Ero 68-vuotiaana

Anonyymi-ap

Minkälaisen keskustelun saan aikaiseksi, kun minä 68-vuotias nainen haluan erota 70-vuotiaasta miehestäni.
Olemme kumpikin terveitä, liikunnallisia ihmisiä. Olemme eläneet pitkään yhdessä, naimisiin olemme menneet 15-vuotta sitten. Meillä on kummallakin lapset ja elämä edellisistä liitoista tahoillamme. Taloudellinen tilanne kohtuullinen. Ei hyvä, mutta toimeen tullaan. Pienet eläkkeet kummallakin.
Seksiä en elämääni kaipaa, olen saanut sitä laatua riittävästi. Kaipaan halauksia, suukkoja, odottamattomissakin tilanteissa. Ohimennessä pieni sipaisu… Ei pelkästään pakollisiksi muuttuneita aamu-, ja iltasuukkoja. Pakollisia siksi, että ei kehdata poiskaan jättää. Haluan tuntea hyväksyntää ja iloa siitä, että olen olemassa. Olen yrittänyt itse näitä pieniä eleitä harrastaa, mutta mieheni ei. Olemme nukkuneet jo useamman vuoden eri huoneissa. Hänellä ei toimi enää, mutta olen sanonut, että se ei haittaa, haluaisin vain että hän spontaanisti ottaisi halaukseen, silittäisi kättä, hiuksia, poskea. Osoittaisi rakkautta, välittämistä. Välillä olen mennyt seisomaan eteen ja sanonut, että halaa edes vähän! Silloin rutistaa hetken, pakosta. Ei koskaan pyytämättä. Minä saatan ohimennessä silittää poskea. Hän on erittäin kiltti mies ja lapsensa ovat hänelle tärkeitä. Minulle osoittaa kiltteytensä sillä, että tekee mitä pyydän. Vie, tuo, hakee asioita. Ja tekee pyytämättäkin. Mutta ei koskaan osoita tunteita. Ei koskaan. Joskus silloin alussakaan ei sanonut, että rakastaa. Vaan kun minä sanoin, että Rakastan sinua. Hän sanoi että niin minäkin sinua. Ei koskaan sanonut minulle spontaanisti, että rakastaa minua.
Uskoin silloin, että kyllä vielä joskus… Nyt en enää itsekään ole sanonut.
Elämme samassa taloudessa kaiken jakaen, mutta koska rakkautta ei ole, haluaisin elää yksin. En edes haaveile enää kenestäkään toisesta. Kuten sanottu, kaikkea olen saanut ja kokenut ihan tarpeeksi. Vain Häneltä nimenomaan toivoisin tunteiden osoitusta, ja välittämisen osoitusta. Kosketusta. En muuta.

178

1265

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      "...koska rakkautta ei ole, haluaisin elää yksin"

      Tuota, miten tilanne tuossa nyt muka paranee yksin elämällä jos/kun et haaveile kenestäkään toisestakaan?

      Mikä tässä on se eron pointti?

      • Anonyymi

        Lue uudestaan

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lue uudestaan

        Kuin myös ,- ja edelleen, mikä on pointti?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuin myös ,- ja edelleen, mikä on pointti?

        Pointti lienee se, että olisi yksin helpompi, kuin odottaa sitä, että toinen edes silloin tällöin osoittaisi välittävänsä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pointti lienee se, että olisi yksin helpompi, kuin odottaa sitä, että toinen edes silloin tällöin osoittaisi välittävänsä.

        Mutta eikö tuo ole epäloogista?

        Yksin tilanne hellyyksien osalta ei ole kerrotun perusteella muuttumassa mitenkään. Ei ollut odotuksia, että näin kävisi. Joten tässä mielessähän on aika yhdentekevää koko ero, koska se ei vaikuta asiaan.

        Toisaalta, ero on melko vaivalloinen ja kallis projekti. Lisäksi se nostaa molempien elinkustannuksia merkittävästi ja esim. kirjoituksen esiin nostama toisen auttaminen ja huomioiminen eliminoituu käytännössä sekin.

        Eli nähdäkseni ja tulkintani mukaan tilannehan vain muuttuu kahden osallisen kannalta huonommaksi, eikä mikään kuitenkaan parane.

        Sitten on lisäksi ne muut ihmiset, joihin ero vaikuttaa - yleensä tavalla tai toisella negatiivisesti. Ettei sitä eroa kaiketi siinäkään mielessä ihan turhaan kannata tehdä.

        Joka kaikki edellinen johtaa jo edellä esitettyyn kysymykseen: mikä on koko homman pointti?

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta eikö tuo ole epäloogista?

        Yksin tilanne hellyyksien osalta ei ole kerrotun perusteella muuttumassa mitenkään. Ei ollut odotuksia, että näin kävisi. Joten tässä mielessähän on aika yhdentekevää koko ero, koska se ei vaikuta asiaan.

        Toisaalta, ero on melko vaivalloinen ja kallis projekti. Lisäksi se nostaa molempien elinkustannuksia merkittävästi ja esim. kirjoituksen esiin nostama toisen auttaminen ja huomioiminen eliminoituu käytännössä sekin.

        Eli nähdäkseni ja tulkintani mukaan tilannehan vain muuttuu kahden osallisen kannalta huonommaksi, eikä mikään kuitenkaan parane.

        Sitten on lisäksi ne muut ihmiset, joihin ero vaikuttaa - yleensä tavalla tai toisella negatiivisesti. Ettei sitä eroa kaiketi siinäkään mielessä ihan turhaan kannata tehdä.

        Joka kaikki edellinen johtaa jo edellä esitettyyn kysymykseen: mikä on koko homman pointti?

        Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Kyllä, ei olisi enää ketään, joka tekisi jotain puolestani ja kyllä tulisi taloudellisesti raskaammaksi elämä ja kyllä, mikään muu ei henkisesti muuttuisi, kuin se, että ei onnettomana enää tarvitsisi odottaa, että toinen huomioisi jotenkin muutenkin kuin kämppäkaverina.
        Mutta mikä on pointti siinä, että kituuttaa suhteessa loppuelämän. Jatkuvasti paha mieli ym. Ja sitähän ei tiedä, miten olisi jonkun vuoden päästä. Kuolen ehkä yksinäisenä kämppääni ja muksut löytää jossain vaiheessa. Tai olen kunnan hoivan varassa. Mitään tuollaistahan en tietenkään haluaisi, mutta… Usko pois, tämä on erittäin raastavaa. ERITTÄIN. Erottuani saattaisin saada ehkä vielä jonkun vuotta pidettyä ajatukseni positiivisena, joka ehkä toisi myös silkkaa onnen tunnetta esim siitä, että on terve ja että on lapsia ja lapsenlapsia joita nähdä toisinaan. Saisi itsestään irti asioita, tehtyä asioita, joista nauttii. Eikä vain murehtia ja pyörittää mielessään negatiivisia asioita.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta eikö tuo ole epäloogista?

        Yksin tilanne hellyyksien osalta ei ole kerrotun perusteella muuttumassa mitenkään. Ei ollut odotuksia, että näin kävisi. Joten tässä mielessähän on aika yhdentekevää koko ero, koska se ei vaikuta asiaan.

        Toisaalta, ero on melko vaivalloinen ja kallis projekti. Lisäksi se nostaa molempien elinkustannuksia merkittävästi ja esim. kirjoituksen esiin nostama toisen auttaminen ja huomioiminen eliminoituu käytännössä sekin.

        Eli nähdäkseni ja tulkintani mukaan tilannehan vain muuttuu kahden osallisen kannalta huonommaksi, eikä mikään kuitenkaan parane.

        Sitten on lisäksi ne muut ihmiset, joihin ero vaikuttaa - yleensä tavalla tai toisella negatiivisesti. Ettei sitä eroa kaiketi siinäkään mielessä ihan turhaan kannata tehdä.

        Joka kaikki edellinen johtaa jo edellä esitettyyn kysymykseen: mikä on koko homman pointti?

        Ei siinä mitään pointtia olekaan, naisen logiikalla mennään.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Pointti lienee se, että olisi yksin helpompi, kuin odottaa sitä, että toinen edes silloin tällöin osoittaisi välittävänsä.

        Se kun on näin ,että ei aina hyvä olla yksin eikä kaksin ,kumpi on parempi ,itse sen tietää,mutta oman kokemukseni mukaan yksin ja ter veistä .miehistä ei saa ystävää se on fakta ,ja seksi on hyvä asia niin jos on .

      • Anonyymi
        UUSI

        Sitä minäkin ihmettelen, ei muutu mikään, muuta kun kalliiksi tulee, erota nyt 70 vuotiaana , tyhmää, ja alkaa alusta.
        Sitten olet totaalisesti yksin, ei ole edes juttukaveria vierellä.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Pointti lienee se, että olisi yksin helpompi, kuin odottaa sitä, että toinen edes silloin tällöin osoittaisi välittävänsä.

        Kuka sitten välittää, no lapset, jos kerkiävät , en ymmärrä tätä juttua.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Kyllä, ei olisi enää ketään, joka tekisi jotain puolestani ja kyllä tulisi taloudellisesti raskaammaksi elämä ja kyllä, mikään muu ei henkisesti muuttuisi, kuin se, että ei onnettomana enää tarvitsisi odottaa, että toinen huomioisi jotenkin muutenkin kuin kämppäkaverina.
        Mutta mikä on pointti siinä, että kituuttaa suhteessa loppuelämän. Jatkuvasti paha mieli ym. Ja sitähän ei tiedä, miten olisi jonkun vuoden päästä. Kuolen ehkä yksinäisenä kämppääni ja muksut löytää jossain vaiheessa. Tai olen kunnan hoivan varassa. Mitään tuollaistahan en tietenkään haluaisi, mutta… Usko pois, tämä on erittäin raastavaa. ERITTÄIN. Erottuani saattaisin saada ehkä vielä jonkun vuotta pidettyä ajatukseni positiivisena, joka ehkä toisi myös silkkaa onnen tunnetta esim siitä, että on terve ja että on lapsia ja lapsenlapsia joita nähdä toisinaan. Saisi itsestään irti asioita, tehtyä asioita, joista nauttii. Eikä vain murehtia ja pyörittää mielessään negatiivisia asioita.

        Mikset nyt sitten et tee asioita josta nautit, kyllä tuossa iässä jo kämppäkaverikin kelpaa.
        Nytkin voit ajatella positiivisesti, ole hänelle samanlainen kylmäkalle, lakkaa tyrkyttämästä itseäsi, mene kavereitten kanssa teatteriin, salille, tai jonnekin, tee asioita josta tykkäät ja nautit.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä minäkin ihmettelen, ei muutu mikään, muuta kun kalliiksi tulee, erota nyt 70 vuotiaana , tyhmää, ja alkaa alusta.
        Sitten olet totaalisesti yksin, ei ole edes juttukaveria vierellä.

        Mitä ihnettä siinä muka tarvitsee aloittaa alusta? Tuo on aivameellinen olettama, että.pitää muka jotenkin aloittaa alusta. Ikäänkuin sitten olisi jokin tavoite, johon pitää päästä.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikset nyt sitten et tee asioita josta nautit, kyllä tuossa iässä jo kämppäkaverikin kelpaa.
        Nytkin voit ajatella positiivisesti, ole hänelle samanlainen kylmäkalle, lakkaa tyrkyttämästä itseäsi, mene kavereitten kanssa teatteriin, salille, tai jonnekin, tee asioita josta tykkäät ja nautit.

        Miksi kelpaa kämppäkaveri tuossa iässä? Mitä hittoa kämpäkaverilla tekee, jos ei ole kämppäkaveria vailla? Se voi olla myös negatiivinen puoli, se että siinä samassa kämpässä pyöritään ja ainoa syy miksi sitä kämppäkaveruutta on sietänyt voi olla se, että siinä on ollut muutakin. Miksi ihmiset kuvittelevat, että toinen samoissa nurkissa pyörimässä on kaikille positiivinen asia?

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä ihnettä siinä muka tarvitsee aloittaa alusta? Tuo on aivameellinen olettama, että.pitää muka jotenkin aloittaa alusta. Ikäänkuin sitten olisi jokin tavoite, johon pitää päästä.

        Kai tuo on sitten jokin "miehen logiikka". Jos eroaa niin pitää "aloittaa alusta", ilmeisesti etsimään parisuhdetta.

