Monet ateistit kysyvät monista ateismin opin eri asioista.
Yksi hyvä kirja matkalla ateismin perusteisiin, voi olla ateismin käsikirjan Oxfordin painos. Jossa käsitellään ateismia sen eri rajapintojen ja vuorovaikutuksien kautta.
https://academic.oup.com/edited-volume/37199
Mitä muita hyviä perusteoksia ateismista tahtoisitte tuoda esille?
Millä osa-alueella tahtoisitte täydentää käytettävissä olevaa portfolioita?
Yksi hyvä kirja matkalla ateismin perusteisiin, voi olla ateismin käsikirjan Oxfordin painos. Jossa käsitellään ateismia sen eri rajapintojen ja vuorovaikutuksien kautta.
https://academic.oup.com/edited-volume/37199
Mitä muita hyviä perusteoksia ateismista tahtoisitte tuoda esille?
Millä osa-alueella tahtoisitte täydentää käytettävissä olevaa portfolioita?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla on ennestään jo suomennettu Cambridgen "versio" asiasta.
Aivan oikein. Ja taas kerran eräs hyvä perusteos niihin kysymyksiin, joita ateistilla on koskien ateismia.
https://www.cambridge.org/core/books/cambridge-history-of-atheism/226A5675FCE4EDA0F84297D623413814
Mitä ovat nämä asiat ateismin monista opeista?
Sinäkin kovasti kyselet, mutta et osaa itse sanoa mitään.
Voitko selventää ajanjaksoa, mihin haluat vastauksen?
Yleisesti voidaan todeta, että esim. jotkut ateistit eivät usko, että ateismista voidaan keskustella ja toiset toteavat saman tai eri asian yhteydessä, että kyllä voidaan.
Osa ateisteista myöntää sen tosiasian, että ateismille on laadittu perusteluita, joille on annettu omat hieman toisistaan poikkeavat ateisminimet. Toiset taas kiistävät sellaisen olemassaolon.
Nämä esimerkit osoittavat mistä on ateismissa tai sen opissa kyse, ateismin sisällä tapahtuvista erilasista tulkinnoista ja annetuista merkityksistä siihen liittyviin asioihin.
Asioita voidaan myös käsitellä tutkitun tiedon tai ateistisen empiirisen kokemuksen kannalta, jotka tarjoavat taas oman toistaan osaksi poikkeavan näkökulman itse oppiin.
Yksi hyvä vaihtoehto saada vastauksia askarruttaviin kysymyksiin, voi olla jäädä seuraamaan viestiketjua. Aihepiirihän oli perusteokset ateismista, vastauksia kysymyksiin.
Kun ateistiseen kuplaan saadaan tiedon valoa, voi asiat nähdä paremmin. Ja kun kuplaa uskaltaa raottaa, saa paremmin happea ajatella.
Mihin ajanjaksoon jumaliin uskomattomuus kuuluu?
Miten monella tavalla jumaliin uskomattomuus voidaan määritellä?
Mitä ovat nämä ateisteja askarruttavat kysymykset?
Jumaliin uskomattomuus on saanut erilaisia määreitä. Kuinka monta on vaikea sanoa.
Mutta taas yleisesti. On teistien väliset näkemyserot jumaluudesta, aatteelliset määritelmät asiasta ja nykymuotoiset ajatukset siitä, miten asiaa perustellaan ja mitä se merkitsee.
Kun ollaan saatu selville ajanjakso ja paikka, jonka ateismista puhutaan voidaan etsiä sille sopivat yleisluonnehdinnat, joita voidaan tarvittaessa syventää.
Osaa palsta ateisteista askarruttaa kaikki ateismin perusasiat, joihin juuri nyt ollaan antamassa niitä vastauksia, jota kautta asioihin voi perehtyä.
Ateismilla on vain yksi rajapinta ja se on teismin kanssa. Näillä on vuorovaikutusta, sillä kumpikin pyrkii rajoittamaan ja estämään toista tai kääntämään harrastajat puolelleen.
