Minkälaisen keskustelun saan aikaiseksi, kun minä 68-vuotias nainen haluan erota 70-vuotiaasta miehestäni.
Olemme kumpikin terveitä, liikunnallisia ihmisiä. Olemme eläneet pitkään yhdessä, naimisiin olemme menneet 15-vuotta sitten. Meillä on kummallakin lapset ja elämä edellisistä liitoista tahoillamme. Taloudellinen tilanne kohtuullinen. Ei hyvä, mutta toimeen tullaan. Pienet eläkkeet kummallakin.
Seksiä en elämääni kaipaa, olen saanut sitä laatua riittävästi. Kaipaan halauksia, suukkoja, odottamattomissakin tilanteissa. Ohimennessä pieni sipaisu… Ei pelkästään pakollisiksi muuttuneita aamu-, ja iltasuukkoja. Pakollisia siksi, että ei kehdata poiskaan jättää. Haluan tuntea hyväksyntää ja iloa siitä, että olen olemassa. Olen yrittänyt itse näitä pieniä eleitä harrastaa, mutta mieheni ei. Olemme nukkuneet jo useamman vuoden eri huoneissa. Hänellä ei toimi enää, mutta olen sanonut, että se ei haittaa, haluaisin vain että hän spontaanisti ottaisi halaukseen, silittäisi kättä, hiuksia, poskea. Osoittaisi rakkautta, välittämistä. Välillä olen mennyt seisomaan eteen ja sanonut, että halaa edes vähän! Silloin rutistaa hetken, pakosta. Ei koskaan pyytämättä. Minä saatan ohimennessä silittää poskea. Hän on erittäin kiltti mies ja lapsensa ovat hänelle tärkeitä. Minulle osoittaa kiltteytensä sillä, että tekee mitä pyydän. Vie, tuo, hakee asioita. Ja tekee pyytämättäkin. Mutta ei koskaan osoita tunteita. Ei koskaan. Joskus silloin alussakaan ei sanonut, että rakastaa. Vaan kun minä sanoin, että Rakastan sinua. Hän sanoi että niin minäkin sinua. Ei koskaan sanonut minulle spontaanisti, että rakastaa minua.
Uskoin silloin, että kyllä vielä joskus… Nyt en enää itsekään ole sanonut.
Elämme samassa taloudessa kaiken jakaen, mutta koska rakkautta ei ole, haluaisin elää yksin. En edes haaveile enää kenestäkään toisesta. Kuten sanottu, kaikkea olen saanut ja kokenut ihan tarpeeksi. Vain Häneltä nimenomaan toivoisin tunteiden osoitusta, ja välittämisen osoitusta. Kosketusta. En muuta.
Ero 68-vuotiaana
735
7366
Vastaukset
- Anonyymi
"...koska rakkautta ei ole, haluaisin elää yksin"
Tuota, miten tilanne tuossa nyt muka paranee yksin elämällä jos/kun et haaveile kenestäkään toisestakaan?
Mikä tässä on se eron pointti?- Anonyymi
Lue uudestaan
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lue uudestaan
Kuin myös ,- ja edelleen, mikä on pointti?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuin myös ,- ja edelleen, mikä on pointti?
Pointti lienee se, että olisi yksin helpompi, kuin odottaa sitä, että toinen edes silloin tällöin osoittaisi välittävänsä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pointti lienee se, että olisi yksin helpompi, kuin odottaa sitä, että toinen edes silloin tällöin osoittaisi välittävänsä.
Mutta eikö tuo ole epäloogista?
Yksin tilanne hellyyksien osalta ei ole kerrotun perusteella muuttumassa mitenkään. Ei ollut odotuksia, että näin kävisi. Joten tässä mielessähän on aika yhdentekevää koko ero, koska se ei vaikuta asiaan.
Toisaalta, ero on melko vaivalloinen ja kallis projekti. Lisäksi se nostaa molempien elinkustannuksia merkittävästi ja esim. kirjoituksen esiin nostama toisen auttaminen ja huomioiminen eliminoituu käytännössä sekin.
Eli nähdäkseni ja tulkintani mukaan tilannehan vain muuttuu kahden osallisen kannalta huonommaksi, eikä mikään kuitenkaan parane.
Sitten on lisäksi ne muut ihmiset, joihin ero vaikuttaa - yleensä tavalla tai toisella negatiivisesti. Ettei sitä eroa kaiketi siinäkään mielessä ihan turhaan kannata tehdä.
Joka kaikki edellinen johtaa jo edellä esitettyyn kysymykseen: mikä on koko homman pointti? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta eikö tuo ole epäloogista?
Yksin tilanne hellyyksien osalta ei ole kerrotun perusteella muuttumassa mitenkään. Ei ollut odotuksia, että näin kävisi. Joten tässä mielessähän on aika yhdentekevää koko ero, koska se ei vaikuta asiaan.
Toisaalta, ero on melko vaivalloinen ja kallis projekti. Lisäksi se nostaa molempien elinkustannuksia merkittävästi ja esim. kirjoituksen esiin nostama toisen auttaminen ja huomioiminen eliminoituu käytännössä sekin.
Eli nähdäkseni ja tulkintani mukaan tilannehan vain muuttuu kahden osallisen kannalta huonommaksi, eikä mikään kuitenkaan parane.
Sitten on lisäksi ne muut ihmiset, joihin ero vaikuttaa - yleensä tavalla tai toisella negatiivisesti. Ettei sitä eroa kaiketi siinäkään mielessä ihan turhaan kannata tehdä.
Joka kaikki edellinen johtaa jo edellä esitettyyn kysymykseen: mikä on koko homman pointti?Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Kyllä, ei olisi enää ketään, joka tekisi jotain puolestani ja kyllä tulisi taloudellisesti raskaammaksi elämä ja kyllä, mikään muu ei henkisesti muuttuisi, kuin se, että ei onnettomana enää tarvitsisi odottaa, että toinen huomioisi jotenkin muutenkin kuin kämppäkaverina.
Mutta mikä on pointti siinä, että kituuttaa suhteessa loppuelämän. Jatkuvasti paha mieli ym. Ja sitähän ei tiedä, miten olisi jonkun vuoden päästä. Kuolen ehkä yksinäisenä kämppääni ja muksut löytää jossain vaiheessa. Tai olen kunnan hoivan varassa. Mitään tuollaistahan en tietenkään haluaisi, mutta… Usko pois, tämä on erittäin raastavaa. ERITTÄIN. Erottuani saattaisin saada ehkä vielä jonkun vuotta pidettyä ajatukseni positiivisena, joka ehkä toisi myös silkkaa onnen tunnetta esim siitä, että on terve ja että on lapsia ja lapsenlapsia joita nähdä toisinaan. Saisi itsestään irti asioita, tehtyä asioita, joista nauttii. Eikä vain murehtia ja pyörittää mielessään negatiivisia asioita. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta eikö tuo ole epäloogista?
Yksin tilanne hellyyksien osalta ei ole kerrotun perusteella muuttumassa mitenkään. Ei ollut odotuksia, että näin kävisi. Joten tässä mielessähän on aika yhdentekevää koko ero, koska se ei vaikuta asiaan.
Toisaalta, ero on melko vaivalloinen ja kallis projekti. Lisäksi se nostaa molempien elinkustannuksia merkittävästi ja esim. kirjoituksen esiin nostama toisen auttaminen ja huomioiminen eliminoituu käytännössä sekin.
Eli nähdäkseni ja tulkintani mukaan tilannehan vain muuttuu kahden osallisen kannalta huonommaksi, eikä mikään kuitenkaan parane.
Sitten on lisäksi ne muut ihmiset, joihin ero vaikuttaa - yleensä tavalla tai toisella negatiivisesti. Ettei sitä eroa kaiketi siinäkään mielessä ihan turhaan kannata tehdä.
Joka kaikki edellinen johtaa jo edellä esitettyyn kysymykseen: mikä on koko homman pointti?Ei siinä mitään pointtia olekaan, naisen logiikalla mennään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pointti lienee se, että olisi yksin helpompi, kuin odottaa sitä, että toinen edes silloin tällöin osoittaisi välittävänsä.
Se kun on näin ,että ei aina hyvä olla yksin eikä kaksin ,kumpi on parempi ,itse sen tietää,mutta oman kokemukseni mukaan yksin ja ter veistä .miehistä ei saa ystävää se on fakta ,ja seksi on hyvä asia niin jos on .
- Anonyymi
Sitä minäkin ihmettelen, ei muutu mikään, muuta kun kalliiksi tulee, erota nyt 70 vuotiaana , tyhmää, ja alkaa alusta.
Sitten olet totaalisesti yksin, ei ole edes juttukaveria vierellä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pointti lienee se, että olisi yksin helpompi, kuin odottaa sitä, että toinen edes silloin tällöin osoittaisi välittävänsä.
Kuka sitten välittää, no lapset, jos kerkiävät , en ymmärrä tätä juttua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Kyllä, ei olisi enää ketään, joka tekisi jotain puolestani ja kyllä tulisi taloudellisesti raskaammaksi elämä ja kyllä, mikään muu ei henkisesti muuttuisi, kuin se, että ei onnettomana enää tarvitsisi odottaa, että toinen huomioisi jotenkin muutenkin kuin kämppäkaverina.
Mutta mikä on pointti siinä, että kituuttaa suhteessa loppuelämän. Jatkuvasti paha mieli ym. Ja sitähän ei tiedä, miten olisi jonkun vuoden päästä. Kuolen ehkä yksinäisenä kämppääni ja muksut löytää jossain vaiheessa. Tai olen kunnan hoivan varassa. Mitään tuollaistahan en tietenkään haluaisi, mutta… Usko pois, tämä on erittäin raastavaa. ERITTÄIN. Erottuani saattaisin saada ehkä vielä jonkun vuotta pidettyä ajatukseni positiivisena, joka ehkä toisi myös silkkaa onnen tunnetta esim siitä, että on terve ja että on lapsia ja lapsenlapsia joita nähdä toisinaan. Saisi itsestään irti asioita, tehtyä asioita, joista nauttii. Eikä vain murehtia ja pyörittää mielessään negatiivisia asioita.Mikset nyt sitten et tee asioita josta nautit, kyllä tuossa iässä jo kämppäkaverikin kelpaa.
Nytkin voit ajatella positiivisesti, ole hänelle samanlainen kylmäkalle, lakkaa tyrkyttämästä itseäsi, mene kavereitten kanssa teatteriin, salille, tai jonnekin, tee asioita josta tykkäät ja nautit. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitä minäkin ihmettelen, ei muutu mikään, muuta kun kalliiksi tulee, erota nyt 70 vuotiaana , tyhmää, ja alkaa alusta.
Sitten olet totaalisesti yksin, ei ole edes juttukaveria vierellä.Mitä ihnettä siinä muka tarvitsee aloittaa alusta? Tuo on aivameellinen olettama, että.pitää muka jotenkin aloittaa alusta. Ikäänkuin sitten olisi jokin tavoite, johon pitää päästä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikset nyt sitten et tee asioita josta nautit, kyllä tuossa iässä jo kämppäkaverikin kelpaa.
Nytkin voit ajatella positiivisesti, ole hänelle samanlainen kylmäkalle, lakkaa tyrkyttämästä itseäsi, mene kavereitten kanssa teatteriin, salille, tai jonnekin, tee asioita josta tykkäät ja nautit.Miksi kelpaa kämppäkaveri tuossa iässä? Mitä hittoa kämpäkaverilla tekee, jos ei ole kämppäkaveria vailla? Se voi olla myös negatiivinen puoli, se että siinä samassa kämpässä pyöritään ja ainoa syy miksi sitä kämppäkaveruutta on sietänyt voi olla se, että siinä on ollut muutakin. Miksi ihmiset kuvittelevat, että toinen samoissa nurkissa pyörimässä on kaikille positiivinen asia?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä ihnettä siinä muka tarvitsee aloittaa alusta? Tuo on aivameellinen olettama, että.pitää muka jotenkin aloittaa alusta. Ikäänkuin sitten olisi jokin tavoite, johon pitää päästä.
Kai tuo on sitten jokin "miehen logiikka". Jos eroaa niin pitää "aloittaa alusta", ilmeisesti etsimään parisuhdetta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Kyllä, ei olisi enää ketään, joka tekisi jotain puolestani ja kyllä tulisi taloudellisesti raskaammaksi elämä ja kyllä, mikään muu ei henkisesti muuttuisi, kuin se, että ei onnettomana enää tarvitsisi odottaa, että toinen huomioisi jotenkin muutenkin kuin kämppäkaverina.
Mutta mikä on pointti siinä, että kituuttaa suhteessa loppuelämän. Jatkuvasti paha mieli ym. Ja sitähän ei tiedä, miten olisi jonkun vuoden päästä. Kuolen ehkä yksinäisenä kämppääni ja muksut löytää jossain vaiheessa. Tai olen kunnan hoivan varassa. Mitään tuollaistahan en tietenkään haluaisi, mutta… Usko pois, tämä on erittäin raastavaa. ERITTÄIN. Erottuani saattaisin saada ehkä vielä jonkun vuotta pidettyä ajatukseni positiivisena, joka ehkä toisi myös silkkaa onnen tunnetta esim siitä, että on terve ja että on lapsia ja lapsenlapsia joita nähdä toisinaan. Saisi itsestään irti asioita, tehtyä asioita, joista nauttii. Eikä vain murehtia ja pyörittää mielessään negatiivisia asioita.Tee asialle ja itsellesi jotain ja lakkaa ruikuttamasta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä ihnettä siinä muka tarvitsee aloittaa alusta? Tuo on aivameellinen olettama, että.pitää muka jotenkin aloittaa alusta. Ikäänkuin sitten olisi jokin tavoite, johon pitää päästä.
Täytyyhän sitä kämppä hommata, tehdä ositus, myydä ehkä yhteinen asunto , jakaa tavarat, tai hommata uutta , onhan se nyt jotenkin uuden alku, kun vanhan jättää taakseen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täytyyhän sitä kämppä hommata, tehdä ositus, myydä ehkä yhteinen asunto , jakaa tavarat, tai hommata uutta , onhan se nyt jotenkin uuden alku, kun vanhan jättää taakseen.
Mikä "alusta aloittaminen" se nyt sitten muka on? Mikä siinä alotetaan alusta? Muutto on tavallinen muutto. Eihän siinä mitään alusta aloiteta, vaan jatketaan elämää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä "alusta aloittaminen" se nyt sitten muka on? Mikä siinä alotetaan alusta? Muutto on tavallinen muutto. Eihän siinä mitään alusta aloiteta, vaan jatketaan elämää.
No, sovitaan sitten niin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kai tuo on sitten jokin "miehen logiikka". Jos eroaa niin pitää "aloittaa alusta", ilmeisesti etsimään parisuhdetta.
Samaa mäkin mietin, että mikä ihmeen alusta alottaminen. Muksut on tossa kohtaa jo tehty ja kasvatettukin ja työelämäkin jo ainakin melkein taputeltu. Töissä tietenkin saa jatkaa, vaikka hautaan saakka, mutta ei ole pakko. Omaisuutta jos on niin se jaetaan, mutta eihän sitäkään nyt alusta tarvitse aloittaa ja jos taas ei ole, niin mikään ei siinä suhteessa muutu. En mäkään keksi mitään muuta alusta alotettavaa kuin parin etsiminen ja jos se ei kiinnosta, niin mikä sitten muka alkaa alusta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikset nyt sitten et tee asioita josta nautit, kyllä tuossa iässä jo kämppäkaverikin kelpaa.
Nytkin voit ajatella positiivisesti, ole hänelle samanlainen kylmäkalle, lakkaa tyrkyttämästä itseäsi, mene kavereitten kanssa teatteriin, salille, tai jonnekin, tee asioita josta tykkäät ja nautit.Niinpä. Vaan muuta kenties pohtii. Ehkä pettänyt, ja ei raaski puolisolle kertoa. Siksi täältä tukea kyselee. Rumaa, jos siten .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä "alusta aloittaminen" se nyt sitten muka on? Mikä siinä alotetaan alusta? Muutto on tavallinen muutto. Eihän siinä mitään alusta aloiteta, vaan jatketaan elämää.
K. KAIKKONEN valmiina?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä "alusta aloittaminen" se nyt sitten muka on? Mikä siinä alotetaan alusta? Muutto on tavallinen muutto. Eihän siinä mitään alusta aloiteta, vaan jatketaan elämää.
Elämä sinkkuna, muutetaan yksin asumaan, sehän on uuden alku, käännetään uusi lehti, monille se on ihan uutta, jos ei ole ikinä asunut yksin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
K. KAIKKONEN valmiina?
Onko sulla jo toinen uusi nuori joka himoitsee rahojasi
- Anonyymi
"Rakkautta ei ole". Tarvitaanhan joka suhteessa jotain "pientä", ei sen tarvitse olla seksiä aamusta iltaan vaan pieniä huomion osoituksia, pieniä kotihommia. Elämä muuttuu vuosikymmenten aikana, ei siitä pääse yli ei ympäri. Toiset tyytyy "kämppiskaveruuteen" ja siihen vanhuuden turvaan vaikjei tunteita enää olisi. Aloittaja ei tosin maininnut, onko hänestä tullut "äiti" miehelleen, tekee ruoat eteen, siivoaa jäljet jne. Ei edes sitä onko lapsia (aikuisia), oletan, että olisi. No kaiken kaikkiaan ihmisen mieli ja ajatusmaailma muuttuu iän myötä. Ei edes kolmikymppinen ajattele enää kuin kaksikymppisenä ajatteli.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta eikö tuo ole epäloogista?
Yksin tilanne hellyyksien osalta ei ole kerrotun perusteella muuttumassa mitenkään. Ei ollut odotuksia, että näin kävisi. Joten tässä mielessähän on aika yhdentekevää koko ero, koska se ei vaikuta asiaan.
