Mikä ihana, kaunis, tiukka pimpsa sinulla tyttö onkaan, huokaisin hengästyneenä.

Osa 2. roskakorissa ?!?

En jatka sen täyttämistä.

En ymmärrä, että miksi tuo kakkososa tästä tarinastani joutui paperikoriin. Siihen ei mielestäni ollut mitään syytä, sitä sinne heittää. Mutta hyvä että se tapahtui nyt, eikä sitten viikkojen tai kuukausien päästä, kun koko tarina olisi kerralla sinne, ties mistä syystä joutunut, kuten kerran minulle kävi.

Pienen naisiin menevän seksihullun koiran vanhempi omistajapariskunta, jonka auton eteen jonkun ostoskeskuksen parkkipaikalla, juoksi nuori, mutta täysi-ikäinen tyttö. Heistä tekemäni viikkojen/kuukausien keskeneräinen työ yht`äkkiä noin vain, ilman ymmärrettävää syytä kokonaan hävisi täältä. Noin vain, mutta olihan siinä se pieni kiimainen koira kylläkin alle 18 vuotias, kun eivät yleensä vanhemmiksi elä, joten siinä ehkä syy, koirien lyhyt elinikä?! Koiran alaikäisyys?!?
Uskontofoorumeilta lainattu ylläpito tälle foorumille, voi olla toinen syy?
Suuritöinen, aikaa vienyt, moniosainen jatkosarjani siis kokonaisuudessaan hävisi täältä, kuin bimsalabim vain. Enkä tiedä että miksi!
Muista jatkosarjoistani taas kun poistettiin jaksoja sieltä täältä, niin oli koko tarina keralla pilattu.

Kyllä tämä on niin ihmeellinen palsta, juuri tämä seksinovellipalsta, ettei tällaista toista varmaan maailmassa ole, enkä tiedä pitäisikö tälle itkeä vai nauraa.
Vuosikaudet sai sekin eräs "spede buahaa" täällä jatkuvasti häiriköidä kirjoittajia ja kirjoittajien kirjoituksia ilman mitään järkevää syytä on poistettu ja poistetaan.
Turhanpäiväinen höpötys- ja seuranhakupalstahan tämä vain on, nostalgisia vuosikymmeniä vanhoja tarinoita täynnä, niiden yhä uudestaan ja uudestaan tänne luettavaksemme ilmestyessä. Ja se herättää epäilyjä ylläpidosta. Ovatko vanhoja kirjoittajia itse. Kovaa oli yhteen aikaan poru (heillä?) väärissä paikoissa olevista pilkuista, sun muista tekstin jaksotuksista, ja tuntui kuin olisi täällä Suomen kielen opettajan läksytettävänä ollut.
Omaksi ja muiden iloksihan me ihmiset täällä kirjoittelemme… yritimme kirjoitella… kirjoittelimme.

Näkyy taas tuo "spede" tänne ilmestyneen.
Kuuluukohan ylläpitoon, epäilen sitä vahvasti!

Päätin yrittää uudelleen, kun kerran tämä valmista tekstiä jo oli, ja ehkä saa nyt pysyä luettavana, toivotaan.

Minä ja Ulla emme olleet kirjoilla missään, meillä ei ollut rekisteröityä tai kortistoitua menneisyyttä missään.
Meillä ei ollut henkilöllisyyspapereita, ei muistia aikaisemmasta olemassaolostamme, ei mitään muuta kuin vain tunne siitä, että me olimme yhtä ja kuuluimme toisillemme ja että me rakastimme toisiamme.
Mutta miksi emme muistaneet edes toisiamme, ennen sitä sen tanssilavan alla kyhjöttelyämme?
Meitä kuulusteltiin ja ihmeteltiin ja epäiltiinpä jopa laittomasta maahan tulostakin.
Mutta missä me olisimme oppineet virheettömän Suomen kielen taitomme, muualla kuin Suomessa?
Emme ainakaan missään Afrikassa, johan sen nyt värisokeankin olisi pitänyt ymmärtää, meidät nähdessään.
Lehtiin painettiin kuvamme ja kysyttiin että...
Tunnetteko?
Ei tunnettu.
Kukaan ei meitä tuntenut, tai ei ainakaan kertonut tuntevansa, vaikka olisikin tuntenut.
Se oli todella kummallista, ihmettelivät poliisitkin, minun ja Ullan lisäksi.
Meillä kummallakaan ei näyttänyt olevan vanhempia, ei sukulaisia, ei tuttavia, ei ketään, jotka meidät olisivat tunteneet.
Sisaruksia emme olleet, emmekä edes sukulaisia keskenämme.
Tiesimme vain rakastavamme toisiamme ja iltaisin nukahdimme tiukasti toisistamme kiinni pitäen toistemme syliin, aivan kuin silloin siellä sen tanssilavan lavalla, yhdessä palellessamme ja toisiamme omalla itsellämme lämmittäessämme.
Hyvää yötä, rakastan sinua!
Niin minäkin, hyvää yötä!
Niin että mitä sinäkin? Kerro!
Rakastan sinua! Hyvää yötä!
Ei mutta... hi hi... sinullahan kulti seisoo taas!