Tässäpä tämä asia tulikin käsiteltyä riittävän tyhjentävästi.
Mitä esimerkkejä tahdot antaa ateismi / teismi käännytyskamppailusta?
Osa ateisteja toteaa, että sellaista ei ole olemassa ateismin osalta. Ja ajansaatossa (tieto, tms.) ratkaisee asian ateismin puoleen,
Kysymys maahanmuuton vaikutuksista länsimaihin jää monesti vastaamatta. Sillä sitä tapahtuu teistisiltä alueilta, joilla väestönkasvu on suurempaa kuin ateismin harjoittajiksi ilmoitetuissa länsimaissa. Onko tulevaisuus siis sittenkin teistien hallintaa?
Pyhiä opuksia ei ole. Kuten Raamattua pidetään.
Pyhänä.
Mutta filosofisia teoksia.
Onko ateismi uskomus vai filosofia.
En usko että kirjat kääntävät maailmankatsomusta.
Mutta kyllä.
Voi olla sytykkeenä. Tai antaa lisää potkua ateismiin.
Vanhan jäykän riutuneen kristityn pää kääntyy
muutenkin huonosti. Joten selaillen::;
Richard Dawkins: The God Delusion (Jumalharha).
Ehkä tunnetuin 2000-luvun ateistinen teos.
Christopher Hitchens: God Is Not Great.
Kritiikki uskontoja vastaan.
Sam Harris: The End of Faith.
Uskon ja järjen suhde.
Daniel Dennett: Breaking the Spell.
Uskonnon tarkastelua evoluution ja tieteen näkökulmasta.
On eri asia kritisoida uskontoa järjestelmänä kuin ihmisen henkilökohtaista uskoa.
Kun ateistiset filosofit ja kirjailijat (Dawkins, Hitchens, Russell jne.) kirjoittavat, he yleensä tarkastelevat:
kirkkojen ja uskontojen instituutioita
oppeja ja dogmeja (esim. taivas, helvetti, luomiskertomus)
uskonnon vaikutusta yhteiskuntaan, tieteeseen, politiikkaan ja moraaliin
Tämä on siis sosiaalinen ja kulttuurinen näkökulma – kuinka uskonto toimii yhteiskunnassa ja millaisia seurauksia sillä on.
Mutta kun yksittäinen ihminen uskoo Jumalaan, kyse on paljon intiimimmästä ja henkilökohtaisemmasta asiasta:
elämän merkityksen ja turvan etsimisestä
hengellisistä kokemuksista (rauha, armo, toivo, rakkaus)
syvästä suhteesta johonkin itseään suurempaan
Tämä on henkilökohtainen vakaumus, joka ei aina edes ole täysin sidottu johonkin kirkkoon tai oppiin.
Kun kriitikot kirjoittavat ”uskonto myrkyttää kaiken” (Hitchens) – he puhuvat yleensä instituutioiden väärinkäytöksistä, fundamentalismista tai vallankäytöstä, eivät välttämättä siitä, että joku mummo rukoilee kotonaan tai löytää lohtua Raamatusta.
Monet tunnustavatkin tämän eron: yksittäisen ihmisen usko voi olla hänelle arvokas, vaikka uskonnollinen järjestelmä olisikin ongelmallinen.
Teologi voisi sanoa: usko on elävä suhde Jumalaan, uskonto on sen näkyvä muoto yhteisössä.
Ateisti voisi sanoa: usko on psykologinen kokemus, uskonto sen organisoitu muoto.
Uskonnonfilosofi sanoisi: kyse on kahdesta tasosta – subjektiivinen kokemus (usko) vs. objektiivinen instituutio (uskonto).
Uskonnon kritiikki ei automaattisesti ole henkilökohtaisen uskon halveksuntaa. Moni uskovakin kritisoi omia kirkollisia rakenteita, mutta pitää kiinni henkilökohtaisesta suhteestaan
lajien synty kertoo miksi olemme täällä ja mitä noi muut ovat