Toisaalta, ero on melko vaivalloinen ja kallis projekti. Lisäksi se nostaa molempien elinkustannuksia merkittävästi ja esim. kirjoituksen esiin nostama toisen auttaminen ja huomioiminen eliminoituu käytännössä sekin.
Eli nähdäkseni ja tulkintani mukaan tilannehan vain muuttuu kahden osallisen kannalta huonommaksi, eikä mikään kuitenkaan parane.
Sitten on lisäksi ne muut ihmiset, joihin ero vaikuttaa - yleensä tavalla tai toisella negatiivisesti. Ettei sitä eroa kaiketi siinäkään mielessä ihan turhaan kannata tehdä.
Joka kaikki edellinen johtaa jo edellä esitettyyn kysymykseen: mikä on koko homman pointti?Lapset ovat aikuisia, ei tuon ikäisten ero vaikuta kehenkään kun itseen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitä minäkin ihmettelen, ei muutu mikään, muuta kun kalliiksi tulee, erota nyt 70 vuotiaana , tyhmää, ja alkaa alusta.
Sitten olet totaalisesti yksin, ei ole edes juttukaveria vierellä."Tyhmää alkaa alusta"?
Eiköhän tuohon ikään ole jo jotain omaisuutta kertynyt, jonka voi realisoida? Yksin? Sunäkö luulet, että hän jäisi yksin ja ilman juttuseuraa loppuelämäkseen?
Onneksi enin osa ihmisistä käy ulkona, jos ei muualla, niin ainakin kaupassa, ystäviähän on ainakin kaikilla niillä, jotka ei valita valittamasta päästyään, sukulaisia, lapsia ja lapsenlapsia.
Sinä nyt tarvitset ainakin asennemuutosta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täytyyhän sitä kämppä hommata, tehdä ositus, myydä ehkä yhteinen asunto , jakaa tavarat, tai hommata uutta , onhan se nyt jotenkin uuden alku, kun vanhan jättää taakseen.
Ihan normi eloa ikään katsomatta. No problem
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Elämä sinkkuna, muutetaan yksin asumaan, sehän on uuden alku, käännetään uusi lehti, monille se on ihan uutta, jos ei ole ikinä asunut yksin.
Ei se silti mitään alusta aloittamista ole. Mitä sä siinä muka alusta aloitat?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta eikö tuo ole epäloogista?
Yksin tilanne hellyyksien osalta ei ole kerrotun perusteella muuttumassa mitenkään. Ei ollut odotuksia, että näin kävisi. Joten tässä mielessähän on aika yhdentekevää koko ero, koska se ei vaikuta asiaan.
Toisaalta, ero on melko vaivalloinen ja kallis projekti. Lisäksi se nostaa molempien elinkustannuksia merkittävästi ja esim. kirjoituksen esiin nostama toisen auttaminen ja huomioiminen eliminoituu käytännössä sekin.
Eli nähdäkseni ja tulkintani mukaan tilannehan vain muuttuu kahden osallisen kannalta huonommaksi, eikä mikään kuitenkaan parane.
Sitten on lisäksi ne muut ihmiset, joihin ero vaikuttaa - yleensä tavalla tai toisella negatiivisesti. Ettei sitä eroa kaiketi siinäkään mielessä ihan turhaan kannata tehdä.
Joka kaikki edellinen johtaa jo edellä esitettyyn kysymykseen: mikä on koko homman pointti?Pointti on se että normaali ihminen kaipaa kosketusta ja tunneyhteyttä sekä keskustelua, jutustelua, rupattelua tai edes pikku kevennyksiä päivien mittaan. Että on muutakin yhteistä kuin WC-pytty ja jääkaappi. Oli kuin minun kynästäni. Jos puoliso jurnottaa apaattisena niin kyllä siinä masentuu ja pohtii missä mennään. Onko ap ottanut huomioon muistisairauden mahdollisuuden? Hae vertaistukea ja ukko tutkimuksiia, syy voi löytyä sieltä. Jos puoliso on muuri se vie oman mielenterveyden.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta eikö tuo ole epäloogista?
Yksin tilanne hellyyksien osalta ei ole kerrotun perusteella muuttumassa mitenkään. Ei ollut odotuksia, että näin kävisi. Joten tässä mielessähän on aika yhdentekevää koko ero, koska se ei vaikuta asiaan.
Toisaalta, ero on melko vaivalloinen ja kallis projekti. Lisäksi se nostaa molempien elinkustannuksia merkittävästi ja esim. kirjoituksen esiin nostama toisen auttaminen ja huomioiminen eliminoituu käytännössä sekin.
Eli nähdäkseni ja tulkintani mukaan tilannehan vain muuttuu kahden osallisen kannalta huonommaksi, eikä mikään kuitenkaan parane.
Sitten on lisäksi ne muut ihmiset, joihin ero vaikuttaa - yleensä tavalla tai toisella negatiivisesti. Ettei sitä eroa kaiketi siinäkään mielessä ihan turhaan kannata tehdä.
Joka kaikki edellinen johtaa jo edellä esitettyyn kysymykseen: mikä on koko homman pointti?Ihmiset jotka käsittelevät läheisiään logiikan perusteella eivät kykene syvälliseen tunneyhteyteen . Joillekin riittää logiikka ja kulissit.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko sulla jo toinen uusi nuori joka himoitsee rahojasi
On, mutta hän ei tarvitse rahojani , hänellä itsellään on rahaa ja mammonaa.
Eikä hän nyt niin nuori ole. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lapset ovat aikuisia, ei tuon ikäisten ero vaikuta kehenkään kun itseen.
Ja molemmilla omansa, yhteisiä ei ole.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Tyhmää alkaa alusta"?
Eiköhän tuohon ikään ole jo jotain omaisuutta kertynyt, jonka voi realisoida? Yksin? Sunäkö luulet, että hän jäisi yksin ja ilman juttuseuraa loppuelämäkseen?
Onneksi enin osa ihmisistä käy ulkona, jos ei muualla, niin ainakin kaupassa, ystäviähän on ainakin kaikilla niillä, jotka ei valita valittamasta päästyään, sukulaisia, lapsia ja lapsenlapsia.
Sinä nyt tarvitset ainakin asennemuutosta.Ei se tuota tarkoita, vaan on kuitenkin eninmäkseen yksin ei ne ystävät ja sukulaiset nyt joka päivä sun luona käy sun kaa juttelemassa, kaupassa nyt näkee ihmisiä, ja sanoo päivää ja näkemiin.
Ei kaikilla ole mitään realisoitavaa, jos on koko elämänsä elänyt kädestä suuhun. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan normi eloa ikään katsomatta. No problem
Hyvä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se silti mitään alusta aloittamista ole. Mitä sä siinä muka alusta aloitat?
En minä olekkaan mistään ”alusta alkamisesta ”puhunut vaan muutoksesta ja uudesta elämästä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se silti mitään alusta aloittamista ole. Mitä sä siinä muka alusta aloitat?
Lakka jankuttamasta
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pointti on se että normaali ihminen kaipaa kosketusta ja tunneyhteyttä sekä keskustelua, jutustelua, rupattelua tai edes pikku kevennyksiä päivien mittaan. Että on muutakin yhteistä kuin WC-pytty ja jääkaappi. Oli kuin minun kynästäni. Jos puoliso jurnottaa apaattisena niin kyllä siinä masentuu ja pohtii missä mennään. Onko ap ottanut huomioon muistisairauden mahdollisuuden? Hae vertaistukea ja ukko tutkimuksiia, syy voi löytyä sieltä. Jos puoliso on muuri se vie oman mielenterveyden.
Tuo on totta voi olla alkava alzheimer.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lakka jankuttamasta
Lope
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lope
Lopeta jankuttaminen
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En minä olekkaan mistään ”alusta alkamisesta ”puhunut vaan muutoksesta ja uudesta elämästä.
Ja minä taas puhuin nimenomaan alusta aloittamisesta, josta tuolla aiemmin ketjussa juuri puhuttiin. Miten sinun ei alusta aloittamisesi siis ylipäänsä liittyy siihen alusta aloittamiseen ja sen merkityksen ihmettelyyn, jota tässä useampikin kirjoittaja on harrastanut. Jos sinä kerta et edes tarkoita alusta aloittamista, niin sehän ei sitten liity tähän pohdintaan millään tavalla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Rakkautta ei ole". Tarvitaanhan joka suhteessa jotain "pientä", ei sen tarvitse olla seksiä aamusta iltaan vaan pieniä huomion osoituksia, pieniä kotihommia. Elämä muuttuu vuosikymmenten aikana, ei siitä pääse yli ei ympäri. Toiset tyytyy "kämppiskaveruuteen" ja siihen vanhuuden turvaan vaikjei tunteita enää olisi. Aloittaja ei tosin maininnut, onko hänestä tullut "äiti" miehelleen, tekee ruoat eteen, siivoaa jäljet jne. Ei edes sitä onko lapsia (aikuisia), oletan, että olisi. No kaiken kaikkiaan ihmisen mieli ja ajatusmaailma muuttuu iän myötä. Ei edes kolmikymppinen ajattele enää kuin kaksikymppisenä ajatteli.
Sivuhuomautus
Kyllä niitä on sellaisia lähes neljäkymppisiä jotka elävät ja mekastavat kuin alta kakskymppiset. Ne ovat niitä ikiteinejä joiden lapset saattavat olla henkisesti kehittyneenpiä kuin ikiteini äidit ja isät.
Kaikki ei ole niin simppeliä ja yksinkertaista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmiset jotka käsittelevät läheisiään logiikan perusteella eivät kykene syvälliseen tunneyhteyteen . Joillekin riittää logiikka ja kulissit.
Näin se vaan tuppaa olemaan. On aikanaan valinnut väärin perustein kumppaninsa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se silti mitään alusta aloittamista ole. Mitä sä siinä muka alusta aloitat?
Älä jankuta sehän sovittiin jo että ei aloiteta mittään alusta , vaan lopusta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja minä taas puhuin nimenomaan alusta aloittamisesta, josta tuolla aiemmin ketjussa juuri puhuttiin. Miten sinun ei alusta aloittamisesi siis ylipäänsä liittyy siihen alusta aloittamiseen ja sen merkityksen ihmettelyyn, jota tässä useampikin kirjoittaja on harrastanut. Jos sinä kerta et edes tarkoita alusta aloittamista, niin sehän ei sitten liity tähän pohdintaan millään tavalla.
Lopeta jo se on jo sovittu
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pointti lienee se, että olisi yksin helpompi, kuin odottaa sitä, että toinen edes silloin tällöin osoittaisi välittävänsä.
Hän välittää tosi isosti. Ei käytä nyrkkejä, ei lyö eikä puhuttele sinua rumasti. Oletko aaatellut ollenkaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinpä. Vaan muuta kenties pohtii. Ehkä pettänyt, ja ei raaski puolisolle kertoa. Siksi täältä tukea kyselee. Rumaa, jos siten .
Sulla on näköjään lukihäiriö, vai onko joku muu ymmärtämisen vaje.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hän välittää tosi isosti. Ei käytä nyrkkejä, ei lyö eikä puhuttele sinua rumasti. Oletko aaatellut ollenkaan.
Olen samaa mieltä.hänhän välittää tosi paljon kun .tekee kotitöitä ym ei lyö .töni.puhu rumasti Pidä kiinni .etsi jokin harrastus tai muuta sisältöä elämään Miehille vaan on vaikeaa jos ei toimi seksi enää.mutta hän näyttää sen muulla tekemisellä mieti vielä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hän välittää tosi isosti. Ei käytä nyrkkejä, ei lyö eikä puhuttele sinua rumasti. Oletko aaatellut ollenkaan.
No nyt on kyllä äärimmäisen olemattomat kriteerit välittämiselle. Että oikein välittää, kun ei lyö. Voiko enää latteampaa sanoa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen samaa mieltä.hänhän välittää tosi paljon kun .tekee kotitöitä ym ei lyö .töni.puhu rumasti Pidä kiinni .etsi jokin harrastus tai muuta sisältöä elämään Miehille vaan on vaikeaa jos ei toimi seksi enää.mutta hän näyttää sen muulla tekemisellä mieti vielä
Aa, että se riittää, kun ei ole väkivaltainen kus.pää. Jessus mitä logiikkaa taas.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pointti lienee se, että olisi yksin helpompi, kuin odottaa sitä, että toinen edes silloin tällöin osoittaisi välittävänsä.
Ainä sanot ettetkaipaa muuta kun rakkautta, mutta sekin tulisi olla ainun ehdoillasi. Suolaisen ikä miehet eivät useinkaan nostaa tietä naisen sydämmeen koskaeivät lapsuuden kodissaankaan ole nähneet hellyyttä vanhempiensa taholta
Siis hän on hyvä mies sanot mutta vaikea hänen on enää tuossa iässä ruveta oppimaan näyttämään rakkautta kuten sinä näet rakkauden , hän osittaa sitä omalla tavallaan . Ja jos haluat muuttaa erilleen samalla kun sanot että kaipaat rakkautta, niin ilmeisesti on jokin kipinä syttynyt jossain kuitenkin . Niin että näitä asioita olen nähnyt elämäni varrella paljon Äja aina ivat menneet ihan niin kun olen etukäteen arvioinut. Joten sinönsä ei mikään uusi asia. Ämieskin joka on kiltti löytää aina naisia vierelleen joille kelpaa se rakkaus kun hän tarjoaa sydämmestään ilman sanoja. Siis sinä kaipaat rakkautta ja haluat olla yksin Niinhän se tapaa olla . Onnea tulevaisuudelle toivottavasti asiat hoituu niin että molemmat ovat tyytyväisiä . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuka sitten välittää, no lapset, jos kerkiävät , en ymmärrä tätä juttua.
En usko tuohon olisin yksin juttuun yhtään . Samalla kun osådkttaa rakkauden osoutiåuksia haluaa olla yksin mikä on logiikka ettäkö vielä kerran jonkun kanssa saa kokea rakkautta niinkuin sen itse on ajatellut.näinhän se enee eräillä , joten mies näyttää omalla tavallaa rakkautta ,ja naisella on ihan toinen tyyli siihen näyttämiseen. .
Jaa että saa sitten myös harrastaa Ihan niin se tapaa olla, vaan ihan toisin menee heti kun on muuttanut erilleen. Joten ei noihin mitään voi sanoa kullakin omat juttunsa . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä ihnettä siinä muka tarvitsee aloittaa alusta? Tuo on aivameellinen olettama, että.pitää muka jotenkin aloittaa alusta. Ikäänkuin sitten olisi jokin tavoite, johon pitää päästä.
Tavoite on aina olemassa valmiina tälläisissä asioissa, puheet vaan ovat iha; sanoja jokaisella naisella joka haluaa erota .ihan kun kaikilla samassa tilanteessa olevalla olisi sama manus jotkamobat oppineet ulkoa. Niin että kukin tyylillään .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kai tuo on sitten jokin "miehen logiikka". Jos eroaa niin pitää "aloittaa alusta", ilmeisesti etsimään parisuhdetta.
Yleensä se on ihan sama kuvuista kaikilla jotka tuossa iässä haluavat erota , joten oikeastaan huvittavaa toisaalta , koska tietää ihan prikulleen mikä on homman nimi . Mutta harvoin kuitenkin asiat menee kuten on suunnitellut , niin että näinhän näillä aina on , mutta usein meneekin niin että joku toinen vanhempi nainen on huomannut kiltin miehen olevan yksin ja mies saa hyvän kävelykaverin ja huomaa että ei ole vieläkään myöhäistä vaikka se toinen lähti .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täytyyhän sitä kämppä hommata, tehdä ositus, myydä ehkä yhteinen asunto , jakaa tavarat, tai hommata uutta , onhan se nyt jotenkin uuden alku, kun vanhan jättää taakseen.
Ja sitten kun pääset niihin omiin oloihini niin saat ehkä sairas kohtauksen ja elämäsi muuttuu . Koti apu käväisee auttamassa koska olet yksinasuja , ja ne uudet tuttavuudet kaikkoaa aika äkkiä . Mutta kaikesta selviää yksin eikö vaan
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä ihnettä siinä muka tarvitsee aloittaa alusta? Tuo on aivameellinen olettama, että.pitää muka jotenkin aloittaa alusta. Ikäänkuin sitten olisi jokin tavoite, johon pitää päästä.
Kyllä se on alusta aloittamista, kun yhteinen kämppä myydään ja siitä ei niin paljon tule rahaa, että molemmilla/kummallakaan on mahdollisuus hankkia uutta velatonta asuntoa. Eli tuossa iässä vielä asuntovelka. Se, että saat nukkua omassa huoneessa on hyvä juttu, kun ette enää sextaile. Ei ne sextaile muutkaan mummot ja papat, jotkut vaan valehtelee, että kyllä on upea seksielämä. Höpöhöpö.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No nyt on kyllä äärimmäisen olemattomat kriteerit välittämiselle. Että oikein välittää, kun ei lyö. Voiko enää latteampaa sanoa.
Tutki tilastoja, tollo.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sivuhuomautus
Kyllä niitä on sellaisia lähes neljäkymppisiä jotka elävät ja mekastavat kuin alta kakskymppiset. Ne ovat niitä ikiteinejä joiden lapset saattavat olla henkisesti kehittyneenpiä kuin ikiteini äidit ja isät.
Kaikki ei ole niin simppeliä ja yksinkertaista.Jaa että ovat kun alta kaksikymppiset.ihmen joka uskaltaa olla jotain muuta kun mitä odotetaan iän perusteella ei luule olevansa 20 vuotias vaan on ihan oman ikäisensä ja ei ole kiinni siinä että ikä päättää miten saa olla. Kamala ajatuskin että joku voi ajatella noin. Leikkisän mielen voi aina päästää valloilleen hyvässä porukassa oli minkäikäinen tahansa . Silti voi olla hyvän koulutuksen saanut, osaava ihminen mutta ei koskaan alistu ikä rooliin vaan on sellainen kun on, sillä ikärooleihin alistuneet naiset ovat jotenkin luopuneet omasta itsestään kun yrittävät olla kuten ” ikäisensä” ovat, usein katkeria ja ilkeitä tyyppejä jotka ovat unohtaneet aikoja sitten keitä oikeastaantoisten ihmisten arvomaailman tuloksia.
