Vain Mozart kykeni kerran elämässä 16 v. iässä luomaan illuusion jumaluudesta

Melkein heti opeteltuaan ensin soittamaan pianoa tai sen edeltäjä instrumentteja, kuten cembaloa, klavikordia ja fortepianoa.

Mozartia Hildesheimer kutsuu oikeutetusti luonnon ainutkertaiseksi taideteokseksi, jolle ei milloinkaan ole löytynyt vertaista, mutta Beethoven saattoi olla jotakuinkin jopa hänen vertaisensa nerona, vaikka ei ollut nero jo lapsena.

Klassisen säveltaiteen tuottaminen sinällään ei vielä kerro musiikista paljon mitään, vaan musiikki voi olla mekaanisen sävellystavan ja muiden säveltäjien tyylin jäljittelyn tulosta ilman persoonallista modulatorista ja melodista keksintää, eikä senkään vuoksi takaa musiikissa potentiaalisesti ilmenevän syvyysperspektiivin ilmestymistä, josta vain tosi nerot tunnistetaan ja jota alkaa neron kyvyistä riippuen ilmaantua musiikkiin vasta vähitellen, mikäli kyseessä tosiaan on nerokas säveltäjä, sillä kukaan ei ole seppä syntyessään, vaan se edellyttää paitsi teknisen taidon, sävellystekniikan kehittymisen lisäksi elämänkokemusten karttumista, jotta musiikin taiteellisessa kypsymisessä tapahtuu edistymistä.

Siihen en verbaalisesti kykene, eikä ehkä jotain Shakespearea ehkä lukuun ottamatta tuskin juuri kukaan muukaan kirjallisuuden nero, sillä siihen Möriken ja Goldschmittinkin mukaan kyennyt Mozart oli Hildesheimerin mukaan myös "tunnetun historian kenties suurin nero", ja riippuu tietenkin täysin siitä mitä sillä illuusiolla tai sen puuttumisella siinä yhteydessä tarkoitit.

Musiikki ei sanallisesti ilmaistujen käsitteiden tavoin, jotka ovat maahan sidottuja, kiihdytä sanoilla merkittyjen käsitteiden välillistä tietotapaa, vaan musiikki kiihdyttää välittömintä tietotapaa, jolle se ilmaisee tahdon vireet, ja tämän vuoksi se ei edellytä sanoilla merkittyjen käsitteiden semanttisen merkityksen pintapuoliseen ja pelkkiä abstraktioita kalvavaan "ymmärtämistä", ja jotka ovat vain kuoria, eivätkä tietenkään tiedon ydin, kuten musiikki havainnollisena tietona taideteosten tavoin, abstraktin ja siis sanoilla ilmaistun aivotiedon sijaan, vaikuttaessaan sanojen sijaan paljon vikkelämmin tunteisiin ja kohottaen niitä toiseen vireeseen..

Eihän mitään jumalaa todellakaan ole olemassa minään objektiivisessa maailmassa älylle ilmenevänä aineellisena objektina, eikä siinä musiikin aikaansaamassa "korkeimmanasteisessa psykofyysisessä tilassa" (Vladimir Ahkenazy maestro kirjassa) mikään johonkin objektiin identifioituva sopimuksen varainen käsitteellinen abstrakti ja äänneyhdelmistä rakentuva ilmaus, jolle ei ulkomaailmasta löydy tunnistettavaa kaikille yhteistä vastinetta, tullut sanomaan tai näyttäytynyt minään jumala hahmona, vaan elämyksen voimakkuus sai jälkeenpäin aiheen pitää sitä nuoren ihmisen tajunnassa jumalan kohtaamisena, ja jonka veroista ei ole milloinkaan muulloin kokenut.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän mitään jumalaa todellakaan ole olemassa minään objektiivisessa maailmassa älylle ilmenevänä aineellisena objektina, eikä siinä musiikin aikaansaamassa "korkeimmanasteisessa psykofyysisessä tilassa" (Vladimir Ahkenazy maestro kirjassa) mikään johonkin objektiin identifioituva sopimuksen varainen käsitteellinen abstrakti ja äänneyhdelmistä rakentuva ilmaus, jolle ei ulkomaailmasta löydy tunnistettavaa kaikille yhteistä vastinetta, tullut sanomaan tai näyttäytynyt minään jumala hahmona, vaan elämyksen voimakkuus sai jälkeenpäin aiheen pitää sitä nuoren ihmisen tajunnassa jumalan kohtaamisena, ja jonka veroista ei ole milloinkaan muulloin kokenut.

Lue lisää

Uskonnot ovat täysin huuhaata ja pinnallista lööperiä suurille massoille jotka ei ymmärrä nerojen jumalallisia ideoita ja hengentuotteita, jotka ylittävät pyhien kirjojen tason miljoonakertaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Uskonnot ovat täysin huuhaata ja pinnallista lööperiä suurille massoille jotka ei ymmärrä nerojen jumalallisia ideoita ja hengentuotteita, jotka ylittävät pyhien kirjojen tason miljoonakertaisesti.

Lue lisää

Mozart on äärettömästi suurempi ja merkittävämpi hahmo kuin vaikka joku jeesus, ja tämä on taivahan tosi.

Tämä ei liity aiheeseen, mutta Olga mummon isä oli Pietarista tullut Vladimir Abramoff, joka toimi 1900 luvun alussa Viipurin punaisen lähteen torin apteekissa proviisorina ts. oli siis apteekkari ammatiltaan ja suvussa oli kaikenlaisia tsaarin henkivartiostokaartin upseereita ym. sotilashenkilöitä karvahattuineen. Täti on farmaseutti, mutta on pitänyt musiikkileikkikoulua lapsille ja on jonkun firman hallituksessa. Hän sanoi että me ollaan aatelisia, mutta mutsi oli eri mieltä

Niin minullakin, mutta suuri taide voi tuottaa sellaisen ja on tuottanut nuorena.

Anonyymi kirjoitti:

Niin minullakin, mutta suuri taide voi tuottaa sellaisen ja on tuottanut nuorena.

Tarkoitin, että vain jokin suuri säveltaide on tuottanut nuorena illuusion jumaluudesta, mutta tähän olettamukseen päädyin vasta tuon valtaisan Mozart elämyksen jälkeen, en sen aikana kun jokin mystinen energia otti valtoihinsa ja jonka veroista en ole milloinkaan muulloin saanut mistään muista asioista elämässä. Schopenhauer sanookin, että neron luova toiminta pistetään häneen kuulumattoman geniuksen tiliin, joka ottaa hänet valtoihinsa. Sillä tahto ja sen vartijana toimiva äly, joka alkuperästään irtaantuneena ja luonnollisesta tehtävästään poiketen palvella tahtoa seuraa omia päämääriään, ovat erottautuneet toisistaan älyn toimiessa luonnonvastaisesti omin päin, neron todellisen vakavuuden kohdistuessa persoonallisen sijasta objektiiviseen, jättäen tahdon pulaan sopimattomaan aikaan myös silloin, kun tahto jälleen kutsuu sitä herruuteensa.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitin, että vain jokin suuri säveltaide on tuottanut nuorena illuusion jumaluudesta, mutta tähän olettamukseen päädyin vasta tuon valtaisan Mozart elämyksen jälkeen, en sen aikana kun jokin mystinen energia otti valtoihinsa ja jonka veroista en ole milloinkaan muulloin saanut mistään muista asioista elämässä. Schopenhauer sanookin, että neron luova toiminta pistetään häneen kuulumattoman geniuksen tiliin, joka ottaa hänet valtoihinsa. Sillä tahto ja sen vartijana toimiva äly, joka alkuperästään irtaantuneena ja luonnollisesta tehtävästään poiketen palvella tahtoa seuraa omia päämääriään, ovat erottautuneet toisistaan älyn toimiessa luonnonvastaisesti omin päin, neron todellisen vakavuuden kohdistuessa persoonallisen sijasta objektiiviseen, jättäen tahdon pulaan sopimattomaan aikaan myös silloin, kun tahto jälleen kutsuu sitä herruuteensa.

