Oman mielen hylkääminen

Ymmärtäisit, mikäli katsoisit videon ja mikäli kokeilisit itse siinä kerrottua toimintamallia.

Voit jäädä jumiin omaan mieleesi, varsinkin jos se ei toimi ihan niin hyvin kuin toivoisit. Mieli on vain mielikuvitusta. Kun pääset siitä ylitse, tajuat sen.
Mutta kukin eläköön ihan omalla tavallaan, niin kuin haluaa. Naiset usein ovat kovinkin kiintyneitä omaan mieleensä, ja peilaavat itseään ja koko maailmaa sen kautta.

darknessin kirjoitti:

Ymmärtäisit, mikäli katsoisit videon ja mikäli kokeilisit itse siinä kerrottua toimintamallia.

Voit jäädä jumiin omaan mieleesi, varsinkin jos se ei toimi ihan niin hyvin kuin toivoisit. Mieli on vain mielikuvitusta. Kun pääset siitä ylitse, tajuat sen.
Mutta kukin eläköön ihan omalla tavallaan, niin kuin haluaa. Naiset usein ovat kovinkin kiintyneitä omaan mieleensä, ja peilaavat itseään ja koko maailmaa sen kautta.

Lue lisää

Tuo naiskommentti oli vähän tarpeeton ja se jäi vaivaamaan, mutta kun se nyt siinä on - voisin oman kokemuksen perusteelta sanoa jotain samanlaista miehistä.

En usko, että on rajautunut sukupuoleen kuinka minäkeskeinen voi ihminen olla.

-nukke

Anonyymi kirjoitti:

Tuo naiskommentti oli vähän tarpeeton ja se jäi vaivaamaan, mutta kun se nyt siinä on - voisin oman kokemuksen perusteelta sanoa jotain samanlaista miehistä.

En usko, että on rajautunut sukupuoleen kuinka minäkeskeinen voi ihminen olla.

-nukke

Lue lisää

Ei se ole rajautunut sukupuoleen.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo naiskommentti oli vähän tarpeeton ja se jäi vaivaamaan, mutta kun se nyt siinä on - voisin oman kokemuksen perusteelta sanoa jotain samanlaista miehistä.

En usko, että on rajautunut sukupuoleen kuinka minäkeskeinen voi ihminen olla.

-nukke

Lue lisää

Mikä nukkea harmitti siinä naiskommentissa? Koko moderni psykologia on lähtenyt siitä että naisten oman mielen sisäisiä ongelmia selvitetään ja tutkitaan.

darknessin kirjoitti:

Mikä nukkea harmitti siinä naiskommentissa? Koko moderni psykologia on lähtenyt siitä että naisten oman mielen sisäisiä ongelmia selvitetään ja tutkitaan.

Tässä ote veteraanien (usa) ptsd-tutkimuksesta, josta selviää että miehiä oli 40% ja naisia 52%, ja koko terapian loppuun asti suorittaneista oli 10% miehiä ja 17% naisia. Mikä on aika merkityksellistä ottaen huomioon sen että sotaveteraaneista vain pieni osa ylipäätään on naisia, vain noin 10% kaikista veteraaneista, mutta on silti suurin nouseva ryhmä hoidon tarpeessa olevista.

Women veterans are the fastest-growing group of Veterans Health Administration (VA) users, representing 10% of the veteran population by 2018 and 14% by 2033


Most veterans with PTSD do not receive individual psychotherapy. The purpose of this study was to explore gender differences in individual psychotherapy initiation and completion (defined as attending 8 or more sessions) among male and female Veterans Health Administration (VHA) users recently diagnosed with PTSD.
Method:

Participants (N=7,218) were veterans in a prospective national cohort survey of VHA users diagnosed with PTSD; oversampling was used to increase representation of women and minority veterans.
Results:

Forty-two percent of the sample (40.1% of men, 52.3% of women) initiated individual psychotherapy within six months of their index PTSD diagnosis. Of those who initiated, 12.1% (10.8% of men, 17.7% of women) completed a sufficient course of individual psychotherapy. Women were generally more likely than men to initiate individual psychotherapy. However, we found an interaction between gender and age, such that younger men were more likely to initiate psychotherapy

toinen tutkimus:
Post-traumatic stress disorder is a common mental health disorder that varies by gender and veteran status. Women veterans’ high rates of post-traumatic stress disorder highlight a critical target for prevention and intervention

In the adult U.S. population, the lifetime prevalence rate of PTSD has ranged from 4% to 6% for men and 8% to 13% for women.6–10 Possible reasons for women’s higher PTSD rates are varied and may include gender differences in trauma type exposure, genetics, emotional learning, and memory processing.

