SACCIDANANDA ASHRAM

Jumalan Intialle antamista lahjoista suurimpana pidettiin sisäisyyttä: tietoisuutta Jumalan läsnäolosta jokaisen ihmisen ja jokaisen luodun sydämessä, jota edistetään rukouksella, meditaatiolla, kontemplatiivisella tieteellä, joogan ja sanyasan harjoittamisella. ”Nämä arvot”, sanottiin, ”kuuluvat Kristukselle ja ovat positiivinen apu aidossa kristillisessä elämässä”. Tämän seurauksena sanottiin: ”Olisi perustettava ashrameja, joissa eletään aitoa kristillistä hengellisyyttä, ja ne olisi avattava myös ei-kristityille, jotta he voisivat kokea aitoa kristillistä yhteyttä.” All India Seminarin ohjeiden mukaisesti ashramimme tavoitteena on tuoda kristilliseen elämään intialaisen hengellisyyden rikkaudet, jakaa se syvällinen kokemus Jumalasta, joka sai alkunsa Vedoista, kehittyi Upanishadeissa ja Bahagavad Gita -teoksessa ja on periytynyt meille nykypäivään jatkuvan viisaiden ja pyhien miesten ja naisten ketjun kautta. Toivomme, että tämän aidon kristillisen elämän kontekstissa eletyn Jumalan kokemuksen avulla voimme auttaa aidon intialaisen kristillisen liturgian ja teologian kasvussa.


https://www.shantivanamashram.com/

Anonyymi00002 kirjoitti:

Jumalan Intialle antamista lahjoista suurimpana pidettiin sisäisyyttä: tietoisuutta Jumalan läsnäolosta jokaisen ihmisen ja jokaisen luodun sydämessä, jota edistetään rukouksella, meditaatiolla, kontemplatiivisella tieteellä, joogan ja sanyasan harjoittamisella. ”Nämä arvot”, sanottiin, ”kuuluvat Kristukselle ja ovat positiivinen apu aidossa kristillisessä elämässä”. Tämän seurauksena sanottiin: ”Olisi perustettava ashrameja, joissa eletään aitoa kristillistä hengellisyyttä, ja ne olisi avattava myös ei-kristityille, jotta he voisivat kokea aitoa kristillistä yhteyttä.” All India Seminarin ohjeiden mukaisesti ashramimme tavoitteena on tuoda kristilliseen elämään intialaisen hengellisyyden rikkaudet, jakaa se syvällinen kokemus Jumalasta, joka sai alkunsa Vedoista, kehittyi Upanishadeissa ja Bahagavad Gita -teoksessa ja on periytynyt meille nykypäivään jatkuvan viisaiden ja pyhien miesten ja naisten ketjun kautta. Toivomme, että tämän aidon kristillisen elämän kontekstissa eletyn Jumalan kokemuksen avulla voimme auttaa aidon intialaisen kristillisen liturgian ja teologian kasvussa.


https://www.shantivanamashram.com/

Lue lisää

All India Seminarin ohjeiden mukaisesti ashramimme tavoitteena on tuoda kristilliseen elämään intialaisen hengellisyyden rikkaudet, jakaa se syvällinen kokemus Jumalasta, joka sai alkunsa Vedoista, kehittyi Upanishadeissa ja Bahagavad Gita -teoksessa ja on periytynyt meille nykypäivään jatkuvan viisaiden ja pyhien miesten ja naisten ketjun kautta.

Anonyymi00003 kirjoitti:

All India Seminarin ohjeiden mukaisesti ashramimme tavoitteena on tuoda kristilliseen elämään intialaisen hengellisyyden rikkaudet, jakaa se syvällinen kokemus Jumalasta, joka sai alkunsa Vedoista, kehittyi Upanishadeissa ja Bahagavad Gita -teoksessa ja on periytynyt meille nykypäivään jatkuvan viisaiden ja pyhien miesten ja naisten ketjun kautta.

Lue lisää

https://www.shantivanamashram.com/oblates.php

What is an Oblate of Shantivanam
Oblates of Shantivanam are individuals or families who have associated themselves with Shantivanam community in order to enrich their spiritual life. Oblates shape their lives by living the wisdom of Christ and seek God in the spiritual tradition of Jules Monchanin (Swami Parama Arubiananda), Henry Le Saux (Swami Abhishiktananda) and Fr Bede Griffiths (Swami Dayananda). By integrating their prayer and work, they manifest God's presence in the place wherever they live and live for the wellbeing and harmony of all. Oblates adopt values of Christian spirituality, such as, lectio divina spending time for daily meditation on the Sacred Scriptures; cultivating an awareness of the presence of God in silence and contemplation.

Saccidananda ashram Shantivanam was started on 21st March 1950 by Jules Monchanin and Henry Le Saux therefore on 21st March we are celebrating the 63rd birthday of our ashram.On this occasion I am pleased to announce that we have opened the website for oblates of Shantivanam to be in communication with each other and with our community. I am sure that this website will help us to deepen our spiritual pursuit and promote the communication between Shantivanam and oblates more…

Anonyymi00004 kirjoitti:

https://www.shantivanamashram.com/oblates.php

What is an Oblate of Shantivanam
Oblates of Shantivanam are individuals or families who have associated themselves with Shantivanam community in order to enrich their spiritual life. Oblates shape their lives by living the wisdom of Christ and seek God in the spiritual tradition of Jules Monchanin (Swami Parama Arubiananda), Henry Le Saux (Swami Abhishiktananda) and Fr Bede Griffiths (Swami Dayananda). By integrating their prayer and work, they manifest God's presence in the place wherever they live and live for the wellbeing and harmony of all. Oblates adopt values of Christian spirituality, such as, lectio divina spending time for daily meditation on the Sacred Scriptures; cultivating an awareness of the presence of God in silence and contemplation.

Saccidananda ashram Shantivanam was started on 21st March 1950 by Jules Monchanin and Henry Le Saux therefore on 21st March we are celebrating the 63rd birthday of our ashram.On this occasion I am pleased to announce that we have opened the website for oblates of Shantivanam to be in communication with each other and with our community. I am sure that this website will help us to deepen our spiritual pursuit and promote the communication between Shantivanam and oblates more…

Lue lisää

Mikä on Shantivanamin oblaatti?
Shantivanamin oblaatit ovat henkilöitä tai perheitä, jotka ovat liittyneet Shantivanamin yhteisöön rikastuttaakseen hengellistä elämäänsä. Oblatit muovaavat elämäänsä elämällä Kristuksen viisauden mukaan ja etsivät Jumalaa Jules Monchaninin (Swami Parama Arubiananda), Henry Le Sauxin (Swami Abhishiktananda) ja isä Bede Griffithsin (Swami Dayananda) hengellisessä perinteessä. Yhdistämällä rukouksensa ja työnsä he ilmentävät Jumalan läsnäoloa siellä, missä he elävät, ja elävät kaikkien hyvinvoinnin ja harmonian puolesta. Oblatit omaksuvat kristillisen hengellisyyden arvot, kuten lectio divina, joka tarkoittaa päivittäistä meditaatiota Pyhien kirjoitusten parissa, sekä tietoisuuden vaalimista Jumalan läsnäolosta hiljaisuudessa ja mietiskelyssä.

Saccidananda ashram Shantivanam perustettiin 21. maaliskuuta 1950 Jules Monchaninin ja Henry Le Sauxin toimesta, joten 21. maaliskuuta vietämme ashramimme 63. syntymäpäivää. Tässä yhteydessä minulla on ilo ilmoittaa, että olemme avanneet Shantivanamin oblaattien verkkosivuston, jotta he voivat olla yhteydessä toisiinsa ja yhteisöömme. Olen varma, että tämä verkkosivusto auttaa meitä syventämään hengellistä pyrkimystämme ja edistämään Shantivanamin ja oblaattien välistä viestintää entisestään...


https://www.shantivanamashram.com/oblates.php

Anonyymi00005 kirjoitti:

Mikä on Shantivanamin oblaatti?
Shantivanamin oblaatit ovat henkilöitä tai perheitä, jotka ovat liittyneet Shantivanamin yhteisöön rikastuttaakseen hengellistä elämäänsä. Oblatit muovaavat elämäänsä elämällä Kristuksen viisauden mukaan ja etsivät Jumalaa Jules Monchaninin (Swami Parama Arubiananda), Henry Le Sauxin (Swami Abhishiktananda) ja isä Bede Griffithsin (Swami Dayananda) hengellisessä perinteessä. Yhdistämällä rukouksensa ja työnsä he ilmentävät Jumalan läsnäoloa siellä, missä he elävät, ja elävät kaikkien hyvinvoinnin ja harmonian puolesta. Oblatit omaksuvat kristillisen hengellisyyden arvot, kuten lectio divina, joka tarkoittaa päivittäistä meditaatiota Pyhien kirjoitusten parissa, sekä tietoisuuden vaalimista Jumalan läsnäolosta hiljaisuudessa ja mietiskelyssä.

Saccidananda ashram Shantivanam perustettiin 21. maaliskuuta 1950 Jules Monchaninin ja Henry Le Sauxin toimesta, joten 21. maaliskuuta vietämme ashramimme 63. syntymäpäivää. Tässä yhteydessä minulla on ilo ilmoittaa, että olemme avanneet Shantivanamin oblaattien verkkosivuston, jotta he voivat olla yhteydessä toisiinsa ja yhteisöömme. Olen varma, että tämä verkkosivusto auttaa meitä syventämään hengellistä pyrkimystämme ja edistämään Shantivanamin ja oblaattien välistä viestintää entisestään...


https://www.shantivanamashram.com/oblates.php

Lue lisää

https://www.shantivanamashram.com/inter.php
Inter Religious Dialogue

Anonyymi00006 kirjoitti:

https://www.shantivanamashram.com/inter.php
Inter Religious Dialogue

https://www.shantivanamashram.com/inter.php
Uskontojen välinen vuoropuhelu

Anonyymi00007 kirjoitti:

https://www.shantivanamashram.com/inter.php
Uskontojen välinen vuoropuhelu

Shantivanam-ashram on ashram, jonka visiona on olla eri perinteiden ja kulttuurien kohtaamispaikka, erityisesti perustajiemme visiona. Paikka, jossa itä ja länsi kohtaavat. Ashram onkin aina mukana hindulaisuuden, kristinuskon, islamin, jainalaisuuden ja monien muiden uskontojen välisessä vuoropuhelussa edistääkseen rauhaa ja harmoniaa maailmassa. Järjestämme vuosittain kaksi kokousta, yhden 21. syyskuuta maailman rauhanpäivänä ja toisen tammikuussa. Paavi Franciscus korosti, että ”todellinen avoimuus tarkoittaa pysymistä lujana omissa syvimmissä vakaumuksissaan ja siten avoimuutta ymmärtää muita”. Käymme myös ekumeenista vuoropuhelua eri kirkkojen kanssa.
Ashramin toiminnot

Henkilökohtaiset retriitit
Ryhmäretriitit
Meditaatio ja jooga

https://www.shantivanamashram.com/inter.php

Anonyymi00008 kirjoitti:

Shantivanam-ashram on ashram, jonka visiona on olla eri perinteiden ja kulttuurien kohtaamispaikka, erityisesti perustajiemme visiona. Paikka, jossa itä ja länsi kohtaavat. Ashram onkin aina mukana hindulaisuuden, kristinuskon, islamin, jainalaisuuden ja monien muiden uskontojen välisessä vuoropuhelussa edistääkseen rauhaa ja harmoniaa maailmassa. Järjestämme vuosittain kaksi kokousta, yhden 21. syyskuuta maailman rauhanpäivänä ja toisen tammikuussa. Paavi Franciscus korosti, että ”todellinen avoimuus tarkoittaa pysymistä lujana omissa syvimmissä vakaumuksissaan ja siten avoimuutta ymmärtää muita”. Käymme myös ekumeenista vuoropuhelua eri kirkkojen kanssa.
Ashramin toiminnot

Henkilökohtaiset retriitit
Ryhmäretriitit
Meditaatio ja jooga

https://www.shantivanamashram.com/inter.php

Lue lisää

Shantivanam-ashram on ashram, jonka visiona on olla eri perinteiden ja kulttuurien kohtaamispaikka, erityisesti perustajiemme visiona. Paikka, jossa itä ja länsi kohtaavat. Ashram onkin aina mukana hindulaisuuden, kristinuskon, islamin, jainalaisuuden ja monien muiden uskontojen välisessä vuoropuhelussa edistääkseen rauhaa ja harmoniaa maailmassa.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Shantivanam-ashram on ashram, jonka visiona on olla eri perinteiden ja kulttuurien kohtaamispaikka, erityisesti perustajiemme visiona. Paikka, jossa itä ja länsi kohtaavat. Ashram onkin aina mukana hindulaisuuden, kristinuskon, islamin, jainalaisuuden ja monien muiden uskontojen välisessä vuoropuhelussa edistääkseen rauhaa ja harmoniaa maailmassa.

Lue lisää

Ashram onkin aina mukana hindulaisuuden, kristinuskon, islamin, jainalaisuuden ja monien muiden uskontojen välisessä vuoropuhelussa edistääkseen rauhaa ja harmoniaa maailmassa.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Ashram onkin aina mukana hindulaisuuden, kristinuskon, islamin, jainalaisuuden ja monien muiden uskontojen välisessä vuoropuhelussa edistääkseen rauhaa ja harmoniaa maailmassa.

Lue lisää

Nyt uutisia muualta. Mitä B. V. Gosvami puhuu uskontojen välisestä vuoropuhelusta

Anonyymi00011 kirjoitti:

Nyt uutisia muualta. Mitä B. V. Gosvami puhuu uskontojen välisestä vuoropuhelusta

Nyt uutisia muualta. Mitä B. V. Goswami puhuu uskontojen välisestä vuoropuhelusta.

******************

Tämä raportti luettiin konferenssissa ”Maailman uskonnot”, joka pidettiin Venäjän tiedeakatemian itämaisten tutkimusten instituutissa joulukuussa 1996. Esityksessään Bhakti Vijnana Goswami esittelee Bhagavad-gitan tarjoaman määritelmän uskonnolle ja uskonnollisten vakaumusten rinnakkaiselon periaatteille, jotka ovat edelleen ajankohtaisia nykypäivänä.

Eri uskontojen samanaikainen olemassaolo samassa etnokulttuurisessa tilassa aiheuttaa monia teologisia ja sosiaalisia ongelmia. Teologisiin ongelmiin kuuluvat epäilemättä melko voimakkaat opilliset ja rituaaliset erot, jotka joissakin tapauksissa käytännössä sulkevat pois mahdollisuuden uskontojen väliseen vuoropuheluun, sekä joissakin uskonnollisissa oppeissa tai perinteissä esiintyvä suvaitsemattomuus toisinajattelijoita kohtaan. Eri uskontojen rinnakkaiselosta johtuvat sosiaaliset ongelmat ovat yleensä teologisten ongelmien heijastuma, eivätkä ne siksi käytännössä koskaan ratkea monokonfessionaalisen paradigman puitteissa.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Nyt uutisia muualta. Mitä B. V. Goswami puhuu uskontojen välisestä vuoropuhelusta.

******************

Tämä raportti luettiin konferenssissa ”Maailman uskonnot”, joka pidettiin Venäjän tiedeakatemian itämaisten tutkimusten instituutissa joulukuussa 1996. Esityksessään Bhakti Vijnana Goswami esittelee Bhagavad-gitan tarjoaman määritelmän uskonnolle ja uskonnollisten vakaumusten rinnakkaiselon periaatteille, jotka ovat edelleen ajankohtaisia nykypäivänä.

Eri uskontojen samanaikainen olemassaolo samassa etnokulttuurisessa tilassa aiheuttaa monia teologisia ja sosiaalisia ongelmia. Teologisiin ongelmiin kuuluvat epäilemättä melko voimakkaat opilliset ja rituaaliset erot, jotka joissakin tapauksissa käytännössä sulkevat pois mahdollisuuden uskontojen väliseen vuoropuheluun, sekä joissakin uskonnollisissa oppeissa tai perinteissä esiintyvä suvaitsemattomuus toisinajattelijoita kohtaan. Eri uskontojen rinnakkaiselosta johtuvat sosiaaliset ongelmat ovat yleensä teologisten ongelmien heijastuma, eivätkä ne siksi käytännössä koskaan ratkea monokonfessionaalisen paradigman puitteissa.

Lue lisää

Molemmat ongelmat voidaan jossain määrin ratkaista uskontojen välisen vuoropuhelun puitteissa. Sen onnistunut toteuttaminen edellyttää kuitenkin yhtenäistä, uskonnollisesti neutraalia alustaa, joka on hyväksyttävissä kaikille osapuolille.

Yhtenäisen alustan määritteleminen ei kuitenkaan mielestämme saisi liittyä naiiveihin ja etukäteen tuhoon tuomittuihin yrityksiin yhdistää eri uskontoja synkretistisesti (mitä kaikki vakiintuneet perinteet tuomitsevat). Valitettavasti uskontojen välinen vuoropuhelu ja synkretismi ovat niin tiiviisti yhteydessä toisiinsa ihmisten mielissä, että jotkut uskonnot kieltäytyvät kokonaan kaikista vuoropuhelun yrityksistä, koska näkevät siinä uhan omalle olemassaololleen ja kanoniselle puhtaudelleen.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Molemmat ongelmat voidaan jossain määrin ratkaista uskontojen välisen vuoropuhelun puitteissa. Sen onnistunut toteuttaminen edellyttää kuitenkin yhtenäistä, uskonnollisesti neutraalia alustaa, joka on hyväksyttävissä kaikille osapuolille.

Yhtenäisen alustan määritteleminen ei kuitenkaan mielestämme saisi liittyä naiiveihin ja etukäteen tuhoon tuomittuihin yrityksiin yhdistää eri uskontoja synkretistisesti (mitä kaikki vakiintuneet perinteet tuomitsevat). Valitettavasti uskontojen välinen vuoropuhelu ja synkretismi ovat niin tiiviisti yhteydessä toisiinsa ihmisten mielissä, että jotkut uskonnot kieltäytyvät kokonaan kaikista vuoropuhelun yrityksistä, koska näkevät siinä uhan omalle olemassaololleen ja kanoniselle puhtaudelleen.

Lue lisää

Nyt uutisia muualta. Mitä B. V. Goswami puhuu uskontojen välisestä vuoropuhelusta.

******************
https://www.krishna.ru/encyclopedia/the-organization/50678_religious-pluralism-in-the-bhagavad-gita-.php

Anonyymi00014 kirjoitti:

Nyt uutisia muualta. Mitä B. V. Goswami puhuu uskontojen välisestä vuoropuhelusta.

******************
https://www.krishna.ru/encyclopedia/the-organization/50678_religious-pluralism-in-the-bhagavad-gita-.php

Lue lisää

Nyt uutisia muualta. Mitä B. V. Goswami puhuu uskontojen välisestä vuoropuhelusta.

******************
https://www.krishna.ru/encyclopedia/the-organization/50678_religious-pluralism-in-the-bhagavad-gita-.php

Käännösvirheet suomen kielellä, katkelmia.