    • Anonyymi

      Hyvin epätodennäköistä, että tuossa iässä enää käytös muuttuu. Sitä on vaikea sanoa mikä on syynä, mutta ehkä kosketus vain ei ole hänen tapansa osoittaa rakkautta. Ymmärrän hyvin, että tuollainen syö pidemmän päälle myös sitä omaa rakkautta, jos ei koskaan saa vastinetta sillä omalla rakkauden kielellään. Sellainen elämä on hyvin turhauttavaa. Niinhän se on, että olla ilman kosketusta sinkkuna on paljon mukavampaa kuin olla ilman kosketusta parisuhteessa. Ihan samalla tavalla kuin parisuhteessa voi kokea itsensä monin verroin yksinäisemmäksi kuin sinkkuna ikinä. Jos sinusta aidosti tuntuu, että parempi yksin, niin sitten ero on paras ratkaisu.

      • Anonyymi
        UUSI

        Sori, mutta svioliiton ei pitäisi olla yhden subjektiivisen kokemuksen perusteella ratkottava asia.

        Ajatteleppa tätä näkökulmaa:

        Olet kirjoituksen perusteella valmis ainakin harkitsemaan eroa, koska et saa kosketusta. Ja tämä ratkaisu myös tarkoittaa, että olet valmis luopumaan kosketuksesta kokonaan.

        Miksi et siis luovu kosketuksen vaatimuksestasi?

        Joku voi pitää tuota kohtuuttomana ajatuksena, mutta ajatellaanpa: onko se kohtuutonta, jos kerran vaatii samaan aikaan toista alkamaan koskettelua, ilmeisesti vastoin tämän tuntemuksia?

        Onko avioliiton jatkon edellytys reilu, jos se on egektiivisesti se että se toinen muuttuu, jos kerran itse ei aio?

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Sori, mutta svioliiton ei pitäisi olla yhden subjektiivisen kokemuksen perusteella ratkottava asia.

        Ajatteleppa tätä näkökulmaa:

        Olet kirjoituksen perusteella valmis ainakin harkitsemaan eroa, koska et saa kosketusta. Ja tämä ratkaisu myös tarkoittaa, että olet valmis luopumaan kosketuksesta kokonaan.

        Miksi et siis luovu kosketuksen vaatimuksestasi?

        Joku voi pitää tuota kohtuuttomana ajatuksena, mutta ajatellaanpa: onko se kohtuutonta, jos kerran vaatii samaan aikaan toista alkamaan koskettelua, ilmeisesti vastoin tämän tuntemuksia?

        Onko avioliiton jatkon edellytys reilu, jos se on egektiivisesti se että se toinen muuttuu, jos kerran itse ei aio?

        Kyllä se on. Jos toinen haluaa erota, niin silloin erotaan. Kenenkään ei ole pakko jäädä liittoon, jossa hän voi huonosti, eikä kenelläkään toiselle ole oikeutta sitä vaatia. Eikä tätö asiaa ole mitään pakkoa toiselle selitellä saati saada siihen lupaa. Sori, mutta avioliito nimenomaan on yhden subjektiivisen kokemuksen perusteella ratkottava asia. Objejtiivista kokemusta ja näkemystä ei tuossa asiassa ole olemassakaan.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Sori, mutta svioliiton ei pitäisi olla yhden subjektiivisen kokemuksen perusteella ratkottava asia.

        Ajatteleppa tätä näkökulmaa:

        Olet kirjoituksen perusteella valmis ainakin harkitsemaan eroa, koska et saa kosketusta. Ja tämä ratkaisu myös tarkoittaa, että olet valmis luopumaan kosketuksesta kokonaan.

        Miksi et siis luovu kosketuksen vaatimuksestasi?

        Joku voi pitää tuota kohtuuttomana ajatuksena, mutta ajatellaanpa: onko se kohtuutonta, jos kerran vaatii samaan aikaan toista alkamaan koskettelua, ilmeisesti vastoin tämän tuntemuksia?

        Onko avioliiton jatkon edellytys reilu, jos se on egektiivisesti se että se toinen muuttuu, jos kerran itse ei aio?

        "Joku voi pitää tuota kohtuuttomana ajatuksena, mutta ajatellaanpa: onko se kohtuutonta, jos kerran vaatii samaan aikaan toista alkamaan koskettelua, ilmeisesti vastoin tämän tuntemuksia?"

        Siksipä juuri ero on järkevin ratkaisu, kun ei kerta kompromissia ole saavutettavissa.

      • Anonyymi
        UUSI

        Kiitos. Tiedän että vanha koira ei uusia juttuja opi . Tiedän myös, että hänen kotonaan ei harrastettu läheisyyttä.
        Mutta onko minun pakko hyväksyä se ja kärsiä siitä? Sitä olen pyöritellyt päässäni. Olenko paha ihminen ja vain itseäni ajatteleva… uskon jotenkin, että hänelläkin olisi helpompaa. Voisi elää omaan tyyliinsä ilman, että kukaan siitä pahottaa mieltään. Olen tätä NIIN paljon pyöritellyt mielessäni ja siinä toivossa kirjoitin asiasta, että saisin uusia ajatuksia asian suhteen😊

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos. Tiedän että vanha koira ei uusia juttuja opi . Tiedän myös, että hänen kotonaan ei harrastettu läheisyyttä.
        Mutta onko minun pakko hyväksyä se ja kärsiä siitä? Sitä olen pyöritellyt päässäni. Olenko paha ihminen ja vain itseäni ajatteleva… uskon jotenkin, että hänelläkin olisi helpompaa. Voisi elää omaan tyyliinsä ilman, että kukaan siitä pahottaa mieltään. Olen tätä NIIN paljon pyöritellyt mielessäni ja siinä toivossa kirjoitin asiasta, että saisin uusia ajatuksia asian suhteen😊

        Jos haluat pysuä yhsessä, niin sinun on pskko hyväksyä se. Jos taas et halua hyväksyä sitä, mikö on myös ihan ok, niin sitten ero on oikea ratkaisu. Toista ihmistä ei voi muuttaa, eikä hänen kannata odottaa muuttuvan. Oleellista on siis oikeastaan vain se mitä sinä itse haluat.

        Et sinä ole paha ihminen tai vain itseäsi ajatteleva. Ei sekään ole pidemmän päälle hyvää elämää, että toinen on koko ajan tyytymätön, vaikkei sitä jatkuvasti ilmi toisikaan.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se on. Jos toinen haluaa erota, niin silloin erotaan. Kenenkään ei ole pakko jäädä liittoon, jossa hän voi huonosti, eikä kenelläkään toiselle ole oikeutta sitä vaatia. Eikä tätö asiaa ole mitään pakkoa toiselle selitellä saati saada siihen lupaa. Sori, mutta avioliito nimenomaan on yhden subjektiivisen kokemuksen perusteella ratkottava asia. Objejtiivista kokemusta ja näkemystä ei tuossa asiassa ole olemassakaan.

        Ei. Avioliitto ei ole, mutta se yllä kuvaamasi mahdollinen avioliittolain mukainen solu-asuminen josta tuossa ilmeisesti puhut voi varmasti ollakin.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei. Avioliitto ei ole, mutta se yllä kuvaamasi mahdollinen avioliittolain mukainen solu-asuminen josta tuossa ilmeisesti puhut voi varmasti ollakin.

        Kyllä se avioliitto on juuri tasan kuvaamani kaltainen. Voit toki valittaa asiasta, mutta niin laki vain menee.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos. Tiedän että vanha koira ei uusia juttuja opi . Tiedän myös, että hänen kotonaan ei harrastettu läheisyyttä.
        Mutta onko minun pakko hyväksyä se ja kärsiä siitä? Sitä olen pyöritellyt päässäni. Olenko paha ihminen ja vain itseäni ajatteleva… uskon jotenkin, että hänelläkin olisi helpompaa. Voisi elää omaan tyyliinsä ilman, että kukaan siitä pahottaa mieltään. Olen tätä NIIN paljon pyöritellyt mielessäni ja siinä toivossa kirjoitin asiasta, että saisin uusia ajatuksia asian suhteen😊

        Vaikuttaa että olet asiaa pohtinut, joten siihen tuskin on uusia ajatuksia ulmasntumassa.

        Ainoa mikä itseäni voisi kiinnostaa, olisi toisen osapuolen rehellinen näkemys läheisyydestä, sen tilasta ja roolista/tärkeydestä sekä itselleen että sinulle.

        Ja nuokin lähinnä siksi, että voisi olla mielenkiintoista koittaa hahmottaa mikä on näiden asioiden ja mittasuhteet sille toiselle osapuolelle.

        Tämä siksi, että onhan siis olemassa muitekin teorioita tuohon tilanteeseen kun ap:n kuvaama ajatus erosta läheisyydentarpeessa.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikuttaa että olet asiaa pohtinut, joten siihen tuskin on uusia ajatuksia ulmasntumassa.

        Ainoa mikä itseäni voisi kiinnostaa, olisi toisen osapuolen rehellinen näkemys läheisyydestä, sen tilasta ja roolista/tärkeydestä sekä itselleen että sinulle.

        Ja nuokin lähinnä siksi, että voisi olla mielenkiintoista koittaa hahmottaa mikä on näiden asioiden ja mittasuhteet sille toiselle osapuolelle.

        Tämä siksi, että onhan siis olemassa muitekin teorioita tuohon tilanteeseen kun ap:n kuvaama ajatus erosta läheisyydentarpeessa.

        Tästä sivusta totean, että lopulta toisennosapuolen näkemys ei ole kauhean oleellinen asia. Vaikka hän olisi kuinka tyytyväinen läheisyyden määrään, niin ei se vaikuta aloittajan kokemukseen. Oleellista on se mihin aloittaja on valmis ja kykenee sopeutumaan.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se avioliitto on juuri tasan kuvaamani kaltainen. Voit toki valittaa asiasta, mutta niin laki vain menee.

        Avioliitto ei ole avioliittolaki.

        Lisäksi esim. koko objektiivisuuden tyrmääminen asiassa sotii täysin pariterapian käsitystäkin vastaan, joten voisit hyvinkin miettiä vielä uudestaan kyseenalaisia yliyksinkertaistettuja väittämiäsi.

        Tai sitten älä mieti, usko mielipiteisiisi, mutta älä kuitenkaan väitä mitään noin ristiriitaista jonain yleisenä totuutena.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Avioliitto ei ole avioliittolaki.

        Lisäksi esim. koko objektiivisuuden tyrmääminen asiassa sotii täysin pariterapian käsitystäkin vastaan, joten voisit hyvinkin miettiä vielä uudestaan kyseenalaisia yliyksinkertaistettuja väittämiäsi.

        Tai sitten älä mieti, usko mielipiteisiisi, mutta älä kuitenkaan väitä mitään noin ristiriitaista jonain yleisenä totuutena.

        Sinulle se tietenkin saa olla ihan mitä ikinä onkaan, mutta älä tyrkytä sitä muille.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Tästä sivusta totean, että lopulta toisennosapuolen näkemys ei ole kauhean oleellinen asia. Vaikka hän olisi kuinka tyytyväinen läheisyyden määrään, niin ei se vaikuta aloittajan kokemukseen. Oleellista on se mihin aloittaja on valmis ja kykenee sopeutumaan.

        On se kuule hyvin perustavalla tavalla oleellinen asia. 😂

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Avioliitto ei ole avioliittolaki.

        Lisäksi esim. koko objektiivisuuden tyrmääminen asiassa sotii täysin pariterapian käsitystäkin vastaan, joten voisit hyvinkin miettiä vielä uudestaan kyseenalaisia yliyksinkertaistettuja väittämiäsi.

        Tai sitten älä mieti, usko mielipiteisiisi, mutta älä kuitenkaan väitä mitään noin ristiriitaista jonain yleisenä totuutena.

        Pariterapiassakin todetaan usein olevan paras ratkaisu. Sitä se onkin silloin, kun molempia osapuolia tyydyttävää kompromissia ei ole olemassa. Jos kyseisen lopputuleman kykenee ynmärtämään ilman terapiaakin, niin ei terapialle ole mitään tarvetta.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos haluat pysuä yhsessä, niin sinun on pskko hyväksyä se. Jos taas et halua hyväksyä sitä, mikö on myös ihan ok, niin sitten ero on oikea ratkaisu. Toista ihmistä ei voi muuttaa, eikä hänen kannata odottaa muuttuvan. Oleellista on siis oikeastaan vain se mitä sinä itse haluat.

        Et sinä ole paha ihminen tai vain itseäsi ajatteleva. Ei sekään ole pidemmän päälle hyvää elämää, että toinen on koko ajan tyytymätön, vaikkei sitä jatkuvasti ilmi toisikaan.

