Kissoista, kirjoista, kielestä

Minulle uusi nimi tuo Kettu. Pitääpä ottaa ja hankkia kirja.

Pitää tilata Katja Ketun kirjoja äänikirjanan.

@liekko, voin suositella Kätilöä tai Yöperhosta. Tietenkin tätä uusinta, jota olen lukenut nyt noin puolet.

Tai sitten hänen parhaakseen mainittua Rose on poissa.
"Katja Ketun Rose on poissa on vahvoin ja värikkäin, vaikkakin tummasävyisin, sanallisin pensselinvedoin kerrottu tarina naisesta, joka muuttuu sudeksi, hänen tyttärestään, joka etsii itseään, rakkaudesta, pahuudesta, unohtamisesta ja muistamisesta."
https://kirsinbookclub.com/kirjat/katja-kettu-rose-on-poissa-suden-ja-rakastamisen-polut/

Jos kieli sopii kontekstiin ei kai se haittaa. En ole kirjaa lukenut.
Enemmän haittaa liian "runsas" teksti, liiallinen yksityiskohtien kuvailu,
niitten lukeminen kyllästyttää ja tarina hukkuu runsauden alle.

Katja Kettu kirjoittaa väkevää, verevää, maanläheistä, mutta myös hyvin kultivoitunutta kieltä, joka kyllä mielestäni sopii hänen rajuihin ja rujoihinkin aiheisiinsa. Välillä tuntuu, että ylirunsas kieli vyöryy yli, ihan hengästyttää, mutta luenkin tuontyyppisiä kirjoja hitaasti ja tauotellen. Kätilön lukemisesta on jo kauan, mutta mieleen tuli, haluaako Kettu revitellä näillä ronskeilla ilmaisuillaan, varsinkin naisen ja miehen genitaaleille on löytynyt jostain mitä rivoimpia, ruminmpia , toisaalta jopa hellyttäviä lempinimen tapaisia ilmuksia. Ikäänkuin Kettu olisi tehnyt kansatieteellistä sanaston ja seksuaalitapojen tutkimusta ja siitä on tullut melkein itsetarkoitus paikoittain. Katja Kettu on kuitenkin feministi, luulisi sen puolustamiseen löytyvän pehmeämpiäkin ja naista kunnioittavampiakin sanavalintoja. Toisaalta, itsekunnioituksen puutteesta ei ole kyse, vaan enemmänkin raadollisista olosuhteista.

Katja Ketun kirjasta "Rose on poissa" pidin, vaikka ei sekään lukijaansa helpolla päästä eikä kauniilla kielikuvilla helli. Minulle oli erityisen pysäyttävää, miten lähellä historiassa on tämä ojibma-intiaani Rosen, Sudenruusun ja finlanderimiehensä Ettun tyttären Lempin tarina. Vanhat intiaanikulttuurin myytit elävät, mutta tytöt suljetaan sisäoppilaitoksiin, riistetään identiteetti ja muutetaan nimetkin. Tämä on riipaisevaa luettavaa.

Tämä Uusi "kissakirjakin" kuulostaa kiinnostavalta.

Sillä viimeisellä Finlandia voittajalla Pajtimilla ( en muista sukunimeä} oli myös kirja jonka nim on Kissani Jugoslavia. Mitä muita kissaromaaneja tiedätte? Näissä kissa on jonkun symboli. Onkohan kirjailijoilla usein kissa lemmikknä?

Olen viimeisen päälle kissaihminen mutta en ole kirjailija.
Se vaatisi pitkäjännitteisyyttä ja kärsivällisyyttä joka ei ole parhaita puoliani. Tietysti myös lahjakkuutta.
Minulla on tämä Katja Ketun Kissakirja, en ole vielä alkanut kuuntelemaan.

Mekin olemme koiraihmisiä, viimeiset kaksi saksanpaimenkoiraa urhoollisina, viisaina huolehtivaisina ja leikkisinä perheenjäseninä aina sydämissä, uskon että rajan toisella puolellakin vielä tavataan. Yksi kissakin mukaan mahtui, kunnon viirullinen maatiaisrotuinen katti, joka sai ulkoilla omin päin tontilla, osasi aika hyvin sen rajoja kunnioittaa. Uutta kissaa ei kuitenkaan otettu sen kuoltua, koska esimerkiksi mökillä käydessä se piti jo lähtöä edellisenä iltana sulkea sisälle eikä siitä oikein kunnon venekissaakaan tullut, saariin rantautumiset saivat sen villit vaistot esiin. Koirat taas kulkivat paatilla mukana ja käyttäytyivät kuin koulutetut matruusit, samoin retkiautoiluun ne sopeutuivat. Enää ei ole melkein kymmeneen vuoteen ollut lemmikkiä, en kestäisi enää menetystä ja kyllähän koiranpennun koulutuskin on vaativaa. Koirakaipuuta saa liennytettyä hoitamalla välillä esikoisen perheen Ridgebackiä, aivan ihana koiraherra sekin. Liekon ja Eliaanan kissatarinat ovat hellyttäviä, sujuuhan heiltä kirjoitus kaikin tavoin muutenkin mallikkaasti.

