapauksissa, joissa toinen kertoo jotain, mikä herättää itsessä hyvin vahvoja tunteita. Lähipiirissäni tällainen asia on ollut esim raiskauksesta kertominen. Sellaista ei ole helppo kertoa, mutta ei myöskään kuulla, mutta jotta ymmärtää toista, niin tuollaistakin olisi arvokasta pystyä puhumaan.

Jos antaa toiselle mahdollisuuden, mutta toinen ei siitäkään huolimatta avaudu eikä kerro ja se vaikuttaa negatiivisesti suhteeseen, niin silloin on syytä pohtia onko esim ammattiapu tarpeen tai onko toinen valmis suhteeseen laisinkaan.

Lue lisää

"esim raiskauksesta kertominen. Sellaista ei ole helppo kertoa, mutta ei myöskään kuulla, mutta jotta ymmärtää toista, niin tuollaistakin olisi arvokasta pystyä puhumaan."

Mitä arvokasta siinä on, että pilaa kertomalla kenties loputkin elämästään/parisuhteesta aiheuttaen itselleen/mahdollisille lapsilleenkin helvetin? Meitä ihmisiä kun on moneen lähtöön; mutta raiskatut ovat lähes aina naisia ja raiskaajat miehiä. Aviomiehet raiskaavat yhä vaimojaan, siitä tietysti vaietaan, mutta jos joku muu raiskaa aviomiehen vaimon, niin siitä kertominen on usein hengenvaarallista. Aviomies on häpäisty (viis raiskatusta vaimosta).

Avoimuuteen vaikuttavat erityisesti omat ja esimerkiksi kumppanin rajat. Siitä huolimatta aikuinen ihminen päättää ihan itse mitä kertoo kumppanille, miksi ja milloin.

- Sheena

Aletheias kirjoitti:

Avoimuuden saa kyllä aika helposti tuhottua suhteesta, jos tuomitsee, nälvii tai nauraa toisen avautuessa. Toiselle täytyy antaa mahdollisuus olla avoin ja jollei jostain syystä itse pysty asiaa käsittelemään tai ymmärtämään, niin senkin voi sanoa ja antaa myös itselle aikaa käsitellä asiaa. Näin voi olla esim tapauksissa, joissa toinen kertoo jotain, mikä herättää itsessä hyvin vahvoja tunteita. Lähipiirissäni tällainen asia on ollut esim raiskauksesta kertominen. Sellaista ei ole helppo kertoa, mutta ei myöskään kuulla, mutta jotta ymmärtää toista, niin tuollaistakin olisi arvokasta pystyä puhumaan.

Jos antaa toiselle mahdollisuuden, mutta toinen ei siitäkään huolimatta avaudu eikä kerro ja se vaikuttaa negatiivisesti suhteeseen, niin silloin on syytä pohtia onko esim ammattiapu tarpeen tai onko toinen valmis suhteeseen laisinkaan.

Lue lisää

18:37
Noin rankka kokemus pitää purkaa ammattiauttajan kanssa.
Vilma

Aletheias kirjoitti:

Sinulla taitaa olla hieman erilainen käsitys avoimuudesta, kuin mihin tässä keskusteluketjussa on viitattu. Minä en ainakaan viittaa avoimuudella tässä yhteydessä mihinkään sellaiseen, että kenenkään tarvitsisi mistään panoistaan henkseleitä paukutellen kertoilla. Eikä tässä myöskään ole ainakaan omalta osaltani viitattu avoimeen suhteeseen, mikä myöskin on tyystin eri asia kuin avoimuus parisuhteessa.

Lue lisää

Alethrias
Niinpä taisin käsittää avoimuuden suppeasti.
Mutta nykyisin keskustellaan myös avoimesta suhteesta.
Taisin leipoa semanttisen sotkun.
Vilma
Tietenkin pidän tärkeänä sitä, että ihmiset ilmaisevat tunteitaan ja itseään ja kertovat, mikäli kykenevät kokemuksistaan ja aroistakin asioista puhumaan.
Musiikin kautta moni yrittää puhua tai laittaa puhumaan puolestaan, kun itse ei osaa.