Itse olen iäkäs mutta en todellakaan alistu ikärooliin vaan olen ihan vaan se mikä olen, tietysti vanhuus kangistaa mutta huumorilla pärjää pitkälle. Ihan vaan että annetaan olla vertailemasta ikää ja miten on oltava , se kahlitsee Ihminen joka uskaltaa olla oma itsensä ei ole koskaan katkera tai ilkeä vaan ihan vaa tyytyväinen elämään ilman rooli ajattelua ,se jos jokin on kypsän ihmisen tyyliä ja vapautta - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Rakkautta ei ole". Tarvitaanhan joka suhteessa jotain "pientä", ei sen tarvitse olla seksiä aamusta iltaan vaan pieniä huomion osoituksia, pieniä kotihommia. Elämä muuttuu vuosikymmenten aikana, ei siitä pääse yli ei ympäri. Toiset tyytyy "kämppiskaveruuteen" ja siihen vanhuuden turvaan vaikjei tunteita enää olisi. Aloittaja ei tosin maininnut, onko hänestä tullut "äiti" miehelleen, tekee ruoat eteen, siivoaa jäljet jne. Ei edes sitä onko lapsia (aikuisia), oletan, että olisi. No kaiken kaikkiaan ihmisen mieli ja ajatusmaailma muuttuu iän myötä. Ei edes kolmikymppinen ajattele enää kuin kaksikymppisenä ajatteli.
”Aloittaja ei tosin maininnut, onko hänestä tullut "äiti" miehelleen, tekee ruoat eteen, siivoaa jäljet jne. Ei edes sitä onko lapsia (aikuisia), oletan, että olisi. ”
Ei, ei ole tullut minusta äiti miehelleni. Toisaaltaan, jos niin olisikin, saattaisi asiat olla toisin. Silloin ehkä tuntisin, että minua tarvitaan… Olisi edes jotain tunnetta saatavilla… - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pointti on se että normaali ihminen kaipaa kosketusta ja tunneyhteyttä sekä keskustelua, jutustelua, rupattelua tai edes pikku kevennyksiä päivien mittaan. Että on muutakin yhteistä kuin WC-pytty ja jääkaappi. Oli kuin minun kynästäni. Jos puoliso jurnottaa apaattisena niin kyllä siinä masentuu ja pohtii missä mennään. Onko ap ottanut huomioon muistisairauden mahdollisuuden? Hae vertaistukea ja ukko tutkimuksiia, syy voi löytyä sieltä. Jos puoliso on muuri se vie oman mielenterveyden.
”Onko ap ottanut huomioon muistisairauden mahdollisuuden? Hae vertaistukea ja ukko tutkimuksiia, syy voi löytyä sieltä. Jos puoliso on muuri se vie oman mielenterveyden.”
Ei ole kyse siitä. On vain oma itsensä. Ennemmin minulla alkaa se mielenterveys mennä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja minä taas puhuin nimenomaan alusta aloittamisesta, josta tuolla aiemmin ketjussa juuri puhuttiin. Miten sinun ei alusta aloittamisesi siis ylipäänsä liittyy siihen alusta aloittamiseen ja sen merkityksen ihmettelyyn, jota tässä useampikin kirjoittaja on harrastanut. Jos sinä kerta et edes tarkoita alusta aloittamista, niin sehän ei sitten liity tähän pohdintaan millään tavalla.
Jankuti, jankuti jan….
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja sitten kun pääset niihin omiin oloihini niin saat ehkä sairas kohtauksen ja elämäsi muuttuu . Koti apu käväisee auttamassa koska olet yksinasuja , ja ne uudet tuttavuudet kaikkoaa aika äkkiä . Mutta kaikesta selviää yksin eikö vaan
👍👍👍
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se on alusta aloittamista, kun yhteinen kämppä myydään ja siitä ei niin paljon tule rahaa, että molemmilla/kummallakaan on mahdollisuus hankkia uutta velatonta asuntoa. Eli tuossa iässä vielä asuntovelka. Se, että saat nukkua omassa huoneessa on hyvä juttu, kun ette enää sextaile. Ei ne sextaile muutkaan mummot ja papat, jotkut vaan valehtelee, että kyllä on upea seksielämä. Höpöhöpö.
😁😁😁🤣😂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jaa että ovat kun alta kaksikymppiset.ihmen joka uskaltaa olla jotain muuta kun mitä odotetaan iän perusteella ei luule olevansa 20 vuotias vaan on ihan oman ikäisensä ja ei ole kiinni siinä että ikä päättää miten saa olla. Kamala ajatuskin että joku voi ajatella noin. Leikkisän mielen voi aina päästää valloilleen hyvässä porukassa oli minkäikäinen tahansa . Silti voi olla hyvän koulutuksen saanut, osaava ihminen mutta ei koskaan alistu ikä rooliin vaan on sellainen kun on, sillä ikärooleihin alistuneet naiset ovat jotenkin luopuneet omasta itsestään kun yrittävät olla kuten ” ikäisensä” ovat, usein katkeria ja ilkeitä tyyppejä jotka ovat unohtaneet aikoja sitten keitä oikeastaantoisten ihmisten arvomaailman tuloksia.
Itse olen iäkäs mutta en todellakaan alistu ikärooliin vaan olen ihan vaan se mikä olen, tietysti vanhuus kangistaa mutta huumorilla pärjää pitkälle. Ihan vaan että annetaan olla vertailemasta ikää ja miten on oltava , se kahlitsee Ihminen joka uskaltaa olla oma itsensä ei ole koskaan katkera tai ilkeä vaan ihan vaa tyytyväinen elämään ilman rooli ajattelua ,se jos jokin on kypsän ihmisen tyyliä ja vapauttaHyvin sanottu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
”Aloittaja ei tosin maininnut, onko hänestä tullut "äiti" miehelleen, tekee ruoat eteen, siivoaa jäljet jne. Ei edes sitä onko lapsia (aikuisia), oletan, että olisi. ”
Ei, ei ole tullut minusta äiti miehelleni. Toisaaltaan, jos niin olisikin, saattaisi asiat olla toisin. Silloin ehkä tuntisin, että minua tarvitaan… Olisi edes jotain tunnetta saatavilla…Aloittajalla jo toinen avioliitto ja molemmilla omat lapset, aloittaja kertoi, että mies oli jo seurusteluaikana samanlainen, mutta sexiä oli alkuaikoina.
Miksi nuo asiat ei vaivannut sillon aloittajjaa , että piti oikeen avioitua kylmäkallen kaa.
Missä sillon oli järki. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikset nyt sitten et tee asioita josta nautit, kyllä tuossa iässä jo kämppäkaverikin kelpaa.
Nytkin voit ajatella positiivisesti, ole hänelle samanlainen kylmäkalle, lakkaa tyrkyttämästä itseäsi, mene kavereitten kanssa teatteriin, salille, tai jonnekin, tee asioita josta tykkäät ja nautit.Tai mene töihin takas, jos kerran olet hyväkuntoinen, saat uusia työkavereita ja sisältöä elämääsi , etkä mieti , kun sitä kun sinua parkaa ei hipsutella.
Mies voi sillä aikaa tehä ruuat, siivota, ja kaikki kotityöt.
Sitten , kun olet eronnut, niin työ on hyvää terapiaa. - Anonyymi
Raskasta kuitenkin vuosikaudet odottaa, että toinen osoittaisi oma-aloitteisesti hellyyttä! Yksin yhdessä on tosi kurja tilanne.
Ja voihan sitä vanhempanakin löytää uuden kumppanin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lapset ovat aikuisia, ei tuon ikäisten ero vaikuta kehenkään kun itseen.
Kyllä ero vaikuttaa. Esim. niihin aikuisiin lapsiin, lapsenlapsiin, yhteisten tuttavien ja sukulaisten kanssa tapaamisiin. Jatkanko listaa?
- Anonyymi
Hyvin epätodennäköistä, että tuossa iässä enää käytös muuttuu. Sitä on vaikea sanoa mikä on syynä, mutta ehkä kosketus vain ei ole hänen tapansa osoittaa rakkautta. Ymmärrän hyvin, että tuollainen syö pidemmän päälle myös sitä omaa rakkautta, jos ei koskaan saa vastinetta sillä omalla rakkauden kielellään. Sellainen elämä on hyvin turhauttavaa. Niinhän se on, että olla ilman kosketusta sinkkuna on paljon mukavampaa kuin olla ilman kosketusta parisuhteessa. Ihan samalla tavalla kuin parisuhteessa voi kokea itsensä monin verroin yksinäisemmäksi kuin sinkkuna ikinä. Jos sinusta aidosti tuntuu, että parempi yksin, niin sitten ero on paras ratkaisu.
- Anonyymi
Sori, mutta svioliiton ei pitäisi olla yhden subjektiivisen kokemuksen perusteella ratkottava asia.
Ajatteleppa tätä näkökulmaa:
Olet kirjoituksen perusteella valmis ainakin harkitsemaan eroa, koska et saa kosketusta. Ja tämä ratkaisu myös tarkoittaa, että olet valmis luopumaan kosketuksesta kokonaan.
Miksi et siis luovu kosketuksen vaatimuksestasi?
Joku voi pitää tuota kohtuuttomana ajatuksena, mutta ajatellaanpa: onko se kohtuutonta, jos kerran vaatii samaan aikaan toista alkamaan koskettelua, ilmeisesti vastoin tämän tuntemuksia?
Onko avioliiton jatkon edellytys reilu, jos se on egektiivisesti se että se toinen muuttuu, jos kerran itse ei aio? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sori, mutta svioliiton ei pitäisi olla yhden subjektiivisen kokemuksen perusteella ratkottava asia.
Ajatteleppa tätä näkökulmaa:
Olet kirjoituksen perusteella valmis ainakin harkitsemaan eroa, koska et saa kosketusta. Ja tämä ratkaisu myös tarkoittaa, että olet valmis luopumaan kosketuksesta kokonaan.
Miksi et siis luovu kosketuksen vaatimuksestasi?
Joku voi pitää tuota kohtuuttomana ajatuksena, mutta ajatellaanpa: onko se kohtuutonta, jos kerran vaatii samaan aikaan toista alkamaan koskettelua, ilmeisesti vastoin tämän tuntemuksia?
Onko avioliiton jatkon edellytys reilu, jos se on egektiivisesti se että se toinen muuttuu, jos kerran itse ei aio?Kyllä se on. Jos toinen haluaa erota, niin silloin erotaan. Kenenkään ei ole pakko jäädä liittoon, jossa hän voi huonosti, eikä kenelläkään toiselle ole oikeutta sitä vaatia. Eikä tätö asiaa ole mitään pakkoa toiselle selitellä saati saada siihen lupaa. Sori, mutta avioliito nimenomaan on yhden subjektiivisen kokemuksen perusteella ratkottava asia. Objejtiivista kokemusta ja näkemystä ei tuossa asiassa ole olemassakaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sori, mutta svioliiton ei pitäisi olla yhden subjektiivisen kokemuksen perusteella ratkottava asia.
Ajatteleppa tätä näkökulmaa:
Olet kirjoituksen perusteella valmis ainakin harkitsemaan eroa, koska et saa kosketusta. Ja tämä ratkaisu myös tarkoittaa, että olet valmis luopumaan kosketuksesta kokonaan.
Miksi et siis luovu kosketuksen vaatimuksestasi?
Joku voi pitää tuota kohtuuttomana ajatuksena, mutta ajatellaanpa: onko se kohtuutonta, jos kerran vaatii samaan aikaan toista alkamaan koskettelua, ilmeisesti vastoin tämän tuntemuksia?
Onko avioliiton jatkon edellytys reilu, jos se on egektiivisesti se että se toinen muuttuu, jos kerran itse ei aio?"Joku voi pitää tuota kohtuuttomana ajatuksena, mutta ajatellaanpa: onko se kohtuutonta, jos kerran vaatii samaan aikaan toista alkamaan koskettelua, ilmeisesti vastoin tämän tuntemuksia?"
Siksipä juuri ero on järkevin ratkaisu, kun ei kerta kompromissia ole saavutettavissa. - Anonyymi
Kiitos. Tiedän että vanha koira ei uusia juttuja opi . Tiedän myös, että hänen kotonaan ei harrastettu läheisyyttä.
Mutta onko minun pakko hyväksyä se ja kärsiä siitä? Sitä olen pyöritellyt päässäni. Olenko paha ihminen ja vain itseäni ajatteleva… uskon jotenkin, että hänelläkin olisi helpompaa. Voisi elää omaan tyyliinsä ilman, että kukaan siitä pahottaa mieltään. Olen tätä NIIN paljon pyöritellyt mielessäni ja siinä toivossa kirjoitin asiasta, että saisin uusia ajatuksia asian suhteen😊 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos. Tiedän että vanha koira ei uusia juttuja opi . Tiedän myös, että hänen kotonaan ei harrastettu läheisyyttä.
Mutta onko minun pakko hyväksyä se ja kärsiä siitä? Sitä olen pyöritellyt päässäni. Olenko paha ihminen ja vain itseäni ajatteleva… uskon jotenkin, että hänelläkin olisi helpompaa. Voisi elää omaan tyyliinsä ilman, että kukaan siitä pahottaa mieltään. Olen tätä NIIN paljon pyöritellyt mielessäni ja siinä toivossa kirjoitin asiasta, että saisin uusia ajatuksia asian suhteen😊Jos haluat pysuä yhsessä, niin sinun on pskko hyväksyä se. Jos taas et halua hyväksyä sitä, mikö on myös ihan ok, niin sitten ero on oikea ratkaisu. Toista ihmistä ei voi muuttaa, eikä hänen kannata odottaa muuttuvan. Oleellista on siis oikeastaan vain se mitä sinä itse haluat.
Et sinä ole paha ihminen tai vain itseäsi ajatteleva. Ei sekään ole pidemmän päälle hyvää elämää, että toinen on koko ajan tyytymätön, vaikkei sitä jatkuvasti ilmi toisikaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se on. Jos toinen haluaa erota, niin silloin erotaan. Kenenkään ei ole pakko jäädä liittoon, jossa hän voi huonosti, eikä kenelläkään toiselle ole oikeutta sitä vaatia. Eikä tätö asiaa ole mitään pakkoa toiselle selitellä saati saada siihen lupaa. Sori, mutta avioliito nimenomaan on yhden subjektiivisen kokemuksen perusteella ratkottava asia. Objejtiivista kokemusta ja näkemystä ei tuossa asiassa ole olemassakaan.
Ei. Avioliitto ei ole, mutta se yllä kuvaamasi mahdollinen avioliittolain mukainen solu-asuminen josta tuossa ilmeisesti puhut voi varmasti ollakin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei. Avioliitto ei ole, mutta se yllä kuvaamasi mahdollinen avioliittolain mukainen solu-asuminen josta tuossa ilmeisesti puhut voi varmasti ollakin.
Kyllä se avioliitto on juuri tasan kuvaamani kaltainen. Voit toki valittaa asiasta, mutta niin laki vain menee.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos. Tiedän että vanha koira ei uusia juttuja opi . Tiedän myös, että hänen kotonaan ei harrastettu läheisyyttä.
Mutta onko minun pakko hyväksyä se ja kärsiä siitä? Sitä olen pyöritellyt päässäni. Olenko paha ihminen ja vain itseäni ajatteleva… uskon jotenkin, että hänelläkin olisi helpompaa. Voisi elää omaan tyyliinsä ilman, että kukaan siitä pahottaa mieltään. Olen tätä NIIN paljon pyöritellyt mielessäni ja siinä toivossa kirjoitin asiasta, että saisin uusia ajatuksia asian suhteen😊Vaikuttaa että olet asiaa pohtinut, joten siihen tuskin on uusia ajatuksia ulmasntumassa.
Ainoa mikä itseäni voisi kiinnostaa, olisi toisen osapuolen rehellinen näkemys läheisyydestä, sen tilasta ja roolista/tärkeydestä sekä itselleen että sinulle.
Ja nuokin lähinnä siksi, että voisi olla mielenkiintoista koittaa hahmottaa mikä on näiden asioiden ja mittasuhteet sille toiselle osapuolelle.
Tämä siksi, että onhan siis olemassa muitekin teorioita tuohon tilanteeseen kun ap:n kuvaama ajatus erosta läheisyydentarpeessa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaikuttaa että olet asiaa pohtinut, joten siihen tuskin on uusia ajatuksia ulmasntumassa.
Ainoa mikä itseäni voisi kiinnostaa, olisi toisen osapuolen rehellinen näkemys läheisyydestä, sen tilasta ja roolista/tärkeydestä sekä itselleen että sinulle.
Ja nuokin lähinnä siksi, että voisi olla mielenkiintoista koittaa hahmottaa mikä on näiden asioiden ja mittasuhteet sille toiselle osapuolelle.
Tämä siksi, että onhan siis olemassa muitekin teorioita tuohon tilanteeseen kun ap:n kuvaama ajatus erosta läheisyydentarpeessa.Tästä sivusta totean, että lopulta toisennosapuolen näkemys ei ole kauhean oleellinen asia. Vaikka hän olisi kuinka tyytyväinen läheisyyden määrään, niin ei se vaikuta aloittajan kokemukseen. Oleellista on se mihin aloittaja on valmis ja kykenee sopeutumaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se avioliitto on juuri tasan kuvaamani kaltainen. Voit toki valittaa asiasta, mutta niin laki vain menee.
Avioliitto ei ole avioliittolaki.