Lue lisää

Kuuntelin Bachin sijasta vaihteeksi Mozartin suurta c molli messua eräänä päivänä ja on myönnettävä, että Hildesheimer on oikeassa, kun hän nimittää esimerkkinä joidenkin muiden säveltäjän kirkkomusiikkiteosten jaksojen joukossa Qui tollis osaa henkeäsalpaavaksi jaksoksi ja minäkin saatoin tuntea sitä kuunnellessa jonkinlaisen syvän tragiikan sielun puhdistavana vaikutuksena.

En ole milloinkaan rakastellut kenenkään naisen kanssa, joskaan en myöskään miehenkään, joten en osaa sanoa alkuperäiseen aiheeseen liittyen ja vain näköaistimuksen muodossa ilmiötä edustavista optisista illuusioista mitään muuta kuin, että ne eivät kosketa olemusta sinänsä, vaan kuuluvat pelkästään mielteeseen, ja aistimus orgaanisena toimintona on sälytetty niin lukuisin subjektiivisin ehdoin, että se on kokonaan subjektiivinen syvän on objektiivisen tiedon sijaan, joka edellyttää puhtaan havainnon omaavan ja älyltään objektiiviseksi tulleen neron havainto-ja käsityskyvylle ominaista älyn ylimäärä maailman olemuksen käsittämiseen ja ilmaisemiseen havainnollista aivotietoa edustavin aidoin hengentuottein, ilmiömaailman väikkyessä neron objektiivisessa käsityksessä kontemplaation objektina, tunkien tahtomisen ulos tajunnasta, kun optisissa illuusioissa tieto rajoittuu vain suhteisiin ja on vain pelkkä mielle tiedoitsevan subjektin älyssä, jonka tieto ei voi tulla objektiiviseksi älyn vajaa-tai määrän vuoksi josta johtuen se on antautunut vain tahdon palvelukseen pelkkiä olioiden välisiä tahdon harrastuksen tiedoitessaan, eikä maailman kirkkaana kuvastimena , Schopenhaueria siteeraten.

Anonyymi kirjoitti:

En ole milloinkaan rakastellut kenenkään naisen kanssa, joskaan en myöskään miehenkään, joten en osaa sanoa alkuperäiseen aiheeseen liittyen ja vain näköaistimuksen muodossa ilmiötä edustavista optisista illuusioista mitään muuta kuin, että ne eivät kosketa olemusta sinänsä, vaan kuuluvat pelkästään mielteeseen, ja aistimus orgaanisena toimintona on sälytetty niin lukuisin subjektiivisin ehdoin, että se on kokonaan subjektiivinen syvän on objektiivisen tiedon sijaan, joka edellyttää puhtaan havainnon omaavan ja älyltään objektiiviseksi tulleen neron havainto-ja käsityskyvylle ominaista älyn ylimäärä maailman olemuksen käsittämiseen ja ilmaisemiseen havainnollista aivotietoa edustavin aidoin hengentuottein, ilmiömaailman väikkyessä neron objektiivisessa käsityksessä kontemplaation objektina, tunkien tahtomisen ulos tajunnasta, kun optisissa illuusioissa tieto rajoittuu vain suhteisiin ja on vain pelkkä mielle tiedoitsevan subjektin älyssä, jonka tieto ei voi tulla objektiiviseksi älyn vajaa-tai määrän vuoksi josta johtuen se on antautunut vain tahdon palvelukseen pelkkiä olioiden välisiä tahdon harrastuksen tiedoitessaan, eikä maailman kirkkaana kuvastimena , Schopenhaueria siteeraten.

Lue lisää

Pari sanaa jäi puuttumaan. älyn täysimäärä ja olioiden välisiä suhteita.

Anonyymi kirjoitti:

Pari sanaa jäi puuttumaan. älyn täysimäärä ja olioiden välisiä suhteita.

Ja muutama pilkku ja pistekin voisi olla satua jakamassa.

Anonyymi kirjoitti:

Ja muutama pilkku ja pistekin voisi olla satua jakamassa.

Sehän on Schopenhauerin nerollista filosofiaa, tosin hieman improvisatorisesti yhdistettyine lauseineen, mutta joista löytyy yhtymäkohta Schopenhauerin teorioihin neroudesta ja jotka muodostavat saumattoman kokonaisuuden. En ehtinyt kiireessä laittaa kaikkia välimerkkejä. Ei se ole tarua, vaan esitys neron epänormaalisti kasvaneesta tietotavasta, joka, toisin kuin meillä normaaliälyisillä, on puhdas tahtomisesta suhteineen. Persoonallisen älyn antautuessa yksilön palvelukseen valaisten hänen tietään, kun neron äly antautuu koko ihmiskunnan palvelukseen auringon
kaltaisella älyn ylimäärällä, joka ilmaisee maailman syvimmän olemuksen hengentuotteissa. Nerous on sitä, että äly on kehittynyt paljon voimakkaammin mitä tahdon palveleminen edellyttää, jota vasten se alun perin on syntynyt.

Anonyymi kirjoitti:

Ja muutama pilkku ja pistekin voisi olla satua jakamassa.

Nerous edellyttää Schopenhauerin mukaan jostain syystä myös intohimoista luonnetta ja tahtomisen kiihkeyttä, kun hänen mukaansa flegmaattinen nero on mahdottomuus, mutta kuitenkin samaan aikaan nero on sittenkin kiihkeydestään huolimatta tietotavaltaan puhdas kaikesta tahtomisesta suhteineen, ja neroudessa vallitsee tiedoitsemisen valta asema tahtomiseen nähden sen sijaan, että siinä näkyisi älyn ankara sitoutuminen luonnonmukaisesti ja alkuperäisen älyn tehtävän mukaan vaikuttimien välittäjänä tahdon palvelukseen vain olioiden välisiä suhteita tiedoiten, olioiden objektiivisen olemuksen ja olemuksen sinänsä omaksumisen sijaan objektiivisessa havainnossa, neron älyn tullessa siis tällä tavoin puhtaasti objektiiviseksi,kun sen sijaan persoonallisella älyllä tieto pysähtyy suhteisiin, neron ollessa tätä vastoin kauttaaltaan puhtaasti tiedoitseva, ja hänen älynsä on sittenkin energisesti toimiva, vaikkei tahto kannusta sitä?

Anonyymi kirjoitti:

Nerous edellyttää Schopenhauerin mukaan jostain syystä myös intohimoista luonnetta ja tahtomisen kiihkeyttä, kun hänen mukaansa flegmaattinen nero on mahdottomuus, mutta kuitenkin samaan aikaan nero on sittenkin kiihkeydestään huolimatta tietotavaltaan puhdas kaikesta tahtomisesta suhteineen, ja neroudessa vallitsee tiedoitsemisen valta asema tahtomiseen nähden sen sijaan, että siinä näkyisi älyn ankara sitoutuminen luonnonmukaisesti ja alkuperäisen älyn tehtävän mukaan vaikuttimien välittäjänä tahdon palvelukseen vain olioiden välisiä suhteita tiedoiten, olioiden objektiivisen olemuksen ja olemuksen sinänsä omaksumisen sijaan objektiivisessa havainnossa, neron älyn tullessa siis tällä tavoin puhtaasti objektiiviseksi,kun sen sijaan persoonallisella älyllä tieto pysähtyy suhteisiin, neron ollessa tätä vastoin kauttaaltaan puhtaasti tiedoitseva, ja hänen älynsä on sittenkin energisesti toimiva, vaikkei tahto kannusta sitä?

Lue lisää

...puhtaasti tiedoitsevako..?

Anonyymi kirjoitti:

...puhtaasti tiedoitsevako..?

