Hääpäivä ja muistot

♥ Lupaus, kunnes kuolema meidät erottaa!
Rakkaus ei, eikä sitä löydä etsimällä
ellei ole tunnesidettä kahdella sydämellä.

Tiesitkö

on olemassa niinsanottuja JÄRKI-AVIOLIITTOJA ,


vahvasti sitä mieltä,

järkiavioliitot kestää taatusti jopa kuolemaan asti paremmin
kuin niinsanotut rakausavioliitot,

oikeestaan nyky ihmisten kannataisiki miettiä tarkkaan enenkuin solmivat avioliiton,
pohtia järkevästi kaikki puolet liitosta ja jos sitten solmii liiton
se pitää aina perustaa TOTUUDEN POHJALLE ,

siis avioliitossa kannataa aina käyttää järjeä sillä kahden ihmisen suhde ei ole mitenkään yksiselitteinen suhde !

miettikää !

Anonyymi kirjoitti:

Tiesitkö

on olemassa niinsanottuja JÄRKI-AVIOLIITTOJA ,


vahvasti sitä mieltä,

järkiavioliitot kestää taatusti jopa kuolemaan asti paremmin
kuin niinsanotut rakausavioliitot,

oikeestaan nyky ihmisten kannataisiki miettiä tarkkaan enenkuin solmivat avioliiton,
pohtia järkevästi kaikki puolet liitosta ja jos sitten solmii liiton
se pitää aina perustaa TOTUUDEN POHJALLE ,

siis avioliitossa kannataa aina käyttää järjeä sillä kahden ihmisen suhde ei ole mitenkään yksiselitteinen suhde !

miettikää !

Lue lisää

lisäys jäi poiss,

järkiavioliitoon kehittyy niinsanottu rehellinen KIINTYMYS-SUHDE
ja se on jopa paljon enennmän kuin rakkaus suhde sillä kiintymys on suurta rakkutta, sitä suurinta rakkautta koska se on luotettavaa rehellistä totuuteen perustuvaa kiintymystä toiseen henkilöön,


rakkaus on ohimenevä tunne reaktio
josta kyllä voi kehittyä ihan järki-avioliitto se tunne kuohu vaan on katoavaista jokaikisessä avioliitossa kun arki asutuu kuvioihin, silloin tarvitta tervettä JÄRJEN KÄYTTÖÄ
jos järki puuttuu niin tunnepohjaiset avioliitota hajoaa ja juostaan uuteen suhteeseen taas, samat pettymykset seuraa mukanan.

OPIKKA ELÄMÄN REALITEETIT !

Anonyymi kirjoitti:

Tiesitkö

on olemassa niinsanottuja JÄRKI-AVIOLIITTOJA ,


vahvasti sitä mieltä,

järkiavioliitot kestää taatusti jopa kuolemaan asti paremmin
kuin niinsanotut rakausavioliitot,

oikeestaan nyky ihmisten kannataisiki miettiä tarkkaan enenkuin solmivat avioliiton,
pohtia järkevästi kaikki puolet liitosta ja jos sitten solmii liiton
se pitää aina perustaa TOTUUDEN POHJALLE ,

siis avioliitossa kannataa aina käyttää järjeä sillä kahden ihmisen suhde ei ole mitenkään yksiselitteinen suhde !

miettikää !

Lue lisää

Onha olemassa myös rakkausa ioliittoja, sellaidia, joissa ei ole mitään järkeä.

Ei siinä mielestäni mitäön väärää ole jos mennään yhteen ns järkiavioliittoon, se ehkä sopii toisille paremmin kun tunnepohjainen rakkaus avioliitto . Molemmat oikein .
Ja kysyt miten voidaan kasvattaa lapsi . Voin sanoa että usein jopa paremmin . Tunnen yhden parin jotka ovat antaneet hyvän kasvatuksen kahdelle lapselle ! Hyvä koulutu ja kaiki. Puolin toistensa kunnioitus .he menivät aikoinaan ns järkiliittoon, ja ovat aina vaan yhdessä , tekevät asioita yhdessä. Ja viihtyvät mummona ja pappana hienosti.

