masennus mitä se on itseasiassa

tarkoitin lähinnä fasismilla semmosta kuviota että jos tänne pystytettäisiin pakkotyöleirejä, pakkoarmeija ja keskitysleirejä niin silloin mä tappaisin itseni.

En kokisi myöskään syytä enää elää jos mut pakotettaisiin menemään sotaan esim jos Venäjä hyökkäis Suomeen niin en pystyisi meneen sotaan joten ois pakko tehdä itsemurha.

Itsemurha olisi pakko tehdä myös jos mut pakotettaisiin pakkoarmeijaan tai pakkotyöleirille.

elämäni tuollaisissa tilanteissa päättyisi 100% varmuudella. En koe pelkoa noista asioista sen enempää koska en pelkää kuolemaa.

mä yritin noin 10 kertaa käyvä ryhmäterapiassa jossa oli samassa elämäntilantteessa olevia mutta mulla joka kerta oli siellä henkisesti ihan hirveä olla että lamaannuin ihan täysin ja menin täysin mykäksi. 10 kertaa riitti, sekin oli minulle liikaa, jäi traumat siitä että unitilassa usein nuo kokemukset kummittelee.

puheterapian muistan ettei sielläkään olly henkisesti hyvä olla että mä en oikein jaksanut puhua siellä että noin ytheensä 15 vuotta ramppasin puheterapiaa ja sitten päätin "en jaksa enää" . Oon ihan tarpeeks kauan käyny siellä ja usein siellä käynti vain pahensi lisää oloa.

koti jossa olen koko ajan, luo minulle turvaa ja rauhaa sekä rakkautta. En asu yksin.

Anonyymi kirjoitti:

mä yritin noin 10 kertaa käyvä ryhmäterapiassa jossa oli samassa elämäntilantteessa olevia mutta mulla joka kerta oli siellä henkisesti ihan hirveä olla että lamaannuin ihan täysin ja menin täysin mykäksi. 10 kertaa riitti, sekin oli minulle liikaa, jäi traumat siitä että unitilassa usein nuo kokemukset kummittelee.

puheterapian muistan ettei sielläkään olly henkisesti hyvä olla että mä en oikein jaksanut puhua siellä että noin ytheensä 15 vuotta ramppasin puheterapiaa ja sitten päätin "en jaksa enää" . Oon ihan tarpeeks kauan käyny siellä ja usein siellä käynti vain pahensi lisää oloa.

koti jossa olen koko ajan, luo minulle turvaa ja rauhaa sekä rakkautta. En asu yksin.

Lue lisää

No ohan netissäkin vertaistukea jos livetilanteet on ahdistavia. Silloin kun voi huonosti niin toimiiko se ajatus ja aivot niin hyvin ja kirkkaasti. Omalla kohdalla voin sanoa ei toimi.

Omalla kohdalla kun aloin tehdä muutosta minäkäsitykseen niin mulla ainakin alkoi mieli kirkastuu ja mä olen vuoden analysoinut kaikkea. Sen takia koska aikasemmin ei ole energiaa eikä kykyä siihen. Mä tykkään pohtia asioita ja mennä pintaa syvemmälle. Ilman että se tekis elämästä raskasta.

Mutta kukin tavallaan.

Anonyymi kirjoitti:

No ohan netissäkin vertaistukea jos livetilanteet on ahdistavia. Silloin kun voi huonosti niin toimiiko se ajatus ja aivot niin hyvin ja kirkkaasti. Omalla kohdalla voin sanoa ei toimi.

Omalla kohdalla kun aloin tehdä muutosta minäkäsitykseen niin mulla ainakin alkoi mieli kirkastuu ja mä olen vuoden analysoinut kaikkea. Sen takia koska aikasemmin ei ole energiaa eikä kykyä siihen. Mä tykkään pohtia asioita ja mennä pintaa syvemmälle. Ilman että se tekis elämästä raskasta.

Mutta kukin tavallaan.

Lue lisää

kiitos neuvosta. Velvoittaako vertaustukiryhmä että siellä pitää olla tietty aika muiden kanssa netissä??? Ja alkaako ne periä maksua? Mä en suostu jos on maksullinen paikka ja kuten voit arvata, mul kun on masennus niin en voi luvata heille mitään että olisin siellä ryhmässä jos ne alkaa vaatia semmosta.

Anonyymi kirjoitti:

No ohan netissäkin vertaistukea jos livetilanteet on ahdistavia. Silloin kun voi huonosti niin toimiiko se ajatus ja aivot niin hyvin ja kirkkaasti. Omalla kohdalla voin sanoa ei toimi.

Omalla kohdalla kun aloin tehdä muutosta minäkäsitykseen niin mulla ainakin alkoi mieli kirkastuu ja mä olen vuoden analysoinut kaikkea. Sen takia koska aikasemmin ei ole energiaa eikä kykyä siihen. Mä tykkään pohtia asioita ja mennä pintaa syvemmälle. Ilman että se tekis elämästä raskasta.

Mutta kukin tavallaan.

Lue lisää

mitä niissä vertaustukiryhmissä kirjotellaan? jos se on sitä ongelmista kirjottelua, niin en pysty. Olen käynyt läpi 15 vuofden puheterapian ja en aio enää niistä kirjottaa koska pahentaa vain omaa oloani.

Ja mulla on myös yksi huono kokemus eräästä ryhmästä eli facebookissa oli kiusatut-ryhmä josta mä sain potkut.

Anonyymi kirjoitti:

kiitos neuvosta. Velvoittaako vertaustukiryhmä että siellä pitää olla tietty aika muiden kanssa netissä??? Ja alkaako ne periä maksua? Mä en suostu jos on maksullinen paikka ja kuten voit arvata, mul kun on masennus niin en voi luvata heille mitään että olisin siellä ryhmässä jos ne alkaa vaatia semmosta.

Lue lisää

Ei velvoita. Voi olla vaikka vaan 1 sekunnin tai niin kauan kuin se ryhmä kestää. Ihan ovat maksuttomia ja anonyymejä ryhmiä. EI OLE MAKSULLINEN. Jos et koe omaksi niin voit kirjautua ulos niin nopeesti kuin pystyt.

Anonyymi kirjoitti:

mitä niissä vertaustukiryhmissä kirjotellaan? jos se on sitä ongelmista kirjottelua, niin en pysty. Olen käynyt läpi 15 vuofden puheterapian ja en aio enää niistä kirjottaa koska pahentaa vain omaa oloani.

Ja mulla on myös yksi huono kokemus eräästä ryhmästä eli facebookissa oli kiusatut-ryhmä josta mä sain potkut.

Lue lisää

Niissä ryhmissä kirjoitetaan mistä haluaa.Siellä voi vaikka kirjoittaa mitä on tehnyt ja touhunnut tai kertoa mikä on oma fiilis. Sinä olet käynyt puheterapiassa opettelenmassa puhumaan ja et nähtävästi ole oppinut puhumaan mutta kirjoittaa olet oppinut jo lapsena.

Puheterapia on kuntoutusmuoto, jonka tarkoituksena on auttaa kommunikointi-, puhe- ja/tai kielihäiriöistä lasta tai aikuista ehkäisemällä, lieventämällä ja poistamalla kielen ja puheen häiriöitä sekä niihin liittyviä vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin ongelmia.

Oletko ikinä miettinyt miksi ei 15 vuodessa ole oppinut kommunikoimaan ja mitä tunteita se herättää ettei osaa puhua? Oletko ollut pettynyt itseesi ettet osaa puhua ? Oletko tuntenut häpeää ettet osaa puhua? Olisko hyvä hyväksyä itsensä ja sanoa että sinulla on vaikeuksia puheentuottamisessa? 15 vuotta oon pitkä aika opetella sanoja ja puhumaan.

Miksi sait potkut facebook ryhmästä? Sinä varmasti noudatit niitä ryhmän sääntöjä ja osasit käyttäytyä, niin miksi sinut poistettiin ryhmästä.

Miten sinä osaat kirjoittaa jos et osaa puhua? Kun olet käynyt puheterapiassa. Lapsena nähtävästi puhuit mutta olet lopettanut jossain vaiheessa puhumisen koska olet joutunut aloittaa puhumisen opettelun puheterapiassa uudelleen. Missä oli kaikki ne lapsena opitut sanat jotka olet osannut?

Anonyymi kirjoitti:

Niissä ryhmissä kirjoitetaan mistä haluaa.Siellä voi vaikka kirjoittaa mitä on tehnyt ja touhunnut tai kertoa mikä on oma fiilis. Sinä olet käynyt puheterapiassa opettelenmassa puhumaan ja et nähtävästi ole oppinut puhumaan mutta kirjoittaa olet oppinut jo lapsena.

Puheterapia on kuntoutusmuoto, jonka tarkoituksena on auttaa kommunikointi-, puhe- ja/tai kielihäiriöistä lasta tai aikuista ehkäisemällä, lieventämällä ja poistamalla kielen ja puheen häiriöitä sekä niihin liittyviä vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin ongelmia.

Oletko ikinä miettinyt miksi ei 15 vuodessa ole oppinut kommunikoimaan ja mitä tunteita se herättää ettei osaa puhua? Oletko ollut pettynyt itseesi ettet osaa puhua ? Oletko tuntenut häpeää ettet osaa puhua? Olisko hyvä hyväksyä itsensä ja sanoa että sinulla on vaikeuksia puheentuottamisessa? 15 vuotta oon pitkä aika opetella sanoja ja puhumaan.

Miksi sait potkut facebook ryhmästä? Sinä varmasti noudatit niitä ryhmän sääntöjä ja osasit käyttäytyä, niin miksi sinut poistettiin ryhmästä.