Lisäksi esim. koko objektiivisuuden tyrmääminen asiassa sotii täysin pariterapian käsitystäkin vastaan, joten voisit hyvinkin miettiä vielä uudestaan kyseenalaisia yliyksinkertaistettuja väittämiäsi.
Tai sitten älä mieti, usko mielipiteisiisi, mutta älä kuitenkaan väitä mitään noin ristiriitaista jonain yleisenä totuutena. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Avioliitto ei ole avioliittolaki.
Lisäksi esim. koko objektiivisuuden tyrmääminen asiassa sotii täysin pariterapian käsitystäkin vastaan, joten voisit hyvinkin miettiä vielä uudestaan kyseenalaisia yliyksinkertaistettuja väittämiäsi.
Tai sitten älä mieti, usko mielipiteisiisi, mutta älä kuitenkaan väitä mitään noin ristiriitaista jonain yleisenä totuutena.Sinulle se tietenkin saa olla ihan mitä ikinä onkaan, mutta älä tyrkytä sitä muille.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tästä sivusta totean, että lopulta toisennosapuolen näkemys ei ole kauhean oleellinen asia. Vaikka hän olisi kuinka tyytyväinen läheisyyden määrään, niin ei se vaikuta aloittajan kokemukseen. Oleellista on se mihin aloittaja on valmis ja kykenee sopeutumaan.
On se kuule hyvin perustavalla tavalla oleellinen asia. 😂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Avioliitto ei ole avioliittolaki.
Lisäksi esim. koko objektiivisuuden tyrmääminen asiassa sotii täysin pariterapian käsitystäkin vastaan, joten voisit hyvinkin miettiä vielä uudestaan kyseenalaisia yliyksinkertaistettuja väittämiäsi.
Tai sitten älä mieti, usko mielipiteisiisi, mutta älä kuitenkaan väitä mitään noin ristiriitaista jonain yleisenä totuutena.Pariterapiassakin todetaan usein olevan paras ratkaisu. Sitä se onkin silloin, kun molempia osapuolia tyydyttävää kompromissia ei ole olemassa. Jos kyseisen lopputuleman kykenee ynmärtämään ilman terapiaakin, niin ei terapialle ole mitään tarvetta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos haluat pysuä yhsessä, niin sinun on pskko hyväksyä se. Jos taas et halua hyväksyä sitä, mikö on myös ihan ok, niin sitten ero on oikea ratkaisu. Toista ihmistä ei voi muuttaa, eikä hänen kannata odottaa muuttuvan. Oleellista on siis oikeastaan vain se mitä sinä itse haluat.
Et sinä ole paha ihminen tai vain itseäsi ajatteleva. Ei sekään ole pidemmän päälle hyvää elämää, että toinen on koko ajan tyytymätön, vaikkei sitä jatkuvasti ilmi toisikaan.Tämän kirjoituksen pointtiko oli: tee mitä itse haluat - olet kaikissa tapauksissa hyvä ihminen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämän kirjoituksen pointtiko oli: tee mitä itse haluat - olet kaikissa tapauksissa hyvä ihminen?
Kyllä. Jollei pysty olemaan jossain tyytyväinen, niin on ehdottomasti kaikkien kannalta parasta nostaa kytkintä. Se ei tietenkään tarkoita, että kannattaisi tehdä hätiköityjä päätöksiä, pohtimatta seurauksia. Jos harkinnan ja perusteellisen tarkastelun jälkeen kuitenkin toteaa, että homma ei tule itseä tyytyväisenä pitämään niin on hyvä tajuta häipyä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On se kuule hyvin perustavalla tavalla oleellinen asia. 😂
Ei se ole loppuruloksen kannalta lopulta yhtään oleellista. Tyytymättömän ei tarvitse uhrata elämäänsä, vaikka toinen olisikin tyytyväinen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pariterapiassakin todetaan usein olevan paras ratkaisu. Sitä se onkin silloin, kun molempia osapuolia tyydyttävää kompromissia ei ole olemassa. Jos kyseisen lopputuleman kykenee ynmärtämään ilman terapiaakin, niin ei terapialle ole mitään tarvetta.
Pariterapia on keino tarkistaa, tiedätkö tilanteen oikeasti vai et.
Tai sitten uskot että tiedät. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pariterapia on keino tarkistaa, tiedätkö tilanteen oikeasti vai et.
Tai sitten uskot että tiedät.Jos tarkistukselle on tarvetta. Jos taas ei ole, niin se on ajanhukkaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulle se tietenkin saa olla ihan mitä ikinä onkaan, mutta älä tyrkytä sitä muille.
Ai vähän niinkuin ev.lut seurakunta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pariterapia on keino tarkistaa, tiedätkö tilanteen oikeasti vai et.
Tai sitten uskot että tiedät.Pariterapiasta tai avioliittoneuvonnasta (tai mitä nimeä heluaakaan käyttää) sen verran, että sinne hakeudutaan pääosin aivan liian myöhään. Sinne pitäisi mennä siinä kohtaa, kun "meillä on ongelma ja haluamme ratkoa sitä, mutta ero ei ole vielä vaihtoehto". Siinä kohtaa jun ero onnjo nostettu pöydälle ha se on aidosti vaihtoehto, niin pariterapian on usein jo auttomatta myöhässä ja vähintään toinen osapuoli on jo lähtökuopissa. Siinä kohtaa moni asia on jo tosi pahasti rikki.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ai vähän niinkuin ev.lut seurakunta?
Tai mikä tahansa muu vastaava.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä. Jollei pysty olemaan jossain tyytyväinen, niin on ehdottomasti kaikkien kannalta parasta nostaa kytkintä. Se ei tietenkään tarkoita, että kannattaisi tehdä hätiköityjä päätöksiä, pohtimatta seurauksia. Jos harkinnan ja perusteellisen tarkastelun jälkeen kuitenkin toteaa, että homma ei tule itseä tyytyväisenä pitämään niin on hyvä tajuta häipyä.
Tyhjä ja itsekäs lähtökohta - ehkä ihan sama kuin itse avioliitossasikin.
Ja tiedoksi: kaikki ratkaisut eivät myökään ole eivätkä voi olla hyviä, josta loogisesti seuraa ettei ratkaiseva ihminenkään ole automaattisesti hyvä.
Usein hyviä ratkaisuita on myös tilastollisesti vähemmän kuin huonoja, joten todennäköisesti ratkaisu ja ihminen on kaikkea muuta kuin hyvä - etenkin jos hyvään ei ole ensisijaisesti edes pyrkinyt, vaan esimerkiksi miettinyt esittämälläsi tavalla vain niitä omia tuntemuksiaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tyhjä ja itsekäs lähtökohta - ehkä ihan sama kuin itse avioliitossasikin.
Ja tiedoksi: kaikki ratkaisut eivät myökään ole eivätkä voi olla hyviä, josta loogisesti seuraa ettei ratkaiseva ihminenkään ole automaattisesti hyvä.
Usein hyviä ratkaisuita on myös tilastollisesti vähemmän kuin huonoja, joten todennäköisesti ratkaisu ja ihminen on kaikkea muuta kuin hyvä - etenkin jos hyvään ei ole ensisijaisesti edes pyrkinyt, vaan esimerkiksi miettinyt esittämälläsi tavalla vain niitä omia tuntemuksiaan.Järkevä, ajatteleva ja epäitsekäs päätös se on. Liitossa pysyminen voi olla yhtälailla tyhjä ja itsekäs päätös. Erona on vain ja ainoastaa motiivi.
Yleensä noissa tilateissa ei ole olemassakaan hyvää ratkaisua. On vain eri tavoin ja eri asteisesti huonoja ratkaisuja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se ole loppuruloksen kannalta lopulta yhtään oleellista. Tyytymättömän ei tarvitse uhrata elämäänsä, vaikka toinen olisikin tyytyväinen.
Näet selvästi vain yhden intressin ehkä ihmiskunnan tunnetuimmassa monimuuttujayhtälössä. Ja sitten yrität esittää ratkaisuamallia, joka perustuu tuohon täysin perusteettomaan yksinkertaistukseesi.
Kiitos ei - ei todellakaan näin.
Enkä suosittele logiikkaasi kenellekään muullekkaan. Meillä kun on itseoikeutettuja norsuja posliinikaupat täynnä jo muutenkin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos tarkistukselle on tarvetta. Jos taas ei ole, niin se on ajanhukkaa.
Mietitkö lausettasi tai väittämääsi edes ollenkaan, vai oliko vain pakottava tarve kommentoida? 😂
Näetkö miten epälooginen toteamus tuo oli edelliseen kahteen virkkeeseen nähden?
Siis oikeesti - kahteen! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näet selvästi vain yhden intressin ehkä ihmiskunnan tunnetuimmassa monimuuttujayhtälössä. Ja sitten yrität esittää ratkaisuamallia, joka perustuu tuohon täysin perusteettomaan yksinkertaistukseesi.
Kiitos ei - ei todellakaan näin.
Enkä suosittele logiikkaasi kenellekään muullekkaan. Meillä kun on itseoikeutettuja norsuja posliinikaupat täynnä jo muutenkin.Eipä siinä sen enempää ole. Siinä on pohjimmiltaan tasan kaksi yksittäistä muuttujaa, joista molemmat toimivat lopulta toisistaan riippumatta. Asian saa tietenkin vääntää monimutkaiseksi, mutta monimutkaista se ei ole. Liitto kestää tasan sen ajan, kun molemmat osapuolet haluavat siinä pysyä. Kun toinen päättää, ettei enää halua, niin liitto kaatuu. Niin yksinkertaista se lopulta on.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mietitkö lausettasi tai väittämääsi edes ollenkaan, vai oliko vain pakottava tarve kommentoida? 😂
Näetkö miten epälooginen toteamus tuo oli edelliseen kahteen virkkeeseen nähden?
Siis oikeesti - kahteen!Mitäpä sitä kylmiä faktoja sen enempää vääntämään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tai mikä tahansa muu vastaava.
Ja muu vastaava on tietenkin mikä tahansa kanssasi eri mieltä oleva, eikös niin.
Mites, miltä se tuntuu kun toinen keskustelija ei pyörikään yhtä pienellä radalla ja juuri sinun napasi ympärillä?
Vai tarkoititko, että juuri niistä "muista vastaavista" näkökulmista ei sinulle pidä puhua sinne radallesi? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja muu vastaava on tietenkin mikä tahansa kanssasi eri mieltä oleva, eikös niin.
Mites, miltä se tuntuu kun toinen keskustelija ei pyörikään yhtä pienellä radalla ja juuri sinun napasi ympärillä?
Vai tarkoititko, että juuri niistä "muista vastaavista" näkökulmista ei sinulle pidä puhua sinne radallesi?Minun kanssani saa vapaasti olla eri mieltä. Saathan sinäkin olla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eipä siinä sen enempää ole. Siinä on pohjimmiltaan tasan kaksi yksittäistä muuttujaa, joista molemmat toimivat lopulta toisistaan riippumatta. Asian saa tietenkin vääntää monimutkaiseksi, mutta monimutkaista se ei ole. Liitto kestää tasan sen ajan, kun molemmat osapuolet haluavat siinä pysyä. Kun toinen päättää, ettei enää halua, niin liitto kaatuu. Niin yksinkertaista se lopulta on.
Olipa kerran tyyppi joka löysi vasaran. Se oli kiva kiiltävä laite ja ihan melko pian sille löytyikin paljon taottavaa. Niin paljon, että tyyppi ihan itsekin hämmästyi.
Tästä innoissaan tyyppi alkoi esitellä vasaraansa, koska se teki yhä enenevästi asioista yksinkertaisia. Asioita voi lyödä, tai sitten ei. Niin yksinkertaista se oli.
Sitten eräänä päivänä kävi niin, että tyyppi alkoi innoissaan saarnaamaan vasaransa ylivoimaisuudesta ja rajattomasta yksinkertaisuudesta ihassa kaikissa asioissa puusepälle.
Miltä luulet että puusepästä tuntui? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitäpä sitä kylmiä faktoja sen enempää vääntämään.
Paitsi kun ne ei ole faktoja, niin voihan sen kai vierestä oikaista?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olipa kerran tyyppi joka löysi vasaran. Se oli kiva kiiltävä laite ja ihan melko pian sille löytyikin paljon taottavaa. Niin paljon, että tyyppi ihan itsekin hämmästyi.
Tästä innoissaan tyyppi alkoi esitellä vasaraansa, koska se teki yhä enenevästi asioista yksinkertaisia. Asioita voi lyödä, tai sitten ei. Niin yksinkertaista se oli.
Sitten eräänä päivänä kävi niin, että tyyppi alkoi innoissaan saarnaamaan vasaransa ylivoimaisuudesta ja rajattomasta yksinkertaisuudesta ihassa kaikissa asioissa puusepälle.
Miltä luulet että puusepästä tuntui?Kysy sitä häneltä. Tässä puhuttiin eroista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Paitsi kun ne ei ole faktoja, niin voihan sen kai vierestä oikaista?
Vaan kun ovat. Ei se asia sinun imputuksellasi muutu. Sinä vain kerrot miten kammottavan monimutkaisua nämä asiat ovat, mutta et kykene sanomaan yhtä ainoaa asiaa, joka tekisi siutä monimutkaista. Sitä odotellessa, että löydät edes yhden asian.
P.S. Vasaroita on ihan turhaa tyrkyttää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaan kun ovat. Ei se asia sinun imputuksellasi muutu. Sinä vain kerrot miten kammottavan monimutkaisua nämä asiat ovat, mutta et kykene sanomaan yhtä ainoaa asiaa, joka tekisi siutä monimutkaista. Sitä odotellessa, että löydät edes yhden asian.
P.S. Vasaroita on ihan turhaa tyrkyttää.Inttämällä totuuteen - siihen omaan tietenkin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaan kun ovat. Ei se asia sinun imputuksellasi muutu. Sinä vain kerrot miten kammottavan monimutkaisua nämä asiat ovat, mutta et kykene sanomaan yhtä ainoaa asiaa, joka tekisi siutä monimutkaista. Sitä odotellessa, että löydät edes yhden asian.
P.S. Vasaroita on ihan turhaa tyrkyttää.Ei sanominen se ongelma ole. En vain usko että siitä olisi yhtään mitään apua. 😂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kysy sitä häneltä. Tässä puhuttiin eroista.
Kas kun et kysynyt minkä ikäinen puuseppä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Inttämällä totuuteen - siihen omaan tietenkin.
Jatka siis ihmeessä. En minä sinua estä inttämästä, varsinkaan kun ei sinulta edelleenkään edes sitä yhtä ainoaa asiapohjaista argumenttia löydy.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kas kun et kysynyt minkä ikäinen puuseppä?
Kysyn vain asioita, jotka liittyvät aiheeseen jotenkin. Ei se tietenkään estä sinua kertomasta, jos se sinulle niin tärkeää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei sanominen se ongelma ole. En vain usko että siitä olisi yhtään mitään apua. 😂
Eipä tietenkään, kun sinulla ole yhtään ainoaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sori, mutta svioliiton ei pitäisi olla yhden subjektiivisen kokemuksen perusteella ratkottava asia.
Ajatteleppa tätä näkökulmaa:
Olet kirjoituksen perusteella valmis ainakin harkitsemaan eroa, koska et saa kosketusta. Ja tämä ratkaisu myös tarkoittaa, että olet valmis luopumaan kosketuksesta kokonaan.
Miksi et siis luovu kosketuksen vaatimuksestasi?
Joku voi pitää tuota kohtuuttomana ajatuksena, mutta ajatellaanpa: onko se kohtuutonta, jos kerran vaatii samaan aikaan toista alkamaan koskettelua, ilmeisesti vastoin tämän tuntemuksia?
Onko avioliiton jatkon edellytys reilu, jos se on egektiivisesti se että se toinen muuttuu, jos kerran itse ei aio?Entä kun on muuttanut itseään jo viimeiset kymmenen vuotta sen takia, että ei loukkaisi toista? Onko niin että sitä on sitten vain kestettävä hamaan tappiin asti. ..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Entä kun on muuttanut itseään jo viimeiset kymmenen vuotta sen takia, että ei loukkaisi toista? Onko niin että sitä on sitten vain kestettävä hamaan tappiin asti. ..
Tästä sivusta totean, että tuohan se ainoa oikeasti validi kysymys tässä on. Varsinkin jos ei ole edes olemassa toimivaa kompromissia, vaan ainoa vaihtoehto on, että joko yksi voi huonosti tai molemmat voivat huonosti, kuten aloittajan tapauksessa vaikuttaa olevan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei. Avioliitto ei ole, mutta se yllä kuvaamasi mahdollinen avioliittolain mukainen solu-asuminen josta tuossa ilmeisesti puhut voi varmasti ollakin.
Olen miettinyt tuota mahdollisuutta, mutta hankala toteuttaa. Hyvinkin voisin asua samassa rapussa omassa asunnossa, kun toinen olisi viereisen oven takana. Ei mitään ongelmaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaikuttaa että olet asiaa pohtinut, joten siihen tuskin on uusia ajatuksia ulmasntumassa.
Ainoa mikä itseäni voisi kiinnostaa, olisi toisen osapuolen rehellinen näkemys läheisyydestä, sen tilasta ja roolista/tärkeydestä sekä itselleen että sinulle.
Ja nuokin lähinnä siksi, että voisi olla mielenkiintoista koittaa hahmottaa mikä on näiden asioiden ja mittasuhteet sille toiselle osapuolelle.
Tämä siksi, että onhan siis olemassa muitekin teorioita tuohon tilanteeseen kun ap:n kuvaama ajatus erosta läheisyydentarpeessa.Ainoa mikä itseäni voisi kiinnostaa, olisi toisen osapuolen rehellinen näkemys läheisyydestä, sen tilasta ja roolista/tärkeydestä sekä itselleen että sinulle.
Tuo kiinnostaisi minuakin, mutta kun kysymällä ei saa selvyyttä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen miettinyt tuota mahdollisuutta, mutta hankala toteuttaa. Hyvinkin voisin asua samassa rapussa omassa asunnossa, kun toinen olisi viereisen oven takana. Ei mitään ongelmaa.
