SURUA PUKKAA !

monen kohtalona on kun on keskimäärin neljäkymmentä vuotta tehnyt töitä
moni saaki sairaskohtauksen ja kuolee äkisti pois

tai sairastuu äkisti niin vakavasti ettei enään kykene töihin,

tuntuu pahalta,
monet haaveilee eläkeellee jäämisestä SITT-KU päästään eläkkeelle
lähdedään maailmaa kiertämään YM. suuria suunitelmia,

kuinkas käykää, EI ehditä, eikä terveyden takia enään pystykkään totetuuamaan haaveitaan,

ihmisen elämä on lyhyt kuin lapsella paita,
just kun pääsi alkuun kuoleeki pois.

Minä otan osaa läheisen vuoksi.

jooo kumpa ihminen nuorena tuon tietäisi
ja ymmärtäisi opetusten merkityksen,

useinkaan nuori ei ymmärrä
koska ei tiedä

nuorena murrosikäisellä on kovatki taistelut irtautuessaan vanhempien ikeestä neuvoista ja opeista,
tulla itsenäiseksi ajattelijaksi oman elämänsä hallitsijaksi,

loppujen lopiksi ihmisen elämä on taistelua
oppiessaa elämään ihmisen elämää
ja noudattamaan esm kymen käskyn oppeja parhaansa mukaan oikein,

onneksi suuri luojamme armo kattaa kaiken jos ja kun ihminen sen kaiken lopulta ymmärtää.

Olen jokseenki varma,
kaikki me vanhemmat syylistämme itseämme jos nuorilla menee huonosti,
ja oikeassahan he ovat kun syyttää meitä vanhempiaan epäonnistumisistaan, koska me olemme kuitenki oleet se tiedon lähde josta lapsemme olisi pitäny SAADA juoda sitä ELÄMÄN VETTÄ ,
monikaa meistä ei varmasti ole osaanu vaikka ehkä tahto meillä olisi ollukki hyvä,
me epäonnistumme koska me itse olemme vain ihmisiä puuteinemme
ei meilläkää kaikkea tietoa ole nuorena ollu silloin kun lapsemme ehkä olisi tarvinnu,
itse ainaki olen huomannu kaikki omat virheeni
vaikka aikoinaan luulin hyvä olevani, huh,
kai vanhuus on tehny tehtävänsä, huomaaki itsessään kuinka puuttelinen on luukkaa tietoinensa.

Älä puhu puppua.

Anonyymi kirjoitti:

Älä puhu puppua.

Ihan puppua tuo, että teot kostetaan.

"Isiemme ja Äitiemme pahat teot kostetaan monen sukupolvien ajan.tulevaisuuteen."

Tämä on täyttä hapatusta, mikä ei ole totta.

Anonyymi kirjoitti:

"Isiemme ja Äitiemme pahat teot kostetaan monen sukupolvien ajan.tulevaisuuteen."

Tämä on täyttä hapatusta, mikä ei ole totta.

On se tavallan totta, koska geenissä kulkee perimät
ja lapsena opetut / opitut vääryydet ja myös hyvän elämän esimerkit taatusti jää lapsen alitajuntaan aikuistuessaan
myös vaikuttaa ympristö koikkeen
jos sattuu huono rikollinen ymristö lapsen elämään vaikuttamaan se taatusti heijastuu aikuisuuteen myös jollain tavalla,
ja geeneissä periytyy LUONNE se voi olla viallinen jo GENEISSÄ
kuten narssismi vaikka osittain se on myös KASVATUKSEN TULOS
lasta ON RAKASTETTU VÄÄRIN
siis lapsi on kasvanhu VÄÄRIN RAKASTETTUNA isekkääksi, ym. tunneköyhäksi,

parasta USKOA
10 käskyä pelastaa ihmiskunnan ja ihmisen MONILTA elämän pahoilta asioilta, se on TOTTA
10 KÄSKYÄ selityksineen olisi kaikkien lasten oppiaineena välttämättömyys
hyvän ja turvallisen yhteikunnan kehityksen kannalata katsottuna on suurta tyhmyyttä jos kouluissa jätetään kristinuskon opetus pois,

Anonyymi kirjoitti:

Olen jokseenki varma,
kaikki me vanhemmat syylistämme itseämme jos nuorilla menee huonosti,
ja oikeassahan he ovat kun syyttää meitä vanhempiaan epäonnistumisistaan, koska me olemme kuitenki oleet se tiedon lähde josta lapsemme olisi pitäny SAADA juoda sitä ELÄMÄN VETTÄ ,
monikaa meistä ei varmasti ole osaanu vaikka ehkä tahto meillä olisi ollukki hyvä,
me epäonnistumme koska me itse olemme vain ihmisiä puuteinemme
ei meilläkää kaikkea tietoa ole nuorena ollu silloin kun lapsemme ehkä olisi tarvinnu,
itse ainaki olen huomannu kaikki omat virheeni
vaikka aikoinaan luulin hyvä olevani, huh,
kai vanhuus on tehny tehtävänsä, huomaaki itsessään kuinka puuttelinen on luukkaa tietoinensa.

Lue lisää

Ihan niin ei ollut mitään oppikirjaa vanhemmuuteen ja jokainen on tehnyt virheitä koska ollaan vaan ihmisiä , meidän lapset tulevat myös tekemään virheitä omiensa kanssa, joten mielestäni on pääasia kun rakastaa lastaan . Sitten on tapahtumia jokaisen elämässä jotka olisi voinut taklata toisella taivalla , Mutt elämä ei mene uusintana , on vaan hyväksyttävä omatkin virheensä ja myönnettävä itselleen että oli väärässäkin joskus .

Puppuantuollaiset kostamiset . Ihmiset ovat ihmisiä ja ei ole huono mitenkään jos virheitä tulee .aikuinen lapsi ei voi mitenkään syytellä sitä mitä ei voi ottaa uusintana , vaan yrittää ymmärtää vaan että virheitä sattuu kaikille

Anonyymi kirjoitti:

On se tavallan totta, koska geenissä kulkee perimät
ja lapsena opetut / opitut vääryydet ja myös hyvän elämän esimerkit taatusti jää lapsen alitajuntaan aikuistuessaan
myös vaikuttaa ympristö koikkeen
jos sattuu huono rikollinen ymristö lapsen elämään vaikuttamaan se taatusti heijastuu aikuisuuteen myös jollain tavalla,
ja geeneissä periytyy LUONNE se voi olla viallinen jo GENEISSÄ
kuten narssismi vaikka osittain se on myös KASVATUKSEN TULOS
lasta ON RAKASTETTU VÄÄRIN
siis lapsi on kasvanhu VÄÄRIN RAKASTETTUNA isekkääksi, ym. tunneköyhäksi,

parasta USKOA
10 käskyä pelastaa ihmiskunnan ja ihmisen MONILTA elämän pahoilta asioilta, se on TOTTA
10 KÄSKYÄ selityksineen olisi kaikkien lasten oppiaineena välttämättömyys
hyvän ja turvallisen yhteikunnan kehityksen kannalata katsottuna on suurta tyhmyyttä jos kouluissa jätetään kristinuskon opetus pois,

Lue lisää

Aikuiset lapset ovat viisaampia tänään jakun saavat omia lapsia niin toivon mukaan tekevät niiden kanssa oikein .äne 10 käskyä on uskonnon historiaa eimitään muuta. Me elämme tätä aikaa omilla tahoillamme ja niinhän se aina on ollut joka sukupolven kanssa.

Mitäön kosteta mitenkään asioita vaan tapahtuu . Mistä tuollaiset kosto jutut oikein sikiää

Anonyymi kirjoitti:

On se tavallan totta, koska geenissä kulkee perimät
ja lapsena opetut / opitut vääryydet ja myös hyvän elämän esimerkit taatusti jää lapsen alitajuntaan aikuistuessaan
myös vaikuttaa ympristö koikkeen
jos sattuu huono rikollinen ymristö lapsen elämään vaikuttamaan se taatusti heijastuu aikuisuuteen myös jollain tavalla,
ja geeneissä periytyy LUONNE se voi olla viallinen jo GENEISSÄ
kuten narssismi vaikka osittain se on myös KASVATUKSEN TULOS
lasta ON RAKASTETTU VÄÄRIN
siis lapsi on kasvanhu VÄÄRIN RAKASTETTUNA isekkääksi, ym. tunneköyhäksi,

parasta USKOA
10 käskyä pelastaa ihmiskunnan ja ihmisen MONILTA elämän pahoilta asioilta, se on TOTTA
10 KÄSKYÄ selityksineen olisi kaikkien lasten oppiaineena välttämättömyys
hyvän ja turvallisen yhteikunnan kehityksen kannalata katsottuna on suurta tyhmyyttä jos kouluissa jätetään kristinuskon opetus pois,

Lue lisää

Et sä ainakaan ome noudattanut noita käskyjä! Varastat, puhut paskaa, yrität toisten puolisoia jne! Joudut helevattiin... Olet sairas mieleltäsi.....

Anonyymi kirjoitti:

Mitäön kosteta mitenkään asioita vaan tapahtuu . Mistä tuollaiset kosto jutut oikein sikiää

Mitä pahoja tekoja esim. pohjois-korealaiset vanhemmat tekivät, kun päästivät Kimin isoisän valtaan, nyt siellä kansa kärsii.

Anonyymi kirjoitti:

"Isiemme ja Äitiemme pahat teot kostetaan monen sukupolvien ajan.tulevaisuuteen."

Tämä on täyttä hapatusta, mikä ei ole totta.

Meillä rippikoulussa pappi huusi tätä pää täristen ihan tosissaan oli . Meikäläinen ei hätkähtänyt oli jo siinä vaiheessa toiset arvot asiosta.

Anonyymi kirjoitti:

Puppuantuollaiset kostamiset . Ihmiset ovat ihmisiä ja ei ole huono mitenkään jos virheitä tulee .aikuinen lapsi ei voi mitenkään syytellä sitä mitä ei voi ottaa uusintana , vaan yrittää ymmärtää vaan että virheitä sattuu kaikille

Lue lisää

Niillä kostamisjutuilla in ainoastaan pidetty ihmisiä kurissa, sehän on uskon tarkoitus.
”Lasta kuriin ” sanoi usko eevertti Luttinenkin

Anonyymi kirjoitti:

Aikuiset lapset ovat viisaampia tänään jakun saavat omia lapsia niin toivon mukaan tekevät niiden kanssa oikein .äne 10 käskyä on uskonnon historiaa eimitään muuta. Me elämme tätä aikaa omilla tahoillamme ja niinhän se aina on ollut joka sukupolven kanssa.

Lue lisää

Niin toivottavasti tekevät enemmän oikein kun me aikoinamme. Yksikin lapsenlapsi sai määrätä perheen asiat kaksi vuotiaana . Isänsä ylpeänä että meidän tyttö se osaa, vaan nyt on tyttö aikuinen eikä ole oikeastaan muuta kun seissyt paikoillaan mitä tulee karriääriin . Ei oikein ole kehumista työssään mitä tekee No pääasia kun tekee jotain oli se mieten yksinkertaista hyvänsä

Anonyymi kirjoitti:

Mitäön kosteta mitenkään asioita vaan tapahtuu . Mistä tuollaiset kosto jutut oikein sikiää

Uskovaiset ovat kautta aikojen sanoneet sitä koska ovat niillä keinoilla pitäneet ihmisiä kurissa .
Niiden elämä on syyttelyä ja uhkausta täynnä. Joten saa jättää omaan arvoonsa . Mieheni täti oli yksi sellaiseen joka uhosi uskon asioiden kanssa , ja sitten otti wiski ryypyt päälle. Niin että meitä on monenlaista matkaajaa

Anonyymi kirjoitti:

Olen jokseenki varma,
kaikki me vanhemmat syylistämme itseämme jos nuorilla menee huonosti,
ja oikeassahan he ovat kun syyttää meitä vanhempiaan epäonnistumisistaan, koska me olemme kuitenki oleet se tiedon lähde josta lapsemme olisi pitäny SAADA juoda sitä ELÄMÄN VETTÄ ,
monikaa meistä ei varmasti ole osaanu vaikka ehkä tahto meillä olisi ollukki hyvä,
me epäonnistumme koska me itse olemme vain ihmisiä puuteinemme
ei meilläkää kaikkea tietoa ole nuorena ollu silloin kun lapsemme ehkä olisi tarvinnu,
itse ainaki olen huomannu kaikki omat virheeni
vaikka aikoinaan luulin hyvä olevani, huh,
kai vanhuus on tehny tehtävänsä, huomaaki itsessään kuinka puuttelinen on luukkaa tietoinensa.

Lue lisää

Nykyisin kaikkeen pitää löytää syyllinen. Kukaan ei ota vastuuta itselleen. Kukaan ei sano: minä en tiennyt

Toistaiseksi hengissä,
ja
alottajan sukulainenki on vielä hengissä välillä kotona ja keskimäärin viinko tai khden välinen ampulanssi vie sairaalaan teholle,
kyllä loppu voi joskus olla tosi vaikeeta, se on kai meidän kohtalo,


jokapäivä on kuolema minunki milelessä ihan omalta kohdalta, kaikki ei ole enään kunnissa,
mutta nyt on tämä vaihe emämässä menossa,
kaikki loppuu aikanaa kun luoja niin päättää.

Anonyymi kirjoitti:

Toistaiseksi hengissä,
ja
alottajan sukulainenki on vielä hengissä välillä kotona ja keskimäärin viinko tai khden välinen ampulanssi vie sairaalaan teholle,
kyllä loppu voi joskus olla tosi vaikeeta, se on kai meidän kohtalo,


jokapäivä on kuolema minunki milelessä ihan omalta kohdalta, kaikki ei ole enään kunnissa,
mutta nyt on tämä vaihe emämässä menossa,
kaikki loppuu aikanaa kun luoja niin päättää.

Lue lisää

Tuollainen vaihe on kauhea ihmiselle itselleen,
kiidätetään välillä sairaalaan
ja välillä pääset taas kotiin
ja taas sairaalaan.
Se on myös läheisille tuskaa.
Eikö Jumala voisi armahtaa meitä
tuskaa tuottavilta elämän lopuilta ?
Kunpa saisi nukkua pois omassa sängyssään
nukkuessaan tietämättä siitä mitään.
Läheisille jää joka tapauksessa suru kannettavaksi.
Jälkeenjäävien osa ei ole helppo.
Rakkaan ihmisen ikävöinti on pahinta mitä ihminen joutuu kestämään.
Se osa lankeaa aina toiselle.
Rukoilen iltaisin Jumalaa,
että saisin poistua helposti tästä maailmasta
ja nähdä rakkaani vielä jossakin toisessa elämässä.
En oikein usko toiseen elämään, mutta pidän sitä uskoa ja toivoa yllä,
niin yksinäisyys on hiukan helpompi kestää.
Kaikki keinot ovat kai sallittuja, mistä lohtua saa ?

Anonyymi kirjoitti:

Tuollainen vaihe on kauhea ihmiselle itselleen,
kiidätetään välillä sairaalaan
ja välillä pääset taas kotiin
ja taas sairaalaan.
Se on myös läheisille tuskaa.
Eikö Jumala voisi armahtaa meitä
tuskaa tuottavilta elämän lopuilta ?
Kunpa saisi nukkua pois omassa sängyssään
nukkuessaan tietämättä siitä mitään.
Läheisille jää joka tapauksessa suru kannettavaksi.
Jälkeenjäävien osa ei ole helppo.
Rakkaan ihmisen ikävöinti on pahinta mitä ihminen joutuu kestämään.
Se osa lankeaa aina toiselle.
Rukoilen iltaisin Jumalaa,
että saisin poistua helposti tästä maailmasta
ja nähdä rakkaani vielä jossakin toisessa elämässä.
En oikein usko toiseen elämään, mutta pidän sitä uskoa ja toivoa yllä,
niin yksinäisyys on hiukan helpompi kestää.
Kaikki keinot ovat kai sallittuja, mistä lohtua saa ?

Lue lisää

Rukoilen joka ilta rauhaa sieluuni ja voimaa kestää kaikki ja kaikkea hyvää ihmisille
niin eläville kuin edesmenneitten sieluille ja rauhaa maan päälle.
En osaa sanoa onko se auttanut, mutta olen ainakin yrittänyt.

Anonyymi kirjoitti:

Rukoilen joka ilta rauhaa sieluuni ja voimaa kestää kaikki ja kaikkea hyvää ihmisille
niin eläville kuin edesmenneitten sieluille ja rauhaa maan päälle.
En osaa sanoa onko se auttanut, mutta olen ainakin yrittänyt.

Lue lisää

luulempa
rukouksesi taatusti autaa paljonki monia,
ja varmasti se auttaa myös sinua itteä jaksamaan,

ja olen varma,
minunki puolesta kun on rukoiltu , siis joku rukoillu,
niin on tapahtunu ihme, todella suuri ihme.

luoja meitä auttakoon ja pitäköön meistä huolta,
muuten me uuvummu kesken elämämme matkaa.

Anonyymi kirjoitti:

luulempa
rukouksesi taatusti autaa paljonki monia,
ja varmasti se auttaa myös sinua itteä jaksamaan,

ja olen varma,
minunki puolesta kun on rukoiltu , siis joku rukoillu,
niin on tapahtunu ihme, todella suuri ihme.

luoja meitä auttakoon ja pitäköön meistä huolta,
muuten me uuvummu kesken elämämme matkaa.

Lue lisää

Jos Jumala antaisi rauhan maan päälle niin ihmisten elämä muuttuisi.
Ei tässä muutamien mielipuolisten diktaattorien maailmassa voi
pysyä mieli rauhallisena.
Yksi mielipuoli rajan takanakin yrittää tapattaa kokonaisen kansan
eikä kukaan muka voi tehdä mitään ????????!!!!!!!!!
Ei voi uskoa, että tämä kaikki saa tapahtua melkein meidän silmiemme
edessä !