Miten sinä osaat kirjoittaa jos et osaa puhua? Kun olet käynyt puheterapiassa. Lapsena nähtävästi puhuit mutta olet lopettanut jossain vaiheessa puhumisen koska olet joutunut aloittaa puhumisen opettelun puheterapiassa uudelleen. Missä oli kaikki ne lapsena opitut sanat jotka olet osannut?

Lue lisää

kiusaaminen aiheutti sen että musta tuli passiivinen ja estynyt sekä erakoiduin&erkaannuin ihmisistä ja koko yhteiskunnasta. Olin 2010 luvulla vihainen ja surullinen kun porukka somessa kiusas ja silloin myös oma kommenttieni taso ei ollu aina hyvää luokkaa.

En tiedä miksi sain potkut siitä kiusatut-ryhmästä koska ei koskaan kerrottu syytä/syitä että se oli outoa ettei koskaan kukaan ilmoittanu bannien syytä.

Mä siihen aikaan saatoin kirjottaa sinne facebook-ryhmään liian surullisia postauksia ja saatoin toistaa liikaa itseäni ja saatoin myös rikkoa sivujen sääntöä että mulla saattoi olla joku semmonen sääntöjenvastainen postaus joka ei ollu kuitenkaan ilkeämielinen. Mun olis vaan pitäny lukea tarkemmin sivuston säännöt.

Koko 2010-luku oli epävakaampaa että silloin usein suutuin kiusaajille ja sanoin niille kovia kommentteja. Pari tyyppiä hermostui minulle kun oli kiusanneet minua ja minä hermostuin siitä ja sanoin kovat kommentit heille niin silloin he suuttui minulle. Jälkeenpäin ymmärrän mistä ne kohtaukseni johtuivat.

Mulla oli silloin elämässäni tosi vakava kriisi ja kommentit oli myös sitten semmosia. Mutta siellä facebook-ryhmässä en muista enkä usko sanoneeni kellekään hankalasti.

Oikeastaan 2020 luvulla elämääni tuli rauha, turva ja rakkaus sekä parempi itsetunto tällä hetkellä että ihmisten ilkeät kommentit ei enää vaikuta minuun.

Minä olen sairaseläkkeellä (takuueläkeläinen) että noin yli 10 vuotta ollut eläkkeellä. Oon auttanut isääni hänen työjutuissa mutta itse palkkaa en ole saanut siitä. Mä vain oon pienenä apukätenä niinku.

Se on semmosta hyvin lyhytaikaista duunia että olen pelkkänä autonkuljettajana ja isä hoitaa sosiaalisen kanssakäymisen asiakkaiden kanssa.


minä osaan siis puhua ja kirjottaa että ei ole tietääkseni lukihäiriötä mutta hahmostushäiriö on todettu 5-vuotiaana, samoin kömpelyyttä(älyllistä kömpelyyttä) sekä motorisia ongelmia. Hyvin pian aikuisiällä ilmeni vaikeuksia tehdä tiettyjä työjuttuja johtuen noista puutteistani.

Se miksen ole puhunut ihmisille on taas aika mysteeri itsellenikin. Puhun kyllä äidille, veljelleni ja isälleni sekä äitini aviomiehelle ja sen siskolle sekä isäni siskoille. Mutta sitten onkin jo paljon vaikeampaa. Voin antaa esimerkin; naapurin kanssa ei sanaakaan eikä kenenkään muunkaan paitsi nuo jotka mainittin. Täysi mysteeri miksi näin.

Ehkä oon vain ujo, arka, ihmisarka tai jotain en osaa sanoa. Puhuin kyllä terapeutille näistä asioista mutta emme osanneet ratkaista ongelmiani vaikka kävin ryhmäterapiassa ja muissa siedätyshoitomuodoissa.


usein kun en puhu ihmisille, niin minulle tulee siitä paha mieli ja masennun ja uuvun vakavasti että uupumus ja masennus tuntuu ihan fyysisesti aivoissa ja henkisesti pahoinvointina myös ja se ajaa minut aina sängyn pohjalle lepäämään. Myös muu sosiaalinen aktiviteetti ja muu fyysinen aktiviteetti ajaa minut aina sängynpohjalle makaan.

Saatan usein mennä siis ihan mykäksi ihmisten seurassa eikä se katso sitä onko isompi ihmisjoukko vaiko yksi ihminen lähelläni.

Ahdistavaa on se että joskus tulee tunne että haluis lähtee pakenemaan paikalta ja itseasiassa tässä 26 vuoden aikana oonkin välillä pakoillut että jos esim naapuri tulee postilaatikolle niin kierrän eri kautta kotiin ettei vain tule sitä tilannetta että alkaa puhumaan minulle.

En myöskään saa usein katsekontaktia ihmisiin. Äitini entinen ex.mies huomasi tämän ja kysyi sitä äidiltä miks poika ei ottanu katsekontaktia minuun että onko se vihainen vai mikä on niin äiti joutui selittämään että se on semmonen arka.


minulle koti luo turvaa, rauhaa ja rakkautta. En ole kodin ulkopuolella ollu koskaan oma itseni. Kodissani olen oma itseni eli lähinnä ylivilkas höpöttäjä jolla erikoismielenkiinnon kohtteet ja erikoiset puheet ja lapsenmieli sekä täällä kotona autan isääni kotityöjutuissa.

Anonyymi kirjoitti:

kiusaaminen aiheutti sen että musta tuli passiivinen ja estynyt sekä erakoiduin&erkaannuin ihmisistä ja koko yhteiskunnasta. Olin 2010 luvulla vihainen ja surullinen kun porukka somessa kiusas ja silloin myös oma kommenttieni taso ei ollu aina hyvää luokkaa.

En tiedä miksi sain potkut siitä kiusatut-ryhmästä koska ei koskaan kerrottu syytä/syitä että se oli outoa ettei koskaan kukaan ilmoittanu bannien syytä.

Mä siihen aikaan saatoin kirjottaa sinne facebook-ryhmään liian surullisia postauksia ja saatoin toistaa liikaa itseäni ja saatoin myös rikkoa sivujen sääntöä että mulla saattoi olla joku semmonen sääntöjenvastainen postaus joka ei ollu kuitenkaan ilkeämielinen. Mun olis vaan pitäny lukea tarkemmin sivuston säännöt.

Koko 2010-luku oli epävakaampaa että silloin usein suutuin kiusaajille ja sanoin niille kovia kommentteja. Pari tyyppiä hermostui minulle kun oli kiusanneet minua ja minä hermostuin siitä ja sanoin kovat kommentit heille niin silloin he suuttui minulle. Jälkeenpäin ymmärrän mistä ne kohtaukseni johtuivat.

Mulla oli silloin elämässäni tosi vakava kriisi ja kommentit oli myös sitten semmosia. Mutta siellä facebook-ryhmässä en muista enkä usko sanoneeni kellekään hankalasti.

Oikeastaan 2020 luvulla elämääni tuli rauha, turva ja rakkaus sekä parempi itsetunto tällä hetkellä että ihmisten ilkeät kommentit ei enää vaikuta minuun.

Minä olen sairaseläkkeellä (takuueläkeläinen) että noin yli 10 vuotta ollut eläkkeellä. Oon auttanut isääni hänen työjutuissa mutta itse palkkaa en ole saanut siitä. Mä vain oon pienenä apukätenä niinku.

Se on semmosta hyvin lyhytaikaista duunia että olen pelkkänä autonkuljettajana ja isä hoitaa sosiaalisen kanssakäymisen asiakkaiden kanssa.


minä osaan siis puhua ja kirjottaa että ei ole tietääkseni lukihäiriötä mutta hahmostushäiriö on todettu 5-vuotiaana, samoin kömpelyyttä(älyllistä kömpelyyttä) sekä motorisia ongelmia. Hyvin pian aikuisiällä ilmeni vaikeuksia tehdä tiettyjä työjuttuja johtuen noista puutteistani.

Se miksen ole puhunut ihmisille on taas aika mysteeri itsellenikin. Puhun kyllä äidille, veljelleni ja isälleni sekä äitini aviomiehelle ja sen siskolle sekä isäni siskoille. Mutta sitten onkin jo paljon vaikeampaa. Voin antaa esimerkin; naapurin kanssa ei sanaakaan eikä kenenkään muunkaan paitsi nuo jotka mainittin. Täysi mysteeri miksi näin.

Ehkä oon vain ujo, arka, ihmisarka tai jotain en osaa sanoa. Puhuin kyllä terapeutille näistä asioista mutta emme osanneet ratkaista ongelmiani vaikka kävin ryhmäterapiassa ja muissa siedätyshoitomuodoissa.


usein kun en puhu ihmisille, niin minulle tulee siitä paha mieli ja masennun ja uuvun vakavasti että uupumus ja masennus tuntuu ihan fyysisesti aivoissa ja henkisesti pahoinvointina myös ja se ajaa minut aina sängyn pohjalle lepäämään. Myös muu sosiaalinen aktiviteetti ja muu fyysinen aktiviteetti ajaa minut aina sängynpohjalle makaan.

Saatan usein mennä siis ihan mykäksi ihmisten seurassa eikä se katso sitä onko isompi ihmisjoukko vaiko yksi ihminen lähelläni.

Ahdistavaa on se että joskus tulee tunne että haluis lähtee pakenemaan paikalta ja itseasiassa tässä 26 vuoden aikana oonkin välillä pakoillut että jos esim naapuri tulee postilaatikolle niin kierrän eri kautta kotiin ettei vain tule sitä tilannetta että alkaa puhumaan minulle.