Schopenhauerin säkeitä yhdistellen totean, että tahdon palveluksesta luopumisesta seuraa, että nero joka katsoo maailmaan kuin vieraaseen puhtaasti objektiivisella harrastuksella ilman tahdon tarkoitusperiä ja suhteita tahtoon, kykenee käsittämään olioiden puhtaasti objektiivisen olemuksen omaksumalla maailman olioineen objektiivisessa havainnossa sinänsä ja ilmaisemaan sen, siis maailman olemuksen neron puhtaasti objektiiviseksi tulleen älyn luomissa aidoissa hengentuotteissa ja joiden objektiivisuudesta nauttiessamme nautimme siitä puhtaudesta, jolla maailma mielteenä heillä oli erottautunut ja ikään kuin haihtunut pois maailmasta tahtona

Anonyymi kirjoitti:

...puhtaasti tiedoitsevako..?

(Tahtomisesta) puhdas tiedoitseminen tarkoittaa siis sitä, että tahto, joka on älyn juuri, on poissa pelistä ja tullut tungetuksi ja kadonnut pois tajunnasta, jolloin äly tulee puhtaasti objektiiviseksi ja tiedoitsevaksi varsinkin epäsuotuisissa persoonallisissa olosuhteissa, jossa se pääsee helpommin pakenemaan tahtoa, kun suotuisat olosuhteet vaikuttavat päinvastoin.

Anonyymi kirjoitti:

En ole milloinkaan rakastellut kenenkään naisen kanssa, joskaan en myöskään miehenkään, joten en osaa sanoa alkuperäiseen aiheeseen liittyen ja vain näköaistimuksen muodossa ilmiötä edustavista optisista illuusioista mitään muuta kuin, että ne eivät kosketa olemusta sinänsä, vaan kuuluvat pelkästään mielteeseen, ja aistimus orgaanisena toimintona on sälytetty niin lukuisin subjektiivisin ehdoin, että se on kokonaan subjektiivinen syvän on objektiivisen tiedon sijaan, joka edellyttää puhtaan havainnon omaavan ja älyltään objektiiviseksi tulleen neron havainto-ja käsityskyvylle ominaista älyn ylimäärä maailman olemuksen käsittämiseen ja ilmaisemiseen havainnollista aivotietoa edustavin aidoin hengentuottein, ilmiömaailman väikkyessä neron objektiivisessa käsityksessä kontemplaation objektina, tunkien tahtomisen ulos tajunnasta, kun optisissa illuusioissa tieto rajoittuu vain suhteisiin ja on vain pelkkä mielle tiedoitsevan subjektin älyssä, jonka tieto ei voi tulla objektiiviseksi älyn vajaa-tai määrän vuoksi josta johtuen se on antautunut vain tahdon palvelukseen pelkkiä olioiden välisiä tahdon harrastuksen tiedoitessaan, eikä maailman kirkkaana kuvastimena , Schopenhaueria siteeraten.

Lue lisää

"En ole milloinkaan rakastellut kenenkään naisen kanssa, joskaan en myöskään miehenkään"

Kannattaisi ehkä katsoa Woody Allenin elokuva Kaikki mitä aina olet halunnut tietää seksistä mutta et ole uskaltanut kysyä. Tuossa episodi elokuvassahan on aivan ihanan romanttinen rakkaustarina miehen ja lampaan välillä.

Kyllä kirjassa Pessimistin elämänviisaus niitä sanoja käytetään, kuten esim. sanaa tiedoitseminen, mutta se ei ole nykysuomea, ja pitäisi korvata sanalla tiedostaminen, luulen minä.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä kirjassa Pessimistin elämänviisaus niitä sanoja käytetään, kuten esim. sanaa tiedoitseminen, mutta se ei ole nykysuomea, ja pitäisi korvata sanalla tiedostaminen, luulen minä.

Lue lisää

Myös Egon Friedellin kirjoittamassa kulttuurihistoriassa käytetään sanaa tiedoita seuraavassa lauseyhteydessä: Älyllä me tiedoitsemme ja tahdolla me olemme.

Anonyymi kirjoitti:

Myös Egon Friedellin kirjoittamassa kulttuurihistoriassa käytetään sanaa tiedoita seuraavassa lauseyhteydessä: Älyllä me tiedoitsemme ja tahdolla me olemme.

Schopenhauerin mukaan kaikki tuska on lähtöisin tahtomisesta, kun tiedoitseminen, ts. tiedostaminen, on sinänsä tuskatonta ja iloista.

Schopenhauer sanoo, että neron tuotteet eivät ole lähtöisin mielivallasta tai tarkoitusperästä, vaan hän on vaistomaisen välttämättömyyden ohjaama.

Hän sanoo myös että suoranaiset järjettömyydet ovat täysipitoisen uskonnon aineksena.

Suurin osa niistä perustuu sanalliseksi neroksi ja loistavaksi filosofiksi kutsutun Schopenhauerin kirjoituksiin, hänen itsensä todessa kirjoituksissaan neroudesta, että neron suoritus ei ainoastaan ylitä muiden suoritusta vaan se yli se ylittää myös heidän käsityskykynsäkin. Kuinka oikeassa hän olikaan. Kaikki tekstit eivät toki ole siteerattu sellaisenaan suoraan tältä filosofilta ja jota olen vain jäljitellyt välillä aika vapaastikin, mutta niin uskollisesti kuin suinkin, olemalla tietenkin itse vain ihan tavallinen pulliainen, joskin lukenut sellainen.

Aika vaikuttavaa tuo sinun lukeneisuutesi. Minäkin luin pienenä paljon, mutta sitten rupesin kuuntelemaan musiikkia. Ei se lukeneisuus sinänsä ratkaise, vaan kuinka paljon siitä pystyy saamaan ja omaksumaan hengenravintoa itselleen ja jääkö se myös muistiin.

Anonyymi kirjoitti:

Aika vaikuttavaa tuo sinun lukeneisuutesi. Minäkin luin pienenä paljon, mutta sitten rupesin kuuntelemaan musiikkia. Ei se lukeneisuus sinänsä ratkaise, vaan kuinka paljon siitä pystyy saamaan ja omaksumaan hengenravintoa itselleen ja jääkö se myös muistiin.

Lue lisää

"Läpeensä ymmärtäväinen ja erinomainen ihminen, jota tekisi miltei mieli sanoa jopa viisaaksi, on läpikotaisin nerosta poikkeava siinä, että hänen älynsä,( päinvastoin kuin nerolla), säilyttää käytöllisen suuntauksen, tarkoittaen parhaiden keinojen ja päämäärien valitsemista, toimien siis varsin luonnonmukaisesti, eikä salli tuota tahdon ja älyn välisen siteen katkeamista joka on nerouden ehto", kirjoittaa Schopenhauer. Nero on kutsumukselleen palvella tahtoa uskottomaksi tullut äly, mikä on tietenkin luonnonvastaista, luonnotonta ja siksi perin harvinaista.

Anonyymi kirjoitti:

"Läpeensä ymmärtäväinen ja erinomainen ihminen, jota tekisi miltei mieli sanoa jopa viisaaksi, on läpikotaisin nerosta poikkeava siinä, että hänen älynsä,( päinvastoin kuin nerolla), säilyttää käytöllisen suuntauksen, tarkoittaen parhaiden keinojen ja päämäärien valitsemista, toimien siis varsin luonnonmukaisesti, eikä salli tuota tahdon ja älyn välisen siteen katkeamista joka on nerouden ehto", kirjoittaa Schopenhauer. Nero on kutsumukselleen palvella tahtoa uskottomaksi tullut äly, mikä on tietenkin luonnonvastaista, luonnotonta ja siksi perin harvinaista.

