SIELUNVAELLUS !

Niin minäki
ihan yksin
ei edes puhekavereita enään ole kuten ennen,
kaikki on joko kuolleet tai sitten niidementoituneet etteivät osaa edes puhelimeen vastata,

mitähän keksittäisiin,

jokin kerho kuten oli noin toistakymmentä vuotta sittenki,
kun puolisoni sairastui alzhaimeriin,
niin vein hänet aina päiväkerhoon muutamaksi tunniksi,
mutt ku siitä on jo niin kauan en tiedä onko semmosia kerhoja enään olemassakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Niin minäki
ihan yksin
ei edes puhekavereita enään ole kuten ennen,
kaikki on joko kuolleet tai sitten niidementoituneet etteivät osaa edes puhelimeen vastata,

mitähän keksittäisiin,

jokin kerho kuten oli noin toistakymmentä vuotta sittenki,
kun puolisoni sairastui alzhaimeriin,
niin vein hänet aina päiväkerhoon muutamaksi tunniksi,
mutt ku siitä on jo niin kauan en tiedä onko semmosia kerhoja enään olemassakaan.

Lue lisää

Keljua, ettei oikein pysty enää mihinkään kerhoihinkaan, jos sellainen olisi.
Tapaamispaikan olisi hyvä olla lähellä ja vaikka lähes joka päivä auki,
vaikka vain pari tuntia, mutta voisi mennä silloin kun kykenee. Olot ei aina salli.

Anonyymi kirjoitti:

Niin minäki
ihan yksin
ei edes puhekavereita enään ole kuten ennen,
kaikki on joko kuolleet tai sitten niidementoituneet etteivät osaa edes puhelimeen vastata,

mitähän keksittäisiin,

jokin kerho kuten oli noin toistakymmentä vuotta sittenki,
kun puolisoni sairastui alzhaimeriin,
niin vein hänet aina päiväkerhoon muutamaksi tunniksi,
mutt ku siitä on jo niin kauan en tiedä onko semmosia kerhoja enään olemassakaan.

Lue lisää

Kaikki lämpimät sympatiani teille yksin asuville ja yksinäisille.
Minäkin olen melko yksin. En päiviin puhu kenenkään kanssa.
Joskus tuntuu, ettei psyyke kestä tätä. Parempi olisi kuolla pois,
kun ei ole enää mitään virkaa tässä maailmassa.
Paras aika vuorokaudesta on iltahetki, kun saa nukahtaa
eikä tiedä surusta, kaipuusta, kivuista eikä muustakaan mitään.
Aamulla kun yrittää kammeta itseään ylös sängystä
miettii: taas uusi tyhjä päivä edessä, millä tämän täyttäisi ?

Tämä kirjoitus on vain toteamus, faktaa, tosiasiaa, ei valitus,
minua ei tarvitse alkaa neuvoa, että "mene sinne ja mene tänne, liike on lääke"
ja muuta puppua.
Tiedän itse oikein hyvin, mitkä ovat mahdollisuuteni.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki lämpimät sympatiani teille yksin asuville ja yksinäisille.
Minäkin olen melko yksin. En päiviin puhu kenenkään kanssa.
Joskus tuntuu, ettei psyyke kestä tätä. Parempi olisi kuolla pois,
kun ei ole enää mitään virkaa tässä maailmassa.
Paras aika vuorokaudesta on iltahetki, kun saa nukahtaa
eikä tiedä surusta, kaipuusta, kivuista eikä muustakaan mitään.
Aamulla kun yrittää kammeta itseään ylös sängystä
miettii: taas uusi tyhjä päivä edessä, millä tämän täyttäisi ?

Tämä kirjoitus on vain toteamus, faktaa, tosiasiaa, ei valitus,
minua ei tarvitse alkaa neuvoa, että "mene sinne ja mene tänne, liike on lääke"
ja muuta puppua.
Tiedän itse oikein hyvin, mitkä ovat mahdollisuuteni.