Helsingistä Kiovaan on linnuntietä sama matka kuin Helsingistä Rovaniemelle.
Niin lähellä kuolee joka päivä satoja viattomia ihmisiä, joiden kimppuun
Venäjä hyökkäsi.
Putin on saatava vähintäänkin kiinni ja Haagiin kansaiväliseen
ihmisoikeustuomioistuimen tuomittavaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Jos Jumala antaisi rauhan maan päälle niin ihmisten elämä muuttuisi.
Ei tässä muutamien mielipuolisten diktaattorien maailmassa voi
pysyä mieli rauhallisena.
Yksi mielipuoli rajan takanakin yrittää tapattaa kokonaisen kansan
eikä kukaan muka voi tehdä mitään ????????!!!!!!!!!
Ei voi uskoa, että tämä kaikki saa tapahtua melkein meidän silmiemme
edessä !

Helsingistä Kiovaan on linnuntietä sama matka kuin Helsingistä Rovaniemelle.
Niin lähellä kuolee joka päivä satoja viattomia ihmisiä, joiden kimppuun
Venäjä hyökkäsi.
Putin on saatava vähintäänkin kiinni ja Haagiin kansaiväliseen
ihmisoikeustuomioistuimen tuomittavaksi.

Lue lisää

Täysin samaa mieltä,
tämä sota oli järkytys meikäläisellekki,
itse olen syntyny vähän ennekuin sota syttyi,
olen siis nähny ja eläny sotajan lapsuudessani,
kylläki maalla turvassa,
siitä huolimatta olen aina kokemu suurta huolta sota-ajan ihmisenä kaiksesta suomessa.
työtä on sota-ajan lapset tehneet niskaväärässä, ja rikas hyvinvoiti kansakunta kehitetty
nyt vain on taas hankalat ajat meneillään, kaikenlaisia vaikeuksia ja mikä pahinta vanhusten kohtalo nyt suomessa on hankala, sotaveteraaneista me pidimme hyvän huolen, mutta kuinka meidän käy, me olemme nyt vanhuksia ja liian monet ihan yksin jopa unohdettuina , hohoijaaa,
luoja meitä auttakoon ja autaahan se lopulta.

Vanhuuteen kuuluu usein toisten poismenot ja sairaudet ,ei siihen mitenkään varautua voi se on sitä elämää ainoastaan alusta loppuu. . Menetyksiä iloja ja suruja . Kunnes tulee oma vuoro

Anonyymi kirjoitti:

Jos Jumala antaisi rauhan maan päälle niin ihmisten elämä muuttuisi.
Ei tässä muutamien mielipuolisten diktaattorien maailmassa voi
pysyä mieli rauhallisena.
Yksi mielipuoli rajan takanakin yrittää tapattaa kokonaisen kansan
eikä kukaan muka voi tehdä mitään ????????!!!!!!!!!
Ei voi uskoa, että tämä kaikki saa tapahtua melkein meidän silmiemme
edessä !

Helsingistä Kiovaan on linnuntietä sama matka kuin Helsingistä Rovaniemelle.
Niin lähellä kuolee joka päivä satoja viattomia ihmisiä, joiden kimppuun
Venäjä hyökkäsi.
Putin on saatava vähintäänkin kiinni ja Haagiin kansaiväliseen
ihmisoikeustuomioistuimen tuomittavaksi.

Lue lisää

Rauha tulee kun sotahullut jotkamobat käynnistäneet sodan lopettavat sen ei mikään muu sitä lopeta . Sellaista voimaa ei ole muualla kun siinä että huomaavat että sota on niin turhaa.
Ihmisten keskeisiä konflikteja voisi hoitaa keskustelemalla , ei tappamalla viattomia ihmisiä

Anonyymi kirjoitti:

Toistaiseksi hengissä,
ja
alottajan sukulainenki on vielä hengissä välillä kotona ja keskimäärin viinko tai khden välinen ampulanssi vie sairaalaan teholle,
kyllä loppu voi joskus olla tosi vaikeeta, se on kai meidän kohtalo,


jokapäivä on kuolema minunki milelessä ihan omalta kohdalta, kaikki ei ole enään kunnissa,
mutta nyt on tämä vaihe emämässä menossa,
kaikki loppuu aikanaa kun luoja niin päättää.

Lue lisää

Minun miniäni sai massiivinen aivoveren vuodon varmaan 15 vuotta sitten . Hön makasi naapurikaupungin sairaalassa viikon tiedottomana. Viimein heräsi oli menettänyt puhekykynsä kokonaan ja toinen puoli kehosta halvaantunut . Puoli vuotta oli ihan hiljaa kuntoutus sairaalassa ja tänään on terve ja käy työssä ja halvaantuminenkin on poissa , joutuu toki ottamaan lihaksiin pistoksia joka kolmas kuukausi että ne toimivat. Lapset olivat pieniä silloin kun hän sai aivoveren vuodon siinä 30 ikäisenä . Joten se oli kamalaa aika. Mutta hän kertoi että oli vaan päättänyt kuntoutuksessa että tästä on tultava ennalleen ja treenasi kovasti, joten se oli meillekkin varoitus miten äkkiä elämä voi muuttua .joten saimme hänet takaisin. Ennenkaikkea lapsille oma äiti joka on läsnä heidän elämässään . Puheesta kyllä huomaa vieläkin ettei ihan kaikki sanat ole tallella , mutta mitäs siitä pääasia että hön elää ja nauttii elämästään . Mutta lääkäri oli sanonutnettä hön tarvitsee enemmän unta että aivot lataantuu.

Anonyymi kirjoitti:

Minun miniäni sai massiivinen aivoveren vuodon varmaan 15 vuotta sitten . Hön makasi naapurikaupungin sairaalassa viikon tiedottomana. Viimein heräsi oli menettänyt puhekykynsä kokonaan ja toinen puoli kehosta halvaantunut . Puoli vuotta oli ihan hiljaa kuntoutus sairaalassa ja tänään on terve ja käy työssä ja halvaantuminenkin on poissa , joutuu toki ottamaan lihaksiin pistoksia joka kolmas kuukausi että ne toimivat. Lapset olivat pieniä silloin kun hän sai aivoveren vuodon siinä 30 ikäisenä . Joten se oli kamalaa aika. Mutta hän kertoi että oli vaan päättänyt kuntoutuksessa että tästä on tultava ennalleen ja treenasi kovasti, joten se oli meillekkin varoitus miten äkkiä elämä voi muuttua .joten saimme hänet takaisin. Ennenkaikkea lapsille oma äiti joka on läsnä heidän elämässään . Puheesta kyllä huomaa vieläkin ettei ihan kaikki sanat ole tallella , mutta mitäs siitä pääasia että hön elää ja nauttii elämästään . Mutta lääkäri oli sanonutnettä hön tarvitsee enemmän unta että aivot lataantuu.

Lue lisää

Tuo on valtava IHME ,
että selvisi vielä elämään aivoverenvuodon jälkeen,
kyllä lääketiede on valtavasti kehittyny, ennen ihmiset kuoli tommoseen kohtaukseen, eikä siitä toivuttu.

Anonyymi kirjoitti:

Vanhuuteen kuuluu usein toisten poismenot ja sairaudet ,ei siihen mitenkään varautua voi se on sitä elämää ainoastaan alusta loppuu. . Menetyksiä iloja ja suruja . Kunnes tulee oma vuoro

Lue lisää

pahinta tietenki kun oma puoliso lähtee,
ainahan toinen puoliso lähtee ensin
harvoin yhtäaikaa,
tänne jäävälle jää se suurin suru ,
yksi jääneen puolison pitää opetella yksin elämistä
yksin toimeen tulemaan,
tietenki kaikki oppii
mutta aikansa se vie että hyväksyy tilanteen,

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on valtava IHME ,
että selvisi vielä elämään aivoverenvuodon jälkeen,
kyllä lääketiede on valtavasti kehittyny, ennen ihmiset kuoli tommoseen kohtaukseen, eikä siitä toivuttu.

Lue lisää

Ihmeenä sitä mekin pidimme koska lääkäri sanonut että mitään takuita ei voinut antaa , ja että jos herää niin eivät voi sanoa tuleeko hänestä enää muuta kun vuode potilas . Mutta hön itse sanoo että hönellä oli sisällään tahto jo lastenkin vuoksi päästä elämään kiinni . Kamalaa oli se aika kun hön etsi sanoja eikä löytänyt niitä. Siis ei voinut puhua . Mutta miehensä ( poikani) oppi ymmärtämään häntä en ymmärrä miten , mutta hän kysyi aiaåna että kysyinkö onko esim tyttö,koulussa ja silloin kun meni oikein niin hän hymyili .äjoten ne vuodet olivat kamalia kun ei mitää tiennyt seuraavasta päivästä . Tönäön olen ilkåoinen kun näen haet toisinaan kaupassa ostoksilla. Ja juttelee kuten muutkin , ja ajattelen miesten hön tahdon voimalla sai itsensä kuntoon. Lääkärit sanoivat siitäkin että ihmisen aivot ovat todella ihmeelliset. Koska kukaan ei oikein uskonut parantumiseen ei edes lääkärit . Onni juurimlasten vuoksi että hän in mukana heidän elämässään . Mutta hän sanoo että muistinsa meni huonommaksi sen tapauksen jälkeen , mutta muksut muistuttaa jos on tarvis . Niin että kiitollisuus elämälle on kaikkien mielessä

Anonyymi kirjoitti:

Ihmeenä sitä mekin pidimme koska lääkäri sanonut että mitään takuita ei voinut antaa , ja että jos herää niin eivät voi sanoa tuleeko hänestä enää muuta kun vuode potilas . Mutta hön itse sanoo että hönellä oli sisällään tahto jo lastenkin vuoksi päästä elämään kiinni . Kamalaa oli se aika kun hön etsi sanoja eikä löytänyt niitä. Siis ei voinut puhua . Mutta miehensä ( poikani) oppi ymmärtämään häntä en ymmärrä miten , mutta hän kysyi aiaåna että kysyinkö onko esim tyttö,koulussa ja silloin kun meni oikein niin hän hymyili .äjoten ne vuodet olivat kamalia kun ei mitää tiennyt seuraavasta päivästä . Tönäön olen ilkåoinen kun näen haet toisinaan kaupassa ostoksilla. Ja juttelee kuten muutkin , ja ajattelen miesten hön tahdon voimalla sai itsensä kuntoon. Lääkärit sanoivat siitäkin että ihmisen aivot ovat todella ihmeelliset. Koska kukaan ei oikein uskonut parantumiseen ei edes lääkärit . Onni juurimlasten vuoksi että hän in mukana heidän elämässään . Mutta hän sanoo että muistinsa meni huonommaksi sen tapauksen jälkeen , mutta muksut muistuttaa jos on tarvis . Niin että kiitollisuus elämälle on kaikkien mielessä

Lue lisää

Minun isällä katkesi verisuoni päässä vasta vanhan oli jotain yli seittemänkymmentä vuotta vanha alle kahdeksankymmentä,
se ei olu suuri verenpurkauma vaan pieni, mutta isä aina valitti että hänen muistissaan on MUSTA AUKKO hän ei saanu millä muistia takasi, mutta muuten hän eli vielä hyvää elämää yli kahdeksankymppiseksi kuoli 85 vanhana,

se vaan ihmetyttää kun nuorella ihmisellä katkeaa verisuoni päässä ,kuten sinunki sukulaisella,
hyvä kuitenki että yllättävän hyvin on toipunu
tuo on kyllä todella suuri ihme.
uskon luoja halus hänen vielä toipuvan olihan hänellä lapsia jotka häntä tarvitsee vielä pitkään,

Anonyymi kirjoitti:

pahinta tietenki kun oma puoliso lähtee,
ainahan toinen puoliso lähtee ensin
harvoin yhtäaikaa,
tänne jäävälle jää se suurin suru ,
yksi jääneen puolison pitää opetella yksin elämistä
yksin toimeen tulemaan,
tietenki kaikki oppii
mutta aikansa se vie että hyväksyy tilanteen,

Lue lisää

Puolison menetys on armoton asia. Yht'äkkiä elämä muuttuu aivan toiseksi
ja muutos on todella armoton. Suru, yksinäisyys ja hiljaisuus murskaa ihmisen
alleen ja rakkaan ihmisen ikävöiminen on aluksi ylitsepääsemätöntä.
Se kaikki ihana mikä oli totta monta kymmentä vuotta on yht'äkkiä poissa
ikuisiksi ajoiksi. Puolisoni menehtyi inhimillisesti katsoen liian nuorena.
Olen toivonut jo monta vuotta pääseväni itsekin pois hänen luokseen.
En ole löytänyt elämääni mitään järkisyytä jäätyäni yksin huonokuntoisena
kipuilemaan ja ikävöimään. Sitä vain yrittää mennä päivästä toiseen eteenpäin
vailla mitään tarkoitusta. Lohduttomuus on päällimmäinen tunne yksinäisyyden
kanssa. Rakkaus ei lopu puolison kuolemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Puolison menetys on armoton asia. Yht'äkkiä elämä muuttuu aivan toiseksi
ja muutos on todella armoton. Suru, yksinäisyys ja hiljaisuus murskaa ihmisen
alleen ja rakkaan ihmisen ikävöiminen on aluksi ylitsepääsemätöntä.
Se kaikki ihana mikä oli totta monta kymmentä vuotta on yht'äkkiä poissa
ikuisiksi ajoiksi. Puolisoni menehtyi inhimillisesti katsoen liian nuorena.
Olen toivonut jo monta vuotta pääseväni itsekin pois hänen luokseen.
En ole löytänyt elämääni mitään järkisyytä jäätyäni yksin huonokuntoisena
kipuilemaan ja ikävöimään. Sitä vain yrittää mennä päivästä toiseen eteenpäin
vailla mitään tarkoitusta. Lohduttomuus on päällimmäinen tunne yksinäisyyden
kanssa. Rakkaus ei lopu puolison kuolemaan.

Lue lisää

Rakkaus on silta tuonpuoleiseen rakkaitten luo.

Jos et tulis siihen naapuriim kiusaamaan, elämä olis paljon helpompaa.....

Anonyymi kirjoitti:

Jos Jumala antaisi rauhan maan päälle niin ihmisten elämä muuttuisi.
Ei tässä muutamien mielipuolisten diktaattorien maailmassa voi
pysyä mieli rauhallisena.
Yksi mielipuoli rajan takanakin yrittää tapattaa kokonaisen kansan
eikä kukaan muka voi tehdä mitään ????????!!!!!!!!!
Ei voi uskoa, että tämä kaikki saa tapahtua melkein meidän silmiemme
edessä !

Helsingistä Kiovaan on linnuntietä sama matka kuin Helsingistä Rovaniemelle.
Niin lähellä kuolee joka päivä satoja viattomia ihmisiä, joiden kimppuun
Venäjä hyökkäsi.
Putin on saatava vähintäänkin kiinni ja Haagiin kansaiväliseen
ihmisoikeustuomioistuimen tuomittavaksi.

Lue lisää

Rauha tulee siitä jos ihmiset oppivat kunnioittamaan toisiaan ja selvittelemään asioita keskustelemalla. , niin tekee kypsä ihminen .
Siis ne in ihmiset jotka päättävät tuleeko rauha vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

pahinta tietenki kun oma puoliso lähtee,
ainahan toinen puoliso lähtee ensin
harvoin yhtäaikaa,
tänne jäävälle jää se suurin suru ,
yksi jääneen puolison pitää opetella yksin elämistä
yksin toimeen tulemaan,
tietenki kaikki oppii
mutta aikansa se vie että hyväksyy tilanteen,

Lue lisää

Minulle oli pahinta kun paras ystävättäreni lähti , kun mieheni kuoli niin hänen elämänsä oli koneiden vallassa mitkään kehon toiminnat eivät enää toimineet viimeisen vuoden aikana , joten silloin kun hän lähti oli ainoastaan helpotus , siksi ettei hänen tarvinnut enää kärsiä , ja olla toisten käännettävissä . Surrut olin jo häntä siitä päivästä lähtien kun hän sai diagnoosinsa , joten kuolema oli ainoastaan pelastus hänelle , kun pääsi ikuiseen uneen .
Olisi täyttänyt 60 viikko kuolemansa jälkeen, ettei mitään ikivanha ollut mitenkään

Tässä muutama Marjonien esittämää musiikkia.

Omaisille lämmin osanotto Marjorien poismenon johdosta

aivan liian nuorena tuli lähtö .



----------
WARUM !

https://www.youtube.com/watch?v=PGtfcZt4vug


TÄYTTÄ ELÄMÄÄ !

https://www.youtube.com/watch?v=RI0mv0ZGJZ0



KORTTITALO !
https://www.youtube.com/watch?v=c7We4jWQliY

Paljon ihmisiä kuolee verrattain nuorena, mutta ei heistä kirjoiteta muuta kuin
kuolinilmoitus, joita surettaa lukea.

Anonyymi kirjoitti:

Paljon ihmisiä kuolee verrattain nuorena, mutta ei heistä kirjoiteta muuta kuin
kuolinilmoitus, joita surettaa lukea.