Erillisasuminen voisi olla harkinnan arvoinen, jos se on teille mahdollinen vaihtoehto. Sehän tuossa läheisyyden ja kosketuksen puutteessa yleensä on yleinen seuraamus, että toisen jatkuva läsnäolo alkaa pikkuhiljaa nyppiä, kun henkinen etäisyys lisääntyy. Silloin erillinen asunto voi hyvin toimia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Erillisasuminen voisi olla harkinnan arvoinen, jos se on teille mahdollinen vaihtoehto. Sehän tuossa läheisyyden ja kosketuksen puutteessa yleensä on yleinen seuraamus, että toisen jatkuva läsnäolo alkaa pikkuhiljaa nyppiä, kun henkinen etäisyys lisääntyy. Silloin erillinen asunto voi hyvin toimia.
Voi myös järjestää itselle omia menoja, matkoja ym.
varsinkin kun on vielä hyväkuntoinen.
Olen ap:n kanssa vähän samanlaisessa tilanteessa ja järjestelen itselleni omia juttuja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Järkevä, ajatteleva ja epäitsekäs päätös se on. Liitossa pysyminen voi olla yhtälailla tyhjä ja itsekäs päätös. Erona on vain ja ainoastaa motiivi.
Yleensä noissa tilateissa ei ole olemassakaan hyvää ratkaisua. On vain eri tavoin ja eri asteisesti huonoja ratkaisuja.Olis se reilua sanoa sille ukollekin , että ei ole tyyväinen ja keskustella missä mättää ja myös tuo ukko saa kertoa miksi näin on mennyt, eikä vaan valittaa keskutelupalstoilla, puhukaa keskenänne teitä koskevista asioista.
Miksi ylipäätään nukut eri huoneessa, ajoiko tuo ukko sinut pois makuuhuoneesta, vai ittekö kuikuspäissäsi menit nukkumaan toiseen huoneesen, kun ukollasi ei enää seisonut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kas kun et kysynyt minkä ikäinen puuseppä?
Timpuri se oli.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eipä siinä sen enempää ole. Siinä on pohjimmiltaan tasan kaksi yksittäistä muuttujaa, joista molemmat toimivat lopulta toisistaan riippumatta. Asian saa tietenkin vääntää monimutkaiseksi, mutta monimutkaista se ei ole. Liitto kestää tasan sen ajan, kun molemmat osapuolet haluavat siinä pysyä. Kun toinen päättää, ettei enää halua, niin liitto kaatuu. Niin yksinkertaista se lopulta on.
Mitä ihmeellistä tuossa nyt on, että joku haluaa avioeron? Jos ei enää tunne mitään sitä toista kohtaan eikä ole tyytyväinen elämäänsä sen puolison kanssa, totta kai saa ottaa eron ja lähteä. Lapset ovat jo aikuisia ja heillä omat elämänsä. Eikä lapsilta mitään kysytä, jos vanhemmat haluavat eron (tai toinen heistä). Eikös tuo pariskunta ole jo kumpikin tahollaan kertaalleen eronneet? 68-vuotias ei ole nykymittapuun mukaan mikään vanhus, ja varsinkin jos on terve, voi löytää aivan uusia ilon ja mielenkiinnon aiheita erottuaan. Ei ketään voi väkisin pitää liitossa/suhteessa. En ymmärrä kulissiavioliittoja tai että ollaan yhdessä rahojen/omaisuuden takia. Noita liittojahan riittää, kun ollaan niin kiinni tavarassa ja materiassa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olis se reilua sanoa sille ukollekin , että ei ole tyyväinen ja keskustella missä mättää ja myös tuo ukko saa kertoa miksi näin on mennyt, eikä vaan valittaa keskutelupalstoilla, puhukaa keskenänne teitä koskevista asioista.
Miksi ylipäätään nukut eri huoneessa, ajoiko tuo ukko sinut pois makuuhuoneesta, vai ittekö kuikuspäissäsi menit nukkumaan toiseen huoneesen, kun ukollasi ei enää seisonut.Aloittahan on useammassa kohtaa kertonut, että mies ei suostu keskustelemaan aiheesta. Hän sanoo, että hän on sanonut ja yrittänyt puhua, mutta toinenbei ala asiasta puhumaan. Milläs pakotat toisen puhumaan tai edes kuuntelemaan, jos tämä ei halua?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi myös järjestää itselle omia menoja, matkoja ym.
varsinkin kun on vielä hyväkuntoinen.
Olen ap:n kanssa vähän samanlaisessa tilanteessa ja järjestelen itselleni omia juttuja.Juurikin noin pitää elää omaa elämää , ei toisen kautta , niin minäkin teen puoliso on aikamoinen epeli, mutta sellainen hän on aina ollut, mutta minä teen omia juttujani, keväällä lähden taas sisareni kanssa Rodokselle pitämään hauskaa ja minulla paljon harrastuksia, ja olen vielä osittain työelämässäkin mukana, vaikka ikää jo 69 v.
Puolisoni tekee omia juttujaan, kalastaa ja nikkaroi, hän ei pidä matkustelusta.
Kun tulen omilta reissuiltani niin puoliso tykkää niin kamalasti minusta ja reissuillakin soittelee minulle, erillään olo tekee hyvää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi myös järjestää itselle omia menoja, matkoja ym.
varsinkin kun on vielä hyväkuntoinen.
Olen ap:n kanssa vähän samanlaisessa tilanteessa ja järjestelen itselleni omia juttuja.Tuokin varmasti sopii osalle. Tosin en usko sen sopivan kenellekään, joka kaipailee vain omaa tilaa. Se on nimittäin tuossa tilanteessa pidemmän päälle vain rasittavampaa, kun joutuu aina menemään jonnekin "omiin menoihinsa" saadakseen tilaa. Aina kun sitten tulee kotiin ja haluaisit vain olla, niin sitä omaa tilaa ei enää olekaan. Sekin on mahdollista, että noin toimien tilanne muuttuu vain pahemmaksi. Riippuu niin täysin ihmisestä miten tuon kokee.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos. Tiedän että vanha koira ei uusia juttuja opi . Tiedän myös, että hänen kotonaan ei harrastettu läheisyyttä.
Mutta onko minun pakko hyväksyä se ja kärsiä siitä? Sitä olen pyöritellyt päässäni. Olenko paha ihminen ja vain itseäni ajatteleva… uskon jotenkin, että hänelläkin olisi helpompaa. Voisi elää omaan tyyliinsä ilman, että kukaan siitä pahottaa mieltään. Olen tätä NIIN paljon pyöritellyt mielessäni ja siinä toivossa kirjoitin asiasta, että saisin uusia ajatuksia asian suhteen😊Mistä otat sen mieleisesi miehen.
Muuan entinen naisystäväni jäi leskeksi, ja kun hänkin on yli 60-vuotias, miehiä tuskin on kovasti tyrkyllä. Mukava nainen hän on, ja kun tuntee minut hyvin, olisin turvallinen kumppani hänelle. Liian suuri elämänmuutos vaimon vaihto minulle olisi, joten en ala siihen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä otat sen mieleisesi miehen.
Muuan entinen naisystäväni jäi leskeksi, ja kun hänkin on yli 60-vuotias, miehiä tuskin on kovasti tyrkyllä. Mukava nainen hän on, ja kun tuntee minut hyvin, olisin turvallinen kumppani hänelle. Liian suuri elämänmuutos vaimon vaihto minulle olisi, joten en ala siihen.Mistä sait käsityksen, että aloittaja olis kaipaamassa mitään miestä, jos hän eroaa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä otat sen mieleisesi miehen.
Muuan entinen naisystäväni jäi leskeksi, ja kun hänkin on yli 60-vuotias, miehiä tuskin on kovasti tyrkyllä. Mukava nainen hän on, ja kun tuntee minut hyvin, olisin turvallinen kumppani hänelle. Liian suuri elämänmuutos vaimon vaihto minulle olisi, joten en ala siihen.Ei miehet huoli vanhaa naista, ne hakee nuoempia itseään 10-20 vuotta nuorempia.
Varsinkin, jos on lompakko kunnossa, niin saakin nuoremman naisen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä otat sen mieleisesi miehen.
Muuan entinen naisystäväni jäi leskeksi, ja kun hänkin on yli 60-vuotias, miehiä tuskin on kovasti tyrkyllä. Mukava nainen hän on, ja kun tuntee minut hyvin, olisin turvallinen kumppani hänelle. Liian suuri elämänmuutos vaimon vaihto minulle olisi, joten en ala siihen.Ei mistään se viimeinen käyttöpäivä on jo mennyt.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei miehet huoli vanhaa naista, ne hakee nuoempia itseään 10-20 vuotta nuorempia.
Varsinkin, jos on lompakko kunnossa, niin saakin nuoremman naisen.Ketä kiinnostaa, kun ei halua mitään ukkoa riesakseen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei mistään se viimeinen käyttöpäivä on jo mennyt.
Juu parasta ennen päivä on jo aikoja sitten mennyt😊
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos. Tiedän että vanha koira ei uusia juttuja opi . Tiedän myös, että hänen kotonaan ei harrastettu läheisyyttä.
Mutta onko minun pakko hyväksyä se ja kärsiä siitä? Sitä olen pyöritellyt päässäni. Olenko paha ihminen ja vain itseäni ajatteleva… uskon jotenkin, että hänelläkin olisi helpompaa. Voisi elää omaan tyyliinsä ilman, että kukaan siitä pahottaa mieltään. Olen tätä NIIN paljon pyöritellyt mielessäni ja siinä toivossa kirjoitin asiasta, että saisin uusia ajatuksia asian suhteen😊Avutonta todella etsiä syyllistä hänen sukutaustastaan. Olet todella itsekkään oloinen. Et ole valmis tekemään mitään parisuhteesi eteen. Et aiemminkaan. Alkoiko kuitenkin tämäkin kriisi oman ja puolison ikääntymisen kohtaamisesta. Olet kokenut luopumisen naiseudestasi ja miehesi osaltaan kuvauksessa myös osasta miehuuttaan. Se parasta ennen päivä on koittanut molemmille ajat sitten. Hyväksy ikääntymnen yhdessä arvokkaasti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä ihmeellistä tuossa nyt on, että joku haluaa avioeron? Jos ei enää tunne mitään sitä toista kohtaan eikä ole tyytyväinen elämäänsä sen puolison kanssa, totta kai saa ottaa eron ja lähteä. Lapset ovat jo aikuisia ja heillä omat elämänsä. Eikä lapsilta mitään kysytä, jos vanhemmat haluavat eron (tai toinen heistä). Eikös tuo pariskunta ole jo kumpikin tahollaan kertaalleen eronneet? 68-vuotias ei ole nykymittapuun mukaan mikään vanhus, ja varsinkin jos on terve, voi löytää aivan uusia ilon ja mielenkiinnon aiheita erottuaan. Ei ketään voi väkisin pitää liitossa/suhteessa. En ymmärrä kulissiavioliittoja tai että ollaan yhdessä rahojen/omaisuuden takia. Noita liittojahan riittää, kun ollaan niin kiinni tavarassa ja materiassa.
Kyllä 68 vuotias on ikäihminen, keski- ikä päättyy noin 60 v sitten alkaa vanhuus. Ihmiset elää keskimäärin 77 vuotta , miehet noin 75v ja naiset noin 80-82v kertoo tilastot.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuokin varmasti sopii osalle. Tosin en usko sen sopivan kenellekään, joka kaipailee vain omaa tilaa. Se on nimittäin tuossa tilanteessa pidemmän päälle vain rasittavampaa, kun joutuu aina menemään jonnekin "omiin menoihinsa" saadakseen tilaa. Aina kun sitten tulee kotiin ja haluaisit vain olla, niin sitä omaa tilaa ei enää olekaan. Sekin on mahdollista, että noin toimien tilanne muuttuu vain pahemmaksi. Riippuu niin täysin ihmisestä miten tuon kokee.
Ei niihin omiin menoihin ja harrastuksiin joudu, vaan halutaan sitä omaa tekemistä,omaa aikaa , minusta on hullua, että puolisoiden pitää kaikkea yhdessä tehdä, välillä erillään olo tekee hyvää ja omien ystävien kanssa oleminen vahvistaa .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä 68 vuotias on ikäihminen, keski- ikä päättyy noin 60 v sitten alkaa vanhuus. Ihmiset elää keskimäärin 77 vuotta , miehet noin 75v ja naiset noin 80-82v kertoo tilastot.
Totta, jos nyt sattuu elämään noin , tai yli 90 vuotiaaksi, niin ne viimeiset vuodet ovat usein pelkkää sairastamista ja kituuttamista, harvat lähtee ”saappaat jalassa” hautaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei niihin omiin menoihin ja harrastuksiin joudu, vaan halutaan sitä omaa tekemistä,omaa aikaa , minusta on hullua, että puolisoiden pitää kaikkea yhdessä tehdä, välillä erillään olo tekee hyvää ja omien ystävien kanssa oleminen vahvistaa .
Missä on sanottu, että puolisoiden pitäisi tehdä yhtään mitään yhdessä? AP kaipaili halauksia, ei yhteisiä harrastuksia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sori, mutta svioliiton ei pitäisi olla yhden subjektiivisen kokemuksen perusteella ratkottava asia.
Ajatteleppa tätä näkökulmaa:
Olet kirjoituksen perusteella valmis ainakin harkitsemaan eroa, koska et saa kosketusta. Ja tämä ratkaisu myös tarkoittaa, että olet valmis luopumaan kosketuksesta kokonaan.
Miksi et siis luovu kosketuksen vaatimuksestasi?
Joku voi pitää tuota kohtuuttomana ajatuksena, mutta ajatellaanpa: onko se kohtuutonta, jos kerran vaatii samaan aikaan toista alkamaan koskettelua, ilmeisesti vastoin tämän tuntemuksia?
Onko avioliiton jatkon edellytys reilu, jos se on egektiivisesti se että se toinen muuttuu, jos kerran itse ei aio?Katsos, ihmisillä on oikeus omiin tunteisiin. Jos tuntuu pahalta, niin silloin tuntuu pahalta. Se on yhtä suuri relevantti oikeus kuten miesten näkemys tyydyttää omia seksuaalitarpeitaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos. Tiedän että vanha koira ei uusia juttuja opi . Tiedän myös, että hänen kotonaan ei harrastettu läheisyyttä.
Mutta onko minun pakko hyväksyä se ja kärsiä siitä? Sitä olen pyöritellyt päässäni. Olenko paha ihminen ja vain itseäni ajatteleva… uskon jotenkin, että hänelläkin olisi helpompaa. Voisi elää omaan tyyliinsä ilman, että kukaan siitä pahottaa mieltään. Olen tätä NIIN paljon pyöritellyt mielessäni ja siinä toivossa kirjoitin asiasta, että saisin uusia ajatuksia asian suhteen😊Vie ukko katsomaan romanttisia elokuvia. Mallioppimista? Tunnelukkoja selkeästi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Timpuri se oli.
Ei kun rakentaja
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Missä on sanottu, että puolisoiden pitäisi tehdä yhtään mitään yhdessä? AP kaipaili halauksia, ei yhteisiä harrastuksia.
Tuo yksi kommentoija niin sanoi, ei aloittaja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Entä kun on muuttanut itseään jo viimeiset kymmenen vuotta sen takia, että ei loukkaisi toista? Onko niin että sitä on sitten vain kestettävä hamaan tappiin asti. ..
Ulkopuolisen kommentti;
Asiahan ei minulle kuulu ( - niin kuin kaikille muillekkaan täällä ei kuulu - ), mutta kannattaako jäädä tänne kinastelemaan kyseisestä asiasta tuntemattomien ihmisten kanssa.
Jokainen huolehtikoon omista asioista. Kukaan toinen ei tiedä tuntemattomien asioita. Tuski kaikkia yksityiskohtia on kerrottu, sillä uskon että niitä on, vaikka tuskin kannattaa niitä edes kertoa.
Ehkä täällä intetään siksi että saataisi ongittua enemmän sitä tietoa kyseisestä kysyjästä.
Keskustelun aloittajalle 68-vuotiaalle tahtoisin sanoa että;
Tee niin kuin sinä sydämessäsi tunnet, mutta juttele ensin varovasti miehesi kanssa. Hellästi, ei syyttäen, syyllistäen tai tuomiten. Ota huomioon toisen tunteet. Sen jälkeen anna hänelle aikaa muuttaa toimintatapojaan ja sisäistää asiaa. Anna hänelle jokin tietty aika, esimerkiksi kolme kuukautta ( Huom. itse päätät ajan ). Jos lähdet äkisti tai ajat toisen heti pois niin sitä en suosittele. Sillä sinun täytyy edetä pienin askelin, ettet järkytä toista ihmistä. Oletko ajatellut että jos hänellä on jokin sairaus ja hän ei uskalla sitä kertoa ja siksi hän käyttäytyy kuin käyttäytyy.
Joka tapauksessa kyse on elämästäsi, sinä päätät tai sitten yhdessä päätätte.
Ei kukaan / ketään muu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ketä kiinnostaa, kun ei halua mitään ukkoa riesakseen?
Riesa, on siinä ihmisellä tunnetaidot kohdillaan. Ihminen on rakentunut jakamaan asioita toisen ihmisen kanssa, koko olemisen dynamiikka perustuu odotuksille ja yhdessä eletyille kompromisseille.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos. Tiedän että vanha koira ei uusia juttuja opi . Tiedän myös, että hänen kotonaan ei harrastettu läheisyyttä.