Lue lisää

Juttusi oli kuin minun tekemä
aivan samat tuntemukset ja aivan sama tyhjä päivä elettävänä joka ammu,

Noi käytännöllisesti ei voi uskoa mihinkään vaelluksiin ne on aivojen. tuotantoa,
Itselläni oli seitsemän vuotiaana vahva tunne kun talutin pyörääni , että näinhän olen tehnyt ennenkin kauan sitten, jotenkin muka tiesin sen. En sanonut kellekkään vaikka tunne oli vahva
Tänään vanhana ja kokeneena tiedän , että neurologiassa on niin paljon asioita ihmisen aivotoiminnasta että varmaan ne tuntemukset ovat ainoastaan tuntemuksia aivojen aikaansaamia. Mahdotonta se olisi käytännössä se jälleen syntyminen . Lapsen tekoon kun tarvitaan mies ja nainen ja miten se entinen elämine muka menisi siihen uuteen odotettuun ihmiseen. .
Aina kun esim joku kuolee niin ihmiset aukaisevat ikkunan ja sanovat että sielu pääsee siten pois. Ikkuna aukaistaan siksi että haju tulee aika äkkiä huonoksi on saatavaa raitista ilmaa huoneeseen , joten moni kulttuuri toitottaa että sielu pääsee ulos että muka siksi avataan ikkuna . Joskus ärsytti töissä kun joku kuoli ja hetki alettiin puhua sielun ulos pääsemisessä . Ei hoito alalla mitään taikauskoisia ole kiva kuunnella . Tieteellinen ammatti ja joitakin livahtaa mukaan hoitokouluun joilla on näitä ihmeellisiä luuloja .
Kun ihminen kuolee niin hengitys loppuu ja sydämen toiminta pysähtyy. Se on fakta .
Ja joka elättelee jotain poppakonsteja hoito alalla olisi hiljaa niistä .

kuolemasta ainaki saa levon ja nukkua ikuisesti,
tähän vanhan ihmisen avuttomaan elämään olen totisesti kyllästyny
eikä taatusti paremmasta ole enään toivoakaan,
nyt vaan on pakko elää ja kitua niin kauan kunnesa luoja muistaa hakea pois,
hakis vaan pian,
äkkilähtöä jo kovasti ootan.

Kuolemassa pysähtyy kaikki elinkeinot toiminnat . Sitten meitä ,ei enää ole olemassa . Siinä kaikki. Muistot jäävät ihmisille joita on tuntenut .

Anonyymi kirjoitti:

Kuolemassa pysähtyy kaikki elinkeinot toiminnat . Sitten meitä ,ei enää ole olemassa . Siinä kaikki. Muistot jäävät ihmisille joita on tuntenut .

Elimien toiminnat se piti olla.

Olettaisin
kivuton kuolema ON olemassa
nukutusläkkeen avulla,

siitä päättelen kun minulla on ollu s u u r i a leikkauksia monta tuntia kestäviä leikkauksi,
enkä ole tuntenu yhtikäs mitään seuraavan päivänä vasta ehkä heränny tehoosatolla,
tai muutaman päivänpäästä heränny teholla,

ainaki itse toivon että minut NUKUTETAAN kun iedetään kuoleman olevan jo lähellä siis aivan ajankohtainen,
sillä lääkärit yllä tietää milloin on lopullinen lähtö lähellä,

Miten niin ei ole kivutonta kuolemaa ?
Olen istunut monilla kuolin vuoteilla ja kaikki ovat olleet hyvin rauhallisia ja vaan nukahtaneet silloin kun sydän lakkaa lyömästä . Joten uskon jos joutuu johonkin onnettomuuteen ja taistelee elämästään ja silloin on kipuja joiden tähden sitten nukkuu pois
Mutta noin muuten se käy hyvin äkkiä eräissä tapauksissa etteivät itse ehdi alata edes ihmettelemään .