En myöskään saa usein katsekontaktia ihmisiin. Äitini entinen ex.mies huomasi tämän ja kysyi sitä äidiltä miks poika ei ottanu katsekontaktia minuun että onko se vihainen vai mikä on niin äiti joutui selittämään että se on semmonen arka.


minulle koti luo turvaa, rauhaa ja rakkautta. En ole kodin ulkopuolella ollu koskaan oma itseni. Kodissani olen oma itseni eli lähinnä ylivilkas höpöttäjä jolla erikoismielenkiinnon kohtteet ja erikoiset puheet ja lapsenmieli sekä täällä kotona autan isääni kotityöjutuissa.

Lue lisää

Jos olet lukenut ryhmän säännöt ja rikkonut niitä niin onko ihme että potkittiin pois?

Sinä sanoiit että kävit 15 vuotta puheterapiassa. Silloinhan se puheterapia on auttanut kun olet oppinut puhumaan ja kirjoittaa. Puheterapiasa tehdään monenlaisia toimintoja, jotka tukevat puheen ja kielen kehitystä. Tämä voi sisältää artikulaation harjoittelua, puheen sujuvuuden parantamista, syömisen ja nielemisen taitojen kehittämistä, äänenkäytön harjoittelua, ja monia muita toimintoja, jotka auttavat parantamaan kommunikaatiokykyä.

Älä aliarvioi puheterapian tuloksia. Älä vaadi itseltäsi täydellisyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Niissä ryhmissä kirjoitetaan mistä haluaa.Siellä voi vaikka kirjoittaa mitä on tehnyt ja touhunnut tai kertoa mikä on oma fiilis. Sinä olet käynyt puheterapiassa opettelenmassa puhumaan ja et nähtävästi ole oppinut puhumaan mutta kirjoittaa olet oppinut jo lapsena.

Puheterapia on kuntoutusmuoto, jonka tarkoituksena on auttaa kommunikointi-, puhe- ja/tai kielihäiriöistä lasta tai aikuista ehkäisemällä, lieventämällä ja poistamalla kielen ja puheen häiriöitä sekä niihin liittyviä vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin ongelmia.

Oletko ikinä miettinyt miksi ei 15 vuodessa ole oppinut kommunikoimaan ja mitä tunteita se herättää ettei osaa puhua? Oletko ollut pettynyt itseesi ettet osaa puhua ? Oletko tuntenut häpeää ettet osaa puhua? Olisko hyvä hyväksyä itsensä ja sanoa että sinulla on vaikeuksia puheentuottamisessa? 15 vuotta oon pitkä aika opetella sanoja ja puhumaan.

Miksi sait potkut facebook ryhmästä? Sinä varmasti noudatit niitä ryhmän sääntöjä ja osasit käyttäytyä, niin miksi sinut poistettiin ryhmästä.

Miten sinä osaat kirjoittaa jos et osaa puhua? Kun olet käynyt puheterapiassa. Lapsena nähtävästi puhuit mutta olet lopettanut jossain vaiheessa puhumisen koska olet joutunut aloittaa puhumisen opettelun puheterapiassa uudelleen. Missä oli kaikki ne lapsena opitut sanat jotka olet osannut?

Lue lisää

oon erkaantunut yhteiskunnasta = en päästä ketään kotiini paitsi läheiset enkä vastaa puhelimeen paitsi läheisilleni.
Toki jos isäni tuttu tulee ovikelloa soittamahan niin käyn ovella kyllä avaamassa oven mutta on ollu myös niitäkin kertoja aika paljon etten tule ovelle vaikka siel olis isäni tuttu.


Jos on pakollinen puhelinsoitto niin silloin .

Anonyymi kirjoitti:

oon erkaantunut yhteiskunnasta = en päästä ketään kotiini paitsi läheiset enkä vastaa puhelimeen paitsi läheisilleni.
Toki jos isäni tuttu tulee ovikelloa soittamahan niin käyn ovella kyllä avaamassa oven mutta on ollu myös niitäkin kertoja aika paljon etten tule ovelle vaikka siel olis isäni tuttu.


Jos on pakollinen puhelinsoitto niin silloin .

Lue lisää

Miten toi liitty netissä oleviin vertaistukiryhmiin? Olethan sä nytkin netissä kirjoittamassa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos olet lukenut ryhmän säännöt ja rikkonut niitä niin onko ihme että potkittiin pois?

Sinä sanoiit että kävit 15 vuotta puheterapiassa. Silloinhan se puheterapia on auttanut kun olet oppinut puhumaan ja kirjoittaa. Puheterapiasa tehdään monenlaisia toimintoja, jotka tukevat puheen ja kielen kehitystä. Tämä voi sisältää artikulaation harjoittelua, puheen sujuvuuden parantamista, syömisen ja nielemisen taitojen kehittämistä, äänenkäytön harjoittelua, ja monia muita toimintoja, jotka auttavat parantamaan kommunikaatiokykyä.

Älä aliarvioi puheterapian tuloksia. Älä vaadi itseltäsi täydellisyyttä.

Lue lisää

ei kai se ollut mikään puheterapia en mä nyt tiijä että taisin pudota kärryiltä. Kävin siis psykologin juttusilla niin eihän se silloin ole puheterapia vai onko?

en minä siellä opetellut mitään nielemisen taitoja, äänenkäytön harjoittelua enkä muitakaan että minä vain juttelin psykologilleni ikävistä elämänkokemuksistani kun mua kiusattiiin 10 vuoden aikana joka päivä kaikissa kouluissa sekä jo 3-vuotiaana aloin kokea omassa kehossani semmosia tuntemuksia ettei kaikki ole ok pääkopassa. Myös puhuin siellä terapeutille muistakin ongelmista eli vielä vakavimmista eli itsemurha-ajatuksista ja raivokohtauksista . Raivokohtaukset loppui kuin seinään kun varmaan lääkitykseni poisti ne. Raivareita sain useita 2000-luvulla mutten koskaan lyönyt ketään että ainoastaan löin nyrkillä lujaa seinään tai oveen mut varmaan oli lähimmäisen perspektiivistä katsottuna pelottavaa. Kävin lukemassa mistä raivarit johtuu niin tajusin että omalla kohdallani hyvin todennäköisesti ne johtui siitä kun jouduin niin pitkällä aikajaksolla vakavan henkisen väkivallan kohteeksi (mua esim kehoitettiin tappamaan itseni että monia kertoja sanottiin noin).


mun elämälleni olis voinu käyvä vieläkin huonommin eli pahimmassa tapauksessa musta olis voinut tulla rikollinen. Mut varmaankin moraalini on kunnossa sekä elämänarvoni.


vastaus sinulle siis; ei minulle ole tuollaisia asioita puhuttu terapiassa että oisin joutunut harjoitteleen tommosia juttuja mistä sää kirjoitit. Sä varmaan käsitit väärin mun viestini mut varmaan minä selitin asian niin huonosti mikä taas voi johtua mun hahmotushäiriöistäni eli mulla mun aivot ei toimi oikein. Koko ajan arjessa tulee vastaan tilanteita joissa aivoni jökittää. ADHD ja autismitaipumuksia myös mulla.

Anonyymi kirjoitti:

oon erkaantunut yhteiskunnasta = en päästä ketään kotiini paitsi läheiset enkä vastaa puhelimeen paitsi läheisilleni.
Toki jos isäni tuttu tulee ovikelloa soittamahan niin käyn ovella kyllä avaamassa oven mutta on ollu myös niitäkin kertoja aika paljon etten tule ovelle vaikka siel olis isäni tuttu.


Jos on pakollinen puhelinsoitto niin silloin .

Lue lisää

Noi kertoo muista ongelmista kuin masennuksesta jos ei uskalla avata ovea ja on muitakin ongelmia kuin se ettei huvita lähteä kotoa. Ja noita ongelmia ei hoideta puheterapialla.

Anonyymi kirjoitti:

Miten toi liitty netissä oleviin vertaistukiryhmiin? Olethan sä nytkin netissä kirjoittamassa.

en ymmärrä mitä tarkoitat. mulla on se hahmotushäiriö aivoissani eli en pysty tajuamaan aina normaaleja asioita. Koeta ymmärtää minua.

Anonyymi kirjoitti:

kiusaaminen aiheutti sen että musta tuli passiivinen ja estynyt sekä erakoiduin&erkaannuin ihmisistä ja koko yhteiskunnasta. Olin 2010 luvulla vihainen ja surullinen kun porukka somessa kiusas ja silloin myös oma kommenttieni taso ei ollu aina hyvää luokkaa.

En tiedä miksi sain potkut siitä kiusatut-ryhmästä koska ei koskaan kerrottu syytä/syitä että se oli outoa ettei koskaan kukaan ilmoittanu bannien syytä.

Mä siihen aikaan saatoin kirjottaa sinne facebook-ryhmään liian surullisia postauksia ja saatoin toistaa liikaa itseäni ja saatoin myös rikkoa sivujen sääntöä että mulla saattoi olla joku semmonen sääntöjenvastainen postaus joka ei ollu kuitenkaan ilkeämielinen. Mun olis vaan pitäny lukea tarkemmin sivuston säännöt.

Koko 2010-luku oli epävakaampaa että silloin usein suutuin kiusaajille ja sanoin niille kovia kommentteja. Pari tyyppiä hermostui minulle kun oli kiusanneet minua ja minä hermostuin siitä ja sanoin kovat kommentit heille niin silloin he suuttui minulle. Jälkeenpäin ymmärrän mistä ne kohtaukseni johtuivat.

Mulla oli silloin elämässäni tosi vakava kriisi ja kommentit oli myös sitten semmosia. Mutta siellä facebook-ryhmässä en muista enkä usko sanoneeni kellekään hankalasti.

Oikeastaan 2020 luvulla elämääni tuli rauha, turva ja rakkaus sekä parempi itsetunto tällä hetkellä että ihmisten ilkeät kommentit ei enää vaikuta minuun.