Nytki oli ihan nuoria urheiljoitaki kuollu , oli ilta-sanomissa,

tuntuu kuin nykyisin ihmisiä tapetaan ja muutenki kuolee enemmän nuorena kuin ennenen,

oli muös Marionista juttua,
hänellä ei ollu aina helppoa elämässä,

hän oli harvinaisen lahjaks LOISTAVA artisti,
harmi että oli hänelläki vaikeita aikoja,
olisko niitten vaikeuksien takia kuollu aivan liian nuorena vain 58 vuotiaana,

tunnen surua hänen vuokseen,
otan osaa

Anonyymi kirjoitti:

Nytki oli ihan nuoria urheiljoitaki kuollu , oli ilta-sanomissa,

tuntuu kuin nykyisin ihmisiä tapetaan ja muutenki kuolee enemmän nuorena kuin ennenen,

oli muös Marionista juttua,
hänellä ei ollu aina helppoa elämässä,

hän oli harvinaisen lahjaks LOISTAVA artisti,
harmi että oli hänelläki vaikeita aikoja,
olisko niitten vaikeuksien takia kuollu aivan liian nuorena vain 58 vuotiaana,

tunnen surua hänen vuokseen,
otan osaa

Lue lisää

Ei Marion ole kuollut, vaan Marjorie, joka taisi olla hänen taiteilijanimensä.
Minulla on vähän muistikuvia hänestä, mutta aina on surullista,
kun "ennen aikojaan" kuolee tai kuoleepa ihminen milloin vain.
Se on suuri menetys läheisille, jotka jäävät ikävöimään, mutta se on elämän kierto.

Anonyymi kirjoitti:

Nytki oli ihan nuoria urheiljoitaki kuollu , oli ilta-sanomissa,

tuntuu kuin nykyisin ihmisiä tapetaan ja muutenki kuolee enemmän nuorena kuin ennenen,

oli muös Marionista juttua,
hänellä ei ollu aina helppoa elämässä,

hän oli harvinaisen lahjaks LOISTAVA artisti,
harmi että oli hänelläki vaikeita aikoja,
olisko niitten vaikeuksien takia kuollu aivan liian nuorena vain 58 vuotiaana,

tunnen surua hänen vuokseen,
otan osaa

Lue lisää

Niistä nuorten kuolemista , monilla on epäterveelliset elintavat , juovat energia juomia johon moni on kuollut kun ivat ottaneet sitä alkoholin kanssa.
Monella nuorella ei ole samaa peruskuntoa kun meillä vanhoilla on ollut koska meitä ei kukaan esim kouluun kuskaillu saatiin taivaltaa koulumatkat kävellen ilma kun ilma. Töitäkin tehtiin kotona sitä sanottiin auttamiseksi , ei meidän ajan nuoret majaillut koskaan sohvalla , vaan aina oli jotain tekemistä siksi saatiin hyvä kunto . Nykyajan lapsilta ei edes vaadita pahemmasti mitään, tiskikoneen täyttökin on ihan kamala työ monelle. . Ulkona eivät ole vaan sisällä vahdataan nettiä päivät päästään
En muista kuoliko minun lapsuudessani nuoria , vaikka silloin teinin mielestä oli jo kolmikymppinenkin vanhus . Joten elämän tyyli vaikuttaa ihmiseen enemmän kun sitä edes luulee. .

Anonyymi kirjoitti:

Niistä nuorten kuolemista , monilla on epäterveelliset elintavat , juovat energia juomia johon moni on kuollut kun ivat ottaneet sitä alkoholin kanssa.
Monella nuorella ei ole samaa peruskuntoa kun meillä vanhoilla on ollut koska meitä ei kukaan esim kouluun kuskaillu saatiin taivaltaa koulumatkat kävellen ilma kun ilma. Töitäkin tehtiin kotona sitä sanottiin auttamiseksi , ei meidän ajan nuoret majaillut koskaan sohvalla , vaan aina oli jotain tekemistä siksi saatiin hyvä kunto . Nykyajan lapsilta ei edes vaadita pahemmasti mitään, tiskikoneen täyttökin on ihan kamala työ monelle. . Ulkona eivät ole vaan sisällä vahdataan nettiä päivät päästään
En muista kuoliko minun lapsuudessani nuoria , vaikka silloin teinin mielestä oli jo kolmikymppinenkin vanhus . Joten elämän tyyli vaikuttaa ihmiseen enemmän kun sitä edes luulee. .

Lue lisää

Toden totta,
ennen lapstenki piti osallistua maalla töihin ihan pienestä asti heti kun harvapysi kädessä,

se mua onki suuretsi ihmetyytäny, kun nykyisin pidetää suurta mölyä lasten käyttämisestä työvoimana, varsinki kiinassa ja ulkomailla,
kun
muistan omaa lapsuutani, itse olin valtavan onnelinen kun minulle annetti jotain työtä esm. mummolassa kun olin pieni, siitä olen ollu koko ikäni valtavan kiitollinen kun sai osallistua muitten mukana työntekoon vaikka lapsi oliki,
ihan pienenä sain puistella pieniä mattoja 'sain hake liiteristä puita hällään, silloin puilla lämitettiin hällää ja muitaki huoneita, ym vastaavaa,
mummo vain ararotti ettei liian suurta taakaa saa ottaa ettei selkä tai muu paikka vaurioidu,

joskus tuntuu aivan hullulta kun lapset eisaa osallistua kotihommiin se kun on väätin käytettyä lapsityövoimaa, nyky sivistyny maailma ei käsitä että lapset tekee mielellään ja samalla oppivat tekemään työtä ja lapset kokee että he ovat hyväksyttyjä ihmisiä aikuistenki maailmassa kun saavat tehdä oman kykynsä ja voimiensa mukaista työtä kuten aikuisetki.

Anonyymi kirjoitti:

Toden totta,
ennen lapstenki piti osallistua maalla töihin ihan pienestä asti heti kun harvapysi kädessä,

se mua onki suuretsi ihmetyytäny, kun nykyisin pidetää suurta mölyä lasten käyttämisestä työvoimana, varsinki kiinassa ja ulkomailla,
kun
muistan omaa lapsuutani, itse olin valtavan onnelinen kun minulle annetti jotain työtä esm. mummolassa kun olin pieni, siitä olen ollu koko ikäni valtavan kiitollinen kun sai osallistua muitten mukana työntekoon vaikka lapsi oliki,
ihan pienenä sain puistella pieniä mattoja 'sain hake liiteristä puita hällään, silloin puilla lämitettiin hällää ja muitaki huoneita, ym vastaavaa,
mummo vain ararotti ettei liian suurta taakaa saa ottaa ettei selkä tai muu paikka vaurioidu,

joskus tuntuu aivan hullulta kun lapset eisaa osallistua kotihommiin se kun on väätin käytettyä lapsityövoimaa, nyky sivistyny maailma ei käsitä että lapset tekee mielellään ja samalla oppivat tekemään työtä ja lapset kokee että he ovat hyväksyttyjä ihmisiä aikuistenki maailmassa kun saavat tehdä oman kykynsä ja voimiensa mukaista työtä kuten aikuisetki.

Lue lisää

Muistan kun piti tiskata kotona kun oli 13 vuotias oikein vihasin tiskaamista mutta ei saanut mennä ulos jos ei tiskannut joten kiukuspäissäön sitä sitten tiskasi .
Omilleni Laitoin myös tiskivuorot olivat hieman vanhempia mitä minä aikoinani.

Anonyymi kirjoitti:

Muistan kun piti tiskata kotona kun oli 13 vuotias oikein vihasin tiskaamista mutta ei saanut mennä ulos jos ei tiskannut joten kiukuspäissäön sitä sitten tiskasi .
Omilleni Laitoin myös tiskivuorot olivat hieman vanhempia mitä minä aikoinani.

Lue lisää

jooo ja minä muistan kun äiti opetti siivoomaan,
ja pisti minut luutuaan lattiat ja portaat,
jos ei tullu kerralla täysin hyvin
niin äiti pisti minut uudelleen siivoomaan ja konttaamaan luutulla koko lattiat ja portaat, se jäi mileen että NURKKIA myöten pitää siivota silloin kun siivoaa.
ja sitä ole toteuttanu koko elämäni ajan.

Anonyymi kirjoitti:

jooo ja minä muistan kun äiti opetti siivoomaan,
ja pisti minut luutuaan lattiat ja portaat,
jos ei tullu kerralla täysin hyvin
niin äiti pisti minut uudelleen siivoomaan ja konttaamaan luutulla koko lattiat ja portaat, se jäi mileen että NURKKIA myöten pitää siivota silloin kun siivoaa.
ja sitä ole toteuttanu koko elämäni ajan.

Lue lisää

lisäys,


hassu juttu, mutta mua ei haitannu enkä suuttunu kun piti siivota uudeleen,
mä aattelin vaan että jaaaa että pitää siivota tarkempaan, otin siis opikseni,
mun äiti oli kiltti,
joskus tutui että liianki kiltti,
minä kun tykkäsin kun minunki työpanosta tarvittiin ja arvostettiin,
sain koke että minäki olen ihan arvokas ihminen, kelpaan jopa töihin.

Joo-o. Voi luoja.

joooo kyllä siinä meni monen julkkiksen naama nyt totiseksi,

ja koko suomen kansa järkyttyi,

pistää miettimään ,

Anonyymi kirjoitti:

joooo kyllä siinä meni monen julkkiksen naama nyt totiseksi,

ja koko suomen kansa järkyttyi,

pistää miettimään ,

Tapahtuu näitä muittenkin kuin julkkisten keskuudessa.

Yksittäistapaus se on. Ei ole mitään salamyhkäistä suurempaa suunnitelmaa.

Yksittäistapauksia ne ovat sikäli, että jokainen tapaus on erilainen,
ei muilla tapauksilla ole toisiinsa yhteyttä kuin niillä kun
äärioikeistolaiset puukottavat maahanmuuttajataustaisia lapsia.

Persut lietsovat väkivaltaa.

Anonyymi kirjoitti:

Yksittäistapauksia ne ovat sikäli, että jokainen tapaus on erilainen,
ei muilla tapauksilla ole toisiinsa yhteyttä kuin niillä kun
äärioikeistolaiset puukottavat maahanmuuttajataustaisia lapsia.

Lue lisää

kyllä nykyisin yleisintä on että aina on puoliso tai entinen puoliso tapettu,
ei lastenkaan kimpuun niin usein käydä,
hulluja on jo liikaa vapaana, kaikki vankilaan tai hullujen huoneeseen.

Anonyymi kirjoitti:

kyllä nykyisin yleisintä on että aina on puoliso tai entinen puoliso tapettu,
ei lastenkaan kimpuun niin usein käydä,
hulluja on jo liikaa vapaana, kaikki vankilaan tai hullujen huoneeseen.

Lue lisää

Kamalaa se on kun joku katsoo oikeudekseen ottaa toisen ihmisen hengen .
Sellaista ei tiedetty olevankaan ennen vanhaan .yhden tapauksen muistan että
Joku poika oli tappanut isänsä,,kirveen kanssa , siitä puhuttiin kauan ja toivottiin että murhaaja saisi elinkautisen , en edes muista. Miten tappaja tuomittiin
Oli se kamala uutinen

Anonyymi kirjoitti:

Kamalaa se on kun joku katsoo oikeudekseen ottaa toisen ihmisen hengen .
Sellaista ei tiedetty olevankaan ennen vanhaan .yhden tapauksen muistan että
Joku poika oli tappanut isänsä,,kirveen kanssa , siitä puhuttiin kauan ja toivottiin että murhaaja saisi elinkautisen , en edes muista. Miten tappaja tuomittiin
Oli se kamala uutinen

Lue lisää

Henkirikokset on vähentyneet
https://yle.fi/a/74-20089158

Ongelma on laadussa

Juopot tappoivatoinen toisiaan jne

Nyt jos meneetaksiin niinriaskataan
Nuorisojengihakkaa vastaantulevan

Anonyymi kirjoitti:

Ongelma on laadussa

Juopot tappoivatoinen toisiaan jne

Nyt jos meneetaksiin niinriaskataan
Nuorisojengihakkaa vastaantulevan

Jengiväkivaltaakin liioitellaan. Ei se niin yleistä ole.

Anonyymi kirjoitti:

Jengiväkivaltaakin liioitellaan. Ei se niin yleistä ole.

Ennen ei media kaikkia asioita kirjoitellutkasn nykyisin kirjoitetaan kaikki ja liioitelkaan yli puolet
Että saa lukijoita.

Jooo ja mä en enään haluais olla olemassakaan, kuolisin jo mielelläni, jokapäivä kuvittelen miltä tuntuu kun kupsahtaa eikä enään elämä palaa,

kerran kaatua kupsahdin kun kompastuin johonki törröttävään naulaan, löin pääni ja verta tuli melkosesti, enkä itte päässy ylös, joku soitti ampulanssain ja vei sairaalaan,
oli lievä aivotäräys kuulemma,

siinä kaatuissani kävi välähdyksenomaisesti ajatus että tähänkö päättyi mun elämä, jotenki tuntu kuin olisi loppu ollu lähellä tai jotenki kuin kuolema olisi koskettanu mua,

olin jo yli 80+ joten kuolema olisi ollu ihan jo paikalaan,
mutta se oli vain aivotärsky,
eikä sen kummempaa,

joka päivä haluaisin jo kuolla,
mutt ku ei kuole on pakko vaan elää, ties kuinka vanhaksi,
en kiittele elämästä sanompa vain että paska reissu mutta tulipa tehtyä luoja tietää minusta ihan kaiken joten mun ei tarvi teeskennellä kellekään yhtiköäs mitään,
menen mielelläni luojani tykö, ja sanon tässä nyt oon kelpaanko,

tuntuu jotenki ihan hullulta, kun ihminen koittaa elää viimesen päälle jumalan sanan mukaisesti ja on elänykki, niin siltiki papit huutaa kurkku suorana se ei riitä, siksi en yritäkkää yhtikäs mitään vaan sanon luojalleni tiedät kaiken paremmin kuin minä tässä olen vikoineni ha hyvine puolisnei kelpaanko,
jos en kelpaa menen sitte sinne minne se jumala minun laittaa, vaikka hevettiin jos semmonen on olemassa, itte ku en pysty valikoimaan kaikki on jumalan päätettävänä.

jooo, ja elämän halu katoaa,
vanha ihminen muuttuu apaattiseksi, alotekyvyttömäksi,
haluis vain kuolla,

millähän konstilla noi nuoremmat kuolee kun ne näyttää kuolevan viisikympisenä jopa nuorempanaki,
mikähän konsti niillä on lopettaa päivänsä, kun meikäläinen ei kertakaikkiaan keksi keinoa millä pääsis nukkumaan ijäistä unta, eipä sitten enään vituttas nämä hullut jjatkuvat uhkaavat sota uutiset eikä muutkaa sekopää uutiset kun ihmiset tappaa toisiaan, jatkuvasti joku pariskunta on kuollu tai toinen henkihieverissä sairaalassa hakattuna, tai puukotettuna,
eipä olisi nuorempana uskonu kuinkka hulluksi tämä maailma meneekään,
ihmisillä ei ole töitä, ei rahaa, ja maailima ympärillä on ihan hullu,

Niin ja noilla puttinin hyökkäys sodalla ja kaikilla tapahtumilla on myös suomeen suuri vaikutus,
mun mielestä koko suomi on ihan seksi,
ainaki tuntuu siltä
vain kamalia uutisia jokatuutista,
kaiken huippu
jännitettään ameriina presidentin vaaleja aivan hirmusti,
aivan kuin omat vaalit olisi menossa,
ikävä-kyllä jännitys tarttuu meihin kansalaisiinki,
tulee kysmys,,,,,, kuinka meidän käy,,,,, ????

Anonyymi kirjoitti:

Niin ja noilla puttinin hyökkäys sodalla ja kaikilla tapahtumilla on myös suomeen suuri vaikutus,
mun mielestä koko suomi on ihan seksi,
ainaki tuntuu siltä
vain kamalia uutisia jokatuutista,
kaiken huippu
jännitettään ameriina presidentin vaaleja aivan hirmusti,
aivan kuin omat vaalit olisi menossa,
ikävä-kyllä jännitys tarttuu meihin kansalaisiinki,
tulee kysmys,,,,,, kuinka meidän käy,,,,, ????

Lue lisää

Ei suomalaisilla ole suurempaa hätää, mutta levoton ja sotaisa maailma
ulkopuolellamme aiheuttaa joskus ihan ahdistusta, kun uutisia niistä
kuulee ja näkee joka päivä.
Uutisiakin on kuitenkin seurattava, että pysyy ajan tasalla maailmanmenosta
ja ehkä joku päivä tulee hyväkin uutinen: Putin on päässyt muitten diktaattorien
joukkoon tuonpuoleiseen ja sota loppuu.

Anonyymi kirjoitti:

Ei suomalaisilla ole suurempaa hätää, mutta levoton ja sotaisa maailma
ulkopuolellamme aiheuttaa joskus ihan ahdistusta, kun uutisia niistä
kuulee ja näkee joka päivä.
Uutisiakin on kuitenkin seurattava, että pysyy ajan tasalla maailmanmenosta
ja ehkä joku päivä tulee hyväkin uutinen: Putin on päässyt muitten diktaattorien
joukkoon tuonpuoleiseen ja sota loppuu.

Lue lisää

putinin kuolemaa varmasti oottaa puoli maailmaa,
on se kumma kun ne eivät vielä ole sitä teilanneet,
saihan ameriikkalisetki Bin-Laden tapettua vaikka oli piiloutunu afriikan erämihin,
ja monta muutaki diktaaroria on vat saaneet pois päiviltä
ja sodat vähenee jospa joskus loppuis kokonaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei suomalaisilla ole suurempaa hätää, mutta levoton ja sotaisa maailma
ulkopuolellamme aiheuttaa joskus ihan ahdistusta, kun uutisia niistä
kuulee ja näkee joka päivä.
Uutisiakin on kuitenkin seurattava, että pysyy ajan tasalla maailmanmenosta
ja ehkä joku päivä tulee hyväkin uutinen: Putin on päässyt muitten diktaattorien
joukkoon tuonpuoleiseen ja sota loppuu.