Minulle tuli kissakirjoista mieleen Merete Mazzarellan Aurinkokissan vuosi, jonka kannessa on japanilainen onneatuova maskotti maneki-neko, etutassuaan heiluttava kissa. Näitä hahmoja näkee paljon aasialaisissa ravintoloissa ja kaupoissa, tassun liike on luoksekutsuva. En muista, miten iso rooli tällä maskotilla oli kirjassa, Mazzarella kertoo vuodestaan ennen 70-vuotispäiväänsä. MM on yksi suursuosikkejani, muutaman kerran tavannutkin Tammisaaressa, vilpitön ja syvällinen oman elämänsä ja tuntojensa jakaja, ilman suuria eleitä tai paatosta. Korkeasti koulutettuna, kirjallisuuden professorina ja laajasti maailmaanähneenä hänen sanoillaan on kaikupohjaa, silti hän on kirjoissaan lukijan helposti lähestyttävä, jopa arkinen.Teksti on kaunista, selkeää ja vailla krumeluureja. MM käsittelee tuossa kirjassa paljon ikääntymistä, uutta kypsän iän rakkauttaan , mutta hän tapasi säännöllisesti myös Ruotsissa asunutta entistä aviomiestään, tunteissa on syyllisyyttä tästä hylkäämiestä. Hänessä on mielestäni samaa kuin Eeva Kilvessä, elämän aistillisten puolien kuvaajana ja vanhojenkin ihmisten erottisuudessa, ikääntymisen ja fyysisen rapistumisen riipaisevia tuntoja. Hiljattain luin kirkollisesta lehdestä hänen ajatuksiaan uskonnosta.

Kissa Kirnauskis, Saapasjalkakissa, Fedja-setä, kissa ja koira, Pekka töpöhäntä...voi miten ihastuttavia kissapersoonia olenkaan saanut jo lapsena kirjallisuudessa tavata.

Onko kirjailia Tapio Koivukari tosiaan seksuaalirikollinen? Huh huh

Kettua en ole lukenuet, mutta, roisi kieli ei haittaa, kun se sanotaan niinkuin sitä on kunakin aikana käytetty.
Kissa-ihminen,kun olen (leijona) kirjoissa löytyy:
Tietokirja Royal Canin Kissat osa1 ja2
Kotokissan hoito
Kissan päivät
Matka kissan mieleen.
Sitten mulla on tuo; Mitä on olla eläin, se kertoo monenlaisten eläinten kokemusmaailmasta. Älystä, tunteista oppimisesta jne....
Mielenkiintoinen kirja yllättävää tietoa täynnä.

Trump muuttaa englannin sanakirjan ja yksinkertaistaa kielen

amerikan kielestä poistetaan sana gender ja se korvataan sanalla sex
sukupuolta tarkoittavana terminä hallinnossa

naisia suojellaan naisiksi tekeytyvistä miehistä jotka tunkeutuvat naisten intiimitiloihin wokettajien toimesta jne

Aloitin kuunnella "Erään kissan tutkimuksia."
Kyllä nauratti, kirjassa neuvottiin kaveria intiimissä kanssakäymisessä samoin kun minuakin aikoinaan, vuotta vanhempi tyttökaveri jutteli lähes sanasta sanaan samoin kuin kirjassa.
Häntä oli valistanut naimisiin mennyt iso-sisko. Oli kertonut että lapsia tehdään sillä tavalla. Meitä oli neljä lasta, kauhistuin että vanhempani olisivat tehneet tuollaista neljä kertaa!
Minä suutuin sa sanoin että älä valehtele. Että isä ja äitikin olisi tehneet tuollaista.
Kielenkäyttö oli hänelläkin hyvin suoraviivaista.
Mutta tuli minulle väärinkäsityksiäkin jotka myöhemmin tajusin.

Mutta siis sdp:n puoluesihteerihän on paatti
polttikissaperheen elävältä ja fbi:n tulkinnassa triadi eläinrääkkäys,tuli,alleenkuseskeluyli 5 vuoden tarkoittaa psyko -mahdollisuutta
ennen paljastumista

eikö kaikkien kissaihmisten pitäisi reagoida?

kissa koira sika on lähellä kädellisiä tuntemuksillaan

Tiedä ketusta.

Ei saa luetuksi nykyisin. Monia syitä, lyhytjännitteneisyys tuskin pienin. Lukulasit ostamatta jne.

Mimmi tuttu otsikoista, niistä huolimatta tuotanto kiinnostais.

Kissoista piti kirjoittamani. Kirjailijalle kissa sopivaa seuraa. Kissat lunkeja tyyppejä. Eivät metelöi, eivät katko ajatusta. Kuitenkin seurallisia, voivat vaikka makoilla jalkoja lämmittämässä. Jos kehräävät, se rauhoittava ääni. Kattelevat rakastuneesti ja näyttävät salaperäistä, se ruokkii mielikuvitusta. Kissat lisäksi sisäsiistejä, ei tarvi kesken töitä lähteä ulos paskottaan.

Ihan sopivia kotieläimiä kirjailijoille, suosio ei ihmetystä niissä piireissä. Eikä muutenkaan.

=DW=

Minkähän takia mustaakissaa pidetään epäonnen symbolina? Pitää sylkäistä olan yli, jos näkee mustan kissan..

Kissat ei vaadi omistajaltaan yhtä paljon aikaa ja huomiota kuin koirat. Niistä on kuitenkin seuraa ja ne lämmittää polvia jos ottaa syliin ja niitä voi silitellä ja paapoa, kissa hyrrää ja serotoniinit alkaa juoksemaan.
Tosiaan, monilla kirjailijoilla on näköjään kissoja lemmikkeinä.

Tämä Ketun mussa kissa on kirjan toinen päähenkilö ja kertoja. Kirkkauden päätomiston tarkkailija ja tutkija.
Musta kissa on vanhastaan sielunvihollisen (paholaisen) ruumiillistuma ja noitien paras kaveri.
Rasismia?
Rantukissa taas hyödyllinen mummojen pihoilla hiiriä ja myyriä jahtaamassa.