Tiede alkaa pikkuhiljaa toteamaan tosiasiana sen että miehet ja naiset ovat erillaisia sekä biologisesti että psykologisesti. Vain koska tutkimustuloksista on nähtävissä selkeät ja konkreettiset eroavaisuudet eri ryhmien välillä, tuloksia joihin ei mitenkään voida vaikuttaa ideologisesti.

darknessin kirjoitti:

Tässä ote veteraanien (usa) ptsd-tutkimuksesta, josta selviää että miehiä oli 40% ja naisia 52%, ja koko terapian loppuun asti suorittaneista oli 10% miehiä ja 17% naisia. Mikä on aika merkityksellistä ottaen huomioon sen että sotaveteraaneista vain pieni osa ylipäätään on naisia, vain noin 10% kaikista veteraaneista, mutta on silti suurin nouseva ryhmä hoidon tarpeessa olevista.

Women veterans are the fastest-growing group of Veterans Health Administration (VA) users, representing 10% of the veteran population by 2018 and 14% by 2033


Most veterans with PTSD do not receive individual psychotherapy. The purpose of this study was to explore gender differences in individual psychotherapy initiation and completion (defined as attending 8 or more sessions) among male and female Veterans Health Administration (VHA) users recently diagnosed with PTSD.
Method:

Participants (N=7,218) were veterans in a prospective national cohort survey of VHA users diagnosed with PTSD; oversampling was used to increase representation of women and minority veterans.
Results:

Forty-two percent of the sample (40.1% of men, 52.3% of women) initiated individual psychotherapy within six months of their index PTSD diagnosis. Of those who initiated, 12.1% (10.8% of men, 17.7% of women) completed a sufficient course of individual psychotherapy. Women were generally more likely than men to initiate individual psychotherapy. However, we found an interaction between gender and age, such that younger men were more likely to initiate psychotherapy

toinen tutkimus:
Post-traumatic stress disorder is a common mental health disorder that varies by gender and veteran status. Women veterans’ high rates of post-traumatic stress disorder highlight a critical target for prevention and intervention

In the adult U.S. population, the lifetime prevalence rate of PTSD has ranged from 4% to 6% for men and 8% to 13% for women.6–10 Possible reasons for women’s higher PTSD rates are varied and may include gender differences in trauma type exposure, genetics, emotional learning, and memory processing.

Tiede alkaa pikkuhiljaa toteamaan tosiasiana sen että miehet ja naiset ovat erillaisia sekä biologisesti että psykologisesti. Vain koska tutkimustuloksista on nähtävissä selkeät ja konkreettiset eroavaisuudet eri ryhmien välillä, tuloksia joihin ei mitenkään voida vaikuttaa ideologisesti.

Lue lisää

Tietäähän sen ilman tiedettäkin, että miehet ja naiset ovat erilaisia.

darknessin kirjoitti:

Tässä ote veteraanien (usa) ptsd-tutkimuksesta, josta selviää että miehiä oli 40% ja naisia 52%, ja koko terapian loppuun asti suorittaneista oli 10% miehiä ja 17% naisia. Mikä on aika merkityksellistä ottaen huomioon sen että sotaveteraaneista vain pieni osa ylipäätään on naisia, vain noin 10% kaikista veteraaneista, mutta on silti suurin nouseva ryhmä hoidon tarpeessa olevista.

Women veterans are the fastest-growing group of Veterans Health Administration (VA) users, representing 10% of the veteran population by 2018 and 14% by 2033


Most veterans with PTSD do not receive individual psychotherapy. The purpose of this study was to explore gender differences in individual psychotherapy initiation and completion (defined as attending 8 or more sessions) among male and female Veterans Health Administration (VHA) users recently diagnosed with PTSD.
Method:

Participants (N=7,218) were veterans in a prospective national cohort survey of VHA users diagnosed with PTSD; oversampling was used to increase representation of women and minority veterans.
Results:

Forty-two percent of the sample (40.1% of men, 52.3% of women) initiated individual psychotherapy within six months of their index PTSD diagnosis. Of those who initiated, 12.1% (10.8% of men, 17.7% of women) completed a sufficient course of individual psychotherapy. Women were generally more likely than men to initiate individual psychotherapy. However, we found an interaction between gender and age, such that younger men were more likely to initiate psychotherapy

toinen tutkimus:
Post-traumatic stress disorder is a common mental health disorder that varies by gender and veteran status. Women veterans’ high rates of post-traumatic stress disorder highlight a critical target for prevention and intervention

In the adult U.S. population, the lifetime prevalence rate of PTSD has ranged from 4% to 6% for men and 8% to 13% for women.6–10 Possible reasons for women’s higher PTSD rates are varied and may include gender differences in trauma type exposure, genetics, emotional learning, and memory processing.

