Kaisa Padhaal ja Annamari Sandlund - mielipidekirjoitus HS.fi
Hyvä talous tarkoittaa palkkatyötä, mutta työtä tehdessään ei ole mitään aikaa sukulaisille, ei lapsilleen eikä vanhemmilleen.
Siten saadaan lukea kuolemasta, jossa ainoa ajatus on arkun hinta.
'Kuolemiseen liittyy paljon muutakin', kuten oli ajatus.
Arkusta puhutaan kun ei ollut yhtään vieressä.
Tosiasia voi olla, että kuolemisen vieressä on hyvin vaikea ollakaan.
En sattumoisin ole sairaita, kuolevia, eläkeläisiä hoitavilla aloilla, mutta tunnustelen, missä se totuus on.
Sairaanhoitajan vastaus siihen, että kuinka monella vanhuksella on mielialahäiriö:
"Joka toisella".
Hyvä asia, että laitoshoito kannattaa niin pitkälle mentävä itsenäisyyttä, kotona olemista kuin mahdollista, että eivät rupea ketään huostaanottamaan, jos on itsenäinen, teoriassa.
Eli jos eläkeläinen ei itse luovuta, niin kukaan häntä vie.
Rikas voi ostaa hoitopalveluja. Rahalla saa, mutta onko minkälainen suhde suvun välillä, jos ei ole henkilökohtaista suhdetta eläkeläisen ja sukulaisten välillä, koska joka tapauksessa oikea kokemus, tieto puuttuu? Voi epäillä, että kuolema ei kiinnostaa toisia ja he ostavat rahalla itsensä sen ulkopuolelle, vaikka vastuu perheen jäsenestä on perheen jäsenellä.
Ihmissuhteissa on monia ulottuvuuksia. Nähdään aina henkilökohtaisesti kenellä on sopivin suhde eläkeläiseen ja kuka toiseksi on sen lisäkseen valmis hoitamaan eläkeläistä.
Suhteeseen vaikuttavat monet asiat: sisarparven syntymänumerojärjestys, horoskooppi, ammatti, sukupuoli, ikä.
Tuskin liian nuori tulee toimeen liian vanhan kanssa.
Toisaalta rikkailla on ongelma, että asuvat lukittujen ovien takana ja siksi on yksinäistä. Lukaalissa on yksinäistä elää, mikä voi olla syy tahtoa eläkeläishoitolaitokseen, jossa on seuraa.
Kuoleman mystinen puoli on mahdollinen tuonpuoleinen.
Onko niin, että tuonpuoleisen läheisyydessä on vaikea olla?
Jos ei kuulu tuonpuoleiseen, niin ei viihdy sen läheisyydessä?
Valotunneli aukeaa kuoleman kynnyksellä olevalle.
Silloin näkee osan tuonpuoleista, jossa on sukulaisia, oppaita.
Se on viimeinen ja ensimmäinen todistus, että elämä jatkuu.
Tulee varmennus, että ei mitään hätää.
No, enempää emme voi tietää.
Ehkä syntyy mielenkiintoa jopa kuolla kun näkee että asiat jatkuvat.
Astuisi kuin jalalla kynnyksen ylitse, eikä muuta.
Voiko tosiaan olla helpompi kuolla "yleisessä kuolemisen paikassa"?
Se on vanhaintalo, jossa kuolee moni muukin ja kenties tieto leviää ja siten syntyy sielunhoitoa pelkoja vastaan.
Yleisestihan ei tahdota eläkeläislaitokseen, mutta ehkä kulttuurin kehitys, jota kutsumme laitostumiseksi, nimenomaan tukee ja kehittää laitoshoitoa kaikilla aloilla. Se olisi ihmisen kulttuurin evoluutio. Opitaan, miksi meidän vaikea hyväksyä vanhaintalo. Vanha ajatushan on, että "mokomat jättäneet isovanhempansa vanhaintaloon, koska eivät rakasta heitä".
Mitä jos eläkeläinen itse tahtoo lähteä eläkeläistaloon tai paeta ainakin omia perheitään, sukua?
Luonnossa voidaan kuolla yksin kun hakeudutaan rauhalliseen paikkaan, kuolemisen maahan, jossa kuollaan.
Yhdellä sademetsien heimolla vielä viisikymmentä vuotta sitten heimon nuoret murhasivat mummoja hiipien takaa, lyöden kirveellä. Miehet ylpeilivät kuinka monta mummoa he tappoivat.