Minä olen sairaseläkkeellä (takuueläkeläinen) että noin yli 10 vuotta ollut eläkkeellä. Oon auttanut isääni hänen työjutuissa mutta itse palkkaa en ole saanut siitä. Mä vain oon pienenä apukätenä niinku.

Se on semmosta hyvin lyhytaikaista duunia että olen pelkkänä autonkuljettajana ja isä hoitaa sosiaalisen kanssakäymisen asiakkaiden kanssa.


minä osaan siis puhua ja kirjottaa että ei ole tietääkseni lukihäiriötä mutta hahmostushäiriö on todettu 5-vuotiaana, samoin kömpelyyttä(älyllistä kömpelyyttä) sekä motorisia ongelmia. Hyvin pian aikuisiällä ilmeni vaikeuksia tehdä tiettyjä työjuttuja johtuen noista puutteistani.

Se miksen ole puhunut ihmisille on taas aika mysteeri itsellenikin. Puhun kyllä äidille, veljelleni ja isälleni sekä äitini aviomiehelle ja sen siskolle sekä isäni siskoille. Mutta sitten onkin jo paljon vaikeampaa. Voin antaa esimerkin; naapurin kanssa ei sanaakaan eikä kenenkään muunkaan paitsi nuo jotka mainittin. Täysi mysteeri miksi näin.

Ehkä oon vain ujo, arka, ihmisarka tai jotain en osaa sanoa. Puhuin kyllä terapeutille näistä asioista mutta emme osanneet ratkaista ongelmiani vaikka kävin ryhmäterapiassa ja muissa siedätyshoitomuodoissa.


usein kun en puhu ihmisille, niin minulle tulee siitä paha mieli ja masennun ja uuvun vakavasti että uupumus ja masennus tuntuu ihan fyysisesti aivoissa ja henkisesti pahoinvointina myös ja se ajaa minut aina sängyn pohjalle lepäämään. Myös muu sosiaalinen aktiviteetti ja muu fyysinen aktiviteetti ajaa minut aina sängynpohjalle makaan.

Saatan usein mennä siis ihan mykäksi ihmisten seurassa eikä se katso sitä onko isompi ihmisjoukko vaiko yksi ihminen lähelläni.

Ahdistavaa on se että joskus tulee tunne että haluis lähtee pakenemaan paikalta ja itseasiassa tässä 26 vuoden aikana oonkin välillä pakoillut että jos esim naapuri tulee postilaatikolle niin kierrän eri kautta kotiin ettei vain tule sitä tilannetta että alkaa puhumaan minulle.

En myöskään saa usein katsekontaktia ihmisiin. Äitini entinen ex.mies huomasi tämän ja kysyi sitä äidiltä miks poika ei ottanu katsekontaktia minuun että onko se vihainen vai mikä on niin äiti joutui selittämään että se on semmonen arka.


minulle koti luo turvaa, rauhaa ja rakkautta. En ole kodin ulkopuolella ollu koskaan oma itseni. Kodissani olen oma itseni eli lähinnä ylivilkas höpöttäjä jolla erikoismielenkiinnon kohtteet ja erikoiset puheet ja lapsenmieli sekä täällä kotona autan isääni kotityöjutuissa.

Lue lisää

Puheterapia on oma terapiamuoto ja sitten muut terapiamuodot ovat keskisttyneet sitten esim mielenterveyshäiriöiden hoitoon. Sinä olet käynyt puheterapiassa opettelemassa puhumista. Se keskittyy siihen eikä mielenterveyssairauksien hoitoon.

Anonyymi kirjoitti:

Noi kertoo muista ongelmista kuin masennuksesta jos ei uskalla avata ovea ja on muitakin ongelmia kuin se ettei huvita lähteä kotoa. Ja noita ongelmia ei hoideta puheterapialla.

Lue lisää

oon epäillyt että itselläni voi olla omien diagnoosieni lisäksi muitaki mahdollisia diagnooseja.

Annan selvityksen tähän mitä diagnooseja mulla on ettei jää epäselväksi eli psykiatri on todennut minulla olevan nämä seuraavat;

keskivaikea masennus

voimakas ahdistus

estynyt persoona

vaativa persoona(tietääkseni vaativa persoona on hankala ihmistyyppi ja voi täydellisyyttä tavoitella)

paranoidi eli lievä skitsofrenia(oon aina pelännyt asioita&ihmisiä)

traumatisoitunut persoona(vakavan pitkäjaksoisen ja jokapäiväisen henkisen väkivallan seurauksesta)


Ja 5-vuotiaana todettiin hahmotushäiriö, kömpelyys ja motoriikka-ongelmat

sitten en enää muista että varmaan tuossa ne oli mutta 2019 mulle puhkesi fyysinen ja henkinen sairaus eli paniikkihäiriö. Lisänä tuli myös rytmihäiriöitä jotka ei liittynyt paniikkihäiriöön mutta ne on menneet onneksi ohi mut sairaalassa kehoitettiin että mun pitää tarkkailla kehoani ja vältellä liian kovaa liikuntaa ja muistaa syyä ja juua hyvin ja välttää stressiä.


epäilen että itselläni on nämä seuraavat ;

lievä autismi(asperger)

ADHD

lisäksi touretten syndrooman piirteitä.

Epäilen myös että itselläni voi olla hieman luonnehäiriöisen piirteitä mutta luonnehäiriöinen en ole eikä sellaista ole diaknosoitu minulle. Mutta se vaativa persoonallisuus on diagnoosissani joka ei kuitenkaan siis tarkoita luonnehäiriöistä tietääkseni.

Anonyymi kirjoitti:

en ymmärrä mitä tarkoitat. mulla on se hahmotushäiriö aivoissani eli en pysty tajuamaan aina normaaleja asioita. Koeta ymmärtää minua.

Juu. no mitä sinä haluat elämältä jos et pysty poistumaan kotoa ja netissä toimivat palvelut pelottaa? Jos olet tyytyväinen nykyiseen elämään niin nauti siitä ja tee asioita kotona.

Anonyymi kirjoitti:

en ymmärrä mitä tarkoitat. mulla on se hahmotushäiriö aivoissani eli en pysty tajuamaan aina normaaleja asioita. Koeta ymmärtää minua.

Ja sulle ei ole koskaan kukaan ehdottanut esim vammaispalvelun palveluja. Voisko joku sun läheinen selvittää näitä asioita kun itse et pysty selvittää.

Anonyymi kirjoitti:

Juu. no mitä sinä haluat elämältä jos et pysty poistumaan kotoa ja netissä toimivat palvelut pelottaa? Jos olet tyytyväinen nykyiseen elämään niin nauti siitä ja tee asioita kotona.

Lue lisää

käyn minä kaupoissa isäni kanssa mutta muuten oon kotona koko ajan ja lisänä on kävelylenkit . On mulla auto ja ajokortti. En ole tapaillut ihmisiä sitten vuoden 1998 jälkeen. Kyl mua ihmiset kiinnostaa mutta kaikki on lähinnä jäänyt.

oon lukenut että osalla kiusatuista käy noin kuten minulle. Esimerkiksi isoserkkuni joka samanlainen kuin minä että ei tapaile ketään että on vain kotona ja pelaa tietokonepelejä aamusta iltaan luurimet korvilla. Käy hän toki itse kaupassa.

Anonyymi kirjoitti:

Puheterapia on oma terapiamuoto ja sitten muut terapiamuodot ovat keskisttyneet sitten esim mielenterveyshäiriöiden hoitoon. Sinä olet käynyt puheterapiassa opettelemassa puhumista. Se keskittyy siihen eikä mielenterveyssairauksien hoitoon.

Lue lisää

en ole käynyt puheterapiassa opettelemassa puhumista vaan oon käyny terapiassa puhumassa mielenterveysongelmista

Anonyymi kirjoitti:

Ja sulle ei ole koskaan kukaan ehdottanut esim vammaispalvelun palveluja. Voisko joku sun läheinen selvittää näitä asioita kun itse et pysty selvittää.

on mulle ehdotettu edunvalvojaa mut kun oon lukenu että ne voi käyttää pankkitiliä siten ettei voi enää itse ostaa esim netistä musiikkia että ne alkaa pian rajoittamaan mutta kyllä aion hommata edunvalvojan joskus jos tulee tarpeeseen että aika näyttää tulenko selviytymään yksin arjesta kun jossain vaiheessa isäni kuolee niin joudun yksin asumaan niin aion muuttaa keskustaan asumaan kaupiunginvuokrataloon ja löytää turvallinen paikka jossa ei ole tappelijoita, huumetyyyppejä eikä juoppoja.

mulle ei ole tietääkseni siis diagnosoitu älyllistä kehitysvammaa . 5-vuotiaana todettiin hahmotushäiriö, kömpelyys ja motoriikkaongelmat joilla ei tietääkseni ole mitään tekemistä älyllisen kehitysvamman kanssa vai onko?

Oon kyl miettiny että hahmotushäiriö kuulostaa kyllä aika paljon älylliseltä kehitysvammalta mutta en ole kysynyt sitä keneltäkään. Psykiatrit ja psykologit totesivat kaikki minulle "sulla ei ole älyllistä kehitysvammaa"

kaikki psykiatrit ja psykologit oli sitä mieltä että olen henkisesti sairas ja eläkkeelle mutta yksi psykiatri oli eri mieltä että hän piti mua terveenä.

Anonyymi kirjoitti:

Ja sulle ei ole koskaan kukaan ehdottanut esim vammaispalvelun palveluja. Voisko joku sun läheinen selvittää näitä asioita kun itse et pysty selvittää.

vähäjärkisyyteni(älä käsitä väärin en tarkoita nyt vähäjärkisyydellä mitään älyllistä kehitysvammaa) on aiheuttanu erilaisia ongelmia arjessa.

kerran en meinannut osaa laittaa ylleni henkselihousuja niin isän käskin tulla auttamaan.

