Rajapinta vastassa

Täytyy sanoa, että en muista koskaan kuulleeni hänestä, mutta...

REQUIESCAT IN PACE

oli aikas retardi laulaja , ei kai sillä kakaroita ollut ?

Kristinuskon mukaan ihmisen sielu ei kuole, vaikka ruumis kuolee. Jeesus sanoo ristillä ryövärille:
”Tänä päivänä olet kanssani paratiisissa.”
Tämä viittaa siihen, että sielu jatkaa olemassaoloaan heti kuoleman jälkeen.

Sielu siirtyy Jumalan puoleen (saamme “kohdata Jumalan kasvokkain”).

Kuolemassa verho repeää – siirrytään näkyvästä todellisuudesta näkymättömään, joka on ollut olemassa jo ennestään.

Pelko katoaa: monien kristillisten kokemusten mukaan kuolinhetkessä tulee syvä rauha.

Niillä ihmisillä, jotka ovat olleet kliinisesti kuolleita ja palanneet, on yllättävän samankaltaisia havaintoja:

Sielu irtoaa kehosta – ihminen kokee itsensä tietoisuutena, joka katsoo kehoa ulkopuolelta.

Valo tai “läsnäolo” – monet kuvaavat kohtaavansa rakastavan, tietoisen valon.

Ajattomuus ja rauha – ei kipua, ei pelkoa.

Elämänfilmi – oman elämän kokonaiskuva nähdään nopeasti, mutta armollisesti.

”Käänny takaisin” – monille sanotaan, että heidän aikansa ei ole vielä tullut.


Tämä ei ole todiste, mutta kertoo yhteneväisiä kokemuksia hyvin erilaisilta ihmisiltä.

Jotkut kristilliset teologit kuvaavat kuolemahetkeä näin:

Sielu ei katoa, vaan vapautuu ajallisesta ruumiista ja astuu siihen todellisuuteen, josta henki tuli ja johon se kuuluu.

Ruumis on väliaikainen “asu”.

Sielu on ikuinen, ja kuolema on siirtymä, ei loppu

Mitä tämä tarkoittaa yksilölle?

Monet ovat kertoneet, että:

aivan kuolinrajalla ihminen ei ole yksin

läsnä on rakkaus, jonkinlainen vastaanottaminen

kuolema tuntuu enemmän kutsulta kuin putoamiselta


Vaikka kukaan ei voi antaa 100% varmaa tieteellistä selitystä, älyllinen, kokemuksellinen ja hengellinen aineisto yhdessä viittaavat siihen, että sielu jatkaa elämää, ja kuolema on enemmän siirtymä kuin loppu.

Artisti ei kuulunut eturiviin. Mutta äänensä puolesta
olisi kuulunut. Toiset eivät tykkää liiasta julkisuudesta

Tämä on paljon parempaa viihdettä:
https://www.youtube.com/watch?v=6k0JeEKR3Do

Top 10 biisit SUOMI
Historian havinaa
https://www.tanssiin.fi/suomen-10-kauneinta-rakkauslaulua-nama-iskelmat-ovat-kansan-suosikkeja/

Kirkan kappale “Surun pyyhit silmistäni pois” (1981) oli todella yllättävän suosittu Kreikassa.

1980-luvulla Kreikan radioissa ja klubeilla soitettiin paljon suomalaisia ja pohjoismaisia soft-pop ja disco -tyylisiä kappaleita.

Kirkan laulut, erityisesti tämä hidas ja tunteikas balladi, sopivat hyvin kreikkalaiseen makuun, jossa pidettiin dramaattisista, melankolisista rakkauslauluista.

Kappale levisi Kreikkaan alun perin DJ:iden ja pienten radioasemien kautta ja sai nopeasti paikallisen kulttisuosion.

Kreikassa kappale tunnetaan usein englanninkielisellä nimellä “You Wiped the Tears From My Eyes”, vaikka alkuperäisversio on suomeksi. Jotkut kreikkalaiset fanit ovat vuosikymmenien ajan edelleen etsineet ja kuunnelleet Kirkan musiikkia netissä — hänellä on siellä oma pieni fanikuntansa.