Vanhuksen keho hupenee ja kehon muutokset saavat psykoosimasennusta. Vahvistuuko telepaattinen kokemus kun keho laihtuu, kudokset pienenevät?
Kun kokee vahvaa telepatiaa ympäristöön, silloin sairastaa masennusta ja sanoo, että ei tahdo enää elää.
Siten voi ennakoida, että melkeinpä jokainen ihminen joutuu syömään masennuslääkkeitä vanhuudessa. Mitä pahaa siinä on kun nykyään vanhenemisen estolääkityksessä on masennuslääkeaineita?
Sitten puhutaan olevista sukupolvista, joiden ideologiaan kuuluu huonosti hulluuden tunnustaminen. Jokainen sukupolvi on erilainen aatoksissa.
Kuoleman silmä voi olla tarttuva kun tuonpuoleinen leviää ympäristöön.
Se on kuoleman mystinen puoli, yhtä vahva kuin uskontojen valaistuminen tai vauvojen syntyminen, mutta kuinka moni rukoilee kuoleman uskonnolle? Kuoleman jumala, jota palvoa, koska saa siitä tietoa. Kuoleman silmä jakaa tietoa ja todistaa totuuden. Se koskettaa ihan varmasti. Toiset eivät pidä siitä. Se voi koskea toisia. Jos mukana on psykoosi, niin pitää olla vahva, että seisoo omillaan. Pitää tietää, mitä psykoosimasennus on. Kysytään, voiko kuolemista vastaan taistella? Jos on Oinas, joka on manuaalinen taistelija ja pitkittää kuolemisen? Toisethan antautuvat kuolemiselle. Kysyykö kuolema ihmisen tahtoa kuolla? "Onko nyt jo aika kuolla tai ei? Ja kuolemisen paikka on pyhä. Miten se eroaa syntymisen paikoista? Syntyminen on miellyttävä ja kuoleminen ei ole?
Kuolemisen silmä näyttää koko absurdin elämän, miten tyhjää kaikki on.
Näyttää että kaikki loppuu. Mutta taitaa tämäkin ajatus olla psykoosin heiniä.
Pyritään sulkemaan syntynyt luukku ja tulemaan normaaliksi.
Ja miten laitosammattilaiset? Kun kuoleman silmä aukeaa
Kuolemisen mystinen tarttuva lamaannus
4
129
Vastaukset
- Anonyymi
kuinka he hoitavat itsensä kuntoon. Kuoleman silmä opettaa, kertoo totuuden ja paljon muuta, jopa kuolevan yksityisiä asioita. Hoitajat saavat yliluonnollisia kykyjä itselleen, jos osaavat sietää kuolemisen voimia. Voittavatko he kenties kuoleman pelon?
- Anonyymi
Jos kuolemisen kulttuurissa on negatiivinen puoli, niin sitä käsittelevät goottilaiset kuten raskaan metalli musiikin ystävät ja aihekulttuuri.
Jos kuolemisessa on negatiivista tuntua ja läsnäolijat vievät niitä mukanaan kuolemisen paikasta, niin ympäristö reagoi kuolemisen aineeseen vapaalla ajalla. Kuka valitsee kuoleman ammattikseen?
Aiheeseen yleisesti kuuluu lääkärien toiseen kehoon sekaantumisen filosofia, koska kirurgi on hyvin itsemurhaava ammatti.
Vaikka sairaalassa lääkärit eivät erota liikaa ja synnytyksen osasto on samalla tasolla kuin kuolemisen osasto ainoa ero, että käännytään vasemmalle tai oikealle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos kuolemisen kulttuurissa on negatiivinen puoli, niin sitä käsittelevät goottilaiset kuten raskaan metalli musiikin ystävät ja aihekulttuuri.
Jos kuolemisessa on negatiivista tuntua ja läsnäolijat vievät niitä mukanaan kuolemisen paikasta, niin ympäristö reagoi kuolemisen aineeseen vapaalla ajalla. Kuka valitsee kuoleman ammattikseen?
Aiheeseen yleisesti kuuluu lääkärien toiseen kehoon sekaantumisen filosofia, koska kirurgi on hyvin itsemurhaava ammatti.
Vaikka sairaalassa lääkärit eivät erota liikaa ja synnytyksen osasto on samalla tasolla kuin kuolemisen osasto ainoa ero, että käännytään vasemmalle tai oikealle.Aihe on kuinka omaiset "polttavat siltoja". Kenties he eivät tahdo muita viereen. Mistä tarkemmin sellainen johtuu?