Anonyymi kirjoitti:

"esim raiskauksesta kertominen. Sellaista ei ole helppo kertoa, mutta ei myöskään kuulla, mutta jotta ymmärtää toista, niin tuollaistakin olisi arvokasta pystyä puhumaan."

Mitä arvokasta siinä on, että pilaa kertomalla kenties loputkin elämästään/parisuhteesta aiheuttaen itselleen/mahdollisille lapsilleenkin helvetin? Meitä ihmisiä kun on moneen lähtöön; mutta raiskatut ovat lähes aina naisia ja raiskaajat miehiä. Aviomiehet raiskaavat yhä vaimojaan, siitä tietysti vaietaan, mutta jos joku muu raiskaa aviomiehen vaimon, niin siitä kertominen on usein hengenvaarallista. Aviomies on häpäisty (viis raiskatusta vaimosta).

Avoimuuteen vaikuttavat erityisesti omat ja esimerkiksi kumppanin rajat. Siitä huolimatta aikuinen ihminen päättää ihan itse mitä kertoo kumppanille, miksi ja milloin.

- Sheena

Lue lisää

Tietenkin jokainen päättää itse, mitä kertoo ja missä menee omat rajat. Jokaisella on oikeus myös yksityisyyteensä ja omiin ajatuksiinsa.

En saanut oikein kiinni tuosta, jossa puhuit raiskauksen kertomisesta. Miten se aiheuttaisi lopun elämää kestävän helvetin, jos kertoo kumppanilleen tulleensa (mahdollisesti kauan sitten) raiskatuksi? Ja mikä tuon hengenvaaran aiheuttaa, jos kertoo kumppanille kokeneensa raiskauksen? Aviomies häpäisty? Siis jos on parisuhteessa ja tulee raiskatuksi niin mielestäsi sitä ei pitäis kertoa miehelleen, koska mies kokee tällöin tulleensa häväistyksi?

Anonyymi kirjoitti:

18:37
Noin rankka kokemus pitää purkaa ammattiauttajan kanssa.
Vilma

Ehdottomasti noin rankkojen kokemusten käsittelyssä kannattaa turvautua ammattiapuun.

Anonyymi kirjoitti:

Alethrias
Niinpä taisin käsittää avoimuuden suppeasti.
Mutta nykyisin keskustellaan myös avoimesta suhteesta.
Taisin leipoa semanttisen sotkun.
Vilma
Tietenkin pidän tärkeänä sitä, että ihmiset ilmaisevat tunteitaan ja itseään ja kertovat, mikäli kykenevät kokemuksistaan ja aroistakin asioista puhumaan.
Musiikin kautta moni yrittää puhua tai laittaa puhumaan puolestaan, kun itse ei osaa.

Lue lisää

Hyvä, kun tuli selvitettyä 😊

Nykyään tosiaan puhutaan paljon avoimesta suhteesta ja muistakin erilaisista suhdemuodoista, mutta itse en ole kiinnostunut oikein muusta kuin ns perinteisestä suhteesta. En tuomitse erilaisia tapoja elää, jokainen valitkoon itse tiensä, mutta minulle riittäisi ihan yksi mies 😊

Tuo on totta, että joskus musiikin kautta on mahdollista ilmaista tunteitaan, jollei osaa itse sanoittaa tuntemuksiaan. Senkin takia musiikki on niin upea asia.

Aletheias kirjoitti:

Tietenkin jokainen päättää itse, mitä kertoo ja missä menee omat rajat. Jokaisella on oikeus myös yksityisyyteensä ja omiin ajatuksiinsa.

En saanut oikein kiinni tuosta, jossa puhuit raiskauksen kertomisesta. Miten se aiheuttaisi lopun elämää kestävän helvetin, jos kertoo kumppanilleen tulleensa (mahdollisesti kauan sitten) raiskatuksi? Ja mikä tuon hengenvaaran aiheuttaa, jos kertoo kumppanille kokeneensa raiskauksen? Aviomies häpäisty? Siis jos on parisuhteessa ja tulee raiskatuksi niin mielestäsi sitä ei pitäis kertoa miehelleen, koska mies kokee tällöin tulleensa häväistyksi?