        Tämän kirjoituksen pointtiko oli: tee mitä itse haluat - olet kaikissa tapauksissa hyvä ihminen?

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämän kirjoituksen pointtiko oli: tee mitä itse haluat - olet kaikissa tapauksissa hyvä ihminen?

        Kyllä. Jollei pysty olemaan jossain tyytyväinen, niin on ehdottomasti kaikkien kannalta parasta nostaa kytkintä. Se ei tietenkään tarkoita, että kannattaisi tehdä hätiköityjä päätöksiä, pohtimatta seurauksia. Jos harkinnan ja perusteellisen tarkastelun jälkeen kuitenkin toteaa, että homma ei tule itseä tyytyväisenä pitämään niin on hyvä tajuta häipyä.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        On se kuule hyvin perustavalla tavalla oleellinen asia. 😂

        Ei se ole loppuruloksen kannalta lopulta yhtään oleellista. Tyytymättömän ei tarvitse uhrata elämäänsä, vaikka toinen olisikin tyytyväinen.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Pariterapiassakin todetaan usein olevan paras ratkaisu. Sitä se onkin silloin, kun molempia osapuolia tyydyttävää kompromissia ei ole olemassa. Jos kyseisen lopputuleman kykenee ynmärtämään ilman terapiaakin, niin ei terapialle ole mitään tarvetta.

        Pariterapia on keino tarkistaa, tiedätkö tilanteen oikeasti vai et.

        Tai sitten uskot että tiedät.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Pariterapia on keino tarkistaa, tiedätkö tilanteen oikeasti vai et.

        Tai sitten uskot että tiedät.

        Jos tarkistukselle on tarvetta. Jos taas ei ole, niin se on ajanhukkaa.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinulle se tietenkin saa olla ihan mitä ikinä onkaan, mutta älä tyrkytä sitä muille.

        Ai vähän niinkuin ev.lut seurakunta?

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Pariterapia on keino tarkistaa, tiedätkö tilanteen oikeasti vai et.

        Tai sitten uskot että tiedät.

        Pariterapiasta tai avioliittoneuvonnasta (tai mitä nimeä heluaakaan käyttää) sen verran, että sinne hakeudutaan pääosin aivan liian myöhään. Sinne pitäisi mennä siinä kohtaa, kun "meillä on ongelma ja haluamme ratkoa sitä, mutta ero ei ole vielä vaihtoehto". Siinä kohtaa jun ero onnjo nostettu pöydälle ha se on aidosti vaihtoehto, niin pariterapian on usein jo auttomatta myöhässä ja vähintään toinen osapuoli on jo lähtökuopissa. Siinä kohtaa moni asia on jo tosi pahasti rikki.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai vähän niinkuin ev.lut seurakunta?

        Tai mikä tahansa muu vastaava.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä. Jollei pysty olemaan jossain tyytyväinen, niin on ehdottomasti kaikkien kannalta parasta nostaa kytkintä. Se ei tietenkään tarkoita, että kannattaisi tehdä hätiköityjä päätöksiä, pohtimatta seurauksia. Jos harkinnan ja perusteellisen tarkastelun jälkeen kuitenkin toteaa, että homma ei tule itseä tyytyväisenä pitämään niin on hyvä tajuta häipyä.

        Tyhjä ja itsekäs lähtökohta - ehkä ihan sama kuin itse avioliitossasikin.

        Ja tiedoksi: kaikki ratkaisut eivät myökään ole eivätkä voi olla hyviä, josta loogisesti seuraa ettei ratkaiseva ihminenkään ole automaattisesti hyvä.

        Usein hyviä ratkaisuita on myös tilastollisesti vähemmän kuin huonoja, joten todennäköisesti ratkaisu ja ihminen on kaikkea muuta kuin hyvä - etenkin jos hyvään ei ole ensisijaisesti edes pyrkinyt, vaan esimerkiksi miettinyt esittämälläsi tavalla vain niitä omia tuntemuksiaan.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Tyhjä ja itsekäs lähtökohta - ehkä ihan sama kuin itse avioliitossasikin.

        Ja tiedoksi: kaikki ratkaisut eivät myökään ole eivätkä voi olla hyviä, josta loogisesti seuraa ettei ratkaiseva ihminenkään ole automaattisesti hyvä.

        Usein hyviä ratkaisuita on myös tilastollisesti vähemmän kuin huonoja, joten todennäköisesti ratkaisu ja ihminen on kaikkea muuta kuin hyvä - etenkin jos hyvään ei ole ensisijaisesti edes pyrkinyt, vaan esimerkiksi miettinyt esittämälläsi tavalla vain niitä omia tuntemuksiaan.

        Järkevä, ajatteleva ja epäitsekäs päätös se on. Liitossa pysyminen voi olla yhtälailla tyhjä ja itsekäs päätös. Erona on vain ja ainoastaa motiivi.

        Yleensä noissa tilateissa ei ole olemassakaan hyvää ratkaisua. On vain eri tavoin ja eri asteisesti huonoja ratkaisuja.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se ole loppuruloksen kannalta lopulta yhtään oleellista. Tyytymättömän ei tarvitse uhrata elämäänsä, vaikka toinen olisikin tyytyväinen.

        Näet selvästi vain yhden intressin ehkä ihmiskunnan tunnetuimmassa monimuuttujayhtälössä. Ja sitten yrität esittää ratkaisuamallia, joka perustuu tuohon täysin perusteettomaan yksinkertaistukseesi.

        Kiitos ei - ei todellakaan näin.

        Enkä suosittele logiikkaasi kenellekään muullekkaan. Meillä kun on itseoikeutettuja norsuja posliinikaupat täynnä jo muutenkin.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos tarkistukselle on tarvetta. Jos taas ei ole, niin se on ajanhukkaa.

        Mietitkö lausettasi tai väittämääsi edes ollenkaan, vai oliko vain pakottava tarve kommentoida? 😂

        Näetkö miten epälooginen toteamus tuo oli edelliseen kahteen virkkeeseen nähden?

        Siis oikeesti - kahteen!

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Näet selvästi vain yhden intressin ehkä ihmiskunnan tunnetuimmassa monimuuttujayhtälössä. Ja sitten yrität esittää ratkaisuamallia, joka perustuu tuohon täysin perusteettomaan yksinkertaistukseesi.

        Kiitos ei - ei todellakaan näin.

        Enkä suosittele logiikkaasi kenellekään muullekkaan. Meillä kun on itseoikeutettuja norsuja posliinikaupat täynnä jo muutenkin.

        Eipä siinä sen enempää ole. Siinä on pohjimmiltaan tasan kaksi yksittäistä muuttujaa, joista molemmat toimivat lopulta toisistaan riippumatta. Asian saa tietenkin vääntää monimutkaiseksi, mutta monimutkaista se ei ole. Liitto kestää tasan sen ajan, kun molemmat osapuolet haluavat siinä pysyä. Kun toinen päättää, ettei enää halua, niin liitto kaatuu. Niin yksinkertaista se lopulta on.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Mietitkö lausettasi tai väittämääsi edes ollenkaan, vai oliko vain pakottava tarve kommentoida? 😂

        Näetkö miten epälooginen toteamus tuo oli edelliseen kahteen virkkeeseen nähden?

        Siis oikeesti - kahteen!

        Mitäpä sitä kylmiä faktoja sen enempää vääntämään.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Tai mikä tahansa muu vastaava.

        Ja muu vastaava on tietenkin mikä tahansa kanssasi eri mieltä oleva, eikös niin.

        Mites, miltä se tuntuu kun toinen keskustelija ei pyörikään yhtä pienellä radalla ja juuri sinun napasi ympärillä?

        Vai tarkoititko, että juuri niistä "muista vastaavista" näkökulmista ei sinulle pidä puhua sinne radallesi?

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja muu vastaava on tietenkin mikä tahansa kanssasi eri mieltä oleva, eikös niin.

        Mites, miltä se tuntuu kun toinen keskustelija ei pyörikään yhtä pienellä radalla ja juuri sinun napasi ympärillä?

        Vai tarkoititko, että juuri niistä "muista vastaavista" näkökulmista ei sinulle pidä puhua sinne radallesi?

        Minun kanssani saa vapaasti olla eri mieltä. Saathan sinäkin olla.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Eipä siinä sen enempää ole. Siinä on pohjimmiltaan tasan kaksi yksittäistä muuttujaa, joista molemmat toimivat lopulta toisistaan riippumatta. Asian saa tietenkin vääntää monimutkaiseksi, mutta monimutkaista se ei ole. Liitto kestää tasan sen ajan, kun molemmat osapuolet haluavat siinä pysyä. Kun toinen päättää, ettei enää halua, niin liitto kaatuu. Niin yksinkertaista se lopulta on.

        Olipa kerran tyyppi joka löysi vasaran. Se oli kiva kiiltävä laite ja ihan melko pian sille löytyikin paljon taottavaa. Niin paljon, että tyyppi ihan itsekin hämmästyi.

        Tästä innoissaan tyyppi alkoi esitellä vasaraansa, koska se teki yhä enenevästi asioista yksinkertaisia. Asioita voi lyödä, tai sitten ei. Niin yksinkertaista se oli.

        Sitten eräänä päivänä kävi niin, että tyyppi alkoi innoissaan saarnaamaan vasaransa ylivoimaisuudesta ja rajattomasta yksinkertaisuudesta ihassa kaikissa asioissa puusepälle.

        Miltä luulet että puusepästä tuntui?

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitäpä sitä kylmiä faktoja sen enempää vääntämään.

        Paitsi kun ne ei ole faktoja, niin voihan sen kai vierestä oikaista?

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Olipa kerran tyyppi joka löysi vasaran. Se oli kiva kiiltävä laite ja ihan melko pian sille löytyikin paljon taottavaa. Niin paljon, että tyyppi ihan itsekin hämmästyi.

        Tästä innoissaan tyyppi alkoi esitellä vasaraansa, koska se teki yhä enenevästi asioista yksinkertaisia. Asioita voi lyödä, tai sitten ei. Niin yksinkertaista se oli.

        Sitten eräänä päivänä kävi niin, että tyyppi alkoi innoissaan saarnaamaan vasaransa ylivoimaisuudesta ja rajattomasta yksinkertaisuudesta ihassa kaikissa asioissa puusepälle.

        Miltä luulet että puusepästä tuntui?

        Kysy sitä häneltä. Tässä puhuttiin eroista.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Paitsi kun ne ei ole faktoja, niin voihan sen kai vierestä oikaista?

        Vaan kun ovat. Ei se asia sinun imputuksellasi muutu. Sinä vain kerrot miten kammottavan monimutkaisua nämä asiat ovat, mutta et kykene sanomaan yhtä ainoaa asiaa, joka tekisi siutä monimutkaista. Sitä odotellessa, että löydät edes yhden asian.

        P.S. Vasaroita on ihan turhaa tyrkyttää.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaan kun ovat. Ei se asia sinun imputuksellasi muutu. Sinä vain kerrot miten kammottavan monimutkaisua nämä asiat ovat, mutta et kykene sanomaan yhtä ainoaa asiaa, joka tekisi siutä monimutkaista. Sitä odotellessa, että löydät edes yhden asian.

        P.S. Vasaroita on ihan turhaa tyrkyttää.

        Inttämällä totuuteen - siihen omaan tietenkin.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaan kun ovat. Ei se asia sinun imputuksellasi muutu. Sinä vain kerrot miten kammottavan monimutkaisua nämä asiat ovat, mutta et kykene sanomaan yhtä ainoaa asiaa, joka tekisi siutä monimutkaista. Sitä odotellessa, että löydät edes yhden asian.

        P.S. Vasaroita on ihan turhaa tyrkyttää.

        Ei sanominen se ongelma ole. En vain usko että siitä olisi yhtään mitään apua. 😂

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysy sitä häneltä. Tässä puhuttiin eroista.

        Kas kun et kysynyt minkä ikäinen puuseppä?

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Inttämällä totuuteen - siihen omaan tietenkin.

        Jatka siis ihmeessä. En minä sinua estä inttämästä, varsinkaan kun ei sinulta edelleenkään edes sitä yhtä ainoaa asiapohjaista argumenttia löydy.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kas kun et kysynyt minkä ikäinen puuseppä?