Jeesus kun kuoli, niin mukaan pääsi kaksikin ylimääräistä miestä.
Vanhus tuhoaa omaisuuttaan, tyhjentää talon, tuhoaa valokuvia, asiakirjoja. Hän ei tahdo nähdä enää sukulaisia, lapsiaan.
Kenties häntä pelottavat aukenevat Kuoleman Silmät. Kenties Kuoleman Silmä kuin rytminen. Samalla tavoin kuin synnytyksessä supistukset ovat laskettavissa kun alkavat harvoin ja kasvavat tihentyen, päättyen lopulta synnytykseen. Voiko eläkeläisen Tuonpuolisen Silmä olla samanlainen laskettavissa montako kertaa se aukeaa? Kun katsoo sinne, niin ei seisoo omilla jaloillaan ja pelkää ja syö masennuslääkkeitä, jos ei unohda ja unohtaa kokonaan kaikki muut ihmiset ympärillään ja kun katsoo syvemmälle, niin tahtoo kuolla? - niin oletettavasti voi ajatella kuolemisen.
Jostakin syystä vanhukset eivät tahdo makaa. Keho puuttuu. He nukkuvat istualtaan.
Pelkäävätkö he nukkumista kun keho on hauras?
Tapahtuu elämästä kiinni pitämistä ja siitä luopumista. Hyvissä jaksoissa kaikki on lupaava, mutta huonoissa kausissa ei ole mitään tehtävissä.
Vanhus näkee kaiken lävitse. Kaikkia ihmisiä näkee lävitse. Itsenä oivaltanut sielu. Lisäkseen hän näkee tuonpuoleisen sieluja, tarinoita ja osaa nähdä syy-yhteyksiä molempien välillä.
Ajatukseni kuolemisesta on yksinäisyydessä, mutta entä jos vertaa kuoleman, joka tapahtuu yhteisössä? Kuoleeko etelämaalainen yhteisössä ja pohjoismaalainen yksin? Intiassa gurua seuraa iso joukko oppilaita ja guru kuolee muiden silmien edessä.
Teoriassa pitäisi jättää kaikki asiansa ja keskittyä kuolevan ympärille. Kenties on hoidettavia asioita. Pitää antaa, teoriassa, aikaa kuolevalle. Kenties kuoleva pelkää koska on yksin, koska muut jäävät elää ja hän lähtee. Mitä hänelle tapahtuu - hän ei tiedä ja pelkää. Oli iloinen hyvä perhe ja nyt se ei enää ole. Mitään jatkuu. Kaikki loppuu. Kuinka iloinen perhe voi loppua? Itse oli iloinen ihminen ja ei ole enää. Nyt on loppu.
Olemalla perheenä yhdessä, voi tukea toisiaan, ajatella yhdessä kuolemaa ja seuraavalla kerralla olla pelkäämättä sitä, samassa mielessä kun todistettu, että kun lapsi näkee äitinsä synnyttävän lasta, silloin lapsi osaa synnyttää itsekin aikuisena paremmin lapsia.
Hän joka on ollut kuoleman vieressä, osaa kuolla itsekin paremmin ja sietää muita.
Sanat eivät riitä ja pitää kokea, jotta tietää.
Jos yhteiskunta on nopea, silloin ei ole aikaa pysähtyä. Teknisesti on vielä antaa. Teknisesti kohta voi olla niin paljon antaa, että piean vanhentunut ihminen voi alkaa nuortua takaisin? Jos sellainen olisi ollut mahdollista, silloin kuolemaa ei tarvitse kokea itse. Tänään tiede osaa pitkittää kuolemisen vuosilla. Hyvinvointi pitkittää kuolemisen.
Osaako tiede todistaa, että kuoleman jälkeen elämä jatkuu?
Osaako tiede rakentaa sillan, ystävystyä Kuoleman Silmän kanssa, kysella asioista ihmisen kielellä? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aihe on kuinka omaiset "polttavat siltoja". Kenties he eivät tahdo muita viereen. Mistä tarkemmin sellainen johtuu?
Jeesus kun kuoli, niin mukaan pääsi kaksikin ylimääräistä miestä.
Vanhus tuhoaa omaisuuttaan, tyhjentää talon, tuhoaa valokuvia, asiakirjoja. Hän ei tahdo nähdä enää sukulaisia, lapsiaan.