Lue lisää

Juuri noin kuin kerroit, vaikka sanoit ettet saa kiinni... Asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin monet ajattelevat olevan. Usein puhutaan vain omista tai yleisistä ihanteista, joiden ajatellaan olevan mahdollista toteuttaa esimerkiksi tuolla "avoimuudella", jonka kaikki kuitenkin käsittävät ihan eri tavalla.

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

En minä ainakaan mitään avoimuutta edellytä.
Minusta olisi oksettavaa, jos toinen 'avoimesti' kertoisi omista seikkailuistaan tai vakavammasta. Vasta sitten, jos oma suhteemme olisi muutoksessa.
Ai, että mies tulisi henkseleitä paukutellen ja selittäisi jostain panosta tai lähentelyistä tai ihastuksistaan tms.
Ovi aukeaisi ulospäin oitis.
Siinä sitä avoimuutta olisi.
Vilma
Avoin suhde - mikä se on? Pelkkä asumisjärjestelykö?

Lue lisää

"Ovi aukeaisi ulospäin oitis."

Juuri noin. Avoimuus ei tosiaan ole että puhutaan mitä sattuu.

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Juuri noin kuin kerroit, vaikka sanoit ettet saa kiinni... Asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin monet ajattelevat olevan. Usein puhutaan vain omista tai yleisistä ihanteista, joiden ajatellaan olevan mahdollista toteuttaa esimerkiksi tuolla "avoimuudella", jonka kaikki kuitenkin käsittävät ihan eri tavalla.

- Sheena

Lue lisää

Tietenkin on erilaisia ihmisiä, elämäntilanteita, kokemuksia ja kohtaloita eikä voi koskaan yleistää kaikkea pätemään kaikkiin, mutta enhän minä tässä koko maailman suulla ole puhunutkaan vaan avannut omia mietteitäni aiheeseen liittyen.

Jos mies kokee tulleensa häväistyksi sen takia, että nainen on kokenut seksuaalista väkivaltaa ja aiheuttaa sen takia naiselle loppuelämän helvetin, niin sellainen ei ole minun mittapuuni mukaan mies laisinkaan vaan säälittävä surkimus.

Aletheias kirjoitti:

Tietenkin on erilaisia ihmisiä, elämäntilanteita, kokemuksia ja kohtaloita eikä voi koskaan yleistää kaikkea pätemään kaikkiin, mutta enhän minä tässä koko maailman suulla ole puhunutkaan vaan avannut omia mietteitäni aiheeseen liittyen.

Jos mies kokee tulleensa häväistyksi sen takia, että nainen on kokenut seksuaalista väkivaltaa ja aiheuttaa sen takia naiselle loppuelämän helvetin, niin sellainen ei ole minun mittapuuni mukaan mies laisinkaan vaan säälittävä surkimus.

Lue lisää

Niinpä. Silti monet naiset ovat kimpassa noiden säälittävien surkimusten kanssa, se on vain (pelkistettyä) todellisuutta.

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä. Silti monet naiset ovat kimpassa noiden säälittävien surkimusten kanssa, se on vain (pelkistettyä) todellisuutta.

- Sheena

Todellisuutta toki on, että moni elää väkivaltaisessa, epätasa-arvoisessa, kontrolloivassa tai mulla tavoin epäterveessä suhteessa. Tällaisesta suhteesta tulisi aina pyrkiä lähtemään, mutta todellisuutta on sekin, että se on helpommin sanottu kuin tehty.

Aletheias kirjoitti:

Tietenkin on erilaisia ihmisiä, elämäntilanteita, kokemuksia ja kohtaloita eikä voi koskaan yleistää kaikkea pätemään kaikkiin, mutta enhän minä tässä koko maailman suulla ole puhunutkaan vaan avannut omia mietteitäni aiheeseen liittyen.

