Kuolemisen mystinen tarttuva lamaannus

Jos kuolemisen kulttuurissa on negatiivinen puoli, niin sitä käsittelevät goottilaiset kuten raskaan metalli musiikin ystävät ja aihekulttuuri.

Jos kuolemisessa on negatiivista tuntua ja läsnäolijat vievät niitä mukanaan kuolemisen paikasta, niin ympäristö reagoi kuolemisen aineeseen vapaalla ajalla. Kuka valitsee kuoleman ammattikseen?

Aiheeseen yleisesti kuuluu lääkärien toiseen kehoon sekaantumisen filosofia, koska kirurgi on hyvin itsemurhaava ammatti.
Vaikka sairaalassa lääkärit eivät erota liikaa ja synnytyksen osasto on samalla tasolla kuin kuolemisen osasto ainoa ero, että käännytään vasemmalle tai oikealle.

Anonyymi kirjoitti:

Jos kuolemisen kulttuurissa on negatiivinen puoli, niin sitä käsittelevät goottilaiset kuten raskaan metalli musiikin ystävät ja aihekulttuuri.

Jos kuolemisessa on negatiivista tuntua ja läsnäolijat vievät niitä mukanaan kuolemisen paikasta, niin ympäristö reagoi kuolemisen aineeseen vapaalla ajalla. Kuka valitsee kuoleman ammattikseen?

Aiheeseen yleisesti kuuluu lääkärien toiseen kehoon sekaantumisen filosofia, koska kirurgi on hyvin itsemurhaava ammatti.
Vaikka sairaalassa lääkärit eivät erota liikaa ja synnytyksen osasto on samalla tasolla kuin kuolemisen osasto ainoa ero, että käännytään vasemmalle tai oikealle.

Lue lisää

Aihe on kuinka omaiset "polttavat siltoja". Kenties he eivät tahdo muita viereen. Mistä tarkemmin sellainen johtuu?

Jeesus kun kuoli, niin mukaan pääsi kaksikin ylimääräistä miestä.

Vanhus tuhoaa omaisuuttaan, tyhjentää talon, tuhoaa valokuvia, asiakirjoja. Hän ei tahdo nähdä enää sukulaisia, lapsiaan.
Kenties häntä pelottavat aukenevat Kuoleman Silmät. Kenties Kuoleman Silmä kuin rytminen. Samalla tavoin kuin synnytyksessä supistukset ovat laskettavissa kun alkavat harvoin ja kasvavat tihentyen, päättyen lopulta synnytykseen. Voiko eläkeläisen Tuonpuolisen Silmä olla samanlainen laskettavissa montako kertaa se aukeaa? Kun katsoo sinne, niin ei seisoo omilla jaloillaan ja pelkää ja syö masennuslääkkeitä, jos ei unohda ja unohtaa kokonaan kaikki muut ihmiset ympärillään ja kun katsoo syvemmälle, niin tahtoo kuolla? - niin oletettavasti voi ajatella kuolemisen.

Jostakin syystä vanhukset eivät tahdo makaa. Keho puuttuu. He nukkuvat istualtaan.
Pelkäävätkö he nukkumista kun keho on hauras?

Tapahtuu elämästä kiinni pitämistä ja siitä luopumista. Hyvissä jaksoissa kaikki on lupaava, mutta huonoissa kausissa ei ole mitään tehtävissä.

Vanhus näkee kaiken lävitse. Kaikkia ihmisiä näkee lävitse. Itsenä oivaltanut sielu. Lisäkseen hän näkee tuonpuoleisen sieluja, tarinoita ja osaa nähdä syy-yhteyksiä molempien välillä.

Ajatukseni kuolemisesta on yksinäisyydessä, mutta entä jos vertaa kuoleman, joka tapahtuu yhteisössä? Kuoleeko etelämaalainen yhteisössä ja pohjoismaalainen yksin? Intiassa gurua seuraa iso joukko oppilaita ja guru kuolee muiden silmien edessä.


Teoriassa pitäisi jättää kaikki asiansa ja keskittyä kuolevan ympärille. Kenties on hoidettavia asioita. Pitää antaa, teoriassa, aikaa kuolevalle. Kenties kuoleva pelkää koska on yksin, koska muut jäävät elää ja hän lähtee. Mitä hänelle tapahtuu - hän ei tiedä ja pelkää. Oli iloinen hyvä perhe ja nyt se ei enää ole. Mitään jatkuu. Kaikki loppuu. Kuinka iloinen perhe voi loppua? Itse oli iloinen ihminen ja ei ole enää. Nyt on loppu.