Anonyymi kirjoitti:

Onha olemassa myös rakkausa ioliittoja, sellaidia, joissa ei ole mitään järkeä.

Kiitos päivän pyrskähdyksestä.

Pian on jo seitsemän kertaa seitsemän teillä kissa ja koira tyyli kestänyt.
Kissa ja hiiri olisivat kyllä jo välinsä jotenkin katkaisseet, mutta koira on huomaavainen ja suojelee herkkää ja lämmintä kissa joka kehrää kiitokseksi ja puhdistaa jopa koiran silmät.
Mukavia lisävuosia Teille.

tunturin kupeesta höh, se ijän ikuinen kirjain U

Anonyymi kirjoitti:

tunturin kupeesta höh, se ijän ikuinen kirjain U

lisäys,
se vana seita-mori sieltä rumankrun pohjalta,
ei ole enään mun omaa kaveria siellä seikailemassa
tunturin tuulissa,

se satu on päättyny

Rakkaushan ei kuole.
Suru muuttuu muistoiksi hyvistä hetkistä ja niissä on voimaa.

Kerronkos kivan jutun? Kerron kuitenkin eihän kukaan voi loukkaantua ?
Erään vaimon tapana oli alinomaa puhua kuolleesta aviomiehestä ja koskaan hänellä ei ollut pahaa sanottavana miehensä elämästä, vaikka joskus kuulijat hiukan hymyilivät sille putipuhtaalle rakkaudelle jota mies osoitti vaimon puheiden mukaan.

Vietettiin eräässä naapurissa nuoren parin häitä ja tietenkin tämä leskirouva oli kutsuvieraana ja siinä kaiken keskellä taas aloitti, kuinka:
- " Se minun Ollini oli niin mukava mies, sellaisen liiton kun sinäkin nyt , naapurin tyttö, olisi solminut, että se kestäisi ja tuo mies olis kuin minun miesvainaja Olli, se ei pahaa sanaa sanonut, meillä oli niin mukavaa elää yhdessä. ei riitaa ja tappeluja niin kuin eräillä, ja nyökkäsi morsiamen isää kohti!"-

Silloin tuo kiivasluotoisen tunnettu isäntä, morsiamen isä, nousi seisomaan keskelle lattiaa, rykäisi kuuluvasti ja aloitti.
- " Kuulehan sie Lyyli, sie lapsuuven ystäväin, älä sie aina kehu sitä Olliais, ei se mikkään mies olt, se ol akka miehiin verrates, Sie sitä riepotit ja ajjoit kylil ku viinatipan ol kulkeissaan maistant, sie, Lyyli, oot nyt aivan hiljoo, ko mie puhun. Sie puhut korrest ja komiast, mutta olhan teilki tappeluita.
Muistatkos sie, tulit huuli haljenneen ja verisäs meill, ku, se siu Olllis oli sinnuu lyönt.
Pie nyt suus kiin ja ota opikseis, lopeta ne hyvät puhheet ja sano sekkii, että erossaki assuitte, ko olj niin vaikeeta.
Eikä Se Lyyli olis komiaa ja puhasta puhetta ko kiittäisit niist hyvist assiista ja sanosit, ettet ees muistel niitä pahhoi juttui, ko sie haluat muistaa miestäis hyvällä."-

Lyyli nousi jo välillä ja jotain huusi isännän puheen väliin, mutta isäntä vaiensi hänet. Nyt Lyyli sai puhua.

" Kuis sie minulle tuollasist vanhoist jutuist kehtaat sannoo, ja kaikkien kuulten. Etkös si olt oppinu ettei vainajist puhuta pahhoo! -

Juttu on kirjoittajan omaa tekstiä, mutta saa käyttää, kirjoitusvirheitä en tässä etsi, ehkä jotai on oikeinkin kirjoitettu.

Mukavia muisteloita kaikille.

Anonyymi kirjoitti:

Rakkaushan ei kuole.
Suru muuttuu muistoiksi hyvistä hetkistä ja niissä on voimaa.