*****************

Yksi muoto tällaisesta synkretistisestä lähestymistavasta monien uskontojen olemassaolon ongelmaan on Vivekanandan ehdottama, ja tämän lähestymistavan erilaisia muunnelmia löytyy monien nykyajan filosofien ja uskontotieteilijöiden teoksista. Kuuluisassa puheessaan Chicagon maailmanuskontojen kongressissa vuonna 1893 Vivekananda totesi, että ”hindulaisuuden kannattajien mielestä Absoluuttia voidaan kuvata ja paljastaa vain suhteellisissa asioissa, ja erilaiset uskonnolliset symbolit, kuten jumaluuksien kuvat, ristit, puolikuut jne., toimivat eräänlaisena tukena hengellisille käsityksille”. Toisin sanoen, koko uskonnollinen ikonografia ja rituaalit ovat joukko symboleja, jotka viittaavat johonkin käsittämättömään. Tämä näkemys alentaa uskonnot eräänlaiseksi symboliseksi kuvaukseksi kasvottomasta Absoluutista, uskonnon arvot, kuten rakkaus ja armeliaisuus, tavanomaisiksi hyveiksi, joilla ei ole absoluuttista merkitystä, ja periaatteelliset opilliset erot merkityksettömiksi yksityiskohdiksi, jotka eivät ansaitse erityistä huomiota.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Nyt uutisia muualta. Mitä B. V. Goswami puhuu uskontojen välisestä vuoropuhelusta.

******************
https://www.krishna.ru/encyclopedia/the-organization/50678_religious-pluralism-in-the-bhagavad-gita-.php

Käännösvirheet suomen kielellä, katkelmia.

*****************

Yksi muoto tällaisesta synkretistisestä lähestymistavasta monien uskontojen olemassaolon ongelmaan on Vivekanandan ehdottama, ja tämän lähestymistavan erilaisia muunnelmia löytyy monien nykyajan filosofien ja uskontotieteilijöiden teoksista. Kuuluisassa puheessaan Chicagon maailmanuskontojen kongressissa vuonna 1893 Vivekananda totesi, että ”hindulaisuuden kannattajien mielestä Absoluuttia voidaan kuvata ja paljastaa vain suhteellisissa asioissa, ja erilaiset uskonnolliset symbolit, kuten jumaluuksien kuvat, ristit, puolikuut jne., toimivat eräänlaisena tukena hengellisille käsityksille”. Toisin sanoen, koko uskonnollinen ikonografia ja rituaalit ovat joukko symboleja, jotka viittaavat johonkin käsittämättömään. Tämä näkemys alentaa uskonnot eräänlaiseksi symboliseksi kuvaukseksi kasvottomasta Absoluutista, uskonnon arvot, kuten rakkaus ja armeliaisuus, tavanomaisiksi hyveiksi, joilla ei ole absoluuttista merkitystä, ja periaatteelliset opilliset erot merkityksettömiksi yksityiskohdiksi, jotka eivät ansaitse erityistä huomiota.

Lue lisää

On selvää, että useimpien uskonnollisten perinteiden kannattajille tällainen lähestymistapa on mahdoton hyväksyä. Toinen lähestymistapa uskontojen väliseen vuoropuheluun, joka on melko yleinen uskontotieteilijöiden keskuudessa, on se, että kaikki uskonnollisen toiminnan muodot julistetaan yhtä hyviksi, koska ne kaikki on tarkoitettu erilaisille ihmisille, ne on mukautettu paikkaan ja olosuhteisiin ja ne tekevät hyvää työtä omalla paikallaan. Tämä näkemys on esitetty V. B. Avdeevin raportissa

”Vertailevan uskontotieteen rooli nykyaikaisen ideologisen tilanteen olosuhteissa”.

Anonyymi00016 kirjoitti:

On selvää, että useimpien uskonnollisten perinteiden kannattajille tällainen lähestymistapa on mahdoton hyväksyä. Toinen lähestymistapa uskontojen väliseen vuoropuheluun, joka on melko yleinen uskontotieteilijöiden keskuudessa, on se, että kaikki uskonnollisen toiminnan muodot julistetaan yhtä hyviksi, koska ne kaikki on tarkoitettu erilaisille ihmisille, ne on mukautettu paikkaan ja olosuhteisiin ja ne tekevät hyvää työtä omalla paikallaan. Tämä näkemys on esitetty V. B. Avdeevin raportissa

”Vertailevan uskontotieteen rooli nykyaikaisen ideologisen tilanteen olosuhteissa”.

Lue lisää

”Vertailevan uskontotieteen rooli nykyaikaisen ideologisen tilanteen olosuhteissa”.


V.B. Avdeevin raportti

Anonyymi00017 kirjoitti:

”Vertailevan uskontotieteen rooli nykyaikaisen ideologisen tilanteen olosuhteissa”.


V.B. Avdeevin raportti

Tähän lähestymistapaan voisi olla samaa mieltä, jos se ei merkitsisi uskonnon ilmiön suhteellisuutta. Avdeev muotoili tämän teesin seuraavasti:

”Jokainen uskonnollisuuden tyyppi määräytyy geenien toiminnan perusteella.”

V.B. Avdeevin raportti

Anonyymi00018 kirjoitti:

Tähän lähestymistapaan voisi olla samaa mieltä, jos se ei merkitsisi uskonnon ilmiön suhteellisuutta. Avdeev muotoili tämän teesin seuraavasti:

”Jokainen uskonnollisuuden tyyppi määräytyy geenien toiminnan perusteella.”

V.B. Avdeevin raportti

Lue lisää

Tällainen pinnallinen pluralistinen kanta voisi kyllä olla tärkeä tekijä uskontojen välisen rauhan luomisessa, mutta se tuskin tulee olemaan sitä, koska se on uskonnollisten perinteiden kannattajille yhtä mahdoton hyväksyä kuin synkretismi. Kuka todellinen uskovainen suostuisi hyväksymään vulgaarisen sosiologisen selityksen uskonnon ilmiöstä enemmän tai vähemmän satunnaisena ympäristön, olosuhteiden ja ihmisten tarpeiden synnyttämänä ilmiönä?

Anonyymi00019 kirjoitti:

Tällainen pinnallinen pluralistinen kanta voisi kyllä olla tärkeä tekijä uskontojen välisen rauhan luomisessa, mutta se tuskin tulee olemaan sitä, koska se on uskonnollisten perinteiden kannattajille yhtä mahdoton hyväksyä kuin synkretismi. Kuka todellinen uskovainen suostuisi hyväksymään vulgaarisen sosiologisen selityksen uskonnon ilmiöstä enemmän tai vähemmän satunnaisena ympäristön, olosuhteiden ja ihmisten tarpeiden synnyttämänä ilmiönä?

Lue lisää

https://www.krishna.ru/upload/medialibrary/f4d/mezhreligioznaya-vstrecha.jpg

Anonyymi00020 kirjoitti:

https://www.krishna.ru/upload/medialibrary/f4d/mezhreligioznaya-vstrecha.jpg

Lue lisää

Tässä valossa interuskonnollisen vuoropuhelun pääongelma voidaan muotoilla seuraavasti: kuinka säilyttää eri uskonnollisten perinteiden koskemattomuus niiden luontaisen uskon niiden poikkeuksellisuuteen ja providentiaaliseen rooliin ja samalla tehdä niistä avoimempia suhteissaan toisiinsa ja taipuvaisempia vuoropuheluun ja yhteistyöhön?

Kuinka rajata neutraali alue, jolla uskonnot eivät pelkäisi kohdata toisiaan menettämättä yksilöllisyyttään ja uskollisuuttaan perinteilleen? Mikä näkemys eri uskonnonmuotojen olemassaolosta olisi niiden kannattajille hyväksyttävä ja samalla herättäisi heissä kunnioitusta muita uskonnonharjoittamisen muotoja kohtaan?

Anonyymi00021 kirjoitti:

Tässä valossa interuskonnollisen vuoropuhelun pääongelma voidaan muotoilla seuraavasti: kuinka säilyttää eri uskonnollisten perinteiden koskemattomuus niiden luontaisen uskon niiden poikkeuksellisuuteen ja providentiaaliseen rooliin ja samalla tehdä niistä avoimempia suhteissaan toisiinsa ja taipuvaisempia vuoropuheluun ja yhteistyöhön?

Kuinka rajata neutraali alue, jolla uskonnot eivät pelkäisi kohdata toisiaan menettämättä yksilöllisyyttään ja uskollisuuttaan perinteilleen? Mikä näkemys eri uskonnonmuotojen olemassaolosta olisi niiden kannattajille hyväksyttävä ja samalla herättäisi heissä kunnioitusta muita uskonnonharjoittamisen muotoja kohtaan?

Lue lisää

Nyt uutisia muualta.

Mitä B. V. Goswami puhuu uskontojen välisestä vuoropuhelusta.

******************
https://www.krishna.ru/encyclopedia/the-organization/50678_religious-pluralism-in-the-bhagavad-gita-.php

Käännösvirheet suomen kielellä, katkelmia.

******************

On mielenkiintoista tarkastella, kuinka tämä ongelma ratkaistaan muinaisen Intian pyhissä kirjoituksissa (joita yksinkertaisuuden vuoksi kutsumme tästä lähtien vedalaisiksi kirjoituksiksi) ja ennen kaikkea Bhagavad-gītāssa, joka on ehdottomasti ... kaanonin arvovaltaisin kirjoitus.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Nyt uutisia muualta.

Mitä B. V. Goswami puhuu uskontojen välisestä vuoropuhelusta.

******************
https://www.krishna.ru/encyclopedia/the-organization/50678_religious-pluralism-in-the-bhagavad-gita-.php

Käännösvirheet suomen kielellä, katkelmia.

******************

On mielenkiintoista tarkastella, kuinka tämä ongelma ratkaistaan muinaisen Intian pyhissä kirjoituksissa (joita yksinkertaisuuden vuoksi kutsumme tästä lähtien vedalaisiksi kirjoituksiksi) ja ennen kaikkea Bhagavad-gītāssa, joka on ehdottomasti ... kaanonin arvovaltaisin kirjoitus.

Lue lisää

Hindulaisuudelle alun perin ominainen lähes loputon filosofisten ja uskonnollisten koulukuntien moninaisuus saa monet tutkijat epäilemään hindulaisuuden luokittelua yhtenäiseksi uskonnollisten näkemysten järjestelmäksi. Siitä huolimatta, että hindulaisuus on sisäisesti hyvin monimuotoinen, yksi sen perusaksioomista on käsitys, että kaikki vedalaiset kirjoitukset opettavat viime kädessä yhtä yhtenäistä siddhantaa (totuutta) ja että ihmisen hengellisen etsinnän lopullinen päämäärä on yksi.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Hindulaisuudelle alun perin ominainen lähes loputon filosofisten ja uskonnollisten koulukuntien moninaisuus saa monet tutkijat epäilemään hindulaisuuden luokittelua yhtenäiseksi uskonnollisten näkemysten järjestelmäksi. Siitä huolimatta, että hindulaisuus on sisäisesti hyvin monimuotoinen, yksi sen perusaksioomista on käsitys, että kaikki vedalaiset kirjoitukset opettavat viime kädessä yhtä yhtenäistä siddhantaa (totuutta) ja että ihmisen hengellisen etsinnän lopullinen päämäärä on yksi.

Lue lisää

Vakaumus ihmisen kaikkien hengellisten etsintöjen tavoitteen yhtenäisyydestä ja eri pyhien kirjoitusten yhtenäisen perustan olemassaolosta, joka oli ominaista muinaisen Intian ajattelijoille, johti luonnollisesti intialaisen yhteiskunnan uskonnolliseen moniarvoisuuteen ja sen jäsenten uskonnolliseen suvaitsevaisuuteen.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Vakaumus ihmisen kaikkien hengellisten etsintöjen tavoitteen yhtenäisyydestä ja eri pyhien kirjoitusten yhtenäisen perustan olemassaolosta, joka oli ominaista muinaisen Intian ajattelijoille, johti luonnollisesti intialaisen yhteiskunnan uskonnolliseen moniarvoisuuteen ja sen jäsenten uskonnolliseen suvaitsevaisuuteen.

Lue lisää

Nämä käsitykset heijastuvat ennen kaikkea Bhagavad-gītāssa, jota voidaan pitää lyhyenä vertailukirjana uskonnon tutkimuksesta. Tässä pienessä teoksessa kuvataan monia erilaisia hengellisen harjoituksen muotoja ja menetelmiä: vedalaiset uhraukset, epäitsekäs velvollisuuksien täyttäminen, jumalten tai puolijumalten palvonta, jotka vastaavat universumin eri toiminta-alueista, jooga, meditaatio persoonattomalle Absoluutille, luopuminen maailmasta ja toiminnasta, filosofinen pohdinta aineen ja hengen luonteesta jne. Näitä dharmasia (Gitan terminologiaa käyttäen) voidaan pitää erilaisina uskonnollisen harjoituksen muodoina. Tietenkin on muistettava, että sana uskonto nykyisessä sekulaarissa merkityksessään on vain jonkin verran venytetty sovellettuna Bhagavad-gitan tarkastelemiin ja analysoimiin dharmiin. Laajemmassa mielessä dharma on tietty elämäntapa, joka perustuu maailmankuvaan ja antaa ihmiselle mahdollisuuden lopulta päästä totuuden tuntemiseen.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Nämä käsitykset heijastuvat ennen kaikkea Bhagavad-gītāssa, jota voidaan pitää lyhyenä vertailukirjana uskonnon tutkimuksesta. Tässä pienessä teoksessa kuvataan monia erilaisia hengellisen harjoituksen muotoja ja menetelmiä: vedalaiset uhraukset, epäitsekäs velvollisuuksien täyttäminen, jumalten tai puolijumalten palvonta, jotka vastaavat universumin eri toiminta-alueista, jooga, meditaatio persoonattomalle Absoluutille, luopuminen maailmasta ja toiminnasta, filosofinen pohdinta aineen ja hengen luonteesta jne. Näitä dharmasia (Gitan terminologiaa käyttäen) voidaan pitää erilaisina uskonnollisen harjoituksen muodoina. Tietenkin on muistettava, että sana uskonto nykyisessä sekulaarissa merkityksessään on vain jonkin verran venytetty sovellettuna Bhagavad-gitan tarkastelemiin ja analysoimiin dharmiin. Laajemmassa mielessä dharma on tietty elämäntapa, joka perustuu maailmankuvaan ja antaa ihmiselle mahdollisuuden lopulta päästä totuuden tuntemiseen.

Lue lisää

Bhagavad-gita on siis katsaus moniin erilaisiin dharmoihin eli uskonnollisiin polkuihin. Bhagavad-gita itse tunnustaa kaikkien analysoitujen polkujen auktoriteetin. Huolimatta Bhagavad-gitan ilmeisestä mieltymyksestä bhaktiin, kaikki muut polut – karma-jooga, meditaatiojooga tai gyaana-jooga – eivät ole vastakkain bhaktiin nähden, eikä niiden seuraajia tuomita.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Bhagavad-gita on siis katsaus moniin erilaisiin dharmoihin eli uskonnollisiin polkuihin. Bhagavad-gita itse tunnustaa kaikkien analysoitujen polkujen auktoriteetin. Huolimatta Bhagavad-gitan ilmeisestä mieltymyksestä bhaktiin, kaikki muut polut – karma-jooga, meditaatiojooga tai gyaana-jooga – eivät ole vastakkain bhaktiin nähden, eikä niiden seuraajia tuomita.

Lue lisää

Bhagavad-gita on siis katsaus moniin erilaisiin dharmoihin eli uskonnollisiin polkuihin.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Bhagavad-gita on siis katsaus moniin erilaisiin dharmoihin eli uskonnollisiin polkuihin.

Bhagavad-gita itse tunnustaa kaikkien analysoitujen polkujen auktoriteetin.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Bhagavad-gita itse tunnustaa kaikkien analysoitujen polkujen auktoriteetin.

Huolimatta Bhagavad-gitan ilmeisestä mieltymyksestä bhaktiin, kaikki muut polut – karma-jooga, meditaatiojooga tai gyaana-jooga – eivät ole vastakkain bhaktiin nähden, eikä niiden seuraajia tuomita.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Huolimatta Bhagavad-gitan ilmeisestä mieltymyksestä bhaktiin, kaikki muut polut – karma-jooga, meditaatiojooga tai gyaana-jooga – eivät ole vastakkain bhaktiin nähden, eikä niiden seuraajia tuomita.

Lue lisää

Lisäksi jopa yhden polun sisällä, esimerkiksi karma-joogassa, joka jaetaan ehdollisesti sakama-karma-joogaan (toiminta, joka suoritetaan kiintymyksellä oman työnsä hedelmiin) ja nishkama-karma-joogaan (toiminta ilman kiintymystä niihin), sallitaan tietty moniarvoisuus. Kaikki nämä erilaiset hengellisen harjoituksen muodot katsotaan vaiheiksi yhdellä jatkuvalla ihmisen hengellisen kehityksen polulla, joka ei rajoitu yhden elämän puitteisiin ja jonka huipentuma on rakkaus Jumalaan ja uhrautuva, täysin epäitsekäs palveleminen Häntä. Mielestämme juuri tämä olettamus yksilön hengellisen kehityksen jatkuvuudesta peräkkäisissä reinkarnaatioissa on suurelta osin määrittänyt hindulaisuuden uskonnollisen suvaitsevaisuuden sen klassisissa muodoissa.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Lisäksi jopa yhden polun sisällä, esimerkiksi karma-joogassa, joka jaetaan ehdollisesti sakama-karma-joogaan (toiminta, joka suoritetaan kiintymyksellä oman työnsä hedelmiin) ja nishkama-karma-joogaan (toiminta ilman kiintymystä niihin), sallitaan tietty moniarvoisuus. Kaikki nämä erilaiset hengellisen harjoituksen muodot katsotaan vaiheiksi yhdellä jatkuvalla ihmisen hengellisen kehityksen polulla, joka ei rajoitu yhden elämän puitteisiin ja jonka huipentuma on rakkaus Jumalaan ja uhrautuva, täysin epäitsekäs palveleminen Häntä. Mielestämme juuri tämä olettamus yksilön hengellisen kehityksen jatkuvuudesta peräkkäisissä reinkarnaatioissa on suurelta osin määrittänyt hindulaisuuden uskonnollisen suvaitsevaisuuden sen klassisissa muodoissa.

Lue lisää

Vedalaisessa kirjallisuudessa ihmisen jatkuvan henkisen kehityksen vaiheet määritellään teleologisesti, eli sen elämän tavoitteiden mukaisesti, jotka hän asettaa itselleen (ns. chatur-arthi-konsepti). Tämän käsitteen mukaan yksilö käy läpi hengellisessä kehityksessään neljä vaihetta, joita kutsutaan dharmaksi, arthaksi, kamaksi ja moksaksi, joissa dharma on rituaalinen uskonnollisuus, artha on pyrkimys taloudelliseen vaurauteen, kama on halu aistillisiin nautintoihin ja lopuksi moksha on pyrkimys vapautumiseen tai hengelliseen emansipaatioon. Edellisen tavoitteen saavuttaminen on perusta seuraavan tavoitteen saavuttamiselle, joten yhden näistä vaiheista ohittaminen on käytännössä mahdotonta. Jokainen näistä vaiheista edellyttää tiettyä uskonnollisen käytännön muotoa (vastaavaa dharmaa). Yleisemmässä mielessä kolme ensimmäistä tavoitetta kuuluvat karman eli toiminnan luokkaan, jota harjoitetaan sen hedelmien nauttimiseksi. Neljäs vaihe – pyrkimys vapautumiseen – on gyanan, eli filosofisen maailmankatsomuksen ja yhtenäisen hengellisen todellisuuden ymmärtämisen, etuoikeus, ja karma ja gyana ovat yhteydessä toisiinsa kuin teesi ja antiteesi, eli jälkimmäinen on ensimmäisen kumoaminen.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Vedalaisessa kirjallisuudessa ihmisen jatkuvan henkisen kehityksen vaiheet määritellään teleologisesti, eli sen elämän tavoitteiden mukaisesti, jotka hän asettaa itselleen (ns. chatur-arthi-konsepti). Tämän käsitteen mukaan yksilö käy läpi hengellisessä kehityksessään neljä vaihetta, joita kutsutaan dharmaksi, arthaksi, kamaksi ja moksaksi, joissa dharma on rituaalinen uskonnollisuus, artha on pyrkimys taloudelliseen vaurauteen, kama on halu aistillisiin nautintoihin ja lopuksi moksha on pyrkimys vapautumiseen tai hengelliseen emansipaatioon. Edellisen tavoitteen saavuttaminen on perusta seuraavan tavoitteen saavuttamiselle, joten yhden näistä vaiheista ohittaminen on käytännössä mahdotonta. Jokainen näistä vaiheista edellyttää tiettyä uskonnollisen käytännön muotoa (vastaavaa dharmaa). Yleisemmässä mielessä kolme ensimmäistä tavoitetta kuuluvat karman eli toiminnan luokkaan, jota harjoitetaan sen hedelmien nauttimiseksi. Neljäs vaihe – pyrkimys vapautumiseen – on gyanan, eli filosofisen maailmankatsomuksen ja yhtenäisen hengellisen todellisuuden ymmärtämisen, etuoikeus, ja karma ja gyana ovat yhteydessä toisiinsa kuin teesi ja antiteesi, eli jälkimmäinen on ensimmäisen kumoaminen.

