Jättää ulkoisen
Keskittyykö sielu nirvanassa itseensä
Anonyymi-ap
58445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Sanaa Nirvan käytetään hindulaisuudessa hyvin harvoin, mitä ikinä se hindulaisuus tarkoittaakaan.
Nirvana on enemmän buddhalainen käsite. Nirvana on henkisen ja aineellisen maailman välissä, se on persoonaton eli impersonalistinen vapautuminen.
Vaishnavat eivät haluaa sinne, siellä on tylsää, vaikka onkin kovin rauhallistaa. Siellä ei ole mahdolliset keskinäiset suhteet.
Koska yksilöllisyys menetetään kokonaan.
Toisaalta taas yksilöllisyyden menettäminen ei ole mahdollistaa
nirvana vapautuminen, joka viittaa yleisesti joko aineellisen olemassaolon tai henkisen minän päättymiseen (sulautuminen Brahmaan).
Nirvana on maallisen olemassaolon loppuminen.
Mukti ymmärretään yleisesti aineellisen olemassaolon loppumisena. Tällaista vapautumista kutsutaan nirvanaksi, tilaksi, jossa yksilöllinen sielu katsoo tuhonneensa egonsa, kaikenlaiset yksilölliset ominaisuudet ja kaikenlaisen erillisyyden tason, jolla sen olemus on erillään Absoluutin olemuksesta.
On kuitenkin aivan ilmeistä, että jiva-tattva on ikuinen kategoria, ja siksi annihilaatio tai persoonaton liukeneminen Brahmaniin on sille periaatteessa täysin mahdotonta.
Jiva on ikuinen, sen yksilöllisyys on ikuinen, kun taas nirvana tai persoonaton vapautuminen on kuvitteellinen kategoria. Tämän johtopäätöksen vahvistaa Shvetashvatara Upanishad (6.13): ...sanskrit...
Brahma-nirvana - rauhan ja valaistumisen tila, joka saavutetaan, kun persoonallisuus liukenee persoonattomaan Brahmaniin; mayavadien päämäärä.
Jos sielu kyllästyy tähän nirvanaan, ja jos se tapahtuu jossain välissä, niin yleensä tapahtuu, se palaa eri universumeissa sijaitseville maapallon kaltaisille planeetoille, ja kaikki alkaa alusta,
Jos ymmärsin oikein, kaikki karma kuitenkin on nollattu, jos edes pääsee nirvanaan.
Nirvana-käsitys on marginaalinen asema brahmajyoti ja tämän aineellisen maailman välillä.
Nirvāṇa-käsitys on marginaalinen asema brahmajyodin ja tämän aineellisen maailman välillä.
Huonekeskustelu - 13. joulukuuta 1970, Indore:
Devotee (6): Eivätkö he ota iloaan siitä, että he ovat siellä brahmajyotissa?
Prabhupāda: Siellä ei ole mitään nautintoa. Siellä ei ole autuutta, brahmajyoti on yksinkertaisesti ikuisuus, siinä kaikki. Sama esimerkki voidaan antaa. Aivan kuten auringonvalo. On vain valoa. Mutta planeetalla on valon vaikutus - siellä on niin paljon puita, niin paljon kukkia ja hedelmiä. Me haluamme erilaisia nautintoja. ...
https://vaniquotes.org/wiki/Nirvana_conception_is_marginal_position_between_brahmajyoti_and_this_material_world
Prabhupāda: Aviśuddha-buddhayaḥ (SB 10.2.32). He eivät tiedä. He tavoittelevat brahmaṇandaa, transsendentaalista nautintoa, mutta he eivät tiedä, mikä on oikeastaan transsendentaalista nautintoa, impersonalistit. Siksi heidän älykkyytensä ei ole puhdas. He menevät henkiseen valtakuntaan, transsendentaaliselle tasanteelle, mutta he eivät tiedä, miten todellinen transsendentaalinen nautinto voidaan saavuttaa. Siksi heidän tietämyksensä ei ole täydellistä.
https://vaniquotes.org/wiki/Nirvana_conception_is_marginal_position_between_brahmajyoti_and_this_material_world
Brahmajyoti [Brahmán, Brahmaloka], homogeeninen rajasfääri, on äärettömän määrän jivojen, sielujen, pienten henkisten hiukkasten lähde, jotka ovat jakamatonta massaa. Brahmajyotit ovat Herran transsendentaalisesta kehosta lähteviä säteitä, ja brahmajyoti-säteen hiukkanen on jiva. Jiva, sielu, on atomi tässä säteilyssä, ja brahmajyoti koostuu lukemattomista atomeista, jivoista.