Tiede alkaa pikkuhiljaa toteamaan tosiasiana sen että miehet ja naiset ovat erillaisia sekä biologisesti että psykologisesti. Vain koska tutkimustuloksista on nähtävissä selkeät ja konkreettiset eroavaisuudet eri ryhmien välillä, tuloksia joihin ei mitenkään voida vaikuttaa ideologisesti.

Lue lisää

Ja sama tilanne suomessa, kyseessä tavalliset ihmiset, naisia psykoterapiaa saavista on lähes 80%.


Miesten suhteellinen osuus Kelan kuntoutuspsykoterapiaa saavista ei ole kuitenkaan noussut. Se on ollut koko 2010-luvun samaa luokkaa, reilut 23 prosenttia ja enimmillään vuonna 2016, jolloin miesten osuus oli 23,8 prosenttia. Vuonna 2017 miesten osuus jopa laski. Suunta on ollut laskeva myös tänä vuonna: tammi–syyskuussa Kelan kuntoutustukea saavista miehiä oli 22,9 prosenttia. Kolme neljästä Kela-psykoterapiaa saavista on siis yhä nainen.

darknessin kirjoitti:

Ja sama tilanne suomessa, kyseessä tavalliset ihmiset, naisia psykoterapiaa saavista on lähes 80%.


Miesten suhteellinen osuus Kelan kuntoutuspsykoterapiaa saavista ei ole kuitenkaan noussut. Se on ollut koko 2010-luvun samaa luokkaa, reilut 23 prosenttia ja enimmillään vuonna 2016, jolloin miesten osuus oli 23,8 prosenttia. Vuonna 2017 miesten osuus jopa laski. Suunta on ollut laskeva myös tänä vuonna: tammi–syyskuussa Kelan kuntoutustukea saavista miehiä oli 22,9 prosenttia. Kolme neljästä Kela-psykoterapiaa saavista on siis yhä nainen.

Lue lisää

Mutta saavatko terapiaa kaikki sitä tarvitsevat ? Tuskinpa.
Ehkä naiset hakeutuvat terapiaan miehiä herkemmin.

Olet selvästi jo päättänyt ja sinetöinyt koko elämäsi suunnan...

Mutta jos oletetaan jonkun toisen henkilön kohdalla, että hän jää jumiin omaan mieleensä ja sen luomiin harhakuviin, ehkä hän viettää koko loppuelämänsä käsitellen näitä mielensä luomia harhakuvia, tai sitten hän vain ohittaa kokonaan koko mielen, ja vapautuu kokonaan mielensä luomista kahleista, ja elää loppuelämänsä vapaana.

darknessin kirjoitti:

Olet selvästi jo päättänyt ja sinetöinyt koko elämäsi suunnan...

Mutta jos oletetaan jonkun toisen henkilön kohdalla, että hän jää jumiin omaan mieleensä ja sen luomiin harhakuviin, ehkä hän viettää koko loppuelämänsä käsitellen näitä mielensä luomia harhakuvia, tai sitten hän vain ohittaa kokonaan koko mielen, ja vapautuu kokonaan mielensä luomista kahleista, ja elää loppuelämänsä vapaana.

Lue lisää

Jos ihminen pystyisi ohittamaan mielen kokonaan ja pystyisi vapautumaan kahleistaan, hänellä ei ehkä olisi minkäänlaisia henkisiä ongelmia. Eikä sellaista ihmistä olekaan, jolla ei olisi koskaan vaikeaa, ahdistavaa, vastoinkäymisiä, ym. Jokaisella niitä joskus on, eikä yksikään pysty ohittamaan ihan kaikkea tuosta vaan.

Mutta tosiaan, ihminen itse luo ne omat kahleensa. Olen siihen minäkin sortunut ajoittain, sen pystyn myöntämään. Usein olen tehnyt sen jopa aivan turhaan, joskus ihan mitättömistäkin syistä.
Olisiko sekään ihan yksinkertaista, jos olisi ikuisesti vapaa mieleltään, sitä ei kukaan pysty kertomaan, koska sellaista ei ole.