Lue lisää

Bhagavad-gitan lopullinen johtopäätös on kuitenkin, että kaikki Vedojen osoittamat tietä pitävät lopulta johtaa persoonallisen Jumalan tuntemiseen:

...sanskrit...

“Kaikki Vedat opettavat tien Minun oivaltamiseeni.”

Anonyymi00032 kirjoitti:

Bhagavad-gitan lopullinen johtopäätös on kuitenkin, että kaikki Vedojen osoittamat tietä pitävät lopulta johtaa persoonallisen Jumalan tuntemiseen:

...sanskrit...

“Kaikki Vedat opettavat tien Minun oivaltamiseeni.”

Lue lisää

Tästä näkökulmasta kaikki vedalaiset dharmat ovat vain epäsuoria tapoja ymmärtää Jumalaa persoonana, ja siksi Bhagavad-gitan loppusanat ikään kuin päättävät kiistan eri teitä kulkevien ihmisten välillä:

“Hylkää kaikki dharmat (uskonnolliset velvollisuudet) ja turvaudu yksin Minuun.”

Anonyymi00033 kirjoitti:

Tästä näkökulmasta kaikki vedalaiset dharmat ovat vain epäsuoria tapoja ymmärtää Jumalaa persoonana, ja siksi Bhagavad-gitan loppusanat ikään kuin päättävät kiistan eri teitä kulkevien ihmisten välillä:

“Hylkää kaikki dharmat (uskonnolliset velvollisuudet) ja turvaudu yksin Minuun.”

Lue lisää

Eri tavalla käännettynä sama teksti:


“Hylkää kaikki dharmat (uskonnolliset velvollisuudet) ja turvaudu yksin Minuun.”

“Jätä syrjään kaikki dharmat ja ota turvapaikka Minussa yksin.”

“Luovu kaikista uskonnollisista velvollisuuksista ja antaudu yksin Minulle.”

Anonyymi00034 kirjoitti:

Eri tavalla käännettynä sama teksti:


“Hylkää kaikki dharmat (uskonnolliset velvollisuudet) ja turvaudu yksin Minuun.”

“Jätä syrjään kaikki dharmat ja ota turvapaikka Minussa yksin.”

“Luovu kaikista uskonnollisista velvollisuuksista ja antaudu yksin Minulle.”

Lue lisää

Tämä on täydellinen antautuminen persoonallisen Jumalan tahtoon, ja se on bhakti, joka ajatellaan karmansa ja gyanansa synteesinä (Hegelilaisessa mielessä). Mielenkiintoista on, että Bhagavad-gitan mukaan bhakti, eli omistautuminen henkilökohtaiselle Jumalalle (”turvautu yksin Minuun”), tulkitaan puhtaasti uskonnollisena käsitteenä (”Hylkää kaikki dharmat”).

Toisin sanoen, kaikkia uskontoja yhdistävä perusta on Jumala itse, joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, ja rakkaus Häneen, joka on myös uskonnollisesti neutraalia.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Tämä on täydellinen antautuminen persoonallisen Jumalan tahtoon, ja se on bhakti, joka ajatellaan karmansa ja gyanansa synteesinä (Hegelilaisessa mielessä). Mielenkiintoista on, että Bhagavad-gitan mukaan bhakti, eli omistautuminen henkilökohtaiselle Jumalalle (”turvautu yksin Minuun”), tulkitaan puhtaasti uskonnollisena käsitteenä (”Hylkää kaikki dharmat”).

Toisin sanoen, kaikkia uskontoja yhdistävä perusta on Jumala itse, joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, ja rakkaus Häneen, joka on myös uskonnollisesti neutraalia.

Lue lisää

Tällöin ihmisen hyvyys ei määräydy hänen muodollisen kuulumisensa perusteella tiettyyn uskontokuntaan, vaan hänen henkilökohtaisen suhteensa syvyyden perusteella Jumalaan. On mielenkiintoista tehdä analogia tällaisen epävirallisen suhtautumisen välillä uskonnon olemuksen ymmärtämiseen ja kritiikkiin, jota Kristus esitti fariseuksille, ortodoksisen juutalaisuuden edustajille, joille uskonnollinen hyvyys tarkoitti tiukkaa uskonnollisten rituaalien noudattamista.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Tällöin ihmisen hyvyys ei määräydy hänen muodollisen kuulumisensa perusteella tiettyyn uskontokuntaan, vaan hänen henkilökohtaisen suhteensa syvyyden perusteella Jumalaan. On mielenkiintoista tehdä analogia tällaisen epävirallisen suhtautumisen välillä uskonnon olemuksen ymmärtämiseen ja kritiikkiin, jota Kristus esitti fariseuksille, ortodoksisen juutalaisuuden edustajille, joille uskonnollinen hyvyys tarkoitti tiukkaa uskonnollisten rituaalien noudattamista.

Lue lisää

Toinen sana, jota Bhagavad-gita käyttää uskonnon määrittelemiseen, on shraddha (kirjaimellisesti ”usko”). Tämä sana on suhteellisempi kuin dharma. Shraddhan, eli ihmisen uskon, suhteellisuus määräytyy sen mukaan, että Bhagavad-gitan mukaan se muodostuu ympäröivän maailman ja ihmisen karman vaikutuksesta. Näin ollen Bhagavad-gita postuloivat moninaisia konventionaalisia uskontoja ja tunnustavat uskonnon olennaiseksi piirteeksi kaikissa ihmisyhteisöissä. Bhagavad-gitan seitsemästoista luku, joka on omistettu erityisesti tälle aiheelle, on nimeltään shraddha-traya-vibhaga-yoga, ”Kolmen uskon tyypin erottamisen jooga”.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Toinen sana, jota Bhagavad-gita käyttää uskonnon määrittelemiseen, on shraddha (kirjaimellisesti ”usko”). Tämä sana on suhteellisempi kuin dharma. Shraddhan, eli ihmisen uskon, suhteellisuus määräytyy sen mukaan, että Bhagavad-gitan mukaan se muodostuu ympäröivän maailman ja ihmisen karman vaikutuksesta. Näin ollen Bhagavad-gita postuloivat moninaisia konventionaalisia uskontoja ja tunnustavat uskonnon olennaiseksi piirteeksi kaikissa ihmisyhteisöissä. Bhagavad-gitan seitsemästoista luku, joka on omistettu erityisesti tälle aiheelle, on nimeltään shraddha-traya-vibhaga-yoga, ”Kolmen uskon tyypin erottamisen jooga”.

Lue lisää

Ensi silmäyksellä tämä näkemys saattaa vaikuttaa identtiseltä artikkelin alussa mainittujen vulgaaris-sosiologisten käsitysten kanssa uskonnon alkuperästä. Bhagavad-gitan mukaan uskontojen moninaisuus ei kuitenkaan ole kaoottista ja sattumanvaraista. Selkeä luokittelu uskonnollisen palvonnan muodoista gunojen (aineellisen luonnon ominaisuuksien) – hyvyyden, intohimon ja tietämättömyyden – ja niiden määrittelemän palvojan aikomuksen mukaan, ei ainoastaan järjestä eri uskontoja tiukkaan järjestelmään, vaan myös mahdollistaa nähdä eri uskonnollisten käytäntöjen roolin ja merkityksen ihmisen hengellisessä kehityksessä sekä määrittää ulkoisesti erilaisten palvontamuotojen yhteisen lopullisen tavoitteen. Sama ajatus ilmaistaan vielä terävämmin Bhagavad-gitan yhdeksännessä luvussa:

Anonyymi00038 kirjoitti:

Ensi silmäyksellä tämä näkemys saattaa vaikuttaa identtiseltä artikkelin alussa mainittujen vulgaaris-sosiologisten käsitysten kanssa uskonnon alkuperästä. Bhagavad-gitan mukaan uskontojen moninaisuus ei kuitenkaan ole kaoottista ja sattumanvaraista. Selkeä luokittelu uskonnollisen palvonnan muodoista gunojen (aineellisen luonnon ominaisuuksien) – hyvyyden, intohimon ja tietämättömyyden – ja niiden määrittelemän palvojan aikomuksen mukaan, ei ainoastaan järjestä eri uskontoja tiukkaan järjestelmään, vaan myös mahdollistaa nähdä eri uskonnollisten käytäntöjen roolin ja merkityksen ihmisen hengellisessä kehityksessä sekä määrittää ulkoisesti erilaisten palvontamuotojen yhteisen lopullisen tavoitteen. Sama ajatus ilmaistaan vielä terävämmin Bhagavad-gitan yhdeksännessä luvussa:

Lue lisää

Ja Bhāgavata-purānassa (11.14.5–7):

“Kaikki maailmankaikkeudessa olemassa olevat elämänmuodot ovat syntyneet erilaisin ominaisuuksin ja toivein varustettuina (...). Maailmankaikkeuden asukkaiden erilaiset ominaisuudet ovat johtaneet suureen määrään erilaisia rituaaleja, rukouksia, loitsuja ja uhritoimituksia.”

Anonyymi00039 kirjoitti:

Ja Bhāgavata-purānassa (11.14.5–7):

“Kaikki maailmankaikkeudessa olemassa olevat elämänmuodot ovat syntyneet erilaisin ominaisuuksin ja toivein varustettuina (...). Maailmankaikkeuden asukkaiden erilaiset ominaisuudet ovat johtaneet suureen määrään erilaisia rituaaleja, rukouksia, loitsuja ja uhritoimituksia.”

Lue lisää

Käännösvirheet edellä.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Käännösvirheet edellä.

Tämä väite viittaa siihen, että erilaiset uskonnolliset järjestelmät on luotu Jumalan toimesta vain siksi, että ne tarjoaisivat mahdollisuuden hengelliseen kehitykseen kaikille lukemattomille elävien olentojen lajeille maailmankaikkeudessa. Jälleen kerran näemme, kuinka käsitys hengellisen polun jatkuvuudesta ja sen lopullisen päämäärän ykseydestä muovaa uskonnollista suvaitsevaisuutta

Anonyymi00041 kirjoitti:

Tämä väite viittaa siihen, että erilaiset uskonnolliset järjestelmät on luotu Jumalan toimesta vain siksi, että ne tarjoaisivat mahdollisuuden hengelliseen kehitykseen kaikille lukemattomille elävien olentojen lajeille maailmankaikkeudessa. Jälleen kerran näemme, kuinka käsitys hengellisen polun jatkuvuudesta ja sen lopullisen päämäärän ykseydestä muovaa uskonnollista suvaitsevaisuutta

Lue lisää

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että Bhagavad-gitan mukaan perinteiset uskonnot, jos tarkastellaan niiden rituaalista puolta, ovat erityistapauksia (erilaisia ilmentymiä) rakkaudesta Jumalaan, jonka kehittäminen on ihmisen kaikkien hengellisten pyrkimysten korkein tavoite.


Tässä yhteydessä on ehkä paikallaan siteerata Jalaluddin Rumi, jonka Masnavi-teosta kunnioittavat miljoonat muslimit. Hän sanoi: ”Jumalaa rakastavien uskonto eroaa kaikista muista uskonnoista; niillä, jotka rakastavat Jumalaa, ei ole muuta uskontoa kuin Jumala itse”. Eikö analogia jo siteeratun Bhagavad-gitan loppusäkeen kanssa tule itsestään?

Anonyymi00042 kirjoitti:

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että Bhagavad-gitan mukaan perinteiset uskonnot, jos tarkastellaan niiden rituaalista puolta, ovat erityistapauksia (erilaisia ilmentymiä) rakkaudesta Jumalaan, jonka kehittäminen on ihmisen kaikkien hengellisten pyrkimysten korkein tavoite.


Tässä yhteydessä on ehkä paikallaan siteerata Jalaluddin Rumi, jonka Masnavi-teosta kunnioittavat miljoonat muslimit. Hän sanoi: ”Jumalaa rakastavien uskonto eroaa kaikista muista uskonnoista; niillä, jotka rakastavat Jumalaa, ei ole muuta uskontoa kuin Jumala itse”. Eikö analogia jo siteeratun Bhagavad-gitan loppusäkeen kanssa tule itsestään?

Lue lisää

Toisaalta uskonnon kannattajien absoluuttinen suhtautuminen uskonnon oppeihin ja rituaaleihin estää heitä ymmärtämästä oikein tekemisensä merkitystä ja muuttaa heidän toimintansa mekaaniseksi rituaaliksi. Toisaalta se relativisoi uskonnon asemaa ulkopuolisen tarkkailijan silmissä.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Toisaalta uskonnon kannattajien absoluuttinen suhtautuminen uskonnon oppeihin ja rituaaleihin estää heitä ymmärtämästä oikein tekemisensä merkitystä ja muuttaa heidän toimintansa mekaaniseksi rituaaliksi. Toisaalta se relativisoi uskonnon asemaa ulkopuolisen tarkkailijan silmissä.

Lue lisää

Itse asiassa kaikkien uskontojen perusta ja tavoite on yksi ja sama – rakkaus Jumalaan, ja se on ainoa alusta, jolla hedelmällinen uskontojen välinen vuoropuhelu on mahdollista.
Tästä näkökulmasta on selvää, että eri uskonnot, kaikesta ulkoisesta palvonnan ja rituaalien monimuotoisuudesta huolimatta, puhuvat pohjimmiltaan samoista menetelmistä Jumalan ymmärtämiseksi. Nämä ovat rukoukset, käskyjen tiukka noudattaminen, meditaatio, paastot ja muut askeettiset toimet, joiden tavoitteena on puhdistaa ihmisen olemus ja tietoisuus.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Itse asiassa kaikkien uskontojen perusta ja tavoite on yksi ja sama – rakkaus Jumalaan, ja se on ainoa alusta, jolla hedelmällinen uskontojen välinen vuoropuhelu on mahdollista.
Tästä näkökulmasta on selvää, että eri uskonnot, kaikesta ulkoisesta palvonnan ja rituaalien monimuotoisuudesta huolimatta, puhuvat pohjimmiltaan samoista menetelmistä Jumalan ymmärtämiseksi. Nämä ovat rukoukset, käskyjen tiukka noudattaminen, meditaatio, paastot ja muut askeettiset toimet, joiden tavoitteena on puhdistaa ihmisen olemus ja tietoisuus.

Lue lisää

Uskonnollinen suvaitsevaisuus ja kunnioittava suhtautuminen muihin uskonnonharjoittamisen muotoihin syntyy, kun ihminen ymmärtää, että ne kaikki auttavat luomaan rakkaudellisen palvelussuhteen yksilön sielun ja rajattoman Korkeimman Herran välille.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Uskonnollinen suvaitsevaisuus ja kunnioittava suhtautuminen muihin uskonnonharjoittamisen muotoihin syntyy, kun ihminen ymmärtää, että ne kaikki auttavat luomaan rakkaudellisen palvelussuhteen yksilön sielun ja rajattoman Korkeimman Herran välille.

Lue lisää

...

melko monimutkaisessa uskonnollisessa tilanteessa Intian kokemus, joka heijastuu muun muassa Gandhin kuuluisassa mottossa, josta tuli itsenäisen Intian iskulause: ”Yhtenäisyys moninaisuudessa”, voi auttaa löytämään oikeat hengelliset suuntaviivat, ja Bhagavad-gita voi olla tässä merkittävässä roolissa.

Anonyymi00046 kirjoitti:

...

melko monimutkaisessa uskonnollisessa tilanteessa Intian kokemus, joka heijastuu muun muassa Gandhin kuuluisassa mottossa, josta tuli itsenäisen Intian iskulause: ”Yhtenäisyys moninaisuudessa”, voi auttaa löytämään oikeat hengelliset suuntaviivat, ja Bhagavad-gita voi olla tässä merkittävässä roolissa.

Lue lisää

https://www.krishna.ru/encyclopedia/the-organization/50678_religious-pluralism-in-the-bhagavad-gita-.php

https://www.krishna.ru/encyclopedia/the-organization/50678_religious-pluralism-in-the-bhagavad-gita-.php

Anonyymi00047 kirjoitti:

https://www.krishna.ru/encyclopedia/the-organization/50678_religious-pluralism-in-the-bhagavad-gita-.php

https://www.krishna.ru/encyclopedia/the-organization/50678_religious-pluralism-in-the-bhagavad-gita-.php

Lue lisää

Nyt muusta:

Anonyymi00048 kirjoitti:

Nyt muusta:

Niin kauan kuin olet itse vielä polulla, et voi tuomita muiden polkua. Jos kyseenalaistat toisten totuuden, menetät oman totuutesi, ja jos kyseenalaistat toisten oikeuden totuuteen, menetät oman oikeutesi totuuteen.

J. Favors

Anonyymi00049 kirjoitti:

Niin kauan kuin olet itse vielä polulla, et voi tuomita muiden polkua. Jos kyseenalaistat toisten totuuden, menetät oman totuutesi, ja jos kyseenalaistat toisten oikeuden totuuteen, menetät oman oikeutesi totuuteen.

J. Favors

Lue lisää

Totuus ei ole vain yhdessä, kahdessa tai kolmessa uskonnossa, ei, se on kaikissa perinteissä, muuten niitä ei olisi olemassa. Totuus on yksi kaikille, jokainen perinne on oikeutettu eikä mikään niistä ole tarpeeton.

Vapaan tahtonsa mukaan jokainen voi valita perinteen, joka sopii hänen tämänhetkisen ymmärryksensä tasolle.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Totuus ei ole vain yhdessä, kahdessa tai kolmessa uskonnossa, ei, se on kaikissa perinteissä, muuten niitä ei olisi olemassa. Totuus on yksi kaikille, jokainen perinne on oikeutettu eikä mikään niistä ole tarpeeton.

Vapaan tahtonsa mukaan jokainen voi valita perinteen, joka sopii hänen tämänhetkisen ymmärryksensä tasolle.

Lue lisää

Mitä enemmän syvennyt johonkin traditioon etsiessäsi totuutta, sitä enemmän huomaat, että sama totuus on muiden traditioiden ytimessä. Jos kuitenkin kiistelet toisten kanssa totuudesta ja luulet, että vain sinulla yksin on hallussasi ainoa totuus, se tarkoittaa, että sitä ei ole vielä löydetty.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Mitä enemmän syvennyt johonkin traditioon etsiessäsi totuutta, sitä enemmän huomaat, että sama totuus on muiden traditioiden ytimessä. Jos kuitenkin kiistelet toisten kanssa totuudesta ja luulet, että vain sinulla yksin on hallussasi ainoa totuus, se tarkoittaa, että sitä ei ole vielä löydetty.