Mikko ja Pirkko olivat innokkaita saunojia, pyytäen usein päästä kanssamme saunaan, johon tietenkin mielellämme suostuimme, sillä heidän kanssaan oli saunan lauteilla istuen mukava jutella.
Kumpikaan heistä ei suoraan tuijottanut meitä, mutta salaa huomasimme Ullan kanssa heidän meitä uteliaina, vai perätikö vähän himokkainakin, hieman häpeilevän näköisinä tarkkailevan.
Aina yhteisten saunailtojemme jälkeen kuuluivat he valvovan ja touhuilevan kammarissaan jotain kivaa keskenään, myöhään aamuyöhön saakka.

Olli! He saavat seksisytöt meidän vaatteitta näkemisestämme saunassa!
Ei kai, olin muka kauhistuvinani!
Hi hi saavatpas! Etkö ole huomannut, kuinka he kumpikin koskettelevat joko itse, tai toinen toisiaan, meitä muka huomaamattomasti saunassa pitkään katsoessaan?
Pirkko sinua ja Mikko minua!
No hyvä ettei toisinpäin!
Onko Pirkko sinusta kiihoittava?
No jaa... verrattuna sinuun.....
.....mutta jos minua ei olisi olemassakaan ja olisit Pirkon kanssa kahdestaan saunassa, niin kiihottuisitko hänen näkemisestään?
No joo... ehkä... mutta kun sinäkin olet!
Mutta minähän sanoinkin että JOS minua ei olisi!
Niin no eihän se Pirkko hassumman näköinen ikäisekseen ole!
Niin että sitä voisi pannakin?
No kai sitä voisi pannakin, jos ei sinua olisi!
Ja jos Olli sinua ei olisi, niin vannomaan en menisi, että vaikka mitä silloin saattaisi tapahtua, mutta vain siinä tapauksessa, jos Pirkkoakaan ei siellä saunassa, eikä muutenkaan olisi olemassa, eikä sinuakaan edes olemassa ja minä vain kahdestaan saunoisin siellä saunassa Mikon kanssa ja hänellä yht'äkkiä alkaisi kyrpä seisomaan ja... siis tarkoitan vain sitä että.. että saahan sitä nyt ajatella! Vai eikö muka saa?
No jo sinulla tyttö on puheet!
Olisit valmis vaihtamaan minut Mikkoon?!
Enkä olisi, höpö höpö.. mutta minusta vain tuntuu niin kiihoittavalta Mikon kiihoittuneet katseet, joita hän yrittää peitellä, salaa muka minua vilkuillessaan, luullen etten sitä huomaa!
Eikä Pirkko siitä välitä?
Ei kun hän on siitä iloinen vaan!
Kuulethan sinä itsekin, kuinka Mikko jaksaa aina minut saunassa nähtyään, panna koko seuraavan yön Pirkkoa! Ja Pirkkohan se on joka kerta yhteissaunomistammekin ehdottanut, kun hän vuorostaan kiihoittuu sinun katselemisesta!

No johan nyt, semmoistako se meidän saunomisemme onkin, keikistellä alastomana seksinnälkäiselle isäntäväellemme?!
Eihän siinä mitään epänormaalia ole! Hormoonit ne hyrrää heilläkin! Rollaattorit ne niillä hormooneilla hyrrää!
Ei vaan rollaattorinsa heittävät lauteiden alle nekin hormoonit, meidät nähtyään!
Miksi Ulla muuten olet noin kiinnostunut heistä ja heidän seksielämästään?
En tiedä! Rakastellaanko vielä ennen nukahtamistamme! Jaksatko Olli kultaseni?
Kolmas kerta toden sanoo!
Yksi? kolme? Mihinkäs se kaksi jäi?
Tässä tulee!