        Kysyn vain asioita, jotka liittyvät aiheeseen jotenkin. Ei se tietenkään estä sinua kertomasta, jos se sinulle niin tärkeää.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei sanominen se ongelma ole. En vain usko että siitä olisi yhtään mitään apua. 😂

        Eipä tietenkään, kun sinulla ole yhtään ainoaa.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Sori, mutta svioliiton ei pitäisi olla yhden subjektiivisen kokemuksen perusteella ratkottava asia.

        Ajatteleppa tätä näkökulmaa:

        Olet kirjoituksen perusteella valmis ainakin harkitsemaan eroa, koska et saa kosketusta. Ja tämä ratkaisu myös tarkoittaa, että olet valmis luopumaan kosketuksesta kokonaan.

        Miksi et siis luovu kosketuksen vaatimuksestasi?

        Joku voi pitää tuota kohtuuttomana ajatuksena, mutta ajatellaanpa: onko se kohtuutonta, jos kerran vaatii samaan aikaan toista alkamaan koskettelua, ilmeisesti vastoin tämän tuntemuksia?

        Onko avioliiton jatkon edellytys reilu, jos se on egektiivisesti se että se toinen muuttuu, jos kerran itse ei aio?

        Entä kun on muuttanut itseään jo viimeiset kymmenen vuotta sen takia, että ei loukkaisi toista? Onko niin että sitä on sitten vain kestettävä hamaan tappiin asti. ..

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Entä kun on muuttanut itseään jo viimeiset kymmenen vuotta sen takia, että ei loukkaisi toista? Onko niin että sitä on sitten vain kestettävä hamaan tappiin asti. ..

        Tästä sivusta totean, että tuohan se ainoa oikeasti validi kysymys tässä on. Varsinkin jos ei ole edes olemassa toimivaa kompromissia, vaan ainoa vaihtoehto on, että joko yksi voi huonosti tai molemmat voivat huonosti, kuten aloittajan tapauksessa vaikuttaa olevan.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei. Avioliitto ei ole, mutta se yllä kuvaamasi mahdollinen avioliittolain mukainen solu-asuminen josta tuossa ilmeisesti puhut voi varmasti ollakin.

        Olen miettinyt tuota mahdollisuutta, mutta hankala toteuttaa. Hyvinkin voisin asua samassa rapussa omassa asunnossa, kun toinen olisi viereisen oven takana. Ei mitään ongelmaa.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikuttaa että olet asiaa pohtinut, joten siihen tuskin on uusia ajatuksia ulmasntumassa.

        Ainoa mikä itseäni voisi kiinnostaa, olisi toisen osapuolen rehellinen näkemys läheisyydestä, sen tilasta ja roolista/tärkeydestä sekä itselleen että sinulle.

        Ja nuokin lähinnä siksi, että voisi olla mielenkiintoista koittaa hahmottaa mikä on näiden asioiden ja mittasuhteet sille toiselle osapuolelle.

        Tämä siksi, että onhan siis olemassa muitekin teorioita tuohon tilanteeseen kun ap:n kuvaama ajatus erosta läheisyydentarpeessa.

        Ainoa mikä itseäni voisi kiinnostaa, olisi toisen osapuolen rehellinen näkemys läheisyydestä, sen tilasta ja roolista/tärkeydestä sekä itselleen että sinulle.

        Tuo kiinnostaisi minuakin, mutta kun kysymällä ei saa selvyyttä.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen miettinyt tuota mahdollisuutta, mutta hankala toteuttaa. Hyvinkin voisin asua samassa rapussa omassa asunnossa, kun toinen olisi viereisen oven takana. Ei mitään ongelmaa.

        Erillisasuminen voisi olla harkinnan arvoinen, jos se on teille mahdollinen vaihtoehto. Sehän tuossa läheisyyden ja kosketuksen puutteessa yleensä on yleinen seuraamus, että toisen jatkuva läsnäolo alkaa pikkuhiljaa nyppiä, kun henkinen etäisyys lisääntyy. Silloin erillinen asunto voi hyvin toimia.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Erillisasuminen voisi olla harkinnan arvoinen, jos se on teille mahdollinen vaihtoehto. Sehän tuossa läheisyyden ja kosketuksen puutteessa yleensä on yleinen seuraamus, että toisen jatkuva läsnäolo alkaa pikkuhiljaa nyppiä, kun henkinen etäisyys lisääntyy. Silloin erillinen asunto voi hyvin toimia.

        Voi myös järjestää itselle omia menoja, matkoja ym.
        varsinkin kun on vielä hyväkuntoinen.
        Olen ap:n kanssa vähän samanlaisessa tilanteessa ja järjestelen itselleni omia juttuja.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Järkevä, ajatteleva ja epäitsekäs päätös se on. Liitossa pysyminen voi olla yhtälailla tyhjä ja itsekäs päätös. Erona on vain ja ainoastaa motiivi.

        Yleensä noissa tilateissa ei ole olemassakaan hyvää ratkaisua. On vain eri tavoin ja eri asteisesti huonoja ratkaisuja.

        Olis se reilua sanoa sille ukollekin , että ei ole tyyväinen ja keskustella missä mättää ja myös tuo ukko saa kertoa miksi näin on mennyt, eikä vaan valittaa keskutelupalstoilla, puhukaa keskenänne teitä koskevista asioista.
        Miksi ylipäätään nukut eri huoneessa, ajoiko tuo ukko sinut pois makuuhuoneesta, vai ittekö kuikuspäissäsi menit nukkumaan toiseen huoneesen, kun ukollasi ei enää seisonut.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kas kun et kysynyt minkä ikäinen puuseppä?

        Timpuri se oli.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Eipä siinä sen enempää ole. Siinä on pohjimmiltaan tasan kaksi yksittäistä muuttujaa, joista molemmat toimivat lopulta toisistaan riippumatta. Asian saa tietenkin vääntää monimutkaiseksi, mutta monimutkaista se ei ole. Liitto kestää tasan sen ajan, kun molemmat osapuolet haluavat siinä pysyä. Kun toinen päättää, ettei enää halua, niin liitto kaatuu. Niin yksinkertaista se lopulta on.

        Mitä ihmeellistä tuossa nyt on, että joku haluaa avioeron? Jos ei enää tunne mitään sitä toista kohtaan eikä ole tyytyväinen elämäänsä sen puolison kanssa, totta kai saa ottaa eron ja lähteä. Lapset ovat jo aikuisia ja heillä omat elämänsä. Eikä lapsilta mitään kysytä, jos vanhemmat haluavat eron (tai toinen heistä). Eikös tuo pariskunta ole jo kumpikin tahollaan kertaalleen eronneet? 68-vuotias ei ole nykymittapuun mukaan mikään vanhus, ja varsinkin jos on terve, voi löytää aivan uusia ilon ja mielenkiinnon aiheita erottuaan. Ei ketään voi väkisin pitää liitossa/suhteessa. En ymmärrä kulissiavioliittoja tai että ollaan yhdessä rahojen/omaisuuden takia. Noita liittojahan riittää, kun ollaan niin kiinni tavarassa ja materiassa.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Olis se reilua sanoa sille ukollekin , että ei ole tyyväinen ja keskustella missä mättää ja myös tuo ukko saa kertoa miksi näin on mennyt, eikä vaan valittaa keskutelupalstoilla, puhukaa keskenänne teitä koskevista asioista.
        Miksi ylipäätään nukut eri huoneessa, ajoiko tuo ukko sinut pois makuuhuoneesta, vai ittekö kuikuspäissäsi menit nukkumaan toiseen huoneesen, kun ukollasi ei enää seisonut.

        Aloittahan on useammassa kohtaa kertonut, että mies ei suostu keskustelemaan aiheesta. Hän sanoo, että hän on sanonut ja yrittänyt puhua, mutta toinenbei ala asiasta puhumaan. Milläs pakotat toisen puhumaan tai edes kuuntelemaan, jos tämä ei halua?

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi myös järjestää itselle omia menoja, matkoja ym.
        varsinkin kun on vielä hyväkuntoinen.
        Olen ap:n kanssa vähän samanlaisessa tilanteessa ja järjestelen itselleni omia juttuja.

        Juurikin noin pitää elää omaa elämää , ei toisen kautta , niin minäkin teen puoliso on aikamoinen epeli, mutta sellainen hän on aina ollut, mutta minä teen omia juttujani, keväällä lähden taas sisareni kanssa Rodokselle pitämään hauskaa ja minulla paljon harrastuksia, ja olen vielä osittain työelämässäkin mukana, vaikka ikää jo 69 v.
        Puolisoni tekee omia juttujaan, kalastaa ja nikkaroi, hän ei pidä matkustelusta.
        Kun tulen omilta reissuiltani niin puoliso tykkää niin kamalasti minusta ja reissuillakin soittelee minulle, erillään olo tekee hyvää.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi myös järjestää itselle omia menoja, matkoja ym.
        varsinkin kun on vielä hyväkuntoinen.
        Olen ap:n kanssa vähän samanlaisessa tilanteessa ja järjestelen itselleni omia juttuja.

        Tuokin varmasti sopii osalle. Tosin en usko sen sopivan kenellekään, joka kaipailee vain omaa tilaa. Se on nimittäin tuossa tilanteessa pidemmän päälle vain rasittavampaa, kun joutuu aina menemään jonnekin "omiin menoihinsa" saadakseen tilaa. Aina kun sitten tulee kotiin ja haluaisit vain olla, niin sitä omaa tilaa ei enää olekaan. Sekin on mahdollista, että noin toimien tilanne muuttuu vain pahemmaksi. Riippuu niin täysin ihmisestä miten tuon kokee.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos. Tiedän että vanha koira ei uusia juttuja opi . Tiedän myös, että hänen kotonaan ei harrastettu läheisyyttä.
        Mutta onko minun pakko hyväksyä se ja kärsiä siitä? Sitä olen pyöritellyt päässäni. Olenko paha ihminen ja vain itseäni ajatteleva… uskon jotenkin, että hänelläkin olisi helpompaa. Voisi elää omaan tyyliinsä ilman, että kukaan siitä pahottaa mieltään. Olen tätä NIIN paljon pyöritellyt mielessäni ja siinä toivossa kirjoitin asiasta, että saisin uusia ajatuksia asian suhteen😊

        Mistä otat sen mieleisesi miehen.
        Muuan entinen naisystäväni jäi leskeksi, ja kun hänkin on yli 60-vuotias, miehiä tuskin on kovasti tyrkyllä. Mukava nainen hän on, ja kun tuntee minut hyvin, olisin turvallinen kumppani hänelle. Liian suuri elämänmuutos vaimon vaihto minulle olisi, joten en ala siihen.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä otat sen mieleisesi miehen.
        Muuan entinen naisystäväni jäi leskeksi, ja kun hänkin on yli 60-vuotias, miehiä tuskin on kovasti tyrkyllä. Mukava nainen hän on, ja kun tuntee minut hyvin, olisin turvallinen kumppani hänelle. Liian suuri elämänmuutos vaimon vaihto minulle olisi, joten en ala siihen.

        Mistä sait käsityksen, että aloittaja olis kaipaamassa mitään miestä, jos hän eroaa?

    • Anonyymi
      UUSI

      Sun ei auta muu kuin miettiä mitkä asiat parisuhteessanne ovat positiivisia ja mitkä negatiivisia ja kuinka suuri merkitys noilla on sinulle. Tämä ei liity mitenkään hyvyyteen tai huonouteen, eikä oman loppuelämänsä uhraaminen tyytymättömyyteen tee kenestäkään ihmisenä parempaa.

      • Anonyymi
        UUSI

        Tyytymättömyys on muuten lopulta aina ihan oma valinta. Eikä siis vain tässä asiassa, vaan kaikissa asioissa.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Tyytymättömyys on muuten lopulta aina ihan oma valinta. Eikä siis vain tässä asiassa, vaan kaikissa asioissa.

        Kyllä, nimenomaan noin. Sitä voi valita jääkö tyytymättömyyteen, kykeneekö löytämään jostain tyytyväisyyden tai poistuuko. Sehän on lopulta juuri noin yksinkertaista, varsinkin kun pieniä yhteisiä lapsia ei ole. Rakjaus tietysti toisinaan tekee asiasta vaikeampaa ja voi saada tekemään itsen kannalta huonojakin ratkaisuja, mutta periaatteessa se on juuri noin helppoa.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä, nimenomaan noin. Sitä voi valita jääkö tyytymättömyyteen, kykeneekö löytämään jostain tyytyväisyyden tai poistuuko. Sehän on lopulta juuri noin yksinkertaista, varsinkin kun pieniä yhteisiä lapsia ei ole. Rakjaus tietysti toisinaan tekee asiasta vaikeampaa ja voi saada tekemään itsen kannalta huonojakin ratkaisuja, mutta periaatteessa se on juuri noin helppoa.