Lue lisää

Monet ihmiset suhtautuvat nykyään uskoon lahkolaisena, ikään kuin Jumala kuuluisi vain heidän valitsemalleen ryhmälle tai uskonnolle.
Äänestä

Anonyymi00052 kirjoitti:

Monet ihmiset suhtautuvat nykyään uskoon lahkolaisena, ikään kuin Jumala kuuluisi vain heidän valitsemalleen ryhmälle tai uskonnolle.
Äänestä

Pseudo-uskonnollisuuden ja eripuraisuuden kannattajien vääristynyt käsitys uskonnosta ei edistä ihmiskunnan kehitystä ja henkistä kehitystä riippumatta siitä, onko ilmiöt puettu nationalismin, rasismin, sovinismin tai uskonnollisen suvaitsemattomuuden vaatteisiin. Loppujen lopuksi on vain yksi Jumala ja yksi uskonto.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Pseudo-uskonnollisuuden ja eripuraisuuden kannattajien vääristynyt käsitys uskonnosta ei edistä ihmiskunnan kehitystä ja henkistä kehitystä riippumatta siitä, onko ilmiöt puettu nationalismin, rasismin, sovinismin tai uskonnollisen suvaitsemattomuuden vaatteisiin. Loppujen lopuksi on vain yksi Jumala ja yksi uskonto.

Lue lisää

VEDALAISUUDESSA EI OLE KÄSITETTÄ JIHADISTA, PYHISTÄ SODISTA, RISTIRETKISTÄ TAI MARTTYYRIKUOLEMASTA SEN PUOLESTA.

Toisin kuin muissa uskonnoissa, joilla on ovat yleensä ÄÄRILIIKKEITÄ TAI POIKKEUKSELLISEN DOGMAATTISIA näkemyksissään, vedalaisessa kulttuurissa ei ole marttyyrinä olemiseen liittyviä käsitteitä, kuten kristinuskossa tai islamilaisessa jihadissa. Nämä ajatukset eivät ole hinduille kovin järkeviä. Miksi? Koska heille henkisessä elämässä ei ole kyse siitä, että taistellaan toisia vastaan yhden uskonnon YLIVALLASTA TOISEEN NÄHDEN. Vedalaisuus suhtautuu kaikkiin uskontoihin kunnioittavasti, koska sillä on oma turvallisuudentunteensa ja vahvuutensa lähestymistavassaan Jumalaan, mikä on kypsän henkisen polun tunnusmerkki. Uskonnon ja minkä tahansa henkisen prosessin tarkoituksena on auttaa yksilöä ymmärtämään paremmin, kuka hän on ja mikä on hänen suhteensa Jumalaan ja mikä on hänen tarkoituksensa maailmankaikkeudessa. Jos ihminen todella yrittää edistyä tällä tavalla, mitä järkeä on osallistua pyhään sotaan tai kuolla marttyyriksi jonkin toisen uskonnon puolesta TAISTELLEN TOISTA USKONTO VASTAAN? Tämä ei ole minkään henkisen polun tarkoitus. Tämän vuoksi Veda-kirjallisuudessa ei juurikaan keskustella MUIDEN USKONTOJEN HALVENTAMISESTA eikä niin sanottuja "VÄÄRIÄ JUMALIA" vastaan käydä kampanjaa, kuten jäykemmissä tai DOGMAATTISISSA USKONNOISSA.

Anonyymi00054 kirjoitti:

VEDALAISUUDESSA EI OLE KÄSITETTÄ JIHADISTA, PYHISTÄ SODISTA, RISTIRETKISTÄ TAI MARTTYYRIKUOLEMASTA SEN PUOLESTA.

Toisin kuin muissa uskonnoissa, joilla on ovat yleensä ÄÄRILIIKKEITÄ TAI POIKKEUKSELLISEN DOGMAATTISIA näkemyksissään, vedalaisessa kulttuurissa ei ole marttyyrinä olemiseen liittyviä käsitteitä, kuten kristinuskossa tai islamilaisessa jihadissa. Nämä ajatukset eivät ole hinduille kovin järkeviä. Miksi? Koska heille henkisessä elämässä ei ole kyse siitä, että taistellaan toisia vastaan yhden uskonnon YLIVALLASTA TOISEEN NÄHDEN. Vedalaisuus suhtautuu kaikkiin uskontoihin kunnioittavasti, koska sillä on oma turvallisuudentunteensa ja vahvuutensa lähestymistavassaan Jumalaan, mikä on kypsän henkisen polun tunnusmerkki. Uskonnon ja minkä tahansa henkisen prosessin tarkoituksena on auttaa yksilöä ymmärtämään paremmin, kuka hän on ja mikä on hänen suhteensa Jumalaan ja mikä on hänen tarkoituksensa maailmankaikkeudessa. Jos ihminen todella yrittää edistyä tällä tavalla, mitä järkeä on osallistua pyhään sotaan tai kuolla marttyyriksi jonkin toisen uskonnon puolesta TAISTELLEN TOISTA USKONTO VASTAAN? Tämä ei ole minkään henkisen polun tarkoitus. Tämän vuoksi Veda-kirjallisuudessa ei juurikaan keskustella MUIDEN USKONTOJEN HALVENTAMISESTA eikä niin sanottuja "VÄÄRIÄ JUMALIA" vastaan käydä kampanjaa, kuten jäykemmissä tai DOGMAATTISISSA USKONNOISSA.

Lue lisää

Siksi PAKKOKÄÄNNYTYKSISSÄ JA TYRANNIMAISESSA USKONNOLLISESSA HALLINNASSA tai uskontojen välisessä kilpailussa ei ole mitään järkeä. Se, mikä on järkevää, on jokaisen yksilön vapaus saavuttaa arvostus siitä, että kaikki ovat henkisiä olentoja, jotka kaikki palaavat takaisin Jumalan luo, mutta OMASSA TAHDISSAAN. Tästä huolimatta vedalaiset henkiset opettajat pyrkivät aina rohkaisemaan jokaista käyttämään aikaansa ja energiaansa parhaalla
mahdollisella tavalla henkisissä pyrkimyksissään. Näin ihmisiä ohjataan vedalaisessa kulttuurissa, toisin kuin väkisin tapahtuvien käännytysten tai DOGMAATTISEN MÄÄRÄYSTEN AVULLA.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Siksi PAKKOKÄÄNNYTYKSISSÄ JA TYRANNIMAISESSA USKONNOLLISESSA HALLINNASSA tai uskontojen välisessä kilpailussa ei ole mitään järkeä. Se, mikä on järkevää, on jokaisen yksilön vapaus saavuttaa arvostus siitä, että kaikki ovat henkisiä olentoja, jotka kaikki palaavat takaisin Jumalan luo, mutta OMASSA TAHDISSAAN. Tästä huolimatta vedalaiset henkiset opettajat pyrkivät aina rohkaisemaan jokaista käyttämään aikaansa ja energiaansa parhaalla
mahdollisella tavalla henkisissä pyrkimyksissään. Näin ihmisiä ohjataan vedalaisessa kulttuurissa, toisin kuin väkisin tapahtuvien käännytysten tai DOGMAATTISEN MÄÄRÄYSTEN AVULLA.

Lue lisää

Uskonnot, JOTAK PITÄVÄT MUITA HENKISIÄ POLKUJA KILPAILIJOINA, eivät koskaan ymmärrä vedalaista polkua, joka on avoimempi. Ne pitävät kiinni VAIN PELOSTAAN, joka saa heidät ajattelemaan, ETTÄ VAIN HEIDÄN TIENSÄ ON OIKEA TIE JA ETTÄ KAIKKI MUUT POLUT JOHTAVAT HELVETTIIN, ikään kuin he tarvitsisivat jonkinlaista vakuutusta siitä, että he ovat oikeassa. Vedalaisuudessa ei ole tällaista pelkoa väärässä olemisesta. Vedalaisen polun seuraajat hankkivat omat henkiset oivalluksensa, jotka vakuuttavat heidät omasta edistymisestään. Se on todellisen henkisen edistymisen merkki, kun tietoisuuden muutos havaitaan suoraan. Siinä on ero vedalaisen polun ja perustavampien ja pelkoon perustuvien uskontojen välillä, jotka ovat riippuvaisia pelkästä sokeasta uskosta prosessiin ilman, että ihminen kokee havaittavia tuloksia tietoisuuden ja tietoisuuden muutoksessa.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Uskonnot, JOTAK PITÄVÄT MUITA HENKISIÄ POLKUJA KILPAILIJOINA, eivät koskaan ymmärrä vedalaista polkua, joka on avoimempi. Ne pitävät kiinni VAIN PELOSTAAN, joka saa heidät ajattelemaan, ETTÄ VAIN HEIDÄN TIENSÄ ON OIKEA TIE JA ETTÄ KAIKKI MUUT POLUT JOHTAVAT HELVETTIIN, ikään kuin he tarvitsisivat jonkinlaista vakuutusta siitä, että he ovat oikeassa. Vedalaisuudessa ei ole tällaista pelkoa väärässä olemisesta. Vedalaisen polun seuraajat hankkivat omat henkiset oivalluksensa, jotka vakuuttavat heidät omasta edistymisestään. Se on todellisen henkisen edistymisen merkki, kun tietoisuuden muutos havaitaan suoraan. Siinä on ero vedalaisen polun ja perustavampien ja pelkoon perustuvien uskontojen välillä, jotka ovat riippuvaisia pelkästä sokeasta uskosta prosessiin ilman, että ihminen kokee havaittavia tuloksia tietoisuuden ja tietoisuuden muutoksessa.

Lue lisää

Kristinuskon kannalta vain silloin, kun se hyväksyy muiden uskontojen arvon ja muiden oikeuden noudattaa valitsemiaan uskontunnustuksia ja menettelytapoja, Jeesuksen Kristuksen opettama universaalinen rakkaus voi todella loistaa sen kirkoista ja saarnastuolista. Silloin he voivat tulla toimeen muiden uskontojen edustajien kanssa ilman tuomiota siitä, että kaikki muut joutuvat helvettiin. Loppujen lopuksi yksikään todella rakastava Jumala ei heitä lapsiaan ikuiseen helvettiin ilman mahdollisuutta korjata itseään. Siksi vedalainen kulttuuri tarjoaa syvemmän ymmärryksen Jumalan todellisesta rakastavasta luonteesta kuin uskonnot, jotka perustuvat pelkkään Jumalan pelkoon.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Kristinuskon kannalta vain silloin, kun se hyväksyy muiden uskontojen arvon ja muiden oikeuden noudattaa valitsemiaan uskontunnustuksia ja menettelytapoja, Jeesuksen Kristuksen opettama universaalinen rakkaus voi todella loistaa sen kirkoista ja saarnastuolista. Silloin he voivat tulla toimeen muiden uskontojen edustajien kanssa ilman tuomiota siitä, että kaikki muut joutuvat helvettiin. Loppujen lopuksi yksikään todella rakastava Jumala ei heitä lapsiaan ikuiseen helvettiin ilman mahdollisuutta korjata itseään. Siksi vedalainen kulttuuri tarjoaa syvemmän ymmärryksen Jumalan todellisesta rakastavasta luonteesta kuin uskonnot, jotka perustuvat pelkkään Jumalan pelkoon.

Lue lisää

Vaishnava-filosofian klassisen määritelmän perusteella, jonka mukaan sielun alkuperäinen asema on olla Korkeimman Herran palvelija (Sri Caitanya-Caritamrta, Madhya 20.108), vaishnava ei rajoitu luokittelemaan ihmisiä kristittyihin, hinduihin, muslimeihin jne. vaan näkee viime kädessä jokaisessa ihmisessä sielun, Jumalan ikuisen yksilöllisen hiukkasen, joka on kutsuttu palvelemaan häntä. Tämän maailmankatsomuksen ansiosta vaishnava voi tuntea sukulaisuutta, veljellistä yhteyttä muiden monoteististen uskontojen kannattajien kanssa.

Näiden käsitteiden, jotka edistävät uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja muiden uskontojen edustajien kunnioittamisen opettamista, ansiosta voimme puhua vaishnavismista korkeana henkisenä kulttuurina, joka kykenee edistämään maailman uskonnollisen ajattelun kehitystä.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Vaishnava-filosofian klassisen määritelmän perusteella, jonka mukaan sielun alkuperäinen asema on olla Korkeimman Herran palvelija (Sri Caitanya-Caritamrta, Madhya 20.108), vaishnava ei rajoitu luokittelemaan ihmisiä kristittyihin, hinduihin, muslimeihin jne. vaan näkee viime kädessä jokaisessa ihmisessä sielun, Jumalan ikuisen yksilöllisen hiukkasen, joka on kutsuttu palvelemaan häntä. Tämän maailmankatsomuksen ansiosta vaishnava voi tuntea sukulaisuutta, veljellistä yhteyttä muiden monoteististen uskontojen kannattajien kanssa.

Näiden käsitteiden, jotka edistävät uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja muiden uskontojen edustajien kunnioittamisen opettamista, ansiosta voimme puhua vaishnavismista korkeana henkisenä kulttuurina, joka kykenee edistämään maailman uskonnollisen ajattelun kehitystä.

Lue lisää

Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.


Uskonto, joka ei kykene opettamaan seuraajiaan näkemään Jumalan ilmenemistä kaikessa, myös muissa henkisissä perinteissä, ei täytä tarkoitustaan.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.


Uskonto, joka ei kykene opettamaan seuraajiaan näkemään Jumalan ilmenemistä kaikessa, myös muissa henkisissä perinteissä, ei täytä tarkoitustaan.

Lue lisää

Uskonnollisten perinteiden väliset erot ovat väistämättömiä - muuten ei olisi olemassa erilaisia uskontoja. Tämä on niiden arvo: ihmiset, joilla on erilaiset uskonnolliset tarpeet, tarvitsevat erilaisia uskonnollisuuden muotoja, ja todennäköisesti siksi Jumala antaa erilaisia uskonnollisia järjestelmiä.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Uskonnollisten perinteiden väliset erot ovat väistämättömiä - muuten ei olisi olemassa erilaisia uskontoja. Tämä on niiden arvo: ihmiset, joilla on erilaiset uskonnolliset tarpeet, tarvitsevat erilaisia uskonnollisuuden muotoja, ja todennäköisesti siksi Jumala antaa erilaisia uskonnollisia järjestelmiä.

Lue lisää

Jokaisessa uskonnossa on joitakin hämmästyttäviä oivalluksia, ilmestyksiä. Ongelmana on vain yksi asia: koska uskonnollisissa perinteissä on ihmisen tietämättömyyttä, jokainen uskonnollinen perinne väittää, että sillä on vain Totuus. Ja kun kuulette näitä asioita, teidän on ymmärrettävä, että tämä on jo aineellisen tietoisuuden vaikutusta, tietämättömyyden vaikutusta.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Jokaisessa uskonnossa on joitakin hämmästyttäviä oivalluksia, ilmestyksiä. Ongelmana on vain yksi asia: koska uskonnollisissa perinteissä on ihmisen tietämättömyyttä, jokainen uskonnollinen perinne väittää, että sillä on vain Totuus. Ja kun kuulette näitä asioita, teidän on ymmärrettävä, että tämä on jo aineellisen tietoisuuden vaikutusta, tietämättömyyden vaikutusta.

Lue lisää

Jokaisessa Pyhässä Kirjoituksessa on valtava energialataus, joka pakottaa ihmisen muuttamaan elämäänsä.

Ilman tätä energiaa kukaan ei kykenisi voittamaan karman hitautta ja irtautumaan aineen kahleista.

Pyhien kirjoitusten sanat sisältävät totuuden, joka on niin kiireellinen ja vaativa, että ihmisen on lähes mahdotonta vastustaa tuon totuuden voimaa.

Energialataus on siis Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissakin Kirjoituksissa.

Ikuisuuden kaunis muoto on vangittu Koraanin säkeisiin, Evankeliumin sanoihin ja Vedojen hymneihin.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Jokaisessa Pyhässä Kirjoituksessa on valtava energialataus, joka pakottaa ihmisen muuttamaan elämäänsä.

Ilman tätä energiaa kukaan ei kykenisi voittamaan karman hitautta ja irtautumaan aineen kahleista.

Pyhien kirjoitusten sanat sisältävät totuuden, joka on niin kiireellinen ja vaativa, että ihmisen on lähes mahdotonta vastustaa tuon totuuden voimaa.

Energialataus on siis Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissakin Kirjoituksissa.

Ikuisuuden kaunis muoto on vangittu Koraanin säkeisiin, Evankeliumin sanoihin ja Vedojen hymneihin.

Lue lisää

Tekstin ydinväite on, että pyhissä kirjoituksissa on todellinen, vaikuttava voima – ei vain symbolinen tai opetuksellinen, vaan muuttava energia, joka kykenee murtautumaan ihmisen totuttujen elämänmallien, karman ja aineellisten sidosten läpi. Pyhät tekstit nähdään aktiivisina toimijoina, eivät passiivisina sanoina.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Tekstin ydinväite on, että pyhissä kirjoituksissa on todellinen, vaikuttava voima – ei vain symbolinen tai opetuksellinen, vaan muuttava energia, joka kykenee murtautumaan ihmisen totuttujen elämänmallien, karman ja aineellisten sidosten läpi. Pyhät tekstit nähdään aktiivisina toimijoina, eivät passiivisina sanoina.

Lue lisää

2. Pyhien kirjoitusten rooli

Teksti esittää pyhät kirjoitukset:

universaaleina (Raamattu, Koraani, Vedat rinnastetaan)

ajattomina (ikuinen totuus)

pakottavina (ihminen ei voi helposti vastustaa niiden vaikutusta)

Niitä ei kuvata ensisijaisesti uskonnollisina lakeina tai historiallisina dokumentteina, vaan henkisenä voimana, joka ylittää kulttuuriset ja uskonnolliset rajat.

Anonyymi00064 kirjoitti:

2. Pyhien kirjoitusten rooli

Teksti esittää pyhät kirjoitukset:

universaaleina (Raamattu, Koraani, Vedat rinnastetaan)

ajattomina (ikuinen totuus)

pakottavina (ihminen ei voi helposti vastustaa niiden vaikutusta)

Niitä ei kuvata ensisijaisesti uskonnollisina lakeina tai historiallisina dokumentteina, vaan henkisenä voimana, joka ylittää kulttuuriset ja uskonnolliset rajat.

Lue lisää

Energian käsite

“Energialataus” toimii tekstissä metaforana:

henkiselle voimalle

sisäiselle herätykselle

transformatiiviselle impulssille

Tämä energia:

mahdollistaa karman ylittämisen

auttaa irtautumaan aineellisuudesta

pakottaa muutokseen, ei vain kutsu siihen

Kyseessä on aktiivinen, lähes vastustamaton totuus, ei neutraali tieto.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Energian käsite

“Energialataus” toimii tekstissä metaforana:

henkiselle voimalle

sisäiselle herätykselle

transformatiiviselle impulssille

Tämä energia:

mahdollistaa karman ylittämisen

auttaa irtautumaan aineellisuudesta

pakottaa muutokseen, ei vain kutsu siihen

Kyseessä on aktiivinen, lähes vastustamaton totuus, ei neutraali tieto.

Lue lisää

Totuuden luonne

Totuus kuvataan:

kiireellisenä (ei voi lykätä)

vaativana (edellyttää muutosta)

voimakkaana (vastustaminen on lähes mahdotonta)

Tämä viittaa näkemykseen, jossa todellinen hengellinen tieto ei ole mukavaa tai sopeutuvaa, vaan ravistelevaa ja vaativaa.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Totuuden luonne

Totuus kuvataan:

kiireellisenä (ei voi lykätä)

vaativana (edellyttää muutosta)

voimakkaana (vastustaminen on lähes mahdotonta)

Tämä viittaa näkemykseen, jossa todellinen hengellinen tieto ei ole mukavaa tai sopeutuvaa, vaan ravistelevaa ja vaativaa.