Kenties häntä pelottavat aukenevat Kuoleman Silmät. Kenties Kuoleman Silmä kuin rytminen. Samalla tavoin kuin synnytyksessä supistukset ovat laskettavissa kun alkavat harvoin ja kasvavat tihentyen, päättyen lopulta synnytykseen. Voiko eläkeläisen Tuonpuolisen Silmä olla samanlainen laskettavissa montako kertaa se aukeaa? Kun katsoo sinne, niin ei seisoo omilla jaloillaan ja pelkää ja syö masennuslääkkeitä, jos ei unohda ja unohtaa kokonaan kaikki muut ihmiset ympärillään ja kun katsoo syvemmälle, niin tahtoo kuolla? - niin oletettavasti voi ajatella kuolemisen.
Jostakin syystä vanhukset eivät tahdo makaa. Keho puuttuu. He nukkuvat istualtaan.
Pelkäävätkö he nukkumista kun keho on hauras?
Tapahtuu elämästä kiinni pitämistä ja siitä luopumista. Hyvissä jaksoissa kaikki on lupaava, mutta huonoissa kausissa ei ole mitään tehtävissä.
Vanhus näkee kaiken lävitse. Kaikkia ihmisiä näkee lävitse. Itsenä oivaltanut sielu. Lisäkseen hän näkee tuonpuoleisen sieluja, tarinoita ja osaa nähdä syy-yhteyksiä molempien välillä.
Ajatukseni kuolemisesta on yksinäisyydessä, mutta entä jos vertaa kuoleman, joka tapahtuu yhteisössä? Kuoleeko etelämaalainen yhteisössä ja pohjoismaalainen yksin? Intiassa gurua seuraa iso joukko oppilaita ja guru kuolee muiden silmien edessä.
Teoriassa pitäisi jättää kaikki asiansa ja keskittyä kuolevan ympärille. Kenties on hoidettavia asioita. Pitää antaa, teoriassa, aikaa kuolevalle. Kenties kuoleva pelkää koska on yksin, koska muut jäävät elää ja hän lähtee. Mitä hänelle tapahtuu - hän ei tiedä ja pelkää. Oli iloinen hyvä perhe ja nyt se ei enää ole. Mitään jatkuu. Kaikki loppuu. Kuinka iloinen perhe voi loppua? Itse oli iloinen ihminen ja ei ole enää. Nyt on loppu.
Olemalla perheenä yhdessä, voi tukea toisiaan, ajatella yhdessä kuolemaa ja seuraavalla kerralla olla pelkäämättä sitä, samassa mielessä kun todistettu, että kun lapsi näkee äitinsä synnyttävän lasta, silloin lapsi osaa synnyttää itsekin aikuisena paremmin lapsia.
Hän joka on ollut kuoleman vieressä, osaa kuolla itsekin paremmin ja sietää muita.
Sanat eivät riitä ja pitää kokea, jotta tietää.
Jos yhteiskunta on nopea, silloin ei ole aikaa pysähtyä. Teknisesti on vielä antaa. Teknisesti kohta voi olla niin paljon antaa, että piean vanhentunut ihminen voi alkaa nuortua takaisin? Jos sellainen olisi ollut mahdollista, silloin kuolemaa ei tarvitse kokea itse. Tänään tiede osaa pitkittää kuolemisen vuosilla. Hyvinvointi pitkittää kuolemisen.
Osaako tiede todistaa, että kuoleman jälkeen elämä jatkuu?
Osaako tiede rakentaa sillan, ystävystyä Kuoleman Silmän kanssa, kysella asioista ihmisen kielellä?Kalma tarttuu ja merkkaa ihmisen. Merkki voi jäädä pysyväksi ja sopivaan aikaan aktivoitua, löytää toteutuskohteensa. Jos Kalma tarttuu, silloin me eletään sitä. Jos kuolema on erittäin läsnä elämässä, kuten ennen 1800 luvun lääketieteen nousua, hygienian parantumista, niin ihmiset eläävät kuollakseen. He eivät nauti elämästä, koska ovat kuolemassa. He kantavat kuolemaa koko ajan mukana.
Jos tänään 2000 luvulla ihmisiltä 'viedään' kuolemisen kokemus kuten jos ei ole koskaan osallistunut hautajaisiin tai ollut yhteydessä kuolevaan sen takia, että laitoskulttuuri toimii itsenäisesti perhesiteistä huolimatta, niin tieto kuolemasta puuttuu.