        Et ymmärtänyt lausuttua - taaskaan.

        Vinkki: jos joku vaikuttaa sinusta yksinkertaiselta, se luultavasti ei ole.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Et ymmärtänyt lausuttua - taaskaan.

        Vinkki: jos joku vaikuttaa sinusta yksinkertaiselta, se luultavasti ei ole.

        Taaskaan? Kenelle sinä oikein kuvittelet kirjoittavasi. En mä jaksa kenenkään harhoja ruokkia, kiitos vaan.

        Yjsinkertainen on yksikertaista, vsikja joku sitä yrittäisi tarkoituksella monimutkaustaa. Mä näen tuolta ylempää, että sä ajattelet olevan oikein yksipuolisesti pakottaa joku jäämään liittoon, vain kun toinen niin haluaa. Sairas ajattelutapa, joten vänkytä keskenäsi.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Taaskaan? Kenelle sinä oikein kuvittelet kirjoittavasi. En mä jaksa kenenkään harhoja ruokkia, kiitos vaan.

        Yjsinkertainen on yksikertaista, vsikja joku sitä yrittäisi tarkoituksella monimutkaustaa. Mä näen tuolta ylempää, että sä ajattelet olevan oikein yksipuolisesti pakottaa joku jäämään liittoon, vain kun toinen niin haluaa. Sairas ajattelutapa, joten vänkytä keskenäsi.

        Siellä ylempänä alkaa sitten sulla olla aika vähän happea noista johtopäätöksistäsi päätellen.

        Tuu vähän alemmaksi itsesi takia...

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Siellä ylempänä alkaa sitten sulla olla aika vähän happea noista johtopäätöksistäsi päätellen.

        Tuu vähän alemmaksi itsesi takia...

        En ole kirjoitellut ylempänä. Mene siis sinne ulisemaan.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole kirjoitellut ylempänä. Mene siis sinne ulisemaan.

        Menikö jo tunteisiin? 😂

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Menikö jo tunteisiin? 😂

        Mikä? Se, että sinä kuvittelet kirjoittajia muiksi kirjoittajiksi. Ei ole pelkoa, että menisi. Sinun ongelmasihan se on, ei minun

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä, nimenomaan noin. Sitä voi valita jääkö tyytymättömyyteen, kykeneekö löytämään jostain tyytyväisyyden tai poistuuko. Sehän on lopulta juuri noin yksinkertaista, varsinkin kun pieniä yhteisiä lapsia ei ole. Rakjaus tietysti toisinaan tekee asiasta vaikeampaa ja voi saada tekemään itsen kannalta huonojakin ratkaisuja, mutta periaatteessa se on juuri noin helppoa.

        Tyytymättömyys voi jatkua eron jälkeenkin, jollei keksi itselle mukavia harrastuksia ja tee jotain kivaa joka tuo iloa elämään. Sitten maksat kaikki yksin, ennen kaikki meni niinkö puoliksi , voi tulla taloudellisia huolia.
        Kun on yksin ja nekatiivinen ja huomaa, et mikään ei oikeastaan muuttunut, kaikki jatkuu samanlaisena , paitsi ei ole sitä kumppania vierellä, ja rahastakin puutetta.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Tyytymättömyys voi jatkua eron jälkeenkin, jollei keksi itselle mukavia harrastuksia ja tee jotain kivaa joka tuo iloa elämään. Sitten maksat kaikki yksin, ennen kaikki meni niinkö puoliksi , voi tulla taloudellisia huolia.
        Kun on yksin ja nekatiivinen ja huomaa, et mikään ei oikeastaan muuttunut, kaikki jatkuu samanlaisena , paitsi ei ole sitä kumppania vierellä, ja rahastakin puutetta.

        Mikä vaan on rietenkin mahdollista,mutta miksi oletat, ettei aloittaha ihan itse tiedä miltä hänestä tuntuu tai mikä hänen taloudellinen tmv. tilanteensa on? Hän nyt todennäköisesti tietää nuo asiat huomattavasti paremmin kuin me.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Tyytymättömyys voi jatkua eron jälkeenkin, jollei keksi itselle mukavia harrastuksia ja tee jotain kivaa joka tuo iloa elämään. Sitten maksat kaikki yksin, ennen kaikki meni niinkö puoliksi , voi tulla taloudellisia huolia.
        Kun on yksin ja nekatiivinen ja huomaa, et mikään ei oikeastaan muuttunut, kaikki jatkuu samanlaisena , paitsi ei ole sitä kumppania vierellä, ja rahastakin puutetta.

        Ja miksi pitäisi olla yksinään negatiivinen? Mä ymmärrän, jos itse kokee sen negatiiviseksi asiaksi, mutta eivät likipitäenkään kaikki koe.

    • Anonyymi
      UUSI

      Ainoa millä tällaisessa voi määrittää hyvää tai huonoa ihmistä on se, että olisi reilua käydä näitä pohdintojaan avoimesti niin, että toinenkin osapyoli on niistä tietoinen. Se ei ole reilua, eikä minusta kovin hyvän ihmisen merkki, jos pudottaa päätöksensä pommina ja yllätyksenä toiselle osapuolelle. Tietysti töytyy ottas huomioon, että se toinen ei välttämättä kykene käymään pohditaa ja sen yrittäminen voi vain riitauttaa tilanteen. Silloin on ymmärrettävää pohtia ja päättää itsekseen, vaikka se ei reilua olekaan. Sillä eihän sekään ole reilua, että asiaa kieltäytyy käsittelemästä.

      • Anonyymi
        UUSI

        Ei, tuo ei ole lähellekkään ainoa tapa määritellä hyvää tai huonoa.

        Yksi ehkä.

        Parasko - riippuu puuhailijasta ja hänen kapasiteetista sekä hahmottaa asioita että itseään ja muita.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei, tuo ei ole lähellekkään ainoa tapa määritellä hyvää tai huonoa.

        Yksi ehkä.

        Parasko - riippuu puuhailijasta ja hänen kapasiteetista sekä hahmottaa asioita että itseään ja muita.

        Minusta on.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta on.

        Se kiitos vain on tullut jo selväksi - mikä vain on selvästi perusteltavissa omalla napatuntumalla.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Se kiitos vain on tullut jo selväksi - mikä vain on selvästi perusteltavissa omalla napatuntumalla.

        Yllättävää, että on oikein käynyt selväksi, että ihminen tarkoitti mitä kirjoitti. Sinähän se varsinainen välkky olet, kun tuon tajusit. 🙄

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta on.

        Perustelut?

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Yllättävää, että on oikein käynyt selväksi, että ihminen tarkoitti mitä kirjoitti. Sinähän se varsinainen välkky olet, kun tuon tajusit. 🙄

        Ei valitettavasti voi sanoa samaa, kun et näköjään tajunnut.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei valitettavasti voi sanoa samaa, kun et näköjään tajunnut.

        Juu, ei mun tarvitse omaa kirjoitustani tulkita, kun tiedän jo mitä sanoin ja sinäkin juuri edellä väitit asian käyneen sinulle selväksi. Asiassa ei siis ole puhuttavaa sen enempää.

      • Anonyymi
        UUSI

        Kun saisikin hänet keskustelemaan asiasta. Spekuloimaan ja miettimään, että mikä vikana ja voiko sille jotain tehdä. Mutta kun ei.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun saisikin hänet keskustelemaan asiasta. Spekuloimaan ja miettimään, että mikä vikana ja voiko sille jotain tehdä. Mutta kun ei.

        Tuo on yleinen ongelma, ikävä kyllä. Sun ei auta muu kuin yrittää tuputtaa sitä keskustelua niin monta kertaa kunnes hän joko puhuu sun kanssa tai sua itseäsikin lakkaa kiinnostamasta puhua koko asiasta. Jompikumpi noista tapahtuu ennen pitkää.

      • Anonyymi
        UUSI

        Aspergerin piirteet näyttäytyvät selkeästi aloittajan näkökulmana aiheeseen.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Aspergerin piirteet näyttäytyvät selkeästi aloittajan näkökulmana aiheeseen.

        Yksikään oikea ammattilainen ei lähtisi heittelemään "diagnooseja" noin vähäisin tiedoin.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on yleinen ongelma, ikävä kyllä. Sun ei auta muu kuin yrittää tuputtaa sitä keskustelua niin monta kertaa kunnes hän joko puhuu sun kanssa tai sua itseäsikin lakkaa kiinnostamasta puhua koko asiasta. Jompikumpi noista tapahtuu ennen pitkää.

        Sanot sitten suoraan jollei tilanne muutu, niin lähdet, luulis sen jotenkin siihen reakoivan.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanot sitten suoraan jollei tilanne muutu, niin lähdet, luulis sen jotenkin siihen reakoivan.

        En sanoisi kiristämisen olevan kovin asiallinen tapa keskustella, mutta jokainen tietysti tekee mikä itsestä parhaalta tuntuu. Kiristämällä taitaa kuitenkin yleensä saada korkeintaan katteettomia lupauksia, jotka eivät pidä.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun saisikin hänet keskustelemaan asiasta. Spekuloimaan ja miettimään, että mikä vikana ja voiko sille jotain tehdä. Mutta kun ei.

        Kerro nyt miksi te aloitte Nukkumaan eri huoneissa ? Jos minun puolisoni tekisi niin en kertakaikkiaan ymmärtäisi . Mitä sitten jos eroat . Yhdellä ystävälläni kävi niin että kun erosivat niin se toinen puolisko kuoli . Ei omankäden kautta . Olisiko sitten hyvä olla .

    • Anonyymi
      UUSI

      en mäkään usko eron jälkeiseen rakkauteen

      rakastaa kerran aidosti ja sen jälkeen vain huonommin

      joten ei ero olisi niin ankea ja oisko halpompi elää yksin

      niin ei olisi mitään kuormia vain

      jos suhteessa varsinkin puhutaan liikaa rahasta
      ei suhde voi perustua rahaan


      nuorten varhainen petoksen hyväksytty kulttuuri synnyttää juuri tuota kroonista juurettomuutta


      kadottaa rakkauden eikä löydä


      ehkä mies ei uskonut rakkauteesi

      • Anonyymi
        UUSI

        JA KUN PARIT EIVÄT EROA ITSE, NIIN SUOMEN OIKEUS PAKKOAVIOEROTTAA

        oikeus helpottaa eroja ja pitää sitä oikeana ja hyvänä kaikille

        mitä väärin siinä on?

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        JA KUN PARIT EIVÄT EROA ITSE, NIIN SUOMEN OIKEUS PAKKOAVIOEROTTAA

        oikeus helpottaa eroja ja pitää sitä oikeana ja hyvänä kaikille

        mitä väärin siinä on?

        Ja sun kaltaistesi takia naimisiin ei enää mennä.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        JA KUN PARIT EIVÄT EROA ITSE, NIIN SUOMEN OIKEUS PAKKOAVIOEROTTAA

        oikeus helpottaa eroja ja pitää sitä oikeana ja hyvänä kaikille

        mitä väärin siinä on?

        Oikeuslaitos on eri asia kuin oikeus tai hyvä ja paha.

      • Anonyymi
        UUSI

        Outoa, jos ei.

    • Anonyymi
      UUSI

      Ketju näkyy olevan vain yhden ihmisen periaatteellinen missio avioeroja vastaan. Olen pahoillani aloittajan puolesta, että ketjussa ei saa puhua oikeasti hänen kysymyksestään.

      • Anonyymi
        UUSI

        Aloittajalle sen verran, että sinun täytyy toimia sen mukaan, minkä koet olevan sinulle parhaaksi. Älä anna tuon ilmeisesti kiihkouskovaisen valittajan vaikuttaa siihen miten itsesi näet. Sinun ensisijainen vastuusi on itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloittajalle sen verran, että sinun täytyy toimia sen mukaan, minkä koet olevan sinulle parhaaksi. Älä anna tuon ilmeisesti kiihkouskovaisen valittajan vaikuttaa siihen miten itsesi näet. Sinun ensisijainen vastuusi on itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi.

        Mikä tekee tästä neuvosta hyvän?

        Kirjoittajan kapeakatseiset tulkinnat muiden mielipiteistä? Omien oletusten perusteeton ja hätäinen sylkeminen toisen kirjoittajan syyksi? Näennäinen paheksunta sen puolesta mitä egosentrisesti kuvittelee tai haluaa ketjun käsittelevän?