Lue lisää

. Estetiikka ja kieli

Viimeinen kappale tuo mukaan kauneuden ja runollisuuden:

“Ikuisuuden kaunis muoto”

“vangittu säkeisiin, sanoihin ja hymneihin”

Tässä yhdistyvät:

totuus

kauneus

pyhyys

Sanat eivät vain välitä merkitystä, vaan kantavat itse ikuista todellisuutta.

Anonyymi00067 kirjoitti:

. Estetiikka ja kieli

Viimeinen kappale tuo mukaan kauneuden ja runollisuuden:

“Ikuisuuden kaunis muoto”

“vangittu säkeisiin, sanoihin ja hymneihin”

Tässä yhdistyvät:

totuus

kauneus

pyhyys

Sanat eivät vain välitä merkitystä, vaan kantavat itse ikuista todellisuutta.

Lue lisää

Teksti nojaa useisiin oletuksiin:

Hengellinen todellisuus on objektiivinen ja yhteinen eri traditioille

Pyhien kirjoitusten voima ei riipu lukijan kulttuurista

Ihminen on lähtökohtaisesti sidottu, mutta vapautettavissa

Tämä heijastaa perennialistista tai universaalihenkistä maailmankuvaa.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Teksti nojaa useisiin oletuksiin:

Hengellinen todellisuus on objektiivinen ja yhteinen eri traditioille

Pyhien kirjoitusten voima ei riipu lukijan kulttuurista

Ihminen on lähtökohtaisesti sidottu, mutta vapautettavissa

Tämä heijastaa perennialistista tai universaalihenkistä maailmankuvaa.

Lue lisää

Teksti on:

synteettinen (yhdistää uskontoja)

mystinen (painottaa kokemuksellista voimaa)

normatiivinen (väittää, että todellinen kohtaaminen vaatii muutosta)

Se ei pyri argumentoimaan rationaalisesti, vaan julistamaan ja vakuuttamaan lukijan pyhien kirjoitusten elävästä voimasta.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Teksti on:

synteettinen (yhdistää uskontoja)

mystinen (painottaa kokemuksellista voimaa)

normatiivinen (väittää, että todellinen kohtaaminen vaatii muutosta)

Se ei pyri argumentoimaan rationaalisesti, vaan julistamaan ja vakuuttamaan lukijan pyhien kirjoitusten elävästä voimasta.

Lue lisää

Jokaisessa Pyhässä Kirjoituksessa on valtava energialataus, joka pakottaa ihmisen muuttamaan elämäänsä.

Ilman tätä energiaa kukaan ei kykenisi voittamaan karman hitautta ja irtautumaan aineen kahleista.

Pyhien kirjoitusten sanat sisältävät totuuden, joka on niin kiireellinen ja vaativa, että ihmisen on lähes mahdotonta vastustaa tuon totuuden voimaa.

Energialataus on siis Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissakin Kirjoituksissa.

Ikuisuuden kaunis muoto on vangittu Koraanin säkeisiin, Evankeliumin sanoihin ja Vedojen hymneihin.

*******************

Teksti esittää, että pyhät kirjoitukset eri uskonnollisissa traditioissa sisältävät universaalin ja transformatiivisen voiman, joka kykenee muuttamaan yksilön elämää ja vapauttamaan hänet aineellisista ja karmallisista sidoksista. Tämä voima kuvataan “energialatauksena”, joka ei ole vain symbolinen, vaan todellinen ja vaikuttava. Pyhien tekstien totuus nähdään kiireellisenä ja vaativana, minkä vuoksi sen vaikutusta

Anonyymi00070 kirjoitti:

Jokaisessa Pyhässä Kirjoituksessa on valtava energialataus, joka pakottaa ihmisen muuttamaan elämäänsä.

Ilman tätä energiaa kukaan ei kykenisi voittamaan karman hitautta ja irtautumaan aineen kahleista.

Pyhien kirjoitusten sanat sisältävät totuuden, joka on niin kiireellinen ja vaativa, että ihmisen on lähes mahdotonta vastustaa tuon totuuden voimaa.

Energialataus on siis Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissakin Kirjoituksissa.

Ikuisuuden kaunis muoto on vangittu Koraanin säkeisiin, Evankeliumin sanoihin ja Vedojen hymneihin.

*******************

Teksti esittää, että pyhät kirjoitukset eri uskonnollisissa traditioissa sisältävät universaalin ja transformatiivisen voiman, joka kykenee muuttamaan yksilön elämää ja vapauttamaan hänet aineellisista ja karmallisista sidoksista. Tämä voima kuvataan “energialatauksena”, joka ei ole vain symbolinen, vaan todellinen ja vaikuttava. Pyhien tekstien totuus nähdään kiireellisenä ja vaativana, minkä vuoksi sen vaikutusta

Lue lisää

Jokaisessa uskonnossa on joitakin hämmästyttäviä oivalluksia, ilmestyksiä. Ongelmana on vain yksi asia: koska uskonnollisissa perinteissä on ihmisen tietämättömyyttä, jokainen uskonnollinen perinne väittää, että sillä on vain Totuus. Ja kun kuulette näitä asioita, teidän on ymmärrettävä, että tämä on jo aineellisen tietoisuuden vaikutusta, tietämättömyyden vaikutusta.

*********************

On olemassa jokin universaali Totuus, joka ylittää yksittäiset uskonnot.

Ihmisen tietoisuus voi olla eri tasoilla (esim. aineellinen vs. korkeampi/henkinen).

Uskonnollinen dogmaattisuus ei ole jumalallista vaan inhimillistä alkuperää.

Kritiikin kohde
Teksti kritisoi:

Eksklusiivisuutta: ajatus, että vain yksi uskonto on oikeassa.

Dogmaattisuutta: perinteiden jäykkyyttä ja kyvyttömyyttä tunnistaa omaa inhimillistä rajoittuneisuuttaan.


Käsitteellinen kehys
Ilmaus “aineellinen tietoisuus” viittaa ajattelutapaan, jossa ego, valta, identiteetti ja omistaminen (“meillä on Totuus”) ohjaavat uskoa.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Jokaisessa uskonnossa on joitakin hämmästyttäviä oivalluksia, ilmestyksiä. Ongelmana on vain yksi asia: koska uskonnollisissa perinteissä on ihmisen tietämättömyyttä, jokainen uskonnollinen perinne väittää, että sillä on vain Totuus. Ja kun kuulette näitä asioita, teidän on ymmärrettävä, että tämä on jo aineellisen tietoisuuden vaikutusta, tietämättömyyden vaikutusta.

*********************

On olemassa jokin universaali Totuus, joka ylittää yksittäiset uskonnot.

Ihmisen tietoisuus voi olla eri tasoilla (esim. aineellinen vs. korkeampi/henkinen).

Uskonnollinen dogmaattisuus ei ole jumalallista vaan inhimillistä alkuperää.

Kritiikin kohde
Teksti kritisoi:

Eksklusiivisuutta: ajatus, että vain yksi uskonto on oikeassa.

Dogmaattisuutta: perinteiden jäykkyyttä ja kyvyttömyyttä tunnistaa omaa inhimillistä rajoittuneisuuttaan.


Käsitteellinen kehys
Ilmaus “aineellinen tietoisuus” viittaa ajattelutapaan, jossa ego, valta, identiteetti ja omistaminen (“meillä on Totuus”) ohjaavat uskoa.

Lue lisää

Teksti esittää pluralistisen ja kriittisen näkemyksen uskonnosta: totuuden monopolisointi ei ole henkistä viisautta vaan inhimillistä tietämättömyyttä. Se kutsuu lukijaa katsomaan uskontojen yhteistä ydintä eikä niiden väitteitä vallasta.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Teksti esittää pluralistisen ja kriittisen näkemyksen uskonnosta: totuuden monopolisointi ei ole henkistä viisautta vaan inhimillistä tietämättömyyttä. Se kutsuu lukijaa katsomaan uskontojen yhteistä ydintä eikä niiden väitteitä vallasta.

Lue lisää

Gaudiya vaišnavismin mukaan kaikki elävät olennot ovat iankaikkisia sieluja (jīva), jotka ovat laadullisesti samanlaisia mutta määrällisesti pieniä osasia Korkeimmasta Todellisuudesta, Krishnasta.

brahma-bhūtaḥ prasannātmā (Bhagavad-gītā 18.54)
Kun ihminen ymmärtää olevansa sielu, hän ylittää materiaalisen identiteetin.

Tällä tasolla:

ei ole hindua, muslimia tai kristittyä

jne.

kaikki sielut ovat tasa-arvoisia ontologisesti

2. Väärä ego (ahaṅkāra) ja identifioituminen uskontoon

Gaudiya vaišnavismi määrittelee väärän egon (ahaṅkāra) samastumiseksi kehoon ja mieleen – sekä niistä johtuviin sosiaalisiin ja kulttuurisiin rakenteisiin.

Kun ihminen ajattelee:

“Olen hindu”

“Olen muslimi”

“Olen kristitty”

→ nämä eivät ole sielun identiteettejä, vaan kehon ja mielen kautta omaksuttuja nimityksiä.
Ne voivat olla käytännöllisiä yhteiskunnallisia merkkejä, mutta ne ovat toissijaisia ja väliaikaisia.

Gaudiya vaišnavismin mukaan tämä on hienovarainen mutta todellinen väärän egon muoto.

3. “Kristinusko on ainoa oikea uskonto” – väärä ego

Väite, että vain yksi historiallinen uskonto on ainoa oikea, nähdään Gaudiya vaišnavismissa väärän egon ilmentymänä, koska:

se perustuu kehon syntyperään ja kulttuuriseen kontekstiin

se rajoittaa Jumalan totuuden yhteen historialliseen muotoon

se synnyttää erillisyyden tunnetta sielujen välille

Gaudiya vaišnavismi opettaa, että Jumala on yksi, mutta Hänen nimensä, muotonsa ja palvontatapansa ovat moninaiset.

4. “Vain minun uskontoni on oikea” – väärän egon korkein muoto

Ajatus “vain minun polkuni on oikea” edustaa vielä syvempää väärää egoa, koska:

se asettaa minän ja minun ryhmäni Jumalan yläpuolelle

se estää nöyryyden (tṛṇād api sunīcena)

se estää puhtaan rakkauden (prema), joka on Gaudiya vaišnavismin päämäärä


5. Gaudiya vaišnavismin universaali johtopäätös

Gaudiya vaišnavismi ei opeta:

“Kaikki uskonnot ovat samoja”

vaan:

Kaikki sielut ovat samoja alkuperältään ja arvossaan, ja kaikki aidot hengelliset polut, jotka kehittävät rakkautta Jumalaan ja vähentävät väärää egoa, ovat arvokkaita.

Todellinen identiteetti ei ole:

hindu

muslimi


kristitty

vaan:

Anonyymi00073 kirjoitti:

Gaudiya vaišnavismin mukaan kaikki elävät olennot ovat iankaikkisia sieluja (jīva), jotka ovat laadullisesti samanlaisia mutta määrällisesti pieniä osasia Korkeimmasta Todellisuudesta, Krishnasta.

brahma-bhūtaḥ prasannātmā (Bhagavad-gītā 18.54)
Kun ihminen ymmärtää olevansa sielu, hän ylittää materiaalisen identiteetin.

Tällä tasolla:

ei ole hindua, muslimia tai kristittyä

jne.

kaikki sielut ovat tasa-arvoisia ontologisesti

2. Väärä ego (ahaṅkāra) ja identifioituminen uskontoon

Gaudiya vaišnavismi määrittelee väärän egon (ahaṅkāra) samastumiseksi kehoon ja mieleen – sekä niistä johtuviin sosiaalisiin ja kulttuurisiin rakenteisiin.

Kun ihminen ajattelee:

“Olen hindu”

“Olen muslimi”

“Olen kristitty”

→ nämä eivät ole sielun identiteettejä, vaan kehon ja mielen kautta omaksuttuja nimityksiä.
Ne voivat olla käytännöllisiä yhteiskunnallisia merkkejä, mutta ne ovat toissijaisia ja väliaikaisia.

Gaudiya vaišnavismin mukaan tämä on hienovarainen mutta todellinen väärän egon muoto.

3. “Kristinusko on ainoa oikea uskonto” – väärä ego

Väite, että vain yksi historiallinen uskonto on ainoa oikea, nähdään Gaudiya vaišnavismissa väärän egon ilmentymänä, koska:

se perustuu kehon syntyperään ja kulttuuriseen kontekstiin

se rajoittaa Jumalan totuuden yhteen historialliseen muotoon

se synnyttää erillisyyden tunnetta sielujen välille

Gaudiya vaišnavismi opettaa, että Jumala on yksi, mutta Hänen nimensä, muotonsa ja palvontatapansa ovat moninaiset.

4. “Vain minun uskontoni on oikea” – väärän egon korkein muoto

Ajatus “vain minun polkuni on oikea” edustaa vielä syvempää väärää egoa, koska:

se asettaa minän ja minun ryhmäni Jumalan yläpuolelle

se estää nöyryyden (tṛṇād api sunīcena)

se estää puhtaan rakkauden (prema), joka on Gaudiya vaišnavismin päämäärä


5. Gaudiya vaišnavismin universaali johtopäätös

Gaudiya vaišnavismi ei opeta:

“Kaikki uskonnot ovat samoja”

vaan:

Kaikki sielut ovat samoja alkuperältään ja arvossaan, ja kaikki aidot hengelliset polut, jotka kehittävät rakkautta Jumalaan ja vähentävät väärää egoa, ovat arvokkaita.

Todellinen identiteetti ei ole:

hindu

muslimi


kristitty

vaan:

Lue lisää

“Kristinusko on ainoa oikea uskonto” Gaudiya vaišnavismin valossa
1. Kehollinen ja kulttuurinen identiteetti väärän egon juurena

Gaudiya vaišnavismin mukaan väärä ego tarkoittaa sitä, että sielu samaistuu siihen, mikä ei ole sielua: kehoon, mieleen, syntyperään, kieleen ja kulttuuriin.

Kristinusko historiallisena uskontona:

syntyi tietyssä ajassa ja paikassa

välittyi tietyn kulttuurin, kielen ja tradition kautta

omaksutaan lähes aina syntymän ja sosiaalisen ympäristön perusteella

Kun ihminen sanoo:

“Kristinusko on ainoa oikea uskonto”

Gaudiya vaišnavismin mukaan hän usein tiedostamattaan puolustaa omaa kehollista ja kulttuurista identiteettiään, ei sielun universaalia totuutta.
Jos sama sielu olisi syntynyt Intiassa, Lähi-idässä tai Japanissa, sen uskonnollinen identiteetti olisi todennäköisesti toinen – mutta sielu itse olisi sama.

Tämä paljastaa, että väite ei nouse puhtaasti hengellisestä oivalluksesta, vaan materiaalisen olemassaolon olosuhteista, mikä on väärän egon tunnusmerkki.

2. Jumalan totuuden rajaaminen yhteen historialliseen muotoon

Gaudiya vaišnavismi opettaa, että Jumala (Bhagavān):

on rajaton (ananta)

on kaikkien syiden syy

ilmenee lukemattomissa muodoissa, nimissä ja suhteissa

Kun Jumalan rajaton todellisuus sidotaan yhteen historialliseen ilmoitukseen tai traditioon, tapahtuu filosofinen ristiriita:

ääretön määritellään äärellisellä

ajaton sidotaan aikaan

universaali sidotaan yhteen kulttuuriin

Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tämä ei ole Jumalan kunnioittamista, vaan Hänen rajaamistaan ihmisen ymmärryksen mukaiseksi.

Caitanya Mahāprabhu korosti:

Jumalaa voidaan lähestyä monin tavoin, mutta Hän ei ole minkään lähestymistavan yksityisomaisuutta.



Väite “vain kristinusko on oikea” ei siis nosta Jumalaa, vaan nostaa yhden tradition Jumalan yläpuolelle – tämä on väärän egon hienovarainen muoto.

3. Erillisyyden tunne sielujen välillä

Gaudiya vaišnavismin keskeinen totuus on:

kaikki sielut ovat Jumalan rakkaita osasia

Kun yksi uskonto julistetaan ainoaksi oikeaksi:

syntyy “me ja he” -ajattelu

toiset sielut nähdään puutteellisina, eksyneinä tai alempiarvoisina

myötätunto korvautuu arvioinnilla

Tämä on suorassa ristiriidassa bhaktin ytimen kanssa, joka on:

nöyryys

myötätunto

universaali rakkaus

Caitanya opetti:

tṛṇād api sunīcena – nöyrempi kuin ruohon korsi

Ajatus, että “vain meidän uskontomme pelastaa”, vahvistaa juuri sitä egokeskistä erillisyyttä, jonka bhakti on tarkoitettu purkamaan.

Anonyymi00074 kirjoitti:

“Kristinusko on ainoa oikea uskonto” Gaudiya vaišnavismin valossa
1. Kehollinen ja kulttuurinen identiteetti väärän egon juurena

Gaudiya vaišnavismin mukaan väärä ego tarkoittaa sitä, että sielu samaistuu siihen, mikä ei ole sielua: kehoon, mieleen, syntyperään, kieleen ja kulttuuriin.

Kristinusko historiallisena uskontona:

syntyi tietyssä ajassa ja paikassa

välittyi tietyn kulttuurin, kielen ja tradition kautta

omaksutaan lähes aina syntymän ja sosiaalisen ympäristön perusteella

Kun ihminen sanoo:

“Kristinusko on ainoa oikea uskonto”

Gaudiya vaišnavismin mukaan hän usein tiedostamattaan puolustaa omaa kehollista ja kulttuurista identiteettiään, ei sielun universaalia totuutta.
Jos sama sielu olisi syntynyt Intiassa, Lähi-idässä tai Japanissa, sen uskonnollinen identiteetti olisi todennäköisesti toinen – mutta sielu itse olisi sama.

Tämä paljastaa, että väite ei nouse puhtaasti hengellisestä oivalluksesta, vaan materiaalisen olemassaolon olosuhteista, mikä on väärän egon tunnusmerkki.

2. Jumalan totuuden rajaaminen yhteen historialliseen muotoon

Gaudiya vaišnavismi opettaa, että Jumala (Bhagavān):

on rajaton (ananta)

on kaikkien syiden syy

ilmenee lukemattomissa muodoissa, nimissä ja suhteissa

Kun Jumalan rajaton todellisuus sidotaan yhteen historialliseen ilmoitukseen tai traditioon, tapahtuu filosofinen ristiriita:

ääretön määritellään äärellisellä

ajaton sidotaan aikaan

universaali sidotaan yhteen kulttuuriin

Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tämä ei ole Jumalan kunnioittamista, vaan Hänen rajaamistaan ihmisen ymmärryksen mukaiseksi.

Caitanya Mahāprabhu korosti:

Jumalaa voidaan lähestyä monin tavoin, mutta Hän ei ole minkään lähestymistavan yksityisomaisuutta.



Väite “vain kristinusko on oikea” ei siis nosta Jumalaa, vaan nostaa yhden tradition Jumalan yläpuolelle – tämä on väärän egon hienovarainen muoto.

3. Erillisyyden tunne sielujen välillä

Gaudiya vaišnavismin keskeinen totuus on:

kaikki sielut ovat Jumalan rakkaita osasia

Kun yksi uskonto julistetaan ainoaksi oikeaksi:

syntyy “me ja he” -ajattelu

toiset sielut nähdään puutteellisina, eksyneinä tai alempiarvoisina

myötätunto korvautuu arvioinnilla

Tämä on suorassa ristiriidassa bhaktin ytimen kanssa, joka on:

nöyryys

myötätunto

universaali rakkaus

Caitanya opetti:

tṛṇād api sunīcena – nöyrempi kuin ruohon korsi

Ajatus, että “vain meidän uskontomme pelastaa”, vahvistaa juuri sitä egokeskistä erillisyyttä, jonka bhakti on tarkoitettu purkamaan.

