Nuorten, mutta myös monen muunkin ikäluokan henkinen pahoinvointi on viimeisinä vuosina lisääntynyt. Yhteiskunnassa, yhteisöllisyydessä ja yhteiskunnan asettamissa vaatimuksissa on tullut muutoksia ja monet kokevat liikaa paineita esim. viimeksi mainituissa asioissa. Yksinäisyys, ulkopuolelle jääminen, päihteiden käyttö, kiusaaminen, epävarmuus omasta paikasta tässä maailmassa, sosiaaliset ongelmat ihmissuhteissa ja heikko taloudellinen tilanne ovat muutamia esimerkkejä erilaisista yksilöiden ongelmista. Joillakin ongelmat saattavat kasautua.
Mitä enemmän yksin on, sitä enemmän yksilölle tulee hyvin usein myös henkistä oireilua. Se, että ovatko ne jokin merkki ja todiste psyykkisestä sairaudesta ei ratkaise yksilön oireiden taustalla olevia ongelmia.
Yksilöllisyys, eli individualismi, oman edun tavoittelu ja vain omista asioista huolehtiminen ovat myöskin lisääntyneet viimeisinä vuosikymmeninä. Tästä on seurannut se, että emme näe ja huomaa enää välttämättä yhteisössämme olevien yksilöiden tilanteita, ja elämäntilannetta. "Pidän huolta vain omista asioista". Ei kuulu minulle-ajattelu on aika monen tapa suhtautua.
Vaikeat elämäntilanteet aiheuttavat hyvin usein ahdistuneisuutta, ja pitkittyessään myös masennusta.
Lääketieteessä ja etenkin psykiatriassa ajatellaan, että kaikki ihmisen reaktiot elämässä oleviin vaikeuksiin ovat häiriöitä ja merkki sairaudesta, joita tulee lääkitä. Lääkkeillä, ei-empaattisella, tai kylmällä asenteella ei auteta henkisesti kärsiviä ihmisiä, eikä ratkaista yksilön elämässä olevia ongelmia, olivat ne sitten mitä tahansa.
Jokaisella on mahdollisuus muuttaa omaa ajatteluaan, ja auttaa muita ihmisiä. Se edellyttää toisen ihmisen näkemistä, kohtaamista, kyselemistä, kuuntelemista ja ymmärtämistä.
Samalla se terveydenhuollon kuormittavuuskin varmasti vähenisi.
Yhteiskunnan muutokset heijastelevat ihmisten mielenterveydessä
4
146
Vastaukset
- Anonyymi
Yksinäisyyden, ahdistuksen ja masennuksen tunteet pahenevat silloin, kun ihminen on yksin. Yksinäisyyttäkin on monenlaista, sekä fyysistä, että henkistä.
Suurin osa näistäkin edellä mainituista johtuu psykososiaalisen tuen puutteesta.
Jos jokaisella ihmisellä olisi tukiverkosto ympärillä, se henkinen pahoinvointikin vähenisi, ja myös terveydenhuollon kuormittavuus. Jokaisella meistä on mahdollisuus vaikuttaa henkisen hyvinvoinnin lisäämiseen omassa ympäristössään. - Anonyymi
Listasi oli hyvä ja merkittävä, mutta siitä puuttui yksi iso tekijä, joka on sosiaalinen media.
Some on saanut paljon aikaiseksi myös pahaa, toki siinä on hyvääkin, ei sitä voi kieltää. Yhteydenpito tapahtuu paljon somen välityksellä, ei enää tavata toisiaan kuten ennen, laitteet pitävät koko ajan aivot aktiivisina, ja aivotkin tarvitsisivat lepoa, rentoutumista. Ihmisten toistensa tapaaminen jää vähäiseksi, joka voi lisätä esim. sosiaalisten tilanteiden pelkoa, jännittämistä, ym.
Osittain myös tuo korona-aika, kun ihmiset joutuivat eristyksiin, koululaiset etäopintoihin, ym. kaikki vaikuttaa kaikkeen.
On tullut huomattua, että tuo minä itse-ajattelu on lisääntynyt valtavasti. Ennen otettiin muut huomioon paljon paremmin kuin nykyään.
Isolla osalla ihmisiä on niin sanotusti pinna tiukalla, mistä ikinä kenenkin kohdalla johtuu. Äristään muille, hermostutaan pienimmistäkin epäkohdista, kielenkäyttö on muuttunut aika hurjaksi.
Ja pahoinvoinnin lisääntyessä kasvaa ongelmat myös yhteiskunnassa, päihteiden käyttö, lisääntynyt väkivalta, jne. Ahdistustaan ja tunteitaan voi olla vaikea purkaa, ja ne tulevat ihmisestä ulos väärällä tavalla, pahimmassa tapauksessa kohdistumalla muihin ihmisiin.- Anonyymi
Ihan totta mitä kirjoitat.somen kanssa menee joskus liiallisuuksiin. Ja sitten se ihmisten kanssakäyminen joka on minimaalinen nykyään,ja tavalline kaverillekin on tilattava aik kosk voi mennä tervehtimään. Ihmiset vetäytyvät omiin oloihinsa vaikka ei olisi pakko . Entiset ystävät eivät käske kylänjohto on leski,siitä on niin moni sanonut että eivätkö koskaan olleetkaan eihän kavereita vaan se joka on kuollut.
Toisaalta some on hyvä olemassa sieltä saa hakea jos jonkinlaista tietoa, vaan kun ei sekään aina huvita.
Lapsuuden kotikylässä tuli vanhat mummot usein tervehtimään ja saivat kahvia ja pullaa olivat yksinäisiä, ja sillä oli ihmisillä vielä empatiaa , että jaksettiin puhua vanhusten kanssa . Autettiinkin heitä , vaikka eivät olleet edes sukua.
Se oli vielä silloin niin että ihmiset oli ihmisiä toisiaan kohtaan . Nykyään on kylmyys yhteiskunnissa kukaan ei välitä toisistaan ja ”minä minä ” kulttuuri päällä. Kaikilla kiire aikuiset lapset töiden jälkeen salilla yhtämittaa ihan iinkuin se olisi pakko jotenkin . Tekevät töitä niin paljon kun ehtivät ja siinä ei riitä aikaa muoreille vaareille pahemmasti.
- Anonyymi
Monet ihmiset eivät enää elä elämäänsä, vaan he suorittavat elämää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävöin sinua kokoyön!
En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun614458KALAJOEN UIMAVALVONTA
https://www.kalajokiseutu.fi/artikkeli/ei-tulisi-mieleenkaan-jattaa-pienta-yksinaan-hiekkasarkkien-valvomattomalla-uimar1543325Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?
Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?582637Jos sinä olisit pyrkimässä elämääni takaisin
Arvelisin sen johtuvan siitä, että olisit taas polttanut jonkun sillan takanasi. Ei taida löytyä enää kyliltä naista, jo492574- 1202399
- 241903
- 241711
- 301636
- 1721579
- 371285