Aineellinen maailma on hyväksikäytön maa, kun taas henkinen maailma on omistautumisen maa. Niiden välissä ulottuu brahmajyoti, näiden kahden maailman välinen rajasfääri.
Täällä, aineellisessa maailmassa, jokainen pyrkii riistämään toisia omiin tarkoituksiinsa, mutta tuossa maailmassa on päinvastoin: jokainen antaa itsensä kokonaan.
Ohuin raja näiden kahden maailman välillä on yksittäisten sielujen asuinpaikka. Yksilölliset sielut ovat kuin pieniä, atomin kokoisia auringonvalohiukkasia. Pikkuruisina hiukkasina sielut näkevät sekä henkisen että aineellisen maailman. Herran henkinen energia, chit-shakti, on todella rajaton, ja myös Hänen aineellisella energiallaan, maya-shaktilla, on huomattava levinneisyysalue. Yksittäinen sielu niiden välissä on mitättömän pieni. Yksilölliset sielut lähtevät tatastha-shaktista, Herran Krishnan rajaenergiasta. Siksi sielut ovat raja-asemassa (tatastha) aineen ja hengen välillä.
”Sielu voi olla kahdessa maailmassa: aineellisessa ja henkisessä. Ollessaan kolmannessa, välitilassa, joka muistuttaa unta, syvää unetonta unta, johon Brahmánassa oleskelua verrataan ('Brihad-aranyaka-upanishad', 4.3.19)], sielu asuu rajaseudulla, jossa olemassaolon henkinen ja aineellinen sfääri kohtaavat. Koska se on 'neutraalilla maaperällä', se tarkastelee samanaikaisesti aineen maailmaa ja tietoisuuden maailmaa.”
Miksi sielu lähtee brahmajyotista?
Yleensä sielut lähtevät brahmajyotista. Se muuttuu ja kasvaa jatkuvasti. Tasapaino häiriintyy, ja jivat tulevat liikkeelle. Homogeeninen massa jakautuu. Näin yhtenäisestä tietoisuudesta syntyy yksittäisiä hiukkasia.
Koska jivalla on tietoisuus, sillä on valinnanvapaus. Jivat valitsevat, minne mennä, joko kohti hyväksikäyttöä tai kohti omistautumista.
Kun sielu on aineellisessa maailmassa, se on ensin Brahman asemassa.
Kysymykset siitä, milloin ja miten kaikki tämä tapahtuu, ovat äärimmäisen monimutkaisia, eikä niistä ole juurikaan syytä keskustella. Meitä kiinnostaa tärkein asia: miten aineen idea saa alkunsa puhtaasta tietoisuudesta.
MIKSI ME OLEMME AINEELLISESSÄ MAAILMASSA JA SELLAISESSA TILANTEESÄ:
Paikkaa, jossa joen vesi ja maa kohtaavat, kutsutaan tataksi. Tata on paikka, jossa vesi kohtaa maan. Se on kuin ohuin lanka, joka kulkee maan ja veden rajalla. Tata on kuin ohuin viiva, niin ohut, että silmä ei pysty edes erottamaan sitä, vaikka haluaisi. Tässä esimerkissä henkimaailmaa verrataan veteen ja aineellista maailmaa maahan. Niitä erottava ohut viiva on nimeltään tata. Ohuin raja näiden kahden maailman välillä on yksittäisten sielujen asuinpaikka. Yksittäiset sielut ovat kuin pieniä atomikokoisia auringonvalohiukkasia. Pikkuruisina hiukkasina sielut näkevät sekä henkisen että aineellisen maailman. Jumalan henkinen energia, Chit-Shakti, on todella rajaton, ja Hänen aineellisella energialla, Maya-Shaktilla, on myös huomattava ulottuvuus. Yksilölliset sielut kumpuavat tatastha-shaktista, Jumalan rajaenergiasta. Siksi sielut ovat aineen ja hengen välisessä rajapaikassa (tatastha).