Kerronkos kivan jutun? Kerron kuitenkin eihän kukaan voi loukkaantua ?
Erään vaimon tapana oli alinomaa puhua kuolleesta aviomiehestä ja koskaan hänellä ei ollut pahaa sanottavana miehensä elämästä, vaikka joskus kuulijat hiukan hymyilivät sille putipuhtaalle rakkaudelle jota mies osoitti vaimon puheiden mukaan.

Vietettiin eräässä naapurissa nuoren parin häitä ja tietenkin tämä leskirouva oli kutsuvieraana ja siinä kaiken keskellä taas aloitti, kuinka:
- " Se minun Ollini oli niin mukava mies, sellaisen liiton kun sinäkin nyt , naapurin tyttö, olisi solminut, että se kestäisi ja tuo mies olis kuin minun miesvainaja Olli, se ei pahaa sanaa sanonut, meillä oli niin mukavaa elää yhdessä. ei riitaa ja tappeluja niin kuin eräillä, ja nyökkäsi morsiamen isää kohti!"-

Silloin tuo kiivasluotoisen tunnettu isäntä, morsiamen isä, nousi seisomaan keskelle lattiaa, rykäisi kuuluvasti ja aloitti.
- " Kuulehan sie Lyyli, sie lapsuuven ystäväin, älä sie aina kehu sitä Olliais, ei se mikkään mies olt, se ol akka miehiin verrates, Sie sitä riepotit ja ajjoit kylil ku viinatipan ol kulkeissaan maistant, sie, Lyyli, oot nyt aivan hiljoo, ko mie puhun. Sie puhut korrest ja komiast, mutta olhan teilki tappeluita.
Muistatkos sie, tulit huuli haljenneen ja verisäs meill, ku, se siu Olllis oli sinnuu lyönt.
Pie nyt suus kiin ja ota opikseis, lopeta ne hyvät puhheet ja sano sekkii, että erossaki assuitte, ko olj niin vaikeeta.
Eikä Se Lyyli olis komiaa ja puhasta puhetta ko kiittäisit niist hyvist assiista ja sanosit, ettet ees muistel niitä pahhoi juttui, ko sie haluat muistaa miestäis hyvällä."-

Lyyli nousi jo välillä ja jotain huusi isännän puheen väliin, mutta isäntä vaiensi hänet. Nyt Lyyli sai puhua.

" Kuis sie minulle tuollasist vanhoist jutuist kehtaat sannoo, ja kaikkien kuulten. Etkös si olt oppinu ettei vainajist puhuta pahhoo! -

Juttu on kirjoittajan omaa tekstiä, mutta saa käyttää, kirjoitusvirheitä en tässä etsi, ehkä jotai on oikeinkin kirjoitettu.

Mukavia muisteloita kaikille.

Lue lisää

Vainajista ei puhuta pahaa.

Samoin. (Ajattelin ensin olla vastaamatta tähän ketjuun.)

Omaa "hääpäivääni" ja tuota "puolisoa" en mielelläni muistele. Hän onneksi kuoli jo kauan sitten.

Lainausmerkit ovat aiheelliset.

Joidenkin elämän täyttää onni. Joidenkin se on ollut tuskaa pienestä lapsesta asti.

Anonyymi kirjoitti:

Samoin. (Ajattelin ensin olla vastaamatta tähän ketjuun.)

Omaa "hääpäivääni" ja tuota "puolisoa" en mielelläni muistele. Hän onneksi kuoli jo kauan sitten.

Lainausmerkit ovat aiheelliset.

Joidenkin elämän täyttää onni. Joidenkin se on ollut tuskaa pienestä lapsesta asti.

Lue lisää

Toivon että aihe ei aiheuttanut tuskallisia muistoja, joihin et halua palata.

Elämä on jakanut meille kortteja, mutta kaikilla kortilla en koskaan voita
päävoittoa. Onneksi olet Sinä ja muutkin liitossaan pettyneet kuitenkin mukana keskusteluissa, vaikka aihe arka ja kipeä.
Tsemppiä ja ilon hetkiä kohdallenne.