Lue lisää

“Kristinusko on ainoa oikea uskonto” Gaudiya vaišnavismin valossa



Pelastusoppien psykologinen ulottuvuus

Gaudiya vaišnavismi tunnistaa myös psykologisen mekanismin:

yksinoikeus pelastukseen antaa turvallisuuden ja paremmuuden tunteen

ego saa hengellisen perustelun

pelko ja kontrolli korvaavat rakkauden

Tällöin uskonto ei enää vapauta sielua, vaan sitookin sen hienovaraisella tavalla.

Aito hengellinen tieto vapauttaa egosta, ei vahvista sitä.




5. Gaudiya vaišnavismin vastaus: universaali mutta ei relativistinen

On tärkeää huomata: Gaudiya vaišnavismi ei sano, että

“kaikki uskonnot ovat automaattisesti yhtä syviä tai täydellisiä”

Vaan se sanoo:

Jumala on yksi

sielut ovat yksi perhe

hengellisen tien arvo mitataan sillä, kuinka paljon se vähentää väärää egoa ja lisää rakkautta Jumalaan

Jos uskonnollinen identiteetti:

lisää ylpeyttä → väärä ego

lisää vihaa → väärä ego

lisää erillisyyttä → väärä ego

Riippumatta nimestä.

Anonyymi00075 kirjoitti:

“Kristinusko on ainoa oikea uskonto” Gaudiya vaišnavismin valossa



Pelastusoppien psykologinen ulottuvuus

Gaudiya vaišnavismi tunnistaa myös psykologisen mekanismin:

yksinoikeus pelastukseen antaa turvallisuuden ja paremmuuden tunteen

ego saa hengellisen perustelun

pelko ja kontrolli korvaavat rakkauden

Tällöin uskonto ei enää vapauta sielua, vaan sitookin sen hienovaraisella tavalla.

Aito hengellinen tieto vapauttaa egosta, ei vahvista sitä.




5. Gaudiya vaišnavismin vastaus: universaali mutta ei relativistinen

On tärkeää huomata: Gaudiya vaišnavismi ei sano, että

“kaikki uskonnot ovat automaattisesti yhtä syviä tai täydellisiä”

Vaan se sanoo:

Jumala on yksi

sielut ovat yksi perhe

hengellisen tien arvo mitataan sillä, kuinka paljon se vähentää väärää egoa ja lisää rakkautta Jumalaan

Jos uskonnollinen identiteetti:

lisää ylpeyttä → väärä ego

lisää vihaa → väärä ego

lisää erillisyyttä → väärä ego

Riippumatta nimestä.

Lue lisää

6. Syvin Gaudiya vaišnavistinen johtopäätös

Lopullinen ongelma ei ole kristinusko, islam tai hindulaisuus.
Ongelma on ajatus:

“Minun identiteettini on tämä uskonto”

Todellinen identiteetti on:

ikuinen suhde Jumalaan rakastavana palvelijana

Anonyymi00076 kirjoitti:

6. Syvin Gaudiya vaišnavistinen johtopäätös

Lopullinen ongelma ei ole kristinusko, islam tai hindulaisuus.
Ongelma on ajatus:

“Minun identiteettini on tämä uskonto”

Todellinen identiteetti on:

ikuinen suhde Jumalaan rakastavana palvelijana

Lue lisää

Kun tämä ymmärretään, tarve julistaa oma polku ainoaksi oikeaksi katoaa luonnollisesti.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Kun tämä ymmärretään, tarve julistaa oma polku ainoaksi oikeaksi katoaa luonnollisesti.

“Kristinusko on ainoa oikea uskonto” väärän egon ilmentymänä Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta


Uskonnollinen yksinoikeusajattelu – näkemys, jonka mukaan vain yksi historiallinen uskonto on ainoa oikea tie Jumalan luo – on ollut merkittävä osa monien traditioiden itseymmärrystä. Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tällainen väite ei kuitenkaan edusta korkeinta hengellistä ymmärrystä, vaan liittyy väärään egoon (ahaṅkāra), joka peittää sielun todellisen identiteetin. Tämä essee tarkastelee, miksi väite “Kristinusko on ainoa oikea uskonto” nähdään Gaudiya vaišnavismissa väärän egon ilmentymänä, keskittyen sielun universaaliin luonteeseen, Jumalan rajattomuuteen ja hengellisen rakkauden perimmäiseen päämäärään.

Sielun todellinen identiteetti ja väärä ego

Gaudiya vaišnavismin perusopetuksen mukaan jokainen elävä olento on iankaikkinen sielu (jīva), joka on laadullisesti yhtä Jumalan kanssa mutta määrällisesti äärettömän pieni. Sielun todellinen identiteetti ei perustu kehoon, kansallisuuteen, kieleen tai uskonnolliseen kuulumiseen, vaan sen ikuiseen suhteeseen Jumalaan.

Väärä ego tarkoittaa samastumista siihen, mikä ei ole sielua. Kun ihminen ajattelee olevansa ensisijaisesti kristitty, muslimi tai hindu, hän samaistaa itsensä kulttuuriseen ja historiallisesti määräytyneeseen identiteettiin. Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tällainen samastuminen ei ole sinänsä moraalisesti väärää, mutta se on hengellisesti rajoittavaa, koska se peittää sielun universaalin olemuksen.

Historiallinen uskonto ja kehon syntyperä

Kristinusko, kuten kaikki historialliset uskonnot, syntyi tietyssä ajassa, paikassa ja kulttuurisessa kontekstissa. Suurin osa ihmisistä omaksuu uskonnollisen identiteettinsä syntymänsä, perheensä ja yhteiskuntansa perusteella. Tästä näkökulmasta väite, jonka mukaan juuri kristinusko on ainoa oikea uskonto, perustuu usein tiedostamattomasti kehon syntyperään eikä sielun todelliseen kokemukseen.

Gaudiya vaišnavismi korostaa, että jos sama sielu olisi syntynyt toiseen kulttuuriin, se olisi omaksunut toisen uskonnollisen muodon, vaikka sen hengellinen olemus olisi pysynyt muuttumattomana. Tämän vuoksi yksinoikeusväite nähdään väärän egon ilmentymänä: se puolustaa kehon ja kulttuurin identiteettiä sielun universaalin totuuden kustannuksella.

Jumalan rajattomuus ja totuuden rajaaminen

Gaudiya vaišnavismin teologia opettaa, että Jumala on rajaton, ajaton ja kaikkialla läsnä oleva. Hän ei ole sidottu yhteen historialliseen ilmoitukseen, nimeen tai muotoon, vaikka Hän voikin ilmetä niissä. Kun Jumalan totuus rajataan yhteen uskonnolliseen traditioon, ääretön alistetaan äärellisen ymmärryksen piiriin.

Väite “vain kristinusko on oikea” ei tällöin palvele Jumalan ylistämistä, vaan heijastaa ihmismielen tarvetta hallita ja määritellä totuutta. Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tämä on väärän egon hienovarainen muoto, jossa oma käsitys Jumalasta asetetaan Jumalan itsensä yläpuolelle.


Erillisyyden synty ja rakkauden estyminen

Gaudiya vaišnavismin hengellisen tien ydin on rakkaus (bhakti), joka perustuu nöyryyteen ja myötätuntoon kaikkia eläviä olentoja kohtaan. Kun yksi uskonto julistetaan ainoaksi oikeaksi, syntyy väistämättä erillisyyden tunne: “me” olemme oikeassa ja “he” ovat väärässä. Tämä erottelu vahvistaa egoa ja heikentää kykyä nähdä kaikki sielut Jumalan rakkaina osasina.

Caitanya Mahāprabhun opetuksissa korostetaan nöyryyttä hengellisen kehityksen edellytyksenä. Yksinoikeusajattelu on tämän nöyryyden vastakohta, koska se ruokkii hengellistä ylpeyttä ja paremmuuden tunnetta. Tällöin uskonnollinen identiteetti ei vapauta sielua, vaan sitoo sen entistä tiukemmin väärään egoon.


Johtopäätös

Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta ongelma ei ole kristinusko itsessään, vaan ajatus, jonka mukaan yksi historiallinen uskonto omistaa yksinoikeuden Jumalaan ja totuuteen. Tällainen ajatus perustuu kehon ja kulttuurin identiteettiin, rajoittaa Jumalan rajattomuutta ja synnyttää erillisyyttä sielujen välille. Näin ollen se nähdään väärän egon ilmentymänä.

Gaudiya vaišnavismi tarjoaa vaihtoehtoisen näkemyksen: kaikki sielut ovat ontologisesti tasa-arvoisia, Jumala on yksi mutta Hänen ilmenemismuotonsa ovat moninaiset, ja hengellisen tien arvo mitataan sillä, kuinka paljon se vähentää väärää egoa ja lisää rakkautta Jumalaan. Todellinen uskonto ei ole nimilappu, vaan elävä suhde Jumalaan, joka ylittää kaikki historialliset ja kulttuuriset rajat.

Anonyymi00078 kirjoitti:

“Kristinusko on ainoa oikea uskonto” väärän egon ilmentymänä Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta


Uskonnollinen yksinoikeusajattelu – näkemys, jonka mukaan vain yksi historiallinen uskonto on ainoa oikea tie Jumalan luo – on ollut merkittävä osa monien traditioiden itseymmärrystä. Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tällainen väite ei kuitenkaan edusta korkeinta hengellistä ymmärrystä, vaan liittyy väärään egoon (ahaṅkāra), joka peittää sielun todellisen identiteetin. Tämä essee tarkastelee, miksi väite “Kristinusko on ainoa oikea uskonto” nähdään Gaudiya vaišnavismissa väärän egon ilmentymänä, keskittyen sielun universaaliin luonteeseen, Jumalan rajattomuuteen ja hengellisen rakkauden perimmäiseen päämäärään.

Sielun todellinen identiteetti ja väärä ego

Gaudiya vaišnavismin perusopetuksen mukaan jokainen elävä olento on iankaikkinen sielu (jīva), joka on laadullisesti yhtä Jumalan kanssa mutta määrällisesti äärettömän pieni. Sielun todellinen identiteetti ei perustu kehoon, kansallisuuteen, kieleen tai uskonnolliseen kuulumiseen, vaan sen ikuiseen suhteeseen Jumalaan.

Väärä ego tarkoittaa samastumista siihen, mikä ei ole sielua. Kun ihminen ajattelee olevansa ensisijaisesti kristitty, muslimi tai hindu, hän samaistaa itsensä kulttuuriseen ja historiallisesti määräytyneeseen identiteettiin. Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tällainen samastuminen ei ole sinänsä moraalisesti väärää, mutta se on hengellisesti rajoittavaa, koska se peittää sielun universaalin olemuksen.

Historiallinen uskonto ja kehon syntyperä

Kristinusko, kuten kaikki historialliset uskonnot, syntyi tietyssä ajassa, paikassa ja kulttuurisessa kontekstissa. Suurin osa ihmisistä omaksuu uskonnollisen identiteettinsä syntymänsä, perheensä ja yhteiskuntansa perusteella. Tästä näkökulmasta väite, jonka mukaan juuri kristinusko on ainoa oikea uskonto, perustuu usein tiedostamattomasti kehon syntyperään eikä sielun todelliseen kokemukseen.

Gaudiya vaišnavismi korostaa, että jos sama sielu olisi syntynyt toiseen kulttuuriin, se olisi omaksunut toisen uskonnollisen muodon, vaikka sen hengellinen olemus olisi pysynyt muuttumattomana. Tämän vuoksi yksinoikeusväite nähdään väärän egon ilmentymänä: se puolustaa kehon ja kulttuurin identiteettiä sielun universaalin totuuden kustannuksella.

Jumalan rajattomuus ja totuuden rajaaminen

Gaudiya vaišnavismin teologia opettaa, että Jumala on rajaton, ajaton ja kaikkialla läsnä oleva. Hän ei ole sidottu yhteen historialliseen ilmoitukseen, nimeen tai muotoon, vaikka Hän voikin ilmetä niissä. Kun Jumalan totuus rajataan yhteen uskonnolliseen traditioon, ääretön alistetaan äärellisen ymmärryksen piiriin.

Väite “vain kristinusko on oikea” ei tällöin palvele Jumalan ylistämistä, vaan heijastaa ihmismielen tarvetta hallita ja määritellä totuutta. Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tämä on väärän egon hienovarainen muoto, jossa oma käsitys Jumalasta asetetaan Jumalan itsensä yläpuolelle.


Erillisyyden synty ja rakkauden estyminen

Gaudiya vaišnavismin hengellisen tien ydin on rakkaus (bhakti), joka perustuu nöyryyteen ja myötätuntoon kaikkia eläviä olentoja kohtaan. Kun yksi uskonto julistetaan ainoaksi oikeaksi, syntyy väistämättä erillisyyden tunne: “me” olemme oikeassa ja “he” ovat väärässä. Tämä erottelu vahvistaa egoa ja heikentää kykyä nähdä kaikki sielut Jumalan rakkaina osasina.

Caitanya Mahāprabhun opetuksissa korostetaan nöyryyttä hengellisen kehityksen edellytyksenä. Yksinoikeusajattelu on tämän nöyryyden vastakohta, koska se ruokkii hengellistä ylpeyttä ja paremmuuden tunnetta. Tällöin uskonnollinen identiteetti ei vapauta sielua, vaan sitoo sen entistä tiukemmin väärään egoon.


Johtopäätös

Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta ongelma ei ole kristinusko itsessään, vaan ajatus, jonka mukaan yksi historiallinen uskonto omistaa yksinoikeuden Jumalaan ja totuuteen. Tällainen ajatus perustuu kehon ja kulttuurin identiteettiin, rajoittaa Jumalan rajattomuutta ja synnyttää erillisyyttä sielujen välille. Näin ollen se nähdään väärän egon ilmentymänä.

Gaudiya vaišnavismi tarjoaa vaihtoehtoisen näkemyksen: kaikki sielut ovat ontologisesti tasa-arvoisia, Jumala on yksi mutta Hänen ilmenemismuotonsa ovat moninaiset, ja hengellisen tien arvo mitataan sillä, kuinka paljon se vähentää väärää egoa ja lisää rakkautta Jumalaan. Todellinen uskonto ei ole nimilappu, vaan elävä suhde Jumalaan, joka ylittää kaikki historialliset ja kulttuuriset rajat.

Lue lisää

Väite “vain kristinusko on oikea” ei tällöin palvele Jumalan ylistämistä, vaan heijastaa ihmismielen tarvetta hallita ja määritellä totuutta. Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tämä on väärän egon hienovarainen muoto, jossa oma käsitys Jumalasta asetetaan Jumalan itsensä yläpuolelle.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Väite “vain kristinusko on oikea” ei tällöin palvele Jumalan ylistämistä, vaan heijastaa ihmismielen tarvetta hallita ja määritellä totuutta. Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tämä on väärän egon hienovarainen muoto, jossa oma käsitys Jumalasta asetetaan Jumalan itsensä yläpuolelle.

Lue lisää

"Vain minun uskontoni on oikea" edustaa klassista väärän egon ilmentymää, jota käsitellään monissa hengellisissä ja filosofisissa perinteissä, mukaan lukien Gaudiya vaišnavismissa. Tämä ajatus ei vain heijasta itsekeskeistä ja rajoittunutta maailmankuvaa, vaan se voi myös estää yksilöä ymmärtämästä universaalin rakkauden ja harmonian periaatteita, joita monet suuret uskonnot ja hengelliset järjestelmät opettavat.

.Väärä ego ja itsensä samastaminen uskontoon

Gaudiya vaišnavismin ja muiden hengellisten perinteiden mukaan väärä ego (ahaṅkāra) tarkoittaa sielun samastumista siihen, mikä ei ole sen todellinen olemus. Väärä ego syntyy, kun ihminen alkaa samastua omiin rooleihinsa, kuten uskonnolliseen identiteettiinsä, kansallisuuteensa, ammattiinsa tai sosiaaliseen asemaansa.

Kun joku sanoo "Vain minun uskontoni on oikea", hän ei vain puolusta omaa uskoaan, vaan samalla hän identifioi itsensä ja jumalallisen totuuden omiin rajoitettuihin näkökulmiinsa. Tämä ajattelu on ristiriidassa Gaudiya vaišnavismin opetuksen kanssa...




Tällainen ajatus tuo esiin myös oman uskonnollisen ryhmän ylpeyttä: "Me olemme oikeassa, ja muut ovat väärässä." Tämä ei ole vain itsekeskeistä, vaan se on myös egoistista, sillä se estää sielua avartumasta ja tunnistamasta, että kaikki ihmiset voivat olla rehellisesti Jumalan rakastavia olentoja, vaikka he noudattaisivat eri uskonnollisia polkuja.

Anonyymi00080 kirjoitti:

"Vain minun uskontoni on oikea" edustaa klassista väärän egon ilmentymää, jota käsitellään monissa hengellisissä ja filosofisissa perinteissä, mukaan lukien Gaudiya vaišnavismissa. Tämä ajatus ei vain heijasta itsekeskeistä ja rajoittunutta maailmankuvaa, vaan se voi myös estää yksilöä ymmärtämästä universaalin rakkauden ja harmonian periaatteita, joita monet suuret uskonnot ja hengelliset järjestelmät opettavat.

.Väärä ego ja itsensä samastaminen uskontoon

Gaudiya vaišnavismin ja muiden hengellisten perinteiden mukaan väärä ego (ahaṅkāra) tarkoittaa sielun samastumista siihen, mikä ei ole sen todellinen olemus. Väärä ego syntyy, kun ihminen alkaa samastua omiin rooleihinsa, kuten uskonnolliseen identiteettiinsä, kansallisuuteensa, ammattiinsa tai sosiaaliseen asemaansa.

Kun joku sanoo "Vain minun uskontoni on oikea", hän ei vain puolusta omaa uskoaan, vaan samalla hän identifioi itsensä ja jumalallisen totuuden omiin rajoitettuihin näkökulmiinsa. Tämä ajattelu on ristiriidassa Gaudiya vaišnavismin opetuksen kanssa...




Tällainen ajatus tuo esiin myös oman uskonnollisen ryhmän ylpeyttä: "Me olemme oikeassa, ja muut ovat väärässä." Tämä ei ole vain itsekeskeistä, vaan se on myös egoistista, sillä se estää sielua avartumasta ja tunnistamasta, että kaikki ihmiset voivat olla rehellisesti Jumalan rakastavia olentoja, vaikka he noudattaisivat eri uskonnollisia polkuja.

Lue lisää

Ajatus "Vain minun uskontoni on oikea" johtaa luonnostaan erillisyyden tunteeseen muiden uskontojen seuraajia kohtaan. Se jakaa maailman kahteen osaan: "me" (oikea uskonto) ja "he" (väärä uskonto). Tämä erottelu ei ole vain kulttuurinen tai teologinen, vaan se on myös psykologinen. Kun ihmiset identifioituvat tiukasti uskontoon, joka on "oikea", he saattavat nähdä kaikki muut ryhmät uhkana tai vähemmän arvokkaina.