Olemalla perheenä yhdessä, voi tukea toisiaan, ajatella yhdessä kuolemaa ja seuraavalla kerralla olla pelkäämättä sitä, samassa mielessä kun todistettu, että kun lapsi näkee äitinsä synnyttävän lasta, silloin lapsi osaa synnyttää itsekin aikuisena paremmin lapsia.
Hän joka on ollut kuoleman vieressä, osaa kuolla itsekin paremmin ja sietää muita.
Sanat eivät riitä ja pitää kokea, jotta tietää.

Jos yhteiskunta on nopea, silloin ei ole aikaa pysähtyä. Teknisesti on vielä antaa. Teknisesti kohta voi olla niin paljon antaa, että piean vanhentunut ihminen voi alkaa nuortua takaisin? Jos sellainen olisi ollut mahdollista, silloin kuolemaa ei tarvitse kokea itse. Tänään tiede osaa pitkittää kuolemisen vuosilla. Hyvinvointi pitkittää kuolemisen.

Osaako tiede todistaa, että kuoleman jälkeen elämä jatkuu?
Osaako tiede rakentaa sillan, ystävystyä Kuoleman Silmän kanssa, kysella asioista ihmisen kielellä?

Anonyymi kirjoitti:

Aihe on kuinka omaiset "polttavat siltoja". Kenties he eivät tahdo muita viereen. Mistä tarkemmin sellainen johtuu?

Jeesus kun kuoli, niin mukaan pääsi kaksikin ylimääräistä miestä.

Vanhus tuhoaa omaisuuttaan, tyhjentää talon, tuhoaa valokuvia, asiakirjoja. Hän ei tahdo nähdä enää sukulaisia, lapsiaan.
Kenties häntä pelottavat aukenevat Kuoleman Silmät. Kenties Kuoleman Silmä kuin rytminen. Samalla tavoin kuin synnytyksessä supistukset ovat laskettavissa kun alkavat harvoin ja kasvavat tihentyen, päättyen lopulta synnytykseen. Voiko eläkeläisen Tuonpuolisen Silmä olla samanlainen laskettavissa montako kertaa se aukeaa? Kun katsoo sinne, niin ei seisoo omilla jaloillaan ja pelkää ja syö masennuslääkkeitä, jos ei unohda ja unohtaa kokonaan kaikki muut ihmiset ympärillään ja kun katsoo syvemmälle, niin tahtoo kuolla? - niin oletettavasti voi ajatella kuolemisen.

Jostakin syystä vanhukset eivät tahdo makaa. Keho puuttuu. He nukkuvat istualtaan.
Pelkäävätkö he nukkumista kun keho on hauras?

Tapahtuu elämästä kiinni pitämistä ja siitä luopumista. Hyvissä jaksoissa kaikki on lupaava, mutta huonoissa kausissa ei ole mitään tehtävissä.

Vanhus näkee kaiken lävitse. Kaikkia ihmisiä näkee lävitse. Itsenä oivaltanut sielu. Lisäkseen hän näkee tuonpuoleisen sieluja, tarinoita ja osaa nähdä syy-yhteyksiä molempien välillä.

Ajatukseni kuolemisesta on yksinäisyydessä, mutta entä jos vertaa kuoleman, joka tapahtuu yhteisössä? Kuoleeko etelämaalainen yhteisössä ja pohjoismaalainen yksin? Intiassa gurua seuraa iso joukko oppilaita ja guru kuolee muiden silmien edessä.


Teoriassa pitäisi jättää kaikki asiansa ja keskittyä kuolevan ympärille. Kenties on hoidettavia asioita. Pitää antaa, teoriassa, aikaa kuolevalle. Kenties kuoleva pelkää koska on yksin, koska muut jäävät elää ja hän lähtee. Mitä hänelle tapahtuu - hän ei tiedä ja pelkää. Oli iloinen hyvä perhe ja nyt se ei enää ole. Mitään jatkuu. Kaikki loppuu. Kuinka iloinen perhe voi loppua? Itse oli iloinen ihminen ja ei ole enää. Nyt on loppu.