Mutta onko minun pakko hyväksyä se ja kärsiä siitä? Sitä olen pyöritellyt päässäni. Olenko paha ihminen ja vain itseäni ajatteleva… uskon jotenkin, että hänelläkin olisi helpompaa. Voisi elää omaan tyyliinsä ilman, että kukaan siitä pahottaa mieltään. Olen tätä NIIN paljon pyöritellyt mielessäni ja siinä toivossa kirjoitin asiasta, että saisin uusia ajatuksia asian suhteen😊Jos jätetään pois suuri pettymys siitä, että et saa läheisyyttä, saatko jotain muuta hyvää? Kertomasi mukaan miehesi ei ole laiskuri vaan hoitaa oman osansa yhteisen talouden puuhista. Onko se hänen tapansa osoittaa rakkautta, välittämistä? Onko teillä yhteistä puuhaa, josta kumpikin nautitte? Miten kommunikaatio, pystyttekö juttelemaan asiasta kuin asiasta?
Nuoruudessa seurustelin miehen kanssa, joka ei välittänyt silittelystä ym. Ilmeisesti sieti niitä vain pitääkseen suhteen kasassa. Minusta se oli outoa ja turhauttavaa. Jostain kumman syystä hän oli kuitenkin erittäin taitava sängyssä ja minun nautintoni oli aina etusijalla. Seksiä oli todella paljon, vähempikin olisi riittänyt, mutta jos olisin kieltäytynyt, olisin tehnyt sen tappiokseni. Ehkä se oli tämän miehen tapa osoittaa kiintymystään.
Miesvaltaisessa työpaikassa kuulee erilaisia erotarinoita. Yksi mukava mies oli tullut taas jätetyksi, vaimo oli laittanut avioeron vireille. Mies ihmetteli, että minkä vuoksi, eihän hän ole koskaan korottanut ääntään tai sanonut poikkipuolista sanaa, on tehty mitä vaimo on halunnut, ei ole käynyt vieraissa, ei lyönyt, ei juopotellut yms. Joillekin tämä on tapa näyttää rakkauttaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Riesa, on siinä ihmisellä tunnetaidot kohdillaan. Ihminen on rakentunut jakamaan asioita toisen ihmisen kanssa, koko olemisen dynamiikka perustuu odotuksille ja yhdessä eletyille kompromisseille.
Riesahan tuollainen mies olisi. Hyvin yksinkertaisesti ja simppelisti, pelkkä riesa ja vaiva.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se on. Jos toinen haluaa erota, niin silloin erotaan. Kenenkään ei ole pakko jäädä liittoon, jossa hän voi huonosti, eikä kenelläkään toiselle ole oikeutta sitä vaatia. Eikä tätö asiaa ole mitään pakkoa toiselle selitellä saati saada siihen lupaa. Sori, mutta avioliito nimenomaan on yhden subjektiivisen kokemuksen perusteella ratkottava asia. Objejtiivista kokemusta ja näkemystä ei tuossa asiassa ole olemassakaan.
Ihan niin kukin tyylillään , jos ei asiat toimi niin eroon vaan. Vanhemmalla iällä sattaa kyll tulla eteen asioita joista ei ole edes odottanut.Suuria pettymyksiä , elämä ei olekkaan ikuista Sairauksia jne. Mutta siltikin eläköön jokainen kuten haluaa,, ei ole pois keltään
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos. Tiedän että vanha koira ei uusia juttuja opi . Tiedän myös, että hänen kotonaan ei harrastettu läheisyyttä.
Mutta onko minun pakko hyväksyä se ja kärsiä siitä? Sitä olen pyöritellyt päässäni. Olenko paha ihminen ja vain itseäni ajatteleva… uskon jotenkin, että hänelläkin olisi helpompaa. Voisi elää omaan tyyliinsä ilman, että kukaan siitä pahottaa mieltään. Olen tätä NIIN paljon pyöritellyt mielessäni ja siinä toivossa kirjoitin asiasta, että saisin uusia ajatuksia asian suhteen😊Siltikin riippuu paljon siitä jos osaa keskustella oikeilla sanoilla toistensa kanssa, ei kukaan halua hyväilyä joita on pitänyt pyytää tai mitään muutakaan, mutta silti voisiaaioista puhua että miten kumpikin tuntee, hön voi pelätä sitäkin että jos hyväilee ainua että sinussa herää halu ja hän tietää ettei pysty aitä antamaan sinulle, niin katsoo parhaimmaksi ettei sellaisia tilanteita tule. Asia omasta impotenssista voi olla hyvin kipeä asia hänelle , sekin on usein syy että välttää sitä mikä voisi johtaa iniimiin ajatuksii. . Sinä et tiedä hänen sisäisestä kärsimyksistään mitään, usein miehet voi hyvin huonosti siitä ettei enää. Ole seksuaalisia asioita suhteessa . Ja usein saavat ihan vaan yksikseen painiskella asian kanssa. Siksi olisi hyvä jos niistä voisi keskustella , sillä jossain sisimmässään hön tuntee paljon sinua kohtaan vaan ei kykene sitä osoittamaan toivomallaai tavalla . Samalla on usein nainen löytönyt jo jonkun ystävän joka on antanut huomioita hänelle tavalla jota hän odotat samalla kun puhuvat asiat ihan toisin esim en halua seksiä, haluan olla yksin, lastenlasten kanssa jne. Totuus on melkein aina ihan toinen , jossain on herännyt toive uudesta elämästä , kiinnostus asioihin ja haluaa rakkautta vaikka sanookin että haluaa olla yksin. Tämä on nähty niin monet kerrat se yksin oleminen mitä se on . Ihan vaan toista mistä in puhunut jostain kumman syystä . Se kun sanoo ihan suoraa. Asiat kuten ne ovat. Sillä tarvitaan paljon muuta kun yksin oloa silloin kun haluaa erota .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaikuttaa että olet asiaa pohtinut, joten siihen tuskin on uusia ajatuksia ulmasntumassa.
Ainoa mikä itseäni voisi kiinnostaa, olisi toisen osapuolen rehellinen näkemys läheisyydestä, sen tilasta ja roolista/tärkeydestä sekä itselleen että sinulle.
Ja nuokin lähinnä siksi, että voisi olla mielenkiintoista koittaa hahmottaa mikä on näiden asioiden ja mittasuhteet sille toiselle osapuolelle.
Tämä siksi, että onhan siis olemassa muitekin teorioita tuohon tilanteeseen kun ap:n kuvaama ajatus erosta läheisyydentarpeessa.Läheisyyden tarve ja että haluaa olla yksin eivät oikein harmoneeraa mitenkään.
Mutta jokaisen on tiensä käytävä , kun on rehellinen niin sillä voittaa paljon . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ulkopuolisen kommentti;
Asiahan ei minulle kuulu ( - niin kuin kaikille muillekkaan täällä ei kuulu - ), mutta kannattaako jäädä tänne kinastelemaan kyseisestä asiasta tuntemattomien ihmisten kanssa.
Jokainen huolehtikoon omista asioista. Kukaan toinen ei tiedä tuntemattomien asioita. Tuski kaikkia yksityiskohtia on kerrottu, sillä uskon että niitä on, vaikka tuskin kannattaa niitä edes kertoa.
Ehkä täällä intetään siksi että saataisi ongittua enemmän sitä tietoa kyseisestä kysyjästä.
Keskustelun aloittajalle 68-vuotiaalle tahtoisin sanoa että;
Tee niin kuin sinä sydämessäsi tunnet, mutta juttele ensin varovasti miehesi kanssa. Hellästi, ei syyttäen, syyllistäen tai tuomiten. Ota huomioon toisen tunteet. Sen jälkeen anna hänelle aikaa muuttaa toimintatapojaan ja sisäistää asiaa. Anna hänelle jokin tietty aika, esimerkiksi kolme kuukautta ( Huom. itse päätät ajan ). Jos lähdet äkisti tai ajat toisen heti pois niin sitä en suosittele. Sillä sinun täytyy edetä pienin askelin, ettet järkytä toista ihmistä. Oletko ajatellut että jos hänellä on jokin sairaus ja hän ei uskalla sitä kertoa ja siksi hän käyttäytyy kuin käyttäytyy.
Joka tapauksessa kyse on elämästäsi, sinä päätät tai sitten yhdessä päätätte.
Ei kukaan / ketään muu.👍👍👍👍
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos jätetään pois suuri pettymys siitä, että et saa läheisyyttä, saatko jotain muuta hyvää? Kertomasi mukaan miehesi ei ole laiskuri vaan hoitaa oman osansa yhteisen talouden puuhista. Onko se hänen tapansa osoittaa rakkautta, välittämistä? Onko teillä yhteistä puuhaa, josta kumpikin nautitte? Miten kommunikaatio, pystyttekö juttelemaan asiasta kuin asiasta?
Nuoruudessa seurustelin miehen kanssa, joka ei välittänyt silittelystä ym. Ilmeisesti sieti niitä vain pitääkseen suhteen kasassa. Minusta se oli outoa ja turhauttavaa. Jostain kumman syystä hän oli kuitenkin erittäin taitava sängyssä ja minun nautintoni oli aina etusijalla. Seksiä oli todella paljon, vähempikin olisi riittänyt, mutta jos olisin kieltäytynyt, olisin tehnyt sen tappiokseni. Ehkä se oli tämän miehen tapa osoittaa kiintymystään.
Miesvaltaisessa työpaikassa kuulee erilaisia erotarinoita. Yksi mukava mies oli tullut taas jätetyksi, vaimo oli laittanut avioeron vireille. Mies ihmetteli, että minkä vuoksi, eihän hän ole koskaan korottanut ääntään tai sanonut poikkipuolista sanaa, on tehty mitä vaimo on halunnut, ei ole käynyt vieraissa, ei lyönyt, ei juopotellut yms. Joillekin tämä on tapa näyttää rakkauttaan.Naisilla pitää olla sellainen jännä, jännä mies, hiukan roisto, ja eloisa kiilusilmä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siltikin riippuu paljon siitä jos osaa keskustella oikeilla sanoilla toistensa kanssa, ei kukaan halua hyväilyä joita on pitänyt pyytää tai mitään muutakaan, mutta silti voisiaaioista puhua että miten kumpikin tuntee, hön voi pelätä sitäkin että jos hyväilee ainua että sinussa herää halu ja hän tietää ettei pysty aitä antamaan sinulle, niin katsoo parhaimmaksi ettei sellaisia tilanteita tule. Asia omasta impotenssista voi olla hyvin kipeä asia hänelle , sekin on usein syy että välttää sitä mikä voisi johtaa iniimiin ajatuksii. . Sinä et tiedä hänen sisäisestä kärsimyksistään mitään, usein miehet voi hyvin huonosti siitä ettei enää. Ole seksuaalisia asioita suhteessa . Ja usein saavat ihan vaan yksikseen painiskella asian kanssa. Siksi olisi hyvä jos niistä voisi keskustella , sillä jossain sisimmässään hön tuntee paljon sinua kohtaan vaan ei kykene sitä osoittamaan toivomallaai tavalla . Samalla on usein nainen löytönyt jo jonkun ystävän joka on antanut huomioita hänelle tavalla jota hän odotat samalla kun puhuvat asiat ihan toisin esim en halua seksiä, haluan olla yksin, lastenlasten kanssa jne. Totuus on melkein aina ihan toinen , jossain on herännyt toive uudesta elämästä , kiinnostus asioihin ja haluaa rakkautta vaikka sanookin että haluaa olla yksin. Tämä on nähty niin monet kerrat se yksin oleminen mitä se on . Ihan vaan toista mistä in puhunut jostain kumman syystä . Se kun sanoo ihan suoraa. Asiat kuten ne ovat. Sillä tarvitaan paljon muuta kun yksin oloa silloin kun haluaa erota .
Minusta tuo toiseen huoneeseen nukkumaan meno on suuri loukkaus miestä kohtaan, mies kokee sen pahana ja ajattelee, kun minä olen impotentti, niin naisen mielestä en sitten enää edes mies.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos. Tiedän että vanha koira ei uusia juttuja opi . Tiedän myös, että hänen kotonaan ei harrastettu läheisyyttä.
Mutta onko minun pakko hyväksyä se ja kärsiä siitä? Sitä olen pyöritellyt päässäni. Olenko paha ihminen ja vain itseäni ajatteleva… uskon jotenkin, että hänelläkin olisi helpompaa. Voisi elää omaan tyyliinsä ilman, että kukaan siitä pahottaa mieltään. Olen tätä NIIN paljon pyöritellyt mielessäni ja siinä toivossa kirjoitin asiasta, että saisin uusia ajatuksia asian suhteen😊"Mutta onko minun pakko hyväksyä se ja kärsiä siitä?" Ei ole. Oma mielipiteeni on, että jos katsot, että et jaksa kokemaasi elämää, sinulla ei ole hyvä olla ja olet miettinyt tarkoin asiasi, niin oli ratkaisusi mikä tahansa, siis SINUN, niin se on sinulle oikea...
Olen päälle 60. Yhdessä oltu mieheni kanssa n. 40 vuotta. Ja nyt olen lähtemässä "uuteen elämään." Yksi syy on juurikin tuo, mikä itselläsi. Tosin meillä on vielä huonommin, johtuen hänestä. Muitakin syitä on. Ikää ei kannata huomioida, vaan elää hetkessä. Siis siinä mielessä, olenko liian vanha muuttamaan elämääni ym. Se, että sinulla ei ole hyvä olla, eikä asia ratkea elämässäsi, niin tekee vaan kierrettä huonoon energiaan. Joka vaan tuo sitä lisää. Meillä monilla, varsinkin vanhemmilla, voi se muutos pelottaa. Sekin on luonnollista. Mutta pitemmän päälle, jos ei mitään uskalla, ei mitään saa.
Ei ole helppoja asioita, todellakaan. Mutta itse olen myös ajatella niin, että kumpi on parempi, edes "ottaa riski" ja mahdollisesti saada se parempi elämä vai tyytyä elämään loppuelämä huonossa olossa... Tuo on jokaisen henkilökohtainen valinta. Itse olen nyt vihdoin valinnut jälkimmäisen.
Tsemppiä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos. Tiedän että vanha koira ei uusia juttuja opi . Tiedän myös, että hänen kotonaan ei harrastettu läheisyyttä.
Mutta onko minun pakko hyväksyä se ja kärsiä siitä? Sitä olen pyöritellyt päässäni. Olenko paha ihminen ja vain itseäni ajatteleva… uskon jotenkin, että hänelläkin olisi helpompaa. Voisi elää omaan tyyliinsä ilman, että kukaan siitä pahottaa mieltään. Olen tätä NIIN paljon pyöritellyt mielessäni ja siinä toivossa kirjoitin asiasta, että saisin uusia ajatuksia asian suhteen😊Menkää yhdessä lääkäriin pyytämään pistoshoito penikseen voitte harrastaa seksiä normaalisti jos kumpikin haluaa samalla tulee hoideltua hellyys ja silittely hommat myös molemminpuoliset suuseksi hommat lähentää kummasti ja puhukaa joka asiasta vaikka se vaikeaa onkin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Menkää yhdessä lääkäriin pyytämään pistoshoito penikseen voitte harrastaa seksiä normaalisti jos kumpikin haluaa samalla tulee hoideltua hellyys ja silittely hommat myös molemminpuoliset suuseksi hommat lähentää kummasti ja puhukaa joka asiasta vaikka se vaikeaa onkin.
Mikä on pistoshoito, en oo ikinä kuullutkaan.
Pitääkö kuinka usein piikittää - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä on pistoshoito, en oo ikinä kuullutkaan.
Pitääkö kuinka usein piikittääGooglaa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta tuo toiseen huoneeseen nukkumaan meno on suuri loukkaus miestä kohtaan, mies kokee sen pahana ja ajattelee, kun minä olen impotentti, niin naisen mielestä en sitten enää edes mies.
Ja kun vaimo ei saa ikinä sitä yhtä halausta, hänestä tuntuu että on miehelle läpinäkyvä kodinkone
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Googlaa
En jaksa
- Anonyymi
Sun ei auta muu kuin miettiä mitkä asiat parisuhteessanne ovat positiivisia ja mitkä negatiivisia ja kuinka suuri merkitys noilla on sinulle. Tämä ei liity mitenkään hyvyyteen tai huonouteen, eikä oman loppuelämänsä uhraaminen tyytymättömyyteen tee kenestäkään ihmisenä parempaa.
- Anonyymi
Tyytymättömyys on muuten lopulta aina ihan oma valinta. Eikä siis vain tässä asiassa, vaan kaikissa asioissa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tyytymättömyys on muuten lopulta aina ihan oma valinta. Eikä siis vain tässä asiassa, vaan kaikissa asioissa.
Kyllä, nimenomaan noin. Sitä voi valita jääkö tyytymättömyyteen, kykeneekö löytämään jostain tyytyväisyyden tai poistuuko. Sehän on lopulta juuri noin yksinkertaista, varsinkin kun pieniä yhteisiä lapsia ei ole. Rakjaus tietysti toisinaan tekee asiasta vaikeampaa ja voi saada tekemään itsen kannalta huonojakin ratkaisuja, mutta periaatteessa se on juuri noin helppoa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä, nimenomaan noin. Sitä voi valita jääkö tyytymättömyyteen, kykeneekö löytämään jostain tyytyväisyyden tai poistuuko. Sehän on lopulta juuri noin yksinkertaista, varsinkin kun pieniä yhteisiä lapsia ei ole. Rakjaus tietysti toisinaan tekee asiasta vaikeampaa ja voi saada tekemään itsen kannalta huonojakin ratkaisuja, mutta periaatteessa se on juuri noin helppoa.
Et ymmärtänyt lausuttua - taaskaan.
Vinkki: jos joku vaikuttaa sinusta yksinkertaiselta, se luultavasti ei ole. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et ymmärtänyt lausuttua - taaskaan.
Vinkki: jos joku vaikuttaa sinusta yksinkertaiselta, se luultavasti ei ole.Taaskaan? Kenelle sinä oikein kuvittelet kirjoittavasi. En mä jaksa kenenkään harhoja ruokkia, kiitos vaan.