        Vakuuttavaa.

        Kaikki näyttääkin nyt viittaavan suorastaan totuuden siemeneen, jonka edellinen kirjoittaja taivaastaan tuli meille ilmoittamaan. 😂

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä tekee tästä neuvosta hyvän?

        Kirjoittajan kapeakatseiset tulkinnat muiden mielipiteistä? Omien oletusten perusteeton ja hätäinen sylkeminen toisen kirjoittajan syyksi? Näennäinen paheksunta sen puolesta mitä egosentrisesti kuvittelee tai haluaa ketjun käsittelevän?

        Vakuuttavaa.

        Kaikki näyttääkin nyt viittaavan suorastaan totuuden siemeneen, jonka edellinen kirjoittaja taivaastaan tuli meille ilmoittamaan. 😂

        Aloittaja päättäköön sen itse.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloittaja päättäköön sen itse.

        Jep, ja myös kaikki ketjun lukijat.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Jep, ja myös kaikki ketjun lukijat.

        Ei, vaan vain aloittaja. Minä kirjoitin ketjun aloittajalle.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloittajalle sen verran, että sinun täytyy toimia sen mukaan, minkä koet olevan sinulle parhaaksi. Älä anna tuon ilmeisesti kiihkouskovaisen valittajan vaikuttaa siihen miten itsesi näet. Sinun ensisijainen vastuusi on itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi.

        ” Älä anna tuon ilmeisesti kiihkouskovaisen valittajan vaikuttaa siihen miten itsesi näet.”

        Kiitos. En anna vaikuttaa. Olen aikamoisen elämän elänyt jo ennen tätä miestä. Kovan nahkan olen saanut kasvattaa. En kuitenkaan haluaisi kilttiä miestä loukata. Mutta olen aina ollut sitä mieltä, että loppujen lopuksi asiat menee niinkuin niiden pitääkin mennä. Eiköhän tämäkin, ajallaan.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        ” Älä anna tuon ilmeisesti kiihkouskovaisen valittajan vaikuttaa siihen miten itsesi näet.”

        Kiitos. En anna vaikuttaa. Olen aikamoisen elämän elänyt jo ennen tätä miestä. Kovan nahkan olen saanut kasvattaa. En kuitenkaan haluaisi kilttiä miestä loukata. Mutta olen aina ollut sitä mieltä, että loppujen lopuksi asiat menee niinkuin niiden pitääkin mennä. Eiköhän tämäkin, ajallaan.

        Tuo taitaa olla aika monella ongelmana. Toisesta kuitenkin välittää edelleen, vaikka haluaa erota, eikä tahtoisi loukata. Hyviä ja positiivisia juttuja, mutta tekevät siitä eroamisesta vaikeaa.

    • Anonyymi
      UUSI

      Sinä teet niin kuin parhaaksi katsot. Itse näkisin, että vanhoilla päivillä toinen on myös jonkinlainen turva jos sairastuu tms. Kaikki eivät osoita samalla tavalla tunteita. Voisiko asiasta keskustella vielä… Jos muu elämä toimii ja ainoastaan kosketus puuttuu. Voisitko alkaa käymään säännöllisesti hieronnassa tai muissa hoidoissa. Sekin voi antaa hyvää oloa, mutta kuten sanottu, päätös on sinun.

      • Anonyymi
        UUSI

        ” näkisin, että vanhoilla päivillä toinen on myös jonkinlainen turva jos sairastuu tms. ”

        Totta tuokin, mutta kun en voi vielä itsestäni sanoa, että vanhoilla päivillä… Kymmenen vuoden päästä kyllä😊 Äitinikin eli lähes sata vuotiaaksi. Ainoastaan viimeisinä vuosinaan meni huonoksi.
        Minäkin olen terve ja hyväkuntoinen. Ei olisi oikein sekään, että pidän miehen siksi, että josko siitä olisi minulle hoitaja vanhoilla päivillä😊

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        ” näkisin, että vanhoilla päivillä toinen on myös jonkinlainen turva jos sairastuu tms. ”

        Totta tuokin, mutta kun en voi vielä itsestäni sanoa, että vanhoilla päivillä… Kymmenen vuoden päästä kyllä😊 Äitinikin eli lähes sata vuotiaaksi. Ainoastaan viimeisinä vuosinaan meni huonoksi.
        Minäkin olen terve ja hyväkuntoinen. Ei olisi oikein sekään, että pidän miehen siksi, että josko siitä olisi minulle hoitaja vanhoilla päivillä😊

        Jos asian näet noin niin voihan se olla. Sitäkin voi kokeilla, että vietätte enemmän omaa aikaa ja katsotte, herääkö siinä mitään ikävän ja läheisyyden tarpeita molemmilla.
        Nämä on niin henk. koht. tilanteita, ettei niihin voi kukaan sanoa, mitä pitäisi tehdä. Asia on kahden välinen.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        ” näkisin, että vanhoilla päivillä toinen on myös jonkinlainen turva jos sairastuu tms. ”

        Totta tuokin, mutta kun en voi vielä itsestäni sanoa, että vanhoilla päivillä… Kymmenen vuoden päästä kyllä😊 Äitinikin eli lähes sata vuotiaaksi. Ainoastaan viimeisinä vuosinaan meni huonoksi.
        Minäkin olen terve ja hyväkuntoinen. Ei olisi oikein sekään, että pidän miehen siksi, että josko siitä olisi minulle hoitaja vanhoilla päivillä😊

        Älä puhu vaikka äiteesi elikin sata vuotiaaksi, niin sulle voi silti tulla, syöpä, aivotaudit tai dementia.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        ” näkisin, että vanhoilla päivillä toinen on myös jonkinlainen turva jos sairastuu tms. ”

        Totta tuokin, mutta kun en voi vielä itsestäni sanoa, että vanhoilla päivillä… Kymmenen vuoden päästä kyllä😊 Äitinikin eli lähes sata vuotiaaksi. Ainoastaan viimeisinä vuosinaan meni huonoksi.
        Minäkin olen terve ja hyväkuntoinen. Ei olisi oikein sekään, että pidän miehen siksi, että josko siitä olisi minulle hoitaja vanhoilla päivillä😊

        Ainakin se tilaa sulle lanssin ettet siihen lattialle kaatuneena kuole, tai vammaudu.😁

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä puhu vaikka äiteesi elikin sata vuotiaaksi, niin sulle voi silti tulla, syöpä, aivotaudit tai dementia.

        Varsin rlrkeö ajatus pitää kumppania vain potentiaalisena omaishoitajana. Eikö ihmisellä juuri muka mitään muuta arvoa ole kuin olla ilmainen kotihoitaja?

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Ainakin se tilaa sulle lanssin ettet siihen lattialle kaatuneena kuole, tai vammaudu.😁

        Sitä varten voi hankkia vaikka rannekkeen. Ei sitä varten tarvitse toista ihmistä huonossa parisuhteessa roikottaa.

    • Anonyymi
      UUSI

      Seksi piristää vaikkei hänellä toimikaan.

      • Anonyymi
        UUSI

        A) Sä oletat, että aloittajan mies edes haluaa seksiä

        B) Oletat aloittajan haluavan seksiä (vaikka edes läheisyyttä ja kosketusta ei ole)

    • joopajoogi
      UUSI

      Sanoisin, että mieti vielä hetki.

      Vaikka suuria tunteita ei liitossa enää olisikaan, niin liitosta voi silti olla käytännön hyötyä. Oletko ajatellut, että voit kadulla kävellessä vaikkapa liukastua ja murtaa jalkasi. Tällöin on hyödyllistä, että ainakin toinen teistä pääsee kävelemään, ja voi käydä kaupassa ja asioilla puolestasi. Sama jos jompikumpi sairastuu.

      • Anonyymi
        UUSI

        Aloittaja kertoi, että hänellä on lapsia. Hän ei myöskään sanonut, että olisi mitenkään vieraantunut lapsistaan. Jos hän olisi käytännön jutuissa noin miehestä riippuvainen, niin ei kai hän eroa pohtisi?

        Jos kyse olis minun äidistäni, niin en haluaisi hänen jäävän onnettomana liittoon moisesta syystä.

      • joopajoogi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloittaja kertoi, että hänellä on lapsia. Hän ei myöskään sanonut, että olisi mitenkään vieraantunut lapsistaan. Jos hän olisi käytännön jutuissa noin miehestä riippuvainen, niin ei kai hän eroa pohtisi?

        Jos kyse olis minun äidistäni, niin en haluaisi hänen jäävän onnettomana liittoon moisesta syystä.

        Vaikkei olisikaan vieraantunut lapsistaan, niin lapset voivat asua satojen kilometrien päässä toisessa kaupungissa, jossa heillä on oma perhe ja työ. En tiedä mikä tilanne on tässä tapauksessa.

      • Anonyymi
        UUSI
        joopajoogi kirjoitti:

        Vaikkei olisikaan vieraantunut lapsistaan, niin lapset voivat asua satojen kilometrien päässä toisessa kaupungissa, jossa heillä on oma perhe ja työ. En tiedä mikä tilanne on tässä tapauksessa.

        On silti epätodennäköistä, että hän miettisi eroa, jos olisi suhteessa noin riippuvainen.

      • Anonyymi
        UUSI

        Joopajoogi, kiva! 👍

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloittaja kertoi, että hänellä on lapsia. Hän ei myöskään sanonut, että olisi mitenkään vieraantunut lapsistaan. Jos hän olisi käytännön jutuissa noin miehestä riippuvainen, niin ei kai hän eroa pohtisi?

        Jos kyse olis minun äidistäni, niin en haluaisi hänen jäävän onnettomana liittoon moisesta syystä.

        Lapset on töissä, ja niillä oma elämä , ei ne kerkeä auttamaan ja asuvat 400 kilometrin päässä.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapset on töissä, ja niillä oma elämä , ei ne kerkeä auttamaan ja asuvat 400 kilometrin päässä.

        Senhän päättävät ne lapset itse. Näistä asioista kannattaa puhua niiden lastensa kanssa ja antaa heidän ihan itse sanoa mitä mieltä ovat. Minä muutin ulkomailta takaisin Suomeen, kun isäni sairastui vakavasti.

    • Anonyymi
      UUSI

      Läheisyys pitää opetella jokapäiväiseen arkeen . Hän ei huomaa tai ei tiedä mitä toinen toivoo . Miehenkin pitää tietää miten ja mitä toinen toivoo .

    • Anonyymi
      UUSI

      Olen nainen, suurin piirtein saman ikäinen kuin aloittaja, itse eroaisin koska läheisyys ja kosketus on sitä mikä kuuluu hyvinvoivaan parisuhteeseen. Jos sitä ei ole ei syytä olla yhdessä. Luulisin että mies ehkä tajuaa vasta sitten kun ero on koettu että on menettänyt mitä pm vaan pitänyt itsestään selvyytenä eikä vaivaudu mitenkään suhteen ylläpitämisenksi.

      • Anonyymi
        UUSI

        Saattaa hyvinkin käydä noin, että herää sitten vasta. Toisaaltaan, olen asian/toiveeni suoraan kertonut, eikä sillä ole ollut tehoa. Ja tottahan ymmärrän senkin. Että kun ei ole milloinkaan/kotoa oppinut asiaa, niin en pysty sitä opettamaan. Tottavieköön, olen kyllä yrittänyt…

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Saattaa hyvinkin käydä noin, että herää sitten vasta. Toisaaltaan, olen asian/toiveeni suoraan kertonut, eikä sillä ole ollut tehoa. Ja tottahan ymmärrän senkin. Että kun ei ole milloinkaan/kotoa oppinut asiaa, niin en pysty sitä opettamaan. Tottavieköön, olen kyllä yrittänyt…

        Olet läheisriippuvainen.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet läheisriippuvainen.

        Hän on läheisriippuvainen ja haluaa siksi erota ... erikoinen logiikka.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Hän on läheisriippuvainen ja haluaa siksi erota ... erikoinen logiikka.

        Kuka?

    • Anonyymi
      UUSI

      Tuossa vaiheessa sanoisin, että eiköhän oleellista ole se, mitä itse haluaa.

      Aloituksessa jätit kuitenkin kertomatta sen, mitä miehesi näihin ajatuksiin sanoo. Varmasti olette jutelleet näistä sinun kaipuistasi ihan ajan kanssa useampia kertoja. Olettehan? Hän tietää, että pohdit eroa?