Koska sielu on näiden kahden maailman välissä, se tarkastelee niitä. Luonteensa mukaisesti sielut ovat jommankumman edellä mainitun energian vallassa, aivan kuten rannan (tata) sijainti voi muuttua. Se, mikä kerran oli kuivaa maata, voi myöhemmin joutua veden alle, ja se, mikä kerran oli veden alla, voi taas muuttua kuivaksi maaksi. Kääntämällä katseensa Jumalaan, sielu asettaa itsensä Jumalan henkisen energian suojelukseen. Mutta JOS SE j kääntää katseensa pois Jumalasta ja katsoo innokkaasti AINEELLISEEN ENERGIAAN (MAYA ), se joutuu välittömästi ovelan mayan ansaan.
Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta kehosta siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen keho on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.
Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa TODELLINEN OLEMUS – SIELU – MATKUSTAA MATKUSTAJANA.
Menneisyyden toimiensa kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen). Tämä on jälleensyntymisen perusta.
Menneisyydestä tulevaisuuteen.
Olennaista on, että menneisyyden toimien kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen).
Aivan kuten me vaihdamme yhdessä elämässä kuluneita pukuja monta kertaa, samalla tavalla ikuinen sielu vaihtaa kuluneita ruumiita monta kertaa aineellisessa maailmassa ollessaan. On yhtä naurettavaa ajatella, että yksi sielu on ikuisesti sidottu kehoon ja että "venäläiset sielut" asuvat venäläisissä kehoissa, kuin ajatella, että japanilaisissa autoissa on välttämättä japanilaisia. "Venäjällä tehdyissä" ruumiissa voi olla sieluja, jotka ovat eläneet muissa maissa ja jopa muissa elämänmuodoissa menneisyydessä.
Kiirastulessa sielu palaa puhtaaksi pitkään ja kirkkaalla liekillä sulaen puhtaaksi kuvastimeksi, luoden kirkkaan ja vääristämättömän kuvajaisen.
"Kiirastulessa sielu palaa puhtaaksi pitkään ja kirkkaalla liekillä sulaen puhtaaksi kuvastimeksi, luoden kirkkaan ja vääristämättömän kuvajaisen."
katolilaisuudessa .
Kun Krishna tulee maan päälle, kaikki Hänen ilmenemismuotonsa ovat Hänessä.
Kun Krishna tappaa demoneita, Vishnu tulee Hänessä esiin, Krishna ei tapa ketään, mutta Vishu Hänessä tappaa demonit.
Jopa tappamalla demoneita Krishna vapauttaa heidät.
Tässä on joitakin lauseita, joissa on lukuisia virheitä suomenkielisessä käännöksessä.
*****************
Henkisen viisauden helmiä
05. Rasa-tattva - Herran kanssa olevan suhteen makuja
Krishnan ja Hänen palvojiensa tappamien demonien kohtalo
Tässä on joitakin lauseita, joissa on lukuisia virheitä suomenkielisessä käännöksessä.
Muutama katkelma eri paikoista
tästä:
*****************
Henkisen viisauden helmiä
05. Rasa-tattva - Herran kanssa olevan suhteen makuja
Krishnan ja Hänen palvojiensa tappamien demonien kohtalo
...
...
Srila Sridhar Maharaj: Kyllä, tämä on tärkeä shloka, se sisältää monia totuuksia. Lisäksi siinä tuodaan vastakkaiset totuudet sopusointuun.
[Sanskrit.]