Yjsinkertainen on yksikertaista, vsikja joku sitä yrittäisi tarkoituksella monimutkaustaa. Mä näen tuolta ylempää, että sä ajattelet olevan oikein yksipuolisesti pakottaa joku jäämään liittoon, vain kun toinen niin haluaa. Sairas ajattelutapa, joten vänkytä keskenäsi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Taaskaan? Kenelle sinä oikein kuvittelet kirjoittavasi. En mä jaksa kenenkään harhoja ruokkia, kiitos vaan.
Yjsinkertainen on yksikertaista, vsikja joku sitä yrittäisi tarkoituksella monimutkaustaa. Mä näen tuolta ylempää, että sä ajattelet olevan oikein yksipuolisesti pakottaa joku jäämään liittoon, vain kun toinen niin haluaa. Sairas ajattelutapa, joten vänkytä keskenäsi.Siellä ylempänä alkaa sitten sulla olla aika vähän happea noista johtopäätöksistäsi päätellen.
Tuu vähän alemmaksi itsesi takia... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siellä ylempänä alkaa sitten sulla olla aika vähän happea noista johtopäätöksistäsi päätellen.
Tuu vähän alemmaksi itsesi takia...En ole kirjoitellut ylempänä. Mene siis sinne ulisemaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ole kirjoitellut ylempänä. Mene siis sinne ulisemaan.
Menikö jo tunteisiin? 😂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Menikö jo tunteisiin? 😂
Mikä? Se, että sinä kuvittelet kirjoittajia muiksi kirjoittajiksi. Ei ole pelkoa, että menisi. Sinun ongelmasihan se on, ei minun
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä, nimenomaan noin. Sitä voi valita jääkö tyytymättömyyteen, kykeneekö löytämään jostain tyytyväisyyden tai poistuuko. Sehän on lopulta juuri noin yksinkertaista, varsinkin kun pieniä yhteisiä lapsia ei ole. Rakjaus tietysti toisinaan tekee asiasta vaikeampaa ja voi saada tekemään itsen kannalta huonojakin ratkaisuja, mutta periaatteessa se on juuri noin helppoa.
Tyytymättömyys voi jatkua eron jälkeenkin, jollei keksi itselle mukavia harrastuksia ja tee jotain kivaa joka tuo iloa elämään. Sitten maksat kaikki yksin, ennen kaikki meni niinkö puoliksi , voi tulla taloudellisia huolia.
Kun on yksin ja nekatiivinen ja huomaa, et mikään ei oikeastaan muuttunut, kaikki jatkuu samanlaisena , paitsi ei ole sitä kumppania vierellä, ja rahastakin puutetta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tyytymättömyys voi jatkua eron jälkeenkin, jollei keksi itselle mukavia harrastuksia ja tee jotain kivaa joka tuo iloa elämään. Sitten maksat kaikki yksin, ennen kaikki meni niinkö puoliksi , voi tulla taloudellisia huolia.
Kun on yksin ja nekatiivinen ja huomaa, et mikään ei oikeastaan muuttunut, kaikki jatkuu samanlaisena , paitsi ei ole sitä kumppania vierellä, ja rahastakin puutetta.Mikä vaan on rietenkin mahdollista,mutta miksi oletat, ettei aloittaha ihan itse tiedä miltä hänestä tuntuu tai mikä hänen taloudellinen tmv. tilanteensa on? Hän nyt todennäköisesti tietää nuo asiat huomattavasti paremmin kuin me.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tyytymättömyys voi jatkua eron jälkeenkin, jollei keksi itselle mukavia harrastuksia ja tee jotain kivaa joka tuo iloa elämään. Sitten maksat kaikki yksin, ennen kaikki meni niinkö puoliksi , voi tulla taloudellisia huolia.
Kun on yksin ja nekatiivinen ja huomaa, et mikään ei oikeastaan muuttunut, kaikki jatkuu samanlaisena , paitsi ei ole sitä kumppania vierellä, ja rahastakin puutetta.Ja miksi pitäisi olla yksinään negatiivinen? Mä ymmärrän, jos itse kokee sen negatiiviseksi asiaksi, mutta eivät likipitäenkään kaikki koe.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä vaan on rietenkin mahdollista,mutta miksi oletat, ettei aloittaha ihan itse tiedä miltä hänestä tuntuu tai mikä hänen taloudellinen tmv. tilanteensa on? Hän nyt todennäköisesti tietää nuo asiat huomattavasti paremmin kuin me.
Se sanoi, että pieni eläke.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se sanoi, että pieni eläke.
Ei se tarkoita, etteikö sillä silti toimeen voi tulla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se tarkoita, etteikö sillä silti toimeen voi tulla.
Kyllä sillä pienellä eläkkeellä on pelkkää kituuttamista, varsinkin, jos asut pääkaupunkiseudulla.
Tietty yhteiskunta tulee vastaan ,voi esim hakea eläkkeensaajien asumistukea ja sossustakin voi jotain saada. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä sillä pienellä eläkkeellä on pelkkää kituuttamista, varsinkin, jos asut pääkaupunkiseudulla.
Tietty yhteiskunta tulee vastaan ,voi esim hakea eläkkeensaajien asumistukea ja sossustakin voi jotain saada.Ei välttämättä. Oleellisinta ovat menot, eivät tulot. Kyllä aloittaja sen itse tietää millaista hänen toimeentulonsa on
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei välttämättä. Oleellisinta ovat menot, eivät tulot. Kyllä aloittaja sen itse tietää millaista hänen toimeentulonsa on
Jassoo niin kai sitten 😁
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jassoo niin kai sitten 😁
Kuten jo aiemmin sanottiin, niin kyllä hän taatusti tietää omat tulonsa ja menonsa paremmin kuin kukaan muu täällä. Ei siihen mitään kaita tarvita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuten jo aiemmin sanottiin, niin kyllä hän taatusti tietää omat tulonsa ja menonsa paremmin kuin kukaan muu täällä. Ei siihen mitään kaita tarvita.
Sillai kai
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuten jo aiemmin sanottiin, niin kyllä hän taatusti tietää omat tulonsa ja menonsa paremmin kuin kukaan muu täällä. Ei siihen mitään kaita tarvita.
Niin kai 😁
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin kai 😁
Ei kai..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei kai..
Kyllä kai
- Anonyymi
Ainoa millä tällaisessa voi määrittää hyvää tai huonoa ihmistä on se, että olisi reilua käydä näitä pohdintojaan avoimesti niin, että toinenkin osapyoli on niistä tietoinen. Se ei ole reilua, eikä minusta kovin hyvän ihmisen merkki, jos pudottaa päätöksensä pommina ja yllätyksenä toiselle osapuolelle. Tietysti töytyy ottas huomioon, että se toinen ei välttämättä kykene käymään pohditaa ja sen yrittäminen voi vain riitauttaa tilanteen. Silloin on ymmärrettävää pohtia ja päättää itsekseen, vaikka se ei reilua olekaan. Sillä eihän sekään ole reilua, että asiaa kieltäytyy käsittelemästä.
- Anonyymi
Ei, tuo ei ole lähellekkään ainoa tapa määritellä hyvää tai huonoa.
Yksi ehkä.
Parasko - riippuu puuhailijasta ja hänen kapasiteetista sekä hahmottaa asioita että itseään ja muita. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei, tuo ei ole lähellekkään ainoa tapa määritellä hyvää tai huonoa.
Yksi ehkä.
Parasko - riippuu puuhailijasta ja hänen kapasiteetista sekä hahmottaa asioita että itseään ja muita.Minusta on.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta on.
Se kiitos vain on tullut jo selväksi - mikä vain on selvästi perusteltavissa omalla napatuntumalla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se kiitos vain on tullut jo selväksi - mikä vain on selvästi perusteltavissa omalla napatuntumalla.
Yllättävää, että on oikein käynyt selväksi, että ihminen tarkoitti mitä kirjoitti. Sinähän se varsinainen välkky olet, kun tuon tajusit. 🙄
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta on.
Perustelut?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yllättävää, että on oikein käynyt selväksi, että ihminen tarkoitti mitä kirjoitti. Sinähän se varsinainen välkky olet, kun tuon tajusit. 🙄
Ei valitettavasti voi sanoa samaa, kun et näköjään tajunnut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei valitettavasti voi sanoa samaa, kun et näköjään tajunnut.
Juu, ei mun tarvitse omaa kirjoitustani tulkita, kun tiedän jo mitä sanoin ja sinäkin juuri edellä väitit asian käyneen sinulle selväksi. Asiassa ei siis ole puhuttavaa sen enempää.
- Anonyymi
Kun saisikin hänet keskustelemaan asiasta. Spekuloimaan ja miettimään, että mikä vikana ja voiko sille jotain tehdä. Mutta kun ei.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun saisikin hänet keskustelemaan asiasta. Spekuloimaan ja miettimään, että mikä vikana ja voiko sille jotain tehdä. Mutta kun ei.
Tuo on yleinen ongelma, ikävä kyllä. Sun ei auta muu kuin yrittää tuputtaa sitä keskustelua niin monta kertaa kunnes hän joko puhuu sun kanssa tai sua itseäsikin lakkaa kiinnostamasta puhua koko asiasta. Jompikumpi noista tapahtuu ennen pitkää.
- Anonyymi
Aspergerin piirteet näyttäytyvät selkeästi aloittajan näkökulmana aiheeseen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aspergerin piirteet näyttäytyvät selkeästi aloittajan näkökulmana aiheeseen.
Yksikään oikea ammattilainen ei lähtisi heittelemään "diagnooseja" noin vähäisin tiedoin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo on yleinen ongelma, ikävä kyllä. Sun ei auta muu kuin yrittää tuputtaa sitä keskustelua niin monta kertaa kunnes hän joko puhuu sun kanssa tai sua itseäsikin lakkaa kiinnostamasta puhua koko asiasta. Jompikumpi noista tapahtuu ennen pitkää.
Sanot sitten suoraan jollei tilanne muutu, niin lähdet, luulis sen jotenkin siihen reakoivan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sanot sitten suoraan jollei tilanne muutu, niin lähdet, luulis sen jotenkin siihen reakoivan.
En sanoisi kiristämisen olevan kovin asiallinen tapa keskustella, mutta jokainen tietysti tekee mikä itsestä parhaalta tuntuu. Kiristämällä taitaa kuitenkin yleensä saada korkeintaan katteettomia lupauksia, jotka eivät pidä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun saisikin hänet keskustelemaan asiasta. Spekuloimaan ja miettimään, että mikä vikana ja voiko sille jotain tehdä. Mutta kun ei.
Kerro nyt miksi te aloitte Nukkumaan eri huoneissa ? Jos minun puolisoni tekisi niin en kertakaikkiaan ymmärtäisi . Mitä sitten jos eroat . Yhdellä ystävälläni kävi niin että kun erosivat niin se toinen puolisko kuoli . Ei omankäden kautta . Olisiko sitten hyvä olla .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksikään oikea ammattilainen ei lähtisi heittelemään "diagnooseja" noin vähäisin tiedoin.
Ei ole kyse dg:sta. Piirteitä voi olla monkn tavoin silti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kerro nyt miksi te aloitte Nukkumaan eri huoneissa ? Jos minun puolisoni tekisi niin en kertakaikkiaan ymmärtäisi . Mitä sitten jos eroat . Yhdellä ystävälläni kävi niin että kun erosivat niin se toinen puolisko kuoli . Ei omankäden kautta . Olisiko sitten hyvä olla .
Sitä on tuolla jo kysytty, mutta hän ei vastaa siihen, ehkä hän itse muutti toiseen huoneeseen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole kyse dg:sta. Piirteitä voi olla monkn tavoin silti.
Ja kaikki nuo ovat "piirteitä" lukemattomista muistakin asioista.
- Anonyymi
en mäkään usko eron jälkeiseen rakkauteen
rakastaa kerran aidosti ja sen jälkeen vain huonommin
joten ei ero olisi niin ankea ja oisko halpompi elää yksin
niin ei olisi mitään kuormia vain
jos suhteessa varsinkin puhutaan liikaa rahasta
ei suhde voi perustua rahaan
nuorten varhainen petoksen hyväksytty kulttuuri synnyttää juuri tuota kroonista juurettomuutta
kadottaa rakkauden eikä löydä
ehkä mies ei uskonut rakkauteesi- Anonyymi
JA KUN PARIT EIVÄT EROA ITSE, NIIN SUOMEN OIKEUS PAKKOAVIOEROTTAA
oikeus helpottaa eroja ja pitää sitä oikeana ja hyvänä kaikille
mitä väärin siinä on? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
JA KUN PARIT EIVÄT EROA ITSE, NIIN SUOMEN OIKEUS PAKKOAVIOEROTTAA
oikeus helpottaa eroja ja pitää sitä oikeana ja hyvänä kaikille
mitä väärin siinä on?Ja sun kaltaistesi takia naimisiin ei enää mennä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
JA KUN PARIT EIVÄT EROA ITSE, NIIN SUOMEN OIKEUS PAKKOAVIOEROTTAA
oikeus helpottaa eroja ja pitää sitä oikeana ja hyvänä kaikille
mitä väärin siinä on?Oikeuslaitos on eri asia kuin oikeus tai hyvä ja paha.
- Anonyymi
Outoa, jos ei.
- Anonyymi
Ketju näkyy olevan vain yhden ihmisen periaatteellinen missio avioeroja vastaan. Olen pahoillani aloittajan puolesta, että ketjussa ei saa puhua oikeasti hänen kysymyksestään.
- Anonyymi
Aloittajalle sen verran, että sinun täytyy toimia sen mukaan, minkä koet olevan sinulle parhaaksi. Älä anna tuon ilmeisesti kiihkouskovaisen valittajan vaikuttaa siihen miten itsesi näet. Sinun ensisijainen vastuusi on itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloittajalle sen verran, että sinun täytyy toimia sen mukaan, minkä koet olevan sinulle parhaaksi. Älä anna tuon ilmeisesti kiihkouskovaisen valittajan vaikuttaa siihen miten itsesi näet. Sinun ensisijainen vastuusi on itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi.
Mikä tekee tästä neuvosta hyvän?
Kirjoittajan kapeakatseiset tulkinnat muiden mielipiteistä? Omien oletusten perusteeton ja hätäinen sylkeminen toisen kirjoittajan syyksi? Näennäinen paheksunta sen puolesta mitä egosentrisesti kuvittelee tai haluaa ketjun käsittelevän?
Vakuuttavaa.
Kaikki näyttääkin nyt viittaavan suorastaan totuuden siemeneen, jonka edellinen kirjoittaja taivaastaan tuli meille ilmoittamaan. 😂 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä tekee tästä neuvosta hyvän?
Kirjoittajan kapeakatseiset tulkinnat muiden mielipiteistä? Omien oletusten perusteeton ja hätäinen sylkeminen toisen kirjoittajan syyksi? Näennäinen paheksunta sen puolesta mitä egosentrisesti kuvittelee tai haluaa ketjun käsittelevän?
Vakuuttavaa.
Kaikki näyttääkin nyt viittaavan suorastaan totuuden siemeneen, jonka edellinen kirjoittaja taivaastaan tuli meille ilmoittamaan. 😂Aloittaja päättäköön sen itse.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloittaja päättäköön sen itse.
Jep, ja myös kaikki ketjun lukijat.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jep, ja myös kaikki ketjun lukijat.
Ei, vaan vain aloittaja. Minä kirjoitin ketjun aloittajalle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloittajalle sen verran, että sinun täytyy toimia sen mukaan, minkä koet olevan sinulle parhaaksi. Älä anna tuon ilmeisesti kiihkouskovaisen valittajan vaikuttaa siihen miten itsesi näet. Sinun ensisijainen vastuusi on itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi.
” Älä anna tuon ilmeisesti kiihkouskovaisen valittajan vaikuttaa siihen miten itsesi näet.”
Kiitos. En anna vaikuttaa. Olen aikamoisen elämän elänyt jo ennen tätä miestä. Kovan nahkan olen saanut kasvattaa. En kuitenkaan haluaisi kilttiä miestä loukata. Mutta olen aina ollut sitä mieltä, että loppujen lopuksi asiat menee niinkuin niiden pitääkin mennä. Eiköhän tämäkin, ajallaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
” Älä anna tuon ilmeisesti kiihkouskovaisen valittajan vaikuttaa siihen miten itsesi näet.”
Kiitos. En anna vaikuttaa. Olen aikamoisen elämän elänyt jo ennen tätä miestä. Kovan nahkan olen saanut kasvattaa. En kuitenkaan haluaisi kilttiä miestä loukata. Mutta olen aina ollut sitä mieltä, että loppujen lopuksi asiat menee niinkuin niiden pitääkin mennä. Eiköhän tämäkin, ajallaan.Tuo taitaa olla aika monella ongelmana. Toisesta kuitenkin välittää edelleen, vaikka haluaa erota, eikä tahtoisi loukata. Hyviä ja positiivisia juttuja, mutta tekevät siitä eroamisesta vaikeaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jep, ja myös kaikki ketjun lukijat.
Juu me päätämme täällä 😂😂😂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei, vaan vain aloittaja. Minä kirjoitin ketjun aloittajalle.
Ihan oikeestiko
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei, vaan vain aloittaja. Minä kirjoitin ketjun aloittajalle.
Minä taas palstan lukijoille.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä taas palstan lukijoille.
Se on sinun voi voi. Hittojako siis mulle kirjottelet. Kirjottele niille "lukijoille".
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on sinun voi voi. Hittojako siis mulle kirjottelet. Kirjottele niille "lukijoille".
Sinäkin olet lukija, vai mikä olet?
- Anonyymi
Sinä teet niin kuin parhaaksi katsot. Itse näkisin, että vanhoilla päivillä toinen on myös jonkinlainen turva jos sairastuu tms. Kaikki eivät osoita samalla tavalla tunteita. Voisiko asiasta keskustella vielä… Jos muu elämä toimii ja ainoastaan kosketus puuttuu. Voisitko alkaa käymään säännöllisesti hieronnassa tai muissa hoidoissa. Sekin voi antaa hyvää oloa, mutta kuten sanottu, päätös on sinun.
