masennus mitä se on itseasiassa

myös tällaisia havaintoja;

"2000 -luku mulla itsemurha-ajatusten täyttämä"

"2010-luvulla ei yhtäkään itsariajatusta"

"2020-luvulla ainoastaan sellaisessa tilanteessa tulevia itsariajatuksia jos fasistit nousee valtaan niin silloin elämäni päättyisi , muussa tapauksessa ei. Ei siis varsinaisesti itsariajatuksia mutta tuollaisessa tilanteessa joo"

"puhumattomuus, mykäksi tuleminen ihmisten parissa ja välillä toisinaan yli-innokas puhuminen"

"ylivilkkaus tai päinvastoin apatia"

myös tällaisia havaintoja .

Yleensäkin asioita ei tapahdu juuri ollenkaan .

vaikka 2000-luvulla itsariajatuksia oli palijon niin ainoastaan yhden kerran yritin itsaria ja itsariyritys epäonnistui.

Syy itsariajatuksiin veikkaisin mm tällaisia;

koulussa samalla luokalla oleva hoki korvaani "olet turha, tee itsemurha, kukaan ei sua kaipaamaan jää"

"sinusta ei ole mitään että et tule pärjäämään työelämässä että sinä et osaa yhtään mitään"


kun mietin niin enhän mä oikeastaan osaakaan juuri mitään. Oon kokenu koko ikäni ulkopuolisuutta ja sitä etten koe olevani hyödyllinen ja tarpeellinen että kaikki mitä yritän, koen ettei minulla ole yhteiskunnassa &ihmisille mitään väliä lukuunottamatta oma perheeni.

Tässä teille arvoitus: mikä näistä kolmesta ei kuulu joukkoon: ahdistus, masennus, vitutus: Ehdottomasti VITUTUS, sillä se on jokapäiväistä kun seuraa orpon ja hallituskumppaneidensa töppäilyjä, sorry vaan en tarkoita loukata ketään oikeasti masentunutta mutta otin tämän arvoituksen "huumorin varjolla"! Toivon kaikille oikein Hyvää Syksyä ja voimia tähän TARPOMISEEN ELÄMÄSSÄ!

Vaikuttaa kovasti kyllä masennukselta.
Yhtenä ongelmana sinulla on heikko itsetunto, et arvosta itseäsi.
Et kuitenkaan ole yhtään huonompi kuin kukaan muukaan. Jokaisella on ihmisarvo, on ihminen millainen tahansa.
Ja veikkaan, että jokaista vituttaa joskus, se kai kuuluu elämään. Jos sellaista ei olisi koskaan, niin silloinhan jokin olisi pielessä.
Toisaalta kun miettii hallitusta, ehkäpä myös fasisteja, tai ihan mitä vaan, mitä Suomessa ja maailmalla tapahtuu, taitaa olla turhaa stressata, koska ne ovat asioita, joihin ei paljoa pysty itse vaikuttamaan.
Äänestys on ainoa keino kansalaiselle, miten pystyy vaikuttamaan, ellei itse lähde mukaan mihinkään politikointiin.

Itselläni on ajatuksena juuri tuo, kun on asioita, joihin en itse pysty vaikuttamaan, niin en niillä mieltäni vaivaa. Eri asia, jos voisin jotain tehdä, enkä teekään, niin sitten voisin vähän syytellä ja moittia itseäni.
On turhaa kantaa huolta koko maailmasta, siitä ei tule kuin sitä ahdistusta ja masennusta, sekä vitutusta. Vähemmällä pääsee, kun keskittyy omaan elämään läheisiin ja siihen mitä omassa ympäristössä tapahtuu.
Kanssaihmiset on hyvä ottaa huomioon, emme kuitenkaan elä täällä yksin.

Kuulostaa masennukselta ja huonolta itsetunnolta . Huono itsetunto ruokkii masennusta ja huonoa oloa.

Oletko ikinä miettinyt mitkä asiat sun elämässä on hyvin esim mainitsemasi perhe. Oletko ikinä miettinyt miksi olet kuitenkin selviytynyt elämässä? Mitkä asiat on vaikuttanut siihen.

Jos ja kun ihminen kokee jatkuvasti epäonnistumisia niin eihän siinä välttämättä usko että mikään asia voi muuttua paremmaksi.

Mitä jos alat kokemaan pienistä asioista onnistumista.

Itellä kävi juuri näin. Koko elämäni ollut huono itsetunto ja sitten alkoikin tulee arjessa pieniä onnistumisia. Ei niitä onnistumisia tartte hakea isoista elämyksistä vaan asioista jotka tuo sulle iloa ja hyvää olo. Mutta ihmiset hakee hyvää oloa isoista asioista unohtaen arjen pienet asiat,joita ei osaa arvostaa.

Jos haluaa muutosta niin tekee sille jotain .

Ei sen ulkoilun tartte olla suorittamista ja miettiä tuleeko 10 000 askelta täyteen. Viiden kilsan lenkit päivittäin kuulostaa hyvältä. Ei se ole millin tarkkaa montako askelta kuljet. jos se askelmäärää on sulle se tärkeämpi asia kuin se miten se liikunta vaikuttaa muuten niin sitten sä kävelet asen 10 000 askelta päivässä vai mitä se nykyään on.

Jos sulla on sosiaalisia ongelmia niin niihin voi hakea apua ja vertaistukea.

Miten mulla on sellainen tunnelma, että tämän päivän yhteiskunta on todellakin masentava, eivät ihmiset. Jokatuutista tulee kaikkee masentavaa ja itkettävää sontaa, että pieni ihminen vähemmästäkin masentuu, ahdistuu ja mökkihöperöityy, kun ei yksinkertaisesti voi tälle maailman menolle mitään, tää yhteiskunta on sairastunut.

Ennen oli ennen, mutt nyt on todellakin nyt. Me ei oikein viihdytä täss yhteisöllisyydessä, jotain on peruuttamattomasti vialla. Koville ottaa, että tästä maailmasta nauttii masentumatta joka päivä.

Ei tämä elämä mitään täyttä nautintoa ole, mutta ei masentavaakaan.