Lue lisää

Jos Puttin heittää soppalusikkasa nurkkaan , niin toinen samanlainen tulee tilalle. Se maa ei demogratiaksi muutu ! Eikä lähi idän maat myöskään.

Anonyymi kirjoitti:

Ei suomalaisilla ole suurempaa hätää, mutta levoton ja sotaisa maailma
ulkopuolellamme aiheuttaa joskus ihan ahdistusta, kun uutisia niistä
kuulee ja näkee joka päivä.
Uutisiakin on kuitenkin seurattava, että pysyy ajan tasalla maailmanmenosta
ja ehkä joku päivä tulee hyväkin uutinen: Putin on päässyt muitten diktaattorien
joukkoon tuonpuoleiseen ja sota loppuu.

Lue lisää

Jos Puttiin heittää soppalusikkasa nurkkaan , niin toinen samanlainen tulee tilalle. Se maa ei demogratiaksi muutu ! Eikä lähi idän maat myöskään.

Anonyymi kirjoitti:

Niin ja noilla puttinin hyökkäys sodalla ja kaikilla tapahtumilla on myös suomeen suuri vaikutus,
mun mielestä koko suomi on ihan seksi,
ainaki tuntuu siltä
vain kamalia uutisia jokatuutista,
kaiken huippu
jännitettään ameriina presidentin vaaleja aivan hirmusti,
aivan kuin omat vaalit olisi menossa,
ikävä-kyllä jännitys tarttuu meihin kansalaisiinki,
tulee kysmys,,,,,, kuinka meidän käy,,,,, ????

Lue lisää

Minua on alkanut USAn vaalit kiinnostaa. Lähinnä varmasti siksi, että toivon todella kovasti Harrisin voittoa, hän on Ukrainan tukija selkeästi ja muutenkin fiksun oloinen, tyylikäs ja viehättävä rouva.
Trump on minulle jonkinlainen kauhistus, äkkipikainen ja Venäjä-mielinenkin, ja sellaista ei nyt kaivata.

Anonyymi kirjoitti:

Jos Puttiin heittää soppalusikkasa nurkkaan , niin toinen samanlainen tulee tilalle. Se maa ei demogratiaksi muutu ! Eikä lähi idän maat myöskään.

Eihän siellä 500 vuoteen mikään muutu, mutta sotatilanne ainakin pysähtyisi
hetkeksi, kun "Suuri idioottijohtaja" poistuisi näyttämöltä ennen seuraavaa.
Ukraina saisi ehkä etulyöntiaseman vähäksi aikaa parantaa asemiaan.

Anonyymi kirjoitti:

putinin kuolemaa varmasti oottaa puoli maailmaa,
on se kumma kun ne eivät vielä ole sitä teilanneet,
saihan ameriikkalisetki Bin-Laden tapettua vaikka oli piiloutunu afriikan erämihin,
ja monta muutaki diktaaroria on vat saaneet pois päiviltä
ja sodat vähenee jospa joskus loppuis kokonaan.

Lue lisää

Miten Putinin saisi teilattua ? Se täytyisi tapahtua omien tekemänä
ja kun oligarkit tukevat Putinia, että Putin tukisi heitä,
kuka Putinin eliminoisi ?
Oligarkkien asema romahtaisi jos Putin olisi poissa pelistä,
mutta sekin päivä tulee. Mitä siloin tapahtuu Venäjällä ?
Sisällissota vai mitä ?

Anonyymi kirjoitti:

Minua on alkanut USAn vaalit kiinnostaa. Lähinnä varmasti siksi, että toivon todella kovasti Harrisin voittoa, hän on Ukrainan tukija selkeästi ja muutenkin fiksun oloinen, tyylikäs ja viehättävä rouva.
Trump on minulle jonkinlainen kauhistus, äkkipikainen ja Venäjä-mielinenkin, ja sellaista ei nyt kaivata.

Lue lisää

No Harrisia varmaan länsimaissa suurin osa kannattaakin. Vaihtoehto olisi huono. Myös Suomen kannalta......

Anonyymi kirjoitti:

Jos Puttiin heittää soppalusikkasa nurkkaan , niin toinen samanlainen tulee tilalle. Se maa ei demogratiaksi muutu ! Eikä lähi idän maat myöskään.

Demokratiasta on taistelva muuten oikeisto katsoo sen tarpeettomaksi

Anonyymi kirjoitti:

putinin kuolemaa varmasti oottaa puoli maailmaa,
on se kumma kun ne eivät vielä ole sitä teilanneet,
saihan ameriikkalisetki Bin-Laden tapettua vaikka oli piiloutunu afriikan erämihin,
ja monta muutaki diktaaroria on vat saaneet pois päiviltä
ja sodat vähenee jospa joskus loppuis kokonaan.

Lue lisää

Mutta sota jatkuu siltikin jos joltain otetaan henki, koska aina on seuraava pamppu joka menee tilalle .
Puhuminen ei näille vissiin ole se keino mikä auttaa, sillä olisihan sota jo loppunut aikoja sitten . Esim Israel/ Palestiina ovat sotineet niin kauna kun minäolen elänyt
En ymmärrä miten sotaa haastavat ihmiset voivat nukkua yönsä tietäen että nuoria miehiä kuolee ja lapset pelkäävät saaden elinikäisiä traumoja , naiset yrittävät heitä suojella ja paeta pommisuojiin joka on tullut heille elämän tavaksi .
Itse en voisi nukkua jos olisin aiheuttanut toiselle ihmiselle kärsimystä .
Joka kerta kun näkee näitä uutisia joissa itkevät ihmiset ovat kuolleiden omaistensa ääressä niin tuntee elämän tuskaa .
Mikseivät pysty keskustelemaan asioista. Kuten ihmisten pitäisi .
Siis mikään muu ei lopeta sotaa kun että ne jotka sitä lietsovat lopettaisivat sen ja tulisi rauha . Jota ihmiset todella haluavat .

Anonyymi kirjoitti:

Jos Puttin heittää soppalusikkasa nurkkaan , niin toinen samanlainen tulee tilalle. Se maa ei demogratiaksi muutu ! Eikä lähi idän maat myöskään.

Demokratiasta on taisteltava sanoin ei sotien

Naama umpeen! Mikä prk*een vahti sä olet. Tänne saa kirjottaa mitä kukin tykkää. Ja piste !

Anonyymi kirjoitti:

Naama umpeen! Mikä prk*een vahti sä olet. Tänne saa kirjottaa mitä kukin tykkää. Ja piste !

Kyllä olisi parempi, että politiikasta keskustelijat menisivät 70+ palstalle. Pidettäisiin tämä palsta muille aiheille.

Surusta se alkoi tämä ketju, sehän on puheessakin usein niin että aiheen muuttuu Siis ihan tavallista kommunikointia

Ei omat lapset mielestäni muutu heillä vaan on se oma elämänsä ja perheensä.
Kyllä minunkin nuoremmainen on ihan vaan kuten aina,
ei Ole mennyt ammatti päähän

Yhteiskunta on rakennettu siten että kunta huolehtii vanhoista , en minä ainakaan edes odottaakkaan että lapset tulisivat minua auttelemaan koska olen kasvattanut heidät sen yhteiskunta tavan mukaan kuten se on suunniteltu . Sitten on kuntia joilla ei Ole henkilöitä jotka edes lukevat lakia asioista vaan joku vaan kylmästi määrää miten vanhan on oltava.
Siis yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia vanhoista siksi olemaan työelämässä maksanert verojakin

Saan minäkin toki soitttaa lapsille jos tarvitsee apua . Ja tulevat, mutta harvoin olen soittanut ja saanut apua .
Ei ole lasten velvollisuus auttaa, tekevät omasta tahdostaan ketkä tekevät .

Anonyymi kirjoitti:

Yhteiskunta on rakennettu siten että kunta huolehtii vanhoista , en minä ainakaan edes odottaakkaan että lapset tulisivat minua auttelemaan koska olen kasvattanut heidät sen yhteiskunta tavan mukaan kuten se on suunniteltu . Sitten on kuntia joilla ei Ole henkilöitä jotka edes lukevat lakia asioista vaan joku vaan kylmästi määrää miten vanhan on oltava.
Siis yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia vanhoista siksi olemaan työelämässä maksanert verojakin

Saan minäkin toki soitttaa lapsille jos tarvitsee apua . Ja tulevat, mutta harvoin olen soittanut ja saanut apua .
Ei ole lasten velvollisuus auttaa, tekevät omasta tahdostaan ketkä tekevät .

Lue lisää

Miksi lapset eivät saa auttaa, ei ole totta !

Minulla on samoja surullisia ja kaipaavia tunteita.
Ei ole enää ketään, kelle hellyyttään antaisi
ja keltä sitä saisi.

Ikävöinti on yksi kauheimpia asioita elämässä.
Kuinka vähän varaan ihminen jääkään,
kun elämäkumppani poistuu tästä maailmasta.
Joutuu kamppailemaan myös masennusta ja ahdistusta vastaan.
Eikä muuta helpotusta ole kuin itku.

Kuinkahan kauan oma vanha räpiköivä sydämeni vielä jaksaa
tätä kaipausta ja yksinäisyyttä ?

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on samoja surullisia ja kaipaavia tunteita.
Ei ole enää ketään, kelle hellyyttään antaisi
ja keltä sitä saisi.

Ikävöinti on yksi kauheimpia asioita elämässä.
Kuinka vähän varaan ihminen jääkään,
kun elämäkumppani poistuu tästä maailmasta.
Joutuu kamppailemaan myös masennusta ja ahdistusta vastaan.
Eikä muuta helpotusta ole kuin itku.

Kuinkahan kauan oma vanha räpiköivä sydämeni vielä jaksaa
tätä kaipausta ja yksinäisyyttä ?

Lue lisää

Kestät sinä
olenhan minä täällä,
sinun tuntematon ystäväsi,
huomaa olen sinun tuntematon ystäväsi,

minäki olen menettäny puolisoni jo yli kymmenen vuotta sitten,

olen oppinu elämään ihan yksin, tietenki hän usein tulee mielee melkein päivittäin, mutta kuvittelen hän on töissä tai matkoilla ja tulee joskus kotiin, tai että sitten kun minä kuolen näenköhän hänet tai muistaako hän enään minua vai onko hänellä enkeli siellä mua parempi ja mieleisenpi , heh kaikenlaisia hassuja ajatuksia voi pyötiä pääässä mutta en anna niitten häititä tätä maanpäällistä elämääni, ne ovat vain mun mielikuvitusta ,
ja onhan mulla paljon muuta tekemistä täällä elävien joukossa, kuten huolehtia omasta itsestäni , ulkoilla ja toimittaa asioita kaupungilla, ym. yksinäisen ihmisen pakollisia toimia,

kyllä kaipaisin läheisyyttä ja sitä lämpöä jota sain puolisoltani,
se oli silloin meidän avioliitto kesti 54 vuotta kunnes kuolema erotti,
joskus kysyn " erottaako kuolema "
koska EN ole edes etsiny uutta kumppania, höh,

mutta
pakko on tätä vanhan ihmisen elämää elää yksinki
vaikka tämä vanhuus ottaa tosi lujille,

Anonyymi kirjoitti:

Kestät sinä
olenhan minä täällä,
sinun tuntematon ystäväsi,
huomaa olen sinun tuntematon ystäväsi,

minäki olen menettäny puolisoni jo yli kymmenen vuotta sitten,

olen oppinu elämään ihan yksin, tietenki hän usein tulee mielee melkein päivittäin, mutta kuvittelen hän on töissä tai matkoilla ja tulee joskus kotiin, tai että sitten kun minä kuolen näenköhän hänet tai muistaako hän enään minua vai onko hänellä enkeli siellä mua parempi ja mieleisenpi , heh kaikenlaisia hassuja ajatuksia voi pyötiä pääässä mutta en anna niitten häititä tätä maanpäällistä elämääni, ne ovat vain mun mielikuvitusta ,
ja onhan mulla paljon muuta tekemistä täällä elävien joukossa, kuten huolehtia omasta itsestäni , ulkoilla ja toimittaa asioita kaupungilla, ym. yksinäisen ihmisen pakollisia toimia,

kyllä kaipaisin läheisyyttä ja sitä lämpöä jota sain puolisoltani,
se oli silloin meidän avioliitto kesti 54 vuotta kunnes kuolema erotti,
joskus kysyn " erottaako kuolema "
koska EN ole edes etsiny uutta kumppania, höh,

mutta
pakko on tätä vanhan ihmisen elämää elää yksinki
vaikka tämä vanhuus ottaa tosi lujille,

Lue lisää

Kiitos ystäväni, olet niin kiltti, sympaattinen ja lohdullinen.
En ole vielä tottunut enkä ehdi koskaan tottua olemaan ilman rakkaintani,
mutta pakko on mennä päivä kerrallaan eteenpäin tätä
merkityksetöntä elämää.
Lujille ottaa. Tosi lujille. Joutuu taistelemaan itsensä kanssa
monessa asiassa ja itsensä puolesta.

Puolison menettäminen on aina paha ja surullinen juttu,

mutta me puolison kanssa kun olimme molemmat työelämässä,
me myös opittiin elämään itsenäistäki elämää
joten en ollu niin riippuvainen vain hänen olemassa olostaa, olihan meillä yhteiset jälkeläiset lapsenlapsineen,

osaan myös elää yksin ,
jotenki oli pakko oppia elämään yksinki,

tietenki joskus hali-pula useinki on vaivannu, mutta olen täyttäny sen puhekaverilla,
nykyisin vaan pyhekaveritki ovat harveneet, onneksi on jälkeläisiä jos oikein suuri hätä tulee käännyn heidän puoleen,
vaikka enemmäki haluaisin elää ihan omaa yksinäistä elämääni noitten vähäisten harrastusteni parissa, vaikka neki vanhemuuten vähenee, se ny on luonnonlaki, kohta ei minuakaa oo enään olemassa,

" tuuli kun käy ylitseni ei minua enään ole, eikä asuinpaikkani mua enään tunne "
se on raamatus sanssa sanottu.

Anonyymi kirjoitti:

Puolison menettäminen on aina paha ja surullinen juttu,

mutta me puolison kanssa kun olimme molemmat työelämässä,
me myös opittiin elämään itsenäistäki elämää
joten en ollu niin riippuvainen vain hänen olemassa olostaa, olihan meillä yhteiset jälkeläiset lapsenlapsineen,

osaan myös elää yksin ,
jotenki oli pakko oppia elämään yksinki,

tietenki joskus hali-pula useinki on vaivannu, mutta olen täyttäny sen puhekaverilla,
nykyisin vaan pyhekaveritki ovat harveneet, onneksi on jälkeläisiä jos oikein suuri hätä tulee käännyn heidän puoleen,
vaikka enemmäki haluaisin elää ihan omaa yksinäistä elämääni noitten vähäisten harrastusteni parissa, vaikka neki vanhemuuten vähenee, se ny on luonnonlaki, kohta ei minuakaa oo enään olemassa,

" tuuli kun käy ylitseni ei minua enään ole, eikä asuinpaikkani mua enään tunne "
se on raamatus sanssa sanottu.

Lue lisää

Meilläkin oli omat juttumme, omia ja yhteisiä ystäviä
harrastusten puitteissa,
mutta kyllä tuli maailmasta niin tyhjää ja lohdutonta, kun yksin jäi.
Puolisoni oli kaikkea mitä elämänkumppanilta voi toivoa,
hän oli hyvin moniulotteinen ihminen,
kiltti, lämminsydäminen, älykäs, nopeaälyinen, terävä-älyinen,
älykästä huumoria viljelevä.
Pidin itseäni maailman onnellisimpana ihmisenä,
kun sellaisen aarteen kohtasin ja pidän vieläkin,
että sellaisen onnen sain kokea.
Menetys on sitten vastaavasti sitä suurempi.
Olimme hyvin kiintyneitä toisiimme.
Puolin ja toisin arvostimme toisiamme suuresti,
keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä.
En ihmettele, että vieläkin tunnen pudonneeni tyhjyyteen.
Terveyteni lähti nopeasti menemään alaspäin yksin jäätyäni.
Ihminen kun on psykofysiologinen olento,
kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Yritän olla realisti. Elämänkierto on tällainen, mutta ei se minua lohduta.
Onneksi voimme vaihtaa ajatuksia tästäkin asiasta.
Se helpottaa vähän.
Mikäänhän ei koskaan kaipausta vie pois.
En pelkää kuolemasta puhumista enkä kuolemaa itseään.
Toivon vain, että se olisi mahdollisimman helppo.
Olen valmis lähtemään vaikka heti.

Jos terveyteni ei olisi ollut esteenä olisin halunnut yksin jäätyäni
mennä johonkin vapaaehtoistoimintaan auttamaan ihmisiä,
mutta ei minusta ollut siihen.
Voin enää yrittää pitää itseäni jossakin kunnossa,
että selviytyisin arjestani itsenäisesti,
kun ei ole oikein ketään keltä apuakaan pyytäisi.

Myötätunnolla ajattelen kaltaisiani yksinäisiä, meitä on paljon.
Me olemme "väliinputoajia" mekin.
Tulemme vielä toimeen nippanappa,
siksi ei ole edellytyksiä saada palveluja,
ei edes yhtä kotihoitajan käyntiä viikossa,
että jonkun ihmisen tietäisi tapaavansa vartin verran kerran viikossa.

