Ohjeet siitä kuinka voit jättää oman mielesi omaan rauhaansa ja löytää itse rauhan. Kuinka oman mielen oikut, mielikuvat ja tunteet tulevat ja menevät ohitse, kun niihin ei reagoi eikä keskity niihin. Näin voi vapautua suurimmasta osasta oman mielensä aiheuttamista ongelmista.
y -ou-t-ube:
Realize There Is No Mind, and Freedom Is Yours NOW
Solace Fox
Oman mielen hylkääminen
12
156
Vastaukset
- Anonyymi
Joskus taas oikkuja, mielikuvia ja tunteita ei kannata päästää ohitse.
Ja joskus ne on oikeasti käsiteltävä, vaikka mikä olisi.
Se, että perehtyy omaan mieleen, omiin tuntemuksiin ja oikkuihin, on hyvin opettavaista. Aina voi oppia, ja oppiikin, itsestään jotain uutta. Ihmismieli on mielenkiintoinen, myös oma mieli.
En oikein ymmärrä, miten voisi saada mielenrauhan muka ohittamalla vain kaiken.
Enemmänhän se kai häiritsisi, jos ei huomaisi, eikä tuntisi mitään.Ymmärtäisit, mikäli katsoisit videon ja mikäli kokeilisit itse siinä kerrottua toimintamallia.
Voit jäädä jumiin omaan mieleesi, varsinkin jos se ei toimi ihan niin hyvin kuin toivoisit. Mieli on vain mielikuvitusta. Kun pääset siitä ylitse, tajuat sen.
Mutta kukin eläköön ihan omalla tavallaan, niin kuin haluaa. Naiset usein ovat kovinkin kiintyneitä omaan mieleensä, ja peilaavat itseään ja koko maailmaa sen kautta.
- Anonyymi
Siitähän suurin osa mielenterveysongelmia johtuu, kun jää jumiin omaan mieleen.
Sen takia omaa mieltä on hyvä oppia käsittämään/käsittelemään, että jopa se mielikuvitus, sekä mieli, tulisi sellaiseksi, että elämä tuntuisi edes joten kuten siedettävältä.
En kiitos vain, katsele mitään videoita, ihan kaikki ei kiinnosta, vaikka omaa mieltäni olen koko ikäni opiskellut, ja se tulee jatkumaan koko elämän ajan.
Kaikki asiat elämässä ei ole pelkkää mielikuvitusta, toki asioista voi saada mielikuvituksellisia tekemällä niistä sellaisia, mutta aletaanko sitten puhumaan jo mielenterveysongelmista, jos mielikuvitus tekee tepposiaan ja asiat sattuukin menemään yli ymmärryksen, sekä oman että muiden.Olet selvästi jo päättänyt ja sinetöinyt koko elämäsi suunnan...
Mutta jos oletetaan jonkun toisen henkilön kohdalla, että hän jää jumiin omaan mieleensä ja sen luomiin harhakuviin, ehkä hän viettää koko loppuelämänsä käsitellen näitä mielensä luomia harhakuvia, tai sitten hän vain ohittaa kokonaan koko mielen, ja vapautuu kokonaan mielensä luomista kahleista, ja elää loppuelämänsä vapaana.- Anonyymi
darknessin kirjoitti:
Olet selvästi jo päättänyt ja sinetöinyt koko elämäsi suunnan...
Mutta jos oletetaan jonkun toisen henkilön kohdalla, että hän jää jumiin omaan mieleensä ja sen luomiin harhakuviin, ehkä hän viettää koko loppuelämänsä käsitellen näitä mielensä luomia harhakuvia, tai sitten hän vain ohittaa kokonaan koko mielen, ja vapautuu kokonaan mielensä luomista kahleista, ja elää loppuelämänsä vapaana.Jos ihminen pystyisi ohittamaan mielen kokonaan ja pystyisi vapautumaan kahleistaan, hänellä ei ehkä olisi minkäänlaisia henkisiä ongelmia. Eikä sellaista ihmistä olekaan, jolla ei olisi koskaan vaikeaa, ahdistavaa, vastoinkäymisiä, ym. Jokaisella niitä joskus on, eikä yksikään pysty ohittamaan ihan kaikkea tuosta vaan.
Mutta tosiaan, ihminen itse luo ne omat kahleensa. Olen siihen minäkin sortunut ajoittain, sen pystyn myöntämään. Usein olen tehnyt sen jopa aivan turhaan, joskus ihan mitättömistäkin syistä.
Olisiko sekään ihan yksinkertaista, jos olisi ikuisesti vapaa mieleltään, sitä ei kukaan pysty kertomaan, koska sellaista ei ole.
Siinä olet väärässä, että olisin päättänyt ja sinetöinyt elämäni suunnan, koska sekin on mahdotonta.
Elän niin päivän kerrallaan, etten voi elämäni suunnasta tietää etukäteen yhtään mitään.
Jo pelkän terveydentilani takia en voi edes huomisesta tietää, mikä tilanne on fysiikkani ja jaksamiseni kanssa aamulla.