Tällainen erillisyyden tunne voi aiheuttaa monenlaista konfliktia ja väkivaltaa. Se voi johtaa siihen, että ihmiset eivät ole valmiita kuuntelemaan toisiaan, eikä heillä ole tilaa vuoropuhelulle tai yhteisymmärrykselle eri uskontojen välillä. Erillisyyden korostaminen voi myös synnyttää pelkoa ja epäluuloa, mikä estää ihmisiä ymmärtämästä, että kaikki uskonnolliset polut, jotka perustuvat rakkauteen, myötätuntoon ja totuuteen, voivat olla aitoja.
Totuuden rajoittaminen

Ajatus, että "vain minun uskontoni on oikea", johtaa myös totuuden rajoittamiseen yhteen kulttuuriseen ja historiallisesti sidottuun kehykseen. Gaudiya vaišnavismin mukaan Jumala on rajaton ja äärettömän moninainen, ja Hänen ilmennykset voivat olla lukemattomia. Jumalan totuus ei ole rajoittunut vain yhteen uskonnolliseen traditioon, vaan se ilmenee kaikissa puhtaan rakkauden ja palveluksen muodoissa.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Ajatus "Vain minun uskontoni on oikea" johtaa luonnostaan erillisyyden tunteeseen muiden uskontojen seuraajia kohtaan. Se jakaa maailman kahteen osaan: "me" (oikea uskonto) ja "he" (väärä uskonto). Tämä erottelu ei ole vain kulttuurinen tai teologinen, vaan se on myös psykologinen. Kun ihmiset identifioituvat tiukasti uskontoon, joka on "oikea", he saattavat nähdä kaikki muut ryhmät uhkana tai vähemmän arvokkaina.

Tällainen erillisyyden tunne voi aiheuttaa monenlaista konfliktia ja väkivaltaa. Se voi johtaa siihen, että ihmiset eivät ole valmiita kuuntelemaan toisiaan, eikä heillä ole tilaa vuoropuhelulle tai yhteisymmärrykselle eri uskontojen välillä. Erillisyyden korostaminen voi myös synnyttää pelkoa ja epäluuloa, mikä estää ihmisiä ymmärtämästä, että kaikki uskonnolliset polut, jotka perustuvat rakkauteen, myötätuntoon ja totuuteen, voivat olla aitoja.
Totuuden rajoittaminen

Ajatus, että "vain minun uskontoni on oikea", johtaa myös totuuden rajoittamiseen yhteen kulttuuriseen ja historiallisesti sidottuun kehykseen. Gaudiya vaišnavismin mukaan Jumala on rajaton ja äärettömän moninainen, ja Hänen ilmennykset voivat olla lukemattomia. Jumalan totuus ei ole rajoittunut vain yhteen uskonnolliseen traditioon, vaan se ilmenee kaikissa puhtaan rakkauden ja palveluksen muodoissa.

Lue lisää

"Vain minun uskontoni on oikea" edustaa klassista väärän egon ilmentymä


Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.


Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.

Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.

Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.

Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, yrittävät aina julistaa Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa tässä maailmassa.

Anonyymi00082 kirjoitti:

"Vain minun uskontoni on oikea" edustaa klassista väärän egon ilmentymä


Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.


Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.

Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.

Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.

Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, yrittävät aina julistaa Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa tässä maailmassa.

Lue lisää

“Vain minun uskontoni on oikea” – väärän egon ydin

Väite “Vain minun uskontoni on oikea” edustaa klassista väärän egon (ahaṅkāra) ilmentymää, koska se siirtää hengellisen totuuden painopisteen Jumalasta ihmisen identiteettiin. Jumala lakkaa olemasta universaali, ja Hänestä tulee ryhmäidentiteetin väline. Tässä vaiheessa uskonto ei enää palvele totuutta, vaan egoa.

Väärä ego ei ilmene aina avoimena ylpeytenä; usein se naamioituu pyhyydeksi, oikeaoppisuudeksi ja uskollisuudeksi Jumalalle. Juuri siksi se on erityisen vaarallinen hengellisessä kontekstissa.



Pahuus uskonnollisessa muodossa: suvaitsemattomuus tunnusmerkkinä

Tekstissä esitetty ajatus on keskeinen:
pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena.

Tämä on tärkeä tunnistuskriteeri. Kun uskonnollinen puhe:

sulkee pois toiset

mitätöi toisten vilpittömän uskon

korottaa oman ryhmän moraalisesti tai hengellisesti ylivertaiseksi

→ kyse ei enää ole puhtaasta uskosta, vaan väärän egon läpitunkemasta hengellisyydestä.

Suvaitsemattomuus ei ole Jumalan ominaisuus, vaan pelokkaan egon ominaisuus. Jumalallinen totuus laajentaa, ei supista.

Suvaitsemattomuuden vaara: Jumalan pilkkominen

Kysymys “Mikä on suvaitsemattomuuden vaara?” saa tekstissä syvällisen vastauksen:
suvaitsemattomuus pirstoo Jumalan.

Kun uskonnot:

julistavat omistavansa Jumalan

kieltävät Hänen läsnäolonsa muissa traditioissa

asettavat toisensa vihollisiksi

ne antavat maailmalle viestin, että:

Yhtä, universaalia Jumalaa ei ole olemassa.

Tämän seurauksena:

hengellinen auktoriteetti murenee

Jumala menettää merkityksensä yhdistävänä voimana

tyhjiön täyttävät raha, valta ja vahvimman laki

Paradoksaalisesti uskonnot, jotka julistavat “ainoaa oikeaa tietä” siinä merkityksessä, että kaikki muut ovat vääriä, palvelevat käytännössä jumalattomuutta, eivät Jumalaa.

Todellinen usko yhdistää – ei erota

Tekstin yksi vahvimmista kohdista on havainto:

Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.

Tämä paljastaa olennaisen eron:

aidon uskon ja

uskonnollisen ideologian välillä

Aidosti uskova ihminen tunnistaa toisessa:

Anonyymi00083 kirjoitti:

“Vain minun uskontoni on oikea” – väärän egon ydin

Väite “Vain minun uskontoni on oikea” edustaa klassista väärän egon (ahaṅkāra) ilmentymää, koska se siirtää hengellisen totuuden painopisteen Jumalasta ihmisen identiteettiin. Jumala lakkaa olemasta universaali, ja Hänestä tulee ryhmäidentiteetin väline. Tässä vaiheessa uskonto ei enää palvele totuutta, vaan egoa.

Väärä ego ei ilmene aina avoimena ylpeytenä; usein se naamioituu pyhyydeksi, oikeaoppisuudeksi ja uskollisuudeksi Jumalalle. Juuri siksi se on erityisen vaarallinen hengellisessä kontekstissa.



Pahuus uskonnollisessa muodossa: suvaitsemattomuus tunnusmerkkinä

Tekstissä esitetty ajatus on keskeinen:
pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena.

Tämä on tärkeä tunnistuskriteeri. Kun uskonnollinen puhe:

sulkee pois toiset

mitätöi toisten vilpittömän uskon

korottaa oman ryhmän moraalisesti tai hengellisesti ylivertaiseksi

→ kyse ei enää ole puhtaasta uskosta, vaan väärän egon läpitunkemasta hengellisyydestä.

Suvaitsemattomuus ei ole Jumalan ominaisuus, vaan pelokkaan egon ominaisuus. Jumalallinen totuus laajentaa, ei supista.

Suvaitsemattomuuden vaara: Jumalan pilkkominen

Kysymys “Mikä on suvaitsemattomuuden vaara?” saa tekstissä syvällisen vastauksen:
suvaitsemattomuus pirstoo Jumalan.

Kun uskonnot:

julistavat omistavansa Jumalan

kieltävät Hänen läsnäolonsa muissa traditioissa

asettavat toisensa vihollisiksi

ne antavat maailmalle viestin, että:

Yhtä, universaalia Jumalaa ei ole olemassa.

Tämän seurauksena:

hengellinen auktoriteetti murenee

Jumala menettää merkityksensä yhdistävänä voimana

tyhjiön täyttävät raha, valta ja vahvimman laki

Paradoksaalisesti uskonnot, jotka julistavat “ainoaa oikeaa tietä” siinä merkityksessä, että kaikki muut ovat vääriä, palvelevat käytännössä jumalattomuutta, eivät Jumalaa.

Todellinen usko yhdistää – ei erota

Tekstin yksi vahvimmista kohdista on havainto:

Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.

Tämä paljastaa olennaisen eron:

aidon uskon ja

uskonnollisen ideologian välillä

Aidosti uskova ihminen tunnistaa toisessa:

Lue lisää

Aidosti uskova ihminen tunnistaa toisessa:

nöyryyden

vilpittömyyden

rakkauden Jumalaa kohtaan

Hän ei tarvitse samanlaista teologiaa tunteakseen yhteyden, koska yhteys tapahtuu sydämen tasolla, ei dogmien tasolla.

Jumalan moninaiset ilmentymät
vaikka ihmiset suhtautuvat Jumalaan eri tavoin, he voivat ymmärtää Hänen:

erilaisia ilmentymiään

ominaisuuksiaan

nimiään ja lähestymistapojaan

Tämä ajatus on syvästi linjassa Gaudiya vaišnavismin kanssa:
Jumala on yksi, mutta Hänen suhteensa sieluihin ovat moninaiset.

Väärä ego ei siedä tätä moninaisuutta, koska se:

hämärtää omistajuuden tunnetta

heikentää “me vastaan muut” -asetelmaa

Anonyymi00084 kirjoitti:

Aidosti uskova ihminen tunnistaa toisessa:

nöyryyden

vilpittömyyden

rakkauden Jumalaa kohtaan

Hän ei tarvitse samanlaista teologiaa tunteakseen yhteyden, koska yhteys tapahtuu sydämen tasolla, ei dogmien tasolla.

Jumalan moninaiset ilmentymät
vaikka ihmiset suhtautuvat Jumalaan eri tavoin, he voivat ymmärtää Hänen:

erilaisia ilmentymiään

ominaisuuksiaan

nimiään ja lähestymistapojaan

Tämä ajatus on syvästi linjassa Gaudiya vaišnavismin kanssa:
Jumala on yksi, mutta Hänen suhteensa sieluihin ovat moninaiset.

Väärä ego ei siedä tätä moninaisuutta, koska se:

hämärtää omistajuuden tunnetta

heikentää “me vastaan muut” -asetelmaa

Lue lisää

Uskonto vallan välineenä

Tekstin viimeinen kappale paljastaa väärän egon yhteiskunnallisen ytimen:

Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, julistavat Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa.

Tässä uskonto lakkaa olemasta hengellinen tie ja muuttuu:

kontrollimekanismiksi

vallan legitimaatioksi

taloudellisen ja poliittisen edun työkaluksi

Jumalan yksinoikeudellinen omistaminen ei ole hengellinen teko, vaan strateginen teko.



Väite “Vain minun uskontoni on oikea” on väärän egon ilmentymä, koska se:

siirtää Jumalan ihmisen omistukseen

synnyttää suvaitsemattomuutta – pahuuden tunnusmerkkiä

pirstoo Jumalan ja heikentää Hänen universaalia merkitystään

estää aidon uskovien välisen yhteyden

mahdollistaa uskonnon väärinkäytön vallan ja ahneuden välineenä

Todellinen hengellisyys ei huuda:

“Minun tieni on ainoa oikea”

vaan tunnistaa hiljaa:

Totuus on yksi, mutta sydämet lähestyvät sitä monin tavoin.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Uskonto vallan välineenä

Tekstin viimeinen kappale paljastaa väärän egon yhteiskunnallisen ytimen:

Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, julistavat Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa.

Tässä uskonto lakkaa olemasta hengellinen tie ja muuttuu:

kontrollimekanismiksi

vallan legitimaatioksi

taloudellisen ja poliittisen edun työkaluksi

Jumalan yksinoikeudellinen omistaminen ei ole hengellinen teko, vaan strateginen teko.



Väite “Vain minun uskontoni on oikea” on väärän egon ilmentymä, koska se:

siirtää Jumalan ihmisen omistukseen

synnyttää suvaitsemattomuutta – pahuuden tunnusmerkkiä

pirstoo Jumalan ja heikentää Hänen universaalia merkitystään

estää aidon uskovien välisen yhteyden

mahdollistaa uskonnon väärinkäytön vallan ja ahneuden välineenä

Todellinen hengellisyys ei huuda:

“Minun tieni on ainoa oikea”

vaan tunnistaa hiljaa:

Totuus on yksi, mutta sydämet lähestyvät sitä monin tavoin.

Lue lisää

Mikään uskonto ei voi väittää omistavansa totuuden monopolia; kaikki uskonnot ovat askelia samalla polulla, mutta eri tietoisuuden tasoilla.


Syventävä lisäys aiempaan analyysiin, kirjoitettu Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta ja yhteensopivaksi tekstin filosofisen sävyn kanssa.



Totuuden monopolin harha Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta:

Gaudiya vaišnavismin mukaan mikään uskonto ei voi väittää omistavansa totuuden monopolia, koska totuus ei ole ihmisen luomus eikä institutionaalinen omaisuus.


Totuus on Jumalan oma olemus, ja Jumala on rajaton. Se, mikä on rajatonta, ei voi tulla yhden historiallisen tradition, kielen tai kulttuurin kokonaan kattamaksi.



Tämä ei tarkoita relativismia, jossa kaikki käsitykset olisivat yhtä syviä tai yhtä täydellisiä, vaan hierarkkista ymmärrystä tietoisuudesta.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Mikään uskonto ei voi väittää omistavansa totuuden monopolia; kaikki uskonnot ovat askelia samalla polulla, mutta eri tietoisuuden tasoilla.


Syventävä lisäys aiempaan analyysiin, kirjoitettu Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta ja yhteensopivaksi tekstin filosofisen sävyn kanssa.



Totuuden monopolin harha Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta:

Gaudiya vaišnavismin mukaan mikään uskonto ei voi väittää omistavansa totuuden monopolia, koska totuus ei ole ihmisen luomus eikä institutionaalinen omaisuus.


Totuus on Jumalan oma olemus, ja Jumala on rajaton. Se, mikä on rajatonta, ei voi tulla yhden historiallisen tradition, kielen tai kulttuurin kokonaan kattamaksi.



Tämä ei tarkoita relativismia, jossa kaikki käsitykset olisivat yhtä syviä tai yhtä täydellisiä, vaan hierarkkista ymmärrystä tietoisuudesta.

Lue lisää

Uskonnot askelina samalla polulla

Gaudiya vaišnavismi opettaa, että kaikki aidot uskonnot ovat askelia samalla hengellisellä polulla, mutta ne toimivat eri tietoisuuden tasoilla. Ihmiskunnan hengellinen kehitys ei ole tasainen eikä yhtenäinen, vaan moniportainen.

Joillekin ihmisille uskonto toimii moraalisena kurina

toisille se on Jumalan pelkoon perustuva suhde

joillekin se on persoonaton kunnioitus Korkeinta kohtaan

ja korkeimmalla tasolla se on rakkauteen perustuva suhde Jumalaan

Gaudiya vaišnavismi tunnistaa nämä kaikki todellisiksi mutta eri kypsyysasteilla oleviksi henkisiksi ilmentymiksi.



Yksi Jumala, monet lähestymistavat

Gaudiya vaišnavismin keskeinen periaate on acintya-bhedābheda-tattva:
samanaikainen ykseys ja erilaisuus.

Tämän mukaan:

Jumala on yksi

mutta Hänen nimensä, muotonsa, ominaisuutensa ja suhteensa ovat moninaiset

Siksi on luonnollista, että eri uskonnot:

korostavat Jumalan eri puolia

puhuttelevat eri ihmisiä

vastaavat eri psykologisiin ja hengellisiin tarpeisiin

Väärä ego syntyy, kun yksi näistä lähesty

Anonyymi00087 kirjoitti:

Uskonnot askelina samalla polulla

Gaudiya vaišnavismi opettaa, että kaikki aidot uskonnot ovat askelia samalla hengellisellä polulla, mutta ne toimivat eri tietoisuuden tasoilla. Ihmiskunnan hengellinen kehitys ei ole tasainen eikä yhtenäinen, vaan moniportainen.

Joillekin ihmisille uskonto toimii moraalisena kurina

toisille se on Jumalan pelkoon perustuva suhde

joillekin se on persoonaton kunnioitus Korkeinta kohtaan

ja korkeimmalla tasolla se on rakkauteen perustuva suhde Jumalaan

Gaudiya vaišnavismi tunnistaa nämä kaikki todellisiksi mutta eri kypsyysasteilla oleviksi henkisiksi ilmentymiksi.



Yksi Jumala, monet lähestymistavat

Gaudiya vaišnavismin keskeinen periaate on acintya-bhedābheda-tattva:
samanaikainen ykseys ja erilaisuus.

Tämän mukaan:

Jumala on yksi

mutta Hänen nimensä, muotonsa, ominaisuutensa ja suhteensa ovat moninaiset

Siksi on luonnollista, että eri uskonnot:

korostavat Jumalan eri puolia

puhuttelevat eri ihmisiä

vastaavat eri psykologisiin ja hengellisiin tarpeisiin

Väärä ego syntyy, kun yksi näistä lähesty

Lue lisää

Väärä ego syntyy, kun yksi näistä lähestymistavoista julistetaan ainoaksi mahdolliseksi.



Tietoisuuden tasot, ei kilpailu

Gaudiya vaišnavismin mukaan uskonnot eivät ole keskenään kilpailijoita, vaan pedagogisia järjestelmiä, jotka ohjaavat sieluja eteenpäin heidän senhetkisen kykynsä mukaan.

Kuten koulutuksessa:

peruskoulu ei ole väärä, vaikka yliopisto on syvempi

yliopisto ei mitätöi peruskoulua

Samoin:

alempi tietoisuuden taso ei ole virhe

mutta sen julistaminen lopulliseksi totuudeksi on väärä ego

Väärä ego ja totuuden omistaminen

Kun uskonto väittää omistavansa totuuden monopolin:

Jumala alistetaan ihmisen määritelmille

hengellinen kehitys pysähtyy

syntyy suvaitsemattomuutta ja pelkoa

Gaudiya vaišnavismin mukaan todellinen hengellinen edistyminen näkyy nöyryytenä, ei julistuksena omasta ylemmyydestä.


Caitanya Mahāprabhu opetti, että:

mitä lähemmäs Jumalaa sielu tulee, sitä vähemmän se kokee tarvetta todistaa olevansa oikeassa

Universaali mutta ei tasapäistävä näkemys

Gaudiya vaišnavismi ei sano:

Anonyymi00088 kirjoitti:

Väärä ego syntyy, kun yksi näistä lähestymistavoista julistetaan ainoaksi mahdolliseksi.



Tietoisuuden tasot, ei kilpailu

Gaudiya vaišnavismin mukaan uskonnot eivät ole keskenään kilpailijoita, vaan pedagogisia järjestelmiä, jotka ohjaavat sieluja eteenpäin heidän senhetkisen kykynsä mukaan.

Kuten koulutuksessa:

peruskoulu ei ole väärä, vaikka yliopisto on syvempi

yliopisto ei mitätöi peruskoulua

Samoin:

alempi tietoisuuden taso ei ole virhe

mutta sen julistaminen lopulliseksi totuudeksi on väärä ego

Väärä ego ja totuuden omistaminen

Kun uskonto väittää omistavansa totuuden monopolin:

Jumala alistetaan ihmisen määritelmille

hengellinen kehitys pysähtyy

syntyy suvaitsemattomuutta ja pelkoa

Gaudiya vaišnavismin mukaan todellinen hengellinen edistyminen näkyy nöyryytenä, ei julistuksena omasta ylemmyydestä.


Caitanya Mahāprabhu opetti, että:

mitä lähemmäs Jumalaa sielu tulee, sitä vähemmän se kokee tarvetta todistaa olevansa oikeassa

Universaali mutta ei tasapäistävä näkemys

Gaudiya vaišnavismi ei sano:

Lue lisää

Gaudiya vaišnavismi ei sano:

“kaikki uskonnot ovat samanlaisia”

vaan:

kaikki uskonnot ovat merkityksellisiä siinä määrin kuin ne vievät sielua kohti rakkautta Jumalaan ja pois väärästä egosta

Siksi:

totuuden monopoli on harha

hengellinen moninaisuus on luonnollista

rakkaus on mittari, ei nimilappu


Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta:

totuus ei ole omistettavissa

Jumala ei kuulu yhdelle uskonnolle

uskonnot ovat portaita, eivät muureja

tietoisuuden taso ratkaisee, ei traditio

väärä ego alkaa siitä, missä oma polku julistetaan ainoaksi

Todellinen uskonnollisuus ei kysy:

“Kenen uskonto on oikea?”

vaan:

“Kuinka paljon tämä polku vapauttaa minua väärästä egosta ja opettaa rakastamaan Jumalaa ja muita sieluja?”