Lue lisää

Schopenhauerin mukaan tekojen miehellä äly, jota hänellä on täysimäärä, on lujasti juurtunut tahtoon ja se on alati valppaana ja varuillaan suuntautuneena olosuhteisiin ja niiden vaatimuksiin. Suorittamisensa ollessa kaikissa suhteissa asianmukaista. Kun taas neron äly, joka jättää tahdon pulaan sopimattomaan aikaan, eikä saata olla käsittämättä ympäristöön, josta häntä vertauskuvallisesti kohtaa välitön vaara, seuraa omia päämääriään ja tarkoituksiaan harhaillen jonnekin muualle, pysymättä tahdon vartija ja johtajana. Mutta kyeten käsittämään maailman puhtaasti objektiivisesti ja ilmaisemaan maailman olemuksen auringon kaltaisella älyn ylimäärällään aidoissa hengentuotteissa, johon muut eivät kykene saatikka edes tajua niitä.

Anonyymi kirjoitti:

Schopenhauerin mukaan tekojen miehellä äly, jota hänellä on täysimäärä, on lujasti juurtunut tahtoon ja se on alati valppaana ja varuillaan suuntautuneena olosuhteisiin ja niiden vaatimuksiin. Suorittamisensa ollessa kaikissa suhteissa asianmukaista. Kun taas neron äly, joka jättää tahdon pulaan sopimattomaan aikaan, eikä saata olla käsittämättä ympäristöön, josta häntä vertauskuvallisesti kohtaa välitön vaara, seuraa omia päämääriään ja tarkoituksiaan harhaillen jonnekin muualle, pysymättä tahdon vartija ja johtajana. Mutta kyeten käsittämään maailman puhtaasti objektiivisesti ja ilmaisemaan maailman olemuksen auringon kaltaisella älyn ylimäärällään aidoissa hengentuotteissa, johon muut eivät kykene saatikka edes tajua niitä.

Lue lisää

Mozart teki todella valtavan vaikutuksen minuun 16 vuotiaana tunkiessaan tahtomisen ulos tajunnastani ja nivustaipeiden valtimoiden jyskyttäessä kiivaasti, ollessani keholtani siitä huolimatta täysin levollisessa ja syvässä transsitilassa, jossa kylvin autuaassa itseunhossa, ja jossa en enää edes tajunnut kuulevani mitään musiikkia, puhtaan mielteen alueelle heijastuneiden älyn mukaisten tahdon liikkeiden vastineiden tunkiessa siten myös kuulohavainnon ulos tajunnasta ja kokiessani tiedoitsemisen puhtaana subjektina sen saman minkä säveltäjänero luomisaktissa oli kokenut häikäsevän kirkkaan valopallon väikkyessä tajunnassani ja kylmien hikikarpalojen valuessa ruumistani pitkin, jota suurempaa katharsista ja autuutta ei mistään muusta voi saada Mozartin ilmaistessa musiikissaan maailman eli sävelteoksen syvimmän poltteisella hengenpalolla valon ja rakkauden hengen atmosfäärissä.

Tohdin epäillä, ettei mikään tahdon tarkoitusperiä palveleva ja suhteina tahtoon ilmenevä abstrakti uskonnollista sfääriä edustava idea tai abstraktio, jota haluamme intressiemme vuoksi kutsua tällä johonkin kaikkivaltiaaseen ja kaikkivoipaiseen maailmankaikkeuden luojaan assosiaatioita herättävällä epämääräisellä ja tyhjistä äänteistä rakentuvalla ja syvempiä loogisen syntaksin sääntöjä loukkaavalla nimityksellä, kuten esim. jumala, voisi milloinkaan vastata tai olla mitenkään edes verrattavissa vain suhteita tahtoon tiedostavan ja niihin täysin pysähtyvän tahdon palvelukseen juurtuneen miellekyvyn subjektiivisessa käsityksessään eksistoivien ja tahdon tarkoitusperiä palvelevien intressien nojalla sen älyn suoritus-että käsityskyvyn ylittävien älyltään objektiiviseksi tulleiden luovien nerojen aidoissa hengentuotteissaan ilmaisemia korkeimpia totuuksia, korkeimmanasteisina psykofyysisinä tiloina vain pelkkänä jonkinlaisena epämääräisenä, ja hauraana mielikuvana tajunnassa häilyvän käsitteen sijasta, joka ei kosketa olemuksiamme sinänsä vaan on pelkkä mielle tiedoitsevan subjektin älyssä.

Mozartin absoluuttinen musiikki on täysin ajatonta ja ikuista säveltaidetta, jota aika ei ole nakertanut. Mozart lienee säveltäjistä Beethovenin ja miksei Schubertin, Haydnin ja Bachinkin ohella lähimpänä jumalaksi mielletyn taruolennon luomisvoimaa, mutta jonka luomisakti ei jäänyt vain epäorgaanisen ja orgaanisen aineen luomisen tasolle, kuten sepitetyssä tarinassa maailman luomisessa. Sillä joissakin suotuisissa olosuhteissa luonnonlakien vaikutuksesta on syntynyt orgaanisia yhdisteitä, joista elämä maapallolla on saanut alkunsa. Mozart puolestaan kykeni ilmaisemaan musiikissaan oliojärjestyksessä korkeimmalla olevan ihmisolennon ylevimpiä kokonaisvaltaisia tunteita ja nimenomaan henkisfyysisiä tiloja sitä täydellisemmin ja vaikuttavammin, mitä suuremman kypsyyden hän säveltäjänä saavutti, mutta joihin samaistuminen ja sävelten takana piilevän metafyysisen olemuksen saavuttaminen on äärimmäisen vaativan keskittymisprosessin tulosta tai sitten se tapahtuu kuin itsestään, edustaessaan ihmiskunnan korkeimpia saavutuksia kaikkien taiteiden alalla.

Anonyymi kirjoitti:

Mozartin absoluuttinen musiikki on täysin ajatonta ja ikuista säveltaidetta, jota aika ei ole nakertanut. Mozart lienee säveltäjistä Beethovenin ja miksei Schubertin, Haydnin ja Bachinkin ohella lähimpänä jumalaksi mielletyn taruolennon luomisvoimaa, mutta jonka luomisakti ei jäänyt vain epäorgaanisen ja orgaanisen aineen luomisen tasolle, kuten sepitetyssä tarinassa maailman luomisessa. Sillä joissakin suotuisissa olosuhteissa luonnonlakien vaikutuksesta on syntynyt orgaanisia yhdisteitä, joista elämä maapallolla on saanut alkunsa. Mozart puolestaan kykeni ilmaisemaan musiikissaan oliojärjestyksessä korkeimmalla olevan ihmisolennon ylevimpiä kokonaisvaltaisia tunteita ja nimenomaan henkisfyysisiä tiloja sitä täydellisemmin ja vaikuttavammin, mitä suuremman kypsyyden hän säveltäjänä saavutti, mutta joihin samaistuminen ja sävelten takana piilevän metafyysisen olemuksen saavuttaminen on äärimmäisen vaativan keskittymisprosessin tulosta tai sitten se tapahtuu kuin itsestään, edustaessaan ihmiskunnan korkeimpia saavutuksia kaikkien taiteiden alalla.