      Omalta osalta kysymys lienee välitätkö toisesta niin, että haluaisit pitää hänestä huolta? Mitä se 15 vuoden yhteinen taival merkitsee? Onko se rukkanen, jonka heittää pois, kun se on kulunut eikä enää miellytä. Meillä on jokaisella vain yksi elämä eikä vanhoilla rukkasilla ole välttämättä tunnearvoa. Jokaisella on oikeus olla myös itsekäs.

      Ehkä siinä voi vähän miettiä myös sitä tilannetta, että oma terveys pettää, jolloin kahdestaan asumisessa on omat hyvät puolensa. Siinä on kuitenkin joku toinen, joka käy kaupassa ja ajaa lääkäriin, vaikka ei niitä helliä silittelyitä antaisikaan. Mieti istutko mieluummin yksin kuin, että läsnä on joku joka ei halaile. Ei se yksin eläminen ole välttämättä sen ruusuisempaa.

      • Anonyymi
        UUSI

        Jos on tavoite pitää kumppania vain siksi, että on omaishoitaja pahan päivän varalle... Se ei voi olla mikään syy olla parisuhteelle. Kyseessä olisi sairas parisuhde.

      • Anonyymi
        UUSI

        Tuo on totta, 70 vuotiaille voi sattua ihan mitä vaan jo vanhoja, kun ovat, yhdet silitykset yhtä tyhjän kanssa, jos jotain sattuu, sillon toinen on kullan arvoinen, kun auttaa arjessa, ja aapee sanoikin, että mies on kiltti ja auttavainen.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos on tavoite pitää kumppania vain siksi, että on omaishoitaja pahan päivän varalle... Se ei voi olla mikään syy olla parisuhteelle. Kyseessä olisi sairas parisuhde.

        Höpö, höpö, minun äitini oli isälle omaishoitaja 20 vuotta,isäni oli osittain halvaantunut, aivoverenvuoto ja myös sotavammoja hänellä oli, isä kuoli 93 vuotiaana, heidän parisuhde oli hoitosuhde, ja se oli äidin puolelta tosi rakkautta ja välittämistä, isä sai olla kotona melkeen loppuun saakka, ja me lapset autoimme minkä ehdimme.
        Kyllä avioliitossa varaudutaan myös pahoihin päiviin, eikä siinä ollut mitään sairasta.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Höpö, höpö, minun äitini oli isälle omaishoitaja 20 vuotta,isäni oli osittain halvaantunut, aivoverenvuoto ja myös sotavammoja hänellä oli, isä kuoli 93 vuotiaana, heidän parisuhde oli hoitosuhde, ja se oli äidin puolelta tosi rakkautta ja välittämistä, isä sai olla kotona melkeen loppuun saakka, ja me lapset autoimme minkä ehdimme.
        Kyllä avioliitossa varaudutaan myös pahoihin päiviin, eikä siinä ollut mitään sairasta.

        Ja sibä sitten tiedät, että sen parisuhteen ainoa syy oli pitää ollut ilmainen kotihoito. Ei sulla kovin kummoinen käsitys vanhempiesi parisuhteesta ole.

    • Anonyymi
      UUSI

      Anna mennä vaan... Eli eroa ja lennä vapauteen. Parisuhde, kumppani ja palava rakkaus on tarkoitettu vain nuorille 17 - 35 vuotiaille. Sen jälkeen rakkaus on pelkkää pelleilyä.

      Eroa rohkeasti. Ei riitä yhdessäolon syyksi pelkästään se, että "on oltu kauan yhdessä". Jos ei mies osaa edes halata, niin ei hän osaa silloin mitään muutakaan.

      Toki menetät vähän apukäsiä arjessa ja miehistä remonntiapua, mutta ei se pelkästään riitä yhdessäolon syyksi... En toki tiedä, onko hänestä mitään apua edellä mainituissa asioissakaan.

    • Anonyymi
      UUSI

      Muutos saattaa aina vähän masentaa, mutta se on normaalia... Eroa vielä hyvän sään aikana, ja vielä kun voit sen tehdä omasta päätöksestä.

    • Anonyymi
      UUSI

      Se ei miesparka ole oppinu sitä tunteiden näyttämisen taitoa, eikä se sitä enää opi. Ettei vaan ois hämäläistä sukujuurta....niistä on kokemusta mullakin...

      • Anonyymi
        UUSI

        Ehkä sillä ei ole mitään tunteita, joita voisi näyttää. Eikä teeskentelykään korjaa asiaa.

        Ota siis ero. Parempi myöhään kun ei milloinkaan.

    • Anonyymi
      UUSI

      Miehellesi ei ole enää seisokkia. Miehelleni tuli sama ongelma syövän hoidon jälkeen, ja kaikki hellyys yms jäi siihen. Häneltä hävisi kaikki kiinnostus seksiin. Sitä ei vaan ole
      Hän sanoo, että ei halua läheisyyttä, että ei anna vahingossa vääriä signaaleja. No yksinäisyys avioliitossa on aika lailla kauheaa. En ole miettinyt eroa, puran kaiken turhautumisen harratuksiin, lapsenlapsen kanssa puuhailuunja ystäviin.
      Ei se helppoa ole, pitää myöntää

      • Anonyymi
        UUSI

        Miehesihän on sairas, myös sinulle olis voinut käydä samoin olisit saanut syövän ja sexihalusi olis kadonnut siihen.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Miehesihän on sairas, myös sinulle olis voinut käydä samoin olisit saanut syövän ja sexihalusi olis kadonnut siihen.

        Kyllä minä sen ymmärrän, että olisin voinut olla minä. Mutta näinkin voi käydä, jos hellyys, lähellä oli ja seksi on olleet tärkeitä liitossa, näiden loppuminen on vaikeaa . Ei sitä ymmärrä ennen kuin sattuu omalle kohdalle.

    • MrHyvis
      UUSI

      Miehellä jos Ei Toimi niin se saattaa olla suurin syy kaikkeen käytökseen miehen puolelta.
      Se on miehelle kova paikka vaikka kuinka sanoisi muuta.
      Se on alitajunnassa..se syö miestä...jne jne.
      Se on sellainen asia mikä vaikuttaa miehen käytökseen tahtomatta.
      Se on vain niin.
      Ei kannata erota vaan ottaa mieheltä halaukset vaikka itse laittaisit kädet ympärille jne muut asiat.
      Kyllä se siitä lämpenee ja muuttaa muotoaan kuten usein käy.
      Elämä ja suhde on jatkuvaa muutosta ikävuosineen iloineen murheineen.
      Samoin kaikki maapallolla.

      • Anonyymi
        UUSI

        Junnu Vainion laulussa "Matkalla pohjoiseen" on niin osuva teksti:
        "Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin ei sillä pelaa mikään. Sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta, niin vain me kimpassa tuumittiin!"

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Junnu Vainion laulussa "Matkalla pohjoiseen" on niin osuva teksti:
        "Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin ei sillä pelaa mikään. Sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta, niin vain me kimpassa tuumittiin!"

        Juurikin näin

      • Anonyymi
        UUSI

        Näin on ja toinen, kun vanhalta mieheltä viedään ajokortti pois , niin sekin syö miestä.

    • Anonyymi
      UUSI

      Eikös avioliitto ole liitto jossa on luvattu rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä !

      Minä ainakin lupasin ja hoidin hankalaksi käyneen kumppanin hautaan saakka.

      Sen jälkeen ei ole naiset kiinnostaneet, senverran pettymys vaikutti.

      • Anonyymi
        UUSI

        Niin ... itseasuassahan siinäkin kysytään, että tahdotko. Ja sitten puhutaan niistä myötä- ja vastamäistä, mutta ei mitään niiden jyrkkyydestä. Sitten kannattaa tietysti myös ymmärtää, että siihen vihkikaavaankin saa itse vaikuttaa. Kaikki eivät välttämättä ole "halunneet" ihan samoja asioita.

      • Anonyymi
        UUSI

        Avioliitto on juuri sitä,Kuolemaan saakka! 40 vuotta avioliittoa takana,Lapset ovat jo omissa
        oloissaan. Vaimon kanssa oli suunniteltu eläkepäivät pikkaisen toisin kuin sitten kävikään.
        Vaimo sairastui Muistisairauteen yli 10 vuotta sitten,olen ollut omaishoitaja 7/24h.Suunitelumme karisi heti lopullisesti,alkoi kierre kolme viikoa kotona ja kolme päivää
        kk/vapaata.Yksin oleminen on rasaavaa,sairaalle ja omaishoitajalle,joudutaan asenoitumaan molemmat uudelleen,päiviemme toimintoihin,avustajien kanssa. Näillä kumminkin mennää
        hautaan saakka,Yhdessä. Olis todella helppoa ihmislapselle jättää lupauksensa täyttämättä
        Ymmärtämätömälle puolisolle,Näyttää siltä että myös joillekin terveille "Erotessa" tämä olisi yhtä helppoa.! Lapsetko kantavat vastuunsa jos vanhempien vanhetessa sairaudet vievät terveyden,vai eroko on pelastus.?

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Avioliitto on juuri sitä,Kuolemaan saakka! 40 vuotta avioliittoa takana,Lapset ovat jo omissa
        oloissaan. Vaimon kanssa oli suunniteltu eläkepäivät pikkaisen toisin kuin sitten kävikään.
        Vaimo sairastui Muistisairauteen yli 10 vuotta sitten,olen ollut omaishoitaja 7/24h.Suunitelumme karisi heti lopullisesti,alkoi kierre kolme viikoa kotona ja kolme päivää
        kk/vapaata.Yksin oleminen on rasaavaa,sairaalle ja omaishoitajalle,joudutaan asenoitumaan molemmat uudelleen,päiviemme toimintoihin,avustajien kanssa. Näillä kumminkin mennää
        hautaan saakka,Yhdessä. Olis todella helppoa ihmislapselle jättää lupauksensa täyttämättä
        Ymmärtämätömälle puolisolle,Näyttää siltä että myös joillekin terveille "Erotessa" tämä olisi yhtä helppoa.! Lapsetko kantavat vastuunsa jos vanhempien vanhetessa sairaudet vievät terveyden,vai eroko on pelastus.?

        Minusta on tyystin eri asia asia lopettaa liitto suht terveen ja hyvissä ruumiin ja mielen voimissa olevan ihmisen kanssa, joka ihan itse päättää olla huomioimatta, kuin vakavasti ruumiiltaan tai mieleltään sairastuneen kanssa, joka kuitenkin terveenä ollessaan vielä huomioi.

      • Anonyymi
        UUSI

        On ehkä vähän vanhan aikaista olla väkisin yhdessä vain sen takia, että joskus on niin luvattu. Tilanteet ovat muuttuneet sen jälkeen. Kyllä niitä vastamäkiä on koluttu tarpeeksi aloittajan tapauksessa. Jos on onnellisempi eron jälkeen, niin onko se väärin?.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Avioliitto on juuri sitä,Kuolemaan saakka! 40 vuotta avioliittoa takana,Lapset ovat jo omissa
        oloissaan. Vaimon kanssa oli suunniteltu eläkepäivät pikkaisen toisin kuin sitten kävikään.
        Vaimo sairastui Muistisairauteen yli 10 vuotta sitten,olen ollut omaishoitaja 7/24h.Suunitelumme karisi heti lopullisesti,alkoi kierre kolme viikoa kotona ja kolme päivää
        kk/vapaata.Yksin oleminen on rasaavaa,sairaalle ja omaishoitajalle,joudutaan asenoitumaan molemmat uudelleen,päiviemme toimintoihin,avustajien kanssa. Näillä kumminkin mennää
        hautaan saakka,Yhdessä. Olis todella helppoa ihmislapselle jättää lupauksensa täyttämättä
        Ymmärtämätömälle puolisolle,Näyttää siltä että myös joillekin terveille "Erotessa" tämä olisi yhtä helppoa.! Lapsetko kantavat vastuunsa jos vanhempien vanhetessa sairaudet vievät terveyden,vai eroko on pelastus.?