Anonyymi kirjoitti:

Toivon että aihe ei aiheuttanut tuskallisia muistoja, joihin et halua palata.

Elämä on jakanut meille kortteja, mutta kaikilla kortilla en koskaan voita
päävoittoa. Onneksi olet Sinä ja muutkin liitossaan pettyneet kuitenkin mukana keskusteluissa, vaikka aihe arka ja kipeä.
Tsemppiä ja ilon hetkiä kohdallenne.

Lue lisää

Juu, kiitoksia myötätunnosta. Meillä kaikilla ei ole ihan samanlaiset elämäntarinat...

Järjen veit, ja minusta orjan teit...niin se käy....

Höpöhöpö. Heinäkuun helteillä meidätkin vihittiin ja hyvin on mennyt pian 60v.

Anonyymi kirjoitti:

Höpöhöpö. Heinäkuun helteillä meidätkin vihittiin ja hyvin on mennyt pian 60v.

Tuon ajan aviot jatkuvat hamaan hautaan, olivat ne hyviä, huonoja tai hyvin huonoja.

Anonyymi kirjoitti:

Tuon ajan aviot jatkuvat hamaan hautaan, olivat ne hyviä, huonoja tai hyvin huonoja.

Kun menee rakkaudesta avioon, kyllä sen saa kestämään. Rakkautta pitää vaalia .

Anonyymi kirjoitti:

Kun menee rakkaudesta avioon, kyllä sen saa kestämään. Rakkautta pitää vaalia .

Avioliitto on kahden ihmisen yhteinen oppijakso.
Kun oppii tuntemaan ja tietämään toisensa niin, ettei tarvita sanoja ja selityksiä, mitä minä nyt tarkoitan, tietää, että liitto on vahva ja kestää.
Rakkautta on oppia hyväksymään virheet toinen toisessaan, koska virheetöntä ihmistä ei ole.
Vanhempani olivat aviossa liki 70 vuotta.
Heillä oli henkinen yhteys ja rakkautta loppuun asti.
Oma liittoni kesti 46 vuotta, puolison kuolemaan asti.
Muistoissani hän on yhä rakkaani.

Anonyymi kirjoitti:

Kun menee rakkaudesta avioon, kyllä sen saa kestämään. Rakkautta pitää vaalia .

Mitä se on? Jotain syömistä kenties?

Ne onnelliset parit ei onneaan kuuluttele suomi 24:llä, se on yksityiselämää.

Onhan sellaisia iäkkäinä solmittuja liittoja, julkisuudessakin kerrottuja, kysäise vaikka Katri- Helenalta?
Ja on paljon niitäkin, että on uudelleen lämmitettyjä, ja eron kynnykseltä peruutettuja.

Nykyisin avioliitto on aliarvostettu juttu, sillä pääsee julkisuutee, ja kun eroaa, se on julkinen, ja taas tietää, että pysyy uutisena lehtien palstoilla

Että kysäise, Seiskassa on paljon esimerkkejä, sanovat, jotka pitävät juoruista minä luen juorutkin iltapäivälehdistä.

Kuka h u l l u yli 80++++++ vielä suunitteleisi uutta parisuhdetta

EI KUKAAN,

Anonyymi kirjoitti:

Kuka h u l l u yli 80 vielä suunitteleisi uutta parisuhdetta

EI KUKAAN,

Joku voi tarvita asunnon, joku omaishoitajan, eikö parisuhde silloin ole järkevä?

Näkee, että rakastat vaimoasi.
Hän ei ehkä ymmärrä kysymystäsi, tai
ehkä kysyt hänen mielestänsä joko väärään aikaan, tai jokin asia painaa hänen mieltänsä, eikä hän halua siitä puhua.