Lue lisää

Vaikka vain kerran olen ateistista vakaumustani vastoin todella suunnattomaksi harmikseni luullut mukamas tiedostaneeni jonkun jumalolennon läsnäolon uskomattoman syvästi ja kokonaisvaltaisesti musiikkiin eläytyen, johon en enää kuunaan kykenisi, niin olen minä kokenut lukiota käytyäni mm. erään todella ihmeellisen ja mystisen Mozart elämyksen auditoriossa, jossa 3. viulukonserton hitaan osan soidessa tapahtui ihmeitä ja muistaessani sen kuin eilisen päivän, musiikin johdattaessa jonkinlaiseen korkeampaan ja puhtaasti tiedostavaan henkiseen tajunnantilaan, jossa muistan katsoneeni maailmaan kuin vieraaseen puhtaasti objektiivisella harrastuksella ja juuri päättyneen aamunhartauksen jälkeen penkkiriviä alemmalla istuneiden ja juuri poistumassa olleiden koululaisten hymyilevät ja tekisi mieli sanoa jonkinlaisesta heidän keskinäisestään lapsellisesta pilailunhalusta kielivät virnuilevat kasvot, joita katselin hämmästyneenä etten kyennyt samaistumaan heidän keskinäiseen olettavaan kepposteluun ja musiikin tuottaman syvän ja objektiivisen vakavuuden vallassa, ollessani tiedostamiseltani täysin puhdas suhteineen, ikään kuin jostakin korkeammasta ja tahtomisesta suhteineen puhtaasta tietoisuudentilasta heidän puuhiaan tarkkaillen, ilman mitään intressejä niihin tai edes oikeasti tajuamatta puhtaasti objektiivisen käsityskyvyn omaavana ja muistan talsineeni täydellisen ja ylimaallisen lumontunteen vallassa raput ylös ja pihalle olematta oma subjektiivisen minän omaava tiedostava subjekti, vaan tiedoitsemisen puhdas subjekti, jolla tämän musiikin tuottama elämys oli tunkenut tahdon ulos tajunnasta ja vielä jalkakäytällä kävellessäni ajan ja osittain paikan taju olivat kadonneet tajunnastani ja muistan hämmästelleeni tiellä ajavien autojen jotenkin hidasta nopeutta ajan tajun lakatessa, mutta sitten välitunnin aikana olin taas oma subjektiivinen minuus ja tiedoiten suhteita tahtoon ja jalat maassa tuon hetken leiujumisen jälkeen Mozartin taivaallisten sulosävelien jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka vain kerran olen ateistista vakaumustani vastoin todella suunnattomaksi harmikseni luullut mukamas tiedostaneeni jonkun jumalolennon läsnäolon uskomattoman syvästi ja kokonaisvaltaisesti musiikkiin eläytyen, johon en enää kuunaan kykenisi, niin olen minä kokenut lukiota käytyäni mm. erään todella ihmeellisen ja mystisen Mozart elämyksen auditoriossa, jossa 3. viulukonserton hitaan osan soidessa tapahtui ihmeitä ja muistaessani sen kuin eilisen päivän, musiikin johdattaessa jonkinlaiseen korkeampaan ja puhtaasti tiedostavaan henkiseen tajunnantilaan, jossa muistan katsoneeni maailmaan kuin vieraaseen puhtaasti objektiivisella harrastuksella ja juuri päättyneen aamunhartauksen jälkeen penkkiriviä alemmalla istuneiden ja juuri poistumassa olleiden koululaisten hymyilevät ja tekisi mieli sanoa jonkinlaisesta heidän keskinäisestään lapsellisesta pilailunhalusta kielivät virnuilevat kasvot, joita katselin hämmästyneenä etten kyennyt samaistumaan heidän keskinäiseen olettavaan kepposteluun ja musiikin tuottaman syvän ja objektiivisen vakavuuden vallassa, ollessani tiedostamiseltani täysin puhdas suhteineen, ikään kuin jostakin korkeammasta ja tahtomisesta suhteineen puhtaasta tietoisuudentilasta heidän puuhiaan tarkkaillen, ilman mitään intressejä niihin tai edes oikeasti tajuamatta puhtaasti objektiivisen käsityskyvyn omaavana ja muistan talsineeni täydellisen ja ylimaallisen lumontunteen vallassa raput ylös ja pihalle olematta oma subjektiivisen minän omaava tiedostava subjekti, vaan tiedoitsemisen puhdas subjekti, jolla tämän musiikin tuottama elämys oli tunkenut tahdon ulos tajunnasta ja vielä jalkakäytällä kävellessäni ajan ja osittain paikan taju olivat kadonneet tajunnastani ja muistan hämmästelleeni tiellä ajavien autojen jotenkin hidasta nopeutta ajan tajun lakatessa, mutta sitten välitunnin aikana olin taas oma subjektiivinen minuus ja tiedoiten suhteita tahtoon ja jalat maassa tuon hetken leiujumisen jälkeen Mozartin taivaallisten sulosävelien jälkeen.

Lue lisää

Onko ajatuksena päästä ennätysten kirjaan lauseen pituudella?

Anonyymi kirjoitti:

Onko ajatuksena päästä ennätysten kirjaan lauseen pituudella?

Se ei ollut ideana, vaan kuvata musiikin herättämiä tuntemuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka vain kerran olen ateistista vakaumustani vastoin todella suunnattomaksi harmikseni luullut mukamas tiedostaneeni jonkun jumalolennon läsnäolon uskomattoman syvästi ja kokonaisvaltaisesti musiikkiin eläytyen, johon en enää kuunaan kykenisi, niin olen minä kokenut lukiota käytyäni mm. erään todella ihmeellisen ja mystisen Mozart elämyksen auditoriossa, jossa 3. viulukonserton hitaan osan soidessa tapahtui ihmeitä ja muistaessani sen kuin eilisen päivän, musiikin johdattaessa jonkinlaiseen korkeampaan ja puhtaasti tiedostavaan henkiseen tajunnantilaan, jossa muistan katsoneeni maailmaan kuin vieraaseen puhtaasti objektiivisella harrastuksella ja juuri päättyneen aamunhartauksen jälkeen penkkiriviä alemmalla istuneiden ja juuri poistumassa olleiden koululaisten hymyilevät ja tekisi mieli sanoa jonkinlaisesta heidän keskinäisestään lapsellisesta pilailunhalusta kielivät virnuilevat kasvot, joita katselin hämmästyneenä etten kyennyt samaistumaan heidän keskinäiseen olettavaan kepposteluun ja musiikin tuottaman syvän ja objektiivisen vakavuuden vallassa, ollessani tiedostamiseltani täysin puhdas suhteineen, ikään kuin jostakin korkeammasta ja tahtomisesta suhteineen puhtaasta tietoisuudentilasta heidän puuhiaan tarkkaillen, ilman mitään intressejä niihin tai edes oikeasti tajuamatta puhtaasti objektiivisen käsityskyvyn omaavana ja muistan talsineeni täydellisen ja ylimaallisen lumontunteen vallassa raput ylös ja pihalle olematta oma subjektiivisen minän omaava tiedostava subjekti, vaan tiedoitsemisen puhdas subjekti, jolla tämän musiikin tuottama elämys oli tunkenut tahdon ulos tajunnasta ja vielä jalkakäytällä kävellessäni ajan ja osittain paikan taju olivat kadonneet tajunnastani ja muistan hämmästelleeni tiellä ajavien autojen jotenkin hidasta nopeutta ajan tajun lakatessa, mutta sitten välitunnin aikana olin taas oma subjektiivinen minuus ja tiedoiten suhteita tahtoon ja jalat maassa tuon hetken leiujumisen jälkeen Mozartin taivaallisten sulosävelien jälkeen.

Lue lisää

hienoa kommentointia .
Hienoa tarinan vientiä ja asiaa.

kommentoija Juha pohjola(metsänmies-erakko)

kokeileppa aloittaa uuvelleen klassisen musan kuuntelu mutta älä kuuntele semmosta mikä on väsyttävää sulle että voisin antaa tässä vinkkejä mikä klassinen musa vois innostaa sua.

1.Anton vivaldi (hänen italialaisen klassiselle musalle ominaiset nopeat vivahteikkaat tempojuoksutukset ja isot koukut voi helliä sua kun oot rokkimusan ystävä)

2.Verdi(toinen italosäveltäjä joka suosi aikoinaan myös nopeita tempojuttuja ja isoja melodiakoukkuja joskin pienenä erona vivaldiin siinä että verdi veti vielä suoraviivaisemman yksinkertaisempaa linjaa)

3.Rossini(kolomas italosäveltäjä joka myös suunnilleen sammaa rattaa kuin nuo edelliset)

4.Tchaikovskyn pähkinänsärkijä -teos joka voi kiinnostaa sua erittäin paljon!