Olemalla perheenä yhdessä, voi tukea toisiaan, ajatella yhdessä kuolemaa ja seuraavalla kerralla olla pelkäämättä sitä, samassa mielessä kun todistettu, että kun lapsi näkee äitinsä synnyttävän lasta, silloin lapsi osaa synnyttää itsekin aikuisena paremmin lapsia.
Hän joka on ollut kuoleman vieressä, osaa kuolla itsekin paremmin ja sietää muita.
Sanat eivät riitä ja pitää kokea, jotta tietää.

Jos yhteiskunta on nopea, silloin ei ole aikaa pysähtyä. Teknisesti on vielä antaa. Teknisesti kohta voi olla niin paljon antaa, että piean vanhentunut ihminen voi alkaa nuortua takaisin? Jos sellainen olisi ollut mahdollista, silloin kuolemaa ei tarvitse kokea itse. Tänään tiede osaa pitkittää kuolemisen vuosilla. Hyvinvointi pitkittää kuolemisen.

Osaako tiede todistaa, että kuoleman jälkeen elämä jatkuu?
Osaako tiede rakentaa sillan, ystävystyä Kuoleman Silmän kanssa, kysella asioista ihmisen kielellä?

Lue lisää

Kalma tarttuu ja merkkaa ihmisen. Merkki voi jäädä pysyväksi ja sopivaan aikaan aktivoitua, löytää toteutuskohteensa. Jos Kalma tarttuu, silloin me eletään sitä. Jos kuolema on erittäin läsnä elämässä, kuten ennen 1800 luvun lääketieteen nousua, hygienian parantumista, niin ihmiset eläävät kuollakseen. He eivät nauti elämästä, koska ovat kuolemassa. He kantavat kuolemaa koko ajan mukana.


Jos tänään 2000 luvulla ihmisiltä 'viedään' kuolemisen kokemus kuten jos ei ole koskaan osallistunut hautajaisiin tai ollut yhteydessä kuolevaan sen takia, että laitoskulttuuri toimii itsenäisesti perhesiteistä huolimatta, niin tieto kuolemasta puuttuu.

Kun tieto kuolemasta puuttuu, mitä tapahtuu yleisellä tasolla yhteiskunnalle?
Voiko yhdistää ilmiö extream urheiluun, jossa ihmisillä ei ole pelkoa mistään?
Ihminen toisin sanoen voi kuolla extreamisti tai tyhmästi, koska ei ollut ennen törmännyt kuolemaan, hänellä ei ole kuoleman pelkoa.
Kalma rauhoittaa ihmisen ja ihminen on varovainen toimessaan. Ilman kalmaa ihminen on elinvoimainen peloton ekstrimisti.

Löytääkö kuolema ikuisen elämän keskelle? Käärme luikertelee paratiisiin. Onko se fysiikan laki, jossa ei ole yhtä ilman toista. Jos molemmat ovat toisiin kuuluvia, niin ei elämässäkään ihmiset pääsevät kuolemasta piiloon, mutta kuolema ilmestyy jollakin tavoin viereen sinne, missä sitä ei ollut.

Päädytään yleisestä tasosta takaisin yksityiseen, jossa löydetään, että PARAS JA TURVALLISIN KUOLEMA OLISI OLLUT OMAN OMAISENSA KUOLEMA.
Kun omainen kuolee vanhuuteen ja omainen osallistuu poismenoon, silloin voi ajatella, että kuoleva SIUNAA läheisen ihmisen. Siunaus kantaa pidemmälle elämässä ja suojaa hänet monelta vääryydeltä.
Jos omainen ei osallistu vapaaehtoiseen kuolemaan - ja kaikista luonnolliseen ja sen kautta turvalliseen, silloin hänelle jää vaara löytää kuolema muulla tavoin.
Tässä perheen jäsen voi erehtyä ajatella, että kuolemaa voi paeta. Ei voi ja turvallisin kuolema on isovanhempansa kuolema.

Nykyisessä laitoshoitoyhteiskunnassa yksilöt unohtavat mikä on turvallisin kuolema tai miksi se on. He uskovat liikaa järjestelmään. He hukkaavat henkilökohtaisen, luonnollisen tilaisuuden kokea tarvittava tieto elämässä.