Jos mies kokee tulleensa häväistyksi sen takia, että nainen on kokenut seksuaalista väkivaltaa ja aiheuttaa sen takia naiselle loppuelämän helvetin, niin sellainen ei ole minun mittapuuni mukaan mies laisinkaan vaan säälittävä surkimus.

Lue lisää

Kuulostaa minustakin oudolta, että mies häpäistyisi naisen kokemuksista. Onneksi minun mieheni ei kokenut niin kun kerroin, sen sijaan hän oli hyvin surullinen ja tuntui hänestä pahalta se mitä oon kokenut.

Entinen Eivor

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa minustakin oudolta, että mies häpäistyisi naisen kokemuksista. Onneksi minun mieheni ei kokenut niin kun kerroin, sen sijaan hän oli hyvin surullinen ja tuntui hänestä pahalta se mitä oon kokenut.

Entinen Eivor

Lue lisää

Uskoisin suurimman osan miehistä reagoivan juuri noin, että he kokevat myötätuntoa ja surua kumppaninsa kokeman julmuuden vuoksi. Ehkä vihaa tai muita agressiivisiakin tunteita, mutta tuntuisi oudolta, jos olisi kovinkin yleistä, että miehet kokisivat itse tulleensa häväistyksi ja sen takia kohdistaisivat puolisoonsa jonkinlaisia vastatoimia. Ei kuulosta ainakaan meidän kulttuurissamme kovin yleiseltä toimintatavalta, mutta toki on myös niin, ettei minulla ole tästä mitään tarkempaa tutkimustietoa tai muuta tarkempaa tuntemusta, vain oma käsitys.

Aletheias kirjoitti:

Uskoisin suurimman osan miehistä reagoivan juuri noin, että he kokevat myötätuntoa ja surua kumppaninsa kokeman julmuuden vuoksi. Ehkä vihaa tai muita agressiivisiakin tunteita, mutta tuntuisi oudolta, jos olisi kovinkin yleistä, että miehet kokisivat itse tulleensa häväistyksi ja sen takia kohdistaisivat puolisoonsa jonkinlaisia vastatoimia. Ei kuulosta ainakaan meidän kulttuurissamme kovin yleiseltä toimintatavalta, mutta toki on myös niin, ettei minulla ole tästä mitään tarkempaa tutkimustietoa tai muuta tarkempaa tuntemusta, vain oma käsitys.

Lue lisää

"Ehkä vihaa tai muita agressiivisiakin tunteita, mutta tuntuisi oudolta, jos olisi kovinkin yleistä, että miehet kokisivat itse tulleensa häväistyksi ja sen takia kohdistaisivat puolisoonsa jonkinlaisia vastatoimia. "

Suomessa on jo aika pitkällä "meidän" ja "teidän" kulttuuri, sekä suomalaisten että ulkomaalaisten kesken. Karu tosiasia on, että monet suomalaisetkin miehet kokevat ennen kaikkea itsensä häipäisyä ja rajatonta aggressiota, jos kuulevat vaimonsa käyneen vieraissa. Siksi väkivalta tilastot näyttävät pahalta. Tämä ei päde pelkästään aviomiehiin (avomiehiin) vaan myös ex-miehiin. Mies kokee, että ex-kumppanikin "pettää" hänet aloittaessaan parisuhteen jonkun muun kanssa. Tosin jotkut miehet kokevat suunnatonta aggressiota jo pelkästään ajatellessaan vaimonsa pettämistä -tai puhuessa "väärin" jonkun toisen miehen kanssa. Ja "väärä" ei tässä kohtaa tarkoita edes flirttailua tai pikkutuhmien puhumista vaan ihan jostain neutraalista asiasta.


- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

"Ehkä vihaa tai muita agressiivisiakin tunteita, mutta tuntuisi oudolta, jos olisi kovinkin yleistä, että miehet kokisivat itse tulleensa häväistyksi ja sen takia kohdistaisivat puolisoonsa jonkinlaisia vastatoimia. "

Suomessa on jo aika pitkällä "meidän" ja "teidän" kulttuuri, sekä suomalaisten että ulkomaalaisten kesken. Karu tosiasia on, että monet suomalaisetkin miehet kokevat ennen kaikkea itsensä häipäisyä ja rajatonta aggressiota, jos kuulevat vaimonsa käyneen vieraissa. Siksi väkivalta tilastot näyttävät pahalta. Tämä ei päde pelkästään aviomiehiin (avomiehiin) vaan myös ex-miehiin. Mies kokee, että ex-kumppanikin "pettää" hänet aloittaessaan parisuhteen jonkun muun kanssa. Tosin jotkut miehet kokevat suunnatonta aggressiota jo pelkästään ajatellessaan vaimonsa pettämistä -tai puhuessa "väärin" jonkun toisen miehen kanssa. Ja "väärä" ei tässä kohtaa tarkoita edes flirttailua tai pikkutuhmien puhumista vaan ihan jostain neutraalista asiasta.


- Sheena

Lue lisää

Jos mies tulkitsee puolisonsa raiskauksen vieraissa käymiseksi, viiraa hänen päässään pahemman kerran. Tuollaisista miehistä pysyttelisin hyvin kaukana.

Niin Suomessa kuin muualla on valitettavasti väkivaltaisia miehiä, mustasukkaisia miehiä, mieleltään sairastuneita ynnä muita sekopäitä, joille toisen ihmisen kunnioitus ja empatia ovat vieraita käsitteitä ja väkivalta on tapa ratkaista asioita. On siis itsestäänselvää, että tällaisissa suhteissa nainen ei voi olla avoin tavalla, jota olen tässä keskustelussa kuvaillut.

Aletheias kirjoitti:

Jos mies tulkitsee puolisonsa raiskauksen vieraissa käymiseksi, viiraa hänen päässään pahemman kerran. Tuollaisista miehistä pysyttelisin hyvin kaukana.

Niin Suomessa kuin muualla on valitettavasti väkivaltaisia miehiä, mustasukkaisia miehiä, mieleltään sairastuneita ynnä muita sekopäitä, joille toisen ihmisen kunnioitus ja empatia ovat vieraita käsitteitä ja väkivalta on tapa ratkaista asioita. On siis itsestäänselvää, että tällaisissa suhteissa nainen ei voi olla avoin tavalla, jota olen tässä keskustelussa kuvaillut.

Lue lisää

Tuohon vastaisin, että kynnys ilmoittaa väkivaltaisesti tai uhkaavastikin käyttäytyvästä puolisosta pitäis madaltua.

Kun puhuin avoimuuden tärkeydestä ja esimerkkejäkin laitoin, niin luulen osittain sen liittyvän tähän Sheenan sanomaan juttuun osittain. Osa naisista ei uskalla ja edellinen elämä ei helpota siinä, että voisi olla avoin kaikessa.

Tässä suhteessa mun edustama sukupuoli, seksuaalisuus ja ihonväri ei ole täällä järin hyvin edustettu positiivisessa mielessä. Se on karu fakta, jonka kanssa minäkin joudun elämään. Vaikka en olisi itse tehnyt mitään pahaa, kollegat on voineet tehdä jollekin...

Mielenkiintoista sinäällään, että tässä Sheena puhuu näin, mutta esimerkiksi yritysten pitäisi hänen mielestä palkata vaikka romanitaustainen epäilemättä.

Disseisback kirjoitti:

Tuohon vastaisin, että kynnys ilmoittaa väkivaltaisesti tai uhkaavastikin käyttäytyvästä puolisosta pitäis madaltua.

Kun puhuin avoimuuden tärkeydestä ja esimerkkejäkin laitoin, niin luulen osittain sen liittyvän tähän Sheenan sanomaan juttuun osittain. Osa naisista ei uskalla ja edellinen elämä ei helpota siinä, että voisi olla avoin kaikessa.