Siinä olet väärässä, että olisin päättänyt ja sinetöinyt elämäni suunnan, koska sekin on mahdotonta.
Elän niin päivän kerrallaan, etten voi elämäni suunnasta tietää etukäteen yhtään mitään.
Jo pelkän terveydentilani takia en voi edes huomisesta tietää, mikä tilanne on fysiikkani ja jaksamiseni kanssa aamulla.
Elämä on täynnä yllätyksiä, joskus positiivisia, joskus vähemmän positiivisia.
Elämänsä suuntaa pystyy aika monet suunnittelemaan etukäteen, ehkä osittain päättämäänkin jotain siitä, mutta kukaan ei pysty sinetöimään kohtaloaan. Milloin vain voi tapahtua mitä vain.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ihminen pystyisi ohittamaan mielen kokonaan ja pystyisi vapautumaan kahleistaan, hänellä ei ehkä olisi minkäänlaisia henkisiä ongelmia. Eikä sellaista ihmistä olekaan, jolla ei olisi koskaan vaikeaa, ahdistavaa, vastoinkäymisiä, ym. Jokaisella niitä joskus on, eikä yksikään pysty ohittamaan ihan kaikkea tuosta vaan.

Mutta tosiaan, ihminen itse luo ne omat kahleensa. Olen siihen minäkin sortunut ajoittain, sen pystyn myöntämään. Usein olen tehnyt sen jopa aivan turhaan, joskus ihan mitättömistäkin syistä.
Olisiko sekään ihan yksinkertaista, jos olisi ikuisesti vapaa mieleltään, sitä ei kukaan pysty kertomaan, koska sellaista ei ole.

Siinä olet väärässä, että olisin päättänyt ja sinetöinyt elämäni suunnan, koska sekin on mahdotonta.
Elän niin päivän kerrallaan, etten voi elämäni suunnasta tietää etukäteen yhtään mitään.
Jo pelkän terveydentilani takia en voi edes huomisesta tietää, mikä tilanne on fysiikkani ja jaksamiseni kanssa aamulla.
Elämä on täynnä yllätyksiä, joskus positiivisia, joskus vähemmän positiivisia.
Elämänsä suuntaa pystyy aika monet suunnittelemaan etukäteen, ehkä osittain päättämäänkin jotain siitä, mutta kukaan ei pysty sinetöimään kohtaloaan. Milloin vain voi tapahtua mitä vain.

Lue lisää

Ihminen ei välttämättä voi valita elämänsä suuntaa mutta voi valita sen miten elää elämänsä, oli se elämä sitten miten kurjaa tahansa.

On totta että yhteiskunta ja muut ihmiset eivät anna yksilön elää vapaana, vaan kiristävät ja vaikeuttavat yksilön elämää monin eri tavoin. Joten vaikeuksia tulee olemaan aina vaikka mieli olisikin muuten vapaa. Täydellinen vapaus edellyttäisi vapautumista yhteiskunnan luomista kahleista.

Entäs ne ihmiset joilla ei koskaan ole ollut minkäänlaisia henkisiä ongelmia, ei ongelmia itsensä tai identiteetinsä kanssa, entäs jos selitys on se että he vain eivät kiinnitä huomiota siihen mieleensä ja sen oikkuihin. Kuka tietää.
Joku toinen taas uppoutuu omaan mieleensä ja kohtaa loputtomasti vaikeuksia ja ongelmia sen seurauksena. Mikä tämän uppoutumisen aiheuttaa, ehkä jonkinlainen trauma tms. tai joku toistuva vaikea tilanne saa mielen pois raiteiltaan.

Haluan vain tuoda esille että on olemassa vaihtoehto, vapaus valita toisin. Ei ole pakko olla oman mielensä vanki.
Kukin eläkööt elämänsä juuri sillä tavoin kuin kokee oikeaksi, jos haluaa kamppailla oman mielensä kanssa niin henkilöllä on vapaus tehdä niin. Mutta pitää olla myös vapaus kieltäytyä kamppailemasta oman mielensä kanssa, yksinkertaisesti vain kieltäytyä jos ei vaan halua tehdä niin.
Mutta miten edes tiedät että haluatko vai etkö, jos et koskaan ole ollut vapaa oman mielesi luomista harhoista ja tunteista.

darknessin kirjoitti:

Ihminen ei välttämättä voi valita elämänsä suuntaa mutta voi valita sen miten elää elämänsä, oli se elämä sitten miten kurjaa tahansa.

On totta että yhteiskunta ja muut ihmiset eivät anna yksilön elää vapaana, vaan kiristävät ja vaikeuttavat yksilön elämää monin eri tavoin. Joten vaikeuksia tulee olemaan aina vaikka mieli olisikin muuten vapaa. Täydellinen vapaus edellyttäisi vapautumista yhteiskunnan luomista kahleista.