Ei surra sitä, ettemme ole "iloisia vanhuksia", koska iloon pitää olla joku syykin
eikä meillä paljon ole syytä. Yritän ottaa tämän loppusuoran sellaisena kuin
se on. Joka aamu ihmettelen, että vielä heräsin eikä haittaa ajatus siitä,
että ehkä huomenna en enää herää.
Ajatus tuntuu kyllä oudolta. Tässä naputtelen nyt, mutta voin olla huomenna
poissa ikuisiksi ajoiksi.
Ajatus, että minua ei enää ole, on kuitenkin vähän "käsittämätön".
Ihmiset käsittelevät muitten kuolemaa, mutta eivät usein omaansa.
Eivät uskalla ajatella sitä ?
On vähän vaikea asia selittää mitä tarkoitan, kun ei pollakaan enää niin
helposti löydä oikeita sanoja tai ilmaisuja.
Puoli vuotta sitten viimeksi olin valkoisen arkun ääressä kappelissa
ja ajattelin, että arkussa voisin olla minä.

Huomiseen, jos Luoja suo !

Anonyymi kirjoitti:

Ei surra sitä, ettemme ole "iloisia vanhuksia", koska iloon pitää olla joku syykin
eikä meillä paljon ole syytä. Yritän ottaa tämän loppusuoran sellaisena kuin
se on. Joka aamu ihmettelen, että vielä heräsin eikä haittaa ajatus siitä,
että ehkä huomenna en enää herää.
Ajatus tuntuu kyllä oudolta. Tässä naputtelen nyt, mutta voin olla huomenna
poissa ikuisiksi ajoiksi.
Ajatus, että minua ei enää ole, on kuitenkin vähän "käsittämätön".
Ihmiset käsittelevät muitten kuolemaa, mutta eivät usein omaansa.
Eivät uskalla ajatella sitä ?
On vähän vaikea asia selittää mitä tarkoitan, kun ei pollakaan enää niin
helposti löydä oikeita sanoja tai ilmaisuja.
Puoli vuotta sitten viimeksi olin valkoisen arkun ääressä kappelissa
ja ajattelin, että arkussa voisin olla minä.

Huomiseen, jos Luoja suo !

Lue lisää

Ihminen on eläväinen otus. Miksi pitäisi ajatella itseään kuolleena? Silti, vaikka tietääkin, että jonain päivänä on sellainen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei surra sitä, ettemme ole "iloisia vanhuksia", koska iloon pitää olla joku syykin
eikä meillä paljon ole syytä. Yritän ottaa tämän loppusuoran sellaisena kuin
se on. Joka aamu ihmettelen, että vielä heräsin eikä haittaa ajatus siitä,
että ehkä huomenna en enää herää.
Ajatus tuntuu kyllä oudolta. Tässä naputtelen nyt, mutta voin olla huomenna
poissa ikuisiksi ajoiksi.
Ajatus, että minua ei enää ole, on kuitenkin vähän "käsittämätön".
Ihmiset käsittelevät muitten kuolemaa, mutta eivät usein omaansa.
Eivät uskalla ajatella sitä ?
On vähän vaikea asia selittää mitä tarkoitan, kun ei pollakaan enää niin
helposti löydä oikeita sanoja tai ilmaisuja.
Puoli vuotta sitten viimeksi olin valkoisen arkun ääressä kappelissa
ja ajattelin, että arkussa voisin olla minä.

Huomiseen, jos Luoja suo !

Lue lisää

Minä kyllä olen uskaltanu ajatella omaa kuolemaa,
olen jokseenki varma,
minua ei ole yhtikäs missään senjälkeen kun olen kuollu,
ehkä krematorista jää joku luu törröttämään, en kyllä tiedä minne ne mahdolliset luun palaset panevat, ku tuhka uurnassa on vain tuhkaa joknka hauaisin siroteltavan joko mereen tai jokeen virran vietäväksi, mutta luulakseni omaiset pistää samaan hautaan puolisoni kanssa uurnat vierekkäin,

Anonyymi kirjoitti:

Ei surra sitä, ettemme ole "iloisia vanhuksia", koska iloon pitää olla joku syykin
eikä meillä paljon ole syytä. Yritän ottaa tämän loppusuoran sellaisena kuin
se on. Joka aamu ihmettelen, että vielä heräsin eikä haittaa ajatus siitä,
että ehkä huomenna en enää herää.
Ajatus tuntuu kyllä oudolta. Tässä naputtelen nyt, mutta voin olla huomenna
poissa ikuisiksi ajoiksi.
Ajatus, että minua ei enää ole, on kuitenkin vähän "käsittämätön".
Ihmiset käsittelevät muitten kuolemaa, mutta eivät usein omaansa.
Eivät uskalla ajatella sitä ?
On vähän vaikea asia selittää mitä tarkoitan, kun ei pollakaan enää niin
helposti löydä oikeita sanoja tai ilmaisuja.
Puoli vuotta sitten viimeksi olin valkoisen arkun ääressä kappelissa
ja ajattelin, että arkussa voisin olla minä.