Tässä suhteessa mun edustama sukupuoli, seksuaalisuus ja ihonväri ei ole täällä järin hyvin edustettu positiivisessa mielessä. Se on karu fakta, jonka kanssa minäkin joudun elämään. Vaikka en olisi itse tehnyt mitään pahaa, kollegat on voineet tehdä jollekin...

Mielenkiintoista sinäällään, että tässä Sheena puhuu näin, mutta esimerkiksi yritysten pitäisi hänen mielestä palkata vaikka romanitaustainen epäilemättä.

Lue lisää

Kynnys ilmoittaa väkivallasta tai sen uhkasta tulisi ehdottomasti olla matalampi ja muutenkin erilaisia tukimuotoja väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille tulisi tehostaa. Suomessa on täysin riittämätön verkosto tukemaan lähisuhdeväkivallasta kärsiviä. Tämän lisäksi tietenkin tulisi pureutua myös lähisuhdeväkivallan juurisyihin ja pyrkiä ennaltaehkäisemään väkivallan esiintyvyyttä. On äärimmäisen vaikea käsittää, mikä saa ihmisen käyttäytymään väkivaltaisesti toista ihmistä kohtaan, jopa omaa puolisoaan, jonka pitäisi olla se rakkain.

Aletheias kirjoitti:

Kynnys ilmoittaa väkivallasta tai sen uhkasta tulisi ehdottomasti olla matalampi ja muutenkin erilaisia tukimuotoja väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille tulisi tehostaa. Suomessa on täysin riittämätön verkosto tukemaan lähisuhdeväkivallasta kärsiviä. Tämän lisäksi tietenkin tulisi pureutua myös lähisuhdeväkivallan juurisyihin ja pyrkiä ennaltaehkäisemään väkivallan esiintyvyyttä. On äärimmäisen vaikea käsittää, mikä saa ihmisen käyttäytymään väkivaltaisesti toista ihmistä kohtaan, jopa omaa puolisoaan, jonka pitäisi olla se rakkain.

Lue lisää

No yllättävän vähän tuntuu isossa kuvassa parisuhdeväkivallan määrä kiinnostavan Suomessa, vaikka ollaan siinä kärkimaita Euroopassa ja vissiin maailmassakin. 🤔

Disseisback kirjoitti:

No yllättävän vähän tuntuu isossa kuvassa parisuhdeväkivallan määrä kiinnostavan Suomessa, vaikka ollaan siinä kärkimaita Euroopassa ja vissiin maailmassakin. 🤔

Kyllä, siihen nähden miten rumia tilastot ovat, tehdään Suomessa hävettävän vähän. Toki täytyy muistaa, että tilastoissa näkyy vain ilmoitetut tapaukset ja eri maiden data ei tältä osin ole täysin vertailukelpoista, sillä sekä kynnys iimoittaa että se, mikä lasketaan väkivallaksi vaihtelee merkittävästi eri maiden/kulttuurien välillä. Se ei silti vähennä Suomen tilanteen traagisuutta, olipa luvut muualla mitä vain. Yksikin kerta on liikaa.

Aletheias kirjoitti:

Kyllä, siihen nähden miten rumia tilastot ovat, tehdään Suomessa hävettävän vähän. Toki täytyy muistaa, että tilastoissa näkyy vain ilmoitetut tapaukset ja eri maiden data ei tältä osin ole täysin vertailukelpoista, sillä sekä kynnys iimoittaa että se, mikä lasketaan väkivallaksi vaihtelee merkittävästi eri maiden/kulttuurien välillä. Se ei silti vähennä Suomen tilanteen traagisuutta, olipa luvut muualla mitä vain. Yksikin kerta on liikaa.

Lue lisää

No ehkä se ei lopulta olekaan kynnyksestä kiinni, vaan muusta?🤔

Disseisback kirjoitti:

No ehkä se ei lopulta olekaan kynnyksestä kiinni, vaan muusta?🤔

Se lienee monen tekijän summa. En tunne asiaa sen syvällisemmin, mutta ongelma on globaali, vakava ja äärimmäisen vaikea ratkaista.