Entäs ne ihmiset joilla ei koskaan ole ollut minkäänlaisia henkisiä ongelmia, ei ongelmia itsensä tai identiteetinsä kanssa, entäs jos selitys on se että he vain eivät kiinnitä huomiota siihen mieleensä ja sen oikkuihin. Kuka tietää.
Joku toinen taas uppoutuu omaan mieleensä ja kohtaa loputtomasti vaikeuksia ja ongelmia sen seurauksena. Mikä tämän uppoutumisen aiheuttaa, ehkä jonkinlainen trauma tms. tai joku toistuva vaikea tilanne saa mielen pois raiteiltaan.

Haluan vain tuoda esille että on olemassa vaihtoehto, vapaus valita toisin. Ei ole pakko olla oman mielensä vanki.
Kukin eläkööt elämänsä juuri sillä tavoin kuin kokee oikeaksi, jos haluaa kamppailla oman mielensä kanssa niin henkilöllä on vapaus tehdä niin. Mutta pitää olla myös vapaus kieltäytyä kamppailemasta oman mielensä kanssa, yksinkertaisesti vain kieltäytyä jos ei vaan halua tehdä niin.
Mutta miten edes tiedät että haluatko vai etkö, jos et koskaan ole ollut vapaa oman mielesi luomista harhoista ja tunteista.

Lue lisää

Ei minulla ole ollut harhoja sen jälkeen, kun lakkasin saamasta psykooseja.
Vapaana tunteista voi olla vaikka jokainen ajoittain. Ihmisen elämässä on lyhyitä hetkiä, kun voi olla täysin vapaa mieleltään, tunteiltaan. Ne voi olla niin lyhyitä hetkiä, ettei edes itse huomaakaan.
Jos mielessä on vaikeaa, ja kieltäytyy kamppailemasta mielensä kanssa, niin silloinhan sekin on vaikeaa. Haluaa väkisin kieltäytyä kamppailemasta, sekin on kamppailua siellä omassa mielessä.
Että onhan tuo aika outo selitys, että kamppailisi omaa mieltään vastaan, tai kieltäytyisi siitä. Se kuulostaa kenties vähän harhaiselta tunteelta, tai tunteelliselta harhalta, miten vaan.

Hienosti tehty, mutta et siihen mitään jeesusta tarvitse...

Mikä se hirveä kriisi oli mikä sinulle iski niin yllättäen, vai oliko se siis pitkäaikainen tilanne?

Jos olet muka nähnyt kriisin etukäteen, ennakolta, niin silloinhan sen kriisin olisi pystynyt estämään tulemasta. Olisit tiennyt, että on kriisi tulossa, ja vielä millainen kriisi.
Onhan tuo nyt aika hömpän tuntuista sepustusta.
Ja miten voi vasta jälkeen päin tietää, että on tiennyt saman jo etukäteen ?
Ei hyvää päivää...

Anonyymi kirjoitti:

Jos olet muka nähnyt kriisin etukäteen, ennakolta, niin silloinhan sen kriisin olisi pystynyt estämään tulemasta. Olisit tiennyt, että on kriisi tulossa, ja vielä millainen kriisi.
Onhan tuo nyt aika hömpän tuntuista sepustusta.
Ja miten voi vasta jälkeen päin tietää, että on tiennyt saman jo etukäteen ?
Ei hyvää päivää...

Lue lisää

Olen lapsena sijoitettuna kahdessa kasvattikodissa.Suunnittelin itsemrhaa toisella kymmenellä.Siitä jäi minun sieluuni trauma.ongelmat ratkaistaan itsemurhalla.Kun sitten jouduin kriisiin,luulin ,että nyt on jotain mennyt vikaan.Elämä on pilalla.Ensimmäinen vuosi oli pahin.Sitten usko alkoi nostamaan päätään.Otin Jumalan Sanan ja oman näkyni.Tilanne oli jo toisena vuotena parempi.Kpkonaisuudesdaan vuosi vuodelta tilanne aina parani.

Kiitos videosta, yhä kesken. Katson sitä tämän kirjoituksen aikana, taukoja pitäen ja ajatuksia alas kirjoittaen.
Olen luonut itselleni simulaatioita sekä mielikuvitusystäviä. Osaan tehdä näitä puolitahattomastikin tai tottumuksesta... Se on ok jos on niiden hallinnassa, mutta en voi väittää sellaista koska annan niille voimaa, painoarvoa ja simulaatiot voivat koskea itselle kiinnostavaa ihmistä. Jotkut sanoisivat niitä päiväuniksi tai fantasioiksikin. Tällaisia voi ehkä hyödyntää tilanteiden ennakoinnissa tai oman yksinolon lohduttamisessa.