Huomiseen, jos Luoja suo !

Lue lisää

Minä en enää ajattele puolta vuotta eteenpäin. Ei loppu minua pelota, se tulee lähemmäksi joka päivä. Monista asioista ajattelen, että tuotakaan en tule näkemään loppuun asti, ajattelin keväällä, että olisi hienoa elää siihen asti, että tietäisin, kenestä tulee presidentti, nyt ajattelen samaa Harrisin ja Trumpin kohdalla.
Monet asiat tapahtuvat hitaasti ja aikaa kuluttaen, Ukrainan sodan loppuminen askarruttaa. Elänkö niin kauan?
Ihmettelen. pitääkö uusia vaatteita syksyksi. Katson huoneitani - täynnä tavaraa. Säälin perikuntaa, mutta en saa hävitetyksi mitään. Mutta en halua hankkia lisää.

Muistan pienenä kun joku oli kuollut ja aikuiset puhuivat että kaikkihan me joskus kuollaan . Minulle tuli hätä kovasti siitä sanonnasta ja kun olimme kaksin äidin kanssa niin kysyin että
Onko se totta että kaikki kuolee .
Äiti sanoi että niin on , kysyin että minäkinkö kuolen joskus , äiti siihen että niin se on , kysyin vielä varmuuden vuoksi että kuoletko sinäkin äiti joskus . Äiti nyökkäsi . Silloin sain kovan tuskatilan , ja sanoin että kuollaan yhtä aikaa en halua olla ilman äitiä tulee ikävä .
Äiti lohdutti ja sanoi että yleensä, se tapahtuu kun on oikein vanha ja silloin odottaakin kuolemaa . Sitä en voinut ymmärtää että muka odotetaankin sitä kuolemaa. Olin kuuden tai seitsemän ikäinen silloin ja lapsi tekee omat mielikuvat asioistaan .
No , äitini on kuollut yli kymmenen vuotta odottikin kuolemaa , en tiedä .mutta itse otin asian rauhallisesti koska se oli helpotus ettei hänen tarvinnut kärsiä enää kipujen ja dementian vuoksi , sillä demtian tullessa hän jo osittain kuoli koska muuttui ihan toiseksi ihmiseksi rauha hänelle .

Mutta miten selitetään lapsille tänään kuolema niin etteivät he ala voimaan huonosti , sillä minulle asia oli todella järkyttävä pienenä tyttönä .itse olen kanssa vanha nyt eikä vielä tunnu oikein siltä että haluaisin kuolla vielä , vaikka elämä onkin aika yksinäistä.

Anonyymi kirjoitti:

Muistan pienenä kun joku oli kuollut ja aikuiset puhuivat että kaikkihan me joskus kuollaan . Minulle tuli hätä kovasti siitä sanonnasta ja kun olimme kaksin äidin kanssa niin kysyin että
Onko se totta että kaikki kuolee .
Äiti sanoi että niin on , kysyin että minäkinkö kuolen joskus , äiti siihen että niin se on , kysyin vielä varmuuden vuoksi että kuoletko sinäkin äiti joskus . Äiti nyökkäsi . Silloin sain kovan tuskatilan , ja sanoin että kuollaan yhtä aikaa en halua olla ilman äitiä tulee ikävä .
Äiti lohdutti ja sanoi että yleensä, se tapahtuu kun on oikein vanha ja silloin odottaakin kuolemaa . Sitä en voinut ymmärtää että muka odotetaankin sitä kuolemaa. Olin kuuden tai seitsemän ikäinen silloin ja lapsi tekee omat mielikuvat asioistaan .
No , äitini on kuollut yli kymmenen vuotta odottikin kuolemaa , en tiedä .mutta itse otin asian rauhallisesti koska se oli helpotus ettei hänen tarvinnut kärsiä enää kipujen ja dementian vuoksi , sillä demtian tullessa hän jo osittain kuoli koska muuttui ihan toiseksi ihmiseksi rauha hänelle .