Toissa vuonna autoin isää kodin lähellä olevassa metsikössä raivaushommissa niin en osannut laittaa ylleni raivaussahan liiviä niin isän piti laittaa se ylleni. Tosin eipä isänikään ekalla kerralla meinannut osaa sitä pukea yllensä kunnes sitten kuitenkin osasi. Minä en varmanakaan olis osannu laittaa sitä ylleni että ainakin 10 minuuttia nyhjäsin avuttomana sen kaa =)

sitten kerran olisin kuollut mutta isä ehti tulla väliin eli olin menossa vaihtamaan hehkulamppua mut isä ehti tulla väliin "poika poika ole huolellisempi se on kannasta kokonaan irti irronnut eli oisit kuollut sähköiskuun että nyt kävi hyvä tuuri"


epäonnistunut itsemurha-yritykseni vuonna 2001 johtui siitä vähäjärkisyydestäni että onneksi se pelasti minut. Muuten en olisi tässä.


Monesti myös käytännön monissa eri asioissa kohellan ihan älyttömästi eli semmosta koheltamista, sekoilua, hätäilyä myös usein että menee usein keskittymiskyvyn puutteeseenkin.

Myös netissä ja netin ulkopuolella saatan ymmärtää ihmispuhetta väärin ja kuulla vääriä sanoja. Enkä osaa keskutella välttämättä ihan normaalisti ihmisten kanssa että mä puhun yleensä juttuja jotka ei sovi kuvioon. Ja puhun semmosia mitkä ei ketään kiinnosta. Jos siis ylipäätäänkään puhun koskaan kellekään.

Joskus teen niin että menen omaan huoneeseen ja puhun sieltä vieraille jotka on isäni vieraita jos en muuten uskalla tulla heidän lähelle. Isäni velivainaja oli samanlainne itseensäsulkeutunut persoona kuten minä niin hänellä oli myös tapana kommunikoida omasta huoneesta heijän vieraille. JHän vältteli ihmisiä mut teki paljon kotona ruumiillista työtä = esim polttopuiden tekoa. Hän oli 15 vuoden ajan kokopäivä-alkoholisti eli pakeni juomisella oman elämänsä tyhjyyttä ja sitä kun oli niin arka niin joi suruunsa. Mulla ei ole alkoholi ja muut päihteet olleet koskaan kuvioissa mukana.

Anonyymi kirjoitti:

Ja sulle ei ole koskaan kukaan ehdottanut esim vammaispalvelun palveluja. Voisko joku sun läheinen selvittää näitä asioita kun itse et pysty selvittää.

kun ainaski yhrelle psykologille mainittin noista asioista joissa älyllisesti oon kompuroinut niin en muista nyt mitä hän sanoi mutta muistaakseni ei tainnu kommentoida juuri mittään.

ihmetytti hieman se ettei kommentoinutkaan siitä mitään paljoa. Silloin selviteltiin sitä että pitääkö mun tarvita ulkopuolisen apua. koko homma meni puihin kun minä aloin pelkäämään kun ehdotettiin että ammattilaisia tulee kotiini seuraamaan mun päivän toimintoja että ne olisi tutkineet sitä että voijjaanko mulle tarjota ulkopuolista palvelua vaiko ei.

Äitini on sitä mieltä että pärjäisin ilman ulkopuolisen apua. Isäni ja veljeni on vähän siinä rajamailla ettei oikein osaa sanoa mut kyl isääni huolestuttaa välillä joskus jotkut jutut. Isäni kanssa siis asun .

Anonyymi kirjoitti:

kun ainaski yhrelle psykologille mainittin noista asioista joissa älyllisesti oon kompuroinut niin en muista nyt mitä hän sanoi mutta muistaakseni ei tainnu kommentoida juuri mittään.

ihmetytti hieman se ettei kommentoinutkaan siitä mitään paljoa. Silloin selviteltiin sitä että pitääkö mun tarvita ulkopuolisen apua. koko homma meni puihin kun minä aloin pelkäämään kun ehdotettiin että ammattilaisia tulee kotiini seuraamaan mun päivän toimintoja että ne olisi tutkineet sitä että voijjaanko mulle tarjota ulkopuolista palvelua vaiko ei.

Äitini on sitä mieltä että pärjäisin ilman ulkopuolisen apua. Isäni ja veljeni on vähän siinä rajamailla ettei oikein osaa sanoa mut kyl isääni huolestuttaa välillä joskus jotkut jutut. Isäni kanssa siis asun .

Lue lisää

mikä sun ongelma sitten on? jos sulla on kotona neljän seinän sisällä hyvä olo niin sitten on kaikki hyvin. Jos sinä eikä kukaan perheessäi ajattele etteö tarttet esim vammaispalvelujen tukea niin eihän sulla ole onglemaa . vietät elämää sisällä isäsi kanssa. Tuttua ja turvallista.

Anonyymi kirjoitti:

mikä sun ongelma sitten on? jos sulla on kotona neljän seinän sisällä hyvä olo niin sitten on kaikki hyvin. Jos sinä eikä kukaan perheessäi ajattele etteö tarttet esim vammaispalvelujen tukea niin eihän sulla ole onglemaa . vietät elämää sisällä isäsi kanssa. Tuttua ja turvallista.

Lue lisää

noh vastaukseni on tämä;
kotona menee paremmin kuin muualla.

Tunnen yhden samanikäiseni joka äitinsä kanssa asuu erakkona että häntä kaltoinkohdeltiin nuorena ja hän vetäytyi omaan kuoreensa. Sama kuvio tapahtui isoserkulleni.

Kannattaa käyvä googlettamassa kiusaamisesta niin voit tietää ja ymmärtää paremmin mihin kiusaaminen voi johtaa. Toiset kiusatut selviytyä , toiset pakenee ja hakee turvaa kodista ja voivat jäädä passiivisiksi koko loppuelämänsä ja eivät koe muualla hyvää oloa paitsi kotona.

Eikä minulla aina kotonakaan nyt hyvää oloa ole että on tätä masennusta(keskivaikea masennus) joka lukee diagnoosissa että sen seurauksesta asioita ei aina tapahdu. Hukassa aina olen ollut , sieltä nuoruuvesta asti että eihän tämä nyt ihan normaalia ole että olen vetäytynyt täysin omaan kuoreeni mutta siihe on olemassa syy-ja seuraussuhtteet.

suomalaisten luonnekuva on semmone että suomi-ihminen jos joutuu kaltoinkohdelluksi, siitä voi tulla vihainen, katkera, passiivinen ja ommaan kuoreena vetäytyvä, jopa itseensäsulkeutunut.

en tunnista katkeruuytta ja vihaa itsessäni. Kannattaa googlettaa sana kiusaaminen, niin on tietoa silloin enemmän.

Kaikki psykiatrian alan ammattilaiset joijen kaa oon keskustellu, ovat juuri sanoneet sitä että tietyt kiusatut ajautuu samaan tilanteeseen kuin minä että se on tietyille kiusatuille ominaista että elämä menee semmoseksi.

ja kyllä mua huolestuttaa jonkun verran tulevaisuuteni kun koska en päästä oikein ihmisiä sisälle jos pimputtavat ovikelloa ja karttelen ihimisiä kuten oon kertonut teille että kyllä se huolestuttavaa on koska jos asuisin keskustassa jossain vaiheessa (kun isästä aika jättää) niin miten minä voin missään vuokra-asunnossa asua jos en ole tekemisissä kenenkään kanssa?? Yksi vaihtoehto olisi hoivakoti/laitoshoito jos erakoidun niin pahasti etten pysty olemaan kontaktissa ihmisiin.

Toinen huolenaiheeni on pelot että välillä elän pelkojeni kanssa täällä kotona. Esim tulevaisuuden pelko , jotka nyt esim liittyy siihen että erakoiduinko niin täysin etten pysty näkkeen ihmisä.

Myös pelottaa maailmantilanne, sodat ja politiikan koventuminen. Ymmärrän kyllä jos ei ole valtiolla rahaa enää niin kaikki joutuvat väistämättä tinkimään omistaan mut ei oo heleppo yhtälö tietyille ihmisille.

Jaksanko välttämättä elää ennää silloin kun isästäni aika jättää? Sekin onkäynyt mielessäni.

Maailmani on niinku pysähtynyt ihan kokonaan että kun se on vain sitä kotona oloa.
sisältöä elämään kovin vähän.

veljeni kanssa oon puhunut pikkutyöjutusta että semmonen etätyö että kotoa käsin tekisin sitä mut tällä hetkellä isääni auttelen isäni työkuvioissa että tuon työjutun saattaisin kokeilla jossai vaiheessa.

Kyllä mulla siis ongelmia on kun pohdit tosa että kun kysyit "mikä sun ongelma on" että kyllä tässä ihan ongelmia on.

Anonyymi kirjoitti:

mikä sun ongelma sitten on? jos sulla on kotona neljän seinän sisällä hyvä olo niin sitten on kaikki hyvin. Jos sinä eikä kukaan perheessäi ajattele etteö tarttet esim vammaispalvelujen tukea niin eihän sulla ole onglemaa . vietät elämää sisällä isäsi kanssa. Tuttua ja turvallista.

Lue lisää

uskon että molemmilta vanhemmiltani oon saanut DNA:ssa jo valmiiksi traumoja. Isäni koki vuonna 74 järkyttävän tragedian kun oma pikkuveli tapettiin ja se asia ei edennyt oikeuslaitoksella oikein/hyvin että siitä isälle tuli traumoja , vihoja ja katkeruuksia ja ne voi siirtyä heleposti jälkipolvelle.

