Yhteiskunnan muutokset heijastelevat ihmisten mielenterveydessä

Nuorten, mutta myös monen muunkin ikäluokan henkinen pahoinvointi on viimeisinä vuosina lisääntynyt. Yhteiskunnassa, yhteisöllisyydessä ja yhteiskunnan asettamissa vaatimuksissa on tullut muutoksia ja monet kokevat liikaa paineita esim. viimeksi mainituissa asioissa. Yksinäisyys, ulkopuolelle jääminen, päihteiden käyttö, kiusaaminen, epävarmuus omasta paikasta tässä maailmassa, sosiaaliset ongelmat ihmissuhteissa ja heikko taloudellinen tilanne ovat muutamia esimerkkejä erilaisista yksilöiden ongelmista. Joillakin ongelmat saattavat kasautua.

Mitä enemmän yksin on, sitä enemmän yksilölle tulee hyvin usein myös henkistä oireilua. Se, että ovatko ne jokin merkki ja todiste psyykkisestä sairaudesta ei ratkaise yksilön oireiden taustalla olevia ongelmia.

Yksilöllisyys, eli individualismi, oman edun tavoittelu ja vain omista asioista huolehtiminen ovat myöskin lisääntyneet viimeisinä vuosikymmeninä. Tästä on seurannut se, että emme näe ja huomaa enää välttämättä yhteisössämme olevien yksilöiden tilanteita, ja elämäntilannetta. "Pidän huolta vain omista asioista". Ei kuulu minulle-ajattelu on aika monen tapa suhtautua.

Vaikeat elämäntilanteet aiheuttavat hyvin usein ahdistuneisuutta, ja pitkittyessään myös masennusta.

Lääketieteessä ja etenkin psykiatriassa ajatellaan, että kaikki ihmisen reaktiot elämässä oleviin vaikeuksiin ovat häiriöitä ja merkki sairaudesta, joita tulee lääkitä. Lääkkeillä, ei-empaattisella, tai kylmällä asenteella ei auteta henkisesti kärsiviä ihmisiä, eikä ratkaista yksilön elämässä olevia ongelmia, olivat ne sitten mitä tahansa.

Jokaisella on mahdollisuus muuttaa omaa ajatteluaan, ja auttaa muita ihmisiä. Se edellyttää toisen ihmisen näkemistä, kohtaamista, kyselemistä, kuuntelemista ja ymmärtämistä.

Samalla se terveydenhuollon kuormittavuuskin varmasti vähenisi.