Kun tieto kuolemasta puuttuu, mitä tapahtuu yleisellä tasolla yhteiskunnalle?
Voiko yhdistää ilmiö extream urheiluun, jossa ihmisillä ei ole pelkoa mistään?
Ihminen toisin sanoen voi kuolla extreamisti tai tyhmästi, koska ei ollut ennen törmännyt kuolemaan, hänellä ei ole kuoleman pelkoa.
Kalma rauhoittaa ihmisen ja ihminen on varovainen toimessaan. Ilman kalmaa ihminen on elinvoimainen peloton ekstrimisti.
Löytääkö kuolema ikuisen elämän keskelle? Käärme luikertelee paratiisiin. Onko se fysiikan laki, jossa ei ole yhtä ilman toista. Jos molemmat ovat toisiin kuuluvia, niin ei elämässäkään ihmiset pääsevät kuolemasta piiloon, mutta kuolema ilmestyy jollakin tavoin viereen sinne, missä sitä ei ollut.
Päädytään yleisestä tasosta takaisin yksityiseen, jossa löydetään, että PARAS JA TURVALLISIN KUOLEMA OLISI OLLUT OMAN OMAISENSA KUOLEMA.
Kun omainen kuolee vanhuuteen ja omainen osallistuu poismenoon, silloin voi ajatella, että kuoleva SIUNAA läheisen ihmisen. Siunaus kantaa pidemmälle elämässä ja suojaa hänet monelta vääryydeltä.
Jos omainen ei osallistu vapaaehtoiseen kuolemaan - ja kaikista luonnolliseen ja sen kautta turvalliseen, silloin hänelle jää vaara löytää kuolema muulla tavoin.
Tässä perheen jäsen voi erehtyä ajatella, että kuolemaa voi paeta. Ei voi ja turvallisin kuolema on isovanhempansa kuolema.
Nykyisessä laitoshoitoyhteiskunnassa yksilöt unohtavat mikä on turvallisin kuolema tai miksi se on. He uskovat liikaa järjestelmään. He hukkaavat henkilökohtaisen, luonnollisen tilaisuuden kokea tarvittava tieto elämässä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt se on selvitetty: Sanna Marinin hallitus lisäsi menoja 41 miljardilla
”vasemmistohallitus oli katastrofaalisen huono”, sanoo kokoomus. Sanna Marinin (sd.) hallituksen tekemät menolisäykset27317645Purra sössi kaiken 2 vuodessa, itkee nyt Marinin perään
Nyt on taas sama vanha itkuvirsi, kun ei omat taidot riittänee. Kaikki on taas muiden syytä. No miten sen "Tunnin juna"19212532Eli persujen rääkyminen Marinin hallituksen velanotosta oli sitä itseään
"Valtiovarainministeriön mukaan Marinin hallitus lisäsi valtion pysyviä menoja 3 miljardia eikä 11 miljardia euroa." El736252MTV3 - Auerin poika todistaa videolla, miten Anneli pahoinpiteli lapsia!
Kello 10.04 – Ainakin kerran viikossa se löi. Löi muitakin sisaruksia, mutta ei isosiskoa. Nuorinta siskoa en ole nähny405250Orpon hallitus runnoi Tunnin junan ilman tarvetta
Näinkö valtiontaloutta hoidetaan? Siis asiantuntijoidenkin aikoja sitten kannattamattomaksi laskema Tunnin juna tehdään845083Orpon hallitus paskoi kaikki hommat
ja "yllätäen" ilmestyi raportti Marinin hallituksen tuhlailusta, raportti tuli kuin TILAUKSESTA.594213NO NIIN! Nyt on sitten prinsessa Sannan sädekehä lopullisesti rikottu
narsistia ei kannata enää kuin ne fanaattisimmat kulttilaiset, jotka ovat myös sitä Suomen heikkoälyisintä sakkia. Kun704036Kansa haluaa Marinin hallituksen takaisin ja Orpon pois
Suomen kansa on nyt ilmoittanut millaisen hallituksen Suomi tarvitsee. "Suomalaisten suosikki seuraavaksi hallituspohja603810Lindtman ylivoimainen suosikki pääministeriksi
Lindtmania kannattaa pääministeriksi peräti 50 prosenttia useampi kuin toiseksi suosituinta Kaikkosta. https://www.ilta1043726Sanna Marin - Maailman paras talousasiantuntija?
PersKeKoa pukkaa? https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011636623.html1463189