Lisäksi äitini nuoruuvessa oli vaikeuksia äiteellä kun häntä kiusattihin joka päivä 10 vuoden ajan kaikissa paikoissa kuten minua ja lisäksi äitini oli nuorena itsemurha-altis kun mm yritti pari kertaa itsemurhaa ja sitten aikuisena 2000-luvulla yritti myös itsemurhaa mut ehdittiin estää se. Äidilläni ollut paljon elämässään minä-kuva ongelmia että ihan sieltä kiusaamisajoista ne on tulleet ja traumat. Äitini elämä on ollut kovin levotonta ja alkoholin täyteistä elämää että nykyään hän tahtoo juua alkoholia liian paljon. Hän teki pitkän työuran. Isä teki pitkähkön työuran kunnes vuonna 2004 työkyvyttömyyseläkkeelle henkisten ongelmien vuoksi. Isäni velivainaja oli itseensäsulkeutunut persoona. lähisuvussa olevat jutut voi periytyä lapsiin. Isäni ei ole toipunut burn outista vieläkään täysin että vajaatyökykyinen ja hermosto rakoilee.

mun paineensietokyky olematonta tasoa ja hermostorakenne veikkaan heikko. Armeija ja sivari epäonnistui molemmat kuten voitte arvata. Heikkopäinen kun olen.

äitini nuoruudessa ei menny perhe-elämäkään oikein hyvin että hän koki olevansa veljensä kanssa perheen mustia lampaita kun toista veljeä suosittiin. Eikä saanut äitiinsä koskaan kontaktia. Hänen äiti taas oireili siitä kun oli evakko että hän joutui lähteen evakkona ruotsiin ja sen jälkeen ei ollu koskaan oma itsensä oikein eikä osannu ottaa kontaktia kovin hyvin omiin lapsiinsa.


kyllä nää kaikki voi heijastua minuun että ne voi tulla geeneinä /periytyä että periaatteessa se vois tarkottaa sitä että heti syntyhetkellä kaikki on mun kohallani ollut mennyttä. Muistan esim kun 3-vuotiaana koin kokemuksia kehossani = kaikki ei ole pääkopassani kunnossa. Itseasiassa äitini ja isäni sukulaiset oli huolestuneita minusta kun ne huomas käytöksessäni poikkeavaa.

kerhotädit oli huolissaan niin paljon että olis aikoneet lykätä mun ala-asteelle menoa vuodella. Kun olin 2 vuotta kerhossa täysin mykkä mutta sitä ne ihmetteli kerhotädit kun kävin oulussa tutkimuksissa tutkituttamassa pääkoppaani niin oulun lääkärit oli sanoneet että poikahan puhui täällä että ei muuta kuin kouluun vaan ala-asteelle.

Noh kaikki kouluvuojet oli mulle yhtä murhaa. En ois halunnu mennä kouluun. Muistan ne ajat elävästi että tuli pinnattuakin koulusta. Pinnaamiseen vaikutti olennaisesti kouluväkivalta(henkinen). Myös oma heikkopäisyys&arkuus.

Anonyymi kirjoitti:

uskon että molemmilta vanhemmiltani oon saanut DNA:ssa jo valmiiksi traumoja. Isäni koki vuonna 74 järkyttävän tragedian kun oma pikkuveli tapettiin ja se asia ei edennyt oikeuslaitoksella oikein/hyvin että siitä isälle tuli traumoja , vihoja ja katkeruuksia ja ne voi siirtyä heleposti jälkipolvelle.

Lisäksi äitini nuoruuvessa oli vaikeuksia äiteellä kun häntä kiusattihin joka päivä 10 vuoden ajan kaikissa paikoissa kuten minua ja lisäksi äitini oli nuorena itsemurha-altis kun mm yritti pari kertaa itsemurhaa ja sitten aikuisena 2000-luvulla yritti myös itsemurhaa mut ehdittiin estää se. Äidilläni ollut paljon elämässään minä-kuva ongelmia että ihan sieltä kiusaamisajoista ne on tulleet ja traumat. Äitini elämä on ollut kovin levotonta ja alkoholin täyteistä elämää että nykyään hän tahtoo juua alkoholia liian paljon. Hän teki pitkän työuran. Isä teki pitkähkön työuran kunnes vuonna 2004 työkyvyttömyyseläkkeelle henkisten ongelmien vuoksi. Isäni velivainaja oli itseensäsulkeutunut persoona. lähisuvussa olevat jutut voi periytyä lapsiin. Isäni ei ole toipunut burn outista vieläkään täysin että vajaatyökykyinen ja hermosto rakoilee.

mun paineensietokyky olematonta tasoa ja hermostorakenne veikkaan heikko. Armeija ja sivari epäonnistui molemmat kuten voitte arvata. Heikkopäinen kun olen.

äitini nuoruudessa ei menny perhe-elämäkään oikein hyvin että hän koki olevansa veljensä kanssa perheen mustia lampaita kun toista veljeä suosittiin. Eikä saanut äitiinsä koskaan kontaktia. Hänen äiti taas oireili siitä kun oli evakko että hän joutui lähteen evakkona ruotsiin ja sen jälkeen ei ollu koskaan oma itsensä oikein eikä osannu ottaa kontaktia kovin hyvin omiin lapsiinsa.


kyllä nää kaikki voi heijastua minuun että ne voi tulla geeneinä /periytyä että periaatteessa se vois tarkottaa sitä että heti syntyhetkellä kaikki on mun kohallani ollut mennyttä. Muistan esim kun 3-vuotiaana koin kokemuksia kehossani = kaikki ei ole pääkopassani kunnossa. Itseasiassa äitini ja isäni sukulaiset oli huolestuneita minusta kun ne huomas käytöksessäni poikkeavaa.

kerhotädit oli huolissaan niin paljon että olis aikoneet lykätä mun ala-asteelle menoa vuodella. Kun olin 2 vuotta kerhossa täysin mykkä mutta sitä ne ihmetteli kerhotädit kun kävin oulussa tutkimuksissa tutkituttamassa pääkoppaani niin oulun lääkärit oli sanoneet että poikahan puhui täällä että ei muuta kuin kouluun vaan ala-asteelle.

Noh kaikki kouluvuojet oli mulle yhtä murhaa. En ois halunnu mennä kouluun. Muistan ne ajat elävästi että tuli pinnattuakin koulusta. Pinnaamiseen vaikutti olennaisesti kouluväkivalta(henkinen). Myös oma heikkopäisyys&arkuus.

Lue lisää

No niin eli olet perinyt geenit jotka aiheuttaa sun ongelmat. Olisko hyvä jos hyväksyisit että ongelmasi johtuvat geeneistä. ja et voi sille mitään että elämässä on vain vaikeuksia ja ongelmia. Hyväksy se ettei geenien takia elämäsi on vaikeaa. Olet käynyt terapiassa ja tosiasia on että kun ongelmat johtuu geeneistä niin mikään ei voi muuttua koska geenejä ei voi muuttaa

Anonyymi kirjoitti:

noh vastaukseni on tämä;
kotona menee paremmin kuin muualla.

Tunnen yhden samanikäiseni joka äitinsä kanssa asuu erakkona että häntä kaltoinkohdeltiin nuorena ja hän vetäytyi omaan kuoreensa. Sama kuvio tapahtui isoserkulleni.

Kannattaa käyvä googlettamassa kiusaamisesta niin voit tietää ja ymmärtää paremmin mihin kiusaaminen voi johtaa. Toiset kiusatut selviytyä , toiset pakenee ja hakee turvaa kodista ja voivat jäädä passiivisiksi koko loppuelämänsä ja eivät koe muualla hyvää oloa paitsi kotona.

Eikä minulla aina kotonakaan nyt hyvää oloa ole että on tätä masennusta(keskivaikea masennus) joka lukee diagnoosissa että sen seurauksesta asioita ei aina tapahdu. Hukassa aina olen ollut , sieltä nuoruuvesta asti että eihän tämä nyt ihan normaalia ole että olen vetäytynyt täysin omaan kuoreeni mutta siihe on olemassa syy-ja seuraussuhtteet.

suomalaisten luonnekuva on semmone että suomi-ihminen jos joutuu kaltoinkohdelluksi, siitä voi tulla vihainen, katkera, passiivinen ja ommaan kuoreena vetäytyvä, jopa itseensäsulkeutunut.

en tunnista katkeruuytta ja vihaa itsessäni. Kannattaa googlettaa sana kiusaaminen, niin on tietoa silloin enemmän.

Kaikki psykiatrian alan ammattilaiset joijen kaa oon keskustellu, ovat juuri sanoneet sitä että tietyt kiusatut ajautuu samaan tilanteeseen kuin minä että se on tietyille kiusatuille ominaista että elämä menee semmoseksi.

ja kyllä mua huolestuttaa jonkun verran tulevaisuuteni kun koska en päästä oikein ihmisiä sisälle jos pimputtavat ovikelloa ja karttelen ihimisiä kuten oon kertonut teille että kyllä se huolestuttavaa on koska jos asuisin keskustassa jossain vaiheessa (kun isästä aika jättää) niin miten minä voin missään vuokra-asunnossa asua jos en ole tekemisissä kenenkään kanssa?? Yksi vaihtoehto olisi hoivakoti/laitoshoito jos erakoidun niin pahasti etten pysty olemaan kontaktissa ihmisiin.

Toinen huolenaiheeni on pelot että välillä elän pelkojeni kanssa täällä kotona. Esim tulevaisuuden pelko , jotka nyt esim liittyy siihen että erakoiduinko niin täysin etten pysty näkkeen ihmisä.