5.Mussorsgy(nimihirviö eli siis mahdotonta kirijoittaa oikein hänen nimi eli kysseessä venäläissäveltäjä jonka klassinen musa on siitä erikooista ettei aina tiedä mitä seuraavaksi tulee eli yllättää yllättävillä käännöksillä eli varsin poukkoilevaa)

6.Pianoklassista esittävä fanny mendelssohn (kaunista on!)

7.Clara Schumann(pianolla esittää klassista musataidettansa joka ei ainakaan minua laita nukkumahan!)

8.erkki melartinin häämarssi(hänen ehkä tunnetuin teos)

kommentoija juha pohjola(erakko-metsänmies)

Anonyymi kirjoitti:

kokeileppa aloittaa uuvelleen klassisen musan kuuntelu mutta älä kuuntele semmosta mikä on väsyttävää sulle että voisin antaa tässä vinkkejä mikä klassinen musa vois innostaa sua.

1.Anton vivaldi (hänen italialaisen klassiselle musalle ominaiset nopeat vivahteikkaat tempojuoksutukset ja isot koukut voi helliä sua kun oot rokkimusan ystävä)

2.Verdi(toinen italosäveltäjä joka suosi aikoinaan myös nopeita tempojuttuja ja isoja melodiakoukkuja joskin pienenä erona vivaldiin siinä että verdi veti vielä suoraviivaisemman yksinkertaisempaa linjaa)

3.Rossini(kolomas italosäveltäjä joka myös suunnilleen sammaa rattaa kuin nuo edelliset)

4.Tchaikovskyn pähkinänsärkijä -teos joka voi kiinnostaa sua erittäin paljon!

5.Mussorsgy(nimihirviö eli siis mahdotonta kirijoittaa oikein hänen nimi eli kysseessä venäläissäveltäjä jonka klassinen musa on siitä erikooista ettei aina tiedä mitä seuraavaksi tulee eli yllättää yllättävillä käännöksillä eli varsin poukkoilevaa)

6.Pianoklassista esittävä fanny mendelssohn (kaunista on!)

7.Clara Schumann(pianolla esittää klassista musataidettansa joka ei ainakaan minua laita nukkumahan!)

8.erkki melartinin häämarssi(hänen ehkä tunnetuin teos)

kommentoija juha pohjola(erakko-metsänmies)

Lue lisää

Kyllä kuuntelen mieluummin suomi musaa, kuten Gräsbeckiä.

Anonyymi kirjoitti:

hienoa kommentointia .
Hienoa tarinan vientiä ja asiaa.

kommentoija Juha pohjola(metsänmies-erakko)

Kiitokset näistä ylistävistä sanoistasi. Olen imarreltu.

Anonyymi kirjoitti:

hienoa kommentointia .
Hienoa tarinan vientiä ja asiaa.

kommentoija Juha pohjola(metsänmies-erakko)

Muistan äkkiseltään sen fiktiivisen jakson Mozart kirjasta liikuttuen siitä itse kyyneliin, kun kuumeinen Mozart muisteli tai näki itsensä jälleen nuorena poikana, joka juoksi Salzburgin kapeilla kujilla ja kuuli Salzachin joen veden solinan ja kyyneleet virtasivat hänen kuumille kasvoilleen tjsp. Tämän jälkeen ryhdyin kuuntelemaan rakastamaani Mozartin tunnelmiltaan valoisaa pianokonserttoa ja koin valon ja rakkauden hengen tulvivan tajuntaani tuottaen kirjan lukemiseen nähden täysin päinvastaisen ja ylevyydessään vaikuttavan ja voimakkaan emotionaalisen reaktion ja henkisfyysisen tilan, joka sai olotilani kirkastumaan ja kokemaan katharsiksen. Mozartin tarinasta johtunut suru muuttui valon ja autuaallisen rakkauden tunteen henkistyneeksi olotilaksi johtaen transsiin.

Liikuttuminen kyyneliin on kyllä hyvin subjektiivinen, ja henkilökohtainen tunnereaktio, jossa ei oman itsensä ja omien subjektiivisten tunteidensa liikuttuessa ole mahdollista tajuta ja päästä osalliseksi luovien ja älyn ylimäärän omaavien nerojen hengentuotteiden objektiivisuudesta siten, että Schopenhauerin sanoin ihmisen persoonaan kuulumaton nerokkuus alkaisi toimia ja ottaisi valtoihinsa ja joka omien subjektiivisten tuntemuksien sijasta, jotka ovat vain osa omaa subjektiivista minuuttamme, tuleekin ulkopuoleltamme ja alkaa vaikuttaa.

Muistan v. 1980 alusta miten ällistyttävästä ja jännittävästä tapahtumasta oli kyse ja jota Eduard Mörike kuvailee siten, että ihminen sekä toivoo, mutta sen lisäksi jollakin tavoin myös pelkää sitä, kun se ihme tapahtuu, kun hänet nostetaan pois tavanomaisesta minästä, ts. tahto katoaa tajunnasta. Se oli hurja ja kiehtova kokemus ihan fyysisestikin kehossa. Mörike puhuu kirjassaan ikään kuin äärettömyydestä, joka täyttää rinnan, kuin tahtoisi laajentaa sitä ja riistää sielun pois. Muistaakseni koin rintani jollain tavoin kaareutuvan ja kohoavan Mozartin luovan neron älyn energian ottaessa valtoihinsa ja kuin jonkin mystisen voiman alkaessa vaikuttaa itsestä ja omista intentioista riippumatta. Siten nerouden tuotteet voivat vaikuttaa herkkään ja musikaaliseen ihmiseen.

Tämän jälkeen on mahdollista kokea tahtomisesta puhtaan mielteen alueelle heijastuneena sen valtavan ja teokseen valetun objektivoidun tunteenpalon, joka nerolla väikkyy objektiivisessa käsityksessään kontemplaation esineenä, kun hänen älystään on tullut mitä suurimassa puhtaudessaan, siis objektiivisuudessaan, tahdon kadottua tajunnasta, maailman tai tahdonliikkeiden kirkas kuvastin, jolloin hän on kykenevä ilmaisemaan kaikki hengenvoimansa tiettyyn pisteeseen kohdistaessaan niiden ytimen korkeimmanasteisina henkisfyysisinä tiloina, mitä objektiivisemmasta ja suuremmasta nerosta on kyse.

Anonyymi kirjoitti:

Muistan äkkiseltään sen fiktiivisen jakson Mozart kirjasta liikuttuen siitä itse kyyneliin, kun kuumeinen Mozart muisteli tai näki itsensä jälleen nuorena poikana, joka juoksi Salzburgin kapeilla kujilla ja kuuli Salzachin joen veden solinan ja kyyneleet virtasivat hänen kuumille kasvoilleen tjsp. Tämän jälkeen ryhdyin kuuntelemaan rakastamaani Mozartin tunnelmiltaan valoisaa pianokonserttoa ja koin valon ja rakkauden hengen tulvivan tajuntaani tuottaen kirjan lukemiseen nähden täysin päinvastaisen ja ylevyydessään vaikuttavan ja voimakkaan emotionaalisen reaktion ja henkisfyysisen tilan, joka sai olotilani kirkastumaan ja kokemaan katharsiksen. Mozartin tarinasta johtunut suru muuttui valon ja autuaallisen rakkauden tunteen henkistyneeksi olotilaksi johtaen transsiin.

Liikuttuminen kyyneliin on kyllä hyvin subjektiivinen, ja henkilökohtainen tunnereaktio, jossa ei oman itsensä ja omien subjektiivisten tunteidensa liikuttuessa ole mahdollista tajuta ja päästä osalliseksi luovien ja älyn ylimäärän omaavien nerojen hengentuotteiden objektiivisuudesta siten, että Schopenhauerin sanoin ihmisen persoonaan kuulumaton nerokkuus alkaisi toimia ja ottaisi valtoihinsa ja joka omien subjektiivisten tuntemuksien sijasta, jotka ovat vain osa omaa subjektiivista minuuttamme, tuleekin ulkopuoleltamme ja alkaa vaikuttaa.