Yksityisfirmoista voi tilata apua ja "seurustelu-upseerinkin" (naisen tai miehen),
ulkoilukaveriksi tai vaikka pelaamaan korttia tai kahvitteluseuraksi,
mutta se tulee liian kalliiksi pieneläkeläiselle, kun hallitus pienentää kotitalousvähennystä, jota saisi hoivafirman palvelusta.
Pitää avata vaikka televisio seuran korvikkeeksi.

Anonyymi kirjoitti:

Meilläkin oli omat juttumme, omia ja yhteisiä ystäviä
harrastusten puitteissa,
mutta kyllä tuli maailmasta niin tyhjää ja lohdutonta, kun yksin jäi.
Puolisoni oli kaikkea mitä elämänkumppanilta voi toivoa,
hän oli hyvin moniulotteinen ihminen,
kiltti, lämminsydäminen, älykäs, nopeaälyinen, terävä-älyinen,
älykästä huumoria viljelevä.
Pidin itseäni maailman onnellisimpana ihmisenä,
kun sellaisen aarteen kohtasin ja pidän vieläkin,
että sellaisen onnen sain kokea.
Menetys on sitten vastaavasti sitä suurempi.
Olimme hyvin kiintyneitä toisiimme.
Puolin ja toisin arvostimme toisiamme suuresti,
keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä.
En ihmettele, että vieläkin tunnen pudonneeni tyhjyyteen.
Terveyteni lähti nopeasti menemään alaspäin yksin jäätyäni.
Ihminen kun on psykofysiologinen olento,
kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Yritän olla realisti. Elämänkierto on tällainen, mutta ei se minua lohduta.
Onneksi voimme vaihtaa ajatuksia tästäkin asiasta.
Se helpottaa vähän.
Mikäänhän ei koskaan kaipausta vie pois.
En pelkää kuolemasta puhumista enkä kuolemaa itseään.
Toivon vain, että se olisi mahdollisimman helppo.
Olen valmis lähtemään vaikka heti.

Jos terveyteni ei olisi ollut esteenä olisin halunnut yksin jäätyäni
mennä johonkin vapaaehtoistoimintaan auttamaan ihmisiä,
mutta ei minusta ollut siihen.
Voin enää yrittää pitää itseäni jossakin kunnossa,
että selviytyisin arjestani itsenäisesti,
kun ei ole oikein ketään keltä apuakaan pyytäisi.

Myötätunnolla ajattelen kaltaisiani yksinäisiä, meitä on paljon.
Me olemme "väliinputoajia" mekin.
Tulemme vielä toimeen nippanappa,
siksi ei ole edellytyksiä saada palveluja,
ei edes yhtä kotihoitajan käyntiä viikossa,
että jonkun ihmisen tietäisi tapaavansa vartin verran kerran viikossa.

Yksityisfirmoista voi tilata apua ja "seurustelu-upseerinkin" (naisen tai miehen),
ulkoilukaveriksi tai vaikka pelaamaan korttia tai kahvitteluseuraksi,
mutta se tulee liian kalliiksi pieneläkeläiselle, kun hallitus pienentää kotitalousvähennystä, jota saisi hoivafirman palvelusta.
Pitää avata vaikka televisio seuran korvikkeeksi.

Lue lisää

En tiedä mitä sanoisin,
juttusi teki totiseksi, sanat katosi, otan osaa sinun suureen suruusi,


......
itse elin toisenlaisen avioliiton, nuoruuden rakkauteni kanssa, täysin olimme kokemattomia " lapsia " tavalaan,

joten me tavallaan kasvoimme vasta avioliitossa 19 vuotiaasta lähtien ehkä aikuisuuteen, sitten vuosien kuluessa ja opettaessa,
" vihkikaavan mukaan kunnes kuolema erottaa "
lapsia syntyi heti alusta vuodenvälein,
joten mikään ei ollut itsestään selvää
vaan meidän oli kasvettava lasten mukana ,
meitä viisammat sanoiki,
" lapset kyllä kasvattaa vanhemmatki " huh

olisi liian pitkä tarina kerrottavaksi lyhyesti,

elämä ei ollu helppoa,
kasvukipuja aikuiseksi oli ehkä puolisolla enemmän kuin minulla,

elämä näytti kaiken
onnen mutta myös nurjan puolensa
minä tietenki tartuin niihin pieniin onnen hetkiin
ja rakensin elämää niiten pohjalle,

tavallaan annoin puolisolle vapauden elää omalla tavalaan mun rinnalla,

aviohan ei koskaan ole pelkkää auvoista elämää ,
on hyvät ja pahat ajat ,

kun ne pannaan vaakakuppiin katsotaan kumpi painaa enemmän
sanoisin molemmat oli yhtä painavia
joten meidän elämä meni täysin vihkikaavan mukaisesti
oli ylä ja ala mäkeä
välillä tuntui olisimme eläny vuoristoradalla,

molemmat olimme siinä sivussa myös työelämässä kymmeniä vuosia, joten voristorataa riitti,

sen verran rankkaa oli elämä
etten koskaan enään puolison kuoleman jälkee edes haaveillu uudesta parisuhteesta,
yli viisikymmentä vuotta yhteistä elämää riittää yhdelle ihmiselle loppu elämäkseen,

yksin jäätyäni tietenki joskus hali-pula yllättää,
mutta se ei hallitse elämääni, se on vain kiva ajatus,
ja kun vanha ihminen tajuaa realimaailman,
mikä on tällähetkellä todellisuutta, se on vanhuus ,
---
minulle oma puoliso oli elämäni tärkein ihminen siis osa minua,
ohittaa lapsetki tärkeysjärjestyksessä,
samoin tiesin että kaiken " huluuden " keskellä minä oli puolisolleni se hänen elämänsä tärkein ihminen,
-- hän sai elää täyttä elämää minun rinnalla ja minä kestin kaiken,
tai sitten en ehkä olin rikki sisäisesti, välillä, heh,
mutta päällepäin vahva kestävä kuin kallio loppuun asti,
--- me molemmet uskoimme luojaan,
me olimme vain ihmisiä vikoinemme maailmassa,

uskon, hän on luojan luona siellä taivaassa
täysin kaiken anteeksi saanu
sillä hänhän oli vain ihminen,
kuitenki me molemmat teimme kaiken paraimman mukaan,
vaikka emme olleet täydellisiä virheettömiä ihmisiä,
me olimme vain ihmisiä hyvine ja huonoine puolinemme,
mutta
rakastimme toisamme koko yhteisen elämämme ajan,
kunnes kuolema erotti, kuten vihkikaavssa luvattiin,

avioliitto on kahden ihmisen yhteinen liitto jollon kahdesta tulee yksi,
me kasvoimme yhteen, me olimme kuin yksi ihminen lopulta ,
oman ihmisen rakkaus kestää kaiken
myös myrskynki jälkeen.

miten se raamattu sanookaan rakkaudesta,

" rakkaus on suurin kaikesta se kestää kaiken "
en muista tarkemmin, mutta jotain tuonne päin se on,

nyt elän täysin yksin, mennyt on mennyttä, ja jälkeläiset hommaa sitten hautaan kun sen aika on, he elävät omaa elämäänsä omine kiireineen omaa ihmisen elämää,

sori
ehkä meidän avioliitot siis parisuhteet olivat erilaisia, me elimme vain ihmisen elämää vikoinemme, mutt myös hyine puolineen,

itse koen että minulla on ollu HYVÄ RIKAS ELÄMÄ
siitä kiitos kuuluu vain ja yksin LUOJALLEMME !

ja puolisolleni sinne taivaaseen.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä mitä sanoisin,
juttusi teki totiseksi, sanat katosi, otan osaa sinun suureen suruusi,


......
itse elin toisenlaisen avioliiton, nuoruuden rakkauteni kanssa, täysin olimme kokemattomia " lapsia " tavalaan,

joten me tavallaan kasvoimme vasta avioliitossa 19 vuotiaasta lähtien ehkä aikuisuuteen, sitten vuosien kuluessa ja opettaessa,
" vihkikaavan mukaan kunnes kuolema erottaa "
lapsia syntyi heti alusta vuodenvälein,
joten mikään ei ollut itsestään selvää
vaan meidän oli kasvettava lasten mukana ,
meitä viisammat sanoiki,
" lapset kyllä kasvattaa vanhemmatki " huh

olisi liian pitkä tarina kerrottavaksi lyhyesti,

elämä ei ollu helppoa,
kasvukipuja aikuiseksi oli ehkä puolisolla enemmän kuin minulla,

elämä näytti kaiken
onnen mutta myös nurjan puolensa
minä tietenki tartuin niihin pieniin onnen hetkiin
ja rakensin elämää niiten pohjalle,

tavallaan annoin puolisolle vapauden elää omalla tavalaan mun rinnalla,

aviohan ei koskaan ole pelkkää auvoista elämää ,
on hyvät ja pahat ajat ,

kun ne pannaan vaakakuppiin katsotaan kumpi painaa enemmän
sanoisin molemmat oli yhtä painavia
joten meidän elämä meni täysin vihkikaavan mukaisesti
oli ylä ja ala mäkeä
välillä tuntui olisimme eläny vuoristoradalla,

molemmat olimme siinä sivussa myös työelämässä kymmeniä vuosia, joten voristorataa riitti,

sen verran rankkaa oli elämä
etten koskaan enään puolison kuoleman jälkee edes haaveillu uudesta parisuhteesta,
yli viisikymmentä vuotta yhteistä elämää riittää yhdelle ihmiselle loppu elämäkseen,

yksin jäätyäni tietenki joskus hali-pula yllättää,
mutta se ei hallitse elämääni, se on vain kiva ajatus,
ja kun vanha ihminen tajuaa realimaailman,
mikä on tällähetkellä todellisuutta, se on vanhuus ,
---
minulle oma puoliso oli elämäni tärkein ihminen siis osa minua,
ohittaa lapsetki tärkeysjärjestyksessä,
samoin tiesin että kaiken " huluuden " keskellä minä oli puolisolleni se hänen elämänsä tärkein ihminen,
-- hän sai elää täyttä elämää minun rinnalla ja minä kestin kaiken,
tai sitten en ehkä olin rikki sisäisesti, välillä, heh,
mutta päällepäin vahva kestävä kuin kallio loppuun asti,
--- me molemmet uskoimme luojaan,
me olimme vain ihmisiä vikoinemme maailmassa,

uskon, hän on luojan luona siellä taivaassa
täysin kaiken anteeksi saanu
sillä hänhän oli vain ihminen,
kuitenki me molemmat teimme kaiken paraimman mukaan,
vaikka emme olleet täydellisiä virheettömiä ihmisiä,
me olimme vain ihmisiä hyvine ja huonoine puolinemme,
mutta
rakastimme toisamme koko yhteisen elämämme ajan,
kunnes kuolema erotti, kuten vihkikaavssa luvattiin,

avioliitto on kahden ihmisen yhteinen liitto jollon kahdesta tulee yksi,
me kasvoimme yhteen, me olimme kuin yksi ihminen lopulta ,
oman ihmisen rakkaus kestää kaiken
myös myrskynki jälkeen.

miten se raamattu sanookaan rakkaudesta,

" rakkaus on suurin kaikesta se kestää kaiken "
en muista tarkemmin, mutta jotain tuonne päin se on,

nyt elän täysin yksin, mennyt on mennyttä, ja jälkeläiset hommaa sitten hautaan kun sen aika on, he elävät omaa elämäänsä omine kiireineen omaa ihmisen elämää,

sori
ehkä meidän avioliitot siis parisuhteet olivat erilaisia, me elimme vain ihmisen elämää vikoinemme, mutt myös hyine puolineen,

itse koen että minulla on ollu HYVÄ RIKAS ELÄMÄ
siitä kiitos kuuluu vain ja yksin LUOJALLEMME !

ja puolisolleni sinne taivaaseen.

Lue lisää

Hei, yksi viesti on poistettu epäasiallisena.
Onkohan se minun, jossa vastasin sinulle tähän ?
En vain pysty ymmärtämään mikä siinä olisi ollut ollut epäasiallista.
Kun luin sinun kirjoituksesi, tuli mieleen vanha kaunis laulu
"surua soi, kitara soi, niin hiljaa", mutta rakkaus voittaa kaiken
ja elämä on ollut rikasta, kun se parasta on ollut !
Eräältä ikääntyvältä kirjailijalta kysyttiin,
että jos hän toivoa ihan mitä vain, mitä hän toivoisi.
Hänen ensimmäinen toiveensa oli saada kuolla yhtä aikaa
puolisonsa kanssa.
Sitä minäkin olisin toivonut.

Anonyymi kirjoitti:

Hei, yksi viesti on poistettu epäasiallisena.
Onkohan se minun, jossa vastasin sinulle tähän ?
En vain pysty ymmärtämään mikä siinä olisi ollut ollut epäasiallista.
Kun luin sinun kirjoituksesi, tuli mieleen vanha kaunis laulu
"surua soi, kitara soi, niin hiljaa", mutta rakkaus voittaa kaiken
ja elämä on ollut rikasta, kun se parasta on ollut !
Eräältä ikääntyvältä kirjailijalta kysyttiin,
että jos hän toivoa ihan mitä vain, mitä hän toivoisi.
Hänen ensimmäinen toiveensa oli saada kuolla yhtä aikaa
puolisonsa kanssa.
Sitä minäkin olisin toivonut.

Lue lisää

Hei,

Kuinka olet jaksanu tänään,
minulla on ollu virkumpi päivä tänään, kävin jopa uimahallissa, kaupassa ja syömäreissulla ABC:llä

---
juu noista poistoista
minäki
olen huomannu joku poistaa äkisti asiallisiaki juttuja,
se on suuresti ihmetyttäny,

voisko vanhusten joukossa joku tehdä " kiusaa " haasu ajatus, heh,
mutta
voisko todella joku olla niin lapsellinen,
tuntuu kyllä hassulta,

samaa olen usein omienki juttujeni susteen ihmetelly,
niissä ei ole ollu mitään loukaavaa eikä ketään loukkavaa,
herääki vain kysymys MIKSI , joku poistaa asiallisia juttuja jotka on tarkotettu vastaukseksi tai keskusteluksi kyseisestä asiasta, hymm,

Mikä sinua sinne ojaan vetää,
oletko Rentun- ruusu,

aikoinaan Irvin Godman tykkäsi poimia ojasta Rentun-ruusuja,

mä koitan pysytellä teiellä
en kuitenkaan liikenteen tiellä
vaan omalla kaistalla, höh,

Anonyymi kirjoitti:

Mikä sinua sinne ojaan vetää,
oletko Rentun- ruusu,

aikoinaan Irvin Godman tykkäsi poimia ojasta Rentun-ruusuja,

mä koitan pysytellä teiellä
en kuitenkaan liikenteen tiellä
vaan omalla kaistalla, höh,

Lue lisää

En minä hallitse enää mitään vaativaa hommaa.
Hyvä kun rollattorillani pysyn
pystyssä huonoimpina päivinä.

Anonyymi kirjoitti:

En minä hallitse enää mitään vaativaa hommaa.
Hyvä kun rollattorillani pysyn
pystyssä huonoimpina päivinä.

Minusta se on paljon ja tosi hyvä juttu,

sitte se huonoksi menee jos ei enää rollaatorillakaan pääse vauhtiin,

mulla ei ole rollaatoria
katteelisen kattelen joilla on,
kunka se hankitaan, mun pitäisi hannkia semmonen
muuten ei oikein jaksa enään käydä ruokaostoksilla,

Kun surun on kokenu
suru on ikuista, sen kanssa vain pitää elää
ja suru muuttaa myös muotoaan,


kun ihminen kokee surtun sen kokee monella eritavoin,

jossaki vaiheessa koke jopa vihaa kun kaikki tärkeät rakkaat ihmiset ovat kuolleet,

on vihanen kun kaikki on kuoleet eikä voi enään jutella, ei halata, ei hakea turvaa omista rakkaistaan,
voisko sen vihan kuvata pettymyksenä
on pettyny elämälle kun kaikki on kuollu ja minut on jätetty tänne yksin,
siis suru ei ole yksiselitteinen tunne.

Anonyymi kirjoitti:

Kun surun on kokenu
suru on ikuista, sen kanssa vain pitää elää
ja suru muuttaa myös muotoaan,


kun ihminen kokee surtun sen kokee monella eritavoin,

jossaki vaiheessa koke jopa vihaa kun kaikki tärkeät rakkaat ihmiset ovat kuolleet,

on vihanen kun kaikki on kuoleet eikä voi enään jutella, ei halata, ei hakea turvaa omista rakkaistaan,
voisko sen vihan kuvata pettymyksenä
on pettyny elämälle kun kaikki on kuollu ja minut on jätetty tänne yksin,
siis suru ei ole yksiselitteinen tunne.

Lue lisää

Suru teettää monenlaisia tunteita, joutuu hämmästymän mitä kaikkea
mieli teettää surun yhteydessä. Voi tuntea syyllisyyttä siitä,
miksi minä sain tänne jäädä, kun toisen oli lähdettävä inhimillisesti katsoen
liian aikaisin. On usein ylitsepääsemättömän hirveää, ettei voi enää jutella,
ei halata, ei ole turvaa eikä tukea niinkuin sinäkin kirjoitit.
Yksinjääminen, kun ei ole enää kunnossakaan pelottaa suuresti
eikä varsinkaan alussa pahimpina hetkinä sitä tahdo kestää millään.
Tyhjyys ja yksinäisyyden tunne on niin valtavan suuri.
Sen ymmärtää vain saman kokenut.
Suunnattoman onnellisia ovat ne, joilla vielä tässä iässä on toisensa.
Mahtavatko he ymmärtääkään sitä täysin .... ?