Luulenpa, ettet unohda häntä vaimonasi, hoitamisen raskaus ja keskustelun puute ovat asiat jotka unohtuvat tai jäävät merkityksettömiksi menneen yhteisen elämän rinnalla.
Onnellisuus jossa unohdit ekat 5 vuotta, ovat aina kantava voima, luulen niin. Mikäli hän kuolee ensiksi, muistoihisi hän jää niissä hyvissä muistoissa joissa ei ollut vanhuutta ja sairautta, tai hoito, hoidettava suhdetta joka on aina raskas.
Hyviä hetkiä elämäänne, kaikesta huolimatta.
Toivottaa tuntematon Ano.

Noin itsekin naljailin miltei koko avion ajan, naureskelin tietyissä kohdissa, että minusta tulee iloinen leski sitten, kun ... - Vaan kuinka kävikään.

Rakksusavioliitto hyödyttää molempia, myös lapsis, , eikäjärki sulje pois rakkautta. Näin on menty pian 60 v🩷

Arvasin heti 500 vieraasta, että Pohojanmaalla ovat haat olleet. Missään muualla ei taideta niiin isoja naittajaisia viettää. Matkalla on korvaan tarttunut jostain sellainen sanonta, että Karjalaiset hautajaiset ovat hauskemmat kuin Pohjalaiset häät. Mutta mene, tiedä, jos teillä kerran "ilo oli ylimmillään".

Anonyymi kirjoitti:

Arvasin heti 500 vieraasta, että Pohojanmaalla ovat haat olleet. Missään muualla ei taideta niiin isoja naittajaisia viettää. Matkalla on korvaan tarttunut jostain sellainen sanonta, että Karjalaiset hautajaiset ovat hauskemmat kuin Pohjalaiset häät. Mutta mene, tiedä, jos teillä kerran "ilo oli ylimmillään".

Lue lisää

Olihan se ilo ylimmillään,
häissä tapahtui koko ihmiselämän kirjo rakkaudesta mustasukkaisten tappeluihin asti,
tanssittin aamuun olikohan kello jotain jo klo08,00

Kaunis kertomus. Kerro hänelle lisää kauniita ja hyviä asioita. Puhu ja juttele hänenkin puolestaan. Voimia.

Sinä ikävöit menneitä, ihan hyvä ja oikein,

mutta
me olemme erilaisia persoonallisuuksia,

minä kyllä muistelen josks menneitä jos jonkun kanssa tulee menneisyys keskustelun aiheeksi,
ja niistä vain kenun ja mainostan niitä hyviä ihania asioita,
mutta kun puolisoni kuoli sen jälkeen rakensin sieluuni korkean paksu kivimuurin, se avio lapsiperheen elämä jäi sinne muurin taa,
paljon olen unohtanu täydellisesti asioita menneisyydestämme, joskus noi perilliset siis aikuiset jälkeläiset jos jotain sanoo, esm. " muistatko äiti " sitä sun tätä, minä en muista, mutta sitten kun he itse kertovat tapahtumia men yhdessä ihmetellään niitä aikoja, minä tavallaan en halua suuremmin muistella yli 55v avioliittoa nuistan VAIN KIVAT asiat kuten ulkomaan reissuja, metsä retkiä kotimaan matkailua hotelleissa yöpymisineen,
mutta kaiken sen varjo puolen mitä myös parisuhteeseen kuuluu sen kaiken haluan unohtaa, jos jotain putkahtaa esiin kyllä " vieläki vituttaa " , se tyhmyys ja toisen ilkeys joskus,
se kulluu elämään huonotki asiat pitää aviossa kestää,
niinhän me vihkikaavassaki toisillemme luvattiin, " kunnes kuolema erottaa "
mutta kysyn aina erottaako kuolemakaan avioparia toisistaan jotka ovat elänee koko ihmisijän yhdessä hyvine ja pahoine päivineen, väitän tavallaan EI erota.
mun puoliso ja se elämä on siellä korkean kivimuurin takana ,
NYT on NYT ja mä elän yksin vanhuuttani kunnes luoja muistaa hakea pois, sinne missä mun kaikki tärkeät läheiseni jo ovat ja niitä on siellä paljo jo mua odottamassa luokseen.