Muistan v. 1980 alusta miten ällistyttävästä ja jännittävästä tapahtumasta oli kyse ja jota Eduard Mörike kuvailee siten, että ihminen sekä toivoo, mutta sen lisäksi jollakin tavoin myös pelkää sitä, kun se ihme tapahtuu, kun hänet nostetaan pois tavanomaisesta minästä, ts. tahto katoaa tajunnasta. Se oli hurja ja kiehtova kokemus ihan fyysisestikin kehossa. Mörike puhuu kirjassaan ikään kuin äärettömyydestä, joka täyttää rinnan, kuin tahtoisi laajentaa sitä ja riistää sielun pois. Muistaakseni koin rintani jollain tavoin kaareutuvan ja kohoavan Mozartin luovan neron älyn energian ottaessa valtoihinsa ja kuin jonkin mystisen voiman alkaessa vaikuttaa itsestä ja omista intentioista riippumatta. Siten nerouden tuotteet voivat vaikuttaa herkkään ja musikaaliseen ihmiseen.

Tämän jälkeen on mahdollista kokea tahtomisesta puhtaan mielteen alueelle heijastuneena sen valtavan ja teokseen valetun objektivoidun tunteenpalon, joka nerolla väikkyy objektiivisessa käsityksessään kontemplaation esineenä, kun hänen älystään on tullut mitä suurimassa puhtaudessaan, siis objektiivisuudessaan, tahdon kadottua tajunnasta, maailman tai tahdonliikkeiden kirkas kuvastin, jolloin hän on kykenevä ilmaisemaan kaikki hengenvoimansa tiettyyn pisteeseen kohdistaessaan niiden ytimen korkeimmanasteisina henkisfyysisinä tiloina, mitä objektiivisemmasta ja suuremmasta nerosta on kyse.

Lue lisää

luin ison jutun mozartista ja itseasiassa mä helkkari vie kuules samaistun ihan täysin kokonaan hänen persoonaan koska tunnistin siitä itseni eli kyky siihen että tunnetasolla samanlaiset tunnetasot minulla kuin Mozartilla eli elää vahvasti tunteella että tuntee syvästi asiat , kaikki herkät jutut niinku tiiät sä ja paljon muutakin samaa eli taipumusta olla omissa oloissa .

Ja mikä musiikillinen lahjakkuus mozart , en siis minä. Mozartin kyky koskettaa koko maailman ihmisiä ! Harva pystyä siihe niin mittavan laajalla tasolla. Ei ehkä beethovenikaan pystyny koskettaan niin kuten Mozartti mut toisaatla beethovvenin vahvuudet oli muualla eli kyvyssä tehdä hallittuja kokonaisuuksia ja pieniä irtiottoja koukeroineen. Mozartti osasi myös tehdä näyttäviä ja älykkäitä kokonaisuuksia hyvällä harmonialla ja linjakkuudella mutta ennen kaikkea mozart on minulle hittikone ja syvien tunteiden tulkki.

kommentoija Juha pohjola(metsänmies-erakko)

Anonyymi kirjoitti:

luin ison jutun mozartista ja itseasiassa mä helkkari vie kuules samaistun ihan täysin kokonaan hänen persoonaan koska tunnistin siitä itseni eli kyky siihen että tunnetasolla samanlaiset tunnetasot minulla kuin Mozartilla eli elää vahvasti tunteella että tuntee syvästi asiat , kaikki herkät jutut niinku tiiät sä ja paljon muutakin samaa eli taipumusta olla omissa oloissa .

Ja mikä musiikillinen lahjakkuus mozart , en siis minä. Mozartin kyky koskettaa koko maailman ihmisiä ! Harva pystyä siihe niin mittavan laajalla tasolla. Ei ehkä beethovenikaan pystyny koskettaan niin kuten Mozartti mut toisaatla beethovvenin vahvuudet oli muualla eli kyvyssä tehdä hallittuja kokonaisuuksia ja pieniä irtiottoja koukeroineen. Mozartti osasi myös tehdä näyttäviä ja älykkäitä kokonaisuuksia hyvällä harmonialla ja linjakkuudella mutta ennen kaikkea mozart on minulle hittikone ja syvien tunteiden tulkki.

kommentoija Juha pohjola(metsänmies-erakko)

Lue lisää

Mozart on ihmisenä ikuinen arvoitus, jota lähemmäs emme pääse milloinkaan, ja vaikka hänestä on säilynyt tuhatmäärin todisteita, hän haihtuu ulottumattomiin ja menee mielikuvituksemme suurena luovana henkenä, jota emme pysty kuvittelemaan missään aktiivisessa toiminnossa, ja joka oli niin paljon aikalaisten yläpuolella, mutta kommunikoiden heidän kanssaan ja heihin näennäisesti kuuluen, mutta nero ei helposti löydä vertaistaan, sillä muilla on yhtä vähän iloa hänestä ja hänen painostavasta etevämmyydestään, kuin hänellä heistä.

Anonyymi kirjoitti:

Mozart on ihmisenä ikuinen arvoitus, jota lähemmäs emme pääse milloinkaan, ja vaikka hänestä on säilynyt tuhatmäärin todisteita, hän haihtuu ulottumattomiin ja menee mielikuvituksemme suurena luovana henkenä, jota emme pysty kuvittelemaan missään aktiivisessa toiminnossa, ja joka oli niin paljon aikalaisten yläpuolella, mutta kommunikoiden heidän kanssaan ja heihin näennäisesti kuuluen, mutta nero ei helposti löydä vertaistaan, sillä muilla on yhtä vähän iloa hänestä ja hänen painostavasta etevämmyydestään, kuin hänellä heistä.

Lue lisää

sama juttu minun kohdalla että olen ikuinen arvoitus että samaistun Mozartiin.

rock-muusikko&lauluntekijä Juice leskinen oli hieman samanlainen persoona.

Ainakin juicelta löydettiin myöhemmällä iällä aspergerin syndrooma. Epäilen että mozartilla oli myös asperger ja epäilen että minulla on myös.

kommentoija Juha pohjola(yksinäinen sielu)

Anonyymi kirjoitti:

Mozart on ihmisenä ikuinen arvoitus, jota lähemmäs emme pääse milloinkaan, ja vaikka hänestä on säilynyt tuhatmäärin todisteita, hän haihtuu ulottumattomiin ja menee mielikuvituksemme suurena luovana henkenä, jota emme pysty kuvittelemaan missään aktiivisessa toiminnossa, ja joka oli niin paljon aikalaisten yläpuolella, mutta kommunikoiden heidän kanssaan ja heihin näennäisesti kuuluen, mutta nero ei helposti löydä vertaistaan, sillä muilla on yhtä vähän iloa hänestä ja hänen painostavasta etevämmyydestään, kuin hänellä heistä.

Lue lisää

mutta siis sanoin itsekin äsken mozartti ikuinen arvoitus kuten minä (pahoittelut ei liity topic minuun mutta mainitsin vain kun tuo mozartin persoona alko kiehtoa enemmän tutustuttuaan siihen analyyttisemmin ja tarkemmin ja tunsin voimakasta samaistumista) niin vedänpä sanojani takaisin eli en halua käyttää sanaa ikuinen arvoitus.

Mozartista käytettiin aivan liian paljon tuota sanaa mikä kertoo lähinnä tietämättömyydestä hänen kaltaisia ihmisiä kohtaan. Nimittäin harvoin sosiaalisia ihmisiä sanotaan ikuisiksi arvoituksiksi mutta se on varmaa niin että epäsosiaalisempia sanotaan heti semmosiksi että se kertoo vain tietämättömyydestä kun tota pointtia esim mozartista alakaa pohtia syväanalyyttisemmin.

Hän keräsi varmaan luovaa energiaa musaansa olemalla omissa oloissaan ja eli voimakasta tunne-elämää että mä luin jotain että ihmiset ei koskaan nähneet ulkoisesti hänessä tunteita niin paljoa vaan vakava olemus mut ne jotka tunti hänet, sanoivat että hän eli voimakkain tuntein.