Aletheias kirjoitti:

Avoimuuden saa kyllä aika helposti tuhottua suhteesta, jos tuomitsee, nälvii tai nauraa toisen avautuessa. Toiselle täytyy antaa mahdollisuus olla avoin ja jollei jostain syystä itse pysty asiaa käsittelemään tai ymmärtämään, niin senkin voi sanoa ja antaa myös itselle aikaa käsitellä asiaa. Näin voi olla esim tapauksissa, joissa toinen kertoo jotain, mikä herättää itsessä hyvin vahvoja tunteita. Lähipiirissäni tällainen asia on ollut esim raiskauksesta kertominen. Sellaista ei ole helppo kertoa, mutta ei myöskään kuulla, mutta jotta ymmärtää toista, niin tuollaistakin olisi arvokasta pystyä puhumaan.

Jos antaa toiselle mahdollisuuden, mutta toinen ei siitäkään huolimatta avaudu eikä kerro ja se vaikuttaa negatiivisesti suhteeseen, niin silloin on syytä pohtia onko esim ammattiapu tarpeen tai onko toinen valmis suhteeseen laisinkaan.

Lue lisää

Siinä osuit muuten viimeisessä kappaleessa juuri siihen, mihin oma liittoni lopulta kaatui.
Kun antaa toiselle aikaa ja tilaa, kun kysyy, antaa lisää aikaa ja kysyy jälleen.

Mutta lopputulemana on ainoastaan vetäytyminen, hiljaisuus ja pyytäessä keskustelua asiasta, "ei ole mitään keskusteltavaa".
No, sellainenhan ei voi olla oikein.
Jotenkin osut koko ajan kirjoituksissasi suoraan ytimeen.
Tykkään sinusta. Pakko sanoa tässä kohdassa.

Avoimuus on itselleni luontaista ja olen tavallaan aika "häpeämätön".
Omasta itsestäni kerron helposti estoitta ja häpeilemättä, kysyttäessä ja usein kysymättäkin.

Anonyymi kirjoitti:

"esim raiskauksesta kertominen. Sellaista ei ole helppo kertoa, mutta ei myöskään kuulla, mutta jotta ymmärtää toista, niin tuollaistakin olisi arvokasta pystyä puhumaan."

Mitä arvokasta siinä on, että pilaa kertomalla kenties loputkin elämästään/parisuhteesta aiheuttaen itselleen/mahdollisille lapsilleenkin helvetin? Meitä ihmisiä kun on moneen lähtöön; mutta raiskatut ovat lähes aina naisia ja raiskaajat miehiä. Aviomiehet raiskaavat yhä vaimojaan, siitä tietysti vaietaan, mutta jos joku muu raiskaa aviomiehen vaimon, niin siitä kertominen on usein hengenvaarallista. Aviomies on häpäisty (viis raiskatusta vaimosta).

Avoimuuteen vaikuttavat erityisesti omat ja esimerkiksi kumppanin rajat. Siitä huolimatta aikuinen ihminen päättää ihan itse mitä kertoo kumppanille, miksi ja milloin.

- Sheena

Lue lisää

Viitannet tuolla "aviomiehen häpäisyllä" tiettyihin uskontoryhmiin?

Jos minun puolisoni (jota minulla ei tällä hetkellä ole) joutuisi raiskauksen uhriksi, en todellakaan kokisi moista häpeäksi sen enempää itselleni kuin raiskauksen uhriksi joutuneelle puolisollenikaan.

Raiskaaja kyllä joutuisi edesvastuuseen. En menisi oman käden oikeutta käyttämään - miksi ihmeessä vastaisin rikokseen tekemällä sellaisen itse?

Poikkeuksena jos raiskaus kohdistuisi lapsiini. Silloin lähtisi raiskaajalta taatusti munat ja sen jälkeen henki. Ja tämä ei ole uhkaus, vaan kylmä fakta.

MiesLinnunradalta kirjoitti:

Viitannet tuolla "aviomiehen häpäisyllä" tiettyihin uskontoryhmiin?