Anonyymi kirjoitti:

Kun surun on kokenu
suru on ikuista, sen kanssa vain pitää elää
ja suru muuttaa myös muotoaan,


kun ihminen kokee surtun sen kokee monella eritavoin,

jossaki vaiheessa koke jopa vihaa kun kaikki tärkeät rakkaat ihmiset ovat kuolleet,

on vihanen kun kaikki on kuoleet eikä voi enään jutella, ei halata, ei hakea turvaa omista rakkaistaan,
voisko sen vihan kuvata pettymyksenä
on pettyny elämälle kun kaikki on kuollu ja minut on jätetty tänne yksin,
siis suru ei ole yksiselitteinen tunne.

Lue lisää

Suru ei ole todellakaan yksiselitteinen tunne. Sillä on tuhat vivahdetta,
tunneskaalan kaikki kauheimmat tai vaikeimmat olomuodot laidasta laitaan.

Anonyymi kirjoitti:

Suru ei ole todellakaan yksiselitteinen tunne. Sillä on tuhat vivahdetta,
tunneskaalan kaikki kauheimmat tai vaikeimmat olomuodot laidasta laitaan.

On se paha juttu

aikoinaan yllätin isäni itkemästä merenrannalta autoa pesemästä,
olin tulossa töistä siitä ohi mennessä ,
kysyin tai jäin siihen hetkeksi ,, mikä on
hän sanoi ettei pääse yli minun äitini kuolemasta siis hänen puolisonsa kuolemasta,
sano jotenki näin, " kun hän kuoli ja jätti minut yksin, "

jotenki näin jälkeenpäinki koen itsekki sen suurena suruna jopa kaksinkertisena suruna kun suren isäni suruaki kuinka paha oli hänen olla,
ja kuinka hän koki ittensä jääneen ihan yksin,
vaikka meitä jälkeläisiä oli useampia mutta emmehän me korvaa koskaan oman puolison menetystä,

--- taivaassa he nukkuva jo montakymmentä vuotta ja minä suren heitä täällä vieläki
kohta kuolen itsekki,
olen muuten nyt heitä vanhempi, koska he kuolivat mua nuorempana,
kauheeta, huumorilla,,, tunteekohan ne mua sitten kun mä menen taivaaseen , höh, kun olen heitä vanhempi,
kaikkea sitä mieleen juolahtaaki,

minulle he ovat aina ja ikuisesti mun omat rakaat vanhempani ja minä heidän lapsi vaikka kuolemassa kaikki on toisinpäin,

kyllä on paha juttu kun kaikki tärkeät ihmiset ovat kuolleet ja minä täällä yksin vietän kivuliasta vanhuutani heitä ikuisesti kaivaten,

Anonyymi kirjoitti:

On se paha juttu

aikoinaan yllätin isäni itkemästä merenrannalta autoa pesemästä,
olin tulossa töistä siitä ohi mennessä ,
kysyin tai jäin siihen hetkeksi ,, mikä on
hän sanoi ettei pääse yli minun äitini kuolemasta siis hänen puolisonsa kuolemasta,
sano jotenki näin, " kun hän kuoli ja jätti minut yksin, "

jotenki näin jälkeenpäinki koen itsekki sen suurena suruna jopa kaksinkertisena suruna kun suren isäni suruaki kuinka paha oli hänen olla,
ja kuinka hän koki ittensä jääneen ihan yksin,
vaikka meitä jälkeläisiä oli useampia mutta emmehän me korvaa koskaan oman puolison menetystä,

--- taivaassa he nukkuva jo montakymmentä vuotta ja minä suren heitä täällä vieläki
kohta kuolen itsekki,
olen muuten nyt heitä vanhempi, koska he kuolivat mua nuorempana,
kauheeta, huumorilla,,, tunteekohan ne mua sitten kun mä menen taivaaseen , höh, kun olen heitä vanhempi,
kaikkea sitä mieleen juolahtaaki,

minulle he ovat aina ja ikuisesti mun omat rakaat vanhempani ja minä heidän lapsi vaikka kuolemassa kaikki on toisinpäin,

kyllä on paha juttu kun kaikki tärkeät ihmiset ovat kuolleet ja minä täällä yksin vietän kivuliasta vanhuutani heitä ikuisesti kaivaten,

Lue lisää

Onkohan se ollut niin ja vieläkin, että miesten on pitänyt olla "miehisiä",
ettei tunteitaan ole saanut näyttää ?
Ihan hirveää, jos surunsakin joutuu kätkemään, kun pitää olla niin "miestä".

Anonyymi kirjoitti:

Onkohan se ollut niin ja vieläkin, että miesten on pitänyt olla "miehisiä",
ettei tunteitaan ole saanut näyttää ?
Ihan hirveää, jos surunsakin joutuu kätkemään, kun pitää olla niin "miestä".

Lue lisää

juuu, mun isä oli oikea mies, ihana
hänellä oli kaikki ihmisen tuteet
hän oli jämäkkä mies mutta myös hyvin myötä elävä
tiesi kaikesta kaiken
hän oli rakentaja, rakenti tavallaan yhden kaupungin täyteen kerrostaloja,
koulutti kaikki lapsensa yliopistoa myöten, harrastuksia oli puutöita, huonekaluja, suksia, ym. soittimien tekeminen
viimesinä vuosinaan hän teki noin kymmenkunta viulua, lahjotti niitä pikkusen kaikille,
kyllä on isäääääääni ikävä, vaikka me välliin riideltiinki, ei isä riidelly
(usein neuvoi mua
mutta minä olin välillä erimieltä hänen kanssaan, nyyyyyyyyhhhhhh,,
rakas isäni siellä taivaassa,
kohta kuolen ja pääsen isäni ja äitini luo taivaaseen, näen muutki kaikki rakkaani siellä,

Anonyymi kirjoitti:

juuu, mun isä oli oikea mies, ihana
hänellä oli kaikki ihmisen tuteet
hän oli jämäkkä mies mutta myös hyvin myötä elävä
tiesi kaikesta kaiken
hän oli rakentaja, rakenti tavallaan yhden kaupungin täyteen kerrostaloja,
koulutti kaikki lapsensa yliopistoa myöten, harrastuksia oli puutöita, huonekaluja, suksia, ym. soittimien tekeminen
viimesinä vuosinaan hän teki noin kymmenkunta viulua, lahjotti niitä pikkusen kaikille,
kyllä on isäääääääni ikävä, vaikka me välliin riideltiinki, ei isä riidelly
(usein neuvoi mua
mutta minä olin välillä erimieltä hänen kanssaan, nyyyyyyyyhhhhhh,,
rakas isäni siellä taivaassa,
kohta kuolen ja pääsen isäni ja äitini luo taivaaseen, näen muutki kaikki rakkaani siellä,

Lue lisää

lisäys,
mun isäni oli maailman paras mies
OIKEA MALLI suomalaisille pojille ,
kiltti rehellinen vaativa jämäkkä oikeudenkukainen , oli myös äkkipikainen, sanoi napakasti jos oli tarvis, mun lapsuudessa osallistui myös kunnalispolitiikkaan
heti sodan jälkeen,

isäni oli sotaveteraani joukueenjohtaja
yli-kersantti sotilas arvoltaan

minulla
ikuinen ikävä isää ja äitiä , kohta kuolen
olen jo heitä vanhempi kun kuolen,
mutta he oavt ikuisesti mun isä ja äiti, ja minä heidän pikku tyttönsä, heh,

Anonyymi kirjoitti:

juuu, mun isä oli oikea mies, ihana
hänellä oli kaikki ihmisen tuteet
hän oli jämäkkä mies mutta myös hyvin myötä elävä
tiesi kaikesta kaiken
hän oli rakentaja, rakenti tavallaan yhden kaupungin täyteen kerrostaloja,
koulutti kaikki lapsensa yliopistoa myöten, harrastuksia oli puutöita, huonekaluja, suksia, ym. soittimien tekeminen
viimesinä vuosinaan hän teki noin kymmenkunta viulua, lahjotti niitä pikkusen kaikille,
kyllä on isäääääääni ikävä, vaikka me välliin riideltiinki, ei isä riidelly
(usein neuvoi mua
mutta minä olin välillä erimieltä hänen kanssaan, nyyyyyyyyhhhhhh,,
rakas isäni siellä taivaassa,
kohta kuolen ja pääsen isäni ja äitini luo taivaaseen, näen muutki kaikki rakkaani siellä,

Lue lisää

Jälleennäkemisen toivossa elän minäkin. Se antaa lohtua ja voimia.
Joka ilta ristin käteni ja höpisen rukouksiani ja juttelen edellä menneille.
Kellepä muille yksinäinen juttelisi ?

Anonyymi kirjoitti:

Jälleennäkemisen toivossa elän minäkin. Se antaa lohtua ja voimia.
Joka ilta ristin käteni ja höpisen rukouksiani ja juttelen edellä menneille.
Kellepä muille yksinäinen juttelisi ?

Lue lisää

On se oikeestaan suuri rikkaus,
kun meillä on meneisyyden muistikuvat tallessa
ja suuri ikävä omia rakkaita pois nukkuneita kohtaan,


tänään mietin
että mitä ne muinaiset ihmiset ajatteli joitten jälkeläisiä me olemme,
mitähän ne mietti jälkeensä jäävästä tulevista sukulaisistaan,
sillä mehän olemme tavallaan heidän jälkeläisiä
vaikka olemmeki jo usemassa sukupolvessa,

minä taas mietin että mun jälkeen jäävät tulevat sukupolvet kohtaa melkosen mylläkän maailmassa ,
sotia , surua ja tuskaa, entä mitä saa aikaseksi teko-äly
sitä ei osaa näin vanha kuvitellakkaan,
mä toivoisin että teko-älyn turvin maailma rauhottuisi ja sodat loppuisi,
ihminen EI viisastu kuitenkaan, ihminen on ikuisesti tyhmä olento.

Anonyymi kirjoitti:

Onkohan se ollut niin ja vieläkin, että miesten on pitänyt olla "miehisiä",
ettei tunteitaan ole saanut näyttää ?
Ihan hirveää, jos surunsakin joutuu kätkemään, kun pitää olla niin "miestä".

Lue lisää

Ihan niin jo pienenä on tukahdettu pienten poikien; itku sanoilla ” kunnon mies ei itke” elämä on opettanut että juuri se kunnon mies itkee koska hän tuntee empatiaa .
Ne jotka eivät itke ovat patoutuneet surunsa niin että kanavoivat elämänsä ilman kyyneleitä . Vanhana sitten padot aukeaa ja saavat hekin itkeä .

Olen samaa mieltä,

Kiitos,
sitä tarvii kaikki me vanhukset ,

mutta ikävä-kyllä
kaikki loppuu aikanaan,
elämä on rajallista.

Usein ihmetten,
kun Suomi on Kristinuskoinen maa ja ainaki meille sota-ajan lapsille oli kouluissa aina myös uskontotunnit, miksi suomessa ei kaikki automaattisesti ole uskovaisia,

kun
minä ainaki olen ihan lapsesta asti ollu uskovainen vaikka en sitä sanoiksi ole osannu muotoillakkaan,
koska ihanpienestä asti esm. mummoni kanssa kuuneltiin joka sunnuntai jumalanpalveluksia radiosta, kun oli käymässä mummolassa,
mummo teki meille lapsille voileipää ja me istuttiin pöydän ymprillä, syötiin voileipiä ja kuuneltiin kirkonmenoja,
mummoni sanoi meille lapsille, kuunnellaan nyt, ette teny tästä ymmärrä mittään mutta kun te kasvatte suureksi kyllä te sitten ymmärrätte mitä on Jumalan sana ja niin me aina kuuneltiin saarnoja vaikka pieniä olimme, olihan ne ihania lapsuuden aikoja
maalla, mummo antoi tötäki lapsille ja me tehmtiin suurella ilolla kaikkea mitä mummo käski, mummoni piti meitä lapsiaki ihmisinä tärkeinä ihan oikeina ihmisiä vaikka pieniä oltiin,
olihan ne ihania muistoja, mummoni muisto ja elämän ohjeet on pitäny minut elossa näin vanhaksi,
olen jo monta vuotta mummoani vanhempi kuin hän oli kuollessaan, hän kuolo muistaakseni 79v. minä olen jo lähemmäs yhdeksänkymmentä,
huh muistais vain luoja hakea minut pois, en jaksaisi enään tätä maallista vellusta,

Anonyymi kirjoitti:

Usein ihmetten,
kun Suomi on Kristinuskoinen maa ja ainaki meille sota-ajan lapsille oli kouluissa aina myös uskontotunnit, miksi suomessa ei kaikki automaattisesti ole uskovaisia,

kun
minä ainaki olen ihan lapsesta asti ollu uskovainen vaikka en sitä sanoiksi ole osannu muotoillakkaan,
koska ihanpienestä asti esm. mummoni kanssa kuuneltiin joka sunnuntai jumalanpalveluksia radiosta, kun oli käymässä mummolassa,
mummo teki meille lapsille voileipää ja me istuttiin pöydän ymprillä, syötiin voileipiä ja kuuneltiin kirkonmenoja,
mummoni sanoi meille lapsille, kuunnellaan nyt, ette teny tästä ymmärrä mittään mutta kun te kasvatte suureksi kyllä te sitten ymmärrätte mitä on Jumalan sana ja niin me aina kuuneltiin saarnoja vaikka pieniä olimme, olihan ne ihania lapsuuden aikoja
maalla, mummo antoi tötäki lapsille ja me tehmtiin suurella ilolla kaikkea mitä mummo käski, mummoni piti meitä lapsiaki ihmisinä tärkeinä ihan oikeina ihmisiä vaikka pieniä oltiin,
olihan ne ihania muistoja, mummoni muisto ja elämän ohjeet on pitäny minut elossa näin vanhaksi,
olen jo monta vuotta mummoani vanhempi kuin hän oli kuollessaan, hän kuolo muistaakseni 79v. minä olen jo lähemmäs yhdeksänkymmentä,
huh muistais vain luoja hakea minut pois, en jaksaisi enään tätä maallista vellusta,

Lue lisää

Usko on henkilökohtainen asia. Joku on avoimempi uskostaan,
joku on hiljaa sisimmässään uskovainen.
Joku häilyy myös sillä välillä uskooko vaiko eikö.

Entä kun käyki niin että lapsetki ovat jo vuhukhia, eläkeiässä,
jäävät jo työ-eläkkeelle kun ovat kaikki yli kuusikymppisiä,
ja kaiken huippu jonkun puolisoki vakavasti sairas kuolen kellot voi soidan milloin tahansa,
kyllä kuolemalla pitäisi olla järjestys,
ysikymppiset ensin,
vanhan ihmsen on kauheeta surra nuorempien suruja ja vanhuuden tuomia vaikeuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Entä kun käyki niin että lapsetki ovat jo vuhukhia, eläkeiässä,
jäävät jo työ-eläkkeelle kun ovat kaikki yli kuusikymppisiä,
ja kaiken huippu jonkun puolisoki vakavasti sairas kuolen kellot voi soidan milloin tahansa,
kyllä kuolemalla pitäisi olla järjestys,
ysikymppiset ensin,
vanhan ihmsen on kauheeta surra nuorempien suruja ja vanhuuden tuomia vaikeuksia.

Lue lisää

Näin se on, poikamme olisi jo kuudenkymmenen, tytär on kolme vuotta vanhempi. En osaa ajatella että hekin ovat ikäihmisiä, poikamme ei tarvinnut tulla vanhaksi, hän oli 45-vuotias kuollessaan.
Vieläkin tulee hyvin tuskainen olo poikaamme ajatellessani. Hän oli terveyden perikuva, kookas komea mies. Mutta kavala tauti syöpä vei hänet kahdessa vuodessa toteamisesta.
Mieheni oli vuoteeseen sidottuna toistakymmentä vuotta kotihoidossa. Vielä muutaman vuoden vuodeosastolla.
En enää jaksaisi omaishoitajuutta, en kadu että hoidin, siihenkin tottui, päivät saivat oman rutiininsa.
Kun miestä ei enää voinut hoitaa kotona tuntui tyhjältä, ensin en osannut tarttua mihinkään.
Nyt elän helppoa eläkemummon elämää, toivon että näin jatkuu vielä kauan. Mutta en pelkää kuolemaakaan, se pelko hävisi tyystin poikamme kuoleman jälkeen.
Kaikilla sekin on edessä, sitä kohti mennään ensi henkäyksestä lähtien, onneksi näin ei nuorena ajattele.

Se tieto ei valitettavasti kenenkään surua poista.

Anonyymi kirjoitti:

Se tieto ei valitettavasti kenenkään surua poista.

Suru pitää surra ja elää sen kanssa parhaan kykynsä mukaan,

pakoonkaa ei pääse surua,
se on kuin varjo mukana
kunnes kuolo armahtaa kauan eläneen ihmisen.

Anonyymi kirjoitti:

Suru pitää surra ja elää sen kanssa parhaan kykynsä mukaan,

pakoonkaa ei pääse surua,
se on kuin varjo mukana
kunnes kuolo armahtaa kauan eläneen ihmisen.

Lue lisää

Sanoit totuuden sanat. Suru on varjo, joka seuraa ihmistä tai pikemminkin
elää ihmisessä loppuun asti, ainakin omalla kohdallani ja pidän sitä
normaalina, vaikka joskus ikävöinti tuntuu ylivoimaiselta ja sitä on vaikea kestää,
mutta se on vain kestettävä ja se kertoo myös rakkaudesta edesmennyttä
läheistä kohtaan. Ei tunteitaan pysty kuolettamaan eikä pidä yrittääkään.