”Eri paikoissa sanotaan, että demonit (Kamsa, Shishupala ja muut), jotka Krishna tappoi, tulivat Hänen ulottuvuuteensa, ja ihmiset, jotka seurasivat omistautumisen polkua, tulivat myös Krishnan ulottuvuuteen. Mutta nämä eivät ole sama asia”, toteaa Rupa Goswami.
Miksi shastrat siis toteavat ikään kuin demonit ja hartaat olisivat saavuttaneet saman asian?
Kirjoituksissa lukee: ”Krishnan tappamat viholliset ja Hänen ystävänsä ovat päässeet samaan paikkaan.” Tämä pyhien kirjoitusten toteamus on ikään kuin pinnalla, mutta todellisuudessa heidän [demonien ja uskovien] tilanteensa ovat erilaiset. Tässä annetaan seuraava analogia: aurinko ja auringonsäteet. Aurinko ja auringonsäteet ovat yksi asia, mutta samalla ne ovat erilaisia ilmiöitä. Vaikuntha ja Goloka ovat yhtä, mutta samalla ne ovat erilaisia ilmiöitä. Surya ja Kirana ovat aurinko ja sen säteet. Aurinko on alkuperäinen ruumis, ja sen jyoti tai kirana eli auringosta lähtevä valo tai säteet ovat tietyssä mielessä identtisiä auringon kanssa.
Henkisen viisauden helmiä
05. Rasa-tattva - Herran kanssa olevan suhteen makuja
Krishnan ja Hänen palvojiensa tappamien demonien kohtalo
Käännösvirhe suomen kielellä
OIkein olisi:
Krishnan tappamien demonien kohtalo ja Hänen palvojiensa kohtalo
Näin Krishnan tappamat viholliset pääsevät Hänen jyotiinsa, Hänen valoonsa, kun taas Hänen palvojansa pääsevät itse ”aurinkoon”. [Krishnan henkiseen asuinpaikkaan]. Tämän lausuman ja muiden samankaltaisten lausumien yleinen merkitys on juuri tämä - siinä mielessä, että brahmajyotia [Herran asuinpaikan säteilyä] ja Vaikunthaa [Herran asuinpaikkaa] pidetään yhtenä. Todellisuudessa näiden persoonallisuuksien kohtalot ovat kuitenkin erilaisia.
"Keskittyykö sielu nirvanassa itseensä"
Ei, koska yksilöllisyys menetetään Nirvanssa.
"Keskittyykö sielu nirvanassa itseensä"
Ei, koska yksilöllisyys menetetään Nirvanssa.
Mutta samalla kuitenkin:
On kuitenkin aivan ilmeistä, että jiva-tattva on ikuinen kategoria, ja siksi annihilaatio tai persoonaton liukeneminen Brahmaniin on sille periaatteessa täysin mahdotonta.
Shastrat määräävät jokaiselle yksilölle hänen edellytyksiinsä sopivan itsetoteutuksen menetelmän.
Vaikka sielu saavuttaisikin persoonattoman vapautumisen, tätä vapautumista ei voida pitää jivan olemassaolon lopullisena päämääränä
Mukti ymmärretään yleisesti aineellisen olemassaolon loppumisena. Tällaista vapautumista kutsutaan nirvanaksi, tilaksi, jossa yksilöllinen sielu katsoo tuhonneensa egonsa, kaikenlaiset yksilölliset ominaisuudet ja kaikenlaisen erillisyyden tason, jolla sen olemus on erillään Absoluutin olemuksesta.
On kuitenkin aivan ilmeistä, että jiva-tattva on ikuinen kategoria, ja siksi annihilaatio tai persoonaton liukeneminen Brahmaniin on sille periaatteessa täysin mahdotonta. Jiva on ikuinen, sen yksilöllisyys on ikuinen, kun taas nirvana tai persoonaton vapautuminen on kuvitteellinen kategoria. Tämän johtopäätöksen vahvistaa Shvetashvatara Upanishad (6.13...
"Keskittyykö sielu nirvanassa itseensä"
Ei, koska yksilöllisyys menetetään Nirvanssa.