Elämä on täynnä yllätyksiä, joskus positiivisia, joskus vähemmän positiivisia.
Elämänsä suuntaa pystyy aika monet suunnittelemaan etukäteen, ehkä osittain päättämäänkin jotain siitä, mutta kukaan ei pysty sinetöimään kohtaloaan. Milloin vain voi tapahtua mitä vain. Anonyymi kirjoitti:
Jos ihminen pystyisi ohittamaan mielen kokonaan ja pystyisi vapautumaan kahleistaan, hänellä ei ehkä olisi minkäänlaisia henkisiä ongelmia. Eikä sellaista ihmistä olekaan, jolla ei olisi koskaan vaikeaa, ahdistavaa, vastoinkäymisiä, ym. Jokaisella niitä joskus on, eikä yksikään pysty ohittamaan ihan kaikkea tuosta vaan.
Mutta tosiaan, ihminen itse luo ne omat kahleensa. Olen siihen minäkin sortunut ajoittain, sen pystyn myöntämään. Usein olen tehnyt sen jopa aivan turhaan, joskus ihan mitättömistäkin syistä.
Olisiko sekään ihan yksinkertaista, jos olisi ikuisesti vapaa mieleltään, sitä ei kukaan pysty kertomaan, koska sellaista ei ole.
Siinä olet väärässä, että olisin päättänyt ja sinetöinyt elämäni suunnan, koska sekin on mahdotonta.
Elän niin päivän kerrallaan, etten voi elämäni suunnasta tietää etukäteen yhtään mitään.
Jo pelkän terveydentilani takia en voi edes huomisesta tietää, mikä tilanne on fysiikkani ja jaksamiseni kanssa aamulla.
Elämä on täynnä yllätyksiä, joskus positiivisia, joskus vähemmän positiivisia.
Elämänsä suuntaa pystyy aika monet suunnittelemaan etukäteen, ehkä osittain päättämäänkin jotain siitä, mutta kukaan ei pysty sinetöimään kohtaloaan. Milloin vain voi tapahtua mitä vain.Ihminen ei välttämättä voi valita elämänsä suuntaa mutta voi valita sen miten elää elämänsä, oli se elämä sitten miten kurjaa tahansa.
On totta että yhteiskunta ja muut ihmiset eivät anna yksilön elää vapaana, vaan kiristävät ja vaikeuttavat yksilön elämää monin eri tavoin. Joten vaikeuksia tulee olemaan aina vaikka mieli olisikin muuten vapaa. Täydellinen vapaus edellyttäisi vapautumista yhteiskunnan luomista kahleista.
Entäs ne ihmiset joilla ei koskaan ole ollut minkäänlaisia henkisiä ongelmia, ei ongelmia itsensä tai identiteetinsä kanssa, entäs jos selitys on se että he vain eivät kiinnitä huomiota siihen mieleensä ja sen oikkuihin. Kuka tietää.
Joku toinen taas uppoutuu omaan mieleensä ja kohtaa loputtomasti vaikeuksia ja ongelmia sen seurauksena. Mikä tämän uppoutumisen aiheuttaa, ehkä jonkinlainen trauma tms. tai joku toistuva vaikea tilanne saa mielen pois raiteiltaan.
Haluan vain tuoda esille että on olemassa vaihtoehto, vapaus valita toisin. Ei ole pakko olla oman mielensä vanki.
Kukin eläkööt elämänsä juuri sillä tavoin kuin kokee oikeaksi, jos haluaa kamppailla oman mielensä kanssa niin henkilöllä on vapaus tehdä niin. Mutta pitää olla myös vapaus kieltäytyä kamppailemasta oman mielensä kanssa, yksinkertaisesti vain kieltäytyä jos ei vaan halua tehdä niin.
Mutta miten edes tiedät että haluatko vai etkö, jos et koskaan ole ollut vapaa oman mielesi luomista harhoista ja tunteista.- Anonyymi
darknessin kirjoitti:
Ihminen ei välttämättä voi valita elämänsä suuntaa mutta voi valita sen miten elää elämänsä, oli se elämä sitten miten kurjaa tahansa.
On totta että yhteiskunta ja muut ihmiset eivät anna yksilön elää vapaana, vaan kiristävät ja vaikeuttavat yksilön elämää monin eri tavoin. Joten vaikeuksia tulee olemaan aina vaikka mieli olisikin muuten vapaa. Täydellinen vapaus edellyttäisi vapautumista yhteiskunnan luomista kahleista.
Entäs ne ihmiset joilla ei koskaan ole ollut minkäänlaisia henkisiä ongelmia, ei ongelmia itsensä tai identiteetinsä kanssa, entäs jos selitys on se että he vain eivät kiinnitä huomiota siihen mieleensä ja sen oikkuihin. Kuka tietää.
Joku toinen taas uppoutuu omaan mieleensä ja kohtaa loputtomasti vaikeuksia ja ongelmia sen seurauksena. Mikä tämän uppoutumisen aiheuttaa, ehkä jonkinlainen trauma tms. tai joku toistuva vaikea tilanne saa mielen pois raiteiltaan.