Mutta miten selitetään lapsille tänään kuolema niin etteivät he ala voimaan huonosti , sillä minulle asia oli todella järkyttävä pienenä tyttönä .itse olen kanssa vanha nyt eikä vielä tunnu oikein siltä että haluaisin kuolla vielä , vaikka elämä onkin aika yksinäistä.

Lue lisää

Tuon kysymyksen varmasti me kaikki lapsena jouduttiin kysymään,

mustaakseni minä en kuitenkaan saanu suurempia traumoja tiedosta,
vaikka välillä kyllä pelotti sodan jälkeen monetki tilanteet
jos oli jatin riitaa ja tilanne jotenki uhkaava
silloin pelkäsin öisinki jos esm. koti palaa ja me kaikki kuollaan,

juu TV:ssä jätevuoret ovat kyllä kauheita, aivan älyttömiä,
maapallo hukkuu paskaan.

Anonyymi kirjoitti:

juu TV:ssä jätevuoret ovat kyllä kauheita, aivan älyttömiä,
maapallo hukkuu paskaan.

Asennemuutos on alkanut, Kierrätys on hyväksyttävää,
Meidän nuoruudessamme ei edes ollut kirpputoreja eikä kierrätyskeskuksia. Vanhojen tavaroiden uusiokäyttäminen oli köyhyyden merkki. Ei kerrottu, jos jouduttiin käyttämään vanhaa.
Nyt asenne on toinen. Ehkä on vielä toivoa?

Anonyymi kirjoitti:

Asennemuutos on alkanut, Kierrätys on hyväksyttävää,
Meidän nuoruudessamme ei edes ollut kirpputoreja eikä kierrätyskeskuksia. Vanhojen tavaroiden uusiokäyttäminen oli köyhyyden merkki. Ei kerrottu, jos jouduttiin käyttämään vanhaa.
Nyt asenne on toinen. Ehkä on vielä toivoa?

Lue lisää

Tosi mielenkiintoista on kierrätyksen uusiokäyttö,

jokunen aika sitten ostin kauniin mekon ruokakaupasta,
pikukkanen iholle oikein miellyttän pehmeä
kokeilin kotona päälle, yllätys yllätys kerranki oli jopa nätti vanhan ihmisenki päällä,
materiaalia oli kuin sota-aikana oli kankaat " sillaa "
ne oli oikein pehmeitä vaateita,
olikohan " silla " tehty puusta siis puuvillaa toisella nimellä,
mekko ei maksanu kuin jotain kaksikymmentä euroa,
siinä luki tuoteselostus " tehty kierrätys kanakista "
siis vanhoista vaateista
siis lumpun keräyksestä,
muinoin vanhoja poisheitettyjä vaateita sanottin lumpuksi,

se ei näytä juhlamekolta, mutta se näyttä tavalliselta arkiselta puuvillamekolta
ja on pehmeä ja mukavan tuntunen iholle,
kaiken kukkuraksi n ä t t i k i ja asiallinen vanhan ihmisen kesämekko,
hihat kyllä ovat liian pitkät,
jos jaksan lyhennän ne itselle sopivaksi,
vanhana onpeluharrastuski tahtoo kyllä olla jo raskasta puuhaa,
vaikka muinoin onpelin kaikenmaailman vaatteet ulkoilu takista alken mekkoihin ym.

seki harmittaa itsessä kun enimmäkseen pidän arkiasuna housu-asuja farkkuja ym.
mekkoja en oikein osaa kuitenkaa käyttää arjessa,
mutta onha se nätti tuolla vaatehuoneessa mun silmieni ilona, on siellä paljonmuitaki mekkoja joita ei enään oli pitkiin aikihin pitäny, yksi siellä on itsetekemäni se on edeleen paras ja nättein, aikoinaan ompelin paljon mekkoja mutta kaikki hävittäny muuton yhteydessä kun ostin uuden asunnon
vaatehuone on nytki aivan liian täynnä
mutta kun mitä ei enään raaaski pistää kierrätykseen
se onki nykyisin jo hankalampi juttu, kun mitään ei raskisi enään heittää pois,
kun nytki on usein ikävöiny niitä jotka joskus on pistäny kierrätykseen
joskus jopa harmittaa,
nooh kohta kuolen tänne ne jää jokatapuksessa, ja jälkeläiset jotuu pistämään ne jokatapauksessa kierrätykseen,

Meitsiinkin teki vaikutuksen se kirja, jonka luin alkuperäiskansoista ko. maassa: Viesti oikeiden ihmisten maailmasta.