Anonyymi kirjoitti:

Sanoit totuuden sanat. Suru on varjo, joka seuraa ihmistä tai pikemminkin
elää ihmisessä loppuun asti, ainakin omalla kohdallani ja pidän sitä
normaalina, vaikka joskus ikävöinti tuntuu ylivoimaiselta ja sitä on vaikea kestää,
mutta se on vain kestettävä ja se kertoo myös rakkaudesta edesmennyttä
läheistä kohtaan. Ei tunteitaan pysty kuolettamaan eikä pidä yrittääkään.

Lue lisää

Jooo niin se on surun kanssa on vain pakko elää s o v u s s a , surua kun ei pakoonkaan pääse, mutta se muuttuu muistoksi
joka aina jotenki pistää kipeesti,

elämä vaan jatkuu omalla kohdalla vaikka sitä usein ihmettelee m i k s i
miksi minun piää täällä edeleen elää ja vuodet vierii
vanhuus on vääjämätön kohtalo itselle,

mutta miksi minä, miksi en ole saanu kuolla samoin pois,

nyt TV:ssä 1 on ihana juttu " Laulu rakkaudesta " siinä meidän ikäiset elää ja nauttii elämästä, heillä on vielä rakkaus lähellä, ihan siinä vieressä,

joskus olen miettiny, olishan minullaki ollu mahdollisuus puolison kuoleman jälkeen lähteä muitten vanhusten tanssikerhoihin,
just mietin itseäni mikä mua on estäny lähtemästä, ehkä olisin jopa tutustunu toiseen samanlaiseen yksin jääneeseen vanhukseen,
sitten ei olisi varmaankaan ollu näin yksin elämistä,
mutta tavallaan olen kyllä viihtynykki yksin olemiseen,
kun katsoin noitten ihanaa yhteistä tanssi-iltaaki heti oma syd. löi heikkouden tunteen rintakehään, ja totesin ei minusta olisi noin ihanaan riehakkaseen yhdessä olemiseen, EN fyysisesti jaksaisi, väsyisin kesken tanssin vaikka saisi kaveriin nojata, kun väsymys iskee niin silloin on täysin voimaton,
parree on vaan elää yksin, kun omassa itsessään on tarpeeksi kestämistä,
eihän minusta voisi olla mitään iloa muille,
näin aattelin,
Ritva Oksanenki 80v esiintyi, kyllä on kaunis kasikymppinen, ja kaikki noi vanhukset ON kauniitaa todella huomasin kaikissa oli jotain ihanaa kauneutta
aattelin että ehkä minussaki on jotain , mutta minussa on myös tuo inhottava uupumus ja kesken likin väsymys, joka vääjäämättä iskee ja on pakko vaan olla.

nut jatkan itseni sietämistä, kun en pakoonkaa itseäni pääse,
haaveilen että jos jaksaisi köpittää haudalla viemässä vielä kynttilän myöhässä, vaikka eilen tyttären perhe veiki isänsä haudalle kynttilän, mutta kun se rituaali on kuulumu minulle kymmeniä kymmeniä kymmeniä vosia kun ole kulkenu omien vanhempieni haudalla ym sukulaisten,
nyt vaan on toinen suksy kun en JAKSA itse käydä haudoilla,
ei jaksa niin ei jaksa, vaikka ajattelin että ehkä jonain päivänä kun saa auton lähelle parkkiin koita köpittää vaikka sauvat tukena
otan askeleen kerrallaan ja välliin pysähdyn katsomaan vaikka
lintujen oravien riemua hatuumaalla,
eihän matka tapa mutta vauhti kyllä tappaa, kun ei jaksa niin ei jaksa, ja hittaasti hyvä tulee.

kirjoitellaan taas,

Taitaa koko maassa sataa räntää. Ei halua mihinkään ulos
ja kotonakin voi muistella.
Ei se hautakivi mitään tajua.

Anonyymi kirjoitti:

Taitaa koko maassa sataa räntää. Ei halua mihinkään ulos
ja kotonakin voi muistella.
Ei se hautakivi mitään tajua.

Juuu en ole minäkää päässy ulos,
just katsoin kelloa kauheeta on jo ihan ilta kohta,
päivä on menny nopeesti
vasta heräsin ja nyt jo pimeetä alkaa olla ukona, huh,

kaamos
tuo pimeys ahdistaa
kuinka tästä loppuvuodesta selviää,
jää nähtäväksi,
kun liikkuminenki käy ainavain vähesemmäksi.

Anonyymi kirjoitti:

Juuu en ole minäkää päässy ulos,
just katsoin kelloa kauheeta on jo ihan ilta kohta,
päivä on menny nopeesti
vasta heräsin ja nyt jo pimeetä alkaa olla ukona, huh,

kaamos
tuo pimeys ahdistaa
kuinka tästä loppuvuodesta selviää,
jää nähtäväksi,
kun liikkuminenki käy ainavain vähesemmäksi.

Lue lisää

Jospa piristäisi, kun tulee lunta, se tuo vähän "valoa".

Anonyymi kirjoitti:

Taitaa koko maassa sataa räntää. Ei halua mihinkään ulos
ja kotonakin voi muistella.
Ei se hautakivi mitään tajua.

saman huomannu
aina kun mä sille puhun
ja selitän ajankohtaisia tapahtumia kuolleele puolisolleni
kivi EI vastaa
pitää samanlailla mykkäkoulua kuin puolisoni aikoinaan elossa ollessaan,
onkohan hatakivi ja mun puoliso sukua toisilleen, heh parineet saman luonteen.
nooh mää ikävissäni silti puhn vaikka ei vastaa,
kuulee varmaan ei viitti vastata. kai niin on.

noooh ei mene enään kauaakaa kun minnäiki tuun sinne sun viereen nukkumaan ikuista untani, muista sitten ettet herätä mua kaesken unieni.

moi sitte hautakivi ,
nähdään taas.

Anonyymi kirjoitti:

saman huomannu
aina kun mä sille puhun
ja selitän ajankohtaisia tapahtumia kuolleele puolisolleni
kivi EI vastaa
pitää samanlailla mykkäkoulua kuin puolisoni aikoinaan elossa ollessaan,
onkohan hatakivi ja mun puoliso sukua toisilleen, heh parineet saman luonteen.
nooh mää ikävissäni silti puhn vaikka ei vastaa,
kuulee varmaan ei viitti vastata. kai niin on.

noooh ei mene enään kauaakaa kun minnäiki tuun sinne sun viereen nukkumaan ikuista untani, muista sitten ettet herätä mua kaesken unieni.

moi sitte hautakivi ,
nähdään taas.

Lue lisää

sana korjausta, höh,


perineet = parineet

puhun = puhn

kesken = kaesken

Minun elämäni paras vuodenaika on ollu a i n a KEVÄT

silloin koko maailma nauraa onnesta
elämä on kiihkeää,
luonoto riisuu kahleitaan,
vesi vuolaana virtaa uomissaan,
" räystäät tippuu " heh heh

keväällä
MÄ ELÄN ,

sitten taas kuihdun ja kuolen pois,
kunnes tulee uusi kevät jälleen.

Anonyymi kirjoitti:

Minun elämäni paras vuodenaika on ollu a i n a KEVÄT

silloin koko maailma nauraa onnesta
elämä on kiihkeää,
luonoto riisuu kahleitaan,
vesi vuolaana virtaa uomissaan,
" räystäät tippuu " heh heh

keväällä
MÄ ELÄN ,

sitten taas kuihdun ja kuolen pois,
kunnes tulee uusi kevät jälleen.

Lue lisää

Omasta puolestani sanoisin, että "elän" kohtuullisesti aina silloin,
kun lämpötila ulkona on yli 10 astetta.
Kun se menee alle 10 asteen tulee kylmyys ja synkkyys.

Nähdäänkö vielä ensi-kesä olishan se ihme että vanha näkis vielä kesähelteet ja meren kuumat hiekkarannat,

ainaki haaveilen näkeväni sen vielä.

Onko siitä kauan kun menetit rakkaan läheisesi,

Anonyymi kirjoitti:

Onko siitä kauan kun menetit rakkaan läheisesi,

Toista vuotta, hän oli minua paljon nuorempi ja terveempi.
Menetys oli järkytys, vaikka niinhän se on aina.

Anonyymi kirjoitti:

Toista vuotta, hän oli minua paljon nuorempi ja terveempi.
Menetys oli järkytys, vaikka niinhän se on aina.

Otan osaa. Minulta vei nelisin vuotta, että pahimman yli pääsin. Suru on
yhtä henkilökohtainen kuin yhteinen elämäkin oli. Ei surulle ole mitään mittaa
tai rajaa.

Suru on julma opettaja. On pakko yrittää oppia kaikenlaista pelottavaa,
yksinäisyyttä ja turvattomuuden tunnetta. Kuolee itsekin tavallaan, ei ole enää sama ihminenkään.

minunki puolison kuolemasta on jo yli kymmenen vuotta,
ihan yksin olen aikaani viettäny
jotenki vaan vuodet ovat vilahtaneet silmissä,

tylsäähän tämä vanhan ihmisen elämä on,
mtt ku ei kuole
pakkohan täällä on jotenki vaan elää
vaikk ei enään elämä kiinostakkaa,

hirvittää vain avuttomaksi tuleminen ja voimien hiipuminen,

toivoisin euta-pilleriä jo lääkekaappiin valmiiksi
ottaisin sen sitten kun olisin päättäny lähteä lopullisesti pois.

Anonyymi kirjoitti:

minunki puolison kuolemasta on jo yli kymmenen vuotta,
ihan yksin olen aikaani viettäny
jotenki vaan vuodet ovat vilahtaneet silmissä,

tylsäähän tämä vanhan ihmisen elämä on,
mtt ku ei kuole
pakkohan täällä on jotenki vaan elää
vaikk ei enään elämä kiinostakkaa,

hirvittää vain avuttomaksi tuleminen ja voimien hiipuminen,

toivoisin euta-pilleriä jo lääkekaappiin valmiiksi
ottaisin sen sitten kun olisin päättäny lähteä lopullisesti pois.

Lue lisää

Se tunne, ettei pärjää enää hyvin yksin tuottaa ainakin minulle pelkoa ja
turvattomuuden tunnetta. Ei osaa mistään nauttia eikä mitään nautittavaa
oikeastaan olekaan tässä tyhjässä elämässä, joka on surumielistä kaipausta
enimmäkseen ja joskus ihmettelee miten äkkiä elämä meni ja tässä olen,
vain oma kuolemani on "suorittamatta". Karua todellisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Se tunne, ettei pärjää enää hyvin yksin tuottaa ainakin minulle pelkoa ja
turvattomuuden tunnetta. Ei osaa mistään nauttia eikä mitään nautittavaa
oikeastaan olekaan tässä tyhjässä elämässä, joka on surumielistä kaipausta
enimmäkseen ja joskus ihmettelee miten äkkiä elämä meni ja tässä olen,
vain oma kuolemani on "suorittamatta". Karua todellisuutta.

Lue lisää

Yleensäkkää alkisko kukaan yli 80+++++ vanhuksen kaveriksi oikeesti,
osaako tai onko edes mahdollista että noin vanha ystävystyy vielä oikeesti jonkun kanssa,

ihmettelen,
jos vanha haluisi o m a n kaverin
kykenisinkö itte olemaan enään kenekää kaveri, hymmmm,

joskus olen kirjoittanu runoja,
myös aiheesta " Kuolema on rakkauteni "

ehkä se onki ,

onko palstan kamuilla " sala-rakas " ystävänä,

elämähän ei ole yksinkertaista ,
elämä on yleensä monimutkaista , niin myös täällä,

kun katsoo elämää taaksepäin,
se oli
myrskyä, tuulta ,
kauniita päiviä, hellettä,
rakkautta , vuoristorataa
matkoja,
erämään hiljaisutta , tuulen huminaa
myrsky merellä ,
luontoäidin sylissä uinumista.

kaikki ohi on,
yksinäisyys , ikävä , suru ja vanhuus astui huoneeseen,

" elämä on lyhyt kuin päiväperhosen "

Anonyymi kirjoitti:

Yleensäkkää alkisko kukaan yli 80 vanhuksen kaveriksi oikeesti,
osaako tai onko edes mahdollista että noin vanha ystävystyy vielä oikeesti jonkun kanssa,

ihmettelen,
jos vanha haluisi o m a n kaverin
kykenisinkö itte olemaan enään kenekää kaveri, hymmmm,

joskus olen kirjoittanu runoja,
myös aiheesta " Kuolema on rakkauteni "

ehkä se onki ,

onko palstan kamuilla " sala-rakas " ystävänä,

elämähän ei ole yksinkertaista ,
elämä on yleensä monimutkaista , niin myös täällä,

kun katsoo elämää taaksepäin,
se oli
myrskyä, tuulta ,
kauniita päiviä, hellettä,
rakkautta , vuoristorataa
matkoja,
erämään hiljaisutta , tuulen huminaa
myrsky merellä ,
luontoäidin sylissä uinumista.

kaikki ohi on,
yksinäisyys , ikävä , suru ja vanhuus astui huoneeseen,

" elämä on lyhyt kuin päiväperhosen "

Lue lisää

Ei ole ainakaan minulla sala-rakasta eikä ole ollut koskaan.
Vain yksi rakas oli julkisesti ja virallisesti.
En kaipaa mitään rakasta, kavereita kaipaisin.
Ei osaa tutustua kehenkään enää eikä ole paljon mahdollisuuksiakaan.
Turhan panttina pyörin täällä enää,
vaikka jossain täällä luin kauniin ajatuksen,
että "vaikka olet yksin et ole merkityksetön".
Tuntee kuitenkin itsensä merkityksettömäksi,
koska ei merkitse kellekään mitään, koska ei ole ketään.
Kun ajatukset käyvät liian raskaaksi
parempi olisi vetää välly pään yli ja alkaa nukkua,
mutta nyt on vähän aikaista vielä.

Anonyymi kirjoitti:

minunki puolison kuolemasta on jo yli kymmenen vuotta,
ihan yksin olen aikaani viettäny
jotenki vaan vuodet ovat vilahtaneet silmissä,

tylsäähän tämä vanhan ihmisen elämä on,
mtt ku ei kuole
pakkohan täällä on jotenki vaan elää
vaikk ei enään elämä kiinostakkaa,

hirvittää vain avuttomaksi tuleminen ja voimien hiipuminen,

toivoisin euta-pilleriä jo lääkekaappiin valmiiksi
ottaisin sen sitten kun olisin päättäny lähteä lopullisesti pois.

Lue lisää

Jos sellaisen pillerin saisin olisin ottanut sen jo.

Anonyymi kirjoitti:

Jos sellaisen pillerin saisin olisin ottanut sen jo.

Luulisimpa moni muuki olisi sen jo nielassu,

vanhan ihmisen elämä ei ole tavottelemisen arvoista

varsinkaa silloin jos ja kun sairudet ilmestyy jokapäiväiseksi harmisksi,
vanha ja sairas on jo itselleen suuri haitta ja riesa,
puhumattakaan ympäröivästä maailmassa,

kun katsoo luontoa
jo luonon lakia,
yksistään eläin maailmassa
luonto itse karsii vanhat ja sairaat eläimet pois,
uutta elämää syntyy enetisten tilalle,

sama tulisi tapahtua myös ihmiskunnan elämässä,
se olisi ja ONKI luonnollista ja ihmiskunnan parhaaksi,

eutanasia laki voimaan mahdollisimman pian myös suomeen,
on mielipide.

Anonyymi kirjoitti:

Jos sellaisen pillerin saisin olisin ottanut sen jo.

Samoin, elämässä ei ole enää mieltä.

Anonyymi kirjoitti:

Samoin, elämässä ei ole enää mieltä.

Ei niin,
mutta
miten täältä lähtis,

tänäänki olen ollu hyvin hyvin hyvin väsyny,
luoja vaan ei muista tulla hakemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei niin,
mutta
miten täältä lähtis,

tänäänki olen ollu hyvin hyvin hyvin väsyny,
luoja vaan ei muista tulla hakemaan.

Luin jostain äskettäin, että ne, joita olet rakastanut tulevat sinut hakemaan.
Minulla on vain yksi ja miksei hän jo tule hakemaan ?

Anonyymi kirjoitti:

Luin jostain äskettäin, että ne, joita olet rakastanut tulevat sinut hakemaan.
Minulla on vain yksi ja miksei hän jo tule hakemaan ?

Jos kuitenki ootellaan vaikka raskasta on,
aikanaan me lähdemme

usein miein omia rakaita ihmisiä ja mitä he mahtoi tuntea lähdönhetkellä

ehkä lähtivät mielelään jo pois jostain syystä näin koen heidän kuolemansa,
he sai äkki-lähdön osakseen ,, kupsss, vaan,,,
sitä toivon itsellekki,

Anonyymi kirjoitti:

Luin jostain äskettäin, että ne, joita olet rakastanut tulevat sinut hakemaan.
Minulla on vain yksi ja miksei hän jo tule hakemaan ?

Kirjoitellaan homenna,
odotan sinun juttuasi huomenna,
nyt hyvää yötä,

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitellaan homenna,
odotan sinun juttuasi huomenna,
nyt hyvää yötä,

Hyvää yötä ! Huomiseen jos Luoja suo !

Anonyymi kirjoitti:

Se tunne, ettei pärjää enää hyvin yksin tuottaa ainakin minulle pelkoa ja
turvattomuuden tunnetta. Ei osaa mistään nauttia eikä mitään nautittavaa
oikeastaan olekaan tässä tyhjässä elämässä, joka on surumielistä kaipausta
enimmäkseen ja joskus ihmettelee miten äkkiä elämä meni ja tässä olen,
vain oma kuolemani on "suorittamatta". Karua todellisuutta.

Lue lisää

Shokki ja epäusko olivat ensimmäiset tuntemukset. Sitten alkoi pitkä
suremisen aika, joka tuntuu jatkuvan elämän loppuun asti.