Jos minun puolisoni (jota minulla ei tällä hetkellä ole) joutuisi raiskauksen uhriksi, en todellakaan kokisi moista häpeäksi sen enempää itselleni kuin raiskauksen uhriksi joutuneelle puolisollenikaan.

Raiskaaja kyllä joutuisi edesvastuuseen. En menisi oman käden oikeutta käyttämään - miksi ihmeessä vastaisin rikokseen tekemällä sellaisen itse?

Poikkeuksena jos raiskaus kohdistuisi lapsiini. Silloin lähtisi raiskaajalta taatusti munat ja sen jälkeen henki. Ja tämä ei ole uhkaus, vaan kylmä fakta.

Lue lisää

Viittaan mm. uskontoryhmiin. Kaikenikäisiä naisia raiskataan Suomessa jatkuvasti, eikä uhreilla ole lähellekään aina mitään keinoja/voimia raportoida niistä miehelleen tai kenellekään. Monet eivät edes tajua tulleensa raiskatuksi, koska se on heistä niin "normaalia". Kuten tässä suomi24 kirjoituksessa vuodelta 2016.

"minun ex mieheni oli ihan kiltti ja kunnollinen, mutta kun hän joi, hän saattoi vain kaataa mut nurin ja alkaa paneskelemaan. Ihan tuosta noin, sanaakaan sanomatta. Kyllä siinä aika raiskattu olo tuli. Ymmärtäisin jos edes vähän halailisi ja pussailisi ensin, mutta kun se kaikki tapahtui niin, että vain tuli ja survoi sisään kun en ollut edes mitenkään kostunut vielä sieltä. Eikä mitään anteeksipyyntöä seuraavana aamuna kun oli selvin päin. Ihan kuin mitään ihmeellistä ei olisi koskaan tapahtunutkaan, vaan se olis jotain muka normaalia! "

Ei muuten ollut "kiltti mies".

Edes internetissä raiskauksista ei kirjoitella, siksi varmaan monet luulevat ettei sellaista tapahdu. Ja se miksi niistä ei puhuta, on se, että nainen leimataan aina, ihan aina jos puhuu. Vaikka naisen ei pitäisi tuntea häpeää, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Oikeudenkäynti on myös niin kuluttava, ettei siihen kaikki lähde.

- Sheena

Elä rehvastele, tässä tulee ihan kateelliseksi 😋

Hyvä kirjoitus, tuo on muuten sukupuoleen katsomatta sama asia.
Moni mies on törmännyt työpaikoilla naisten käyttäytyvän samoin.
Poikamiehelle se on hyvä asia, ukkomiehelle kiusallista.

Kaunis älykäs nainen haluaisi sinua, ja kotona odottaa lapsiarki erilaisine ongelmineen.
Jotkut voivat olla herkempiä pelkille nautinnoille mitä toiset?

Pettämistä ei ole jos katsoo kaunista naista, itseasiassa jos asian itseltään kieltäisi, se olisi itsensä pettämistä. Parisuhteessa se pettämättömyys tulee erilaisista asioista mitä houkutukset, seksikkyys yms. Tulee olla itse parisuhteen arvoinen, eikä muuta itse voi tehdä.
Se on vain voi voi, jos se ei riitä.

AV

Hyvä kirjoitus, tuo on muuten sukupuoleen katsomatta sama asia.
Moni mies on törmännyt työpaikoilla naisten käyttäytyvän samoin.
Poikamiehelle se on hyvä asia, ukkomiehelle kiusallista.

Kaunis älykäs nainen haluaisi sinua, ja kotona odottaa lapsiarki erilaisine ongelmineen.
Jotkut voivat olla herkempiä pelkille nautinnoille mitä toiset?

Pettämistä ei ole jos katsoo kaunista naista, itseasiassa jos asian itseltään kieltäisi, se olisi itsensä pettämistä. Parisuhteessa se pettämättömyys tulee erilaisista asioista mitä houkutukset, seksikkyys yms. Tulee olla itse parisuhteen arvoinen, eikä muuta itse voi tehdä.
Se on vain voi voi, jos se ei riitä.

AV