Myös pelottaa maailmantilanne, sodat ja politiikan koventuminen. Ymmärrän kyllä jos ei ole valtiolla rahaa enää niin kaikki joutuvat väistämättä tinkimään omistaan mut ei oo heleppo yhtälö tietyille ihmisille.

Jaksanko välttämättä elää ennää silloin kun isästäni aika jättää? Sekin onkäynyt mielessäni.

Maailmani on niinku pysähtynyt ihan kokonaan että kun se on vain sitä kotona oloa.
sisältöä elämään kovin vähän.

veljeni kanssa oon puhunut pikkutyöjutusta että semmonen etätyö että kotoa käsin tekisin sitä mut tällä hetkellä isääni auttelen isäni työkuvioissa että tuon työjutun saattaisin kokeilla jossai vaiheessa.

Kyllä mulla siis ongelmia on kun pohdit tosa että kun kysyit "mikä sun ongelma on" että kyllä tässä ihan ongelmia on.

Lue lisää

Ei tartte googlettaa kiusaamista. Joo kiusaaminen vaikutta aitsetuntoon mutta kerrot että sulla geenit jotka aiheuttaa ongelmia ja nyt puhut koulukiusaamisesta. Itsetuntoa voi kehittää mutta sinä vetoat nyt geeneihin

Anonyymi kirjoitti:

noh vastaukseni on tämä;
kotona menee paremmin kuin muualla.

Tunnen yhden samanikäiseni joka äitinsä kanssa asuu erakkona että häntä kaltoinkohdeltiin nuorena ja hän vetäytyi omaan kuoreensa. Sama kuvio tapahtui isoserkulleni.

Kannattaa käyvä googlettamassa kiusaamisesta niin voit tietää ja ymmärtää paremmin mihin kiusaaminen voi johtaa. Toiset kiusatut selviytyä , toiset pakenee ja hakee turvaa kodista ja voivat jäädä passiivisiksi koko loppuelämänsä ja eivät koe muualla hyvää oloa paitsi kotona.

Eikä minulla aina kotonakaan nyt hyvää oloa ole että on tätä masennusta(keskivaikea masennus) joka lukee diagnoosissa että sen seurauksesta asioita ei aina tapahdu. Hukassa aina olen ollut , sieltä nuoruuvesta asti että eihän tämä nyt ihan normaalia ole että olen vetäytynyt täysin omaan kuoreeni mutta siihe on olemassa syy-ja seuraussuhtteet.

suomalaisten luonnekuva on semmone että suomi-ihminen jos joutuu kaltoinkohdelluksi, siitä voi tulla vihainen, katkera, passiivinen ja ommaan kuoreena vetäytyvä, jopa itseensäsulkeutunut.

en tunnista katkeruuytta ja vihaa itsessäni. Kannattaa googlettaa sana kiusaaminen, niin on tietoa silloin enemmän.

Kaikki psykiatrian alan ammattilaiset joijen kaa oon keskustellu, ovat juuri sanoneet sitä että tietyt kiusatut ajautuu samaan tilanteeseen kuin minä että se on tietyille kiusatuille ominaista että elämä menee semmoseksi.

ja kyllä mua huolestuttaa jonkun verran tulevaisuuteni kun koska en päästä oikein ihmisiä sisälle jos pimputtavat ovikelloa ja karttelen ihimisiä kuten oon kertonut teille että kyllä se huolestuttavaa on koska jos asuisin keskustassa jossain vaiheessa (kun isästä aika jättää) niin miten minä voin missään vuokra-asunnossa asua jos en ole tekemisissä kenenkään kanssa?? Yksi vaihtoehto olisi hoivakoti/laitoshoito jos erakoidun niin pahasti etten pysty olemaan kontaktissa ihmisiin.

Toinen huolenaiheeni on pelot että välillä elän pelkojeni kanssa täällä kotona. Esim tulevaisuuden pelko , jotka nyt esim liittyy siihen että erakoiduinko niin täysin etten pysty näkkeen ihmisä.

Myös pelottaa maailmantilanne, sodat ja politiikan koventuminen. Ymmärrän kyllä jos ei ole valtiolla rahaa enää niin kaikki joutuvat väistämättä tinkimään omistaan mut ei oo heleppo yhtälö tietyille ihmisille.

Jaksanko välttämättä elää ennää silloin kun isästäni aika jättää? Sekin onkäynyt mielessäni.

Maailmani on niinku pysähtynyt ihan kokonaan että kun se on vain sitä kotona oloa.
sisältöä elämään kovin vähän.

veljeni kanssa oon puhunut pikkutyöjutusta että semmonen etätyö että kotoa käsin tekisin sitä mut tällä hetkellä isääni auttelen isäni työkuvioissa että tuon työjutun saattaisin kokeilla jossai vaiheessa.

Kyllä mulla siis ongelmia on kun pohdit tosa että kun kysyit "mikä sun ongelma on" että kyllä tässä ihan ongelmia on.

Lue lisää

Eli koska sinä olet ollut koulukiusattu niin et uskalla mennä ulos saatika avata kotiovea koska siellä voi olla koulukiusaaja oven takana.

Anonyymi kirjoitti:

noh vastaukseni on tämä;
kotona menee paremmin kuin muualla.

Tunnen yhden samanikäiseni joka äitinsä kanssa asuu erakkona että häntä kaltoinkohdeltiin nuorena ja hän vetäytyi omaan kuoreensa. Sama kuvio tapahtui isoserkulleni.

Kannattaa käyvä googlettamassa kiusaamisesta niin voit tietää ja ymmärtää paremmin mihin kiusaaminen voi johtaa. Toiset kiusatut selviytyä , toiset pakenee ja hakee turvaa kodista ja voivat jäädä passiivisiksi koko loppuelämänsä ja eivät koe muualla hyvää oloa paitsi kotona.

Eikä minulla aina kotonakaan nyt hyvää oloa ole että on tätä masennusta(keskivaikea masennus) joka lukee diagnoosissa että sen seurauksesta asioita ei aina tapahdu. Hukassa aina olen ollut , sieltä nuoruuvesta asti että eihän tämä nyt ihan normaalia ole että olen vetäytynyt täysin omaan kuoreeni mutta siihe on olemassa syy-ja seuraussuhtteet.

suomalaisten luonnekuva on semmone että suomi-ihminen jos joutuu kaltoinkohdelluksi, siitä voi tulla vihainen, katkera, passiivinen ja ommaan kuoreena vetäytyvä, jopa itseensäsulkeutunut.

en tunnista katkeruuytta ja vihaa itsessäni. Kannattaa googlettaa sana kiusaaminen, niin on tietoa silloin enemmän.

Kaikki psykiatrian alan ammattilaiset joijen kaa oon keskustellu, ovat juuri sanoneet sitä että tietyt kiusatut ajautuu samaan tilanteeseen kuin minä että se on tietyille kiusatuille ominaista että elämä menee semmoseksi.

ja kyllä mua huolestuttaa jonkun verran tulevaisuuteni kun koska en päästä oikein ihmisiä sisälle jos pimputtavat ovikelloa ja karttelen ihimisiä kuten oon kertonut teille että kyllä se huolestuttavaa on koska jos asuisin keskustassa jossain vaiheessa (kun isästä aika jättää) niin miten minä voin missään vuokra-asunnossa asua jos en ole tekemisissä kenenkään kanssa?? Yksi vaihtoehto olisi hoivakoti/laitoshoito jos erakoidun niin pahasti etten pysty olemaan kontaktissa ihmisiin.

Toinen huolenaiheeni on pelot että välillä elän pelkojeni kanssa täällä kotona. Esim tulevaisuuden pelko , jotka nyt esim liittyy siihen että erakoiduinko niin täysin etten pysty näkkeen ihmisä.

Myös pelottaa maailmantilanne, sodat ja politiikan koventuminen. Ymmärrän kyllä jos ei ole valtiolla rahaa enää niin kaikki joutuvat väistämättä tinkimään omistaan mut ei oo heleppo yhtälö tietyille ihmisille.

Jaksanko välttämättä elää ennää silloin kun isästäni aika jättää? Sekin onkäynyt mielessäni.

Maailmani on niinku pysähtynyt ihan kokonaan että kun se on vain sitä kotona oloa.
sisältöä elämään kovin vähän.

veljeni kanssa oon puhunut pikkutyöjutusta että semmonen etätyö että kotoa käsin tekisin sitä mut tällä hetkellä isääni auttelen isäni työkuvioissa että tuon työjutun saattaisin kokeilla jossai vaiheessa.

Kyllä mulla siis ongelmia on kun pohdit tosa että kun kysyit "mikä sun ongelma on" että kyllä tässä ihan ongelmia on.

Lue lisää

Mitä pahaa tapahtuu jos sä avaat oven? Miten sä meinaat pärjätä kun sun vanhemmat tai läheiset kuolee ja sä et saa ruokaa? kuolet nälkään kun et voi mennä ulos ovesta ja et voi avata ovea jos sulla olis ruokapalvlu joka toimittaa sulle kotiin ruuan.No saathan sä hanasta vettä ja vähän aikaa sillä pärjää. Ruuatta pystyy jonkun aikaa olee.

Anonyymi kirjoitti:

uskon että molemmilta vanhemmiltani oon saanut DNA:ssa jo valmiiksi traumoja. Isäni koki vuonna 74 järkyttävän tragedian kun oma pikkuveli tapettiin ja se asia ei edennyt oikeuslaitoksella oikein/hyvin että siitä isälle tuli traumoja , vihoja ja katkeruuksia ja ne voi siirtyä heleposti jälkipolvelle.