Menetät elämästäsi yhden ainoan ihmisen ja elämästäsi tulee tyhjä.

Anonyymi kirjoitti:

Menetät elämästäsi yhden ainoan ihmisen ja elämästäsi tulee tyhjä.

Niin vaan voi käydä, se yksi ihminen on kaikki
koko elämä,

luoja meitä auttakoon ja antakoonkaikille jaksamista
ja uuden ihmisen , siis ihan tavallisia ystäviä ,
kaikki me ihmiset tarvitsemme jonkun tukipilarin
jonka varaan voisi rakentaa ja jatkaa loppuelämää,
-- tarvitsemme vaikka ammmatti apua jos ja kun suru käy liian raskaaksi yksinkantaa,
ammattiapuki on suuri apu pahimpaan suruun,
esm.
seurakunnat järjestää Sururyhmiä
-- meidän paikkakunnalla on aina seurakunta lehdessä ilmoituksia vastaavista
ryhmistä,

aikoinaan kun puolisoni sairastui alzhaimeriin,
silloinkin oli joku ryhmä omaishoitajille,
kävin ryhmässä jonkun aikaa,
huomasin siitä oli paljonki apua, ei ollu niin yksin sairauden kanssa,
kun oli muitaki samassa asemassa.
siitä on jo vuosia kulunu,
jäi vain mieleen,
semmoset vastaavat ryhmät on suuri tuki jälkeen jäävälle.

Anonyymi kirjoitti:

Menetät elämästäsi yhden ainoan ihmisen ja elämästäsi tulee tyhjä.

Järkyttävää.

Kuulehan 19:12
Kaikki me kuolemme, mutta sillä on vaikeinta, joka jää suremaan.
Ei se ajattele Bin Ladenia, joka on läheisensä menettänyt.
Läheisen kuolema on "täystyrmäys". Arviolta puolet ihmisistä
selviytyy menetyksestä luonnollisesti ajan kuluessa,
mutta toisella puolella osa surusta kestää läpi elämän
ja voi traumatisoida ihmisen.

Vaikka suuri osa surevista selviytyy "normaalisti"
suru voi sairastuttaa ja nopeuttaa suremaan jääneen kuolemaa.
Joillakin ei ole ketään kuka tukisi tai tukiverkosto pettää.
Joskus auttajat tarvitsisivat tietoa ja ymmärrystä uskaltaakseen
tukea surevaa.

Surusta toipumiseen vaikuttaa luonnollisesti se
minkälaisissa olosuhteissa läheinen menehtyi ja hänen ikänsä.
Oliko hän nuori vai ikääntynyt, oliko hänellä sairaus, tuliko äkillinen sairauskohtaus,
aiheuttiko sen onnettomuus, itsemurha ym.

Anonyymi kirjoitti:

Kuulehan 19:12
Kaikki me kuolemme, mutta sillä on vaikeinta, joka jää suremaan.
Ei se ajattele Bin Ladenia, joka on läheisensä menettänyt.
Läheisen kuolema on "täystyrmäys". Arviolta puolet ihmisistä
selviytyy menetyksestä luonnollisesti ajan kuluessa,
mutta toisella puolella osa surusta kestää läpi elämän
ja voi traumatisoida ihmisen.

Vaikka suuri osa surevista selviytyy "normaalisti"
suru voi sairastuttaa ja nopeuttaa suremaan jääneen kuolemaa.
Joillakin ei ole ketään kuka tukisi tai tukiverkosto pettää.
Joskus auttajat tarvitsisivat tietoa ja ymmärrystä uskaltaakseen
tukea surevaa.

Surusta toipumiseen vaikuttaa luonnollisesti se
minkälaisissa olosuhteissa läheinen menehtyi ja hänen ikänsä.
Oliko hän nuori vai ikääntynyt, oliko hänellä sairaus, tuliko äkillinen sairauskohtaus,
aiheuttiko sen onnettomuus, itsemurha ym.

Lue lisää

KUOLEMA ON LOPULLISTA !

Suru velloo kuin raivoisa myrsky
meren aallot tyrskyinä lyö
raivopäisenä kalloin kylkeen
mustat pilvet salamoi

olet poissa
veit elämän multa
jätit yksin kulkemaan

hudan tuskaani maailmalle
auttakaa,

meri tyyntyy
aurinko nousee
tuli lämmin hyväilee
tuli rauha rannalle tuolle
jätän muistot myrskyineen

olet poissa
mutt matka jatkuu
nyt yksin tietä elämän

kuljen usein rannalla tuolla,
ehkä kohtaa ystävän ,


puolisoni kuoli pitkäaikaissairauden uuvuttamana 2013 v
siihen aikaan kirjoittelin paljon runoja
kai se oli jonkinlainen yksinäisen monologi omista tunteista
huolen ja murheen keskellä , olettaisin,
ovatpahan jälkeläisille jonkilainen muisto mummin tunteista ,

kuten usein olen painottanu,
puolisoni oli elämäni tärkein henkilö läpi elämän, ohitti lapsetki tärkeys järjestykseesä,
jälkeläiset siis lapsethan on laina vain ihmisen elämässä, mutta puoliso on ja pysyy.
kunnes kuolema erottaa, kuten vihkikaavassa lauvattiin,

Anonyymi kirjoitti:

Kuulehan 19:12
Kaikki me kuolemme, mutta sillä on vaikeinta, joka jää suremaan.
Ei se ajattele Bin Ladenia, joka on läheisensä menettänyt.
Läheisen kuolema on "täystyrmäys". Arviolta puolet ihmisistä
selviytyy menetyksestä luonnollisesti ajan kuluessa,
mutta toisella puolella osa surusta kestää läpi elämän
ja voi traumatisoida ihmisen.

Vaikka suuri osa surevista selviytyy "normaalisti"
suru voi sairastuttaa ja nopeuttaa suremaan jääneen kuolemaa.
Joillakin ei ole ketään kuka tukisi tai tukiverkosto pettää.
Joskus auttajat tarvitsisivat tietoa ja ymmärrystä uskaltaakseen
tukea surevaa.

Surusta toipumiseen vaikuttaa luonnollisesti se
minkälaisissa olosuhteissa läheinen menehtyi ja hänen ikänsä.
Oliko hän nuori vai ikääntynyt, oliko hänellä sairaus, tuliko äkillinen sairauskohtaus,
aiheuttiko sen onnettomuus, itsemurha ym.

Lue lisää

Elämä on katoavaista,

kuolema kohtaa joskus jokaisen

suru on ikuista sen kanssa pitää vain elää

aika parantaa sanotaan,

Anonyymi kirjoitti:

Elämä on katoavaista,

kuolema kohtaa joskus jokaisen

suru on ikuista sen kanssa pitää vain elää

aika parantaa sanotaan,

Lue lisää

Aika voi vähän lievittää, mutta yksinäisyys saa ihmisen tuntemaan itsensä
turhaksi. Ihan hyvin olisi voinut jo kuolla. Ei näillä vuosilla yksinjäätyäni
ole ollut oikein mitään merkitystä eikä tarkoitusta, enemmänkin ne ovat
olleet kärsimystä. Kroppa hajoaa ja kipukirjo laajenee.

Anonyymi kirjoitti:

Aika voi vähän lievittää, mutta yksinäisyys saa ihmisen tuntemaan itsensä
turhaksi. Ihan hyvin olisi voinut jo kuolla. Ei näillä vuosilla yksinjäätyäni
ole ollut oikein mitään merkitystä eikä tarkoitusta, enemmänkin ne ovat
olleet kärsimystä. Kroppa hajoaa ja kipukirjo laajenee.

Lue lisää

Sanos muuta,
turhakkeeksi oneikäläinenki ittensä tuntenu jo vuosikymmenet,

elämä on meneisyydessä
tulevaisuutta ei ole,
on vain hauta ja ikuinen uni.

Anonyymi kirjoitti:

KUOLEMA ON LOPULLISTA !

Suru velloo kuin raivoisa myrsky
meren aallot tyrskyinä lyö
raivopäisenä kalloin kylkeen
mustat pilvet salamoi

olet poissa
veit elämän multa
jätit yksin kulkemaan

hudan tuskaani maailmalle
auttakaa,

meri tyyntyy
aurinko nousee
tuli lämmin hyväilee
tuli rauha rannalle tuolle
jätän muistot myrskyineen

olet poissa
mutt matka jatkuu
nyt yksin tietä elämän

kuljen usein rannalla tuolla,
ehkä kohtaa ystävän ,


puolisoni kuoli pitkäaikaissairauden uuvuttamana 2013 v
siihen aikaan kirjoittelin paljon runoja
kai se oli jonkinlainen yksinäisen monologi omista tunteista
huolen ja murheen keskellä , olettaisin,
ovatpahan jälkeläisille jonkilainen muisto mummin tunteista ,

kuten usein olen painottanu,
puolisoni oli elämäni tärkein henkilö läpi elämän, ohitti lapsetki tärkeys järjestykseesä,
jälkeläiset siis lapsethan on laina vain ihmisen elämässä, mutta puoliso on ja pysyy.
kunnes kuolema erottaa, kuten vihkikaavassa lauvattiin,

Lue lisää

Kiitos runosta !
Tulkitsit minunkin tunteitani.
Tuli vedet silmään.

Niin mutta, missä kunnossa,

onko elämä elämisen arvoista jos on kouheet kivut uupumus väsymys,
ja muitten ihmisten varassa selviytyminen,
ainaki herättää kysmyksiä,

itse tahtoisi lähteä pois jo
ikää on enemmän kuin raamattu on luvannu,
vanhuus painaa päälle,
kohta elämä on täysin toisten varassaa,

nyt jo osittain siinämielessä että ihan yksin ei halua olla jokin puhekaveri pitää olla vähintään puhelimen päässä, mieluummin livenä jokapiväisiä mietelmiä ja juttutuoikioita varten,

äkki-lähtö toiveena,

Kyllä haluaisi. Anna niitä nimiä numeroita ! En minä tunne muita yksinäisiä nimeltäkään.

Eläkeläisten Tinder on hautausmaa. Siellä leskeksi jäänyt tuttuni tapasi toisen
lesken.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä haluaisi. Anna niitä nimiä numeroita ! En minä tunne muita yksinäisiä nimeltäkään.

Eläkeläisten Tinder on hautausmaa. Siellä leskeksi jäänyt tuttuni tapasi toisen
lesken.

Lue lisää

OLISHAN se mukava jos LÖYTÄISI samanlaisen yksinäisen kaverin kuin itse on,
ne vaan tahtoo olla kulleita kaikki,

jostainsyystä elävienkirjoissa kulkeviin EI törmää missään,

mull on vielä kaksi elossa olevaa samanikästä kaveria mutta kumpikaa ei enään halua soitella, itse olen ollu aktiivinen ja soitellu heille, mutta kun ikinä ei saavastapalveluksi heiltä puhelua, olen päättäny lopettaa itsekki niille soittelemisen, ihan mukavia jttukavereita ovat mutt ku ilmeisesti heitäki vaivaa DEMENTINEN VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS ovat elämään kyllästyneet ja heille riittää kun heillä käy kotipavelusta ihmisiä tuomassa ruokaa ja sivooomassa huushollin,

mulla EI vielä ole kotipalvelua, ittekseni ole vielä tullu toimeen, mutta
puhekaveritten puute vaivaa muaki jo.

Mun ratkaisu olisi ainaki omalla kohdalla
semmonen ilta-lääkitys nukkumaan mennessä ettei taatus tarvi enään herätä elävienkirjoihin,
voi kuinka hartaasti jo haluaisin nkkua ikuisuuden uneen.

Anonyymi kirjoitti:

Mun ratkaisu olisi ainaki omalla kohdalla
semmonen ilta-lääkitys nukkumaan mennessä ettei taatus tarvi enään herätä elävienkirjoihin,
voi kuinka hartaasti jo haluaisin nkkua ikuisuuden uneen.

Lue lisää

Niin minäkin toivon, mutta sitä ennen jatketaan pälpätystä täällä :)
Rupattelu täällä on henkireikä kuitenkin, vaikkei elämässä enää
ihmeempää kerrottavaa tapahdukaan, mutta on edes etäyhteys
i h m i s i i n ! Kiitos teille ihmiset !

Anonyymi kirjoitti:

Niin minäkin toivon, mutta sitä ennen jatketaan pälpätystä täällä :)
Rupattelu täällä on henkireikä kuitenkin, vaikkei elämässä enää
ihmeempää kerrottavaa tapahdukaan, mutta on edes etäyhteys
i h m i s i i n ! Kiitos teille ihmiset !

Lue lisää

kiva , kun olet olemassa,
kävin kaupassa ja veikkasin sata riviä eurozätt - pottia
nyt ooooootan päöävoittoa sitten ostan vanhusten palvelutalosta hoitopaikan ja kuolen sinne sitten
kun ne hoitaa niin hyvin että saa nukkua ihan rauhassa hoidettuna ikuiseen uneen mahdollisimman pian,

Anonyymi kirjoitti:

kiva , kun olet olemassa,
kävin kaupassa ja veikkasin sata riviä eurozätt - pottia
nyt ooooootan päöävoittoa sitten ostan vanhusten palvelutalosta hoitopaikan ja kuolen sinne sitten
kun ne hoitaa niin hyvin että saa nukkua ihan rauhassa hoidettuna ikuiseen uneen mahdollisimman pian,

Lue lisää

Jonkin kanssa haluan asua. Tai monen kanssa. En halua kuolla yksin kämppääni
jos sattuu olemaan pitkä ja kivulias kuolema.

Anonyymi kirjoitti:

Jonkin kanssa haluan asua. Tai monen kanssa. En halua kuolla yksin kämppääni
jos sattuu olemaan pitkä ja kivulias kuolema.

Hassu juttu,
itse kun ajattelen kuolemaa,
minusta olisi aivan hyvä yksin kuolla kenekään tietämättä,


jos joku olisi pakalla kun kuolen,
toivisin sen olevan hoitaja , kattomassa mttareita milloin elämä on lopllisesti pysähtyny,
ja pappi voisi käydä rukoilemassa synninpäästön,

en kaipaa ketään sänkyni viereen kun kuolen.

Kiitos ittelesi,

sori kirjoitsvirheet
ne on kuin takiainen minussa , heh,
kulkee mukana kaikkialle,
vaikka kuinka tarkkana olla tahtois, ei auta,

tuossaki piti olla " tuuli lämmin hyväilee "

huh,

kirjoittelin aika paljon runoja kun puolisoni sairasti alzhaimeria yli kymmenen vuotta,
kai se oli jonkilaista itsensä ilmaisua ,
vieläki syvältä viiltää kun menneisyyttä muistaa,


jotenki näin kirjoittelin,

" rustasin runoja silloin
taitoa ei ollenkaa
virhee villisti villisti
tunteet vuolaana tulvi

elämä oli kuin voristo rata
ylös alas
yksinäisyys

tulossa vanhuus tuntematon "

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos ittelesi,

sori kirjoitsvirheet
ne on kuin takiainen minussa , heh,
kulkee mukana kaikkialle,
vaikka kuinka tarkkana olla tahtois, ei auta,

tuossaki piti olla " tuuli lämmin hyväilee "

huh,

kirjoittelin aika paljon runoja kun puolisoni sairasti alzhaimeria yli kymmenen vuotta,
kai se oli jonkilaista itsensä ilmaisua ,
vieläki syvältä viiltää kun menneisyyttä muistaa,


jotenki näin kirjoittelin,

" rustasin runoja silloin
taitoa ei ollenkaa
virhee villisti villisti
tunteet vuolaana tulvi

elämä oli kuin voristo rata
ylös alas
yksinäisyys

tulossa vanhuus tuntematon "

Lue lisää

On sinulla taitoja
ja persoonallinen tyyli !

"Tulossa vanhuus tuntematon"
Niin - silloin joskus ei vielä tiennyt mitä se tuo.
Onneksi.
Koska vanhuus on pahempaa kuin oletti,
vaikka yrittikin olla valmistautunut siihen,
mutta ei vanhuuteen pysty valmistautumaan,
vanhuus yllättää niin monella tavalla.

Kirjoita lisää runojasi tänne,
kun sille päälle satut !
Ne antavat ajatuksia.
Kiitos !

Sehän on tavallaan päiväkirjan pitämistä,

päiväkirjasi jälkipolville on taatusti suunattoman arvokasta luettavaa,
tavallaan yhden ihmisen historiaa yhteiskunnasamme,

tosi hieno juttu !

Anonyymi kirjoitti:

Sehän on tavallaan päiväkirjan pitämistä,

päiväkirjasi jälkipolville on taatusti suunattoman arvokasta luettavaa,
tavallaan yhden ihmisen historiaa yhteiskunnasamme,

tosi hieno juttu !

Lue lisää

En usko, että jälkipolvi olisi kiinnostunut höpötyksistäni,
itselleni kirjoitan ajatuksiani selventääkseni ja muuten vaan,
kun ei ole ketään ihmistä kelle mitään kertoa tai kenen kanssa
jutella.

Anonyymi kirjoitti:

En usko, että jälkipolvi olisi kiinnostunut höpötyksistäni,
itselleni kirjoitan ajatuksiani selventääkseni ja muuten vaan,
kun ei ole ketään ihmistä kelle mitään kertoa tai kenen kanssa
jutella.

Lue lisää

Jokatapauksessa päiväkirjasi on arvokas,
ja tulee olemaan arvokas,


on hienoa että jotkut pitää päiväkirjaa, sehän on omallatavallaan
suomen historiaa, tai kansalaisen historiaa,

arvostan suuresti ja niin arvostaa taatusti moni muuki.