Sunnuntai Thaimaan Eedenissä.

Aurinko paistaa, hävittäjät lentää, pommit paukkuu, siviilejä kuolee, kommuuni tekee työtään ranssilla, äiti temmeltää lastensa kanssa hotellin uima-altaalla opettaen eri uintitekniikoita, isä hoitaa liiketoimiaan ja lähettelee jälkikasvulleen sydäntekstareita lenkkarit jalassa.

Puhut taas ja aina vaan ikuisesti pelkkää mutu-paskaa. Henkilöyhtiöt ovat perseestä (Ay ja Ky). Niissä tarvitaan useampi yhtiömies.

Avoimessa yhtiössä kaikki yhtiömiehet ovat vastuunalaisia yhtiön veloista ja muista velvoitteista koko omaisuudellaan. Ky:ssä siihen nimetyt vastuunalaiset yhtiömiehet.

Ei sovi kasvuyrityksille joissa on riskejä ja jotkas ei kestä taantumia. Sopii tasaiselle tekemiselle vain ja kikkailuun ei veroissa ole sellaista mahdollisuutta kuin Oy:ssä.

Toiminimi on todella surkea yritysmuoto lähinnä sen vuoksi että mitä enemmän teet töitä ja kauppaa, sitä enemmän verottaja on kurkussa kiinni. Yrittäjä on toiminimessä vastuussa liiketoiminnasta koko varallisuudellaan.

Olen sen itse karvaasti kokenut 1995-1997, jolloin maksoin 1,3 miljoonan markan verran veroa pelkästä työstä.

Käteen jäi noin 600 000 markkaa kahdessa vuodessa. Siihen aikaan ei ollut palkkarekistereitä eikä tietokantoja, vaan tilille vaan satoi rahaa laskutuksista.

Sitten paperit liput laput kuitit kirjanpitäjälle ja verottajalta paukahti ensimmäinen verolasku 350 000 markkaa. Tilillä ei edes enää ollut sellaista summaa ja ei muuta kuin pitkää päivää töitä, jotta pysyi luottokelpoisena.

Ainoa vähennys oli itselläni siihen aikaan ensiasunnon lainan verovähennys, jota ei enää nykyään ole. Kilsakorvaukset ja voileipärahan sentään sai verovapaana, kun Stadissa sijaitsi työmaat.

Sitten alkoi Happy Days, kun 1997 laitettiin kaverin kanssa hynttyyt yhteen ja 50/50 suhteella osakeyhtiö. Löydettiin tavarantoimittajia, jotka myi esim mönkijöitä, veneitä ja pihagrillejä ja kirjoitti kuittiin mitä halusit.

Sillä sai kivasti kierrettyä veroja. Myytiin osakeyhtölle aiemmin ostetut pakettiautot, työkoneet, tietokoneet, työkalut, peräkärryt jne ja ne sai sitten nostaa verovapaana firman kassasta.

Kahdessa vuodessa kassassa oli kaksi miljoonaa markkaa ylimääräistä vuonna 1999, kun kaverini halusi siirtyä harrastuksensa pariin tekemään bisnestä ralliautoja tunaamalla. Maksoin hänet ulos.

Firma paisui liian nopeasti kymppimillin vaihtoon, se oli käsittämätöntä rumbaa jossa oli kovaa työtä, mutta vastapainoksi myös laatuaikaa. Jokainen minuutti oli käytettävä tehokkaasti.

Pieni taantuma tuli juuri kun olin tehnyt firmalle 1,2 miljoonan euron sijoituksen. Se johti kassavajeeseen ja en halunnut ottaa firmalle lainaa, koska siihen olisi tarvittu omavelkainen takaus eli talo ja mökki pantiksi.

En lähtenyt sille tielle, vaan pistin sen firman lihoiksi. Jäin voitolle konkurssissa 70 000 euroa ja saimme pitää henk koht omaisuutemme, ei jäänyt velkaa kellekään, ei edes verottajalle.

Perustin samantien uuden osakeyhtiön samalle alalle, jossa tehtiin sellaista kolmen miljoonan euron vaihtoa.

Myin sen firman kahden vuoden jälkeen kahdelle kaverille 300 000 eurolla ja pidin vajaat kolme vuotta sapattivapaata pelaillen pokeria, rampaten Thaimaassa ja muualla matkoilla uuden vaimon ja lasten kanssa. Veneilyä, matkailuautoilua jne.

Ne oli laatuvuosia ne. Maksoin exän ulos toisesta talostamme ja muutettiin uuden vaimon kanssa PK- seudulle vuokralle merenrantaan hulppeaan asuntoon. Myin talon Lahdesta ja taskussa oli puoli milkkua riihikuivaa.

Siinä kohtaan alkoi mieleen hiipiä että pitäisikö tunnustella Thaimaahan muuttoa ja lähdin ekaksi talveksi Pattayalle. Edellisenä kesänä olin ehtinyt hoitaa kunnialla uuden duunini hankintamiehenä ja projektinjohtajana provikkapalkalla.

Siitä se lähti sitten ja sillä tiellä ollaan. Toisella vaimolla ei ollut intoa muuttaa Thaimaahan, rikkaasta perheestä kun oli ja halusi hoiva-alan yrittäjäksi kouluttautua ja sillä tiellä hän nyt sitten on, ja on perinnön ansiosta noin 4 kertaa rikkaampi kuin minä, mutta painaa viisi päivää viikossa hommia omassa firmassaan omassa kiinteistössään.

Missään vaiheessa tätä matkaa ei ole kiinnostanut vittuakaan mitkään eläkkeet. Se vapaaehtoinenkin on vain pieni sivujuonne.

Eläkemaksut ei paljoa puristele ja 1-2 vuoden sisällä lopetan käytännössä kaiken työskentelyn ja elelen pääomatuloilla, jotka laskee ja hoitaa kirjanpitäjä.

2010