Anonyymi kirjoitti:

Meitsiinkin teki vaikutuksen se kirja, jonka luin alkuperäiskansoista ko. maassa: Viesti oikeiden ihmisten maailmasta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tasmanian_aboriginaalit
Ei riitä sanat <3

Minun tyttäreni on aina puhunut yhdestä saaresta jo lapsesta asti . Mutta nyt kun huitelee kuutakymppiä kohti sanoi itsensä irti pitkäaikaisesta työstään ja lähti tälle saarelle töihin . Äsoitti ja sanoi että elämä tuntuu oikealta jotenkin nyt ja olo on rauhallinen .
Joten oikeastaan kivaa että pääsi juuri sille saarelle koska itse oli aina mielessäni ihannointi sitä saarta ja olin katsellut kuvia siitä . Vaikka siitä en ollut koskaan maininnut työlle . Muista sen viikon kun 25 vuotta sitten kävin sillä saarella ja olin viikon siellä . Joskin asuin hotellissa. Mutta kun kiertelin saarella niin muka tunsin kaikki polutkin ja oli oli kun olisin ollut kotona .
En ole koskaan uskonut mihinkään yliluonnolliseen joten tämä Saari on jotenkin ollut minulle se mitä ajattelen kun on hyvä olla . Samalla kun voi ajatella niinkin että ehkä Ei ihmisen aivot ole vielä niin kehittyneet että ymmärtäisi kaikki miten tapahtuu ympärillä. Joten jostainhan se halu johonkin paikkaan tulee etekkin kun siellä ei edes ole koskaan käynyt edes.

Sinulle ja kaikille muille saman kokemuksen omaaville kerrottiin hänestä kun olit itse vielä lapsi. Että kuinka suloinen, kaunis ja viisas jne hän olikaan. Ne kertomukset iskostuivat alitajuntaasi ja kumpuavat sieltä ajoittain tietoisuuteesi. Siis kaikki on vain omaa kuvitelmaasi hänestä vaikka sinulla ei ikinä olisi edes ollutkaan olemassa mitään siskoa tai veljeä.

Veikkaan että olet pelkän kansakoulun käynyt maalaisoloista lähtöisin ja yksinkertaista elämää viettänyt suurimmaksi osaksi syntymäpaikkakunnalla elänyt vanha naisihminen. Oma äitisi ja isoäitisi kertoivat totena nähneensä saunatonttuja ja muita menninkäisiä ihan oikeasti. Siinä ei ole mitään häpeämistä. Sellaiset ihmiset ovat usein paljon viisaampia ja järkevämpiä kuin monet opillista sivistystä saaneet kaupunkilaiset.

Nämä päätelmät eivät ole tarkoitettu ketään mollaamaan eikä loukkaamaan, vaan kokemukseni ja tutkimuksieni mukaan ne pätevät reippaasti yli 60-80
-prosenttisesti kertomuksesi tapaisia tarinoita esittäneisiin ihmisiin.

Kuinka moni tästä tunnistaa itsensä ja sen uskaltaa julkisesti myöntää onkin sitten toinen juttu. Ehkä jollakin herää ahaa-elämys ja hän uskaltaa kertoa asiasta enemmän. Toivotaan niin.

Anonyymi kirjoitti:

Sinulle ja kaikille muille saman kokemuksen omaaville kerrottiin hänestä kun olit itse vielä lapsi. Että kuinka suloinen, kaunis ja viisas jne hän olikaan. Ne kertomukset iskostuivat alitajuntaasi ja kumpuavat sieltä ajoittain tietoisuuteesi. Siis kaikki on vain omaa kuvitelmaasi hänestä vaikka sinulla ei ikinä olisi edes ollutkaan olemassa mitään siskoa tai veljeä.