Haluan vain tuoda esille että on olemassa vaihtoehto, vapaus valita toisin. Ei ole pakko olla oman mielensä vanki.
Kukin eläkööt elämänsä juuri sillä tavoin kuin kokee oikeaksi, jos haluaa kamppailla oman mielensä kanssa niin henkilöllä on vapaus tehdä niin. Mutta pitää olla myös vapaus kieltäytyä kamppailemasta oman mielensä kanssa, yksinkertaisesti vain kieltäytyä jos ei vaan halua tehdä niin.
Mutta miten edes tiedät että haluatko vai etkö, jos et koskaan ole ollut vapaa oman mielesi luomista harhoista ja tunteista.Ei minulla ole ollut harhoja sen jälkeen, kun lakkasin saamasta psykooseja.
Vapaana tunteista voi olla vaikka jokainen ajoittain. Ihmisen elämässä on lyhyitä hetkiä, kun voi olla täysin vapaa mieleltään, tunteiltaan. Ne voi olla niin lyhyitä hetkiä, ettei edes itse huomaakaan.
Jos mielessä on vaikeaa, ja kieltäytyy kamppailemasta mielensä kanssa, niin silloinhan sekin on vaikeaa. Haluaa väkisin kieltäytyä kamppailemasta, sekin on kamppailua siellä omassa mielessä.
Että onhan tuo aika outo selitys, että kamppailisi omaa mieltään vastaan, tai kieltäytyisi siitä. Se kuulostaa kenties vähän harhaiselta tunteelta, tai tunteelliselta harhalta, miten vaan.
- Anonyymi
Kun 35-vuotiaana sain hirveän kriisin, tein juuri noin. Päätin: " En usko näihin tunteisiin. Uskon Jumalan Sanaan."Minun omat tunteeni olivat sellaiset, että halusin kuolla.
Jumala näytti 24- vuotiaana uskoon tullessani syyt, mitkä ajavat ihmisiä itsetuhoon.
Sitten 35-vuotiaana aloin uskoa myös tuohon näkyyni. Tämä kriisi oli näytetty minulle ennakolta. Kriisi kesti kokonaisuudessaan noin 15 vuotta. Ensimmäinen vuosi oli kaikkein kaoottisin. Olin jopa kerran sairaalassa yön vatsahuuhtelun jälkeen. Sen jälkeen aloin opiskella iltaisin. Tilanne aina parani ja parani.Nyt olen jo eläkkeellä. Asun yksin, mutta en ole yksinäinen. Jeesus on minun kanssani.Hienosti tehty, mutta et siihen mitään jeesusta tarvitse...
Mikä se hirveä kriisi oli mikä sinulle iski niin yllättäen, vai oliko se siis pitkäaikainen tilanne?- Anonyymi
Jos olet muka nähnyt kriisin etukäteen, ennakolta, niin silloinhan sen kriisin olisi pystynyt estämään tulemasta. Olisit tiennyt, että on kriisi tulossa, ja vielä millainen kriisi.
Onhan tuo nyt aika hömpän tuntuista sepustusta.
Ja miten voi vasta jälkeen päin tietää, että on tiennyt saman jo etukäteen ?
Ei hyvää päivää... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos olet muka nähnyt kriisin etukäteen, ennakolta, niin silloinhan sen kriisin olisi pystynyt estämään tulemasta. Olisit tiennyt, että on kriisi tulossa, ja vielä millainen kriisi.
Onhan tuo nyt aika hömpän tuntuista sepustusta.
Ja miten voi vasta jälkeen päin tietää, että on tiennyt saman jo etukäteen ?
Ei hyvää päivää...Olen lapsena sijoitettuna kahdessa kasvattikodissa.Suunnittelin itsemrhaa toisella kymmenellä.Siitä jäi minun sieluuni trauma.ongelmat ratkaistaan itsemurhalla.Kun sitten jouduin kriisiin,luulin ,että nyt on jotain mennyt vikaan.Elämä on pilalla.Ensimmäinen vuosi oli pahin.Sitten usko alkoi nostamaan päätään.Otin Jumalan Sanan ja oman näkyni.Tilanne oli jo toisena vuotena parempi.Kpkonaisuudesdaan vuosi vuodelta tilanne aina parani.
Tuli tästä mieleeni sellainen ajatus, että lapsena usein henkilöllä on "mielikuvitusystävä" jonka kanssa lapsi keskustelee jne. mutta se katoaa jossain vaiheessa kun ikää tulee lisää. Mihin tuo "ystävä" niin yhtäkkiä katoaa? Entäs jos se ei koskaan edes kadonnutkaan, vaan se on yhä läsnä ja luonasi, jos siitä on tullut pysyvästi osa sinua, sinun mielesi.
Varmaan tämä nyt saa psykologit huutamaan naama punaisena ja luettelemaan Jungia ja muita sääntöjä tms. mutta ihan sama.... minusta tuossa saattaa olla hyvinkin perää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1058717
- 936680
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon636459Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme345221Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo634397- 553491
- 503345
- 513072
- 562912
Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per512886