Toinen säveltäjä Tchaikovsky eli myös omissa oloissaan ja eli voimakkain tuntein. JHänessä myös ulkoisesti näkyi tunne-elämän voimakkuus joka konkretisoitui alkoholismina tietääkseni että jhänellä oli kovia juomiskausiakin ja masennustakin tais olla.

Sitten oli beethoven joka oli omissa oloissaan ehkä jopa mozarttia vieläkin enemmän ja hän oli semmoen ettei tullut toimeen monienkaan kanssa.

palaan vielä termiin "ikuinen arvoitus " jota oon pohtinut suurella innokkuudella että kyllä siihen liittyy tiettyjä vanhakantaisia psykologisia, hieman harhakäsitteisiä juttuja jotka muokanneet ihmisten ajatuskulkua että toi on hieman outo kun toi on yksin omissa oloissaan eikä puhu ja niin vakava ja outo.


kommentoija Juha pohjola(steelesman10)

Anonyymi kirjoitti:

Mozart on ihmisenä ikuinen arvoitus, jota lähemmäs emme pääse milloinkaan, ja vaikka hänestä on säilynyt tuhatmäärin todisteita, hän haihtuu ulottumattomiin ja menee mielikuvituksemme suurena luovana henkenä, jota emme pysty kuvittelemaan missään aktiivisessa toiminnossa, ja joka oli niin paljon aikalaisten yläpuolella, mutta kommunikoiden heidän kanssaan ja heihin näennäisesti kuuluen, mutta nero ei helposti löydä vertaistaan, sillä muilla on yhtä vähän iloa hänestä ja hänen painostavasta etevämmyydestään, kuin hänellä heistä.

Lue lisää

kaivoin esille mappi Ö;n , jossa rationaalisen matemaattiset kaavat ja humanistiset tieteennäköhaarat joiden lopputuloksena tajusin tämän; mozartti ei ollut huono&paha ihminen vaan väärinymmärretty persoona.

taiteiloijoist sanotahan usein "ne on omissa oloissa olevia erakkoja" mutta ei pijä paikkaansa. On paljon myös sosiaalisia taiteilijoita.

Liztz klassisen musan taiteilija joka pääosin teki pianolle teokset , oli tunnettu sosiaalisuudesta joka oli hänen kohalla niin suurta luokkaa että yks maailman sosiaalisimpia ihmisiä oli kait.

Päinvastaisia esimerkkejä mozart ja Beethovveni.

Juha pohjola kommentoijana

Anonyymi kirjoitti:

mutta siis sanoin itsekin äsken mozartti ikuinen arvoitus kuten minä (pahoittelut ei liity topic minuun mutta mainitsin vain kun tuo mozartin persoona alko kiehtoa enemmän tutustuttuaan siihen analyyttisemmin ja tarkemmin ja tunsin voimakasta samaistumista) niin vedänpä sanojani takaisin eli en halua käyttää sanaa ikuinen arvoitus.

Mozartista käytettiin aivan liian paljon tuota sanaa mikä kertoo lähinnä tietämättömyydestä hänen kaltaisia ihmisiä kohtaan. Nimittäin harvoin sosiaalisia ihmisiä sanotaan ikuisiksi arvoituksiksi mutta se on varmaa niin että epäsosiaalisempia sanotaan heti semmosiksi että se kertoo vain tietämättömyydestä kun tota pointtia esim mozartista alakaa pohtia syväanalyyttisemmin.

Hän keräsi varmaan luovaa energiaa musaansa olemalla omissa oloissaan ja eli voimakasta tunne-elämää että mä luin jotain että ihmiset ei koskaan nähneet ulkoisesti hänessä tunteita niin paljoa vaan vakava olemus mut ne jotka tunti hänet, sanoivat että hän eli voimakkain tuntein.

Toinen säveltäjä Tchaikovsky eli myös omissa oloissaan ja eli voimakkain tuntein. JHänessä myös ulkoisesti näkyi tunne-elämän voimakkuus joka konkretisoitui alkoholismina tietääkseni että jhänellä oli kovia juomiskausiakin ja masennustakin tais olla.

Sitten oli beethoven joka oli omissa oloissaan ehkä jopa mozarttia vieläkin enemmän ja hän oli semmoen ettei tullut toimeen monienkaan kanssa.

palaan vielä termiin "ikuinen arvoitus " jota oon pohtinut suurella innokkuudella että kyllä siihen liittyy tiettyjä vanhakantaisia psykologisia, hieman harhakäsitteisiä juttuja jotka muokanneet ihmisten ajatuskulkua että toi on hieman outo kun toi on yksin omissa oloissaan eikä puhu ja niin vakava ja outo.


kommentoija Juha pohjola(steelesman10)

Lue lisää

Mozartin soittaessa pianoa tämän muuten aika ajoin niin levottoman neron silmiin ilmestyi välittömästi tasainen ja rauhallinen katse, kunnes soittaminen alkoi kyllästyttämään häntä ja hän rupesi tekemään kuperkeikkoja ja hyppimään pöytien ja tuolien, joka edellytti akrobaatin taitoja.

Teologi Karl Barth oletti että enkelit taivaassa ollessaan soittavat keskenään Mozartia ja jumalakin kuuntelee heitä erityisen mielellään.

Teininä luulin kokeneeni jumalan läsnäolon Mozartin musiikista, vaikka puheet ovat täyttä roskaa, mutta Mozart on jeesusta ääretön kertaa merkittävämpi.

Voisitko suomentaa tuon lauseen, sillä jos oikein ymmärsin, se on väittämiltään virheellinen.

Anonyymi kirjoitti:

Voisitko suomentaa tuon lauseen, sillä jos oikein ymmärsin, se on väittämiltään virheellinen.

Mozartin 17. pianokonserton bourree tyyppisellä teemalla alkava rondo osa tuotti vasta äsken, kuten ei milloinkaan aiemmin kaikesta melodisesta kauneudestaan, viehkeydestään ja sulokkuudestaan huolimatta, ensi kerran elämäni aikana jonkin syvemmän emotionaalisen vaikutuksen, mutta tosin vain jonkinlaisena hetkisenä tilana ilmenneen fyysisen katharsiksen muodossa musiikkia itsekseni myös hyräillen. Mozartin Star niminen kottarainen osasi laulaa siitä alkutahdit säveltäjän soittaessa teemaa pianolla ja kirjoittaen päiväkirjaansa sanat: Sepä oli kaunista.

Se ei ollut suomennos, vaan itse koettu elämys mainitusta sävellyksestä.

Anonyymi kirjoitti:

Mozartin 17. pianokonserton bourree tyyppisellä teemalla alkava rondo osa tuotti vasta äsken, kuten ei milloinkaan aiemmin kaikesta melodisesta kauneudestaan, viehkeydestään ja sulokkuudestaan huolimatta, ensi kerran elämäni aikana jonkin syvemmän emotionaalisen vaikutuksen, mutta tosin vain jonkinlaisena hetkisenä tilana ilmenneen fyysisen katharsiksen muodossa musiikkia itsekseni myös hyräillen. Mozartin Star niminen kottarainen osasi laulaa siitä alkutahdit säveltäjän soittaessa teemaa pianolla ja kirjoittaen päiväkirjaansa sanat: Sepä oli kaunista.

Lue lisää

Melko absurdeja nuo konekäännökset...

Anonyymi kirjoitti:

Melko absurdeja nuo konekäännökset...

Alku ja loppu oli musiikkitieteilijä Maasalon Mozart kirjasta, eikä mitään uskon asiaa. Muu taas suuren säveltaiteen tuottamia elämyksellisiä kokemuksia, mutta vain himpun verran siitä Mozart parhaimmillaan saa aikaan sielussa, mutta parempihan sekin kuin ei mitään.