Lääkeharmeista galluppi

1. Miksi kysyt ihmisiltä jotain johon jo annat mielestäsi oikean vastauksen?

2. Joskus ihmettelen tätä itsekin, koska ilmaisu on usein sellaista, että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä niille ihmisille jotka oikeasti ovat kokeneet hoitovirheitä.

3. Kysytkö tätä minulta, vai oletko jo päättänyt, että lääketiede ei tee jotain sellaista mitä haluaisit sen tekevän? Vaikka lääketiede ei ole täydellistä, niin siinä otetaan olosuhteisiin nähden ihan hyvin huomiota erilaisia näkökulmia. Tämän lisäksi hoidosta myös yleensä neuvotellaan potilaan ja hoitotahon välillä.

Lääkäri ei koskaan voi ostaa kenenkään luottamusta, joko luotat tai et. Se on niin yksinkertaista.

4. Vaikka olenkin pettynyt hoitovirheisiin, jotka kohdalleni sain, niin en ole huomannut että jossittelu olisi parantanut elämääni pitkässä juoksussa. Olen myös jo iso tyttö ja minä tiedän, mihin olen lääkkeeni ottanut.

5. En oikeastaan. Olen enemmän käytännön ihminen. Silloin kun on paska tuulettimessa, niin se vaan on siellä. En ole sellainen joka huvikseen käy hakemassa lääkkeitä, vaan silloin on tosi kyseessä.

6. Vaikea verrata. Kai se riippuu ihan siitä, että miten ahdistunut on ollut, kun on niitä lääkkeitä hakenut.

7. En voi puhua kuin itsestäni, ja vastaus on että ei. En ole hakenut lääkkeitä huvikseni.

8. Tähän joudun vastaamaan whatabautismilla. Voiko ihminen luottaa itseensä?

Vastaukset kysymyksiin:
1. Kyllä uskon, tai oikeampi vastaus on, että tiedän, että niin on. Koska omalla kohdallani on niin käynyt.

2. En ole koskaan tehnyt kysymyksessä esitetyllä tavalla.

3. Ei ole todellakaan ok, että psykiatriassa määrätään, ainakin joskus lääkkeitä liian suurilla annostuksilla, tai määrätään jopa vääriä, tai yksilöile haittaa aiheuttavia lääkkeitä. Vieroitusasiat eivät taida olla psykiatriassa mitenkään keskiössä, tai heille tärkeitä, eikä siis edes koskaan ajatuksenakaan, tai suunnitelmisssa. Esim. skitsofreniapotilaille aika usein määrätään kyseiset lääkitykset koko loppuelämän ajaksi käytettäväksi, uusien psykoosien ennaltaehkäisemiseksi. Aika vähän siellä loppujen lopuksi mietitään sitä, että aiheuttavatko lääkkeet niitä käyttäville lisäsairauksia, tai merkittäviä haittoja.

4. Koska ne haitat, tai vahingot ovat jo syntyneet, niin ehkä kaikenlainen spekulointi on turhaa, että olisivatko ne olleet estettävissä. Mutta jos vastaan siihen suoraan, niin kyllähän se kieltämättä vi*uttaa, tai ottaa päähän. Eikä se sinällään ole tietenkään minulle yhdentekevää.

5. Tähän kysymykseen vastaan sillä tavalla, että jos olisin tiennyt etukäteen, että mitä lääkkeet aiheuttavat minulle, ja että niistä ei ollut mitään hyötyä siihen varsinaiseen sairauteen, mikä minulla taustalla oikeasti oli, niin en varmasti olisi lähtenyt käyttämään koskaan esim. niitä minulle määrättyjä neuroleptejä. Mutta ei minulle muistaakseni kukaan tuohon aikaan kertonut sanallisesti, että mitä sivuvaikutuksia tms. niistä tulee, tai voi tulla. Ja jos olisin etsinyt tietoa enemmän niistä oireista, mitä minulla oli, että mikä se sairaus oikeasti oli, niin en varmasti olisi koskaan käyttänyt mt-palveluita, tai luottanut niin sinisilmäisesti koko systeemiin ja siellä toimiviin. Liiallisesta naiivisuudesta joutuu joskus maksamaan liian suuren hinnan.

6. Ei tietenkään ole. Mikä on ainakin minun mielestäni itsestäänselvää. Jos jokin lääke vaikuttaa haitallisesti seksuaalisiin toimintoihin, ja aiheuttaa vakavaa haittaa, kuten PSSD: n, niin se on eettisestikin väärin lääkäreiltä määrätä kenellekään kyseistä lääkettä, joka sellaista aiheuttaa. Ei, vaikka sitä kuinka perusteltaisiin "sairauden hoidolla".

7.Kyllä. Ne syyt, joiden takia ihminen on kenties hakeutunut palveluihin, niin ne lääkkeistä saadut haitat ovat hyötyjä suuremmat.

9. Minusta ei täysin voi luottaa. Koska yksi ongelma siinä lienee psykiatrien liiallinen usko niihin omiin oppeihinsa, eli dogmeihin. Ala on aika paljon medikalisoitunut, eli kaikista tavallisistakin elämässä koetut pettymykset, ihmissuhdekriisit ja menetykset, tai suru etc., jotka aiheuttavat ahdistuneisuutta, tai masennusta katsotaan jollakin tavalla merkkinä sairaudesta, jota täytyy lääkitä. Itse asiassa psykiatriassa kaikkeen tarjotaan hoidoksi vain lääkkeitä, ainakin julkisella puolella. Alalla ei myöskään tarpeeksi kuunnella ihmisiä, jotka esim. kertovat lääkkeiden haittavaikutuksista. Lisäksi ryhmäkuri, eli pitää olla lojaali systeemille ja muille kollegoille, sekä ajattelu, että he ovat jotenkin potilasta/ tai potilaita "ylempänä" ja lukeneita lienee yksiä syitä, jotka estävät tekemästä niitä tarvittavia muutoksia ja uudistuksia, joita siinä kyseisessä hoitokulttuurissa pitäisi ehdottomasti tehdä.