On käynyt huonosti niin että halusin yhden todellisen ihmisen olevan tietynlainen - vastaavan mielikuvaani hänestä. Ruokin itse tätä illuusiota, haluten uskovani hänestä hyvää - eihän todellisuus voi olla niin kamala mitä olen hänestä kokenut. Ehkä se oli jotain äärimmäistä eskapismia. Käytös oli sen mukaista. Häiritsevää, varmaankin hänen puoleltaan koettuna. Pakkomielteistä.
Koitan yhä irrottautua tuosta miten reagoin hänen suhteensa ja miten käyttäydyn. Omat tunteilut voi olla hyvinkin voimakkaita, on traumaa sidoksissa häneen/tähän asiaan runsaasti.
Niin se ei ole ihan niin helppoa kuin videossa annetaan ymmärtää, vaikka uskon että sen irtautumisen voi opetella.
Ennen tuon katsomistakin olen ymmärtänyt ja oppinut että jotkut ajatukset on parempi ohittaa.
Usein ajatukseni ovat myös solvanneet minua.
Joten tiedän että ne on tyhjiä.
Ehkä ne on vain kaikuja aiemmasta, kun joku joskus solvannut minua. Tai oire vahingosta jonka vaikea kokemus on jättänyt jälkeensä.

Hmm. Ego. Identiteetti.
Luulen että sellaisen omistaminen voi auttaa luomaan jonkun templaten käytösmallille yleisesti. Sitä voi hyödyntää jos sitä osaa hallita - niin kuin näyttelijät.
Ehkä videolla kuvaillaan yhtä ääripäätä. Onhan se hyvä avain resetointiin, jos sille on tarvetta.
En voisi väittää minulla olevan raskasta egoa tai identiteettiä mutta varmaan valehtelen.
Sen täytyy olla jossain muodossa minussa.
Kuten oikeustajuni... tulee mieleen se kuinka tahtoisin, että ihmiset pystyisivät yhteistyöhön. Minun on vaikeaa hyväksyä sitä, kun yhteistyötä ei haluta tehdä. Haluan uskoa että ihmiset pystyvät tulemaan toimeen keskenään ja saavuttamaan sovinnon yhdessä.
Jossain tässä on haudattuna minun oma esteeni.
Toisaalta, oma tahtoni antaa minulle voimia ja motivaatiota suorittaa ja toteuttaa tehtäviä vaikka sitookin minua. Joten näkisin sen voimavarana enkä taakkana - vaikka se onkin johtanut minua harhaan aiemmin.

Tuosta egon lopetuksesta tuli mieleen. Ruokkiminen.
Itse olen ruokkinut ongelmaani toisesta ihmisestä kirjoituksin, käsittelemällä jne. ehkä todella jossain vaiheessa tein hänestä koko identiteettini vaikka se ei ollut tarkoitus ja asia näyttää selkeytyvän minulle vasta nyt... kiinnostavaa.
Ymmärrän kyllä, että minun on paljon helpompaa olla, kun en ajattele häntä, enkä anna huomiotani tai vaivaani hänen suuntaan.
Ehkä hänen suhtautuminen ihmisiin joita hän satuttaa torjumisella on samanlaista. Hänen on helpompi olla.
Mutta se on myös itsekästä.
Mielestäni itsekkyys ei ole paras ratkaisu kaikissa tilanteissa. Minun tilanteessa, hänen suhteensa, se olisi, koska vastaisin itsekkyyteen itsekkyydellä ja paradoksisesti se olisikin myös epäitsekästä, koska se on mitä hän haluaa.
Minun olisi hyvä kyetä hyväksymään asiat niin kuin ne ovat vaikka pitkään olen yrittänyt, jatkan yrittämistä.

Oli kiinnostava video. Tein muistiinpanoja joita saatan hyödyntää myöhemmin.


-nukke

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos videosta, yhä kesken. Katson sitä tämän kirjoituksen aikana, taukoja pitäen ja ajatuksia alas kirjoittaen.
Olen luonut itselleni simulaatioita sekä mielikuvitusystäviä. Osaan tehdä näitä puolitahattomastikin tai tottumuksesta... Se on ok jos on niiden hallinnassa, mutta en voi väittää sellaista koska annan niille voimaa, painoarvoa ja simulaatiot voivat koskea itselle kiinnostavaa ihmistä. Jotkut sanoisivat niitä päiväuniksi tai fantasioiksikin. Tällaisia voi ehkä hyödyntää tilanteiden ennakoinnissa tai oman yksinolon lohduttamisessa.

