Miten löydätte kiinnostusta tutustua mahdollisiin partnereihin?

Anonyymi-ap

Se vaan tapahtuu vai kunnolla työstät?

17

272

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Pitää säännöllisesti joka viikonloppu juoda viinaa ja lähteä yökerhoihin niin tapaa naisia ja voi löytää sen partnerin.

      t. viinamies

    • Anonyymi

      Aikpinaan se kiinnostus syntyi sisäisestä tarpeesta kietoa joku rakastavaan haliin ja olla elämänmatkassa mukana. Romanttinen tarve kaiken kaikkiaan. Myös ne lapset oli hetkittäin mielessä, että olishan se kiva saada edes yksi oma lapsi ja kasvaa yhdessä nöhden millainen uusi ihminen hänestä kasvaa.

      Nykyään taas ei mitään motivaatiota olisi etsiä yhtikäs mitään. Romanttisuutenikin on lähinnä enää hyväntahtoisuutta, ei muuta.

      Jasu

      • Anonyymi

        Lähinnä sitä siis etten halua satuttaa ja siksen ketään enää etsisi enkä suhdetta ryhtyisi kyhäämään. Inhoan itseäni jos satutan toista, mutta inhoan itseäni silloinkin jos pakotan itseni jatkuvasti syrjäyttämään itseäni. Niinpä valitsisin itseni, näin ei ketään muuta tulisi satutettua itsekkyydelläni.

        Jasu


      • Anonyymi kirjoitti:

        Lähinnä sitä siis etten halua satuttaa ja siksen ketään enää etsisi enkä suhdetta ryhtyisi kyhäämään. Inhoan itseäni jos satutan toista, mutta inhoan itseäni silloinkin jos pakotan itseni jatkuvasti syrjäyttämään itseäni. Niinpä valitsisin itseni, näin ei ketään muuta tulisi satutettua itsekkyydelläni.

        Jasu

        Voin samaistua suhun täysin. En itsekään haluaisi enää "etsiä" ketään. Ja kauhea homma
        - vuosikausien - oppia tuntemaan toinen. Saati että toinen oppii tuntemaan sinut ja ymmärtämään... tai hyväksymään...

        Silloin kun olin sinkkuna niin en "etsinyt" ketään. Hän nyt sananmukaisesti tipahti puusta eteeni. Ja olen herkkä ihastumaan ihmisiin.

        Mutta osaisnko elää yksin? En osaa sanoa. On siinä se viehätys tietysti ettei ole tilivelvollinen kenellekään, päätöksistään, tekemisistään jne.


      • Anonyymi
        elisakettu kirjoitti:

        Voin samaistua suhun täysin. En itsekään haluaisi enää "etsiä" ketään. Ja kauhea homma
        - vuosikausien - oppia tuntemaan toinen. Saati että toinen oppii tuntemaan sinut ja ymmärtämään... tai hyväksymään...

        Silloin kun olin sinkkuna niin en "etsinyt" ketään. Hän nyt sananmukaisesti tipahti puusta eteeni. Ja olen herkkä ihastumaan ihmisiin.

        Mutta osaisnko elää yksin? En osaa sanoa. On siinä se viehätys tietysti ettei ole tilivelvollinen kenellekään, päätöksistään, tekemisistään jne.

        Nojuu, niin ne omatkin suhteet kaikki alkaneet, ettei vasiten ole etsinyt vaan löytänyt. Välillä ihan huttuakin.

        Mä taas tiedän osaavani ja nauttivani yksin olosta. Nuorena oli toisin, vaikeaa hetkittäin yksin olo. Kaipasi yhteyttä toiseen ihmiseen, vaikka muuten yksinään olikin kiva olla. Nykyään kun en enää kaipaa yhteyttä kehenkään, kuin lapsiini ja eläimiini, puolisooni. Niin olis varmasti helppoa olla yksin.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nojuu, niin ne omatkin suhteet kaikki alkaneet, ettei vasiten ole etsinyt vaan löytänyt. Välillä ihan huttuakin.

        Mä taas tiedän osaavani ja nauttivani yksin olosta. Nuorena oli toisin, vaikeaa hetkittäin yksin olo. Kaipasi yhteyttä toiseen ihmiseen, vaikka muuten yksinään olikin kiva olla. Nykyään kun en enää kaipaa yhteyttä kehenkään, kuin lapsiini ja eläimiini, puolisooni. Niin olis varmasti helppoa olla yksin.