Kappaleen sävelsi Kisu (Kristian Jernström), joka teki 70–80-luvuilla useita tunnettuja iskelmiä.

Sanoituksen kirjoitti Vexi Salmi, joka oli Kirkan pitkäaikainen yhteistyökumppani.

Laulu julkaistiin vuonna 1981 albumilla “Täytyy uskaltaa”.


Kappale syntyi alun perin tilanteesta, jossa Kisu ja Vexi halusivat tehdä Kirkalle tunnetta täynnä olevan balladin, joka toisi esiin Kirkan vahvan ja herkkäsävyisen äänen. He etsivät kappaletta, jossa yhdistyisivät:

melankolinen melodia

romanttinen, lohduttava tunnelma

dramaattinen nousu kertosäkeessä

Tarina on yksinkertainen, mutta hyvin koskettava:
Laulaja kertoo ihmisestä, joka on tullut hänen elämäänsä silloin, kun hän oli syvimmässä surussaan — ja tämä toinen ihminen on saanut hänet tuntemaan lohtua ja valoa.

Siksi teema on universaali: lohdutus, rakkaus ja toivo.

1980-luvun alussa suomalaiset kaipasivat vahvoja, tunteellisia balladeja. Kirkan ääni ja kappaleen melodia loivat yhdessä aidon ja koskettavan tunnelman, joka teki siitä yhden hänen tunnetuimmista hiteistään

Tämä on kappaleen tarinan hauskin puoli.

Kreikassa 1980-luvun alussa oli suosittua soittaa ulkomaisia, romanttisia pop-balladeja yökerhoissa ja radioissa.

Eräs kreikkalainen DJ löysi kappaleen ja alkoi soittaa sitä omissa illoissaan.

Kreikkalaiset ihastuivat melodian “balkanilaiseen” haikeuteen, joka sopi heidän musiikkiperinteeseensä.

Pian kappale alkoi kiertää kopio-CD:illä ja kaseteilla, ja se sai oman pienen kulttisuosionsa.


Kirkan ääni koettiin “syväksi, tunteelliseksi ja aidoksi”, ja se herätti kreikkalaisten ajatuksia — vaikka he eivät ymmärtäneet suomea.


KIRKAN TARINA

Kirka (Kirill Babitzin) syntyi Helsingissä vuonna 1950 venäläis-ortodoksiseen perheeseen.
Hänen perheensä pakeni aikoinaan Venäjän levottomuuksia ja asettui Suomeen.
Ortodoksinen usko ja venäläinen kulttuuriperintö olivat heille tärkeitä.

Perhe oli hyvin musikaalinen:

veljet Sammy ja Georgij (Ykä) olivat muusikoita

siskot Anna ja Ala myös lauloivat ja esiintyivät
Kirka kasvoi kodissa, jossa soitto, laulu ja lämmin perheyhteys olivat arkipäivää.

Kirka aloitti 1960-luvun lopussa ja nousi nopeasti Suomen suosituimmaksi laulajaksi.
Hänellä oli ainutlaatuinen ääni — tumma, lämmin ja valtavan voimakas.

Hänen hittejään:

Hetki lyö

Leijat

Surun pyyhit silmistäni pois

Varrella virran

Hengaillaan

Tähdet, tähdet (Suomen Euroviisu-edustus 1984)


Kirka oli tunnettu:

ystävällisyydestään

nöyryydestään

tavallisen ihmisen olemuksestaan

poikkeuksellisesta työnteon määrästä (yli 5000 keikkaa)


Kirka ei tuonut uskoaan julkisuuteen, mutta:

hän eli ortodoksisen kalenterin mukaan,

kävi juhlapäivinä kirkossa,

ja arvosti traditionaalisia ortodoksisia menoja.


Hän sanoi joskus, että ortodoksinen usko ”antaa rauhan ja rytmin elämään”.

Kirka kuoli äkillisesti 31. tammikuuta 2007.
Kuolinsyy oli sydänperäinen — samaa oli suvussa aiemminkin.

Koska Kirka oli ortodoksi, Suomessa noudatettiin ortodoksisen kirkon tapaa, jonka mukaan vainaja usein haudataan melko nopeasti, yleensä muutaman päivän tai viikon sisällä.
Ortodoksinen perinne painottaa nopeaa siirtymistä:

kuolemasta

rukoushetkiin

hautaan siunaamiseen


Tarkoitus on saattaa vainaja rauhaan mahdollisimman arvokkaasti.


Kirka haudattiin ortodoksisin menoin Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle.
Tilaisuus oli kaunis, arvokas ja perheen toiveiden mukainen.

Hautaustilaisuudessa oli:

paljon musiikkia

kynttilöitä

ikonien ympäröimä rukouspalvelus (panihida)

ja ortodoksinen kuoron laulu, joka on hyvin koskettavaa


Koska hän oli kansan rakastama, suuri määrä suomalaisia kävi jättämässä kukkia ja kynttilöitä hänen muistokivelleen.


Kirka on monelle suomalaiselle enemmän kuin laulaja.
Hän on:

ääni, joka kantaa suoraan sydämeen

aito, rehti ihminen, joka ei muuttunut julkisuudessa

koko kansan lohduttaja, jonka laulut ovat yhä arjessa ja juhlassa mukana


Monille hänen kappaleensa ovat osa elämän tärkeimpiä hetkiä — iloa, surua, rakkautta ja muistoja.

“Lumi teki enkelin eteiseen” – koskettava syntytarina

Laulu on Hectorin (Heikki Harma) vuonna 1973 julkaistu teos albumilta Herra Mirandos.
Se on yksi hänen tunnetuimpia ja rakastetuimpia kappaleitaan.

Laulun ydin on lapsen kuolema — mutta ei suoraan, vaan runollisesti.
Hector on itse kertonut, että tarina pohjautuu hänen lapsuuden naapurissaan tapahtuneeseen tapaukseen.

Naapurustossa eleli pieni tyttö, joka sairastui vakavasti.
Perhe teki kaikkensa, mutta sairaus voitti.
Talvena, jolloin tämä pieni tyttö menehtyi, ensilumi oli satanut maahan.

Kun lumi peitti pihan ja eteisen kynnyksen, se näytti vanhempien silmissä kuin enkelin hahmolta — ikään kuin lapsi olisi lähtenyt “valossa", viimeisessä rauhassa.

Tämä tosielämän muisto jäi pienen Heikin mieleen niin syvästi, että vuosia myöhemmin siitä syntyi laulu.

Otsikko kuvaa symbolisesti hetkeä, jolloin:

talven valkoinen lumi

pihan hiljaisuus

ja lapsen poismenon kosketus
tuntuvat yhdessä kuin enkelin jäljeltä eteisen lumella.


Se on kuva:

surusta

kauneudesta

ja siitä, miten elämästä siirrytään jonnekin, missä ei enää ole kipua.

Hector halusi kertoa:

miten kuolema tulee yllättäen

miten lapsen menetys muuttaa koko perheen

ja miten suru voi olla yhtä aikaa raskasta ja pyhää


Sanoitus ei syytä ketään, ei kerro draamaa — se vain kuvaa hiljaista, pysähtynyttä hetkeä, jonka lumi tekee näkyväksi.

Siksi laulu koskettaa myös ihmisiä, joilla ei ole vastaavia kokemuksia.

Julkaisunsa aikaan kappale:

järkytti osaa kuulijoista syvyydellään

mutta suurin osa koki sen kauniina ja lohduttavana


Se nousi myöhemmin yhdeksi suomalaisten rakastetuimmista “hiljaisen hetken lauluista”.


Koska se ei kerro kuolemasta pelottavasti, vaan:

lempeästi

runollisesti

inhimillisesti


Se antaa surulle sanat, joita monilla ei ole.