Olimme molemmat hoikkia, vähän päälle puolitoista metrisiä, tai ehkä emme nyt ehkä sentään ihan niin lyhyitä ja laihoja, kuin tuosta kuvauksestani voisi kuvitella, mutta tarkoitin vain sitä, ettemme me mitään isoja ja painavia olleet.
Sänky ei pitänyt minkäänlaista ääntä meidän paneskellessamme.
Nytkin äänettömästi, henkeäni pidätellen, työnsin suuren... no jaa... Kyrpäni, allani jalat levällään makaavan Ullan ihanaan, ahtaaseen, mutta kosteaan ja liukkaaseen pikkuiseen... No jaa... pilluun.
Rakastelimme ääneti, nauttien, ulvahdustamme pidätellen... ettei olisi kuulunut seinän taakse... laukesimme, saimme orkut.
Suutelimme, nukahdimme sylikkäin, onnellisina, rakastimme toisiamme. 🌞🐦🦉🍀

Kerran sitten tapahtui jotain aivan kauheeta.
Syksy oli jo pitkällä, yöllä oli ollut pakkasta ja maa tietysti jäässä.
Matot oli pestävä ja järven rantaan matonpesulaiturille päästävä.
Mikko oli aamulla aikaisin lastannut vanhan Volvonsa mattoja täyteen, ja Pirkon kanssa lähtenyt ajelemaan järvelle matonpesuun.
Meidät he jättivät nukkumaan, kun eivät olleet hennoneet meitä herättää, ja kun emmehän me mattoja täynnä olevaan autoon olisi muutenkaan mahtuneet.
Olivat siellä olleessa, yleinen matonpesupaikka kun oli, isossa padassa kuumentaneet vettä, ja kun olivat sitä pienemmällä padalla olleet yhdessä kantamassa laiturin päähän, niin olivatkin liukkaalla laiturilla liukastuneet ja polttaneet kumpikin molemmat kätensä.
Matot jäivät pesemättöminä laiturille, ambulanssin viedessä heidät sairaalaan.
No me Ullan kanssa kävimme ne pesemässä, tai paremminkin järvessä vähän niitä huljuttelemassa, tuoden ne sitten takaisin kotiin... niin kotiin, kun meidän kotihan se nyt oli, ja kotona veimme ne saunaan kuivumaan.
Seuraavana päivänä kannoimme ne vielä hieman kosteina ulos pyykkinaruille, saunaan itse päästäksemme.
Mutta Mikko ja Pirkko vain apaattisina istuivat olohuoneen sohvilla, aikomattakaan edes lähteä saunaan.
Ettekö saunaan lähdekään?
Neljä siteissä olevaa kättä nousi ylös.
Ei tule saunomisesta mitään näillä käsillä pitkään aikaan!

Ainakaan viikkoon emme saa kastella, tai tehdä yhtään mitään näillä käsillä, tai muuten eivät parane!
Vilkaisimme Ullan kanssa suu auki toisiamme.
Mutta pitäähän teidän sentään pesulla käydä, huudahti Ulla.
Terveyssisar käy meidät kummatkin ylihuomenna pesemässä, huokaisi Mikko.
Menkää te vain kahdestaan saunaan!
Katsoimme Ullan kanssa kysyvän näköisinä uudelleen toisiamme, sitten nyökäten toisillemme.
Me Ollin kanssa pesemme teidät!
Mutta eihän se lapset ole sopivaa!
Emme me Pirkko mitään lapsia olla! Täysi-ikäisiä ihmisiähän me jo olemme!
Niin tietysti, mutta kun hävettäisi antaa teidän pestä itseämme!
Nyt häpeilyt nurkkaan!
Teillä pitää olla muovipussit käsissä, suojaamassa siteitä kastumiselta!
Riisuunnutaan tässä ja mennään nyt saunaan ennenkuin se jäähtyy!
Emme me näillä käsillä voi edes riisuuntua täysin!
Mitä? Nukuitteko te vaatteet päällä viime yön?
Nukuttiin!
Mutta miten te vessassa olette pystyneet asioimaan?
Henkseleiden varassa vain on housut meillä kummallakin!
Enpäs Pirkko tuota ajatellutkaan, että sinullakin nyt on henkselihousut!
Teidän pitää antaa meidän auttaa itseänne!

.......

--------- tähän saakka oli valmista-------loppu jää jokaisen oman mielikuvituksen varaan... minunkin.






.....

Päätin yrittää uudelleen, kun kerran tämä valmista tekstiä jo oli, ja ehkä saa nyt pysyä luettavana, toivotaan.