- Anonyymi
” näkisin, että vanhoilla päivillä toinen on myös jonkinlainen turva jos sairastuu tms. ”
Totta tuokin, mutta kun en voi vielä itsestäni sanoa, että vanhoilla päivillä… Kymmenen vuoden päästä kyllä😊 Äitinikin eli lähes sata vuotiaaksi. Ainoastaan viimeisinä vuosinaan meni huonoksi.
Minäkin olen terve ja hyväkuntoinen. Ei olisi oikein sekään, että pidän miehen siksi, että josko siitä olisi minulle hoitaja vanhoilla päivillä😊 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
” näkisin, että vanhoilla päivillä toinen on myös jonkinlainen turva jos sairastuu tms. ”
Totta tuokin, mutta kun en voi vielä itsestäni sanoa, että vanhoilla päivillä… Kymmenen vuoden päästä kyllä😊 Äitinikin eli lähes sata vuotiaaksi. Ainoastaan viimeisinä vuosinaan meni huonoksi.
Minäkin olen terve ja hyväkuntoinen. Ei olisi oikein sekään, että pidän miehen siksi, että josko siitä olisi minulle hoitaja vanhoilla päivillä😊Jos asian näet noin niin voihan se olla. Sitäkin voi kokeilla, että vietätte enemmän omaa aikaa ja katsotte, herääkö siinä mitään ikävän ja läheisyyden tarpeita molemmilla.
Nämä on niin henk. koht. tilanteita, ettei niihin voi kukaan sanoa, mitä pitäisi tehdä. Asia on kahden välinen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
” näkisin, että vanhoilla päivillä toinen on myös jonkinlainen turva jos sairastuu tms. ”
Totta tuokin, mutta kun en voi vielä itsestäni sanoa, että vanhoilla päivillä… Kymmenen vuoden päästä kyllä😊 Äitinikin eli lähes sata vuotiaaksi. Ainoastaan viimeisinä vuosinaan meni huonoksi.
Minäkin olen terve ja hyväkuntoinen. Ei olisi oikein sekään, että pidän miehen siksi, että josko siitä olisi minulle hoitaja vanhoilla päivillä😊Älä puhu vaikka äiteesi elikin sata vuotiaaksi, niin sulle voi silti tulla, syöpä, aivotaudit tai dementia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
” näkisin, että vanhoilla päivillä toinen on myös jonkinlainen turva jos sairastuu tms. ”
Totta tuokin, mutta kun en voi vielä itsestäni sanoa, että vanhoilla päivillä… Kymmenen vuoden päästä kyllä😊 Äitinikin eli lähes sata vuotiaaksi. Ainoastaan viimeisinä vuosinaan meni huonoksi.
Minäkin olen terve ja hyväkuntoinen. Ei olisi oikein sekään, että pidän miehen siksi, että josko siitä olisi minulle hoitaja vanhoilla päivillä😊Ainakin se tilaa sulle lanssin ettet siihen lattialle kaatuneena kuole, tai vammaudu.😁
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Älä puhu vaikka äiteesi elikin sata vuotiaaksi, niin sulle voi silti tulla, syöpä, aivotaudit tai dementia.
Varsin rlrkeö ajatus pitää kumppania vain potentiaalisena omaishoitajana. Eikö ihmisellä juuri muka mitään muuta arvoa ole kuin olla ilmainen kotihoitaja?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ainakin se tilaa sulle lanssin ettet siihen lattialle kaatuneena kuole, tai vammaudu.😁
Sitä varten voi hankkia vaikka rannekkeen. Ei sitä varten tarvitse toista ihmistä huonossa parisuhteessa roikottaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Varsin rlrkeö ajatus pitää kumppania vain potentiaalisena omaishoitajana. Eikö ihmisellä juuri muka mitään muuta arvoa ole kuin olla ilmainen kotihoitaja?
Opettele kirjoittamaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitä varten voi hankkia vaikka rannekkeen. Ei sitä varten tarvitse toista ihmistä huonossa parisuhteessa roikottaa.
Tai palkkaa kodinhoitajan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Opettele kirjoittamaan.
Hyvin näytit ynmärtävän.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tai palkkaa kodinhoitajan.
Kyllä, tuokin käy. Tosin harvalla on varaa ympärivuorokautiseen hoitoon, mutta ei ainakaan joudu päiväkausia lattialla makaamaan.
- Anonyymi
Fiksua puhetta. Rouva on jotenkin kovan pelaajan oloinen eli itsekäs.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Fiksua puhetta. Rouva on jotenkin kovan pelaajan oloinen eli itsekäs.
Eli ero on ehdottonasti paras vaihtoehto. Ei tarvitse miehen kärsiä moisesta rouvasta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli ero on ehdottonasti paras vaihtoehto. Ei tarvitse miehen kärsiä moisesta rouvasta.
Nimenomaan mies on uhri 😊
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nimenomaan mies on uhri 😊
Eli erossa ei pitäisi olla mitään valittamista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos asian näet noin niin voihan se olla. Sitäkin voi kokeilla, että vietätte enemmän omaa aikaa ja katsotte, herääkö siinä mitään ikävän ja läheisyyden tarpeita molemmilla.
Nämä on niin henk. koht. tilanteita, ettei niihin voi kukaan sanoa, mitä pitäisi tehdä. Asia on kahden välinen.Poronsarvijauhetta parempi aine on keksitty ja sitä saa lääkärin reseptillä. Kun miehellä stondaa, niin tulee kysymys , mihin sitä voi käyttää. Myös liukkautta saa apteekista.
Voi tätä ainakin kokeilla. Sitten on sopiva hetki esittää hellyystoivomukset.
- Anonyymi
Seksi piristää vaikkei hänellä toimikaan.
- Anonyymi
A) Sä oletat, että aloittajan mies edes haluaa seksiä
B) Oletat aloittajan haluavan seksiä (vaikka edes läheisyyttä ja kosketusta ei ole)
Sanoisin, että mieti vielä hetki.
Vaikka suuria tunteita ei liitossa enää olisikaan, niin liitosta voi silti olla käytännön hyötyä. Oletko ajatellut, että voit kadulla kävellessä vaikkapa liukastua ja murtaa jalkasi. Tällöin on hyödyllistä, että ainakin toinen teistä pääsee kävelemään, ja voi käydä kaupassa ja asioilla puolestasi. Sama jos jompikumpi sairastuu.- Anonyymi
Aloittaja kertoi, että hänellä on lapsia. Hän ei myöskään sanonut, että olisi mitenkään vieraantunut lapsistaan. Jos hän olisi käytännön jutuissa noin miehestä riippuvainen, niin ei kai hän eroa pohtisi?
Jos kyse olis minun äidistäni, niin en haluaisi hänen jäävän onnettomana liittoon moisesta syystä. Anonyymi kirjoitti:
Aloittaja kertoi, että hänellä on lapsia. Hän ei myöskään sanonut, että olisi mitenkään vieraantunut lapsistaan. Jos hän olisi käytännön jutuissa noin miehestä riippuvainen, niin ei kai hän eroa pohtisi?
Jos kyse olis minun äidistäni, niin en haluaisi hänen jäävän onnettomana liittoon moisesta syystä.Vaikkei olisikaan vieraantunut lapsistaan, niin lapset voivat asua satojen kilometrien päässä toisessa kaupungissa, jossa heillä on oma perhe ja työ. En tiedä mikä tilanne on tässä tapauksessa.
- Anonyymi
joopajoogi kirjoitti:
Vaikkei olisikaan vieraantunut lapsistaan, niin lapset voivat asua satojen kilometrien päässä toisessa kaupungissa, jossa heillä on oma perhe ja työ. En tiedä mikä tilanne on tässä tapauksessa.
On silti epätodennäköistä, että hän miettisi eroa, jos olisi suhteessa noin riippuvainen.
- Anonyymi
Joopajoogi, kiva! 👍
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloittaja kertoi, että hänellä on lapsia. Hän ei myöskään sanonut, että olisi mitenkään vieraantunut lapsistaan. Jos hän olisi käytännön jutuissa noin miehestä riippuvainen, niin ei kai hän eroa pohtisi?
Jos kyse olis minun äidistäni, niin en haluaisi hänen jäävän onnettomana liittoon moisesta syystä.Lapset on töissä, ja niillä oma elämä , ei ne kerkeä auttamaan ja asuvat 400 kilometrin päässä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lapset on töissä, ja niillä oma elämä , ei ne kerkeä auttamaan ja asuvat 400 kilometrin päässä.
Senhän päättävät ne lapset itse. Näistä asioista kannattaa puhua niiden lastensa kanssa ja antaa heidän ihan itse sanoa mitä mieltä ovat. Minä muutin ulkomailta takaisin Suomeen, kun isäni sairastui vakavasti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Senhän päättävät ne lapset itse. Näistä asioista kannattaa puhua niiden lastensa kanssa ja antaa heidän ihan itse sanoa mitä mieltä ovat. Minä muutin ulkomailta takaisin Suomeen, kun isäni sairastui vakavasti.
Niin, no sulla oli siihen mahdollisuus, monilla sitä ei ole , pakko käydä työssä ja pidettävä talous kunnossa, lomaa voi saada, jos työnantaja sitä antaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, no sulla oli siihen mahdollisuus, monilla sitä ei ole , pakko käydä työssä ja pidettävä talous kunnossa, lomaa voi saada, jos työnantaja sitä antaa.
Ei se ole kuin järjestää se elämä. Jos on tahtoa, niin keinot kyllä aina löytyvät. Eli lapset päättävät sen asian ihan itse.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se ole kuin järjestää se elämä. Jos on tahtoa, niin keinot kyllä aina löytyvät. Eli lapset päättävät sen asian ihan itse.
Siinä on kysymys myös muiden tahdosta .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siinä on kysymys myös muiden tahdosta .
Ei siinä oikeastaan ole. Ihminen tekee lopulta aina sen mitä hän itse oikeasti tahtoo.
- Anonyymi
Läheisyys pitää opetella jokapäiväiseen arkeen . Hän ei huomaa tai ei tiedä mitä toinen toivoo . Miehenkin pitää tietää miten ja mitä toinen toivoo .
- Anonyymi
Olen nainen, suurin piirtein saman ikäinen kuin aloittaja, itse eroaisin koska läheisyys ja kosketus on sitä mikä kuuluu hyvinvoivaan parisuhteeseen. Jos sitä ei ole ei syytä olla yhdessä. Luulisin että mies ehkä tajuaa vasta sitten kun ero on koettu että on menettänyt mitä pm vaan pitänyt itsestään selvyytenä eikä vaivaudu mitenkään suhteen ylläpitämisenksi.
- Anonyymi
Saattaa hyvinkin käydä noin, että herää sitten vasta. Toisaaltaan, olen asian/toiveeni suoraan kertonut, eikä sillä ole ollut tehoa. Ja tottahan ymmärrän senkin. Että kun ei ole milloinkaan/kotoa oppinut asiaa, niin en pysty sitä opettamaan. Tottavieköön, olen kyllä yrittänyt…
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Saattaa hyvinkin käydä noin, että herää sitten vasta. Toisaaltaan, olen asian/toiveeni suoraan kertonut, eikä sillä ole ollut tehoa. Ja tottahan ymmärrän senkin. Että kun ei ole milloinkaan/kotoa oppinut asiaa, niin en pysty sitä opettamaan. Tottavieköön, olen kyllä yrittänyt…
Olet läheisriippuvainen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet läheisriippuvainen.
Hän on läheisriippuvainen ja haluaa siksi erota ... erikoinen logiikka.
- Anonyymi
Tuossa vaiheessa sanoisin, että eiköhän oleellista ole se, mitä itse haluaa.
Aloituksessa jätit kuitenkin kertomatta sen, mitä miehesi näihin ajatuksiin sanoo. Varmasti olette jutelleet näistä sinun kaipuistasi ihan ajan kanssa useampia kertoja. Olettehan? Hän tietää, että pohdit eroa?
Omalta osalta kysymys lienee välitätkö toisesta niin, että haluaisit pitää hänestä huolta? Mitä se 15 vuoden yhteinen taival merkitsee? Onko se rukkanen, jonka heittää pois, kun se on kulunut eikä enää miellytä. Meillä on jokaisella vain yksi elämä eikä vanhoilla rukkasilla ole välttämättä tunnearvoa. Jokaisella on oikeus olla myös itsekäs.
Ehkä siinä voi vähän miettiä myös sitä tilannetta, että oma terveys pettää, jolloin kahdestaan asumisessa on omat hyvät puolensa. Siinä on kuitenkin joku toinen, joka käy kaupassa ja ajaa lääkäriin, vaikka ei niitä helliä silittelyitä antaisikaan. Mieti istutko mieluummin yksin kuin, että läsnä on joku joka ei halaile. Ei se yksin eläminen ole välttämättä sen ruusuisempaa.- Anonyymi
Jos on tavoite pitää kumppania vain siksi, että on omaishoitaja pahan päivän varalle... Se ei voi olla mikään syy olla parisuhteelle. Kyseessä olisi sairas parisuhde.
- Anonyymi
Tuo on totta, 70 vuotiaille voi sattua ihan mitä vaan jo vanhoja, kun ovat, yhdet silitykset yhtä tyhjän kanssa, jos jotain sattuu, sillon toinen on kullan arvoinen, kun auttaa arjessa, ja aapee sanoikin, että mies on kiltti ja auttavainen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos on tavoite pitää kumppania vain siksi, että on omaishoitaja pahan päivän varalle... Se ei voi olla mikään syy olla parisuhteelle. Kyseessä olisi sairas parisuhde.
Höpö, höpö, minun äitini oli isälle omaishoitaja 20 vuotta,isäni oli osittain halvaantunut, aivoverenvuoto ja myös sotavammoja hänellä oli, isä kuoli 93 vuotiaana, heidän parisuhde oli hoitosuhde, ja se oli äidin puolelta tosi rakkautta ja välittämistä, isä sai olla kotona melkeen loppuun saakka, ja me lapset autoimme minkä ehdimme.
Kyllä avioliitossa varaudutaan myös pahoihin päiviin, eikä siinä ollut mitään sairasta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Höpö, höpö, minun äitini oli isälle omaishoitaja 20 vuotta,isäni oli osittain halvaantunut, aivoverenvuoto ja myös sotavammoja hänellä oli, isä kuoli 93 vuotiaana, heidän parisuhde oli hoitosuhde, ja se oli äidin puolelta tosi rakkautta ja välittämistä, isä sai olla kotona melkeen loppuun saakka, ja me lapset autoimme minkä ehdimme.
Kyllä avioliitossa varaudutaan myös pahoihin päiviin, eikä siinä ollut mitään sairasta.Ja sibä sitten tiedät, että sen parisuhteen ainoa syy oli pitää ollut ilmainen kotihoito. Ei sulla kovin kummoinen käsitys vanhempiesi parisuhteesta ole.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja sibä sitten tiedät, että sen parisuhteen ainoa syy oli pitää ollut ilmainen kotihoito. Ei sulla kovin kummoinen käsitys vanhempiesi parisuhteesta ole.
Miten niin, äiti itki ja kaipasi isää ,kun isä kuoli, kertoi meille heidän juttujaan ja tekemisiään , sillon , kun isä vielä oli terve, heillä oli rakastava ja välittävä parisuhde ja heiltä myös me lapset saatiin rakautta ja meistä huolehdittiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja sibä sitten tiedät, että sen parisuhteen ainoa syy oli pitää ollut ilmainen kotihoito. Ei sulla kovin kummoinen käsitys vanhempiesi parisuhteesta ole.
Mitä sinä siitä muka tiedät toisten ihmisten parisuhteista minusta tuo kirjoittajan äiti tosiaan välitti miehestään, jos se olis ollut paskamainen äijä, niin sen olis voinut viedä laitokseen.
Toisekseen omaishoitaja ei ole ilmainen, hoitaja pienen palkan työstään kaupungilta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä sinä siitä muka tiedät toisten ihmisten parisuhteista minusta tuo kirjoittajan äiti tosiaan välitti miehestään, jos se olis ollut paskamainen äijä, niin sen olis voinut viedä laitokseen.
Toisekseen omaishoitaja ei ole ilmainen, hoitaja pienen palkan työstään kaupungilta.Itsehän hän katsoi tuon vastauksensa liittyvän siihen mistä minä edellä kirjoitin, kun hän se siihen vastaukseksi laittoi. Eli siis hän mitä ilmeisimmin oletti vanhempiensa parisuhteen olleen vain ilmaisen kodinhoitajan pitämistä. Syytön minä siihen olen miten totaalisen paskana hän vanhempiensa parisuhdetta on pitänyt.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä sinä siitä muka tiedät toisten ihmisten parisuhteista minusta tuo kirjoittajan äiti tosiaan välitti miehestään, jos se olis ollut paskamainen äijä, niin sen olis voinut viedä laitokseen.
Toisekseen omaishoitaja ei ole ilmainen, hoitaja pienen palkan työstään kaupungilta.Omaishoitaja on HOIDETTAVALLE ilmainen hoitaja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten niin, äiti itki ja kaipasi isää ,kun isä kuoli, kertoi meille heidän juttujaan ja tekemisiään , sillon , kun isä vielä oli terve, heillä oli rakastava ja välittävä parisuhde ja heiltä myös me lapset saatiin rakautta ja meistä huolehdittiin.
Sinähän sen vastauksen viestiini ihan itse laitoit, kun sanoin olevan törkeää kun pidetään kumppania vain tyrkyllä ilmaiseksi hoitajaksi. Eli mitä ilmeisimmin sinä itse katsoit tuon vanhempiesi suhteen olkeen juuri tuollainen. Muutenhan se ei liittynyt millään tavalla koko asiaan.