Lisäksi äitini nuoruuvessa oli vaikeuksia äiteellä kun häntä kiusattihin joka päivä 10 vuoden ajan kaikissa paikoissa kuten minua ja lisäksi äitini oli nuorena itsemurha-altis kun mm yritti pari kertaa itsemurhaa ja sitten aikuisena 2000-luvulla yritti myös itsemurhaa mut ehdittiin estää se. Äidilläni ollut paljon elämässään minä-kuva ongelmia että ihan sieltä kiusaamisajoista ne on tulleet ja traumat. Äitini elämä on ollut kovin levotonta ja alkoholin täyteistä elämää että nykyään hän tahtoo juua alkoholia liian paljon. Hän teki pitkän työuran. Isä teki pitkähkön työuran kunnes vuonna 2004 työkyvyttömyyseläkkeelle henkisten ongelmien vuoksi. Isäni velivainaja oli itseensäsulkeutunut persoona. lähisuvussa olevat jutut voi periytyä lapsiin. Isäni ei ole toipunut burn outista vieläkään täysin että vajaatyökykyinen ja hermosto rakoilee.

mun paineensietokyky olematonta tasoa ja hermostorakenne veikkaan heikko. Armeija ja sivari epäonnistui molemmat kuten voitte arvata. Heikkopäinen kun olen.

äitini nuoruudessa ei menny perhe-elämäkään oikein hyvin että hän koki olevansa veljensä kanssa perheen mustia lampaita kun toista veljeä suosittiin. Eikä saanut äitiinsä koskaan kontaktia. Hänen äiti taas oireili siitä kun oli evakko että hän joutui lähteen evakkona ruotsiin ja sen jälkeen ei ollu koskaan oma itsensä oikein eikä osannu ottaa kontaktia kovin hyvin omiin lapsiinsa.


kyllä nää kaikki voi heijastua minuun että ne voi tulla geeneinä /periytyä että periaatteessa se vois tarkottaa sitä että heti syntyhetkellä kaikki on mun kohallani ollut mennyttä. Muistan esim kun 3-vuotiaana koin kokemuksia kehossani = kaikki ei ole pääkopassani kunnossa. Itseasiassa äitini ja isäni sukulaiset oli huolestuneita minusta kun ne huomas käytöksessäni poikkeavaa.

kerhotädit oli huolissaan niin paljon että olis aikoneet lykätä mun ala-asteelle menoa vuodella. Kun olin 2 vuotta kerhossa täysin mykkä mutta sitä ne ihmetteli kerhotädit kun kävin oulussa tutkimuksissa tutkituttamassa pääkoppaani niin oulun lääkärit oli sanoneet että poikahan puhui täällä että ei muuta kuin kouluun vaan ala-asteelle.

Noh kaikki kouluvuojet oli mulle yhtä murhaa. En ois halunnu mennä kouluun. Muistan ne ajat elävästi että tuli pinnattuakin koulusta. Pinnaamiseen vaikutti olennaisesti kouluväkivalta(henkinen). Myös oma heikkopäisyys&arkuus.

Lue lisää

ja vammaispalveluun ei voi ottaa yhteyttä koska isäsi ei voi hoitaa asioita ja äitisi ei voi hoitaa asioita sun puolesta. Olette kaikki neljän seinän sisällä, Eihän kukaan vooi auttaa kun kukaan ei tiedä että nähtävästi kaikk perheessä voi huonosti

Anonyymi kirjoitti:

Miten toi liitty netissä oleviin vertaistukiryhmiin? Olethan sä nytkin netissä kirjoittamassa.

yleensäkin netissä on helpompi kirjottaa näistä ongelmista kun kasvotusten en pysty . Joskus kauan sitten kykenin näistä ongelmista puhhuun psykologille .

Anonyymi kirjoitti:

Miten toi liitty netissä oleviin vertaistukiryhmiin? Olethan sä nytkin netissä kirjoittamassa.

niin no vastaus sinulle tulee tässä;

eli siis en jaksa kirjoitella kuin täällä suomi24 palstalla näistä asioista että mun pää hajoaisi jos alkaisin kirjoitella muissakin paikoissa kuten netin vertaistukiryhmät tai muut paikat että mulle riittää tämä paikka enkä täälläkään joka päivä jaksa kirjoitella että pidän paastoa kyllä ja mieluummin kirjottelen suomi24 musapalstalla.

Anonyymi kirjoitti:

yleensäkin netissä on helpompi kirjottaa näistä ongelmista kun kasvotusten en pysty . Joskus kauan sitten kykenin näistä ongelmista puhhuun psykologille .

eli sä pystyt kirjoittaa suomi24 palstalle mutta et muualla netissä

Anonyymi kirjoitti:

niin no vastaus sinulle tulee tässä;

eli siis en jaksa kirjoitella kuin täällä suomi24 palstalla näistä asioista että mun pää hajoaisi jos alkaisin kirjoitella muissakin paikoissa kuten netin vertaistukiryhmät tai muut paikat että mulle riittää tämä paikka enkä täälläkään joka päivä jaksa kirjoitella että pidän paastoa kyllä ja mieluummin kirjottelen suomi24 musapalstalla.

Lue lisää

ok. en tiennyt että suomi24 riittää.

ajat on kovat . Totta. Toiset selvii ja toiset ei. Tiiän paljon ihmisiä jokta ei selvinneet koskaan että käytännössä eivät koskaan eläissään tekeneet duunia työelämässä ja tiiän paljon myös ihmisiä jotka ei tekemisisäs kenenkään kanssa kuten isäni tuttavan naapuri joka ei päästä talonsa sisälle ketään paitsi siskonsa. Ei ole päivääkään hän tehny duunia.

minusta mediassa jauhetaan liikaa selviytyjistä että antaa media minusta huonoa kuvaa , ymmärtänet mitä tarkoitan. Kun siis pitäs olla myös tarinoita mediassa ihmisistä jotka ei selviytyneet että esim jonkun kuolleen lähimmäinen tulis telekkariohjelmaan kertoon esim siskostaan kuyinka sairas hän oli ettei tekenty päivääkää duunii että tommosia tarinoita pitäs enempi. Oma fiilis on se että nykyaika on raadollisempi. Että tietyt ihmiset pitää minua esim luuserina. Itselläni on nykyään sen verta hyvä itsetunto etten pijä ihtiäni luuserina enkä loukkaannu semmosista kommenteista. Nahka paksuuntunut.

Anonyymi kirjoitti:

ajat on kovat . Totta. Toiset selvii ja toiset ei. Tiiän paljon ihmisiä jokta ei selvinneet koskaan että käytännössä eivät koskaan eläissään tekeneet duunia työelämässä ja tiiän paljon myös ihmisiä jotka ei tekemisisäs kenenkään kanssa kuten isäni tuttavan naapuri joka ei päästä talonsa sisälle ketään paitsi siskonsa. Ei ole päivääkään hän tehny duunia.

minusta mediassa jauhetaan liikaa selviytyjistä että antaa media minusta huonoa kuvaa , ymmärtänet mitä tarkoitan. Kun siis pitäs olla myös tarinoita mediassa ihmisistä jotka ei selviytyneet että esim jonkun kuolleen lähimmäinen tulis telekkariohjelmaan kertoon esim siskostaan kuyinka sairas hän oli ettei tekenty päivääkää duunii että tommosia tarinoita pitäs enempi. Oma fiilis on se että nykyaika on raadollisempi. Että tietyt ihmiset pitää minua esim luuserina. Itselläni on nykyään sen verta hyvä itsetunto etten pijä ihtiäni luuserina enkä loukkaannu semmosista kommenteista. Nahka paksuuntunut.

Lue lisää

Sairauksille ei voi mitään, ja työ-käsite on venyvä, Ihmisellä tulee olla ihan luovuttamaton arvo ja oikeus elää. Ilman kenenkään tuomitsemista tai syyttelyä. Elämä on lahja, jokaiselle oma, vertaaminen on pepukasta. Toisilla menee paremmin, toisilla huonommin, jokaiselle omansa - omapolku, omat haasteet, omat edut. Ei meitä voi niputtaa suoraviivaisesti mihinkään kastiin, minkään perusteen voimalla=?)

Anonyymi kirjoitti:

ajat on kovat . Totta. Toiset selvii ja toiset ei. Tiiän paljon ihmisiä jokta ei selvinneet koskaan että käytännössä eivät koskaan eläissään tekeneet duunia työelämässä ja tiiän paljon myös ihmisiä jotka ei tekemisisäs kenenkään kanssa kuten isäni tuttavan naapuri joka ei päästä talonsa sisälle ketään paitsi siskonsa. Ei ole päivääkään hän tehny duunia.

minusta mediassa jauhetaan liikaa selviytyjistä että antaa media minusta huonoa kuvaa , ymmärtänet mitä tarkoitan. Kun siis pitäs olla myös tarinoita mediassa ihmisistä jotka ei selviytyneet että esim jonkun kuolleen lähimmäinen tulis telekkariohjelmaan kertoon esim siskostaan kuyinka sairas hän oli ettei tekenty päivääkää duunii että tommosia tarinoita pitäs enempi. Oma fiilis on se että nykyaika on raadollisempi. Että tietyt ihmiset pitää minua esim luuserina. Itselläni on nykyään sen verta hyvä itsetunto etten pijä ihtiäni luuserina enkä loukkaannu semmosista kommenteista. Nahka paksuuntunut.

Lue lisää

Meinaatko että ihminen joka ei ole ollut työelämässä ei pysty tekee mitään. Hänellä ei voi olla harrastuksia ja sosiaalisia suhteita.

Voi olla useampiakin oikeita kysymyksiä, mutta potilaan/sairastuneen pitäisi itse löytää niihin vastaus.
Kukaan muuhan ei pysty toista ihmistä muuttamaan, itsestä sen on lähdettävä.
Ammattilaisilta voi saada tukea kylläkin.

Juurikin näin, kyllä pitäisi saada olla olemassa myös vähemmällä panoksella.