        Jasu

        Ihminen joka kaipaa yhteyttä muihin ihmisiin yleensä haalii kavereita ja ystäviäkin, kun sitten se yhteyden tarve loppuu syystä tai toisesta, ei kaipaa ketään pois lukien ne jo rakkaat ihmiset joihin suhde jo luotu. Muttei uusia.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen joka kaipaa yhteyttä muihin ihmisiin yleensä haalii kavereita ja ystäviäkin, kun sitten se yhteyden tarve loppuu syystä tai toisesta, ei kaipaa ketään pois lukien ne jo rakkaat ihmiset joihin suhde jo luotu. Muttei uusia.

        Jasu

        Monilla on ikävä joskus kavereitaankin, mulla ei ole koskaan. Siitä jo olen tajunnut, että pärjään yksin siinä määrin, kun vaan muu elämä toimii. Saa apua kun sairastaa, ruokaa kaupasta jne. Palvelut. Mutten henkilökohtaiseen elämään tarvi ketään.

        Jasu


    • Kyllä se pariutumisen tarve on jossain syvällä sisäänrakennettuna eli sitä ei ole koskaan tarvinnut mitenkään erikseen etsiä tai puskea. Tarve olla toisen ihmisen lähellä, rakastaa ja olla rakastettu, olla turvassa, saada jakaa elämä jonkun kanssa, perustaa perhe.. Nuo ovat ihan sisäänrakennettuja tarpeita itselläni.

      Nykyään pitkän sinkkuuden jälkeen omaa suhtautumista parisuhteeseen ja kumppanin löytämiseen on joutunut hieman työstämään. Ja työstäminen jatkuu yhä..

    • Helposti, tarvitaan vain kaunotar lyhyessä minihameessaan, koipireidet paljaina, joka vastaa katseeseeni.

      • Anonyymi

        joka vastaa katseeseeni -> ei tuu pervosetämies tapahtumaan.


    • Anonyymi

      No olen aina muutenkin ollut kiinnostunut kanssaihmisistä. Mun taktiikka on kuitenkin siirtää kaikki munat samaan koriin, eli jos vakavasti haluan johonkin tutustua siinä mielessä, niin keskityn yhteen ihmiseen kerrallaan. Vähän liikaa näkee näitä "kirjoitellaan joka suuntaan" esim. Tinderissä ja omassa kaveripiirissä. Jos ei anna kaikkeaan, ei voi saadakaan.

      • "𝓙𝓸𝓼 𝓮𝓲 𝓪𝓷𝓷𝓪 𝓴𝓪𝓲𝓴𝓴𝓮𝓪𝓪𝓷, 𝓮𝓲 𝓿𝓸𝓲 𝓼𝓪𝓪𝓭𝓪𝓴𝓪𝓪𝓷."

        Syvällinen viisaus!


      • Anonyymi
        Koipireisimies kirjoitti:

        "𝓙𝓸𝓼 𝓮𝓲 𝓪𝓷𝓷𝓪 𝓴𝓪𝓲𝓴𝓴𝓮𝓪𝓪𝓷, 𝓮𝓲 𝓿𝓸𝓲 𝓼𝓪𝓪𝓭𝓪𝓴𝓪𝓪𝓷."

        Syvällinen viisaus!

        Olen kieltämättä aika syvällinen ihminen, mutta hyvä jos sen joku muukin huomaa.


    • Anonyymi

      Jos riittävän kiinnostava tulee eteen, niin kiinnostusta löytyy kyllä.

      • Anonyymi

        Odotat vain passiivisena ihmeen ilmestymistä eteesi?


      • Anonyymi

        Noinhan se on.

        Ihan etsimättä ovat aina eteen tulleet. 😊

        xLiner


    • Anonyymi

      "Toiset kompastuu ja toiset kompuroi"
      -Lao Tse Lukka-

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä on loppuelämäsi suunnitelma

      Kaivattuasi kohtaan? Olet päättänyt jotain?
      Ikävä
      112
      1226
    2. Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun

      ...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa
      Ikävä
      120
      1091
    3. Uskaltaisitko vielä

      Lähestyä vai et kaivattuasi?
      Ikävä
      137
      987
    4. Keitä täällä on??

      Kertokaa nimenne!! 🤔
      Ikävä
      96
      812
    5. "Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut

      Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten
      Maailman menoa
      306
      787
    6. Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä

      Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait
      Ikävä
      82
      694
    7. Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:

      Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap
      Iisalmi
      54
      626
    8. Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen

      Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist
      Ikävä
      49
      599
    9. Lienee aika luopua siitä kaikesta

      mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j
      Ikävä
      64
      592
    10. Mitä toivot

      Kaivattusi suhteen?
      Ikävä
      75
      514
    Aihe