Tällaista vapautumista kutsutaan nirvanaksi, tilaksi, jossa yksilöllinen sielu katsoo tuhonneensa egonsa, kaikenlaiset yksilölliset ominaisuudet
"Keskittyykö sielu nirvanassa itseensä"
Miten, koska silloin ei ole enää egoa, ei itseään.
Jos sielu yhdistyy taas lähteeseensä Jumalaan (Brahmaan).
Voiko autuuteen kyllästyä, sehän vaatisi ettei tila olisikaan täydellinen.
Yhdistyminen=paluu Jumalaan eli Yhteen.
Yhdessä tosiolevaisessa Yhdessä Hengessä.
Pääsin nuorena nirvanaan. Nousevaan Leino tilaan alkoholilla. Nykyisin joogaten.
Nirvana on Taivas. Sama asia. Sen kokenut on uudesti syntynyt, valaistunut, aikuistunut, synneistä vapautunut. Maailmansa hylännyt henkilä, ei enää maallistunut. Kulttuurinsa puitteissa. Sellaisia me olemme uskonnostamme riippumatta.
"Sellaisia me olemme uskonnostamme riippumatta."
Et siis ole kristitty, Bravo!
"Voiko autuuteen kyllästyä, sehän vaatisi ettei tila olisikaan täydellinen."
Se ei voi olla kyllästyttävä, mutta nirvanan tila ei ole täydellinen, koska siinä ei ole suhteita, sillä vain suhteissa saavutetaan täyttymys.
Se ei voi olla kyllästyttävä, mutta nirvanan tila ei ole täydellinen, koska siinä ei ole suhteita, sillä vain suhteissa saavutetaan täyttymys.
"Voiko autuuteen kyllästyä, sehän vaatisi ettei tila olisikaan täydellinen."
Tyhjyys ei voi olla täydellistää, vaikka on kovin rauhllistaa.
Se ei voi olla kyllästyttävä, mutta nirvanan tila ei ole täydellinen, koska siinä ei ole suhteita, sillä vain suhteissa saavutetaan täyttymys.
"Voiko autuuteen kyllästyä, sehän vaatisi ettei tila olisikaan täydellinen."
Se ei voi olla kyllästyttävä, mutta nirvanan tila ei ole täydellinen, koska siinä ei ole suhteita, sillä vain suhteissa saavutetaan täyttymys.
"Voiko autuuteen kyllästyä, sehän vaatisi ettei tila olisikaan täydellinen."
Tyhjyys ei voi olla täydellistää, vaikka on kovin rauhllistaa.
Tyhjyys ei ole autuus, nirbana ei ole autuus.
Tyhjyys ei voi olla täydellistää, vaikka on kovin rauhallistaa.
Tyhjyys ei ole autuus, nirvana ei ole autuus.
"Voiko autuuteen kyllästyä, sehän vaatisi ettei tila olisikaan täydellinen."
Se ei voi olla kyllästyttävä, mutta nirvanan tila ei ole täydellinen, koska siinä ei ole suhteita, sillä vain suhteissa saavutetaan täyttymys.
Jopa täällä ihmiskehossa, jos ympärilläsi ei ole muita samanhenkisiä ihmisiä, voit kommunikoida Paramatman kanssa, Hän on lähempänä sinua kuin oma ihosi.
"Voiko autuuteen kyllästyä, sehän vaatisi ettei tila olisikaan täydellinen."
Se on sielun alkuperäinen tila, miten siihen voi kyllästyä.
Sielu on kaunis persoonallisuus, ja sillä on keho, joka koostuu Sat Cit Anandasta. Sat tarkoittaa ikuista, Cit tarkoittaa täynnä tietoa ja Ananda tarkoittaa täynnä autuutta. Ananda. Vain hienostunut älykäs ihminen voi ymmärtää sielua.
Sielu on kaunis persoonallisuus, jolla on väliaikaine keho. Fyysinen keho et ole ei sinä, en minä, se on instrumentti.
"Keskittyykö sielu nirvanassa itseensä"
Miten, koska silloin ei ole enää egoa, ei itseään.