Veikkaan että olet pelkän kansakoulun käynyt maalaisoloista lähtöisin ja yksinkertaista elämää viettänyt suurimmaksi osaksi syntymäpaikkakunnalla elänyt vanha naisihminen. Oma äitisi ja isoäitisi kertoivat totena nähneensä saunatonttuja ja muita menninkäisiä ihan oikeasti. Siinä ei ole mitään häpeämistä. Sellaiset ihmiset ovat usein paljon viisaampia ja järkevämpiä kuin monet opillista sivistystä saaneet kaupunkilaiset.

Nämä päätelmät eivät ole tarkoitettu ketään mollaamaan eikä loukkaamaan, vaan kokemukseni ja tutkimuksieni mukaan ne pätevät reippaasti yli 60-80
-prosenttisesti kertomuksesi tapaisia tarinoita esittäneisiin ihmisiin.

Kuinka moni tästä tunnistaa itsensä ja sen uskaltaa julkisesti myöntää onkin sitten toinen juttu. Ehkä jollakin herää ahaa-elämys ja hän uskaltaa kertoa asiasta enemmän. Toivotaan niin.

Lue lisää

juuuu ihan nauratti
tuo lause " kerrottiin kuinka suloinen kaunis ja viisas jne. olikaan "
toden totta
häntä muisteltiin just noin pitkin lapsuutani,
kai se alkoi tuntua ajatusmaailmassa todellisuudelta
että hän elää jossaki ikuista elämää enkelinä
jossain mun lähellä,
hassua vaan että vieläki tuntuu kuin hän olisi olemassa näkymättönänä
samoin kuin olen kokenu JEESUKSEN olemassaolon TODELLISEKSI ,

Jeesus on eläny ja kuollu vääryyden uhria ihmiskunnan puolesta
jotta ihmiskunta tulisi tietoiseksi totuuden merkityksestä ihmisen elämään,

siis Jeesus ja kaikki kuoleet rakkani ovat näkymättämänä aina surassani ,
siellä jossain jonne minunki elämän loppusuora johtaa
siis ikuisuuteen,
nukkumaan ikuista unta.

joten olen kassasi suurinpiirtein samaa mieltä .

sillä erolla että koen Jeesuksen olevan TOTTA ikuisesti,
elää näkymättömänä sieluna meissä kaikissa
jotka ovat saaneet lahjan tajuta mitä totuus merkitsee elämässä.

Anonyymi kirjoitti:

juuuu ihan nauratti
tuo lause " kerrottiin kuinka suloinen kaunis ja viisas jne. olikaan "
toden totta
häntä muisteltiin just noin pitkin lapsuutani,
kai se alkoi tuntua ajatusmaailmassa todellisuudelta
että hän elää jossaki ikuista elämää enkelinä
jossain mun lähellä,
hassua vaan että vieläki tuntuu kuin hän olisi olemassa näkymättönänä
samoin kuin olen kokenu JEESUKSEN olemassaolon TODELLISEKSI ,

Jeesus on eläny ja kuollu vääryyden uhria ihmiskunnan puolesta
jotta ihmiskunta tulisi tietoiseksi totuuden merkityksestä ihmisen elämään,

siis Jeesus ja kaikki kuoleet rakkani ovat näkymättämänä aina surassani ,
siellä jossain jonne minunki elämän loppusuora johtaa
siis ikuisuuteen,
nukkumaan ikuista unta.

joten olen kassasi suurinpiirtein samaa mieltä .

sillä erolla että koen Jeesuksen olevan TOTTA ikuisesti,
elää näkymättömänä sieluna meissä kaikissa
jotka ovat saaneet lahjan tajuta mitä totuus merkitsee elämässä.

Lue lisää

No jos ei yksi asia niin sitten se toinen , sama pohja molemmilla

Anonyymi kirjoitti:

No jos ei yksi asia niin sitten se toinen , sama pohja molemmilla

TARKENNA ! ?

Anonyymi kirjoitti:

TARKENNA ! ?

Pohjanmaallahan näitä riittää.