On käynyt huonosti niin että halusin yhden todellisen ihmisen olevan tietynlainen - vastaavan mielikuvaani hänestä. Ruokin itse tätä illuusiota, haluten uskovani hänestä hyvää - eihän todellisuus voi olla niin kamala mitä olen hänestä kokenut. Ehkä se oli jotain äärimmäistä eskapismia. Käytös oli sen mukaista. Häiritsevää, varmaankin hänen puoleltaan koettuna. Pakkomielteistä.
Koitan yhä irrottautua tuosta miten reagoin hänen suhteensa ja miten käyttäydyn. Omat tunteilut voi olla hyvinkin voimakkaita, on traumaa sidoksissa häneen/tähän asiaan runsaasti.
Niin se ei ole ihan niin helppoa kuin videossa annetaan ymmärtää, vaikka uskon että sen irtautumisen voi opetella.
Ennen tuon katsomistakin olen ymmärtänyt ja oppinut että jotkut ajatukset on parempi ohittaa.
Usein ajatukseni ovat myös solvanneet minua.
Joten tiedän että ne on tyhjiä.
Ehkä ne on vain kaikuja aiemmasta, kun joku joskus solvannut minua. Tai oire vahingosta jonka vaikea kokemus on jättänyt jälkeensä.

Hmm. Ego. Identiteetti.
Luulen että sellaisen omistaminen voi auttaa luomaan jonkun templaten käytösmallille yleisesti. Sitä voi hyödyntää jos sitä osaa hallita - niin kuin näyttelijät.
Ehkä videolla kuvaillaan yhtä ääripäätä. Onhan se hyvä avain resetointiin, jos sille on tarvetta.
En voisi väittää minulla olevan raskasta egoa tai identiteettiä mutta varmaan valehtelen.
Sen täytyy olla jossain muodossa minussa.
Kuten oikeustajuni... tulee mieleen se kuinka tahtoisin, että ihmiset pystyisivät yhteistyöhön. Minun on vaikeaa hyväksyä sitä, kun yhteistyötä ei haluta tehdä. Haluan uskoa että ihmiset pystyvät tulemaan toimeen keskenään ja saavuttamaan sovinnon yhdessä.
Jossain tässä on haudattuna minun oma esteeni.
Toisaalta, oma tahtoni antaa minulle voimia ja motivaatiota suorittaa ja toteuttaa tehtäviä vaikka sitookin minua. Joten näkisin sen voimavarana enkä taakkana - vaikka se onkin johtanut minua harhaan aiemmin.

Tuosta egon lopetuksesta tuli mieleen. Ruokkiminen.
Itse olen ruokkinut ongelmaani toisesta ihmisestä kirjoituksin, käsittelemällä jne. ehkä todella jossain vaiheessa tein hänestä koko identiteettini vaikka se ei ollut tarkoitus ja asia näyttää selkeytyvän minulle vasta nyt... kiinnostavaa.
Ymmärrän kyllä, että minun on paljon helpompaa olla, kun en ajattele häntä, enkä anna huomiotani tai vaivaani hänen suuntaan.
Ehkä hänen suhtautuminen ihmisiin joita hän satuttaa torjumisella on samanlaista. Hänen on helpompi olla.
Mutta se on myös itsekästä.
Mielestäni itsekkyys ei ole paras ratkaisu kaikissa tilanteissa. Minun tilanteessa, hänen suhteensa, se olisi, koska vastaisin itsekkyyteen itsekkyydellä ja paradoksisesti se olisikin myös epäitsekästä, koska se on mitä hän haluaa.
Minun olisi hyvä kyetä hyväksymään asiat niin kuin ne ovat vaikka pitkään olen yrittänyt, jatkan yrittämistä.

Oli kiinnostava video. Tein muistiinpanoja joita saatan hyödyntää myöhemmin.


-nukke

Lue lisää

Mielikuvitusystävät ja simulaatiot, ja omassa mielikuvituksessaan eläminen on ok, tasan niinkauan kunhan se ei vaikuta todelliseen elämään haitallisesti. Esim. monet kirjailijat elävät omassa mielikuvituksessaan joka päivä, ja kirjoittavat kuvittelemiaan asioita ylös. Osa kirjailijoista on kyllä mennyt pahasti metsään oman mielensä kanssa, esim. stephen king, mutta monet pärjäävät silti myös normaalissa elämässä, vaikka se voi vuorokaudesta melko vähäiseksi jäädäkin. Tavallinen työssäkäyvä henkilö ei voi uppoutua omaan mielikuvitukseensa, vaan on pakko seurata konreettisen ympäristön tapahtumia aktiivisesti koko ajan. Voisikin sanoa että tälläisen (usein miehen) sisäinen mielikuvitusmaailma saattaa jäädä hyvin köyhäksi tai sitä ei välttämättä ole ollenkaan, tai rajoittuu lähinnä elokuvien katseluun, ts. joku toinen henkilö luo tälläisen henkilön mielikuvitusmaailman elokuvan kautta, mikä on hieman pelottava ajatus.