        👍👍👍

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Avioliitto on juuri sitä,Kuolemaan saakka! 40 vuotta avioliittoa takana,Lapset ovat jo omissa
        oloissaan. Vaimon kanssa oli suunniteltu eläkepäivät pikkaisen toisin kuin sitten kävikään.
        Vaimo sairastui Muistisairauteen yli 10 vuotta sitten,olen ollut omaishoitaja 7/24h.Suunitelumme karisi heti lopullisesti,alkoi kierre kolme viikoa kotona ja kolme päivää
        kk/vapaata.Yksin oleminen on rasaavaa,sairaalle ja omaishoitajalle,joudutaan asenoitumaan molemmat uudelleen,päiviemme toimintoihin,avustajien kanssa. Näillä kumminkin mennää
        hautaan saakka,Yhdessä. Olis todella helppoa ihmislapselle jättää lupauksensa täyttämättä
        Ymmärtämätömälle puolisolle,Näyttää siltä että myös joillekin terveille "Erotessa" tämä olisi yhtä helppoa.! Lapsetko kantavat vastuunsa jos vanhempien vanhetessa sairaudet vievät terveyden,vai eroko on pelastus.?

        Samaa mieltä . Kohta viiskymmentä vuotta eletty yhdessä ja kuolemaan saakka ollaan luvattu . Hävetkää jos tuossakin ikää tulee erohalu. Jotain todella pahasti pielessä . Jos mulla olisi tollanen aviovaimo niin huh . Ikuinen virhe joka olisi läsnä .

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Samaa mieltä . Kohta viiskymmentä vuotta eletty yhdessä ja kuolemaan saakka ollaan luvattu . Hävetkää jos tuossakin ikää tulee erohalu. Jotain todella pahasti pielessä . Jos mulla olisi tollanen aviovaimo niin huh . Ikuinen virhe joka olisi läsnä .

        No niin, eli siis ero olisi taas se paras ratkaisu. Musta on hassua miten se, että toinen on kertakaikkisen kammottavan hirveä ihminen, olisi jotenkin positiivinen asia ja syy pysyä parisuhteessa. Luulisi hävettävän vielä enemmän, jos pysyisi sellaisen hirvityksen kanssa aviossa.

    • Anonyymi
      UUSI

      Täällä tilanne aivan samanlainen, paitsi ei ole niitä aamu-ja iltasuukkojakaan!
      45 vuotta yhteiselämää, josta ainakin parikymmentä vuotta mennyt kuvailemallasi tavalla.
      Viime vuosina mieheni on lisäksi tullut erittäin riippuvaiseksi älypuhelimestaan; siis viettää sen parissa melkein koko valveillaoloajan ja ärsyyntyy helposti, jos otan sen asian puheeksi.
      Ei hän tarvitse vaimoa, kun on naimisissa puhelimensa kanssa!
      Ero on ollut mielessäni jo kauan aikaa.
      Itseäni on auttanut se, että minulla on hyviä ystäviä, harrastuksia ja teen vapaaehtoityötä.
      Meillä on neljä aikuista lasta ja lastenlapsia myös, joten heitäkin autan tarvittaessa.

    • Anonyymi
      UUSI

      Ymmärrän hyvin tuntemuksesi ja ahdistuksesi asian vuoksi. On ikävää päivästä toiseen olla näkymätön toiselle. Sanot, että puolisosi auttaa ja tekee pyytämättäkin, mutta et kerro mitä tekee. Jos asiat ovat yhteisiä arkisia asioita, en sanoisi auttamiseksi, niitähän hän yksinkin tekisi omaksi hyväkseen. Jos toista rakastaa, niin mielestäni ihan luonnostaan, tai vahingossa, edes joskus osoittaa tunteitaan muodossa tai toisessa muutenkin kuin "tekemällä/auttamalla". Miksi nukutte eri huoneissa? Yhteisessä sängyssä olisi helppo ottaa toinen kainaloon, mutta ilmeisesti edes sitä ei miehesi halua/kaipaa. Kokemuksesta voin sanoa, että ainakin minulla on yksin helpompaa, kun ei tarvitse odottaa/toivoa jotakin sellaista mitä ei tule.

    • Anonyymi
      UUSI

      Erosin itsekin juuri muutama kuukausi sitten ja yksi syy eroon oli, että mies ei koskaan sanonut, että rakastan sinua tai edes, että olet mukava ja pidän sinusta. Usein kun yritin häntä halata niin irroitti käteni, ja sanoi, ei nyt. Koiraansa hankasi koko ajan, leperteli ja ylisti sitä ja myös suuteli sitä. Pidin sitä ällöittävänä koska koiran henki haisi usein kamalalta. Kiitosta sain hyvästä ruuasta ja muista palveluksista joita tein. Lopputulos tästä on, että mies tarvitsi vain taloudenhoitajan, siivoojn, kokin ja puutarhan hoitajan, ei rakasta ihmistä rinnalleen. Yritin myös aikani pitää myönteistä ja iloista ilmapiiriä yllä mutta yksin en enää jaksanut. Nyt olen helpottunut ja vapaa. Ihana tunne.

      • Anonyymi
        UUSI

        Ootko nyt sitten onnellinen .

    • Anonyymi
      UUSI

      Miksi sitten menit hänen kanssa avioon, jos hän jo alussakin oli tuollainen, ja kuitenkin sulle jo toinen liitto.
      Olis hyvä kuulla myös sitä toista osapuolta, mitä mieltä hän on sinusta, ja asioista.

      • Anonyymi
        UUSI

        Taitaa muija olla kova kitisemään joka asiasta ja pomottaa miestään , kuka sellaista halaa, kun ainainen kitinä ,ruikutus ja nalkutus.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Taitaa muija olla kova kitisemään joka asiasta ja pomottaa miestään , kuka sellaista halaa, kun ainainen kitinä ,ruikutus ja nalkutus.

        Eikä silloin ero ole nimenomaan se ehdottomasti paras ratkaisu? Myös miehen kannalta. Minusta on TODELLA outoa, jos tuo olisi peruste miksi siihen parisuhteeseen pitäisi jäädä. 🙄

    • Anonyymi
      UUSI

      Jokainen on vapaa tekemään kuten haluaa,avioliitto on jo aikansa elänyt instituutio typeryyttä mennä edes naimisiin.

    • Anonyymi
      UUSI

      uskon että miestäsi ei haittaa eronne eiköhän hänelläkin ole käynnys useasti mielessä käydä jo vieraissa kun kerran seksiä ei ole

    • Anonyymi
      UUSI

      Ei ihminen voi elää pelkästään toisen kautta, joten älä vaadi mieheltäsi liikoja. Olette molemmat jo elämän ehtoo puolella, joten ero ei ole ratkaisu ongelmiin, se aiheuttaa vaan yksinäisyyttä teille molemmille. Olet jo siinä iässä, et kaiken aloittamista uudelleen kannattaa tarkkaan harkita, eläminen yhdessä on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin kuolla yksinäisenä.

      • Anonyymi
        UUSI

        Ihan tästä sivusta totean, että mistä juontuu tuo ajatus, että ilman parisuhdetta pitäisi olla yksinäinen? Ensinnäkin maailmassa on muitakin ihmisiä kuin puoliso ja toisekseen moni myös viihtyy yksinään, kokematta itseään yksinäiseksi.

      • Anonyymi
        UUSI

        "Älä vaadi mieheltäsi liikoja"... Eli pitäisi tyytyä siihen, että mies ei edes osaa halata?

        Onko liikoja pyydetty, jos osaisi edes halata? Voi hitto, teidän jutut on typeriä.

        Aloittaja, tee ero jo tänään tai huomenna. Mieluummin oma vapaus, kuin joku autistinen "kumppani".

      • Anonyymi
        UUSI

        Onko sinulla sellainen oletus, että kaikki pariskunnat lähtevät täältä käsi kädessä?

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        "Älä vaadi mieheltäsi liikoja"... Eli pitäisi tyytyä siihen, että mies ei edes osaa halata?

        Onko liikoja pyydetty, jos osaisi edes halata? Voi hitto, teidän jutut on typeriä.

        Aloittaja, tee ero jo tänään tai huomenna. Mieluummin oma vapaus, kuin joku autistinen "kumppani".

        Alottaja voi olls itse se autistinen kumppani !

        Kuinka pöljiä te oikein olette huh.

    • Anonyymi
      UUSI

      Sängystä vaimo huuteli ohjeitaan joka asiaan, mitään en osannut kuulemma.
      En osannut keittää puutoa en tiskata enkä pyykätä.

      Todellisuudessa osasin kaikki paremmin.

      En jaipaa sellaista kumppania mihinkään.

      • Anonyymi
        UUSI

        Saunassakaan en osannut toimia siispä istukoot yksin kiukaan kanssa.
        Koko sauna oli kuin nooan arkki hänen jälkeensä, joka paikka märkänä.

        Ei sitä aina tiedä kenen kanssa vihkipallilla seisoo.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Saunassakaan en osannut toimia siispä istukoot yksin kiukaan kanssa.
        Koko sauna oli kuin nooan arkki hänen jälkeensä, joka paikka märkänä.

        Ei sitä aina tiedä kenen kanssa vihkipallilla seisoo.

        No hyvä, että kirjoitit asian. Se helpottanee vähän. Et ole ainut murheesi kanssa. Näitä on monta. Teidän suhteessa ei ole ollut todennäköisesti onnen ripaustakaan, eikä aitoa rakkautta koskaan.

    • Anonyymi
      UUSI

      teet juuri kuin sydän sanoo..

    • Anonyymi
      UUSI

      Yksin ei ole mukavaa olla. Puhun kokemuksesta. 3 kuukautta sitten tein ratkaisun ja muutin pois avoliitosta. Nyt jo huomaan että se oli yksi elämäni pahimmasta virheistä. Hanki koira niin saat niin paljon rakkautta kun vaan haluat. 😄

      • Anonyymi
        UUSI

        Tuo on sinun kokemuksesi. Moni muu taas viihtyy nimenmaan yksin. Yksin on parasta olla.

    • Anonyymi
      UUSI

      Kyseessä on sinun elämäsi ja sun täytyy tehdä päätös, joka tekee sinut onnelliseksi. Tietysti sun pitäis saada miehes puhumaan tuosta ja sitten teidän yhdessä miettiä miten molempien olisi edes suht hyvä olla. Jos hän ei kuitenkaan haluu, niin sitten ei mahda mitään. Sitten sun pitää tehdä valita oman hyvinvointisi ja jaksamisesi hyväksi. Kukaan ei tule jakamaan brownie pointseja siitä, että olet uhrannut oman elämäsi (ja joo, jos joku uskoo johonki jumalaan tmv. nii ihan vapaasti, vastaukseni ei ole tarkotettu teille).

    • Anonyymi
      UUSI

      Erosin aikoinaan puolisosta, kun ei vuosikausiin koskenut muuten kuin väkivaltaisesti. Selvisi syykin lopulta, oli toinen elämä parisuhteen ulkopuolella jo kestänyt vuosia. Ei halunnut jakaa omaisuutta ja olinhan hänelle piika, joka hoivasi. Kotitöitä ei tehnyt, kävi vaan piipahtamassa kotona ja olin jopa ylpeä kun minulla kiireinen puoliso eli menevä. Paljon parempaa elämä nyt ilman parisuhdetta.

    • Anonyymi
      UUSI

      Uskooko kaikki lukijat tuon muijan puheita . Toista puolta olisi hyvä myös kuunnella .

      • Anonyymi
        UUSI

        No jos hän ei halua erota, niin sitten hän ei varmaankaan tule hakemaan eroa.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä sinussa on

      Että tunnen näin syvästi sinua kohtaan
      Ikävä
      54
      3350

    2. J-mies mustassa

      Tiedoxi, että jossain yks nainen kaipaa sua 😉
      Ikävä
      38
      2605

    3. Joka päivä olen lukenut

      Lähes kaiken. Ne sanat ja miten olet minut nähnyt. Se sattuu niin syvälle sydämeen. Ehkä vain manipuloit tai jotain. Sil
      Ikävä
      21
      2510

    4. Rakkauteni

      Elämäni suurin sellainen joka ei enää rakasta minua
      Ikävä
      23
      2438

    5. Sanna Marin ja lähestymiskielto

      No just joo. Kaikella sitä pitää saada lööppejä. Taas on joku ohimennen hipaissut pyhää Mariinia.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      150
      2388

    6. Olet varmaan nalle nyt ilonen ku

      Se A antaa niin paljo ku haluat..
      Ikävä
      40
      2381

    7. Miksi sinua kiinnostaa mitä täällä lukee?

      Käyt täällä ja tiedän sen.
      Ikävä
      41
      2175

    8. Ootko muuten täällä edellee?

      A nainen? En luota suhun ja mokasit testin.
      Ikävä
      28
      1981

    9. Mistä olet eniten

      Pahoittanut mielesi?
      Ikävä
      108
      1822

    10. Pussataanko rakas keväällä

      Jos päästään kahdestaan johonkin? 🥰
      Ikävä
      36
      1805
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt