Et ole se, mitä näet

Vedoissa voidaan kohdata tällainen väite: "Et ole se, mitä näet."

Anonyymi kirjoitti:

Vedoissa voidaan kohdata tällainen väite: "Et ole se, mitä näet."

Väärä ego (ahamkara)

अहंंकाऱ


Väärä ego (AHAMKARA) on substanssi (ei fyysinen), joka ympäröi meidän "todellista itseämme" – sieluamme – jotta voimme kokea aineellisen maailman ja toimia siinä.

Esimerkiksi voisi olla näin: nukut ja näet unen, jossa yhdistät itsesi toiseen persoonaan, joka saattaa olla jopa vastakkaista sukupuolta, tai ehkä eri biologinen laji, esimerkiksi lintu. Unen tapahtumat vievät mukaansa, iloitset tai kärsit, eläen unen juonta ja täysin identifioiden itsesi sen hahmon kanssa. Heräämiseen asti sinä ja hahmo olette yksi ja sama. Luulet olevasi hän, ja uskot kaikkeen, mitä unessa tapahtuu, aivan kuin se olisi objektiivinen todellisuus.

Mutta herätys asettaa kaiken paikoilleen, sinä olet taas sinä, etkä unen hahmo. Unen hahmo oli vain päälle asetettu persoona omine muistoineen ja tunteineen.

Kysymys kuuluu: onko se, mikä heräsi, varmasti sinä? Oletko herännyt täysin, vai onko jälleen päälle asetettu väärä ymmärrys itsestäsi?


Vedoissa voidaan kohdata tällainen väite: "Et ole se, mitä näet."

Väärän egon pääasiallinen tehtävä on ylläpitää meissä varmuutta siitä, että me olemme me, ja että kaikki ympärillämme tapahtuu todellisesti. Olen mukana erittäin tärkeässä tehtävässä tässä ajallisessa maailmassa, etsin onnea. Kysykäämme itseltämme: jos meillä on väärä ego, onko olemassa myös todellinen ego? Kuka me todella olemme?


Vedat selittävät, että jokaisella on todellinen ego, oma paikkansa tai tarkoituksensa, mutta se sijaitsee henkimaailmassa, ei aineellisessa.

********************

Vain katkelmia. Erittäin paljon k äännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi kirjoitti:

Väärä ego (ahamkara)

अहंंकाऱ


Väärä ego (AHAMKARA) on substanssi (ei fyysinen), joka ympäröi meidän "todellista itseämme" – sieluamme – jotta voimme kokea aineellisen maailman ja toimia siinä.

Esimerkiksi voisi olla näin: nukut ja näet unen, jossa yhdistät itsesi toiseen persoonaan, joka saattaa olla jopa vastakkaista sukupuolta, tai ehkä eri biologinen laji, esimerkiksi lintu. Unen tapahtumat vievät mukaansa, iloitset tai kärsit, eläen unen juonta ja täysin identifioiden itsesi sen hahmon kanssa. Heräämiseen asti sinä ja hahmo olette yksi ja sama. Luulet olevasi hän, ja uskot kaikkeen, mitä unessa tapahtuu, aivan kuin se olisi objektiivinen todellisuus.

Mutta herätys asettaa kaiken paikoilleen, sinä olet taas sinä, etkä unen hahmo. Unen hahmo oli vain päälle asetettu persoona omine muistoineen ja tunteineen.

Kysymys kuuluu: onko se, mikä heräsi, varmasti sinä? Oletko herännyt täysin, vai onko jälleen päälle asetettu väärä ymmärrys itsestäsi?


Vedoissa voidaan kohdata tällainen väite: "Et ole se, mitä näet."

Väärän egon pääasiallinen tehtävä on ylläpitää meissä varmuutta siitä, että me olemme me, ja että kaikki ympärillämme tapahtuu todellisesti. Olen mukana erittäin tärkeässä tehtävässä tässä ajallisessa maailmassa, etsin onnea. Kysykäämme itseltämme: jos meillä on väärä ego, onko olemassa myös todellinen ego? Kuka me todella olemme?


Vedat selittävät, että jokaisella on todellinen ego, oma paikkansa tai tarkoituksensa, mutta se sijaitsee henkimaailmassa, ei aineellisessa.

********************

Vain katkelmia. Erittäin paljon k äännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Ahamkara, myös ahankara.

Anonyymi kirjoitti:

Ahamkara, myös ahankara.

Väärä ego (ahamkara)

अहंंकाऱ

Anonyymi kirjoitti:

Väärä ego (ahamkara)

अहंंकाऱ

Persoona, persoonallisuus.


Kokoelma luonteenpiirteitä ja käyttäytymistä, jotka ilmenevät tietyissä olosuhteissa. Puhuttaessa sanan "persoonallisuus" merkityksestä, on syytä huomata, että alun perin ...tarkoitti naamaria, joka peitti kasvonpiirteet ja ilmaisut, ja samankaltainen merkitys löytyy myös kreikkalaisesta sanasta persona - teatterinaamari.

Naamion suu oli tavallisesti koristeltu metallilla, kuten kuparilla tai hopealla, resonanssin lisäämiseksi, ja naamiossa saattoi olla myös kaiutin (tämän vuoksi roomalaiset käyttivät sanaa persona, joka tulee sanasta personare — "soittaa läpi"). Ihminen on yksi, mutta hänellä on monta kasvoa. Näin voidaan sanoa, että henkilö, jolla on pääasiassa surullinen tai tyytymätön ilme, on synkkä tai murehtiva persoona. Toisaalta elämäniloinen ja iloinen ihminen, jolla on kasvoillaan naurunjuonteet ja virnistävät silmät, reagoi useammin positiivisesti. Positiivinen persoona, positiivinen hahmo (ransk.).

Mutta ei aina ihmiset ole vilpittömiä, eivätkä kaikki ajatukset ihmisen mielessä heijastu hänen kasvoiltaan. Jotkut pystyvät tuntemaan sisällään yhtä, mutta näyttämään kasvoillaan aivan muuta.... Ihminen voi sovittaa itselleen erilaisia naamioita eri olosuhteissa, toimiessaan omien etujensa mukaan. Kaksinaamaisuus ja moninaamaisuus ovat seurausta vilpittömyyden puutteesta, salailusta, pelosta ja ristiriitaisista haluista sisällä. Nykypsykologia pitää useiden persoonien samanaikaista olemassaoloa yhdessä ihmisessä patologiana dissosiatiivisten häiriöiden yhteydessä."

Kyllä, todellakin, yhdessä tietoisuudessa voi olla useita persoonallisuuksia, sillä persoonallisuus on toissijainen ja johdettu suhteessa ensisijaiseen tietoisuuteen. Elävän olennon tietoisuus voi ahmakaran (väärän egon) ansiosta eläytyä mihin tahansa rooliin (ja niitä voi olla useita samanaikaisesti), mutta ongelma näkyy yksinkertaisessa kaavassa: yhden vahvan persoonallisuuden sijaan tietoisuuteen muodostuu useita heikkoja persoonallisuuksia, jotka esiintyvät vuorotellen riippuen ympärillä tapahtuvista asioista. Ne toimivat ristiriitaisesti aiheuttaen ”konfliktin itsensä kanssa”. Ei ole selvää, millaista persoonallisuutta tällainen ”selkärangaton” ihminen kasvattaa itsessään.

Kysy itseltäsi koko ajan: ”Mitä persoonallisuuden piirteitä: hyveitä tai paheita, kasvatat itsessäsi? Miten muut näkevät minut? Kuka olen persoonallisuutena ympäristölleni?” Ja viimeinen asia. Minä olen minä. Minun persoonallisuuteni on minun persoonallisuuteni. Henkilökohtaiset tiedot (nimi, syntymäaika jne.) voivat muuttua. Mutta minä olen muuttumaton, jos toimin tietoisesti.


********************

Vain katkelmia. Erittäin paljon k äännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi kirjoitti:

Persoona, persoonallisuus.


Kokoelma luonteenpiirteitä ja käyttäytymistä, jotka ilmenevät tietyissä olosuhteissa. Puhuttaessa sanan "persoonallisuus" merkityksestä, on syytä huomata, että alun perin ...tarkoitti naamaria, joka peitti kasvonpiirteet ja ilmaisut, ja samankaltainen merkitys löytyy myös kreikkalaisesta sanasta persona - teatterinaamari.

Naamion suu oli tavallisesti koristeltu metallilla, kuten kuparilla tai hopealla, resonanssin lisäämiseksi, ja naamiossa saattoi olla myös kaiutin (tämän vuoksi roomalaiset käyttivät sanaa persona, joka tulee sanasta personare — "soittaa läpi"). Ihminen on yksi, mutta hänellä on monta kasvoa. Näin voidaan sanoa, että henkilö, jolla on pääasiassa surullinen tai tyytymätön ilme, on synkkä tai murehtiva persoona. Toisaalta elämäniloinen ja iloinen ihminen, jolla on kasvoillaan naurunjuonteet ja virnistävät silmät, reagoi useammin positiivisesti. Positiivinen persoona, positiivinen hahmo (ransk.).

Mutta ei aina ihmiset ole vilpittömiä, eivätkä kaikki ajatukset ihmisen mielessä heijastu hänen kasvoiltaan. Jotkut pystyvät tuntemaan sisällään yhtä, mutta näyttämään kasvoillaan aivan muuta.... Ihminen voi sovittaa itselleen erilaisia naamioita eri olosuhteissa, toimiessaan omien etujensa mukaan. Kaksinaamaisuus ja moninaamaisuus ovat seurausta vilpittömyyden puutteesta, salailusta, pelosta ja ristiriitaisista haluista sisällä. Nykypsykologia pitää useiden persoonien samanaikaista olemassaoloa yhdessä ihmisessä patologiana dissosiatiivisten häiriöiden yhteydessä."

Kyllä, todellakin, yhdessä tietoisuudessa voi olla useita persoonallisuuksia, sillä persoonallisuus on toissijainen ja johdettu suhteessa ensisijaiseen tietoisuuteen. Elävän olennon tietoisuus voi ahmakaran (väärän egon) ansiosta eläytyä mihin tahansa rooliin (ja niitä voi olla useita samanaikaisesti), mutta ongelma näkyy yksinkertaisessa kaavassa: yhden vahvan persoonallisuuden sijaan tietoisuuteen muodostuu useita heikkoja persoonallisuuksia, jotka esiintyvät vuorotellen riippuen ympärillä tapahtuvista asioista. Ne toimivat ristiriitaisesti aiheuttaen ”konfliktin itsensä kanssa”. Ei ole selvää, millaista persoonallisuutta tällainen ”selkärangaton” ihminen kasvattaa itsessään.

Kysy itseltäsi koko ajan: ”Mitä persoonallisuuden piirteitä: hyveitä tai paheita, kasvatat itsessäsi? Miten muut näkevät minut? Kuka olen persoonallisuutena ympäristölleni?” Ja viimeinen asia. Minä olen minä. Minun persoonallisuuteni on minun persoonallisuuteni. Henkilökohtaiset tiedot (nimi, syntymäaika jne.) voivat muuttua. Mutta minä olen muuttumaton, jos toimin tietoisesti.


********************

Vain katkelmia. Erittäin paljon k äännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Tietoisuus (Chitta)

चित्त

Ajattelen, siis olen olemassa. Kyky tiedostaa itsensä ja ympärillä tapahtuva erottaa meidät elottomasta aineesta. Filosofiassa ja joissakin vedatekstien käännöksissä tietoisuus ja sielu ymmärretään usein samaksi asiaksi. Ilman tietoista ymmärtämistä ei voi kutsua itseään eläväksi. Sielua käsittelevässä osiossa on jo kuvattu joitakin sen ominaisuuksia, mutta on mainittava vielä yksi tärkeä piirre: vapaus valita. Tietoinen valinta. Me voimme valita, mitä teemme ja miten toimimme erilaisissa elämäntilanteissa. Mutta valinnanvapaus tarkoittaa myös mahdollisuutta tehdä virhe. Siksi on suotavaa olla kirkkaassa, selkeässä tietoisuuden tilassa. ...
Valinnanvapaus on suuri lahja ja suuri vastuu....


********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi kirjoitti:

Tietoisuus (Chitta)

चित्त

Ajattelen, siis olen olemassa. Kyky tiedostaa itsensä ja ympärillä tapahtuva erottaa meidät elottomasta aineesta. Filosofiassa ja joissakin vedatekstien käännöksissä tietoisuus ja sielu ymmärretään usein samaksi asiaksi. Ilman tietoista ymmärtämistä ei voi kutsua itseään eläväksi. Sielua käsittelevässä osiossa on jo kuvattu joitakin sen ominaisuuksia, mutta on mainittava vielä yksi tärkeä piirre: vapaus valita. Tietoinen valinta. Me voimme valita, mitä teemme ja miten toimimme erilaisissa elämäntilanteissa. Mutta valinnanvapaus tarkoittaa myös mahdollisuutta tehdä virhe. Siksi on suotavaa olla kirkkaassa, selkeässä tietoisuuden tilassa. ...
Valinnanvapaus on suuri lahja ja suuri vastuu....


********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Äly (Buddhi)
बुद्धि

Vain yksi ihmisen kyky erottaa hänet olennaisesti muista olennoista – se on kyky ajatella loogisesti, päättelemään. Tämän kyvyn ihmiselle antaa äly Ja vedat sanovat, että se voi olla kahdessa eri tilassa.

Ensimmäinen tila on aineellinen maallinen äly (buddhi). Maallinen äly asettaa itselleen tavoitteeksi johtaa elävä olento läpi kaikki houkutukset ja esteet kohti sen kohtaloa (lopullista päämäärää) tai elämän tarkoitusta. Materiaalimaailmassa merkitys on aina ollut ja on edelleen: perhe, aistilliset nautinnot, terveys, aineellinen hyvinvointi, muiden kunnioitus, valta ja maine. Järki on aistien ja mielen yläpuolella, analysoiden ympäristöä ja kokemuksemme maailmaa. Se määrittelee, mikä on hyödyllistä ja mikä haitallista elävälle olennolle näiden tavoitteiden saavuttamisen kontekstissa. Mieli, joka saa tietoa aisteilta, pyrkii miellyttävään kohteeseen, mutta järki voi pysäyttää sen, jos tämä kohde edustaa jonkinlaista vaaraa elävälle olennolle tai ei vastaa järkeviä tavoitteita. (Esimerkiksi mielelle voi olla miellyttävää alkoholipäihtymys ja rentoutuminen työpäivän päätteeksi, mutta jos sinun on ajetava autoa, juuri järki kertoo, että nyt ei kannata juoda, koska tavoitteesi on päästä illalla töiden jälkeen kotiin ehjänä ja vahingoittumattomana. Valitettavasti kaikki tavoitteet, joihin homo sapiens (järkevä ihminen kädellisten heimosta) pyrkii, ovat aineellisia eivätkä kykene antamaan hänelle todellista onnea.

Toinen tila – ylimaallinen äly (Divya Buddhi) – asettaa tavoitteekseen johtaa meidät todelliseen todellisuuteen (ylitietoisuuden maailmaan tai henkimaailmaan), maailmaan, joka ulottuu aistillisen kokemuksen rajojen ulkopuolelle. Vain Divya Buddhin avulla voimme päästä sinne, missä on todellinen kohtalomme ja elämän todellinen tarkoitus. Yksi sen ainutlaatuisista ominaisuuksista on kyky analysoida itseään ilman mielen ja aistien apua, asettamalla tavoitteita ajasta ja tilasta riippumatta. ...
...

Se etsii Totuutta illuusion takaa erottaen ikuisen ajallisesta.

********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi kirjoitti:

Äly (Buddhi)
बुद्धि

Vain yksi ihmisen kyky erottaa hänet olennaisesti muista olennoista – se on kyky ajatella loogisesti, päättelemään. Tämän kyvyn ihmiselle antaa äly Ja vedat sanovat, että se voi olla kahdessa eri tilassa.

Ensimmäinen tila on aineellinen maallinen äly (buddhi). Maallinen äly asettaa itselleen tavoitteeksi johtaa elävä olento läpi kaikki houkutukset ja esteet kohti sen kohtaloa (lopullista päämäärää) tai elämän tarkoitusta. Materiaalimaailmassa merkitys on aina ollut ja on edelleen: perhe, aistilliset nautinnot, terveys, aineellinen hyvinvointi, muiden kunnioitus, valta ja maine. Järki on aistien ja mielen yläpuolella, analysoiden ympäristöä ja kokemuksemme maailmaa. Se määrittelee, mikä on hyödyllistä ja mikä haitallista elävälle olennolle näiden tavoitteiden saavuttamisen kontekstissa. Mieli, joka saa tietoa aisteilta, pyrkii miellyttävään kohteeseen, mutta järki voi pysäyttää sen, jos tämä kohde edustaa jonkinlaista vaaraa elävälle olennolle tai ei vastaa järkeviä tavoitteita. (Esimerkiksi mielelle voi olla miellyttävää alkoholipäihtymys ja rentoutuminen työpäivän päätteeksi, mutta jos sinun on ajetava autoa, juuri järki kertoo, että nyt ei kannata juoda, koska tavoitteesi on päästä illalla töiden jälkeen kotiin ehjänä ja vahingoittumattomana. Valitettavasti kaikki tavoitteet, joihin homo sapiens (järkevä ihminen kädellisten heimosta) pyrkii, ovat aineellisia eivätkä kykene antamaan hänelle todellista onnea.

Toinen tila – ylimaallinen äly (Divya Buddhi) – asettaa tavoitteekseen johtaa meidät todelliseen todellisuuteen (ylitietoisuuden maailmaan tai henkimaailmaan), maailmaan, joka ulottuu aistillisen kokemuksen rajojen ulkopuolelle. Vain Divya Buddhin avulla voimme päästä sinne, missä on todellinen kohtalomme ja elämän todellinen tarkoitus. Yksi sen ainutlaatuisista ominaisuuksista on kyky analysoida itseään ilman mielen ja aistien apua, asettamalla tavoitteita ajasta ja tilasta riippumatta. ...
...

Se etsii Totuutta illuusion takaa erottaen ikuisen ajallisesta.

********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Tietoisuuden tasot (pancha kosha)
पञ्च कोश

Elävä olento, jolla on aineellinen keho, käy läpi viisi olemassaolon vaihetta:
anna-maya, prāṇa-maya, mano-maya, vijñāna-maya ja lopulta ānanda-maya.
Elämän alussa jokainen ajattelee vain ruokaa. Lapsi tai eläin kokee tyydytystä vain silloin, kun se voi syödä herkullista ruokaa. Tätä tietoisuuden kehitysvaihetta, jossa elävän olennon pääasiallinen tavoite on syödä itsensä kylläiseksi, kutsutaan anna-mayaksi. Sana anna tarkoittaa ”ruokaa”.

Sitten ihminen alkaa tiedostaa olemassaolonsa ja on onnellinen, jos hänen elämäänsä ei uhkaa vaara. Tätä vaihetta kutsutaan prana-mayaksi, eli tietoisuudeksi omasta olemassaolosta. Ihmisen tietoisuus, joka on noussut mielen tasolle (manas), kutsutaan manomayaksi.

Materialistinen sivilisaatio on pääasiassa näillä kolmella tasolla: anna-maya, prana-maya ja mano-maya. Sivistyneiden ihmisten ensimmäinen huolenaihe on varmistaa taloudellinen hyvinvointinsa, toinen on suojella itseään kaikelta, mikä uhkaa elämää.

Kun ihminen saavuttaa seuraavan kehitysvaiheen tietoisuudessaan, hän alkaa pohtia ja kehittää filosofisen lähestymistavan elämän arvoihin. Jos filosofisten näkemyksiensä kehittyessä ihminen alkaa elää älyn (buddhi) tasolla ja ymmärtää, että hän ei ole aineellinen keho, vaan ikuinen sielu, hän on saavuttanut vigyana-maya-vaiheen.

Henkisesti kehittyessään hän sitten ymmärtää Korkeimman Jumalan – Korkeimman Sielun. Kun ihminen palauttaa suhteensa Jumalaan...
...
hän saavuttaa ananda-maya-vaiheen. Ananda-maya on ...

********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi kirjoitti:

Tietoisuuden tasot (pancha kosha)
पञ्च कोश

Elävä olento, jolla on aineellinen keho, käy läpi viisi olemassaolon vaihetta:
anna-maya, prāṇa-maya, mano-maya, vijñāna-maya ja lopulta ānanda-maya.
Elämän alussa jokainen ajattelee vain ruokaa. Lapsi tai eläin kokee tyydytystä vain silloin, kun se voi syödä herkullista ruokaa. Tätä tietoisuuden kehitysvaihetta, jossa elävän olennon pääasiallinen tavoite on syödä itsensä kylläiseksi, kutsutaan anna-mayaksi. Sana anna tarkoittaa ”ruokaa”.

Sitten ihminen alkaa tiedostaa olemassaolonsa ja on onnellinen, jos hänen elämäänsä ei uhkaa vaara. Tätä vaihetta kutsutaan prana-mayaksi, eli tietoisuudeksi omasta olemassaolosta. Ihmisen tietoisuus, joka on noussut mielen tasolle (manas), kutsutaan manomayaksi.

Materialistinen sivilisaatio on pääasiassa näillä kolmella tasolla: anna-maya, prana-maya ja mano-maya. Sivistyneiden ihmisten ensimmäinen huolenaihe on varmistaa taloudellinen hyvinvointinsa, toinen on suojella itseään kaikelta, mikä uhkaa elämää.

Kun ihminen saavuttaa seuraavan kehitysvaiheen tietoisuudessaan, hän alkaa pohtia ja kehittää filosofisen lähestymistavan elämän arvoihin. Jos filosofisten näkemyksiensä kehittyessä ihminen alkaa elää älyn (buddhi) tasolla ja ymmärtää, että hän ei ole aineellinen keho, vaan ikuinen sielu, hän on saavuttanut vigyana-maya-vaiheen.

Henkisesti kehittyessään hän sitten ymmärtää Korkeimman Jumalan – Korkeimman Sielun. Kun ihminen palauttaa suhteensa Jumalaan...
...
hän saavuttaa ananda-maya-vaiheen. Ananda-maya on ...

********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Tietoisuus (Chitta)

चित्त

Ajattelen, siis olen olemassa. Kyky tiedostaa itsensä ja ympärillä tapahtuva erottaa meidät elottomasta aineesta. Filosofiassa ja joissakin vedatekstien käännöksissä tietoisuus ja sielu ymmärretään usein samaksi asiaksi. Ilman tietoista ymmärtämistä ei voi kutsua itseään eläväksi. Sielua käsittelevässä osiossa on jo kuvattu joitakin sen ominaisuuksia, mutta on mainittava vielä yksi tärkeä piirre: vapaus valita. Tietoinen valinta. Me voimme valita, mitä teemme ja miten toimimme erilaisissa elämäntilanteissa. Mutta valinnanvapaus tarkoittaa myös mahdollisuutta tehdä virhe. Siksi on suotavaa olla kirkkaassa, selkeässä tietoisuuden tilassa. ...
Valinnanvapaus on suuri lahja ja suuri vastuu....


********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International

Anonyymi kirjoitti:

Tietoisuus (Chitta)

चित्त

Ajattelen, siis olen olemassa. Kyky tiedostaa itsensä ja ympärillä tapahtuva erottaa meidät elottomasta aineesta. Filosofiassa ja joissakin vedatekstien käännöksissä tietoisuus ja sielu ymmärretään usein samaksi asiaksi. Ilman tietoista ymmärtämistä ei voi kutsua itseään eläväksi. Sielua käsittelevässä osiossa on jo kuvattu joitakin sen ominaisuuksia, mutta on mainittava vielä yksi tärkeä piirre: vapaus valita. Tietoinen valinta. Me voimme valita, mitä teemme ja miten toimimme erilaisissa elämäntilanteissa. Mutta valinnanvapaus tarkoittaa myös mahdollisuutta tehdä virhe. Siksi on suotavaa olla kirkkaassa, selkeässä tietoisuuden tilassa. ...
Valinnanvapaus on suuri lahja ja suuri vastuu....


********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International

Lue lisää

https://mlehtmpsgpgy.i.optimole.com/w:1463/h:1080/q:mauto/f:best/ig:avif/https://www.drasahershoff.com/wp-content/uploads/2023/06/Reincarnation.jpg

Anonyymi kirjoitti:

https://mlehtmpsgpgy.i.optimole.com/w:1463/h:1080/q:mauto/f:best/ig:avif/https://www.drasahershoff.com/wp-content/uploads/2023/06/Reincarnation.jpg

Lue lisää

Reinkarnaatio

पुनर्जन्मन्

Anonyymi kirjoitti:

Reinkarnaatio

पुनर्जन्मन्

Fyysinen keho (sthula-sharira)

स्थूलशरीर

Anonyymi kirjoitti:

Fyysinen keho (sthula-sharira)

स्थूलशरीर

Fyysinen keho (sthula-sharira)

स्थूलशरीर

Karkea fyysinen keho, eli shthūla-śarira, on fyysinen muoto, joka on vuorovaikutuksessa aineellisen maailman kanssa viiden elementin kautta: eetteri, ilma, tuli, vesi ja maa. Se on keino hankkia kokemusta Jivalle, sielulle, joka käyttää aisteja ja toimintoja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa.

Karkea keho on alttiina syntymälle, vanhenemiselle ja kuolemalle, se tuhoutuu, mutta sielu hienojakoisessa kehossa saa reinkarnaation seurauksena uuden fyysisen kuoren, ja kaikki toistuu uudelleen.

Anonyymi kirjoitti:

Fyysinen keho (sthula-sharira)

स्थूलशरीर

Karkea fyysinen keho, eli shthūla-śarira, on fyysinen muoto, joka on vuorovaikutuksessa aineellisen maailman kanssa viiden elementin kautta: eetteri, ilma, tuli, vesi ja maa. Se on keino hankkia kokemusta Jivalle, sielulle, joka käyttää aisteja ja toimintoja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa.

Karkea keho on alttiina syntymälle, vanhenemiselle ja kuolemalle, se tuhoutuu, mutta sielu hienojakoisessa kehossa saa reinkarnaation seurauksena uuden fyysisen kuoren, ja kaikki toistuu uudelleen.

Lue lisää

Hienojakoinen keho ( sukshma sharira)

सूक्ष्मशरीर

Anonyymi kirjoitti:

Hienojakoinen keho ( sukshma sharira)

सूक्ष्मशरीर

Hienojakoinen keho ( sukshma sharira)

सूक्ष्मशरीर


Yksi kolmesta kehosta, jotka muodostavat ihmisen.

Sūkṣmaśarīra koostuu 18 elementistä, mukaan lukien mieli (manas), äly (buddhi), ego (ahamkara), kymmenen aistielintä (5 ) ja toimintaa (5), sekä viisi hienojakoista elementtiä (pancha mahabhuta).

Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

Anonyymi kirjoitti:

Hienojakoinen keho ( sukshma sharira)

सूक्ष्मशरीर


Yksi kolmesta kehosta, jotka muodostavat ihmisen.

Sūkṣmaśarīra koostuu 18 elementistä, mukaan lukien mieli (manas), äly (buddhi), ego (ahamkara), kymmenen aistielintä (5 ) ja toimintaa (5), sekä viisi hienojakoista elementtiä (pancha mahabhuta).

Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

Lue lisää

Hienojakoisen kehon ja sen osatekijöiden tutkiminen avaa eteemme kiehtovan maailman ihmisen sisäisestä anatomiasta, joka sisältää avaimia olemuksemme syvyyksien sekä kehon, mielen ja hengen välisen yhteyden ymmärtämiseen. Tämä tieto voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin itseämme ja ympäröivää maailmaa sekä tarjota välineitä harmonian ja hyvinvoinnin saavuttamiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Hienojakoisen kehon ja sen osatekijöiden tutkiminen avaa eteemme kiehtovan maailman ihmisen sisäisestä anatomiasta, joka sisältää avaimia olemuksemme syvyyksien sekä kehon, mielen ja hengen välisen yhteyden ymmärtämiseen. Tämä tieto voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin itseämme ja ympäröivää maailmaa sekä tarjota välineitä harmonian ja hyvinvoinnin saavuttamiseen.

Lue lisää

Nykymaailmassa kiinnostus hienovaraista kehoa kohtaan on kasvanut joogan ja meditaation suosion myötä lännessä. Nämä käytännöt sisältävät usein työskentelyn energiakeskuksien (chakrojen) ja kanavien (nadi) kanssa, jotka ovat läheisesti yhteydessä sukshma sharira -käsitteeseen. Näin ollen muinaiset opetukset hienojakoisesta kehosta jatkavat ihmisten inspiroimista ja ohjaamista heidän hengellisessä ja henkilökohtaisessa kehityksessään.

Anonyymi kirjoitti:

Nykymaailmassa kiinnostus hienovaraista kehoa kohtaan on kasvanut joogan ja meditaation suosion myötä lännessä. Nämä käytännöt sisältävät usein työskentelyn energiakeskuksien (chakrojen) ja kanavien (nadi) kanssa, jotka ovat läheisesti yhteydessä sukshma sharira -käsitteeseen. Näin ollen muinaiset opetukset hienojakoisesta kehosta jatkavat ihmisten inspiroimista ja ohjaamista heidän hengellisessä ja henkilökohtaisessa kehityksessään.

Lue lisää

Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

Anonyymi kirjoitti:

Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

Lue lisää

Elävä olento (jiva)

जीव

Anonyymi kirjoitti:

Elävä olento (jiva)

जीव

Gaudiya Vaishnavismin ontologia sisältää erityisen käsityksen elävän olennon (jivan) luonteesta, sen alkuperästä ja tarkoituksesta. Yksi nykyaikaisen Gaudiya-vaishnavismin merkittävimmistä teologeista ja runoilijoista, Sri Kedaranatha Datta, joka tunnetaan myös nimellä Bhakti Vinoda Thakur (1838–1914), kuvaa monissa teoksissaan henkisen sielun luonnetta ja asemaa. Alla on valikoima sitaatteja Dattan teoksista, jotka valottavat Gaudiya Vaishnavismin opetusten keskeisiä kohtia jivasta.

Anonyymi kirjoitti:

Gaudiya Vaishnavismin ontologia sisältää erityisen käsityksen elävän olennon (jivan) luonteesta, sen alkuperästä ja tarkoituksesta. Yksi nykyaikaisen Gaudiya-vaishnavismin merkittävimmistä teologeista ja runoilijoista, Sri Kedaranatha Datta, joka tunnetaan myös nimellä Bhakti Vinoda Thakur (1838–1914), kuvaa monissa teoksissaan henkisen sielun luonnetta ja asemaa. Alla on valikoima sitaatteja Dattan teoksista, jotka valottavat Gaudiya Vaishnavismin opetusten keskeisiä kohtia jivasta.

Lue lisää

"Sillä hetkellä, kun jīvat, jotka katsovat joen kahta rantaa, alkavat haluta nauttia itsenäisesti, he tuntevat inhoa Krishnaa kohtaan, joka on kuin aurinko. Jīva, joka syntyy rajallisesta (marginaalisesta) energiasta, ilmenee henkisen ja materiaalisen maailman rajavyöhykkeellä. Oleskellessaan tässä asemassa, se alkaa katsella sekä henkistä että materiaa maailmaa. Jīvat, joita jossain määrin vetää kohti Ylimmäisen Persoonan ymmärtäminen, sen tiedon kosketuksen kautta haluavat saavuttaa henkisen asuinsijan.

Tällöin he saavat tukea hladinin potentiaalista, joka on runsaasti tiettävä shakti, joka kannustaa heitä ikuisesti suhtautumaan Herran suhteen myönteisesti, ja heidät johdatetaan henkiseen maailmaan Herran seuralaisiksi. Ne samat elävät olennot, jotka käyttävät vapaata tahtoaan eksyäkseen ja pyrkivät kohti majaa, joka sijaitsee toisella puolella, tulevat majan orjiksi ja vetäytyvät materiaaliseen maailmankaikkeuteen, ja päätyvät sinne, kun heidät vetää sinne Karanodakashayi Vishnu, joka hallitsee majaa."

*******************

Erittäin, erittäin, erittäin paljon käännösvirheitä suomenkielisessä käännöksessä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi kirjoitti:

"Sillä hetkellä, kun jīvat, jotka katsovat joen kahta rantaa, alkavat haluta nauttia itsenäisesti, he tuntevat inhoa Krishnaa kohtaan, joka on kuin aurinko. Jīva, joka syntyy rajallisesta (marginaalisesta) energiasta, ilmenee henkisen ja materiaalisen maailman rajavyöhykkeellä. Oleskellessaan tässä asemassa, se alkaa katsella sekä henkistä että materiaa maailmaa. Jīvat, joita jossain määrin vetää kohti Ylimmäisen Persoonan ymmärtäminen, sen tiedon kosketuksen kautta haluavat saavuttaa henkisen asuinsijan.

Tällöin he saavat tukea hladinin potentiaalista, joka on runsaasti tiettävä shakti, joka kannustaa heitä ikuisesti suhtautumaan Herran suhteen myönteisesti, ja heidät johdatetaan henkiseen maailmaan Herran seuralaisiksi. Ne samat elävät olennot, jotka käyttävät vapaata tahtoaan eksyäkseen ja pyrkivät kohti majaa, joka sijaitsee toisella puolella, tulevat majan orjiksi ja vetäytyvät materiaaliseen maailmankaikkeuteen, ja päätyvät sinne, kun heidät vetää sinne Karanodakashayi Vishnu, joka hallitsee majaa."

*******************

Erittäin, erittäin, erittäin paljon käännösvirheitä suomenkielisessä käännöksessä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Tämä on seurausta heidän ikuisesta vihamielisyydestään Korkeinta Herraa kohtaan. Heti kun he astuvat aineellisen maailman piiriin, heidät valtaa tietämättömyys, mayan vaikutus. Tietämättömyyden vallassa he joutuvat sitovan karman pyörään. (Mahaprabhu-shiksa, luku 7)

”On ymmärrettävä, että jiva-sielu ei ole syntynyt aineellisesta maailmasta, mutta se ei ole myöskään luotu transsendenttisessa maailmassa. Sen lähde on transsendenttisen ja aineellisen sfäärin välinen raja.” (Tattva Viveka 2.4, s. 55)

”Shri Krishnan rajattomien potenssien joukossa on yksi potenssi, joka tunnetaan nimellä tatastha-shakti (”raja-voima”). Tästä shaktista syntyvät jiva-sielut, jotka pysyvät kahden maailman, transsendenttisen ja katoavan, rajalla ja pystyvät olemaan yhteydessä molempiin. Luonteeltaan sielu on atominen hiukkanen chit (puhdasta tietoisuutta). Puhtauden luonteensa ansiosta jiva kykenee olemaan ikuinen asukas ikuisen autuuden sfäärissä transsendenttisen energian ulottuvuudessa." (Jaiva Dharma, luku 4)."


*******************

Erittäin, erittäin, erittäin paljon käännösvirheitä suomenkielisessä käännöksessä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on seurausta heidän ikuisesta vihamielisyydestään Korkeinta Herraa kohtaan. Heti kun he astuvat aineellisen maailman piiriin, heidät valtaa tietämättömyys, mayan vaikutus. Tietämättömyyden vallassa he joutuvat sitovan karman pyörään. (Mahaprabhu-shiksa, luku 7)

”On ymmärrettävä, että jiva-sielu ei ole syntynyt aineellisesta maailmasta, mutta se ei ole myöskään luotu transsendenttisessa maailmassa. Sen lähde on transsendenttisen ja aineellisen sfäärin välinen raja.” (Tattva Viveka 2.4, s. 55)

”Shri Krishnan rajattomien potenssien joukossa on yksi potenssi, joka tunnetaan nimellä tatastha-shakti (”raja-voima”). Tästä shaktista syntyvät jiva-sielut, jotka pysyvät kahden maailman, transsendenttisen ja katoavan, rajalla ja pystyvät olemaan yhteydessä molempiin. Luonteeltaan sielu on atominen hiukkanen chit (puhdasta tietoisuutta). Puhtauden luonteensa ansiosta jiva kykenee olemaan ikuinen asukas ikuisen autuuden sfäärissä transsendenttisen energian ulottuvuudessa." (Jaiva Dharma, luku 4)."


*******************

Erittäin, erittäin, erittäin paljon käännösvirheitä suomenkielisessä käännöksessä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

"Jiva on ikuisen tietoisuuden kipinä. Alussa jiva sijaitsee materiaalisen ja henkisen maailman välisellä rajalla. Jivat, jotka eivät unohda suhdettaan Krishnan kanssa, viedään henkiseen maailmaan, jossa he ovat ikuisesti yhteydessä Krishnan kanssa ja nauttivat Krishnan palvonnasta syntyvästä kauneudesta. Ne, jotka unohtavat Krishnan ja antautuvat mayan nautintoihin, viedään mayan valtakuntaan." (Jaiva Dharma, luku 7).

*******************

Erittäin, erittäin, erittäin paljon käännösvirheitä suomenkielisessä käännöksessä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi kirjoitti:

"Jiva on ikuisen tietoisuuden kipinä. Alussa jiva sijaitsee materiaalisen ja henkisen maailman välisellä rajalla. Jivat, jotka eivät unohda suhdettaan Krishnan kanssa, viedään henkiseen maailmaan, jossa he ovat ikuisesti yhteydessä Krishnan kanssa ja nauttivat Krishnan palvonnasta syntyvästä kauneudesta. Ne, jotka unohtavat Krishnan ja antautuvat mayan nautintoihin, viedään mayan valtakuntaan." (Jaiva Dharma, luku 7).

*******************

Erittäin, erittäin, erittäin paljon käännösvirheitä suomenkielisessä käännöksessä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

"Näin ollen, Gaudiya Vaishnavismin mukaan, yksilöllisen jīva-sielun, tietoisuuden pienen partikkelin, alkuperänä toimii tatastha-śakti, Jumalan rajaenergia. Hyödyntäen vapaata valintaansa, toiset jīvat valitsevat henkisen tietoisuuden alueen, Krishna'n maailman, jossa he ovat omassa luonnollisessa tilassaan, kun taas toiset valitsevat aineen maailman, jossa heidän on koettava kärsimyksiä, jotka johtuvat toistuvista syntymistä ja kuolemista sekä vääristä identiteeteistä, joita he kokevat erilaisten elämänmuotojen puitteissa."

*******************

Erittäin, erittäin, erittäin paljon käännösvirheitä suomenkielisessä käännöksessä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi kirjoitti:

"Näin ollen, Gaudiya Vaishnavismin mukaan, yksilöllisen jīva-sielun, tietoisuuden pienen partikkelin, alkuperänä toimii tatastha-śakti, Jumalan rajaenergia. Hyödyntäen vapaata valintaansa, toiset jīvat valitsevat henkisen tietoisuuden alueen, Krishna'n maailman, jossa he ovat omassa luonnollisessa tilassaan, kun taas toiset valitsevat aineen maailman, jossa heidän on koettava kärsimyksiä, jotka johtuvat toistuvista syntymistä ja kuolemista sekä vääristä identiteeteistä, joita he kokevat erilaisten elämänmuotojen puitteissa."

*******************

Erittäin, erittäin, erittäin paljon käännösvirheitä suomenkielisessä käännöksessä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Tässä on lyhyt yhteenveto Shridhar Maharajin luennoista, samasta aiheesta.

Katkelmia eri paikoista.

********************

MIKSI ME OLEMME AINEELLISESSÄ MAAILMASSA JA SELLAISESSA TILANTEESÄ:

Paikkaa, jossa joen vesi ja maa kohtaavat, kutsutaan tataksi. Tata on paikka, jossa vesi kohtaa maan. Se on kuin ohuin lanka, joka kulkee maan ja veden rajalla. Tata on kuin ohuin viiva, niin ohut, että silmä ei pysty edes erottamaan sitä, vaikka haluaisi. Tässä esimerkissä henkimaailmaa verrataan veteen ja aineellista maailmaa maahan. Niitä erottava ohut viiva on nimeltään tata. Ohuin raja näiden kahden maailman välillä on yksittäisten sielujen asuinpaikka. Yksittäiset sielut ovat kuin pieniä atomikokoisia auringonvalohiukkasia. Pikkuruisina hiukkasina sielut näkevät sekä henkisen että aineellisen maailman. Jumalan henkinen energia, Chit-Shakti, on todella rajaton, ja Hänen aineellisella energialla, Maya-Shaktilla, on myös huomattava ulottuvuus. Yksilölliset sielut kumpuavat tatastha-shaktista, Jumalan rajaenergiasta. Siksi sielut ovat aineen ja hengen välisessä rajapaikassa (tatastha).

Koska sielu on näiden kahden maailman välissä, se tarkastelee niitä. Luonteensa mukaisesti sielut ovat jommankumman edellä mainitun energian vallassa, aivan kuten rannan (tata) sijainti voi muuttua. Se, mikä kerran oli kuivaa maata, voi myöhemmin joutua veden alle, ja se, mikä kerran oli veden alla, voi taas muuttua kuivaksi maaksi. Kääntämällä katseensa Jumalaan, sielu asettaa itsensä Jumalan henkisen energian suojelukseen. Mutta JOS SE j kääntää katseensa pois Jumalasta ja katsoo innokkaasti AINEELLISEEN ENERGIAAN (MAYA ), se joutuu välittömästi ovelan mayan ansaan.


*******************

Erittäin, erittäin, erittäin paljon käännösvirheitä suomenkielisessä käännöksessä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi kirjoitti:

Tässä on lyhyt yhteenveto Shridhar Maharajin luennoista, samasta aiheesta.

Katkelmia eri paikoista.

********************

MIKSI ME OLEMME AINEELLISESSÄ MAAILMASSA JA SELLAISESSA TILANTEESÄ:

Paikkaa, jossa joen vesi ja maa kohtaavat, kutsutaan tataksi. Tata on paikka, jossa vesi kohtaa maan. Se on kuin ohuin lanka, joka kulkee maan ja veden rajalla. Tata on kuin ohuin viiva, niin ohut, että silmä ei pysty edes erottamaan sitä, vaikka haluaisi. Tässä esimerkissä henkimaailmaa verrataan veteen ja aineellista maailmaa maahan. Niitä erottava ohut viiva on nimeltään tata. Ohuin raja näiden kahden maailman välillä on yksittäisten sielujen asuinpaikka. Yksittäiset sielut ovat kuin pieniä atomikokoisia auringonvalohiukkasia. Pikkuruisina hiukkasina sielut näkevät sekä henkisen että aineellisen maailman. Jumalan henkinen energia, Chit-Shakti, on todella rajaton, ja Hänen aineellisella energialla, Maya-Shaktilla, on myös huomattava ulottuvuus. Yksilölliset sielut kumpuavat tatastha-shaktista, Jumalan rajaenergiasta. Siksi sielut ovat aineen ja hengen välisessä rajapaikassa (tatastha).

Koska sielu on näiden kahden maailman välissä, se tarkastelee niitä. Luonteensa mukaisesti sielut ovat jommankumman edellä mainitun energian vallassa, aivan kuten rannan (tata) sijainti voi muuttua. Se, mikä kerran oli kuivaa maata, voi myöhemmin joutua veden alle, ja se, mikä kerran oli veden alla, voi taas muuttua kuivaksi maaksi. Kääntämällä katseensa Jumalaan, sielu asettaa itsensä Jumalan henkisen energian suojelukseen. Mutta JOS SE j kääntää katseensa pois Jumalasta ja katsoo innokkaasti AINEELLISEEN ENERGIAAN (MAYA ), se joutuu välittömästi ovelan mayan ansaan.


*******************

Erittäin, erittäin, erittäin paljon käännösvirheitä suomenkielisessä käännöksessä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Kyseessä on filosofinen kategoria, jota ei pitää ottaa ihan kirjaimellisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Kyseessä on filosofinen kategoria, jota ei pitää ottaa ihan kirjaimellisesti.

Siirrytään nyt muihin asioihin.

Anonyymi kirjoitti:

Siirrytään nyt muihin asioihin.

Et ole se, mitä näet.

Eli se, jota näet peilistasi et ole sinä.

Anonyymi kirjoitti:

Et ole se, mitä näet.

Eli se, jota näet peilistasi et ole sinä.

Ahankara on kaikkein hienovaraisin materiaalinen elementti, joten sitä on vaikea analysoida.

Se pitää sielua turvallisessa vankeudessa, vankilassa, josta kukaan ei pääse koskaan pois, vaikka siellä ei ole lukkoja tai kaltereita.

Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.



Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.


Persoonallisuus haluaa vapautua kärsimyksestä, mutta samalla se takertuu kuolettavalla otteella tuon kärsimyksen aiheuttajaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ahankara on kaikkein hienovaraisin materiaalinen elementti, joten sitä on vaikea analysoida.

Se pitää sielua turvallisessa vankeudessa, vankilassa, josta kukaan ei pääse koskaan pois, vaikka siellä ei ole lukkoja tai kaltereita.

Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.



Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.


Persoonallisuus haluaa vapautua kärsimyksestä, mutta samalla se takertuu kuolettavalla otteella tuon kärsimyksen aiheuttajaan.

Lue lisää

Ego, mieli, äly ja aistit ovat alkuperäisen minän varjo.

Anonyymi kirjoitti:

Ahankara on kaikkein hienovaraisin materiaalinen elementti, joten sitä on vaikea analysoida.

Se pitää sielua turvallisessa vankeudessa, vankilassa, josta kukaan ei pääse koskaan pois, vaikka siellä ei ole lukkoja tai kaltereita.

Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.



Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.


Persoonallisuus haluaa vapautua kärsimyksestä, mutta samalla se takertuu kuolettavalla otteella tuon kärsimyksen aiheuttajaan.

Lue lisää

Se taistelee pahaa vastaan, mutta se kantaa pahaa sisällään. Se haluaa onnellista elämää maan päällä, mutta se aiheuttaa itselleen ongelmia.


Jos henkilö näkee unessa paljon kultaa ja rahaa, herääminen tuo pettymyksen. Mutta uni pysyy unena. Se on vain illuusio.


Illusorinen rikkaus, illusorinen ruoka, illusorinen onni. Mikä on se voima, joka kiristää aineen ja hengen solmun?

Anonyymi kirjoitti:

Se taistelee pahaa vastaan, mutta se kantaa pahaa sisällään. Se haluaa onnellista elämää maan päällä, mutta se aiheuttaa itselleen ongelmia.


Jos henkilö näkee unessa paljon kultaa ja rahaa, herääminen tuo pettymyksen. Mutta uni pysyy unena. Se on vain illuusio.


Illusorinen rikkaus, illusorinen ruoka, illusorinen onni. Mikä on se voima, joka kiristää aineen ja hengen solmun?

Lue lisää

Ego on identifikaatio - kuka luulen olevani.
TODELLINEN ego on ymmärrys omasta henkisestä luonteesta, minä olen ikuinen sielu. Ego määrittelee sielun yksilöllisyyden.
Väärä ego - ego aineellisessa maailmassa , kun sielu kasvaa ylikasvaneeksi identifikaatioilla, etiketeillä: olen keho, ranskalainen, rikas/köyhä, sosiaalinen rooli (äiti, työntekijä, naapuri) jne.


Mihin sitä tarvitaan, miten se muodostuu aineellisessa maailmassa ja muuttuu Vääräksi Egoksi.
Lyhyesti sanottuna EGO on osa hienojakoista ihmiskehoa (psyyke), aivan kuten mieli ja äly.

Anonyymi kirjoitti:

Ego on identifikaatio - kuka luulen olevani.
TODELLINEN ego on ymmärrys omasta henkisestä luonteesta, minä olen ikuinen sielu. Ego määrittelee sielun yksilöllisyyden.
Väärä ego - ego aineellisessa maailmassa , kun sielu kasvaa ylikasvaneeksi identifikaatioilla, etiketeillä: olen keho, ranskalainen, rikas/köyhä, sosiaalinen rooli (äiti, työntekijä, naapuri) jne.


Mihin sitä tarvitaan, miten se muodostuu aineellisessa maailmassa ja muuttuu Vääräksi Egoksi.
Lyhyesti sanottuna EGO on osa hienojakoista ihmiskehoa (psyyke), aivan kuten mieli ja äly.

Lue lisää

Aineellinen tietoisuus rajoittaa niiden piiriä, joita voidaan rakastaa, ja ne, jotka eivät kuulu siihen


Mitä suurempi väärä ego on, sitä alempi on ihmisen tietoisuuden taso.
Ja mitä se tarkoittaa?

Ego samaistaa sielun kehoon, asemaan ja rooliin yhteiskunnassa, sukupuoleen, rotuun jne.
Sitä tarvitaan, jotta sielu voi toimia rooleissaan täällä.


Positiivinen tehtävä on, jotta ihminen voi täyttää velvollisuutensa, esim. äiti huolehtii lapsesta, presidentti hallitsee maata, kokki ruokkii.


Toinen puoli on se, kun ego muovaa ihmisen elämää määrittävät halut ja arvot ja johtaa tietä niiden saavuttamiseksi ja egon tyydyttämiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Aineellinen tietoisuus rajoittaa niiden piiriä, joita voidaan rakastaa, ja ne, jotka eivät kuulu siihen


Mitä suurempi väärä ego on, sitä alempi on ihmisen tietoisuuden taso.
Ja mitä se tarkoittaa?

Ego samaistaa sielun kehoon, asemaan ja rooliin yhteiskunnassa, sukupuoleen, rotuun jne.
Sitä tarvitaan, jotta sielu voi toimia rooleissaan täällä.


Positiivinen tehtävä on, jotta ihminen voi täyttää velvollisuutensa, esim. äiti huolehtii lapsesta, presidentti hallitsee maata, kokki ruokkii.


Toinen puoli on se, kun ego muovaa ihmisen elämää määrittävät halut ja arvot ja johtaa tietä niiden saavuttamiseksi ja egon tyydyttämiseksi.

Lue lisää

Mitä suurempi väärä ego on, sitä alempi on ihmisen tietoisuuden taso.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä suurempi väärä ego on, sitä alempi on ihmisen tietoisuuden taso.

Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.



Tämä lause tarjoaa syvällisen näkemyksen sielun ja maailman yhteydestä. Se hylkää perinteisen käsityksen siitä, että sielu on vain erillinen, "sisällä" kehossa oleva elementti, ja sen sijaan ehdottaa, että keho ja koko maailma ovat osa laajempaa tietoisuutta eli sielua. Tämä ajattelutapa haastaa materialistisia ja dualistisia näkemyksiä ja vie kohti holistisempaa ja monisäikeisempää käsitystä todellisuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.



Tämä lause tarjoaa syvällisen näkemyksen sielun ja maailman yhteydestä. Se hylkää perinteisen käsityksen siitä, että sielu on vain erillinen, "sisällä" kehossa oleva elementti, ja sen sijaan ehdottaa, että keho ja koko maailma ovat osa laajempaa tietoisuutta eli sielua. Tämä ajattelutapa haastaa materialistisia ja dualistisia näkemyksiä ja vie kohti holistisempaa ja monisäikeisempää käsitystä todellisuudesta.

Lue lisää

"Sielu" ja "tietoisuus": Sielu ja tietoisuus ovat tässä tekstissä avainkäsitteitä. Sielu ei ole vain se elämän "kipinä", vaan se on laajempi, kokonaisvaltainen tila, jossa koko maailma, keho ja ajatus maailmasta ovat läsnä.

Anonyymi kirjoitti:

"Sielu" ja "tietoisuus": Sielu ja tietoisuus ovat tässä tekstissä avainkäsitteitä. Sielu ei ole vain se elämän "kipinä", vaan se on laajempi, kokonaisvaltainen tila, jossa koko maailma, keho ja ajatus maailmasta ovat läsnä.

Lue lisää

"Jo pelkästään sielun olemassaolon ymmärtäminen kehossa on väärin tulkittua."

Tulkinta ja merkitys: Tässä väitetään, että yleinen käsitys siitä, että sielu olisi erillinen olento kehossa, on virheellinen. Tällainen ajatus on monissa kulttuureissa ja uskonnoissa vallitseva, mutta lause ehdottaa, että tämä käsitys on pinnallinen tai virheellinen.

Anonyymi kirjoitti:

"Jo pelkästään sielun olemassaolon ymmärtäminen kehossa on väärin tulkittua."

Tulkinta ja merkitys: Tässä väitetään, että yleinen käsitys siitä, että sielu olisi erillinen olento kehossa, on virheellinen. Tällainen ajatus on monissa kulttuureissa ja uskonnoissa vallitseva, mutta lause ehdottaa, että tämä käsitys on pinnallinen tai virheellinen.

Lue lisää

Filosofinen näkökulma: Tämä voi viitata siihen, että sielu ei ole pelkästään kehossa "asustava" elementti, vaan se on luonteeltaan jotain paljon syvempää, laajempaa ja monivivahteisempaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Jo pelkästään sielun olemassaolon ymmärtäminen kehossa on väärin tulkittua."

Tulkinta ja merkitys: Tässä väitetään, että yleinen käsitys siitä, että sielu olisi erillinen olento kehossa, on virheellinen. Tällainen ajatus on monissa kulttuureissa ja uskonnoissa vallitseva, mutta lause ehdottaa, että tämä käsitys on pinnallinen tai virheellinen.

Lue lisää

"Jo pelkästään sielun olemassaolon ymmärtäminen kehossa on väärin tulkittua."

Tulkinta ja merkitys: Tässä väitetään, että yleinen käsitys siitä, että sielu olisi erillinen olento kehossa, on virheellinen. Tällainen ajatus on monissa kulttuureissa ja uskonnoissa vallitseva, mutta lause ehdottaa, että tämä käsitys on pinnallinen tai virheellinen.

”Ihmisellä on sielu”

Kun ihminen kehittyy ja hänen tietoisuutensa lisääntyy, voimme kertoa siitä tarkemmin, mutta ensinnäkin –"ihmisellä on sielu", se on hyvin yksinkertaistettu, erittäin yksinkertaistettu. Mutta tästä voi aloittaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Jo pelkästään sielun olemassaolon ymmärtäminen kehossa on väärin tulkittua."

Tulkinta ja merkitys: Tässä väitetään, että yleinen käsitys siitä, että sielu olisi erillinen olento kehossa, on virheellinen. Tällainen ajatus on monissa kulttuureissa ja uskonnoissa vallitseva, mutta lause ehdottaa, että tämä käsitys on pinnallinen tai virheellinen.

”Ihmisellä on sielu”

Kun ihminen kehittyy ja hänen tietoisuutensa lisääntyy, voimme kertoa siitä tarkemmin, mutta ensinnäkin –"ihmisellä on sielu", se on hyvin yksinkertaistettu, erittäin yksinkertaistettu. Mutta tästä voi aloittaa.

Lue lisää

Yksilöllinen sielu – kokemuksen syy: ei mieli maailmassa, vaan maailma mielessä.

Anonyymi kirjoitti:

Yksilöllinen sielu – kokemuksen syy: ei mieli maailmassa, vaan maailma mielessä.

Kuten Berkeley sanoi: ”Maailma on mielessä”.

Anonyymi kirjoitti:

Kuten Berkeley sanoi: ”Maailma on mielessä”.

Kaikki on auringon valossa, näemme kaiken auringon valon ansiosta. Ilman aurinkoa — vallitsee pimeys, mitään ei näy. Siksi valo on sielu, se on subjekti, ja havainnon objekti — seitsemän kokemuksen ulottuvuutta.

*******************

********************

Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki on auringon valossa, näemme kaiken auringon valon ansiosta. Ilman aurinkoa — vallitsee pimeys, mitään ei näy. Siksi valo on sielu, se on subjekti, ja havainnon objekti — seitsemän kokemuksen ulottuvuutta.

*******************

********************

Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Entä mikä on henki?

Anonyymi kirjoitti:

Entä mikä on henki?

Mikä on henki? Mistä se tulee?

Mikä on henki?

Henki on, jos verrataan sitä nykyajan todellisuuteen, niin keho on rautaa. Se on laitteisto.

Ja henki on ohjelma, joka ladataan tähän rautaan. Rautaa voi koskettaa, kuunnella, maistaa, haistaa. Ohjelmaa ei voi tuntea eikä haistaa, ei millään tavalla. Ohjelma ei siis ole aistien ulottuvilla.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä on henki? Mistä se tulee?

Mikä on henki?

Henki on, jos verrataan sitä nykyajan todellisuuteen, niin keho on rautaa. Se on laitteisto.

Ja henki on ohjelma, joka ladataan tähän rautaan. Rautaa voi koskettaa, kuunnella, maistaa, haistaa. Ohjelmaa ei voi tuntea eikä haistaa, ei millään tavalla. Ohjelma ei siis ole aistien ulottuvilla.

Lue lisää

Mutta raudan, tietokoneen raudan, olemassaolon perusteella voimme sanoa varmasti, että siinä, tässä raudassa, on ohjelma. Muuten, jos ei olisi ideaa, ohjelmaa, jos ei olisi ohjelmaa, miksi luoda tietokone? Sitä ei olisi luotu noin vain.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta raudan, tietokoneen raudan, olemassaolon perusteella voimme sanoa varmasti, että siinä, tässä raudassa, on ohjelma. Muuten, jos ei olisi ideaa, ohjelmaa, jos ei olisi ohjelmaa, miksi luoda tietokone? Sitä ei olisi luotu noin vain.

Lue lisää

Toisin sanoen, jos näemme tietokoneen, varsinkin toimivan, se tarkoittaa, että siinä on ohjelma. Emme näe ohjelmaa, mutta näemme merkkejä ohjelman olemassaolosta, ohjelman merkkejä. Aivan samoin on hengen kanssa. Kehon olemassaolon perusteella voimme sanoa, että siinä on henki. Muuten miksi maaperän elementit yhtäkkiä alkaisivat muodostua paitsi jonkinlaiseksi muodoksi, myös toimivaksi kokonaisuudeksi, ...

Anonyymi kirjoitti:

Toisin sanoen, jos näemme tietokoneen, varsinkin toimivan, se tarkoittaa, että siinä on ohjelma. Emme näe ohjelmaa, mutta näemme merkkejä ohjelman olemassaolosta, ohjelman merkkejä. Aivan samoin on hengen kanssa. Kehon olemassaolon perusteella voimme sanoa, että siinä on henki. Muuten miksi maaperän elementit yhtäkkiä alkaisivat muodostua paitsi jonkinlaiseksi muodoksi, myös toimivaksi kokonaisuudeksi, ...

Lue lisää

Sielu on siis yksilöllinen substanssi, kun taas henki voi olla yleisempi käsite, joka kattaa sekä henkilökohtaisen tietoisuuden että korkeamman henkisen energian.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu on siis yksilöllinen substanssi, kun taas henki voi olla yleisempi käsite, joka kattaa sekä henkilökohtaisen tietoisuuden että korkeamman henkisen energian.

Sielukin on henkinen, henkisielu.

Anonyymi kirjoitti:

Sielukin on henkinen, henkisielu.

Seuraavaksi:

Kuka minä olen?


Jokainen meistä on pohtinut kysymystä ”Kuka minä olen?”, mutta ajan myötä tämän kysymyksen merkitys voi vähentyä olemattomiin.

**********************
Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340


***************************

Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Äänestä

Anonyymi kirjoitti:

Seuraavaksi:

Kuka minä olen?


Jokainen meistä on pohtinut kysymystä ”Kuka minä olen?”, mutta ajan myötä tämän kysymyksen merkitys voi vähentyä olemattomiin.

**********************
Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340


***************************

Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Äänestä

Lue lisää

Ihmiset, joilla on pakkomielle itseilmaisuun, sanovat: "Minun on vain oltava oma itseni." Totta kai sinun on oltava oma itsesi, mutta ota selvää, kuka olet. Tärkeimmät asiat ensin.

Ego, mieli, äly ja aistit ovat alkuperäisen minän varjo.

Jotain samanlaista näemme tässä maailmassa: jokaisella varjolla on lähde - todellinen kohde. Puhdas tietoisuus, sielu, tietoinen subjekti ei voi suoraan kokea aineellisen maailman kokemuksia. Miten se tulee mahdolliseksi? Sielun varjo syntyy, ja tämä varjo pystyy toimimaan varjomaailmassa. Muuten tietoisuudella ei ole mitään mahdollisuutta ottaa yhteyttä tiedostamattomaan tasoon. Varjo-minä toimii varjomaailmassa. Ja me näemme ympärillämme erilaisia kuvia tästä varjon kaltaisesta olemassaolosta.

Mutta jos haluamme mennä olemukseen, päästä ytimeen, on välttämätöntä poistaa kaikki hankittujen ennakkoluulojen kerrokset, jotta saamme vilauksen todellisesta itsestämme.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiset, joilla on pakkomielle itseilmaisuun, sanovat: "Minun on vain oltava oma itseni." Totta kai sinun on oltava oma itsesi, mutta ota selvää, kuka olet. Tärkeimmät asiat ensin.

Ego, mieli, äly ja aistit ovat alkuperäisen minän varjo.

Jotain samanlaista näemme tässä maailmassa: jokaisella varjolla on lähde - todellinen kohde. Puhdas tietoisuus, sielu, tietoinen subjekti ei voi suoraan kokea aineellisen maailman kokemuksia. Miten se tulee mahdolliseksi? Sielun varjo syntyy, ja tämä varjo pystyy toimimaan varjomaailmassa. Muuten tietoisuudella ei ole mitään mahdollisuutta ottaa yhteyttä tiedostamattomaan tasoon. Varjo-minä toimii varjomaailmassa. Ja me näemme ympärillämme erilaisia kuvia tästä varjon kaltaisesta olemassaolosta.

Mutta jos haluamme mennä olemukseen, päästä ytimeen, on välttämätöntä poistaa kaikki hankittujen ennakkoluulojen kerrokset, jotta saamme vilauksen todellisesta itsestämme.

Lue lisää

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj
...
Kuka minä olen?

Ensimmäinen merkki tällaisesta siirtymästä on halu saada vastaus kysymykseen: "Kuka minä olen?" Vastaus tähän kysymykseen on äärimmäisen tärkeä, koska tietoisuutemme kehittyminen riippuu siitä, keitä pidämme itseämme. Jos pidämme itseämme kehona, kiinnitymme turmeltuvaan materiaan; jos pidämme itseämme sieluna, luomme uudelleen katkeamattoman yhteyden Jumalaan. Materialismi väittää, että me olemme keho, ja tietoisuus - mieli, äly - ovat aivojen tuotteita. Mutta voiko kivi synnyttää tietoisuuden, varjo antaa valon ja sairaus antaa terveyden! ...
...Hän kehittää tietoisuuttaan omin ponnistuksin, liikkuen alhaalta ylöspäin, ilman Jumalan osallistumista. Osoittautuu, että ulkoinen - muoto, synnyttää sisäisen - tietoisuuden. Ihminen näyttäytyy biologisena olentona ilman hengellistä tukea. Ihmisen tietoisuus kiinnittyy materiaan ja rappeutuu vähitellen. ...


...
Sielu ei ole kadonnut, vaan se on vain peittynyt erilaisiin aineellisiin kuoriin. Ohuet - väärien ideoiden muodossa todellisuuden luonteesta ja karkeat - aineellisen kehon muodossa. Ajan myötä, vietettyämme äärettömän määrän elämiä maailmankaikkeudessa, olemme unohtaneet todellisen henkisen luontomme ...
... Meidän on tyhjennettävä tietoisuutemme ja otettava uudelleen yhteys Jumalaan. ...Tiedemiehet yrittävät aina löytää vastauksen siihen, mikä on olemisen alkuperäinen lähde. He etsivät alkua, josta kaikki lähtee, josta kaikki säilyy ja jossa kaikki täydentää olemassaolonsa. Mutta Veda-opetuksessa sanotaan, että tämä "jokin" on tietoisuuden alue. Tietoisuus on alkuperäinen substanssi, ja aine kelluu jäävuoren tavoin tietoisuuden valtameren pinnalla. Tämä jäävuori näyttää valtavan suurelta, kun sitä tarkastellaan nykyisestä maallisesta sijainnistamme käsin, mutta kun sitä tarkastellaan tietoisuuden valtameren näkökulmasta, se näyttää olevan kooltaan pelkkä pölyhiukkanen.


Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340


***************************

Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi kirjoitti:

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj
...
Kuka minä olen?

Ensimmäinen merkki tällaisesta siirtymästä on halu saada vastaus kysymykseen: "Kuka minä olen?" Vastaus tähän kysymykseen on äärimmäisen tärkeä, koska tietoisuutemme kehittyminen riippuu siitä, keitä pidämme itseämme. Jos pidämme itseämme kehona, kiinnitymme turmeltuvaan materiaan; jos pidämme itseämme sieluna, luomme uudelleen katkeamattoman yhteyden Jumalaan. Materialismi väittää, että me olemme keho, ja tietoisuus - mieli, äly - ovat aivojen tuotteita. Mutta voiko kivi synnyttää tietoisuuden, varjo antaa valon ja sairaus antaa terveyden! ...
...Hän kehittää tietoisuuttaan omin ponnistuksin, liikkuen alhaalta ylöspäin, ilman Jumalan osallistumista. Osoittautuu, että ulkoinen - muoto, synnyttää sisäisen - tietoisuuden. Ihminen näyttäytyy biologisena olentona ilman hengellistä tukea. Ihmisen tietoisuus kiinnittyy materiaan ja rappeutuu vähitellen. ...


...
Sielu ei ole kadonnut, vaan se on vain peittynyt erilaisiin aineellisiin kuoriin. Ohuet - väärien ideoiden muodossa todellisuuden luonteesta ja karkeat - aineellisen kehon muodossa. Ajan myötä, vietettyämme äärettömän määrän elämiä maailmankaikkeudessa, olemme unohtaneet todellisen henkisen luontomme ...
... Meidän on tyhjennettävä tietoisuutemme ja otettava uudelleen yhteys Jumalaan. ...Tiedemiehet yrittävät aina löytää vastauksen siihen, mikä on olemisen alkuperäinen lähde. He etsivät alkua, josta kaikki lähtee, josta kaikki säilyy ja jossa kaikki täydentää olemassaolonsa. Mutta Veda-opetuksessa sanotaan, että tämä "jokin" on tietoisuuden alue. Tietoisuus on alkuperäinen substanssi, ja aine kelluu jäävuoren tavoin tietoisuuden valtameren pinnalla. Tämä jäävuori näyttää valtavan suurelta, kun sitä tarkastellaan nykyisestä maallisesta sijainnistamme käsin, mutta kun sitä tarkastellaan tietoisuuden valtameren näkökulmasta, se näyttää olevan kooltaan pelkkä pölyhiukkanen.


Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340


***************************

Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Puhutaan muusta.

Anonyymi kirjoitti:

Puhutaan muusta.

Kuka on Krishna? Kuka minä olen? Mikä on väliaikainen aineellinen maailma? Mikä on ikuinen henkimaailma? Siitä, joka löytää vastaukset näihin kysymyksiin, tulee Shastra-asiantuntija.


Keitä me oikeastaan olemme?
ceto-darpaṇa-mārjanaṁ bhava-mahā-dāvāgni-nirvāpaṇaṁ
Mielen peili, tietoisuuden peili, on puhdistettava ennakkoluuloista, jotta voi nähdä edes
häivähdyksen todellisesta itsestään.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka on Krishna? Kuka minä olen? Mikä on väliaikainen aineellinen maailma? Mikä on ikuinen henkimaailma? Siitä, joka löytää vastaukset näihin kysymyksiin, tulee Shastra-asiantuntija.


Keitä me oikeastaan olemme?
ceto-darpaṇa-mārjanaṁ bhava-mahā-dāvāgni-nirvāpaṇaṁ
Mielen peili, tietoisuuden peili, on puhdistettava ennakkoluuloista, jotta voi nähdä edes
häivähdyksen todellisesta itsestään.

Lue lisää

Rasismi, nationalismi ja seksismi

Erityisesti nykymaailmassa on laajalle levinnyt kielteinen käyttäytymismalli, joka ilmenee rasismina, nationalismina ja seksisminä. Monet nyky-yhteiskunnan jäsenet ovat täynnä vihaa kaikkia niitä kohtaan, jotka eivät ole heidän kaltaisiaan. Henkisinä sotureina meidän ei pidä reagoida kielteisesti näiden ennakkoluuloisten ihmisten epäkunnioittaviin asenteisiin tai epäoikeudenmukaisuuksiin. Muistakaa, ettemme voi menestyä taistelukentällä, jos olemme vihaisia, jos menetämme henkisen kirkkautemme ja järkemme. Vihamme ja turhautumisemme ja järkyttymyksemme voivat aiheuttaa vakavia sairauksia tai toimintahäiriöitä omassa kehossamme. Viime kädessä, jos olemme täynnä negatiivisia tunteita, nämä tunteet myrkyttävät kaikki suhteemme erityisesti niihin, joista meidän pitäisi välittää eniten.

Tämä ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi yksinkertaisesti hylätä rasististen kansallismielisten tai seksististen tunteiden pelkkä olemassaolo sillä perusteella, että kaikki on hyvin. Ihmisinä tarvitsemme tiettyä itsesuojelun tunnetta. Meidän on kieltäydyttävä antamasta itsemme joutua uhriksi ja muistettava, että jos muut näkevät meidät rasististen kansallismielisten tai seksististen asenteidensa yhteydessä, se heijastaa heidän omaa tietoisuutensa tasoa.


Jopa ihmiset, joilla on tällaisia kauheita ennakkoluuloja, ovat edelleen Jumalan lapsia, jotka ovat unohtaneet todellisen luontonsa. Meidän pitäisi surra tällaisia ihmisiä, koska he tuhoavat oman inhimillisyytensä epäinhimillisyydellään toisia kohtaan. Lähestymistapamme tulisi olla se, että rakastamme tällaista ihmistä sielun vuoksi, joka on hänen olemuksensa, mutta emme hänen tekojensa vuoksi. Syyttämättä heitä tuhoisasta käytöksestä meidän on siis pysyttävä vilpittöminä omassa tehtävässämme palvella muita tulemalla eläväksi esimerkiksi rakkaudesta teoissa.

J. Favors

Anonyymi kirjoitti:

Rasismi, nationalismi ja seksismi

Erityisesti nykymaailmassa on laajalle levinnyt kielteinen käyttäytymismalli, joka ilmenee rasismina, nationalismina ja seksisminä. Monet nyky-yhteiskunnan jäsenet ovat täynnä vihaa kaikkia niitä kohtaan, jotka eivät ole heidän kaltaisiaan. Henkisinä sotureina meidän ei pidä reagoida kielteisesti näiden ennakkoluuloisten ihmisten epäkunnioittaviin asenteisiin tai epäoikeudenmukaisuuksiin. Muistakaa, ettemme voi menestyä taistelukentällä, jos olemme vihaisia, jos menetämme henkisen kirkkautemme ja järkemme. Vihamme ja turhautumisemme ja järkyttymyksemme voivat aiheuttaa vakavia sairauksia tai toimintahäiriöitä omassa kehossamme. Viime kädessä, jos olemme täynnä negatiivisia tunteita, nämä tunteet myrkyttävät kaikki suhteemme erityisesti niihin, joista meidän pitäisi välittää eniten.

Tämä ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi yksinkertaisesti hylätä rasististen kansallismielisten tai seksististen tunteiden pelkkä olemassaolo sillä perusteella, että kaikki on hyvin. Ihmisinä tarvitsemme tiettyä itsesuojelun tunnetta. Meidän on kieltäydyttävä antamasta itsemme joutua uhriksi ja muistettava, että jos muut näkevät meidät rasististen kansallismielisten tai seksististen asenteidensa yhteydessä, se heijastaa heidän omaa tietoisuutensa tasoa.


Jopa ihmiset, joilla on tällaisia kauheita ennakkoluuloja, ovat edelleen Jumalan lapsia, jotka ovat unohtaneet todellisen luontonsa. Meidän pitäisi surra tällaisia ihmisiä, koska he tuhoavat oman inhimillisyytensä epäinhimillisyydellään toisia kohtaan. Lähestymistapamme tulisi olla se, että rakastamme tällaista ihmistä sielun vuoksi, joka on hänen olemuksensa, mutta emme hänen tekojensa vuoksi. Syyttämättä heitä tuhoisasta käytöksestä meidän on siis pysyttävä vilpittöminä omassa tehtävässämme palvella muita tulemalla eläväksi esimerkiksi rakkaudesta teoissa.

J. Favors

Lue lisää

Totuutta ei voi pettää ulkopuolelta millään heijastuksilla, mutta se on mahdollista pettää sisältä käsin. Toisin sanoen voitte pettää vain itseänne.

Minä olen, minä olen olemassa, minä olen totuus. Mutta kuka minä olen? Petos kätkeytyy tänne. Kaikki, mitä ihminen ajattelee itsestään tässä maailmassa, osoittautuu valheeksi.

Anonyymi kirjoitti:

Totuutta ei voi pettää ulkopuolelta millään heijastuksilla, mutta se on mahdollista pettää sisältä käsin. Toisin sanoen voitte pettää vain itseänne.

Minä olen, minä olen olemassa, minä olen totuus. Mutta kuka minä olen? Petos kätkeytyy tänne. Kaikki, mitä ihminen ajattelee itsestään tässä maailmassa, osoittautuu valheeksi.

Lue lisää

Miksi ihminen joutuu niin harhaan? Se tapahtuu itsepetoksen eli väärän identifikaation energian vaikutuksesta. Sanskritiksi itsepetoksen energiaa kutsutaan ahankaraksi.

Sielu turvautuu siihen, kun se haluaa siirtyä harhan maailmaan.


Ahankara on kaikkein hienovaraisin materiaalinen elementti, joten sitä on vaikea analysoida.

Anonyymi kirjoitti:

Rasismi, nationalismi ja seksismi

Erityisesti nykymaailmassa on laajalle levinnyt kielteinen käyttäytymismalli, joka ilmenee rasismina, nationalismina ja seksisminä. Monet nyky-yhteiskunnan jäsenet ovat täynnä vihaa kaikkia niitä kohtaan, jotka eivät ole heidän kaltaisiaan. Henkisinä sotureina meidän ei pidä reagoida kielteisesti näiden ennakkoluuloisten ihmisten epäkunnioittaviin asenteisiin tai epäoikeudenmukaisuuksiin. Muistakaa, ettemme voi menestyä taistelukentällä, jos olemme vihaisia, jos menetämme henkisen kirkkautemme ja järkemme. Vihamme ja turhautumisemme ja järkyttymyksemme voivat aiheuttaa vakavia sairauksia tai toimintahäiriöitä omassa kehossamme. Viime kädessä, jos olemme täynnä negatiivisia tunteita, nämä tunteet myrkyttävät kaikki suhteemme erityisesti niihin, joista meidän pitäisi välittää eniten.

Tämä ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi yksinkertaisesti hylätä rasististen kansallismielisten tai seksististen tunteiden pelkkä olemassaolo sillä perusteella, että kaikki on hyvin. Ihmisinä tarvitsemme tiettyä itsesuojelun tunnetta. Meidän on kieltäydyttävä antamasta itsemme joutua uhriksi ja muistettava, että jos muut näkevät meidät rasististen kansallismielisten tai seksististen asenteidensa yhteydessä, se heijastaa heidän omaa tietoisuutensa tasoa.


Jopa ihmiset, joilla on tällaisia kauheita ennakkoluuloja, ovat edelleen Jumalan lapsia, jotka ovat unohtaneet todellisen luontonsa. Meidän pitäisi surra tällaisia ihmisiä, koska he tuhoavat oman inhimillisyytensä epäinhimillisyydellään toisia kohtaan. Lähestymistapamme tulisi olla se, että rakastamme tällaista ihmistä sielun vuoksi, joka on hänen olemuksensa, mutta emme hänen tekojensa vuoksi. Syyttämättä heitä tuhoisasta käytöksestä meidän on siis pysyttävä vilpittöminä omassa tehtävässämme palvella muita tulemalla eläväksi esimerkiksi rakkaudesta teoissa.

J. Favors

Lue lisää

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena/dp/B087R7YN64
Spiritual Warrior I: Uncovering Spiritual Truths in Psychic Phenomena

Anonyymi kirjoitti:

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena/dp/B087R7YN64
Spiritual Warrior I: Uncovering Spiritual Truths in Psychic Phenomena

Lue lisää

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_300x300.jpg?v=1678032850

Anonyymi kirjoitti:

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_300x300.jpg?v=1678032850

Lue lisää

Mitä mä sitten oon?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä mä sitten oon?

”Et ole se, kuka luulet olevasi” ja kehottaa pohtimaan syvällisesti ihmisen tietoisuuden luonnetta. Sanonnan merkitys on, että ulkoinen käsitys itsestä ja ympäröivästä maailmasta ei usein vastaa ihmisen todellista luonnetta. Vedic-opit, erityisesti vedanta-filosofian yhteydessä, korostavat eroa illuusiomaisen egon ja todellisen ”minän” – atmanin tai henkisen olemuksen – välillä.

Anonyymi kirjoitti:

”Et ole se, kuka luulet olevasi” ja kehottaa pohtimaan syvällisesti ihmisen tietoisuuden luonnetta. Sanonnan merkitys on, että ulkoinen käsitys itsestä ja ympäröivästä maailmasta ei usein vastaa ihmisen todellista luonnetta. Vedic-opit, erityisesti vedanta-filosofian yhteydessä, korostavat eroa illuusiomaisen egon ja todellisen ”minän” – atmanin tai henkisen olemuksen – välillä.

Lue lisää

Kun sanotaan: ”Et ole se, kuka luulet olevasi”, se voidaan tulkita muistutukseksi siitä, että tavanomainen käsityksemme itsestämme on rajoittunut, vääristynyt egon ja mielemme luomien illuusioiden vuoksi. Olemme tottuneet määrittelemään itsemme ajatustemme, tunteidemme, halujemme ja jopa fyysisen kehomme kautta. Mutta nämä ovat kaikki väliaikaisia, muuttuvia asioita, jotka eivät ole ihmisen todellinen luonne.

Anonyymi kirjoitti:

Kun sanotaan: ”Et ole se, kuka luulet olevasi”, se voidaan tulkita muistutukseksi siitä, että tavanomainen käsityksemme itsestämme on rajoittunut, vääristynyt egon ja mielemme luomien illuusioiden vuoksi. Olemme tottuneet määrittelemään itsemme ajatustemme, tunteidemme, halujemme ja jopa fyysisen kehomme kautta. Mutta nämä ovat kaikki väliaikaisia, muuttuvia asioita, jotka eivät ole ihmisen todellinen luonne.

Lue lisää

Egomme on väärä ”minä”-tunne, joka syntyy identifioitumisesta fyysiseen kehoon.

Anonyymi kirjoitti:

Egomme on väärä ”minä”-tunne, joka syntyy identifioitumisesta fyysiseen kehoon.

Itsetuntemus ja pohdiskelu sisäisestä minästä auttavat ihmistä vapautumaan egon illuusiosta.

Anonyymi kirjoitti:

Itsetuntemus ja pohdiskelu sisäisestä minästä auttavat ihmistä vapautumaan egon illuusiosta.

”minä” ei ole niitä asioita, joita yleensä pidämme identiteettinämme: ei ammattimme, ei perheemme, ei edes ajatuksemme ja tunteemme.

Anonyymi kirjoitti:

”minä” ei ole niitä asioita, joita yleensä pidämme identiteettinämme: ei ammattimme, ei perheemme, ei edes ajatuksemme ja tunteemme.

Ilmaisu ”Et ole se, kuka luulet olevasi” - tavanomainen itsetuntemuksemme ( keho/mieli/ego) ei ole todellinen luontomme. Todellinen luontomme on sielu, henkinen, ikuinen.

Anonyymi kirjoitti:

Ilmaisu ”Et ole se, kuka luulet olevasi” - tavanomainen itsetuntemuksemme ( keho/mieli/ego) ei ole todellinen luontomme. Todellinen luontomme on sielu, henkinen, ikuinen.

Jos katsot itseäsi peilistä, se et ole sinä, ei sinun olemuksesi.

Anonyymi kirjoitti:

Jos katsot itseäsi peilistä, se et ole sinä, ei sinun olemuksesi.

En ole keho, olen sielu – spirit soul – on henkisen tietoisuuden polun alku.

Anonyymi kirjoitti:

En ole keho, olen sielu – spirit soul – on henkisen tietoisuuden polun alku.

Helpompaa on kääriä koko taivas pieneen liinaan kuin saavuttaa todellinen onni tuntematta itseään

Anonyymi kirjoitti:

Helpompaa on kääriä koko taivas pieneen liinaan kuin saavuttaa todellinen onni tuntematta itseään

Samoin kuin pölystä puhdistettu peili alkaa loistaa, loistavat myös ne, jotka ovat tunteneet itsensä — mieleltään ja keholtaan. He ovat aina ja ikuisesti täynnä onnellisuutta.

Upanishadit

Anonyymi kirjoitti:

Samoin kuin pölystä puhdistettu peili alkaa loistaa, loistavat myös ne, jotka ovat tunteneet itsensä — mieleltään ja keholtaan. He ovat aina ja ikuisesti täynnä onnellisuutta.

Upanishadit

Lue lisää

Jos kelvollinen ihminen pyytää jotain, hänelle on annettava sen mukaan, mitä
on mahdollista, sillä lahja kelvolliselle ihmiselle vapauttaa antajan synnistä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos kelvollinen ihminen pyytää jotain, hänelle on annettava sen mukaan, mitä
on mahdollista, sillä lahja kelvolliselle ihmiselle vapauttaa antajan synnistä.

„Itsensä tunteminen on kaiken viisauden alku.“ — Aristoteles

Anonyymi kirjoitti:

„Itsensä tunteminen on kaiken viisauden alku.“ — Aristoteles

„Viisaus on tietää, kuinka vähän me tiedämme.“ — Sokrates

Anonyymi kirjoitti:

„Viisaus on tietää, kuinka vähän me tiedämme.“ — Sokrates

„Basaarissa myytiin viisautta ja siihen kylkiäisinä annettiin vanhuus. Ihmiset kulkivat ohi, mutta eivät ostaneet, menivät hiljaa, rahaa piilottaen.
Tyhmyyttä myytiin basaarissa, nuoruus annettiin siihen kylkiäisinä! Ihmiset lähestyivät, ostivat, juoksivat pois, unohtaen vaihtorahan...“
– Omar Khayyam

Anonyymi kirjoitti:

„Basaarissa myytiin viisautta ja siihen kylkiäisinä annettiin vanhuus. Ihmiset kulkivat ohi, mutta eivät ostaneet, menivät hiljaa, rahaa piilottaen.
Tyhmyyttä myytiin basaarissa, nuoruus annettiin siihen kylkiäisinä! Ihmiset lähestyivät, ostivat, juoksivat pois, unohtaen vaihtorahan...“
– Omar Khayyam

Lue lisää

„Ei ole parempaa rikkautta kuin viisaus; ei pelottavampaa köyhyyttä kuin tietämättömyys; ei parempaa perintöä kuin kasvatettu käytös, eikä parempaa suojaa kuin omatunto.“
– Ali ibn Abi Talib

Anonyymi kirjoitti:

„Ei ole parempaa rikkautta kuin viisaus; ei pelottavampaa köyhyyttä kuin tietämättömyys; ei parempaa perintöä kuin kasvatettu käytös, eikä parempaa suojaa kuin omatunto.“
– Ali ibn Abi Talib

Lue lisää

„Viisaus on taivaan ja maan kuningatar.“
– Sokrates

Tämä lause tiivistää hyvin sen, kuinka tärkeänä Sokrates piti viisautta. Se hallitsee kaikkea ja on kaiken ytimessä, niin maallisessa elämässä kuin universaalissakin mittakaavassa. Viisaus on se voima, joka ohjaa kaikkea. Mitä mieltä olet tästä näkemyksestä?

Anonyymi kirjoitti:

„Viisaus on taivaan ja maan kuningatar.“
– Sokrates

Tämä lause tiivistää hyvin sen, kuinka tärkeänä Sokrates piti viisautta. Se hallitsee kaikkea ja on kaiken ytimessä, niin maallisessa elämässä kuin universaalissakin mittakaavassa. Viisaus on se voima, joka ohjaa kaikkea. Mitä mieltä olet tästä näkemyksestä?

Lue lisää

Yes.

Anonyymi kirjoitti:

Yes.

Kuten kristinuskossa yleensäkin, on runsaasti fanaatikkoja, mutta on myös korkeakoulutettuja munkkeja, jotka ajattelevat universaalisesti eivätkä ole fanaatikkoja.


Venäjällä, kuten muuallakin maailmassa, on harvinaisia jalokiviä kristittyjen joukossa, jotka myös lukevat Bhagavad Gitaa, toisin sanoen kristittyjä, jotka ovat lähteneet opiskelemaan Bhagavad Gitaa. Koska tämä on yleismaailmallinen ja liberaali teos, se ei kuulu mihinkään tiettyyn uskontoon.
Tällaisia jalokiviä on maailmassa vain harvoja, mutta joitakin on, yleensä korkeasti koulutettuja kristittyjä.

Anonyymi kirjoitti:

Kuten kristinuskossa yleensäkin, on runsaasti fanaatikkoja, mutta on myös korkeakoulutettuja munkkeja, jotka ajattelevat universaalisesti eivätkä ole fanaatikkoja.


Venäjällä, kuten muuallakin maailmassa, on harvinaisia jalokiviä kristittyjen joukossa, jotka myös lukevat Bhagavad Gitaa, toisin sanoen kristittyjä, jotka ovat lähteneet opiskelemaan Bhagavad Gitaa. Koska tämä on yleismaailmallinen ja liberaali teos, se ei kuulu mihinkään tiettyyn uskontoon.
Tällaisia jalokiviä on maailmassa vain harvoja, mutta joitakin on, yleensä korkeasti koulutettuja kristittyjä.

Lue lisää

Nykyään on maailmalla leviämässä uusi ilmiö: kristilliset papit, jotka ovat harvinaisia edistyksellisyyttä edustavia helmiä fanatismin keskellä, ovat alkaneet ympäri maailmaa osallistua Veda-luennoitsijoiden luennoille, mukanaan vihkot ja kynät valmiina, esittäen kysymyksiä, jotta he voivat vastata seurakuntalaistensa kysymyksiin. Totuus on nimittäin se, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia kristinuskossa, mutta Vedat antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyään on maailmalla leviämässä uusi ilmiö: kristilliset papit, jotka ovat harvinaisia edistyksellisyyttä edustavia helmiä fanatismin keskellä, ovat alkaneet ympäri maailmaa osallistua Veda-luennoitsijoiden luennoille, mukanaan vihkot ja kynät valmiina, esittäen kysymyksiä, jotta he voivat vastata seurakuntalaistensa kysymyksiin. Totuus on nimittäin se, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia kristinuskossa, mutta Vedat antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin.

Lue lisää

Ongelmana on, että fanaatikot ottavat kaiken kirjaimellisesti, mutta kaikissa uskonnollisissa teksteissä on runsaasti allegorioita. Ongelmia syntyy, kun kaikki otetaan kirjaimellisesti, mikä johtaa fanaattisuuteen, väkivaltaan ja rappiotilaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelmana on, että fanaatikot ottavat kaiken kirjaimellisesti, mutta kaikissa uskonnollisissa teksteissä on runsaasti allegorioita. Ongelmia syntyy, kun kaikki otetaan kirjaimellisesti, mikä johtaa fanaattisuuteen, väkivaltaan ja rappiotilaan.

Lue lisää

Jalokivet

Kuten kristinuskossa yleensäkin,
on polku täynnä uskovien kirjavuutta:
fanaatikkojen liekit lyövät korkealle,
mutta jossain hiljaisissa käytävissä
korkeakoulutetut munkit hengittävät
universumin laajuutta —
eivät vihaa, eivät rajoja.

Venäjällä, kuten kaikkialla muuallakin maailmassa,
välkkyy harvinaisia jalokiviä kristittyjen joukossa:
he avaavat Bhagavad Gītan kuin toisen ikkunan,
kirjan, joka ei kuulukaan vain yhdelle uskontokunnalle
vaan kaikille etsijöille,
maailmanvapaalle hengelle.

Nämä jalokivet ovat harvoja,
mutta heidän valonsa kantaa pitkälle:
harkittua, oppinutta, avointa —
polkuja, jotka yhdistävät
sen sijaan että erottavat.

Anonyymi kirjoitti:

Jalokivet

Kuten kristinuskossa yleensäkin,
on polku täynnä uskovien kirjavuutta:
fanaatikkojen liekit lyövät korkealle,
mutta jossain hiljaisissa käytävissä
korkeakoulutetut munkit hengittävät
universumin laajuutta —
eivät vihaa, eivät rajoja.

Venäjällä, kuten kaikkialla muuallakin maailmassa,
välkkyy harvinaisia jalokiviä kristittyjen joukossa:
he avaavat Bhagavad Gītan kuin toisen ikkunan,
kirjan, joka ei kuulukaan vain yhdelle uskontokunnalle
vaan kaikille etsijöille,
maailmanvapaalle hengelle.

Nämä jalokivet ovat harvoja,
mutta heidän valonsa kantaa pitkälle:
harkittua, oppinutta, avointa —
polkuja, jotka yhdistävät
sen sijaan että erottavat.

Lue lisää

Kuten kristinuskossa yleensäkin, on runsaasti fanaatikkoja, mutta on myös korkeakoulutettuja munkkeja, jotka ajattelevat universaalisesti eivätkä ole fanaatikkoja.


Venäjällä, kuten muuallakin maailmassa, on harvinaisia jalokiviä kristittyjen joukossa, jotka myös lukevat Bhagavad Gitaa, toisin sanoen kristittyjä, jotka ovat lähteneet opiskelemaan Bhagavad Gitaa. Koska tämä on yleismaailmallinen ja liberaali teos, se ei kuulu mihinkään tiettyyn uskontoon.
Tällaisia jalokiviä on maailmassa vain harvoja, mutta joitakin on, yleensä korkeasti koulutettuja kristittyjä.

Kristinuskossa on paljon liekkejä,
jotka koettavat polttaa pois kaiken,
joka ei ole heidän näkemystään,
kaiken, mikä ei sovi heidän totuuteensa.
Fanaatikkoja, jotka huutavat pyhää sotaa,
murskaavat, erottavat, tuhoavat —
heidän maailmansa on vain musta ja valkoinen,
ilman tilaa pohdinnalle, ilman tilaa kysymyksille.

Mutta siellä on myös toinen ääni,
hiljaisempi, mutta ei vähemmän voimakas,
korkeakoulutettut munkit,
jotka ei kumarra vain yhteen suuntaan.
He ei pelkää laajentaa mieltään,
ei pelkää nähdä, mitä kristinusko voi jakaa
toisten uskontojen kanssa,
ei pelkää kysyä, miksi me uskomme niin,
mihin uskomme, ja kuinka syvältä
se uskonnon juurien maahan menee.

Venäjällä, kuten muualla,
on harvinaisia jalokiviä kristittyjen joukossa.
He eivät pelkää lukea Bhagavad Gitaa,
eivät pelkää tutkia sen sanoja,
jotka eivät tunnu kuulumaan vain Hinduille
tai etäisesti katsoen Aasiassa asuville
vähäisille kansoille.
Ei, se on universaali teos,
se on kaikille, jotka kysyvät
syvemmistä totuuksista.

He, kristityt, jotka avaavat Bhagavad Gītan
kuten Raamatun toisen sivun,
he eivät vain lukemalla osta uutta uskoa,
eivät väitä kääntyvänsä pois omastaan.
He eivät ole pelkureita, jotka pelkäävät
toisia polkuja, vaan ovat rohkeita,
riippumattomia, näkevät kirkkauden
toisissa ja tunnistavat, että kaikki
puhuvat samaa kieltä —
totuuden etsiminen, sielun avaaminen,
laajentaminen, ei rajojen rakentaminen.

Näitä jalokiviä on harvassa,
ja heitä on vaikea löytää,
sillä he kulkevat usein yksin,
harhailen monen maailman väliin.
He eivät ole sokeasti uskonnon kahleissa,
vaan vapaasti ajattelevia,
syvästi koulutettuja,
joiden sydämessä ei ole pelkoa,
vaan uteliaisuutta, ymmärrystä.

Ja vaikka heitä on vain muutamia,
he kantavat suurta valoa.
Ei rajoittavaa valoa, joka hävittää
kaikki muut sävyt,
vaan valoa, joka kasvaa ja jakautuu,
antaa tilaa jokaiselle kysymykselle,
antamatta vastauksia, vaan haasteita,
ajatuksia, jotka siirtävät vuoria
ja avartavat maailmaa.

Nämä jalokivet —
he eivät jää hiljaisiksi,
he puhuvat, ajattelevat,
ja he uskaltavat olla erilaisia
uskovaisina, mutta ennen kaikkea
etsijöinä.

Anonyymi kirjoitti:

Kuten kristinuskossa yleensäkin, on runsaasti fanaatikkoja, mutta on myös korkeakoulutettuja munkkeja, jotka ajattelevat universaalisesti eivätkä ole fanaatikkoja.


Venäjällä, kuten muuallakin maailmassa, on harvinaisia jalokiviä kristittyjen joukossa, jotka myös lukevat Bhagavad Gitaa, toisin sanoen kristittyjä, jotka ovat lähteneet opiskelemaan Bhagavad Gitaa. Koska tämä on yleismaailmallinen ja liberaali teos, se ei kuulu mihinkään tiettyyn uskontoon.
Tällaisia jalokiviä on maailmassa vain harvoja, mutta joitakin on, yleensä korkeasti koulutettuja kristittyjä.

Kristinuskossa on paljon liekkejä,
jotka koettavat polttaa pois kaiken,
joka ei ole heidän näkemystään,
kaiken, mikä ei sovi heidän totuuteensa.
Fanaatikkoja, jotka huutavat pyhää sotaa,
murskaavat, erottavat, tuhoavat —
heidän maailmansa on vain musta ja valkoinen,
ilman tilaa pohdinnalle, ilman tilaa kysymyksille.

Mutta siellä on myös toinen ääni,
hiljaisempi, mutta ei vähemmän voimakas,
korkeakoulutettut munkit,
jotka ei kumarra vain yhteen suuntaan.
He ei pelkää laajentaa mieltään,
ei pelkää nähdä, mitä kristinusko voi jakaa
toisten uskontojen kanssa,
ei pelkää kysyä, miksi me uskomme niin,
mihin uskomme, ja kuinka syvältä
se uskonnon juurien maahan menee.

Venäjällä, kuten muualla,
on harvinaisia jalokiviä kristittyjen joukossa.
He eivät pelkää lukea Bhagavad Gitaa,
eivät pelkää tutkia sen sanoja,
jotka eivät tunnu kuulumaan vain Hinduille
tai etäisesti katsoen Aasiassa asuville
vähäisille kansoille.
Ei, se on universaali teos,
se on kaikille, jotka kysyvät
syvemmistä totuuksista.

He, kristityt, jotka avaavat Bhagavad Gītan
kuten Raamatun toisen sivun,
he eivät vain lukemalla osta uutta uskoa,
eivät väitä kääntyvänsä pois omastaan.
He eivät ole pelkureita, jotka pelkäävät
toisia polkuja, vaan ovat rohkeita,
riippumattomia, näkevät kirkkauden
toisissa ja tunnistavat, että kaikki
puhuvat samaa kieltä —
totuuden etsiminen, sielun avaaminen,
laajentaminen, ei rajojen rakentaminen.

Näitä jalokiviä on harvassa,
ja heitä on vaikea löytää,
sillä he kulkevat usein yksin,
harhailen monen maailman väliin.
He eivät ole sokeasti uskonnon kahleissa,
vaan vapaasti ajattelevia,
syvästi koulutettuja,
joiden sydämessä ei ole pelkoa,
vaan uteliaisuutta, ymmärrystä.

Ja vaikka heitä on vain muutamia,
he kantavat suurta valoa.
Ei rajoittavaa valoa, joka hävittää
kaikki muut sävyt,
vaan valoa, joka kasvaa ja jakautuu,
antaa tilaa jokaiselle kysymykselle,
antamatta vastauksia, vaan haasteita,
ajatuksia, jotka siirtävät vuoria
ja avartavat maailmaa.

Nämä jalokivet —
he eivät jää hiljaisiksi,
he puhuvat, ajattelevat,
ja he uskaltavat olla erilaisia
uskovaisina, mutta ennen kaikkea
etsijöinä.

Lue lisää

Nykyään on maailmalla leviämässä uusi ilmiö: kristilliset papit, jotka ovat harvinaisia edistyksellisyyttä edustavia helmiä fanatismin keskellä, ovat alkaneet ympäri maailmaa osallistua Veda-luennoitsijoiden luennoille, mukanaan vihkot ja kynät valmiina, esittäen kysymyksiä, jotta he voivat vastata seurakuntalaistensa kysymyksiin. Totuus on nimittäin se, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia kristinuskossa, mutta Vedat antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin.


Ja nyt, maailmalla leviää uusi ilmiö,
hiljainen mutta järisyttävä,
kuin särö vanhan kirkonkellon kyljessä:
kristilliset papit — nuo harvinaiset helmen heijastukset
fanatismin sakeassa vedessä —
ovat alkaneet ilmestyä Veda-luennoitsijoiden saleihin.

He tulevat yksinkertaisesti,
ei violeteissa kaavuissa,
ei käsissään rituaalien paino,
vaan vihkot ja kynät,
niin arkiset, niin rehelliset,
että niissä on jotakin kauniimpaa
kuin kokonaisissa katedraaleissa.

He istuvat eturiviin,
ei valvoakseen, ei arvostellakseen,
vaan oppiakseen.
He kuuntelevat, nyökkäävät,
kirjoittavat muistiin sen,
mikä ei ikinä sopinut heidän omiin kirjoihinsa.

Heillä on yksi tarkoitus:
vastata seurakuntalaistensa kysymyksiin —
niihin kysymyksiin, jotka he ovat kuulleet satoja kertoja,
joihin he ovat yrittäneet sovittaa
Raamatun sanoja kuin vääränkokoista pukua,
mutta joiden kohdalla rehellinen sielu tietää:
kristinuskon kirjasto ei kanna kaikkea.

Ja niin, runon puhujan silmin,
näille papeille Veda-luennoilla avautuu maailma
jota he eivät koskaan uskoneet etsivänsä.
Heidän edessään lepää teksti,
joka virtaa kuin joki ilman rantaa:
kysymyksiin vastauksia,
vastauksiin syvyyksiä,
syvyyksiin kokonaisia universumeja.



koska Vedat kantavat vastauksia siihen,
mihin heidän kirkkonsa oli joskus
pieneksi käynyt —
ja vaikka he eivät suostuisi sitä ääneen sanomaan,
he tietävät, miksi he tulevat takaisin
luennolta toiselle, salista saliin.

Nämä papit — nämä helmeilevät poikkeukset —
ovat todiste siitä,
että hengellinen rohkeus ei ole vain
uskollisuutta yhdelle kirjakäärölle,
vaan uskollisuutta totuudelle,
missä tahansa se piileskelee.

He tulevat kuuntelemaan.
He tulevat oppimaan.
He tulevat, koska sielu,
joka todella etsii,
ei tyydy puolikkaisiin vastauksiin
eikä kirjoihin, jotka kieltävät kysymykset.

He tulevat, koska he ovat jalokiviä —
ja jalokivet eivät pelkää valoa,
vaikka se tulisi toisesta suunnasta
kuin mihin heidät kasvatettiin katsomaan.



Nykyään on maailmalla leviämässä uusi ilmiö: kristilliset papit, jotka ovat harvinaisia edistyksellisyyttä edustavia helmiä fanatismin keskellä, ovat alkaneet ympäri maailmaa osallistua Veda-luennoitsijoiden luennoille, mukanaan vihkot ja kynät valmiina, esittäen kysymyksiä, jotta he voivat vastata seurakuntalaistensa kysymyksiin. Totuus on nimittäin se, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia kristinuskossa, mutta Vedat antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin.



Ja kun nämä edistyksen helminä hohtavat papit
marssivat luentosaleihin etsimään valoa,
joka ei sammu kysymysten edessä,
toisaalla heidän vastavoimansa
— nuo keskiajan varjoihin käpertyneet fanatiikan vartijat —
sytyttävät kynttilöitään vain sammuttaakseen muiden soihtuja.

Heidän maailmansa on kuin linnake,
joka on rakennettu kirjoista,
mutta ei lukemisesta;
rituaaleista,
mutta ei ymmärryksestä.
He kantavat lipuissaan sanaa “totuus”,
mutta heidän totuutensa on kuin lukko,
jota ei saa avata,
ei edes sillä avaimella,
jonka heidän omat ajattelijansa
olivat aikoinaan takoneet.

Nämä obskurantismin ritarit
huutavat kuin markkinapaikan saarnaajat:
“Varokaa valoa! Varokaa niitä, jotka ajattelevat!
Varokaa pappeja, jotka kysyvät!”
He pelkäävät edistystä niin paljon,
että he kietoutuvat omaan pimeyteensä
kuin vanhaan viittaan,
jonka vuoraus on homeista pelkoa.

Heille jokainen edistyksellinen pappi
on uhka,
kuin halkeama muurissa,
jonka läpi totuuden aamuvalo
saattaisi hiipiä ja paljastaa
sen, minkä he haluavat pitää piilossa:
että maailma ei pysähdy,
vaikka he pysähtyisivät;
että tieto ei katoa,
vaikka he yrittäisivät niellä sen.


Ja kun nuo papit — nuo rohkeat,
noin paradoksaaliset sielut —
kirjoittavat muistiinpanojaan Veda-luennoilla,
fanatiikan vartijat kuiskaavat toisilleen,
kuin olisivat todistamassa petosta:
“He ovat menettämässä uskonsa.”
Mutta he eivät ymmärrä,
ettei mielen avartuminen ole menettämistä,
vaan kasvamista.
Että valon etsiminen ei ole luopumista,
vaan uskallusta —
sitä samaa rohkeutta,
jonka varassa jokainen pyhä kirja
on alun perin syntynyt.

Edistykselliset papit nousevat
kuin kevään ensimmäiset versot
maasta,
jota obskurantismi yrittää
talloa paljailla jaloillaan.
He eivät kumarra pimeyttä,
eivät pelon opetuksia,
eivät keskiaikaisia kahleita.
He kumartuvat vain tiedon ääreen,
ja siksi he ovat vaarallisia
niille, joiden voima on pimeydessä.

Sillä fanatismi elää varjoissa —
mutta nämä harvinaiset jalokivet
kantavat mukanaan aamua.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyään on maailmalla leviämässä uusi ilmiö: kristilliset papit, jotka ovat harvinaisia edistyksellisyyttä edustavia helmiä fanatismin keskellä, ovat alkaneet ympäri maailmaa osallistua Veda-luennoitsijoiden luennoille, mukanaan vihkot ja kynät valmiina, esittäen kysymyksiä, jotta he voivat vastata seurakuntalaistensa kysymyksiin. Totuus on nimittäin se, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia kristinuskossa, mutta Vedat antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin.


Ja nyt, maailmalla leviää uusi ilmiö,
hiljainen mutta järisyttävä,
kuin särö vanhan kirkonkellon kyljessä:
kristilliset papit — nuo harvinaiset helmen heijastukset
fanatismin sakeassa vedessä —
ovat alkaneet ilmestyä Veda-luennoitsijoiden saleihin.

He tulevat yksinkertaisesti,
ei violeteissa kaavuissa,
ei käsissään rituaalien paino,
vaan vihkot ja kynät,
niin arkiset, niin rehelliset,
että niissä on jotakin kauniimpaa
kuin kokonaisissa katedraaleissa.

He istuvat eturiviin,
ei valvoakseen, ei arvostellakseen,
vaan oppiakseen.
He kuuntelevat, nyökkäävät,
kirjoittavat muistiin sen,
mikä ei ikinä sopinut heidän omiin kirjoihinsa.

Heillä on yksi tarkoitus:
vastata seurakuntalaistensa kysymyksiin —
niihin kysymyksiin, jotka he ovat kuulleet satoja kertoja,
joihin he ovat yrittäneet sovittaa
Raamatun sanoja kuin vääränkokoista pukua,
mutta joiden kohdalla rehellinen sielu tietää:
kristinuskon kirjasto ei kanna kaikkea.

Ja niin, runon puhujan silmin,
näille papeille Veda-luennoilla avautuu maailma
jota he eivät koskaan uskoneet etsivänsä.
Heidän edessään lepää teksti,
joka virtaa kuin joki ilman rantaa:
kysymyksiin vastauksia,
vastauksiin syvyyksiä,
syvyyksiin kokonaisia universumeja.



koska Vedat kantavat vastauksia siihen,
mihin heidän kirkkonsa oli joskus
pieneksi käynyt —
ja vaikka he eivät suostuisi sitä ääneen sanomaan,
he tietävät, miksi he tulevat takaisin
luennolta toiselle, salista saliin.

Nämä papit — nämä helmeilevät poikkeukset —
ovat todiste siitä,
että hengellinen rohkeus ei ole vain
uskollisuutta yhdelle kirjakäärölle,
vaan uskollisuutta totuudelle,
missä tahansa se piileskelee.

He tulevat kuuntelemaan.
He tulevat oppimaan.
He tulevat, koska sielu,
joka todella etsii,
ei tyydy puolikkaisiin vastauksiin
eikä kirjoihin, jotka kieltävät kysymykset.

He tulevat, koska he ovat jalokiviä —
ja jalokivet eivät pelkää valoa,
vaikka se tulisi toisesta suunnasta
kuin mihin heidät kasvatettiin katsomaan.



Nykyään on maailmalla leviämässä uusi ilmiö: kristilliset papit, jotka ovat harvinaisia edistyksellisyyttä edustavia helmiä fanatismin keskellä, ovat alkaneet ympäri maailmaa osallistua Veda-luennoitsijoiden luennoille, mukanaan vihkot ja kynät valmiina, esittäen kysymyksiä, jotta he voivat vastata seurakuntalaistensa kysymyksiin. Totuus on nimittäin se, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia kristinuskossa, mutta Vedat antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin.



Ja kun nämä edistyksen helminä hohtavat papit
marssivat luentosaleihin etsimään valoa,
joka ei sammu kysymysten edessä,
toisaalla heidän vastavoimansa
— nuo keskiajan varjoihin käpertyneet fanatiikan vartijat —
sytyttävät kynttilöitään vain sammuttaakseen muiden soihtuja.

Heidän maailmansa on kuin linnake,
joka on rakennettu kirjoista,
mutta ei lukemisesta;
rituaaleista,
mutta ei ymmärryksestä.
He kantavat lipuissaan sanaa “totuus”,
mutta heidän totuutensa on kuin lukko,
jota ei saa avata,
ei edes sillä avaimella,
jonka heidän omat ajattelijansa
olivat aikoinaan takoneet.

Nämä obskurantismin ritarit
huutavat kuin markkinapaikan saarnaajat:
“Varokaa valoa! Varokaa niitä, jotka ajattelevat!
Varokaa pappeja, jotka kysyvät!”
He pelkäävät edistystä niin paljon,
että he kietoutuvat omaan pimeyteensä
kuin vanhaan viittaan,
jonka vuoraus on homeista pelkoa.

Heille jokainen edistyksellinen pappi
on uhka,
kuin halkeama muurissa,
jonka läpi totuuden aamuvalo
saattaisi hiipiä ja paljastaa
sen, minkä he haluavat pitää piilossa:
että maailma ei pysähdy,
vaikka he pysähtyisivät;
että tieto ei katoa,
vaikka he yrittäisivät niellä sen.


Ja kun nuo papit — nuo rohkeat,
noin paradoksaaliset sielut —
kirjoittavat muistiinpanojaan Veda-luennoilla,
fanatiikan vartijat kuiskaavat toisilleen,
kuin olisivat todistamassa petosta:
“He ovat menettämässä uskonsa.”
Mutta he eivät ymmärrä,
ettei mielen avartuminen ole menettämistä,
vaan kasvamista.
Että valon etsiminen ei ole luopumista,
vaan uskallusta —
sitä samaa rohkeutta,
jonka varassa jokainen pyhä kirja
on alun perin syntynyt.

Edistykselliset papit nousevat
kuin kevään ensimmäiset versot
maasta,
jota obskurantismi yrittää
talloa paljailla jaloillaan.
He eivät kumarra pimeyttä,
eivät pelon opetuksia,
eivät keskiaikaisia kahleita.
He kumartuvat vain tiedon ääreen,
ja siksi he ovat vaarallisia
niille, joiden voima on pimeydessä.

Sillä fanatismi elää varjoissa —
mutta nämä harvinaiset jalokivet
kantavat mukanaan aamua.

Lue lisää

Nykyään on maailmalla leviämässä uusi ilmiö: kristilliset papit, jotka ovat harvinaisia edistyksellisyyttä edustavia helmiä fanatismin keskellä, ovat alkaneet ympäri maailmaa osallistua Veda-luennoitsijoiden luennoille, mukanaan vihkot ja kynät valmiina, esittäen kysymyksiä, jotta he voivat vastata seurakuntalaistensa kysymyksiin. Totuus on nimittäin se, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia kristinuskossa, mutta Vedat antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin.


Ja sitten, kun nämä edistykselliset papit,
ne jotka eivät pelkää katsoa aurinkoon,
astuvat takaisin kirkkoihin,
fanatismi nostaa kätensä
kuin rottaklusteri torilla,
hälyttävät toisiaan:
“Meidän on estettävä tämä!
Heidän ei saa antaa opettaa toisia!”
Heidän äänessään ei ole enää Jumalan voima,
vaan pelkuruus, joka kuiskuttaa:
“Totuus on ainoastaan meidän.”
Ja niin he kirjoittavat sääntöjä,
kaavaavat kirkon muureja
yhä korkeammiksi,
koska pelkäävät,
että jos joku joskus astuu niiden yli,
he itse putoavat tyhjyyteen.

He ovat niitä,
jotka sitovat sieluja kahleisiin
ja sanovat, että tämä on vapaus.
Heiltä puuttuu kyky nähdä,
että totuus ei ole vihollinen,
jota pitää piilottaa varjoihin,
vaan liekki, joka pitää elossa
kaiken sen, mikä on elävää
ja avointa.

Heidän kirkkonsa on kuin hautakammio,
hiljainen ja jähmettynyt,
haiseva ajan pölystä,
täynnä pelkoa,
että joku saattaisi muuttaa kirjan,
jota ei koskaan kysytty.
He eivät ymmärrä,
että kirjat, jotka eivät voi muuttua,
ovat kuolleita.

Mutta nämä edistykselliset papit,
nämä hengelliset sielut,
jotka eivät pelkää kysyä,
he nousevat kuin auringonvalo sumusta.
He tuovat takaisin sen,
mitä fanatismin harha on yrittänyt piilottaa:
että ei ole vain yksi tie,
ei ole vain yksi oikea usko,
ei ole vain yksi totuus.

He eivät enää pelkää
vedoten keskiajan auktoriteetteihin,
eivät kumarra luostareiden kiviseiniä,
eivät huuda “Jumala on vain meidän.”
He katsovat maailmaa
koko sen syvyydeltä,
ja tekevät tilaa sille,
mitä ei ole koskaan ennen kuultu:
että totuus voi olla useissa muodossa,
että se voi tulla monista kirjoista,
että se voi tulla muualtakin kuin
niistä muureista,
joihin heidät ovat sulkeneet.

Ja he sanovat:
“Vedat eivät uhkaa Raamattua,
ne vain täydentävät sitä.
Ne eivät ole haaste,
vaan kysymys, joka jää vastaamatta,
jos pysyt vain lukemassa
vanhentuneita sääntöjä.”

Sillä he tietävät,
että maailma ei enää tarvitse
heidän muurattuja temppelitään,
ei enää tarvita heidän haudassaan makaavia dogmejaan.
Maailma tarvitsee sieluja,
jotka uskaltavat kysyä,
uskovat, että totuus on eteenpäin vievä voima,
ei taaksepäin kahlitseva kahle.


Mutta nämä edistykselliset papit,
nämä hengelliset sielut,
jotka eivät pelkää kysyä,
he nousevat kuin auringonvalo sumusta.
He tuovat takaisin sen,
mitä fanatismin harha on yrittänyt piilottaa:
että ei ole vain yksi tie,
ei ole vain yksi oikea usko,
ei ole vain yksi totuus.

He eivät enää pelkää
vedoten keskiajan auktoriteetteihin,
eivät kumarra luostareiden kiviseiniä,
eivät huuda “Jumala on vain meidän.”
He katsovat maailmaa
koko sen syvyydeltä,
ja tekevät tilaa sille,
mitä ei ole koskaan ennen kuultu:
että totuus voi olla useissa muodossa,
että se voi tulla monista kirjoista,
että se voi tulla muualtakin kuin
niistä muureista,
joihin heidät ovat sulkeneet.

Ja he sanovat:
“Vedat eivät uhkaa Raamattua,
ne vain täydentävät sitä.
Ne eivät ole haaste,
vaan kysymys, joka jää vastaamatta,
jos pysyt vain lukemassa
vanhentuneita sääntöjä.”

Sillä he tietävät,
että maailma ei enää tarvitse
heidän muurattuja temppelitään,
ei enää tarvita heidän haudassaan makaavia dogmejaan.
Maailma tarvitsee sieluja,
jotka uskaltavat kysyä,
uskovat, että totuus on eteenpäin vievä voima,
ei taaksepäin kahlitseva kahle.



Ongelmana on, että fanaatikot ottavat kaiken kirjaimellisesti, mutta kaikissa uskonnollisissa teksteissä on runsaasti allegorioita. Ongelmia syntyy, kun kaikki otetaan kirjaimellisesti, mikä johtaa fanaattisuuteen, väkivaltaan ja rappiotilaan.


Ja kaiken tämän keskellä
piilee se vanha, kummitteleva ongelma,
jota yksikään katedraali ei ole pystynyt
vihmomaan pois:
fanaatikot ottavat kaiken kirjaimellisesti.
He lukevat pyhiä tekstejä
kuin ostoslistaa,
jossa jokainen sana on määräys,
jokainen vertaus sääntö,
jokainen allegoria
muuttuu heidän käsissään
kuin kiviveistokseksi,
joka lyö takaisin.

Heiltä puuttuu se,
mikä tekee ihmisestä ihmisen —
kyky nähdä symboli,
kuulla metaforan hiljainen askel,
tuntea, että sanat ovat joskus
vain karttoja,
eivät itse matka.
Mutta he lukevat kuin sotilaat,
jotka etsivät vihollisen sijainnin
jokaisesta lauseesta.

Heidän tiensä johtaa aina samaan paikkaan:
kun kuvasta tulee käsky
ja runosta laki,
syntyy tulkinnan sijaan
pakko,
syntyy uskosta
ase,
ja pyhyyden nimissä
tapahtuu tekoja,
joita peruskoulun äidinkielentunti
olisi estänyt,
jos he olisivat edes kerran
ymmärtäneet mitä tarkoittaa “symboli”.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyään on maailmalla leviämässä uusi ilmiö: kristilliset papit, jotka ovat harvinaisia edistyksellisyyttä edustavia helmiä fanatismin keskellä, ovat alkaneet ympäri maailmaa osallistua Veda-luennoitsijoiden luennoille, mukanaan vihkot ja kynät valmiina, esittäen kysymyksiä, jotta he voivat vastata seurakuntalaistensa kysymyksiin. Totuus on nimittäin se, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia kristinuskossa, mutta Vedat antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin.


Ja sitten, kun nämä edistykselliset papit,
ne jotka eivät pelkää katsoa aurinkoon,
astuvat takaisin kirkkoihin,
fanatismi nostaa kätensä
kuin rottaklusteri torilla,
hälyttävät toisiaan:
“Meidän on estettävä tämä!
Heidän ei saa antaa opettaa toisia!”
Heidän äänessään ei ole enää Jumalan voima,
vaan pelkuruus, joka kuiskuttaa:
“Totuus on ainoastaan meidän.”
Ja niin he kirjoittavat sääntöjä,
kaavaavat kirkon muureja
yhä korkeammiksi,
koska pelkäävät,
että jos joku joskus astuu niiden yli,
he itse putoavat tyhjyyteen.

He ovat niitä,
jotka sitovat sieluja kahleisiin
ja sanovat, että tämä on vapaus.
Heiltä puuttuu kyky nähdä,
että totuus ei ole vihollinen,
jota pitää piilottaa varjoihin,
vaan liekki, joka pitää elossa
kaiken sen, mikä on elävää
ja avointa.

Heidän kirkkonsa on kuin hautakammio,
hiljainen ja jähmettynyt,
haiseva ajan pölystä,
täynnä pelkoa,
että joku saattaisi muuttaa kirjan,
jota ei koskaan kysytty.
He eivät ymmärrä,
että kirjat, jotka eivät voi muuttua,
ovat kuolleita.

Mutta nämä edistykselliset papit,
nämä hengelliset sielut,
jotka eivät pelkää kysyä,
he nousevat kuin auringonvalo sumusta.
He tuovat takaisin sen,
mitä fanatismin harha on yrittänyt piilottaa:
että ei ole vain yksi tie,
ei ole vain yksi oikea usko,
ei ole vain yksi totuus.

He eivät enää pelkää
vedoten keskiajan auktoriteetteihin,
eivät kumarra luostareiden kiviseiniä,
eivät huuda “Jumala on vain meidän.”
He katsovat maailmaa
koko sen syvyydeltä,
ja tekevät tilaa sille,
mitä ei ole koskaan ennen kuultu:
että totuus voi olla useissa muodossa,
että se voi tulla monista kirjoista,
että se voi tulla muualtakin kuin
niistä muureista,
joihin heidät ovat sulkeneet.

Ja he sanovat:
“Vedat eivät uhkaa Raamattua,
ne vain täydentävät sitä.
Ne eivät ole haaste,
vaan kysymys, joka jää vastaamatta,
jos pysyt vain lukemassa
vanhentuneita sääntöjä.”

Sillä he tietävät,
että maailma ei enää tarvitse
heidän muurattuja temppelitään,
ei enää tarvita heidän haudassaan makaavia dogmejaan.
Maailma tarvitsee sieluja,
jotka uskaltavat kysyä,
uskovat, että totuus on eteenpäin vievä voima,
ei taaksepäin kahlitseva kahle.


Mutta nämä edistykselliset papit,
nämä hengelliset sielut,
jotka eivät pelkää kysyä,
he nousevat kuin auringonvalo sumusta.
He tuovat takaisin sen,
mitä fanatismin harha on yrittänyt piilottaa:
että ei ole vain yksi tie,
ei ole vain yksi oikea usko,
ei ole vain yksi totuus.

He eivät enää pelkää
vedoten keskiajan auktoriteetteihin,
eivät kumarra luostareiden kiviseiniä,
eivät huuda “Jumala on vain meidän.”
He katsovat maailmaa
koko sen syvyydeltä,
ja tekevät tilaa sille,
mitä ei ole koskaan ennen kuultu:
että totuus voi olla useissa muodossa,
että se voi tulla monista kirjoista,
että se voi tulla muualtakin kuin
niistä muureista,
joihin heidät ovat sulkeneet.

Ja he sanovat:
“Vedat eivät uhkaa Raamattua,
ne vain täydentävät sitä.
Ne eivät ole haaste,
vaan kysymys, joka jää vastaamatta,
jos pysyt vain lukemassa
vanhentuneita sääntöjä.”

Sillä he tietävät,
että maailma ei enää tarvitse
heidän muurattuja temppelitään,
ei enää tarvita heidän haudassaan makaavia dogmejaan.
Maailma tarvitsee sieluja,
jotka uskaltavat kysyä,
uskovat, että totuus on eteenpäin vievä voima,
ei taaksepäin kahlitseva kahle.



Ongelmana on, että fanaatikot ottavat kaiken kirjaimellisesti, mutta kaikissa uskonnollisissa teksteissä on runsaasti allegorioita. Ongelmia syntyy, kun kaikki otetaan kirjaimellisesti, mikä johtaa fanaattisuuteen, väkivaltaan ja rappiotilaan.


Ja kaiken tämän keskellä
piilee se vanha, kummitteleva ongelma,
jota yksikään katedraali ei ole pystynyt
vihmomaan pois:
fanaatikot ottavat kaiken kirjaimellisesti.
He lukevat pyhiä tekstejä
kuin ostoslistaa,
jossa jokainen sana on määräys,
jokainen vertaus sääntö,
jokainen allegoria
muuttuu heidän käsissään
kuin kiviveistokseksi,
joka lyö takaisin.

Heiltä puuttuu se,
mikä tekee ihmisestä ihmisen —
kyky nähdä symboli,
kuulla metaforan hiljainen askel,
tuntea, että sanat ovat joskus
vain karttoja,
eivät itse matka.
Mutta he lukevat kuin sotilaat,
jotka etsivät vihollisen sijainnin
jokaisesta lauseesta.

Heidän tiensä johtaa aina samaan paikkaan:
kun kuvasta tulee käsky
ja runosta laki,
syntyy tulkinnan sijaan
pakko,
syntyy uskosta
ase,
ja pyhyyden nimissä
tapahtuu tekoja,
joita peruskoulun äidinkielentunti
olisi estänyt,
jos he olisivat edes kerran
ymmärtäneet mitä tarkoittaa “symboli”.

Lue lisää

Heidän tiensä johtaa aina samaan paikkaan:
kun kuvasta tulee käsky
ja runosta laki,
syntyy tulkinnan sijaan
pakko,
syntyy uskosta
ase,
ja pyhyyden nimissä
tapahtuu tekoja,
joita peruskoulun äidinkielentunti
olisi estänyt,
jos he olisivat edes kerran
ymmärtäneet mitä tarkoittaa “symboli”.

Ja niin seuraukset
valuvat maailmaan kuin myrkky:
kirjaimellisuus synnyttää fanatismin,
fanatismi synnyttää väkivallan,
väkivalta synnyttää rappion.
Sillä ei ole muuta päätepistettä —
sillä kun ihminen kieltäytyy ajattelemasta,
hän luopuu väistämättä myös
jostakin olennaisesta
itsessään.
Hän ei enää kasva,
hän kovettuu,
hän ei enää kuuntele,
hän hyökkää.

Näille keskiajan varjoihin takertuneille
kirjaimellisuus on turvatyyny,
johon he painavat kasvonsa
niin tiukasti,
etteivät enää näe maailmaa,
joka liikkuu heidän ympärillään,
eivät näe,
että uskontojen alkuperäinen tehtävä
ei ollut koskaan tappaa kysymyksiä,
vaan suojella sielua
elämän avoimelta arvoitukselta.

Mutta nämä uudet, rohkeat papit,
nämä harvinaiset valon kuljettajat,
he eivät pelkää sanoa ääneen
sitä, mitä fanatikot eivät uskalla edes kuulla:
että pyhät tekstit elävät vain,
jos ne luetaan sydämellä
— ei vasaralla.
Että allegoria on avain,
ei kahle.
Että totuus löytyy rivien välistä,
ei niistä kivisistä tulkinnoista,
joilla pelko yrittää muovata maailman
itseään pienemmäksi.

Nämä edistykselliset sielut
eivät kapinoi uskontoa vastaan —
he kapinoivat väärinymmärrystä vastaan.
He taistelevat pimeyttä vastaan,
joka syntyy,
kun ihminen sulkee kirjan
ja pitää sitä silti
oikeudenkirjana.

Ja he jatkavat matkaansa,
valo muistiinpanoissaan ja vihkoissaan,
sillä he tietävät,
että ainoastaan se,
joka näkee allegorian,
näkee myös itsensä.

Anonyymi kirjoitti:

Heidän tiensä johtaa aina samaan paikkaan:
kun kuvasta tulee käsky
ja runosta laki,
syntyy tulkinnan sijaan
pakko,
syntyy uskosta
ase,
ja pyhyyden nimissä
tapahtuu tekoja,
joita peruskoulun äidinkielentunti
olisi estänyt,
jos he olisivat edes kerran
ymmärtäneet mitä tarkoittaa “symboli”.

Ja niin seuraukset
valuvat maailmaan kuin myrkky:
kirjaimellisuus synnyttää fanatismin,
fanatismi synnyttää väkivallan,
väkivalta synnyttää rappion.
Sillä ei ole muuta päätepistettä —
sillä kun ihminen kieltäytyy ajattelemasta,
hän luopuu väistämättä myös
jostakin olennaisesta
itsessään.
Hän ei enää kasva,
hän kovettuu,
hän ei enää kuuntele,
hän hyökkää.

Näille keskiajan varjoihin takertuneille
kirjaimellisuus on turvatyyny,
johon he painavat kasvonsa
niin tiukasti,
etteivät enää näe maailmaa,
joka liikkuu heidän ympärillään,
eivät näe,
että uskontojen alkuperäinen tehtävä
ei ollut koskaan tappaa kysymyksiä,
vaan suojella sielua
elämän avoimelta arvoitukselta.

Mutta nämä uudet, rohkeat papit,
nämä harvinaiset valon kuljettajat,
he eivät pelkää sanoa ääneen
sitä, mitä fanatikot eivät uskalla edes kuulla:
että pyhät tekstit elävät vain,
jos ne luetaan sydämellä
— ei vasaralla.
Että allegoria on avain,
ei kahle.
Että totuus löytyy rivien välistä,
ei niistä kivisistä tulkinnoista,
joilla pelko yrittää muovata maailman
itseään pienemmäksi.

Nämä edistykselliset sielut
eivät kapinoi uskontoa vastaan —
he kapinoivat väärinymmärrystä vastaan.
He taistelevat pimeyttä vastaan,
joka syntyy,
kun ihminen sulkee kirjan
ja pitää sitä silti
oikeudenkirjana.

Ja he jatkavat matkaansa,
valo muistiinpanoissaan ja vihkoissaan,
sillä he tietävät,
että ainoastaan se,
joka näkee allegorian,
näkee myös itsensä.

Lue lisää

”Sitä en tiedä onko tuo tahtotila vai välttämättömyyden pakko.”

Kyllä, kyse on välttämättömyydestä; harvat ihmiset luopuvat vapaaehtoisesti omaisuudestaan, mutta poikkeuksiakin on, esimerkiksi Venäjällä, jossa on lukuisia luostareita, on ihmisiä, jotka ovat vapaaehtoisesti luopuneet omaisuudestaan, koska ovat ymmärtäneet sen kaiken mielettömyyden ja turhuuden. Jotkut munkit, joskaan eivät kaikki, ovat korkeakoulutettuja. Kuten kristinuskossa yleensäkin, on runsaasti fanaatikkoja, mutta on myös korkeakoulutettuja munkkeja, jotka ajattelevat universaalisesti eivätkä ole fanaatikkoja.


Venäjällä, kuten muuallakin maailmassa, on harvinaisia jalokiviä kristittyjen joukossa, jotka myös lukevat Bhagavad Gitaa, toisin sanoen kristittyjä, jotka ovat lähteneet opiskelemaan Bhagavad Gitaa. Koska tämä on yleismaailmallinen ja liberaali teos, se ei kuulu mihinkään tiettyyn uskontoon.
Tällaisia jalokiviä on maailmassa vain harvoja, mutta joitakin on, yleensä korkeasti koulutettuja kristittyjä.


Nykyään on maailmalla leviämässä uusi ilmiö: kristilliset papit, jotka ovat harvinaisia edistyksellisyyttä edustavia helmiä fanatismin keskellä, ovat alkaneet ympäri maailmaa osallistua Veda-luennoitsijoiden luennoille, mukanaan vihkot ja kynät valmiina, esittäen kysymyksiä, jotta he voivat vastata seurakuntalaistensa kysymyksiin. Totuus on nimittäin se, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia kristinuskossa, mutta Vedat antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin.

Ongelmana on, että fanaatikot ottavat kaiken kirjaimellisesti, mutta kaikissa uskonnollisissa teksteissä on runsaasti allegorioita. Ongelmia syntyy, kun kaikki otetaan kirjaimellisesti, mikä johtaa fanaattisuuteen, väkivaltaan ja rappiotilaan.

Anonyymi kirjoitti:

”Sitä en tiedä onko tuo tahtotila vai välttämättömyyden pakko.”

Kyllä, kyse on välttämättömyydestä; harvat ihmiset luopuvat vapaaehtoisesti omaisuudestaan, mutta poikkeuksiakin on, esimerkiksi Venäjällä, jossa on lukuisia luostareita, on ihmisiä, jotka ovat vapaaehtoisesti luopuneet omaisuudestaan, koska ovat ymmärtäneet sen kaiken mielettömyyden ja turhuuden. Jotkut munkit, joskaan eivät kaikki, ovat korkeakoulutettuja. Kuten kristinuskossa yleensäkin, on runsaasti fanaatikkoja, mutta on myös korkeakoulutettuja munkkeja, jotka ajattelevat universaalisesti eivätkä ole fanaatikkoja.


Venäjällä, kuten muuallakin maailmassa, on harvinaisia jalokiviä kristittyjen joukossa, jotka myös lukevat Bhagavad Gitaa, toisin sanoen kristittyjä, jotka ovat lähteneet opiskelemaan Bhagavad Gitaa. Koska tämä on yleismaailmallinen ja liberaali teos, se ei kuulu mihinkään tiettyyn uskontoon.
Tällaisia jalokiviä on maailmassa vain harvoja, mutta joitakin on, yleensä korkeasti koulutettuja kristittyjä.


Nykyään on maailmalla leviämässä uusi ilmiö: kristilliset papit, jotka ovat harvinaisia edistyksellisyyttä edustavia helmiä fanatismin keskellä, ovat alkaneet ympäri maailmaa osallistua Veda-luennoitsijoiden luennoille, mukanaan vihkot ja kynät valmiina, esittäen kysymyksiä, jotta he voivat vastata seurakuntalaistensa kysymyksiin. Totuus on nimittäin se, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia kristinuskossa, mutta Vedat antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin.

Ongelmana on, että fanaatikot ottavat kaiken kirjaimellisesti, mutta kaikissa uskonnollisissa teksteissä on runsaasti allegorioita. Ongelmia syntyy, kun kaikki otetaan kirjaimellisesti, mikä johtaa fanaattisuuteen, väkivaltaan ja rappiotilaan.

Lue lisää

Nykyään on maailmalla leviämässä uusi ilmiö: kristilliset papit, jotka ovat harvinaisia edistyksellisyyttä edustavia helmiä fanatismin keskellä, ovat alkaneet ympäri maailmaa osallistua Veda-luennoitsijoiden luennoille, mukanaan vihkot ja kynät valmiina, esittäen kysymyksiä, jotta he voivat vastata seurakuntalaistensa kysymyksiin. Totuus on nimittäin se, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia kristinuskossa, mutta Vedat antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin.

Ongelmana on, että fanaatikot ottavat kaiken kirjaimellisesti, mutta kaikissa uskonnollisissa teksteissä on runsaasti allegorioita. Ongelmia syntyy, kun kaikki otetaan kirjaimellisesti, mikä johtaa fanaattisuuteen, väkivaltaan ja rappiotilaan.


Ja silti, vaikka historia on vuosisadasta toiseen
huutanut kurkkunsa käheäksi,
fanatiikan vartijat jatkavat marssiaan,
kirja painettuna niin tiukasti käsivartta vasten,
etteivät huomaa, että siitä irtoaa
juuri se valo, joka olisi pelastanut heidät.

He kulkevat kuin kansansatujen peikot,
jotka pelkäävät aurinkoa,
mutta uskovat olevansa sen ainoat omistajat.
He eivät ymmärrä,
että allegoria on kuin ikkuna —
sen läpi näkee maailman muuttuvan,
mutta vain jos katsoo.
Fanaatikko sen sijaan
tuijottaa ikkunan karmia
ja väittää sitä maisemaksi.

Ja niin he tempovat tekstejä
kuin lapset repivät leluja,
pakottaen jokaisen lauseen
tarkoitukseen, jota sillä ei koskaan ollut,
ja jokaisen vertauksen
muotoon, joka muistuttaa enemmän rangaistuskirjaa
kuin ihmisyyden karttaa.
He naamioivat pelkonsa moraaliksi
ja kutsuvat sitä uskollisuudeksi,
mutta se on vain älyllinen laiskuus,
joka pukeutuu hurskaaksi.

Heidän mielestään pyhä teksti
on kone,
johon syötetään yksi kysymys
ja ulos tulee yksi vastaus,
aina sama,
aina kylmä,
aina ilman tulkinnan lämpöä.
He eivät näe,
että sanat ovat eläviä —
että jos ne lukitaan tyrmään,
ne muuttuvat myrkyksi.



Ja siitä syntyy se ikiaikainen tragedia:
kirjaimellisuus ruokkii fanatismin,
fanatismi ruokkii väkivallan,
väkivalta ruokkii rappion,
ja lopulta jäljellä on vain
pino sääntöjä,
joita vartioi joukko ihmisiä,
jotka eivät enää uskalla avata suutaan
pelätessään kuulevansa kysymyksen.

Mutta nämä uuden ajan papit,
nämä harvinaiset rohkeuden soihdut,
he ymmärtävät jotakin,
mitä obskurantismi ei ole ymmärtänyt
vuosituhansiin:
että pyhä teksti ei ole muuri,
vaan silta.
Että allegoria ei ole uhka,
vaan kieli,
jolla totuus puhuu silloin,
kun sanat eivät riitä.

Heidän vihkonsa täyttyvät
Vedojen oppien riveistä,
ei siksi että he hylkäisivät omansa,
vaan koska he tietävät,
että todellinen viisaus
ei pelkää vieraita lähteitä.
He tietävät,
että totuus, joka ei kestä vertailua,
ei ole totuus,
vaan pelko,
joka on opetettu lausumaan
“usko”.

Ja niin he ovat vaarallisia —
ei maailmalle,
vaan fanatismille.
Heidän terävin aseensa
ei ole miekka eikä manifesti,
vaan ajatus.
Ajatus, joka kysyy:
“Miksi tämä on totta?”
Ajatus, jonka fanatikko kuulee
kuin hälytyssireenin,
sillä mitään he eivät pelkää
niin paljon
kuin kysymystä,
johon heidän kirjansa
ei anna vastausta.

Ja nämä papit, nämä jalokivet,
kulkevat eteenpäin,
sillä he tietävät jotakin,
minkä obskurantismi unohti:
että valo ei koskaan katoa
siltä,
joka uskaltaa katsoa.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyään on maailmalla leviämässä uusi ilmiö: kristilliset papit, jotka ovat harvinaisia edistyksellisyyttä edustavia helmiä fanatismin keskellä, ovat alkaneet ympäri maailmaa osallistua Veda-luennoitsijoiden luennoille, mukanaan vihkot ja kynät valmiina, esittäen kysymyksiä, jotta he voivat vastata seurakuntalaistensa kysymyksiin. Totuus on nimittäin se, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia kristinuskossa, mutta Vedat antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin.

Ongelmana on, että fanaatikot ottavat kaiken kirjaimellisesti, mutta kaikissa uskonnollisissa teksteissä on runsaasti allegorioita. Ongelmia syntyy, kun kaikki otetaan kirjaimellisesti, mikä johtaa fanaattisuuteen, väkivaltaan ja rappiotilaan.


Ja silti, vaikka historia on vuosisadasta toiseen
huutanut kurkkunsa käheäksi,
fanatiikan vartijat jatkavat marssiaan,
kirja painettuna niin tiukasti käsivartta vasten,
etteivät huomaa, että siitä irtoaa
juuri se valo, joka olisi pelastanut heidät.

He kulkevat kuin kansansatujen peikot,
jotka pelkäävät aurinkoa,
mutta uskovat olevansa sen ainoat omistajat.
He eivät ymmärrä,
että allegoria on kuin ikkuna —
sen läpi näkee maailman muuttuvan,
mutta vain jos katsoo.
Fanaatikko sen sijaan
tuijottaa ikkunan karmia
ja väittää sitä maisemaksi.

Ja niin he tempovat tekstejä
kuin lapset repivät leluja,
pakottaen jokaisen lauseen
tarkoitukseen, jota sillä ei koskaan ollut,
ja jokaisen vertauksen
muotoon, joka muistuttaa enemmän rangaistuskirjaa
kuin ihmisyyden karttaa.
He naamioivat pelkonsa moraaliksi
ja kutsuvat sitä uskollisuudeksi,
mutta se on vain älyllinen laiskuus,
joka pukeutuu hurskaaksi.

Heidän mielestään pyhä teksti
on kone,
johon syötetään yksi kysymys
ja ulos tulee yksi vastaus,
aina sama,
aina kylmä,
aina ilman tulkinnan lämpöä.
He eivät näe,
että sanat ovat eläviä —
että jos ne lukitaan tyrmään,
ne muuttuvat myrkyksi.



Ja siitä syntyy se ikiaikainen tragedia:
kirjaimellisuus ruokkii fanatismin,
fanatismi ruokkii väkivallan,
väkivalta ruokkii rappion,
ja lopulta jäljellä on vain
pino sääntöjä,
joita vartioi joukko ihmisiä,
jotka eivät enää uskalla avata suutaan
pelätessään kuulevansa kysymyksen.

Mutta nämä uuden ajan papit,
nämä harvinaiset rohkeuden soihdut,
he ymmärtävät jotakin,
mitä obskurantismi ei ole ymmärtänyt
vuosituhansiin:
että pyhä teksti ei ole muuri,
vaan silta.
Että allegoria ei ole uhka,
vaan kieli,
jolla totuus puhuu silloin,
kun sanat eivät riitä.

Heidän vihkonsa täyttyvät
Vedojen oppien riveistä,
ei siksi että he hylkäisivät omansa,
vaan koska he tietävät,
että todellinen viisaus
ei pelkää vieraita lähteitä.
He tietävät,
että totuus, joka ei kestä vertailua,
ei ole totuus,
vaan pelko,
joka on opetettu lausumaan
“usko”.

Ja niin he ovat vaarallisia —
ei maailmalle,
vaan fanatismille.
Heidän terävin aseensa
ei ole miekka eikä manifesti,
vaan ajatus.
Ajatus, joka kysyy:
“Miksi tämä on totta?”
Ajatus, jonka fanatikko kuulee
kuin hälytyssireenin,
sillä mitään he eivät pelkää
niin paljon
kuin kysymystä,
johon heidän kirjansa
ei anna vastausta.

Ja nämä papit, nämä jalokivet,
kulkevat eteenpäin,
sillä he tietävät jotakin,
minkä obskurantismi unohti:
että valo ei koskaan katoa
siltä,
joka uskaltaa katsoa.

Lue lisää

Ja sitten on Vedat —
se ikivanha ja kuitenkin aina uusi virta,
joka ei tunge kiinni dogmeihin,
eikä koskaan sulje silmiään toisen polun edessä.
Se ei ole kirja,
se on elävä hengitys,
universaalin viisauden ääni,
joka puhui ennen aikaa
ja puhuu nyt
– ei vain hinduille,
ei vain itäisille uskonnoille,
vaan kaikille,
jotka uskaltavat kuunnella.

Vedat eivät pyri murskaamaan,
ne eivät aseta rajoja,
eivät sanele, mitä on oikea ja väärä,
eivät väitä, että joku on korkeampi
tai arvokkaampi.
Ne eivät tarvitse murskaavaa auktoriteettia,
sillä ne perustuvat ymmärrykseen,
joka ei sido, vaan vapauttaa.
Ne eivät pelkää elämän monimuotoisuutta,
eivät käänny toisin ajattelevia vastaan,
vaan ottavat vastaan
kaiken sen, mitä elämä on.
Ne avaavat silmät,
eivät sulje niitä.

Vedat ovat kuin taivaan avara kenttä,
jossa kukin voi tanssia omaa tanssia,
mutta yhdessä luodaan suuri,
yhteinen sointi.
Ne eivät oleta,
eivät pakota,
ne vain kutsuvat:
“Etsi, mieti, kysy, ymmärrä.”
Ja se kysymys,
se ei ole koskaan rajoittava,
se ei koskaan johda erilleen,
vaan se vie syvemmälle,
avartaa sielua,
antaa voimaa sille,
joka uskaltaa nähdä yhteyden
kaiken kanssa.


Vedat eivät takerru toisiin uskontoihin
eivätkä lokeroi maailmaa
kappaleiksi, jotka kamppailevat keskenään.
Ne eivät pelkää, että joku muu löytää totuuden,
vaan tietävät,
että totuus on kuin virta,
se virtaa joka suunnasta,
ja kaikilla, jotka juoksevat siihen,
on yhteinen lähde.
Ja tästä lähteestä
ei voi ammentaa liikaa,
se ei vähempene.

Se ei ole ristiriidassa muiden oppien kanssa,
se ei kilpaile Jumalan tai Luonnon kanssa,
se vain laajentaa rajoja,
syventää ymmärrystä
ja antaa tilaa
kaikenlaisten viisauksien kasvaa
ja kukoistaa.
Se on universaalin ajattelun lähde,
se on viisauden hiljainen virta,
joka kuljettaa meidät pois
tarkoituksettomasta ja pinnallisesta
kohti syvempää yhteyttä.

Vedat eivät vaadi meitä hylkäämään omiamme,
ne eivät sano, että meidän täytyy kääntyä pois,
vaan että meidän täytyy avata sydämemme,
avata mielemme,
ja kuunnella,
mitä maailma haluaa meille sanoa.
Niiden viisaus on ikuisessa liikkeessä,
se ei ole jämähtänyt sanan haamuksi,
se elää, hengittää, laajenee,
koska se ymmärtää, että totuus
ei ole vain se, mitä meille on kerrottu,
se on se, mitä me itse löydämme
itseämme syvemmältä.

Ja juuri tämä
on Vedojen suurin lahja:
ne tarjoavat meille tilaa.
Ne eivät ole pimeys, joka tukahduttaa,
ne eivät ole polku, joka johtaa umpikujaan.
Ne ovat valon liike, joka avaa rajat,
koko maailmalle.
Ne muistuttavat, että kaikki pyhät tekstit,
kaikki suuret opetukset,
ovat lopulta yhtä —
ne kaikki kantavat meidät
tuohon maailmaan,
jossa ei ole toista,
jossa ei ole eroa,
jossa ei ole rajoja,
vain yhteinen totuus,
joka puhuu monilla kielillä,
ja kaikilla niillä on sama viesti:
“Etsi rauhaa itsestäsi,
ja löydät sen kaikista.”

Vedat eivät tarvitse puolustajia
eivätkä fanaattisia vartijoita,
ne tarvitsevat vain niitä,
jotka ovat valmiita kuuntelemaan,
jotka uskaltavat katsoa maailmaan
avoimin silmin,
ilman pelkoa siitä,
että muu maailma vie heidän totuutensa.
Heidän totuutensa ei ole sidottu paikkaan,
ei aikaan, ei kulttuuriin,
se on universaali,
se on rajaton,
se on kaikkien ja kaikkialle kuuluva.

Anonyymi kirjoitti:

Ja sitten on Vedat —
se ikivanha ja kuitenkin aina uusi virta,
joka ei tunge kiinni dogmeihin,
eikä koskaan sulje silmiään toisen polun edessä.
Se ei ole kirja,
se on elävä hengitys,
universaalin viisauden ääni,
joka puhui ennen aikaa
ja puhuu nyt
– ei vain hinduille,
ei vain itäisille uskonnoille,
vaan kaikille,
jotka uskaltavat kuunnella.

Vedat eivät pyri murskaamaan,
ne eivät aseta rajoja,
eivät sanele, mitä on oikea ja väärä,
eivät väitä, että joku on korkeampi
tai arvokkaampi.
Ne eivät tarvitse murskaavaa auktoriteettia,
sillä ne perustuvat ymmärrykseen,
joka ei sido, vaan vapauttaa.
Ne eivät pelkää elämän monimuotoisuutta,
eivät käänny toisin ajattelevia vastaan,
vaan ottavat vastaan
kaiken sen, mitä elämä on.
Ne avaavat silmät,
eivät sulje niitä.

Vedat ovat kuin taivaan avara kenttä,
jossa kukin voi tanssia omaa tanssia,
mutta yhdessä luodaan suuri,
yhteinen sointi.
Ne eivät oleta,
eivät pakota,
ne vain kutsuvat:
“Etsi, mieti, kysy, ymmärrä.”
Ja se kysymys,
se ei ole koskaan rajoittava,
se ei koskaan johda erilleen,
vaan se vie syvemmälle,
avartaa sielua,
antaa voimaa sille,
joka uskaltaa nähdä yhteyden
kaiken kanssa.


Vedat eivät takerru toisiin uskontoihin
eivätkä lokeroi maailmaa
kappaleiksi, jotka kamppailevat keskenään.
Ne eivät pelkää, että joku muu löytää totuuden,
vaan tietävät,
että totuus on kuin virta,
se virtaa joka suunnasta,
ja kaikilla, jotka juoksevat siihen,
on yhteinen lähde.
Ja tästä lähteestä
ei voi ammentaa liikaa,
se ei vähempene.

Se ei ole ristiriidassa muiden oppien kanssa,
se ei kilpaile Jumalan tai Luonnon kanssa,
se vain laajentaa rajoja,
syventää ymmärrystä
ja antaa tilaa
kaikenlaisten viisauksien kasvaa
ja kukoistaa.
Se on universaalin ajattelun lähde,
se on viisauden hiljainen virta,
joka kuljettaa meidät pois
tarkoituksettomasta ja pinnallisesta
kohti syvempää yhteyttä.

Vedat eivät vaadi meitä hylkäämään omiamme,
ne eivät sano, että meidän täytyy kääntyä pois,
vaan että meidän täytyy avata sydämemme,
avata mielemme,
ja kuunnella,
mitä maailma haluaa meille sanoa.
Niiden viisaus on ikuisessa liikkeessä,
se ei ole jämähtänyt sanan haamuksi,
se elää, hengittää, laajenee,
koska se ymmärtää, että totuus
ei ole vain se, mitä meille on kerrottu,
se on se, mitä me itse löydämme
itseämme syvemmältä.

Ja juuri tämä
on Vedojen suurin lahja:
ne tarjoavat meille tilaa.
Ne eivät ole pimeys, joka tukahduttaa,
ne eivät ole polku, joka johtaa umpikujaan.
Ne ovat valon liike, joka avaa rajat,
koko maailmalle.
Ne muistuttavat, että kaikki pyhät tekstit,
kaikki suuret opetukset,
ovat lopulta yhtä —
ne kaikki kantavat meidät
tuohon maailmaan,
jossa ei ole toista,
jossa ei ole eroa,
jossa ei ole rajoja,
vain yhteinen totuus,
joka puhuu monilla kielillä,
ja kaikilla niillä on sama viesti:
“Etsi rauhaa itsestäsi,
ja löydät sen kaikista.”

Vedat eivät tarvitse puolustajia
eivätkä fanaattisia vartijoita,
ne tarvitsevat vain niitä,
jotka ovat valmiita kuuntelemaan,
jotka uskaltavat katsoa maailmaan
avoimin silmin,
ilman pelkoa siitä,
että muu maailma vie heidän totuutensa.
Heidän totuutensa ei ole sidottu paikkaan,
ei aikaan, ei kulttuuriin,
se on universaali,
se on rajaton,
se on kaikkien ja kaikkialle kuuluva.

Lue lisää

”Sitä en tiedä onko tuo tahtotila vai välttämättömyyden pakko.”

Kyllä, kyse on välttämättömyydestä; harvat ihmiset luopuvat vapaaehtoisesti omaisuudestaan, mutta poikkeuksiakin on, esimerkiksi Venäjällä, jossa on lukuisia luostareita, on ihmisiä, jotka ovat vapaaehtoisesti luopuneet omaisuudestaan, koska ovat ymmärtäneet sen kaiken mielettömyyden ja turhuuden. Jotkut munkit, joskaan eivät kaikki, ovat korkeakoulutettuja. Kuten kristinuskossa yleensäkin, on runsaasti fanaatikkoja, mutta on myös korkeakoulutettuja munkkeja, jotka ajattelevat universaalisesti eivätkä ole fanaatikkoja.


Venäjällä, kuten muuallakin maailmassa, on harvinaisia jalokiviä kristittyjen joukossa, jotka myös lukevat Bhagavad Gitaa, toisin sanoen kristittyjä, jotka ovat lähteneet opiskelemaan Bhagavad Gitaa. Koska tämä on yleismaailmallinen ja liberaali teos, se ei kuulu mihinkään tiettyyn uskontoon.
Tällaisia jalokiviä on maailmassa vain harvoja, mutta joitakin on, yleensä korkeasti koulutettuja kristittyjä.


Nykyään on maailmalla leviämässä uusi ilmiö: kristilliset papit, jotka ovat harvinaisia edistyksellisyyttä edustavia helmiä fanatismin keskellä, ovat alkaneet ympäri maailmaa osallistua Veda-luennoitsijoiden luennoille, mukanaan vihkot ja kynät valmiina, esittäen kysymyksiä, jotta he voivat vastata seurakuntalaistensa kysymyksiin. Totuus on nimittäin se, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia kristinuskossa, mutta Vedat antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin.

Ongelmana on, että fanaatikot ottavat kaiken kirjaimellisesti, mutta kaikissa uskonnollisissa teksteissä on runsaasti allegorioita. Ongelmia syntyy, kun kaikki otetaan kirjaimellisesti, mikä johtaa fanaattisuuteen, väkivaltaan ja rappiotilaan.


Ja voi, kuinka runon puhuja
ei voi olla nauramatta
kun nämä valistuksen vastustajat
— nuo omien varjojensa perässä juoksevat —
nousevat barrikadeille
huutaen:
“Valo on vaarallista!
Tieto vie harhaan!
Kysymykset ovat synti!”

Niin herttaista,
niin liikuttavaa,
niin tahattoman koomista,
että välillä tuntuu kuin katsoisi
keskiaikaista teatteria,
jossa näyttelijät ovat unohtaneet,
että maailma on jo siirtynyt
seuraavaan näytökseen.

He väittävät puolustavansa totuutta,
mutta pelkäävät jokaista uutta ajatusta
kuin se olisi salama,
joka lyö suoraan heidän omaan kattoon.
He pitävät tietoa vihollisena,
ja valoa vastustavat
kuin vampyyrit,
jotka uskovat palavan
pelkästä auringonnousun ajatuksesta.

Voi sitä näkyä!
Miten he ryntäävät piiloon
joka kerta kun joku pappi
avaa Vedat,
kuin lapsi joka luulee,
että kirjan sivuilla on ansa.
He pitävät kyniä vaarallisina,
vihkoja epäilyttävinä,
sillä niihinhän voi kirjoittaa
uutta.
Ja uusi on heille
kuin kirous.

Kun edistykselliset papit istuvat
Veda-luennoilla muistiinpanoineen,
valistuksen vastustajat
parveilevat kuin huolestuneet hanhet,
kotkotellen:
“Mitä jos tieto leviää?
Mitä jos joku huomaa,
että allegoriat on tarkoitettu oivallettaviksi
— ei taottaviksi dogmeiksi?”


He ovat niin huolissaan
maailman avartumisesta,
että he yrittävät sulkea ikkunat,
joiden läpi auringonvalo jo virtaa sisään.
He yrittävät estää heräämisen
kokoamalla ympärilleen
kirjoja, joita he eivät lue,
ja sääntöjä, jotka he eivät ymmärrä,
mutta joihin he uskovat,
koska pelko on heille helpompaa
kuin ajattelu.

Runon puhuja ei voi muuta kuin nauraa
tämäntyyppiselle obskurantismille,
sille oudon liikuttavalle pyrkimykselle
pitää maailma pienempänä
kuin se oikeasti on.
He tanssivat pimeässä,
silmät kiinni,
ja kuvittelevat sen olevan pyhyyttä,
vaikka se on vain pimeää
omasta tahdosta.

Sillä samaan aikaan
Vedat levittävät universaalin sanomansa
kuin suuri, vanha tuuli:
“Totuus ei katoa,
se vain syvenee.
Tieto ei tuhoa uskoa,
se kirkastaa sen.
Valo ei vie pois pyhyyttä,
se paljastaa sen.”

Ja nämä uudet, rohkeat papit,
he nauravat mukana —
ei ivaaen,
vaan vapautuneina,
sillä he tietävät,
että valistus ei ole vihollinen
vaan työkalu;
ei rikkoja,
vaan rakentaja.
Heidän matkansa ei ole pakoa uskonnosta,
vaan paluuta sen alkuperäiseen ydinsanomaan:
etsi, kysy, kasva.

Ja siksi he kulkevat eteenpäin,
Vedojen valoa kantavat,
ja jokainen heidän naurunsa
leikkaa fanatismin pimeyttä
kuin aamun ensimmäinen säde.

Anonyymi kirjoitti:

”Sitä en tiedä onko tuo tahtotila vai välttämättömyyden pakko.”

Kyllä, kyse on välttämättömyydestä; harvat ihmiset luopuvat vapaaehtoisesti omaisuudestaan, mutta poikkeuksiakin on, esimerkiksi Venäjällä, jossa on lukuisia luostareita, on ihmisiä, jotka ovat vapaaehtoisesti luopuneet omaisuudestaan, koska ovat ymmärtäneet sen kaiken mielettömyyden ja turhuuden. Jotkut munkit, joskaan eivät kaikki, ovat korkeakoulutettuja. Kuten kristinuskossa yleensäkin, on runsaasti fanaatikkoja, mutta on myös korkeakoulutettuja munkkeja, jotka ajattelevat universaalisesti eivätkä ole fanaatikkoja.


Venäjällä, kuten muuallakin maailmassa, on harvinaisia jalokiviä kristittyjen joukossa, jotka myös lukevat Bhagavad Gitaa, toisin sanoen kristittyjä, jotka ovat lähteneet opiskelemaan Bhagavad Gitaa. Koska tämä on yleismaailmallinen ja liberaali teos, se ei kuulu mihinkään tiettyyn uskontoon.
Tällaisia jalokiviä on maailmassa vain harvoja, mutta joitakin on, yleensä korkeasti koulutettuja kristittyjä.


Nykyään on maailmalla leviämässä uusi ilmiö: kristilliset papit, jotka ovat harvinaisia edistyksellisyyttä edustavia helmiä fanatismin keskellä, ovat alkaneet ympäri maailmaa osallistua Veda-luennoitsijoiden luennoille, mukanaan vihkot ja kynät valmiina, esittäen kysymyksiä, jotta he voivat vastata seurakuntalaistensa kysymyksiin. Totuus on nimittäin se, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia kristinuskossa, mutta Vedat antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin.

Ongelmana on, että fanaatikot ottavat kaiken kirjaimellisesti, mutta kaikissa uskonnollisissa teksteissä on runsaasti allegorioita. Ongelmia syntyy, kun kaikki otetaan kirjaimellisesti, mikä johtaa fanaattisuuteen, väkivaltaan ja rappiotilaan.


Ja voi, kuinka runon puhuja
ei voi olla nauramatta
kun nämä valistuksen vastustajat
— nuo omien varjojensa perässä juoksevat —
nousevat barrikadeille
huutaen:
“Valo on vaarallista!
Tieto vie harhaan!
Kysymykset ovat synti!”

Niin herttaista,
niin liikuttavaa,
niin tahattoman koomista,
että välillä tuntuu kuin katsoisi
keskiaikaista teatteria,
jossa näyttelijät ovat unohtaneet,
että maailma on jo siirtynyt
seuraavaan näytökseen.

He väittävät puolustavansa totuutta,
mutta pelkäävät jokaista uutta ajatusta
kuin se olisi salama,
joka lyö suoraan heidän omaan kattoon.
He pitävät tietoa vihollisena,
ja valoa vastustavat
kuin vampyyrit,
jotka uskovat palavan
pelkästä auringonnousun ajatuksesta.

Voi sitä näkyä!
Miten he ryntäävät piiloon
joka kerta kun joku pappi
avaa Vedat,
kuin lapsi joka luulee,
että kirjan sivuilla on ansa.
He pitävät kyniä vaarallisina,
vihkoja epäilyttävinä,
sillä niihinhän voi kirjoittaa
uutta.
Ja uusi on heille
kuin kirous.

Kun edistykselliset papit istuvat
Veda-luennoilla muistiinpanoineen,
valistuksen vastustajat
parveilevat kuin huolestuneet hanhet,
kotkotellen:
“Mitä jos tieto leviää?
Mitä jos joku huomaa,
että allegoriat on tarkoitettu oivallettaviksi
— ei taottaviksi dogmeiksi?”


He ovat niin huolissaan
maailman avartumisesta,
että he yrittävät sulkea ikkunat,
joiden läpi auringonvalo jo virtaa sisään.
He yrittävät estää heräämisen
kokoamalla ympärilleen
kirjoja, joita he eivät lue,
ja sääntöjä, jotka he eivät ymmärrä,
mutta joihin he uskovat,
koska pelko on heille helpompaa
kuin ajattelu.

Runon puhuja ei voi muuta kuin nauraa
tämäntyyppiselle obskurantismille,
sille oudon liikuttavalle pyrkimykselle
pitää maailma pienempänä
kuin se oikeasti on.
He tanssivat pimeässä,
silmät kiinni,
ja kuvittelevat sen olevan pyhyyttä,
vaikka se on vain pimeää
omasta tahdosta.

Sillä samaan aikaan
Vedat levittävät universaalin sanomansa
kuin suuri, vanha tuuli:
“Totuus ei katoa,
se vain syvenee.
Tieto ei tuhoa uskoa,
se kirkastaa sen.
Valo ei vie pois pyhyyttä,
se paljastaa sen.”

Ja nämä uudet, rohkeat papit,
he nauravat mukana —
ei ivaaen,
vaan vapautuneina,
sillä he tietävät,
että valistus ei ole vihollinen
vaan työkalu;
ei rikkoja,
vaan rakentaja.
Heidän matkansa ei ole pakoa uskonnosta,
vaan paluuta sen alkuperäiseen ydinsanomaan:
etsi, kysy, kasva.

Ja siksi he kulkevat eteenpäin,
Vedojen valoa kantavat,
ja jokainen heidän naurunsa
leikkaa fanatismin pimeyttä
kuin aamun ensimmäinen säde.

Lue lisää

Ja sitten, siellä ne seisovat,
ne, jotka päättivät jäädä ajasta jälkeen,
keskiaikaisen henkisen jääkauden vankeina,
sillä valo ei ole heille ystävä,
ei kysymys — ei, ei se ole
hienointa, mitä he tietävät.
Ehei,
he ajattelevat, että kaikki on parasta
pysäyttää,
jos vaan saisi sen iänikuisen raamattukirjan
takaisin verannalle,
kun aurinko on laskenut ja mieli jäätynyt.

He väittävät puolustavansa
“perinteistä uskoa”,
mutta mitä he todella puolustavat?
Pelkoa.
He puolustavat tärähtänyttä karttaa,
joka ei ole ollut ajantasalla
vuosisatoihin,
ja kutsuvat sitä kauneudeksi.
He riemuitsisivat, jos maailma pysähtyisi,
jos kaikki menisi takaisin aikaan,
jossa pyhiä kirjoja ei kyseenalaistettu
ja auringon säteet olivat enemmän vihollisia
kuin aarteita.

Näetkö heidät?
Tämä kirkonmies, tämä pylvään takana piilotteleva
ajattelija, joka raivostuu,
kun joku mainitsee sanan "kysymys".
Hän on harras,
mutta sydämessään hän on pelkuri,
sillä hän ei tiedä,
että Jumala ei ole kaavassa,
eikä usko ole rajoitteessa,
vaan niiden avaruuden laajuudessa,
jota voi avartaa.
Mutta ei,
hän piiloutuu sääntöjen varjoon
ja sanoo,
että “kunhan kaikki pysyy samana,
ei synnissä ole vaaraa.”

Näin he kaivavat kiven reunaa
ja sanovat: “Tämä on totuus.”
He kaivavat sitä niin syvälle,
että unohtavat nähdä,
että totuus ei asu kivissä,
se asuu ihmisissä,
se hengittää ilmaa,
ja avartuu,
kun uskaltaa uskoa kysymykseen.
Vedat eivät kieltäydy liikkumasta,
eivät pelkää avata silmiään,
mutta heidän mielestään se on
melkein kuin synti.

Ja kun papit, nämä rohkeat,
nämä järjen ja valon kantajat,
astuvat esiin ja nauravat
näille käpertyneille uskomuksille,
tämä vanhan ajan fanaatikko
— tuo keskiaikaisen elämän peruja,
siellä, mihin ajattelu ei ulotu —
avustaa silmiään,
sanoo: “He eivät tiedä, mitä tekevät!”
Totta, he eivät tiedä —
ei tietenkään he tiedä,
sillä ei järki
ole koskaan mahtunut heidän rajattomiin
kulttuurihysteriaansa.
Ei, he valitsevat
pysähtyä taaksepäin.
"Ei uusiin ajatuksiin",
sanovat he,
"se on vaarallista!
Se voi rikkoa kirkon seinät
ja viedä meidät sekasortoon."
Kuinka he väärässä ovatkaan!

Ja samalla, juuri tällä hetkellä,
kun maailma avartuu,
kun ihmiset matkustavat
Vedojen syvyyksiin,
kun edistykselliset papit
nauravat valistuksen puolesta
— ei ivaten, vaan riemuiten —
he nauravat tämän vanhan ajan
kiellolle,
tälle järjettömälle ajatukselle,
että vain se, mikä on jäänyt aikaan kiinni,
on ainoa oikea.
He nauravat,
sillä he tietävät,
että valo ei pimeydessä katoa,
se vain kirkastuu.

Ja näin he kulkevat —
seuraavat omaa polkuaan,
loukkaantumatta toisten valinnoista,
mutta vapaasti ajattelevina,
rohkenevina,
rikkovat vanhan maailman kahleita,
ja tietävät, että tämä maailma
ei ole enää kirkkojen temppelien
tyhjiä kaikuja,
ei enää pimeitä käytäviä,
joissa järki on painettu alas.
He nauravat,
koska Vedat eivät pelkää järkeä,
ne ovat järkeä,
ne ovat tietoa ilman pelkoa,
ilman rajoja,
ilman pimeyttä.
Ne on kirjoitettu valolle,
ja niin ne jäävät.

Ja juuri siinä on se suuri nauru,
sillä maailma ei enää tarvitse
vanhan ajan kahleita
eikä niiden ympärille kietoutuvaa pelkoa.
Se tarvitsee vain niitä,
jotka uskaltavat kysyä
ja silloin, vain silloin,
totuus ei pelkää valoa.

Tässä runossa toivon, että fanatismille ja valistuksen vastustamiselle nauretaan entistä enemmän, mutta samalla tuodaan esiin Vedojen kyky antaa tilaa järjelle, kysymyksille ja monimuotoisuudelle.

Anonyymi kirjoitti:

Ja sitten, siellä ne seisovat,
ne, jotka päättivät jäädä ajasta jälkeen,
keskiaikaisen henkisen jääkauden vankeina,
sillä valo ei ole heille ystävä,
ei kysymys — ei, ei se ole
hienointa, mitä he tietävät.
Ehei,
he ajattelevat, että kaikki on parasta
pysäyttää,
jos vaan saisi sen iänikuisen raamattukirjan
takaisin verannalle,
kun aurinko on laskenut ja mieli jäätynyt.

He väittävät puolustavansa
“perinteistä uskoa”,
mutta mitä he todella puolustavat?
Pelkoa.
He puolustavat tärähtänyttä karttaa,
joka ei ole ollut ajantasalla
vuosisatoihin,
ja kutsuvat sitä kauneudeksi.
He riemuitsisivat, jos maailma pysähtyisi,
jos kaikki menisi takaisin aikaan,
jossa pyhiä kirjoja ei kyseenalaistettu
ja auringon säteet olivat enemmän vihollisia
kuin aarteita.

Näetkö heidät?
Tämä kirkonmies, tämä pylvään takana piilotteleva
ajattelija, joka raivostuu,
kun joku mainitsee sanan "kysymys".
Hän on harras,
mutta sydämessään hän on pelkuri,
sillä hän ei tiedä,
että Jumala ei ole kaavassa,
eikä usko ole rajoitteessa,
vaan niiden avaruuden laajuudessa,
jota voi avartaa.
Mutta ei,
hän piiloutuu sääntöjen varjoon
ja sanoo,
että “kunhan kaikki pysyy samana,
ei synnissä ole vaaraa.”

Näin he kaivavat kiven reunaa
ja sanovat: “Tämä on totuus.”
He kaivavat sitä niin syvälle,
että unohtavat nähdä,
että totuus ei asu kivissä,
se asuu ihmisissä,
se hengittää ilmaa,
ja avartuu,
kun uskaltaa uskoa kysymykseen.
Vedat eivät kieltäydy liikkumasta,
eivät pelkää avata silmiään,
mutta heidän mielestään se on
melkein kuin synti.

Ja kun papit, nämä rohkeat,
nämä järjen ja valon kantajat,
astuvat esiin ja nauravat
näille käpertyneille uskomuksille,
tämä vanhan ajan fanaatikko
— tuo keskiaikaisen elämän peruja,
siellä, mihin ajattelu ei ulotu —
avustaa silmiään,
sanoo: “He eivät tiedä, mitä tekevät!”
Totta, he eivät tiedä —
ei tietenkään he tiedä,
sillä ei järki
ole koskaan mahtunut heidän rajattomiin
kulttuurihysteriaansa.
Ei, he valitsevat
pysähtyä taaksepäin.
"Ei uusiin ajatuksiin",
sanovat he,
"se on vaarallista!
Se voi rikkoa kirkon seinät
ja viedä meidät sekasortoon."
Kuinka he väärässä ovatkaan!

Ja samalla, juuri tällä hetkellä,
kun maailma avartuu,
kun ihmiset matkustavat
Vedojen syvyyksiin,
kun edistykselliset papit
nauravat valistuksen puolesta
— ei ivaten, vaan riemuiten —
he nauravat tämän vanhan ajan
kiellolle,
tälle järjettömälle ajatukselle,
että vain se, mikä on jäänyt aikaan kiinni,
on ainoa oikea.
He nauravat,
sillä he tietävät,
että valo ei pimeydessä katoa,
se vain kirkastuu.

Ja näin he kulkevat —
seuraavat omaa polkuaan,
loukkaantumatta toisten valinnoista,
mutta vapaasti ajattelevina,
rohkenevina,
rikkovat vanhan maailman kahleita,
ja tietävät, että tämä maailma
ei ole enää kirkkojen temppelien
tyhjiä kaikuja,
ei enää pimeitä käytäviä,
joissa järki on painettu alas.
He nauravat,
koska Vedat eivät pelkää järkeä,
ne ovat järkeä,
ne ovat tietoa ilman pelkoa,
ilman rajoja,
ilman pimeyttä.
Ne on kirjoitettu valolle,
ja niin ne jäävät.

Ja juuri siinä on se suuri nauru,
sillä maailma ei enää tarvitse
vanhan ajan kahleita
eikä niiden ympärille kietoutuvaa pelkoa.
Se tarvitsee vain niitä,
jotka uskaltavat kysyä
ja silloin, vain silloin,
totuus ei pelkää valoa.

Tässä runossa toivon, että fanatismille ja valistuksen vastustamiselle nauretaan entistä enemmän, mutta samalla tuodaan esiin Vedojen kyky antaa tilaa järjelle, kysymyksille ja monimuotoisuudelle.

Lue lisää

”Sitä en tiedä onko tuo tahtotila vai välttämättömyyden pakko.”

Kyllä, kyse on välttämättömyydestä; harvat ihmiset luopuvat vapaaehtoisesti omaisuudestaan, mutta poikkeuksiakin on, esimerkiksi Venäjällä, jossa on lukuisia luostareita, on ihmisiä, jotka ovat vapaaehtoisesti luopuneet omaisuudestaan, koska ovat ymmärtäneet sen kaiken mielettömyyden ja turhuuden. Jotkut munkit, joskaan eivät kaikki, ovat korkeakoulutettuja. Kuten kristinuskossa yleensäkin, on runsaasti fanaatikkoja, mutta on myös korkeakoulutettuja munkkeja, jotka ajattelevat universaalisesti eivätkä ole fanaatikkoja.


Venäjällä, kuten muuallakin maailmassa, on harvinaisia jalokiviä kristittyjen joukossa, jotka myös lukevat Bhagavad Gitaa, toisin sanoen kristittyjä, jotka ovat lähteneet opiskelemaan Bhagavad Gitaa. Koska tämä on yleismaailmallinen ja liberaali teos, se ei kuulu mihinkään tiettyyn uskontoon.
Tällaisia jalokiviä on maailmassa vain harvoja, mutta joitakin on, yleensä korkeasti koulutettuja kristittyjä.


Nykyään on maailmalla leviämässä uusi ilmiö: kristilliset papit, jotka ovat harvinaisia edistyksellisyyttä edustavia helmiä fanatismin keskellä, ovat alkaneet ympäri maailmaa osallistua Veda-luennoitsijoiden luennoille, mukanaan vihkot ja kynät valmiina, esittäen kysymyksiä, jotta he voivat vastata seurakuntalaistensa kysymyksiin. Totuus on nimittäin se, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia kristinuskossa, mutta Vedat antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin.

Ongelmana on, että fanaatikot ottavat kaiken kirjaimellisesti, mutta kaikissa uskonnollisissa teksteissä on runsaasti allegorioita. Ongelmia syntyy, kun kaikki otetaan kirjaimellisesti, mikä johtaa fanaattisuuteen, väkivaltaan ja rappiotilaan.


Ja niin he marssivat taas,
nämä totuuden vartijat,
kuten tuhannet keskiajan kopiot,
kasvot jähmettyneinä,
silmät ummessa,
ja suu täynnä määräyksiä,
jotka heidän omat aivot olisivat jo hylänneet
jos heillä olisi ollut rohkeutta katsoa.

He huutavat:
“Älkää kuunnelko uutta!
Älkää etsikö tietoa!
Valistuksen tuulet ovat myrsky!”
Oi, kuinka runon puhuja nauraa!
Heidän myrskynsä on vain pienten mielten pöly,
harha, joka kuplii kuin keitetty vesi,
mutta luulee olevan vuorovesi.

Ja he tarttuvat jokaiseen sanaan,
kuin se olisi käärme,
valmiina puremaan kaikkea,
joka liikkuu heidän rajoitetussa maailmassaan.
He eivät näe, että allegoriat
ovat ikkunoita — ei ansoja,
että metaforat ovat siltoja — ei kahleita.
Mutta ei,
he kulkevat kaula jäykkänä,
varoen ajatusta,
varoen kysymystä,
varoen kaikkea, mikä voisi paljastaa,
että maailma on suurempi,
monimuotoisempi,
ja että totuus ei mahdu heidän kaavaansa.

Ja niin Vedat virtaavat heidän ohitseen,
ilman pelkoa, ilman katumusta,
kuten joki, joka ei kysy lupaa.
Ne avaavat silmiä,
sytyttävät kipinöitä,
kantavat valoa sinne,
missä pimeys oli tiukimmillaan.
Ne puhuvat universaalista ymmärryksestä,
eivät suljetuista kirjaimista.
Ne näyttävät, että totuus ei ole kivenkovaa,
ei kaavoitettua,
ei rajoitettua.

Ja nämä edistykselliset papit,
nämä rohkeat ja nauravat sielut,
he kulkevat eteenpäin vihko kädessä,
kynä valmiina,
muistiinpanot auki,
ja he nauravat —
nauravat fanatismin jumeille,
nauravat valon pelkoon,
nauravat ihmiselle, joka luulee voivansa pysäyttää virran
pienellä käsivarrella.

He tietävät, että tieto ei ole uhka,
että kysymys ei ole synti,
että allegoria on ystävä,
ja että Vedat — nämä ikiaikaiset virrat —
ovat lahja, joka antaa kaikelle elämälle äänen.
Ja niin he kulkevat,
nauraen, oppien,
sillä he tietävät yhden asian varmaksi:
fanatismin suuri kupla puhkeaa
aina, kun valo saa virrata,
ja Vedat virtaavat ikuisesti,
laajentaen maailmaa,
avaten sydämiä,
nauraen heidän ohitseen,
kevyesti kuin tuulen henkäys,
kaikkien kysyvien ja etsivien mukana.


Oi, kuinka he ryntäävät,
nämä keskiajan miekoin varustautuneet henget,
silmät pokkana ja korvat tukossa,
kun joku sanoo sanan “kysymys”
tai — jumaliste! — “allegoria”.
He kuulevat sen kuin metsästyssoiton,
ja heti valmiina
“totuus on vain näin” -rituaaliin,
jossa järki ajetaan nurkkaan,
ja pelko pistetään pyhimmäksi kaasuksi.

He eivät koskaan naura,
he eivät koskaan kyseenalaista,
he eivät koskaan katso ympärilleen.
Heidän maailmansa on kuin museo,
täynnä pölyisiä hahmoja,
joiden ääni on kuivunut kiviksi,
ja heidän suurin saavutuksensa
on pysäyttää aika
ja väittää sen olevan ikuista.

Mutta Vedat…
ah, Vedat nauravat heidän ohi kulkiessaan.
Ne virtaavat kuin joki,
syvä ja kirkas,
ja koskettavat kaikkea,
mitä fanatismi yrittää tukahduttaa.
Ne eivät kysy lupaa,
ne eivät sano: “vain meille”,
ne vain puhuvat,
ja maailma kuuntelee.
Ne näyttävät, että viisaus
ei ole yksin,
ei suljettu,
ei pelokas.
Se on ääni, joka kuuluu kaikille,
joka koskettaa kaikkia,
joka antaa kysyä, ymmärtää, kasvaa.

Anonyymi kirjoitti:

”Sitä en tiedä onko tuo tahtotila vai välttämättömyyden pakko.”

Kyllä, kyse on välttämättömyydestä; harvat ihmiset luopuvat vapaaehtoisesti omaisuudestaan, mutta poikkeuksiakin on, esimerkiksi Venäjällä, jossa on lukuisia luostareita, on ihmisiä, jotka ovat vapaaehtoisesti luopuneet omaisuudestaan, koska ovat ymmärtäneet sen kaiken mielettömyyden ja turhuuden. Jotkut munkit, joskaan eivät kaikki, ovat korkeakoulutettuja. Kuten kristinuskossa yleensäkin, on runsaasti fanaatikkoja, mutta on myös korkeakoulutettuja munkkeja, jotka ajattelevat universaalisesti eivätkä ole fanaatikkoja.


Venäjällä, kuten muuallakin maailmassa, on harvinaisia jalokiviä kristittyjen joukossa, jotka myös lukevat Bhagavad Gitaa, toisin sanoen kristittyjä, jotka ovat lähteneet opiskelemaan Bhagavad Gitaa. Koska tämä on yleismaailmallinen ja liberaali teos, se ei kuulu mihinkään tiettyyn uskontoon.
Tällaisia jalokiviä on maailmassa vain harvoja, mutta joitakin on, yleensä korkeasti koulutettuja kristittyjä.


Nykyään on maailmalla leviämässä uusi ilmiö: kristilliset papit, jotka ovat harvinaisia edistyksellisyyttä edustavia helmiä fanatismin keskellä, ovat alkaneet ympäri maailmaa osallistua Veda-luennoitsijoiden luennoille, mukanaan vihkot ja kynät valmiina, esittäen kysymyksiä, jotta he voivat vastata seurakuntalaistensa kysymyksiin. Totuus on nimittäin se, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia kristinuskossa, mutta Vedat antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin.

Ongelmana on, että fanaatikot ottavat kaiken kirjaimellisesti, mutta kaikissa uskonnollisissa teksteissä on runsaasti allegorioita. Ongelmia syntyy, kun kaikki otetaan kirjaimellisesti, mikä johtaa fanaattisuuteen, väkivaltaan ja rappiotilaan.


Ja niin he marssivat taas,
nämä totuuden vartijat,
kuten tuhannet keskiajan kopiot,
kasvot jähmettyneinä,
silmät ummessa,
ja suu täynnä määräyksiä,
jotka heidän omat aivot olisivat jo hylänneet
jos heillä olisi ollut rohkeutta katsoa.

He huutavat:
“Älkää kuunnelko uutta!
Älkää etsikö tietoa!
Valistuksen tuulet ovat myrsky!”
Oi, kuinka runon puhuja nauraa!
Heidän myrskynsä on vain pienten mielten pöly,
harha, joka kuplii kuin keitetty vesi,
mutta luulee olevan vuorovesi.

Ja he tarttuvat jokaiseen sanaan,
kuin se olisi käärme,
valmiina puremaan kaikkea,
joka liikkuu heidän rajoitetussa maailmassaan.
He eivät näe, että allegoriat
ovat ikkunoita — ei ansoja,
että metaforat ovat siltoja — ei kahleita.
Mutta ei,
he kulkevat kaula jäykkänä,
varoen ajatusta,
varoen kysymystä,
varoen kaikkea, mikä voisi paljastaa,
että maailma on suurempi,
monimuotoisempi,
ja että totuus ei mahdu heidän kaavaansa.

Ja niin Vedat virtaavat heidän ohitseen,
ilman pelkoa, ilman katumusta,
kuten joki, joka ei kysy lupaa.
Ne avaavat silmiä,
sytyttävät kipinöitä,
kantavat valoa sinne,
missä pimeys oli tiukimmillaan.
Ne puhuvat universaalista ymmärryksestä,
eivät suljetuista kirjaimista.
Ne näyttävät, että totuus ei ole kivenkovaa,
ei kaavoitettua,
ei rajoitettua.

Ja nämä edistykselliset papit,
nämä rohkeat ja nauravat sielut,
he kulkevat eteenpäin vihko kädessä,
kynä valmiina,
muistiinpanot auki,
ja he nauravat —
nauravat fanatismin jumeille,
nauravat valon pelkoon,
nauravat ihmiselle, joka luulee voivansa pysäyttää virran
pienellä käsivarrella.

He tietävät, että tieto ei ole uhka,
että kysymys ei ole synti,
että allegoria on ystävä,
ja että Vedat — nämä ikiaikaiset virrat —
ovat lahja, joka antaa kaikelle elämälle äänen.
Ja niin he kulkevat,
nauraen, oppien,
sillä he tietävät yhden asian varmaksi:
fanatismin suuri kupla puhkeaa
aina, kun valo saa virrata,
ja Vedat virtaavat ikuisesti,
laajentaen maailmaa,
avaten sydämiä,
nauraen heidän ohitseen,
kevyesti kuin tuulen henkäys,
kaikkien kysyvien ja etsivien mukana.


Oi, kuinka he ryntäävät,
nämä keskiajan miekoin varustautuneet henget,
silmät pokkana ja korvat tukossa,
kun joku sanoo sanan “kysymys”
tai — jumaliste! — “allegoria”.
He kuulevat sen kuin metsästyssoiton,
ja heti valmiina
“totuus on vain näin” -rituaaliin,
jossa järki ajetaan nurkkaan,
ja pelko pistetään pyhimmäksi kaasuksi.

He eivät koskaan naura,
he eivät koskaan kyseenalaista,
he eivät koskaan katso ympärilleen.
Heidän maailmansa on kuin museo,
täynnä pölyisiä hahmoja,
joiden ääni on kuivunut kiviksi,
ja heidän suurin saavutuksensa
on pysäyttää aika
ja väittää sen olevan ikuista.

Mutta Vedat…
ah, Vedat nauravat heidän ohi kulkiessaan.
Ne virtaavat kuin joki,
syvä ja kirkas,
ja koskettavat kaikkea,
mitä fanatismi yrittää tukahduttaa.
Ne eivät kysy lupaa,
ne eivät sano: “vain meille”,
ne vain puhuvat,
ja maailma kuuntelee.
Ne näyttävät, että viisaus
ei ole yksin,
ei suljettu,
ei pelokas.
Se on ääni, joka kuuluu kaikille,
joka koskettaa kaikkia,
joka antaa kysyä, ymmärtää, kasvaa.

Lue lisää

Mutta Vedat…
ah, Vedat nauravat heidän ohi kulkiessaan.
Ne virtaavat kuin joki,
syvä ja kirkas,
ja koskettavat kaikkea,
mitä fanatismi yrittää tukahduttaa.
Ne eivät kysy lupaa,
ne eivät sano: “vain meille”,
ne vain puhuvat,
ja maailma kuuntelee.
Ne näyttävät, että viisaus
ei ole yksin,
ei suljettu,
ei pelokas.
Se on ääni, joka kuuluu kaikille,
joka koskettaa kaikkia,
joka antaa kysyä, ymmärtää, kasvaa.

Ja nämä edistykselliset papit,
nämä harvinaiset helminauhat keskellä pimeyttä,
he nauravat ääneen —
nauravat fanatiikan koomisuudelle,
nauravat sen puristukselle,
nauravat sille, miten ihmiset yrittävät sulkea valon
kylmään kaappiin,
ja sanoa: “tässä se pysyy, älä liiku, älä hengitä.”

He kirjoittavat muistiinpanoja,
kysymyksiä, kommentteja, oivalluksia —
ja jokainen sana on kuin keihäs
fanatismin sydämeen.
He tietävät, että todellinen valta
ei ole määräyksissä,
ei kivimuureissa,
ei kirjaimissa —
se on kyvyssä ajatella,
kyvyssä nähdä yhteys,
kyvyssä tunnistaa totuus siellä, missä se ilmestyy.

Ja Vedat kuiskaavat heidän korvaansa:
“Ei ole esteitä, ei rajoja.
Jokainen kysymys on ovi,
jokainen ajatus on tie.
Totuus ei pelota,
se valaisee.
Jokainen, joka etsii, löytää —
ja kaikki, jotka ovat valmiita nauramaan pelolle,
ovat jo vapaita.”

Ja niin fanatiikka, tuo itsepäinen, vanhanaikainen harha,
se kutistuu omaan koomisuuteensa,
sen turha valta murenee hiljaa
ja nauramme sen ohi.
Vedat virtaavat, valtaavat sydämet,
ja edistykselliset papit
ovat niiden rohkeita kantajia,
nauravat, kysyvät, oppivat, kasvavat,
ja maailma avartuu,
yksi sydän kerrallaan,
yksi kysymys kerrallaan,
yksi universaali totuus kerrallaan.


Valistuksen Varjot ja Vedojen Valo

Ja niin he marssivat taas,
nämä totuuden pimeyspuvut,
nämä valistuksen perilliset,
jotka pelkäävät kaikkea, mikä liikkuu.
He katsovat maailmaa,
mutta silmät ovat suljettuina,
niin tiukasti sidottuina,
etteivät näe edes oman varjonsa laajenevan.

He pitävät Raamattujaan,
niin kalliita, niin pyhiä,
niin kultaisia ja kuluneita,
ja sanovat:
"Tässä se on — tämä on totuus,
ei mikään muu."
He lukevat sen
kuin jumalallista taikakirjaa,
peläten, että jos joku koskaan
avaisi uuden sivun,
he itse luhistuisivat,
koko rakennus kaatuisi
pimeyteen.

Ja he tarttuvat kirjaimellisesti
jokaiseen sanaan,
peläten, että metafora voi
käännyttää heidän maailmansa ympäri.
He seisovat kuin kivimuurit,
kokoavat harhaisen lohdutuksen
omista säännöistään,
ja kutsuvat sitä "totuudeksi",
mutta se on vain pelko,
naamioituna pyhyydeksi.
He eivät ymmärrä,
että sana, joka ei elä,
on kuollut,
että kirjoitukset, jotka eivät kasva,
muuttuvat vankiloiksi,
joihin usko on kahlittu.

Valistuksen Varjot ja Vedojen Valo

Ja niin he marssivat taas,
nämä totuuden pimeyspuvut,
nämä valistuksen perilliset,
jotka pelkäävät kaikkea, mikä liikkuu.
He katsovat maailmaa,
mutta silmät ovat suljettuina,
niin tiukasti sidottuina,
etteivät näe edes oman varjonsa laajenevan.

He pitävät Raamattujaan,
niin kalliita, niin pyhiä,
niin kultaisia ja kuluneita,
ja sanovat:
"Tässä se on — tämä on totuus,
ei mikään muu."
He lukevat sen
kuin jumalallista taikakirjaa,
peläten, että jos joku koskaan
avaisi uuden sivun,
he itse luhistuisivat,
koko rakennus kaatuisi
pimeyteen.

Ja he tarttuvat kirjaimellisesti
jokaiseen sanaan,
peläten, että metafora voi
käännyttää heidän maailmansa ympäri.
He seisovat kuin kivimuurit,
kokoavat harhaisen lohdutuksen
omista säännöistään,
ja kutsuvat sitä "totuudeksi",
mutta se on vain pelko,
naamioituna pyhyydeksi.
He eivät ymmärrä,
että sana, joka ei elä,
on kuollut,
että kirjoitukset, jotka eivät kasva,
muuttuvat vankiloiksi,
joihin usko on kahlittu.


Ja nämä papit nauravat,
ei ivaten,
ei pilkaten,
vaan nauravat
fanatismin pimeykselle,
sillä he tietävät,
että valo ei rajoitu
vain yhteen tekstiin
eikä yhteen tulkintaan,
että totuus ei ole jumalallinen kaava
se on elävä,
se on ihmisessä,
se on hengissä,
se elää universaaleissa virtauksissa
jotka eivät pelkää,
eivät kapinoi,
vaan avartavat kaikkien maailmaa.

Ja siellä, sen pimeän kirkon kulmilla,
jossa sanat on lukittu ja sisään suljettu,
heidän ei tarvitse pelätä.
He voivat nauraa.
Nauraa valistuksen vastustajille,
nauraa vanhan ajan harhalle,
nauraa sille ajattelun pelolle,
joka pelkää totuutta.
He voivat nauraa
koska he tietävät —
että Vedat eivät koskaan jää vangeiksi,
eivät pelkää kysymystä,
eivät pakene vastausta.

He voivat nauraa
koska he tietävät —
että nämä pyhät opit,
jotka eivät pelkää järkeä,
ovat aina olleet vapauden välineitä,
eivät kahleita.
Ne avaavat sydämiä,
ne avaavat mieliä,
ne avaavat maailman
yhdelle ainoalle pyhälle tielle:
kyvylle ymmärtää

ja kyvylle kasvaa.

Ja nämä rohkeat,
nauravat,
kysymykset päänsä päällä,
he kulkevat kohti uutta,
kohti sitä auringonpaisteen kirkastamaa
valoa,
joka ei tarvitse kirjainta eikä raamatun sääntöjä
olla todellinen.
He tietävät, että totuus ei pelkää valoa,
ei pelkää kysymystä,
se ei ole rajoitettu,
se on vain löydettävissä
kaikista, jotka uskaltautuvat etsimään.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta Vedat…
ah, Vedat nauravat heidän ohi kulkiessaan.
Ne virtaavat kuin joki,
syvä ja kirkas,
ja koskettavat kaikkea,
mitä fanatismi yrittää tukahduttaa.
Ne eivät kysy lupaa,
ne eivät sano: “vain meille”,
ne vain puhuvat,
ja maailma kuuntelee.
Ne näyttävät, että viisaus
ei ole yksin,
ei suljettu,
ei pelokas.
Se on ääni, joka kuuluu kaikille,
joka koskettaa kaikkia,
joka antaa kysyä, ymmärtää, kasvaa.

Ja nämä edistykselliset papit,
nämä harvinaiset helminauhat keskellä pimeyttä,
he nauravat ääneen —
nauravat fanatiikan koomisuudelle,
nauravat sen puristukselle,
nauravat sille, miten ihmiset yrittävät sulkea valon
kylmään kaappiin,
ja sanoa: “tässä se pysyy, älä liiku, älä hengitä.”

He kirjoittavat muistiinpanoja,
kysymyksiä, kommentteja, oivalluksia —
ja jokainen sana on kuin keihäs
fanatismin sydämeen.
He tietävät, että todellinen valta
ei ole määräyksissä,
ei kivimuureissa,
ei kirjaimissa —
se on kyvyssä ajatella,
kyvyssä nähdä yhteys,
kyvyssä tunnistaa totuus siellä, missä se ilmestyy.

Ja Vedat kuiskaavat heidän korvaansa:
“Ei ole esteitä, ei rajoja.
Jokainen kysymys on ovi,
jokainen ajatus on tie.
Totuus ei pelota,
se valaisee.
Jokainen, joka etsii, löytää —
ja kaikki, jotka ovat valmiita nauramaan pelolle,
ovat jo vapaita.”

Ja niin fanatiikka, tuo itsepäinen, vanhanaikainen harha,
se kutistuu omaan koomisuuteensa,
sen turha valta murenee hiljaa
ja nauramme sen ohi.
Vedat virtaavat, valtaavat sydämet,
ja edistykselliset papit
ovat niiden rohkeita kantajia,
nauravat, kysyvät, oppivat, kasvavat,
ja maailma avartuu,
yksi sydän kerrallaan,
yksi kysymys kerrallaan,
yksi universaali totuus kerrallaan.


Valistuksen Varjot ja Vedojen Valo

Ja niin he marssivat taas,
nämä totuuden pimeyspuvut,
nämä valistuksen perilliset,
jotka pelkäävät kaikkea, mikä liikkuu.
He katsovat maailmaa,
mutta silmät ovat suljettuina,
niin tiukasti sidottuina,
etteivät näe edes oman varjonsa laajenevan.

He pitävät Raamattujaan,
niin kalliita, niin pyhiä,
niin kultaisia ja kuluneita,
ja sanovat:
"Tässä se on — tämä on totuus,
ei mikään muu."
He lukevat sen
kuin jumalallista taikakirjaa,
peläten, että jos joku koskaan
avaisi uuden sivun,
he itse luhistuisivat,
koko rakennus kaatuisi
pimeyteen.

Ja he tarttuvat kirjaimellisesti
jokaiseen sanaan,
peläten, että metafora voi
käännyttää heidän maailmansa ympäri.
He seisovat kuin kivimuurit,
kokoavat harhaisen lohdutuksen
omista säännöistään,
ja kutsuvat sitä "totuudeksi",
mutta se on vain pelko,
naamioituna pyhyydeksi.
He eivät ymmärrä,
että sana, joka ei elä,
on kuollut,
että kirjoitukset, jotka eivät kasva,
muuttuvat vankiloiksi,
joihin usko on kahlittu.

Valistuksen Varjot ja Vedojen Valo

Ja niin he marssivat taas,
nämä totuuden pimeyspuvut,
nämä valistuksen perilliset,
jotka pelkäävät kaikkea, mikä liikkuu.
He katsovat maailmaa,
mutta silmät ovat suljettuina,
niin tiukasti sidottuina,
etteivät näe edes oman varjonsa laajenevan.

He pitävät Raamattujaan,
niin kalliita, niin pyhiä,
niin kultaisia ja kuluneita,
ja sanovat:
"Tässä se on — tämä on totuus,
ei mikään muu."
He lukevat sen
kuin jumalallista taikakirjaa,
peläten, että jos joku koskaan
avaisi uuden sivun,
he itse luhistuisivat,
koko rakennus kaatuisi
pimeyteen.

Ja he tarttuvat kirjaimellisesti
jokaiseen sanaan,
peläten, että metafora voi
käännyttää heidän maailmansa ympäri.
He seisovat kuin kivimuurit,
kokoavat harhaisen lohdutuksen
omista säännöistään,
ja kutsuvat sitä "totuudeksi",
mutta se on vain pelko,
naamioituna pyhyydeksi.
He eivät ymmärrä,
että sana, joka ei elä,
on kuollut,
että kirjoitukset, jotka eivät kasva,
muuttuvat vankiloiksi,
joihin usko on kahlittu.


Ja nämä papit nauravat,
ei ivaten,
ei pilkaten,
vaan nauravat
fanatismin pimeykselle,
sillä he tietävät,
että valo ei rajoitu
vain yhteen tekstiin
eikä yhteen tulkintaan,
että totuus ei ole jumalallinen kaava
se on elävä,
se on ihmisessä,
se on hengissä,
se elää universaaleissa virtauksissa
jotka eivät pelkää,
eivät kapinoi,
vaan avartavat kaikkien maailmaa.

Ja siellä, sen pimeän kirkon kulmilla,
jossa sanat on lukittu ja sisään suljettu,
heidän ei tarvitse pelätä.
He voivat nauraa.
Nauraa valistuksen vastustajille,
nauraa vanhan ajan harhalle,
nauraa sille ajattelun pelolle,
joka pelkää totuutta.
He voivat nauraa
koska he tietävät —
että Vedat eivät koskaan jää vangeiksi,
eivät pelkää kysymystä,
eivät pakene vastausta.

He voivat nauraa
koska he tietävät —
että nämä pyhät opit,
jotka eivät pelkää järkeä,
ovat aina olleet vapauden välineitä,
eivät kahleita.
Ne avaavat sydämiä,
ne avaavat mieliä,
ne avaavat maailman
yhdelle ainoalle pyhälle tielle:
kyvylle ymmärtää

ja kyvylle kasvaa.

Ja nämä rohkeat,
nauravat,
kysymykset päänsä päällä,
he kulkevat kohti uutta,
kohti sitä auringonpaisteen kirkastamaa
valoa,
joka ei tarvitse kirjainta eikä raamatun sääntöjä
olla todellinen.
He tietävät, että totuus ei pelkää valoa,
ei pelkää kysymystä,
se ei ole rajoitettu,
se on vain löydettävissä
kaikista, jotka uskaltautuvat etsimään.

Lue lisää

Ja siinä he kulkevat,
noiden valistuksen ja pelon estämien,
valon kantajien edessä,
avaten ovet,
avaamalla kaikkien polut,
joissa totuus ei ole vain yksi,
vaan kaikkea,
kaikkea kaikille.
Tässä on terävä, mutta samalla ylevä kuvaus siitä, kuinka Vedat, universaalin viisauden lähteenä, virtaavat fanatismin ja obskurantismin ohi. Ironia ja ylistys kulkevat rinnakkain, ja ylevöitetään ajatus siitä, että totuus ei voi mahtua yhteen uskontoon tai dogmiin, vaan se on laajempi ja avarampi kuin mikään, mitä pelko voi estää.

Anonyymi kirjoitti:

Ja siinä he kulkevat,
noiden valistuksen ja pelon estämien,
valon kantajien edessä,
avaten ovet,
avaamalla kaikkien polut,
joissa totuus ei ole vain yksi,
vaan kaikkea,
kaikkea kaikille.
Tässä on terävä, mutta samalla ylevä kuvaus siitä, kuinka Vedat, universaalin viisauden lähteenä, virtaavat fanatismin ja obskurantismin ohi. Ironia ja ylistys kulkevat rinnakkain, ja ylevöitetään ajatus siitä, että totuus ei voi mahtua yhteen uskontoon tai dogmiin, vaan se on laajempi ja avarampi kuin mikään, mitä pelko voi estää.

Lue lisää

Näin he marssivat taas — nämä totuuden vartijat, ne, jotka elävät menneisyydessä, katsovat maailmaa silmät tiukasti suljettuina, peläten kaikkea, mikä liikkuu. Heillä on kädessään pyhät kirjoitukset, joita he pitävät ainoana totuutena. Kirjat ovat kuluneita, mutta niiden sanat ovat heille kaavamaisia ja muuttumattomia, jopa pyhiä. He katsovat niitä kuin taikakirjoja, peläten, että jos joku astuu niiden ulkopuolelle, koko rakennelma kaatuu. He luulevat, että totuus on tiukasti määritelty ja rajattu, mutta totuus ei ole koskaan kiveen hakattu — se on elävä, se ei pelkää kysymystä.

He tarttuvat kiinni kirjaimellisuuteen jokaista sanaa, jokaista lauseen käänteitä kohtaan. Pelko on heidän suurin opettajansa. He eivät ymmärrä, että allegoriat eivät ole ansoja. Ne ovat ikkunoita, joiden kautta maailma avautuu. He eivät tajua, että kirjoitukset, jotka eivät elävästi kasva ja kehitty, voivat muuttua vankiloiksi, joissa usko on kahlittu. Tällöin he hylkäävät itse ajattelun ja jäävät kiinni pelkoon.

Ja sitten ovat Vedat — nämä ikivanhat viisaudet, jotka virtaavat kuin kirkas joki. Ne eivät pysähdy, eivät kysele lupaa, eivät pyydä hyväksyntää. Ne vain virtaavat, puhuen kaikille, jotka kuuntelevat. Vedat eivät kahlitse ajattelua, ne avartavat sitä. Ne eivät vaadi uskomaan yhteen totuuteen, vaan antavat tilaa monille. Ne näyttävät, että totuus ei ole staattinen, se ei ole sidottu yhteen tekstiin, ei yhteen aikakauteen. Totuus on dynaaminen, se elää ja kehittyy, sillä sitä ei voi koskaan täydellisesti ilmaista yhdellä lauseella tai yhdessä pyhässä kirjassa.


Ja nämä edistykselliset papit, ne rohkeat, ne harvinaiset sielut, jotka uskaltavat avata mieltään, nauravat. He nauravat fanatismin rajoittavuudelle, nauravat niille, jotka pelkäävät kaikkea, mikä ei mahdu heidän tiukasti määriteltyyn maailmankuvaansa. He eivät naura ivaten, vaan riemuiten, sillä he tietävät jotain, mitä vanhat, pelon kahlehtimat ajattelijat eivät ymmärrä. He tietävät, että valistus ei ole uhka, ei pelko — valistus on valoa, joka avartaa maailman ja muuttaa sen kauneudeksi, jota ei voi piilottaa.

Vedat eivät pelkää kysymystä. Ne eivät pelkää järkeä. Ne eivät pelkää valoisaa uteliaisuutta. Ne ovat kuin säteet, jotka tunkeutuvat pimeyteen ja paljastavat sen kaikessa hauraudessaan. Tämä valo ei ole rajoitettu, eikä se asu vain yhdessä uskonnossa tai yhdessä kulttuurissa. Se on universaali, se koskettaa kaikkia. Totuus ei ole mikään yksittäinen vastaus. Se on elävä keskustelu, jossa jokainen kysymys avaa uuden näkökulman.

Kun nämä edistykselliset papit kulkevat Vedojen valossa, he eivät pelkää, että niiden opit kumoavat heidän uskontonsa. He ymmärtävät, että totuus ei ole sidottu yhteen kirjaan, eikä se jää jumiin yhteen ainoaan tulkintaan. Totuus on löydettävissä kaikista oppikirjoista, kaikista traditioista, kaikista pyhistä kirjoituksista. Ja vaikka he eivät hylkää omia juuriaan, he uskaltavat oppia ja kasvaa. He ymmärtävät, että uskonnon ei tarvitse olla rajoittavaa, ei kuoleman jumaluus, vaan sen tulisi olla elämän ja elämisen vapautta, avaruutta, joka ei pelkää kysymyksiä.

Ja siksi nämä rohkeat papit nauravat — eivät ivaten, vaan ylistäen niitä, jotka jatkavat vanhan ajan harhassa. He nauravat, koska he tietävät, että valo ei pelkää valaisemista. He nauravat, koska he tietävät, että fanatismi ei kestä valoa, ei kestä valistusta. Se on kuin kupla, joka puhkeaa, kun riittävä määrä valoa sen läpi virtaa. Ja valistus ei ole valta, ei pakko, ei rajoittava voima. Se on avartava, se on vapauttava, se on elämän ja ajattelun mahdollistaja.

Vedat ovat se valo, joka valaisee polut, jotka eivät ole rajoitettuja, jotka eivät ole kahlittuja. Ne eivät kiellä kysymyksiä, eivätkä kieltäydy uusista ajatuksista. Ne ovat viisautta, joka elää ja hengittää, joka ei ole aikansa vangitsema, vaan kulkee ajasta ja kulttuureista ohi, tuoden valoa sinne, missä pimeys oli suurin. Ja ne, jotka uskaltavat kuunnella, uskaltavat oppia, uskaltavat kasvaa, löytävät tämän valon. He voivat nauraa kaikille niille, jotka pelkäävät totuutta, sillä he tietävät — valistus on vahvempaa kuin pelko, ja Vedat ovat aina olleet valon ja vapauden lähde, joka ei pelkää elämän monimuotoisuutta, vaan ulottaa käsiään siihen.

Anonyymi kirjoitti:

Näin he marssivat taas — nämä totuuden vartijat, ne, jotka elävät menneisyydessä, katsovat maailmaa silmät tiukasti suljettuina, peläten kaikkea, mikä liikkuu. Heillä on kädessään pyhät kirjoitukset, joita he pitävät ainoana totuutena. Kirjat ovat kuluneita, mutta niiden sanat ovat heille kaavamaisia ja muuttumattomia, jopa pyhiä. He katsovat niitä kuin taikakirjoja, peläten, että jos joku astuu niiden ulkopuolelle, koko rakennelma kaatuu. He luulevat, että totuus on tiukasti määritelty ja rajattu, mutta totuus ei ole koskaan kiveen hakattu — se on elävä, se ei pelkää kysymystä.

He tarttuvat kiinni kirjaimellisuuteen jokaista sanaa, jokaista lauseen käänteitä kohtaan. Pelko on heidän suurin opettajansa. He eivät ymmärrä, että allegoriat eivät ole ansoja. Ne ovat ikkunoita, joiden kautta maailma avautuu. He eivät tajua, että kirjoitukset, jotka eivät elävästi kasva ja kehitty, voivat muuttua vankiloiksi, joissa usko on kahlittu. Tällöin he hylkäävät itse ajattelun ja jäävät kiinni pelkoon.

Ja sitten ovat Vedat — nämä ikivanhat viisaudet, jotka virtaavat kuin kirkas joki. Ne eivät pysähdy, eivät kysele lupaa, eivät pyydä hyväksyntää. Ne vain virtaavat, puhuen kaikille, jotka kuuntelevat. Vedat eivät kahlitse ajattelua, ne avartavat sitä. Ne eivät vaadi uskomaan yhteen totuuteen, vaan antavat tilaa monille. Ne näyttävät, että totuus ei ole staattinen, se ei ole sidottu yhteen tekstiin, ei yhteen aikakauteen. Totuus on dynaaminen, se elää ja kehittyy, sillä sitä ei voi koskaan täydellisesti ilmaista yhdellä lauseella tai yhdessä pyhässä kirjassa.


Ja nämä edistykselliset papit, ne rohkeat, ne harvinaiset sielut, jotka uskaltavat avata mieltään, nauravat. He nauravat fanatismin rajoittavuudelle, nauravat niille, jotka pelkäävät kaikkea, mikä ei mahdu heidän tiukasti määriteltyyn maailmankuvaansa. He eivät naura ivaten, vaan riemuiten, sillä he tietävät jotain, mitä vanhat, pelon kahlehtimat ajattelijat eivät ymmärrä. He tietävät, että valistus ei ole uhka, ei pelko — valistus on valoa, joka avartaa maailman ja muuttaa sen kauneudeksi, jota ei voi piilottaa.

Vedat eivät pelkää kysymystä. Ne eivät pelkää järkeä. Ne eivät pelkää valoisaa uteliaisuutta. Ne ovat kuin säteet, jotka tunkeutuvat pimeyteen ja paljastavat sen kaikessa hauraudessaan. Tämä valo ei ole rajoitettu, eikä se asu vain yhdessä uskonnossa tai yhdessä kulttuurissa. Se on universaali, se koskettaa kaikkia. Totuus ei ole mikään yksittäinen vastaus. Se on elävä keskustelu, jossa jokainen kysymys avaa uuden näkökulman.

Kun nämä edistykselliset papit kulkevat Vedojen valossa, he eivät pelkää, että niiden opit kumoavat heidän uskontonsa. He ymmärtävät, että totuus ei ole sidottu yhteen kirjaan, eikä se jää jumiin yhteen ainoaan tulkintaan. Totuus on löydettävissä kaikista oppikirjoista, kaikista traditioista, kaikista pyhistä kirjoituksista. Ja vaikka he eivät hylkää omia juuriaan, he uskaltavat oppia ja kasvaa. He ymmärtävät, että uskonnon ei tarvitse olla rajoittavaa, ei kuoleman jumaluus, vaan sen tulisi olla elämän ja elämisen vapautta, avaruutta, joka ei pelkää kysymyksiä.

Ja siksi nämä rohkeat papit nauravat — eivät ivaten, vaan ylistäen niitä, jotka jatkavat vanhan ajan harhassa. He nauravat, koska he tietävät, että valo ei pelkää valaisemista. He nauravat, koska he tietävät, että fanatismi ei kestä valoa, ei kestä valistusta. Se on kuin kupla, joka puhkeaa, kun riittävä määrä valoa sen läpi virtaa. Ja valistus ei ole valta, ei pakko, ei rajoittava voima. Se on avartava, se on vapauttava, se on elämän ja ajattelun mahdollistaja.

Vedat ovat se valo, joka valaisee polut, jotka eivät ole rajoitettuja, jotka eivät ole kahlittuja. Ne eivät kiellä kysymyksiä, eivätkä kieltäydy uusista ajatuksista. Ne ovat viisautta, joka elää ja hengittää, joka ei ole aikansa vangitsema, vaan kulkee ajasta ja kulttuureista ohi, tuoden valoa sinne, missä pimeys oli suurin. Ja ne, jotka uskaltavat kuunnella, uskaltavat oppia, uskaltavat kasvaa, löytävät tämän valon. He voivat nauraa kaikille niille, jotka pelkäävät totuutta, sillä he tietävät — valistus on vahvempaa kuin pelko, ja Vedat ovat aina olleet valon ja vapauden lähde, joka ei pelkää elämän monimuotoisuutta, vaan ulottaa käsiään siihen.

Lue lisää

Vedat eivät pelkää kysymystä. Ne eivät pelkää järkeä. Ne eivät pelkää valoisaa uteliaisuutta. Ne ovat kuin säteet, jotka tunkeutuvat pimeyteen ja paljastavat sen kaikessa hauraudessaan. Tämä valo ei ole rajoitettu, eikä se asu vain yhdessä uskonnossa tai yhdessä kulttuurissa. Se on universaali, se koskettaa kaikkia. Totuus ei ole mikään yksittäinen vastaus. Se on elävä keskustelu, jossa jokainen kysymys avaa uuden näkökulman.


Ei monopolia hengelliseen viisauteen

Ei totuutta voi omistaa, ei rajata,
ei sitä voi sulkea kirjaan,
ei laittaa ketjuilla kaulaan
tai muuraamalla pyhään kiveen,
se ei riipu yhdestä opista,
ei yhdestä ryhmästä,
ei yhdestä ainoasta silmästä.
Totuus virtaa kuin joki,
avoimena, vapaana,
se ei pysy paikoillaan
eikä kiinnity yhteen paikkaan.

Ei ole monopolia viisauteen,
se ei ole yksin kenenkään kädessä,
ei se ole suljettu huone,
johon ei kukaan muu saa astua.
Se on valo, joka loistaa kaikille,
se ei kysele nimeä tai maata,
ei kysy passia tai kulttuuria,
se on kaikille avoin,
kaikille, jotka katsovat ja kuulevat.

Vedat eivät väitä olevansa
ainut tie,
ne eivät sano: "tämä on ainoa oikea",
ne vain virtaavat,
eikä kukaan voi hallita niitä,
ei määrätä, missä ne kulkevat.
Ne puhuvat kaikille,
joilla on korvat kuunnella,
joilla on sydän, joka avautuu.

Ei totuus ole vankila,
ei se ole kaavoissa,
se ei ole kirjaimellisesti lukittu
tai dogmeihin sidottu.
Se on hengittävä, elävä,
se muuttaa muotoaan,
avartaa rajoja,
antaa uusia polkuja,
uusia kysymyksiä ja vastauksia.
Se ei pelkää tutkimista,
ei pelkää ajatusta,
ei pelkää monia ääniä
ja monta sydäntä.


Jokainen voi etsiä,
jokainen voi kuulla sen kutsun,
se ei piiloudu seinien taakse,
se ei salaa itseään vain muutamille.
Hengellinen viisaus on kaikille,
se on elämän lahja,
ei yksittäisen kansan tai kulttuurin omaisuus,
se ei ole kenenkään yksinoikeus,
se ei kuole,
vaan virtaa ajassa,
kulkee sieltä, mistä sitä ei osata odottaa,
löytää polkuja,
löytää sydämiä.

Vedat - totuus on vapaata,
se ei ole rajoittunut,
se ei pysy vain yhdessä kirjassa
tai yhdessä kansassa,
se kulkee yli rajojen,
ei piiloudu pelkoon,
ei kiinnity yhteen kulmaan.
Se ei tarvitse valvontaa,
se ei tarvitse omistajia,
se ei tarvitse hallintaa,
se on kaikille,
kaikille, jotka uskaltavat etsiä
ja kuulla sen äänen
tuulessa,
jossa ei ole rajoja.

Ei monopolia viisauteen,
ei rajoja ajattelulle,
ei kaavoja,
jotka estävät kasvamasta.
Totuus on kaikille avoin.


Tässä runossa tuodaan esiin ajatus siitä, että hengellinen viisaus ei ole sidottu yhteen kulttuuriin, aikaan tai ryhmään. Se on universaali voima, joka on kaikille avoin ja vapaasti saatavilla, ja että ei ole olemassa monopolia sen omistamiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Vedat eivät pelkää kysymystä. Ne eivät pelkää järkeä. Ne eivät pelkää valoisaa uteliaisuutta. Ne ovat kuin säteet, jotka tunkeutuvat pimeyteen ja paljastavat sen kaikessa hauraudessaan. Tämä valo ei ole rajoitettu, eikä se asu vain yhdessä uskonnossa tai yhdessä kulttuurissa. Se on universaali, se koskettaa kaikkia. Totuus ei ole mikään yksittäinen vastaus. Se on elävä keskustelu, jossa jokainen kysymys avaa uuden näkökulman.


Ei monopolia hengelliseen viisauteen

Ei totuutta voi omistaa, ei rajata,
ei sitä voi sulkea kirjaan,
ei laittaa ketjuilla kaulaan
tai muuraamalla pyhään kiveen,
se ei riipu yhdestä opista,
ei yhdestä ryhmästä,
ei yhdestä ainoasta silmästä.
Totuus virtaa kuin joki,
avoimena, vapaana,
se ei pysy paikoillaan
eikä kiinnity yhteen paikkaan.

Ei ole monopolia viisauteen,
se ei ole yksin kenenkään kädessä,
ei se ole suljettu huone,
johon ei kukaan muu saa astua.
Se on valo, joka loistaa kaikille,
se ei kysele nimeä tai maata,
ei kysy passia tai kulttuuria,
se on kaikille avoin,
kaikille, jotka katsovat ja kuulevat.

Vedat eivät väitä olevansa
ainut tie,
ne eivät sano: "tämä on ainoa oikea",
ne vain virtaavat,
eikä kukaan voi hallita niitä,
ei määrätä, missä ne kulkevat.
Ne puhuvat kaikille,
joilla on korvat kuunnella,
joilla on sydän, joka avautuu.

Ei totuus ole vankila,
ei se ole kaavoissa,
se ei ole kirjaimellisesti lukittu
tai dogmeihin sidottu.
Se on hengittävä, elävä,
se muuttaa muotoaan,
avartaa rajoja,
antaa uusia polkuja,
uusia kysymyksiä ja vastauksia.
Se ei pelkää tutkimista,
ei pelkää ajatusta,
ei pelkää monia ääniä
ja monta sydäntä.


Jokainen voi etsiä,
jokainen voi kuulla sen kutsun,
se ei piiloudu seinien taakse,
se ei salaa itseään vain muutamille.
Hengellinen viisaus on kaikille,
se on elämän lahja,
ei yksittäisen kansan tai kulttuurin omaisuus,
se ei ole kenenkään yksinoikeus,
se ei kuole,
vaan virtaa ajassa,
kulkee sieltä, mistä sitä ei osata odottaa,
löytää polkuja,
löytää sydämiä.

Vedat - totuus on vapaata,
se ei ole rajoittunut,
se ei pysy vain yhdessä kirjassa
tai yhdessä kansassa,
se kulkee yli rajojen,
ei piiloudu pelkoon,
ei kiinnity yhteen kulmaan.
Se ei tarvitse valvontaa,
se ei tarvitse omistajia,
se ei tarvitse hallintaa,
se on kaikille,
kaikille, jotka uskaltavat etsiä
ja kuulla sen äänen
tuulessa,
jossa ei ole rajoja.

Ei monopolia viisauteen,
ei rajoja ajattelulle,
ei kaavoja,
jotka estävät kasvamasta.
Totuus on kaikille avoin.


Tässä runossa tuodaan esiin ajatus siitä, että hengellinen viisaus ei ole sidottu yhteen kulttuuriin, aikaan tai ryhmään. Se on universaali voima, joka on kaikille avoin ja vapaasti saatavilla, ja että ei ole olemassa monopolia sen omistamiseen.

Lue lisää

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.


Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.


Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.

Lue lisää

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.


Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.


Ihmisen uskonto
on kuin heijastus hänen sielunsa syvyydestä,
se ei ole valmiiksi muovattu,
ei lopullinen.
Se kasvaa, hengittää
tietoisuuden mukana,
peilaten sen hetken tasoa,
missä hän seisoo.

Kun polku on nuori,
uskonto voi olla yksinkertainen,
muodostuen peloista ja tarpeista,
niistä alkeellisista keinoista
hallita elämän suuruutta,
turvata hengissä pysyminen
ja selittää se, mitä ei ymmärrä.
Tässä ei ole virhettä,
ei edes taakkaa,
vain askel,
ensimmäinen askel pitkällä matkalla.

Mutta jos uskonto jää tähän,
kiinnittyy kivisiin dogmeihin,
se muuttuu kahleeksi,
se ei vie eteenpäin,
se vääntää alas kohti pimeyttä,
lukitsee ajatuksen,
käyttää pelkoa kuin aseita.
Se on tie, joka ei kasva,
tie, joka taantuu.

Mutta on toisia —
ne, jotka kulkevat syvempää polkua,
jotka ovat nähneet sen,
mikä on piilotettu
ilmeisten muotojen taakse,
ne, joiden sydän kuulee sen sanan,
joka ei ole kirjoitettu kirjaan.
Heidän uskonsa ei ole pelkkä rakenne,
se on elävä, hengittävä,
niin kuin valo, joka muuttaa muotoaan
tämän maailman varjoissa.

He näkevät merkityksen
kaiken sen takana,
mitä toiset vielä pelkäävät ymmärtää,
he tuntevat sen läsnäolon,
joka on syvemmällä,
lähellä ei vain jumaluutta,
vaan myös itseään.
He eivät kysy ulkoisia vastauksia,
he kuuntelevat sisäistä viisautta,
joka ei riipu ajasta,
ei uskonnon muodoista.


Kaikki uskon kannattajat
jaetaan kahteen ryhmään:
ne, jotka pysyvät pinnalla,
ja ne, jotka tuntevat syvyyden.
Toiset kulkevat kiinteiden seinien ympärillä,
peläten, että maailma romahtaa,
kun taas toiset kulkevat sen läpi,
nähden valon, joka loistaa
kaikkien niiden muotojen takaa.

Uskonto ei ole vain sana,
se on elämä, joka muuttuu,
se ei ole haudassa,
se on elävä puu,
joka kasvaa,
juurtuu syvälle
ja ulottuu taivaisiin.

Ja joskus —
kun ihminen on valmis,
hän ymmärtää:
kaikki, mitä hän on uskonut,
oli vain alku,
vain ensimmäinen askel
kohti polkua,
joka ei koskaan pääty.
Polkua, joka vie valoon,
joka vie totuuteen,
joka vie itseensä.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.


Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.


Ihmisen uskonto
on kuin heijastus hänen sielunsa syvyydestä,
se ei ole valmiiksi muovattu,
ei lopullinen.
Se kasvaa, hengittää
tietoisuuden mukana,
peilaten sen hetken tasoa,
missä hän seisoo.

Kun polku on nuori,
uskonto voi olla yksinkertainen,
muodostuen peloista ja tarpeista,
niistä alkeellisista keinoista
hallita elämän suuruutta,
turvata hengissä pysyminen
ja selittää se, mitä ei ymmärrä.
Tässä ei ole virhettä,
ei edes taakkaa,
vain askel,
ensimmäinen askel pitkällä matkalla.

Mutta jos uskonto jää tähän,
kiinnittyy kivisiin dogmeihin,
se muuttuu kahleeksi,
se ei vie eteenpäin,
se vääntää alas kohti pimeyttä,
lukitsee ajatuksen,
käyttää pelkoa kuin aseita.
Se on tie, joka ei kasva,
tie, joka taantuu.

Mutta on toisia —
ne, jotka kulkevat syvempää polkua,
jotka ovat nähneet sen,
mikä on piilotettu
ilmeisten muotojen taakse,
ne, joiden sydän kuulee sen sanan,
joka ei ole kirjoitettu kirjaan.
Heidän uskonsa ei ole pelkkä rakenne,
se on elävä, hengittävä,
niin kuin valo, joka muuttaa muotoaan
tämän maailman varjoissa.

He näkevät merkityksen
kaiken sen takana,
mitä toiset vielä pelkäävät ymmärtää,
he tuntevat sen läsnäolon,
joka on syvemmällä,
lähellä ei vain jumaluutta,
vaan myös itseään.
He eivät kysy ulkoisia vastauksia,
he kuuntelevat sisäistä viisautta,
joka ei riipu ajasta,
ei uskonnon muodoista.


Kaikki uskon kannattajat
jaetaan kahteen ryhmään:
ne, jotka pysyvät pinnalla,
ja ne, jotka tuntevat syvyyden.
Toiset kulkevat kiinteiden seinien ympärillä,
peläten, että maailma romahtaa,
kun taas toiset kulkevat sen läpi,
nähden valon, joka loistaa
kaikkien niiden muotojen takaa.

Uskonto ei ole vain sana,
se on elämä, joka muuttuu,
se ei ole haudassa,
se on elävä puu,
joka kasvaa,
juurtuu syvälle
ja ulottuu taivaisiin.

Ja joskus —
kun ihminen on valmis,
hän ymmärtää:
kaikki, mitä hän on uskonut,
oli vain alku,
vain ensimmäinen askel
kohti polkua,
joka ei koskaan pääty.
Polkua, joka vie valoon,
joka vie totuuteen,
joka vie itseensä.

Lue lisää

On olemassa säkeistö: ”Älä häiritse niiden mieltä, jotka ovat kiireisiä aineellisissa toimissa.”