darknessin kirjoitti:

Mielikuvitusystävät ja simulaatiot, ja omassa mielikuvituksessaan eläminen on ok, tasan niinkauan kunhan se ei vaikuta todelliseen elämään haitallisesti. Esim. monet kirjailijat elävät omassa mielikuvituksessaan joka päivä, ja kirjoittavat kuvittelemiaan asioita ylös. Osa kirjailijoista on kyllä mennyt pahasti metsään oman mielensä kanssa, esim. stephen king, mutta monet pärjäävät silti myös normaalissa elämässä, vaikka se voi vuorokaudesta melko vähäiseksi jäädäkin. Tavallinen työssäkäyvä henkilö ei voi uppoutua omaan mielikuvitukseensa, vaan on pakko seurata konreettisen ympäristön tapahtumia aktiivisesti koko ajan. Voisikin sanoa että tälläisen (usein miehen) sisäinen mielikuvitusmaailma saattaa jäädä hyvin köyhäksi tai sitä ei välttämättä ole ollenkaan, tai rajoittuu lähinnä elokuvien katseluun, ts. joku toinen henkilö luo tälläisen henkilön mielikuvitusmaailman elokuvan kautta, mikä on hieman pelottava ajatus.

Lue lisää

Mistä tiedät Stephen Kingin menneen muka metsään ?
Hänellä on valtava ( ehkä joskus jopa vähän sairaalloinen ) mielikuvitus, ei muuta.
King on monilapsisen perheen isä.

Anonyymi kirjoitti:

Mistä tiedät Stephen Kingin menneen muka metsään ?
Hänellä on valtava ( ehkä joskus jopa vähän sairaalloinen ) mielikuvitus, ei muuta.
King on monilapsisen perheen isä.

Lue lisää

King on mielisairas hullu ihminen, ei pitäisi olla ihmisten ilmoilla ollenkaan, saati julkaista kirjoja.
Ai se että kingillä on monta lasta tekee hänestä hyvän ihmisen? Entä natsisaksan johtajat, heillä kaikilla oli lapsia. Yhdellä jonka nimeä en nyt muista, oli kaksitoista lasta, jotka kaikki muistaakseni tappoi bunkkerissa sodan viimeisinä päivinä.

darknessin kirjoitti:

King on mielisairas hullu ihminen, ei pitäisi olla ihmisten ilmoilla ollenkaan, saati julkaista kirjoja.
Ai se että kingillä on monta lasta tekee hänestä hyvän ihmisen? Entä natsisaksan johtajat, heillä kaikilla oli lapsia. Yhdellä jonka nimeä en nyt muista, oli kaksitoista lasta, jotka kaikki muistaakseni tappoi bunkkerissa sodan viimeisinä päivinä.

Lue lisää

Ihanko sitten tunnet henkilökohtaisesti tämän Kingin, kun luulet pystyväsi väittämään häntä hulluksi ?
Sellaisia, joita ei tunne, ei voi millään tavalla alkaa arvottamaan, diagnosoimaan, tai mitään muutakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ihanko sitten tunnet henkilökohtaisesti tämän Kingin, kun luulet pystyväsi väittämään häntä hulluksi ?
Sellaisia, joita ei tunne, ei voi millään tavalla alkaa arvottamaan, diagnosoimaan, tai mitään muutakaan.

Lue lisää

Olen joskus lukenut paljon hänen tuotantoaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ihanko sitten tunnet henkilökohtaisesti tämän Kingin, kun luulet pystyväsi väittämään häntä hulluksi ?
Sellaisia, joita ei tunne, ei voi millään tavalla alkaa arvottamaan, diagnosoimaan, tai mitään muutakaan.

Lue lisää

En löytänyt tuon henkilöhistoriasta mitään viittauksia mielisairauteen, uskonnollisuuteen kylläkin, ja alkoholismi sekä huumeidenkäyttö on ehkä vaikuttanut tuohon kirjalliseen tuotantoon merkittävästi. Vaikea löytää tuollaisesta julkisuuden henkilöstä oikein mitään muuta kuin ylistystä ja kirjallisuuspalkintoja tms. kun huonot puolet lakaistaan piiloon ja selviävät vasta joskus vuosikausien päästä jälkikäteen.