Anonyymi00089 kirjoitti:

Gaudiya vaišnavismi ei sano:

“kaikki uskonnot ovat samanlaisia”

vaan:

kaikki uskonnot ovat merkityksellisiä siinä määrin kuin ne vievät sielua kohti rakkautta Jumalaan ja pois väärästä egosta

Siksi:

totuuden monopoli on harha

hengellinen moninaisuus on luonnollista

rakkaus on mittari, ei nimilappu


Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta:

totuus ei ole omistettavissa

Jumala ei kuulu yhdelle uskonnolle

uskonnot ovat portaita, eivät muureja

tietoisuuden taso ratkaisee, ei traditio

väärä ego alkaa siitä, missä oma polku julistetaan ainoaksi

Todellinen uskonnollisuus ei kysy:

“Kenen uskonto on oikea?”

vaan:

“Kuinka paljon tämä polku vapauttaa minua väärästä egosta ja opettaa rakastamaan Jumalaa ja muita sieluja?”

Lue lisää

Gaudiya vaišnavismi ei sano:

“kaikki uskonnot ovat samanlaisia”

vaan:

kaikki uskonnot ovat merkityksellisiä siinä määrin kuin ne vievät sielua kohti rakkautta Jumalaan ja pois väärästä egosta

Siksi:

totuuden monopoli on harha

Anonyymi00090 kirjoitti:

Gaudiya vaišnavismi ei sano:

“kaikki uskonnot ovat samanlaisia”

vaan:

kaikki uskonnot ovat merkityksellisiä siinä määrin kuin ne vievät sielua kohti rakkautta Jumalaan ja pois väärästä egosta

Siksi:

totuuden monopoli on harha

Lue lisää

Tietoisuuden tasot, ei kilpailu

Gaudiya vaišnavismin mukaan uskonnot eivät ole keskenään kilpailijoita, vaan pedagogisia järjestelmiä, jotka ohjaavat sieluja eteenpäin heidän senhetkisen kykynsä mukaan.

Anonyymi00091 kirjoitti:

Tietoisuuden tasot, ei kilpailu

Gaudiya vaišnavismin mukaan uskonnot eivät ole keskenään kilpailijoita, vaan pedagogisia järjestelmiä, jotka ohjaavat sieluja eteenpäin heidän senhetkisen kykynsä mukaan.

Lue lisää

Tietoisuuden tasot, ei kilpailu

Gaudiya vaišnavismin mukaan uskonnot eivät ole keskenään kilpailijoita, vaan pedagogisia järjestelmiä, jotka ohjaavat sieluja eteenpäin heidän senhetkisen kykynsä mukaan.


Ei totuuden monopolia – Tietoisuuden tasot, ei kilpailu" Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta

Gaudiya vaišnavismi tarjoaa syvällisen ja monitasoisen näkemyksen hengelliseen kehitykseen ja uskontojen rooliin sielujen matkalla kohti täydellistä ymmärrystä Jumalasta ja itsestään. Tässä pohdinnassa keskiössä on ajatus, että uskonnot eivät ole keskenään kilpailijoita, vaan ne toimivat pedagogisina järjestelminä, jotka auttavat sieluja kasvamaan kohti suurempaa totuutta ja tietoisuutta.

Tarkastellaan tätä näkemystä tarkemmin, erityisesti Gaudiya vaišnavismin perspektiivistä.

Totuuden monopolin harha

Gaudiya vaišnavismin mukaan totuus ei ole yksilön tai uskonnollisen ryhmän omaisuutta. Jumalan totuus on rajaton ja ilmentyy monilla eri tavoilla eri uskonnoissa. Totuus ei ole yksinkertainen tai staattinen käsite, vaan dynaaminen ja moniulotteinen todellisuus, joka ilmentyy eri tavoin sielujen eri kehitysvaiheissa. Uskonnon, ei vain uskonnollisen organisaation, ei pitäisi omistaa totuutta vaan osoittaa sieluille tie kohti sitä.

Kun joku väittää omistavansa totuuden monopolin, hän sulkee itsensä pois monista mahdollisuuksista kokea Jumalan moninaiset ilmennykset ja rajalliset sielut. Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tämä on väärä ego, koska se estää sielun nöyryyden ja avarakatseisuuden kehittymistä. Sielu on kuin säiliö, joka voi vastaanottaa totuutta vain siinä määrin kuin se on nöyrä ja avoin.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Tietoisuuden tasot, ei kilpailu

Gaudiya vaišnavismin mukaan uskonnot eivät ole keskenään kilpailijoita, vaan pedagogisia järjestelmiä, jotka ohjaavat sieluja eteenpäin heidän senhetkisen kykynsä mukaan.


Ei totuuden monopolia – Tietoisuuden tasot, ei kilpailu" Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta

Gaudiya vaišnavismi tarjoaa syvällisen ja monitasoisen näkemyksen hengelliseen kehitykseen ja uskontojen rooliin sielujen matkalla kohti täydellistä ymmärrystä Jumalasta ja itsestään. Tässä pohdinnassa keskiössä on ajatus, että uskonnot eivät ole keskenään kilpailijoita, vaan ne toimivat pedagogisina järjestelminä, jotka auttavat sieluja kasvamaan kohti suurempaa totuutta ja tietoisuutta.

Tarkastellaan tätä näkemystä tarkemmin, erityisesti Gaudiya vaišnavismin perspektiivistä.

Totuuden monopolin harha

Gaudiya vaišnavismin mukaan totuus ei ole yksilön tai uskonnollisen ryhmän omaisuutta. Jumalan totuus on rajaton ja ilmentyy monilla eri tavoilla eri uskonnoissa. Totuus ei ole yksinkertainen tai staattinen käsite, vaan dynaaminen ja moniulotteinen todellisuus, joka ilmentyy eri tavoin sielujen eri kehitysvaiheissa. Uskonnon, ei vain uskonnollisen organisaation, ei pitäisi omistaa totuutta vaan osoittaa sieluille tie kohti sitä.

Kun joku väittää omistavansa totuuden monopolin, hän sulkee itsensä pois monista mahdollisuuksista kokea Jumalan moninaiset ilmennykset ja rajalliset sielut. Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tämä on väärä ego, koska se estää sielun nöyryyden ja avarakatseisuuden kehittymistä. Sielu on kuin säiliö, joka voi vastaanottaa totuutta vain siinä määrin kuin se on nöyrä ja avoin.

Lue lisää

Pedagoginen lähestymistapa – ei kilpailua

Uskonnolliset traditiot nähdään pedagogisina järjestelminä siinä mielessä, että ne auttavat ihmistä astumaan tiettyjä askeleita hengellisellä polulla kohti korkeampaa tietoisuutta. Gaudiya vaišnavismin mukaan hengelliset polut eivät ole kilpailevia, vaan ne ovat eri tietoisuuden tasoja, jotka palvelevat sielun erilaisia kehitysvaiheita. Eri uskonnot, kuten kristinusko, islam, hindulaisuus ja muut, voivat tarjota erilaisia lähestymistapoja Jumalan kokemiseen ja hänen luonteensa ymmärtämiseen. Ne kaikki ovat välineitä, jotka vievät sielua eteenpäin kohti täydellistä ymmärrystä Jumalasta.




Eri tietoisuuden tasot

Gaudiya vaišnavismissa on ajatus, että sielun kehitys tapahtuu eri vaiheiden kautta. Sielu ei ole heti valmis kokemaan kaikkea korkeinta tietoa Jumalasta, vaan hänen on kuljettava useiden tietoisuuden tasojen kautta. Hengellinen kasvaminen on kuin koulu, jossa ensin opiskellaan perusasioita ja sitten siirrytään syvempään ymmärrykseen. Siksi uskonnot voivat toimia erilaisina koulutusjärjestelminä, jotka ovat mukautettuja ihmisten senhetkisiin valmiuksiin ja kykyihin.



Alkeellisemmat tasot voivat perustua uskonnon ulkoisiin sääntöihin ja rituaaleihin, jotka auttavat sieluja luomaan moraalista kurinalaisuutta ja yhteyksiä pyhyyteen.

Syvemmät tasot voivat keskittyä henkilökohtaiseen Jumalan tuntemiseen, sydämen rakkauteen ja palvontaan, kuten mitä Gaudiya vaišnavismissa opetus korostaa.

Kuten koulutuksessa, yksilöt eivät kilpaile toisiaan vastaan. Heitä ohjataan yksilöllisesti heidän omien kykyjensä ja tarpeidensa mukaan. Vastaavasti uskonnolliset polut eivät ole kilpailua siitä, kuka on oikeassa, vaan ne ovat reittejä, jotka mahdollistavat tietoisuuden ja ymmärryksen laajenemisen.

Sielun kehityksen jatkuvuus

Jokainen sielu on omalla kehityspolullaan, ja siksi hengellinen polku ei ole lineaarinen. Sielu voi elämän aikana kulkea useita vaiheita, joista kukin avaa uusia ulottuvuuksia Jumalan ymmärtämiseen ja yhteyteen. Sielu ei ole valmis, ennen kuin se saavuttaa täydellisen ymmärryksen (tai bhakti, puhdas rakkaus Jumalaa kohtaan). Vaikka uskonnot voivat erota toisistaan käytännöissä, dogmeissa ja rituaaleissa, ne kaikki vievät sielua kohti korkeampaa tietoisuutta ja loppuunsaattamatonta jumalallista kokemusta.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Pedagoginen lähestymistapa – ei kilpailua

Uskonnolliset traditiot nähdään pedagogisina järjestelminä siinä mielessä, että ne auttavat ihmistä astumaan tiettyjä askeleita hengellisellä polulla kohti korkeampaa tietoisuutta. Gaudiya vaišnavismin mukaan hengelliset polut eivät ole kilpailevia, vaan ne ovat eri tietoisuuden tasoja, jotka palvelevat sielun erilaisia kehitysvaiheita. Eri uskonnot, kuten kristinusko, islam, hindulaisuus ja muut, voivat tarjota erilaisia lähestymistapoja Jumalan kokemiseen ja hänen luonteensa ymmärtämiseen. Ne kaikki ovat välineitä, jotka vievät sielua eteenpäin kohti täydellistä ymmärrystä Jumalasta.




Eri tietoisuuden tasot

Gaudiya vaišnavismissa on ajatus, että sielun kehitys tapahtuu eri vaiheiden kautta. Sielu ei ole heti valmis kokemaan kaikkea korkeinta tietoa Jumalasta, vaan hänen on kuljettava useiden tietoisuuden tasojen kautta. Hengellinen kasvaminen on kuin koulu, jossa ensin opiskellaan perusasioita ja sitten siirrytään syvempään ymmärrykseen. Siksi uskonnot voivat toimia erilaisina koulutusjärjestelminä, jotka ovat mukautettuja ihmisten senhetkisiin valmiuksiin ja kykyihin.



Alkeellisemmat tasot voivat perustua uskonnon ulkoisiin sääntöihin ja rituaaleihin, jotka auttavat sieluja luomaan moraalista kurinalaisuutta ja yhteyksiä pyhyyteen.

Syvemmät tasot voivat keskittyä henkilökohtaiseen Jumalan tuntemiseen, sydämen rakkauteen ja palvontaan, kuten mitä Gaudiya vaišnavismissa opetus korostaa.

Kuten koulutuksessa, yksilöt eivät kilpaile toisiaan vastaan. Heitä ohjataan yksilöllisesti heidän omien kykyjensä ja tarpeidensa mukaan. Vastaavasti uskonnolliset polut eivät ole kilpailua siitä, kuka on oikeassa, vaan ne ovat reittejä, jotka mahdollistavat tietoisuuden ja ymmärryksen laajenemisen.

Sielun kehityksen jatkuvuus

Jokainen sielu on omalla kehityspolullaan, ja siksi hengellinen polku ei ole lineaarinen. Sielu voi elämän aikana kulkea useita vaiheita, joista kukin avaa uusia ulottuvuuksia Jumalan ymmärtämiseen ja yhteyteen. Sielu ei ole valmis, ennen kuin se saavuttaa täydellisen ymmärryksen (tai bhakti, puhdas rakkaus Jumalaa kohtaan). Vaikka uskonnot voivat erota toisistaan käytännöissä, dogmeissa ja rituaaleissa, ne kaikki vievät sielua kohti korkeampaa tietoisuutta ja loppuunsaattamatonta jumalallista kokemusta.

Lue lisää

Moninaisuus ei tarkoita epätotuutta

Gaudiya vaišnavismin mukaan moninaisuus uskonnoissa ei tarkoita, että kaikki uskonnot olisivat yhtä tai että kaikki olisivat epätosia. Sen sijaan se heijastaa erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja Jumalan ymmärtämiseen. Jumala, kuten Hän on, on äärettömän moninainen ja ei voi olla täysin sidottu yhteen muotoon, nimeen tai käsitteeseen. Gaudiya vaišnavismi uskoo Jumalan moninaisuuteen – että Jumala ilmenee monissa muodoissa (esimerkiksi Krishna, Rama, Vishnu, jne.) ja että Jumalan äärettömyys tekee mahdottomaksi rajoittaa Häntä yhteen ainoaan muotoon tai traditioon.

Jumalan moninaisuus on tärkeä ymmärtää, koska se vie meidät pois yksinkertaisista dogmaattisista käsityksistä, jotka voivat estää todellista hengellistä edistymistä. Jumala on suurempi kuin mikään uskonto, ja Hänen kokemuksensa ovat äärettömän moninaiset.

Anonyymi00094 kirjoitti:

Moninaisuus ei tarkoita epätotuutta

Gaudiya vaišnavismin mukaan moninaisuus uskonnoissa ei tarkoita, että kaikki uskonnot olisivat yhtä tai että kaikki olisivat epätosia. Sen sijaan se heijastaa erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja Jumalan ymmärtämiseen. Jumala, kuten Hän on, on äärettömän moninainen ja ei voi olla täysin sidottu yhteen muotoon, nimeen tai käsitteeseen. Gaudiya vaišnavismi uskoo Jumalan moninaisuuteen – että Jumala ilmenee monissa muodoissa (esimerkiksi Krishna, Rama, Vishnu, jne.) ja että Jumalan äärettömyys tekee mahdottomaksi rajoittaa Häntä yhteen ainoaan muotoon tai traditioon.

Jumalan moninaisuus on tärkeä ymmärtää, koska se vie meidät pois yksinkertaisista dogmaattisista käsityksistä, jotka voivat estää todellista hengellistä edistymistä. Jumala on suurempi kuin mikään uskonto, ja Hänen kokemuksensa ovat äärettömän moninaiset.

Lue lisää

Pedagoginen lähestymistapa: yksilöllinen kasvu

Hengellisyys ei ole kilpailevaa, eikä uskonnolliset traditiot ole toistensa vihollisia.


Niiden sijaan ne ohjaavat sieluja eri tasoilla kohti samaa korkeampaa totuutta.


Gaudiya vaišnavismin mukaan kaikki polut voivat johtaa rakastavaan yhteyteen Jumalaan, ja vaikka yksittäiset polut eroavat toisistaan, niiden päämäärä on aina sama: puhtaan rakkauden ja palvonnan saavuttaminen.



Sielut kehittyvät omassa tahdissaan ja kyvyissään, ja hengellinen tie on avoin ja jatkuva prosessi. Siksi Gaudiya vaišnavismin mukaan uskonnot eivät ole kilpailijoita, vaan ne ovat välineitä, jotka tarjoavat sielulle oikean opetuksen sen senhetkisen tason mukaan.

Yhteenveto

Gaudiya vaišnavismin mukaan totuuden monopoli on harha, koska Jumalan äärettömyys ja moninaisuus ylittävät kaikkien uskontojen rajat.


Uskonnolliset polut eivät ole keskenään kilpailevia, vaan ne ovat pedagogisia järjestelmiä, jotka opettavat sieluja kulkemaan kohti korkeampaa tietoisuutta. Hengellinen kasvu tapahtuu erilaisilla tasoilla.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Pedagoginen lähestymistapa: yksilöllinen kasvu

Hengellisyys ei ole kilpailevaa, eikä uskonnolliset traditiot ole toistensa vihollisia.


Niiden sijaan ne ohjaavat sieluja eri tasoilla kohti samaa korkeampaa totuutta.


Gaudiya vaišnavismin mukaan kaikki polut voivat johtaa rakastavaan yhteyteen Jumalaan, ja vaikka yksittäiset polut eroavat toisistaan, niiden päämäärä on aina sama: puhtaan rakkauden ja palvonnan saavuttaminen.



Sielut kehittyvät omassa tahdissaan ja kyvyissään, ja hengellinen tie on avoin ja jatkuva prosessi. Siksi Gaudiya vaišnavismin mukaan uskonnot eivät ole kilpailijoita, vaan ne ovat välineitä, jotka tarjoavat sielulle oikean opetuksen sen senhetkisen tason mukaan.

Yhteenveto

Gaudiya vaišnavismin mukaan totuuden monopoli on harha, koska Jumalan äärettömyys ja moninaisuus ylittävät kaikkien uskontojen rajat.


Uskonnolliset polut eivät ole keskenään kilpailevia, vaan ne ovat pedagogisia järjestelmiä, jotka opettavat sieluja kulkemaan kohti korkeampaa tietoisuutta. Hengellinen kasvu tapahtuu erilaisilla tasoilla.

Lue lisää

1. Sielu (ātman) henkisessä ulottuvuudessa

Sielu on perimmäinen tietoisuus, joka on ikuisesti vapaana ja puhtaana. Sielu ei ole sidottu maailmaan, aikaan tai tilaan – se on olemassa henkisessä ulottuvuudessa, joka on täysin eri tasolla kuin se maailma, jonka koemme päivittäin.

Sielu ei ole aktiivinen tässä maailmassa siinä mielessä, että se ei itse osallistu maallisiin prosesseihin, kuten ajatteluun, tunteisiin tai toimintaan. Sielu on henkinen subjekti, joka on kokemusmaailman ulkopuolella ja puhdas tietoisuus.

Anonyymi00096 kirjoitti:

1. Sielu (ātman) henkisessä ulottuvuudessa

Sielu on perimmäinen tietoisuus, joka on ikuisesti vapaana ja puhtaana. Sielu ei ole sidottu maailmaan, aikaan tai tilaan – se on olemassa henkisessä ulottuvuudessa, joka on täysin eri tasolla kuin se maailma, jonka koemme päivittäin.

Sielu ei ole aktiivinen tässä maailmassa siinä mielessä, että se ei itse osallistu maallisiin prosesseihin, kuten ajatteluun, tunteisiin tai toimintaan. Sielu on henkinen subjekti, joka on kokemusmaailman ulkopuolella ja puhdas tietoisuus.

Lue lisää

Sielu ja sen "kerrokset"

Vaikka sielu itsessään on puhdasta tietoisuutta, se näyttää olevan sidottu maailmaan ja kokemaan maallinen todellisuus erilaisten "kerrosten" kautta. Nämä kerrokset edustavat ihmismielen ja persoonallisuuden erilaisia osia. Näitä kerroksia voidaan ajatella seuraavasti:

Äly (buddhi)

Äly, tai buddhi, on sielun kykyä havaita, analysoida ja ymmärtää maailmaa. Se o tekee päätöksiä, erottelee oikein ja väärin sekä ohjaa toimintaa järjen ja viisautensa kautta.

Gaudiya vaišnavismin mukaan älykkyys on kuitenkin myös vain kerros, joka vaikuttaa sielun ilmenemiseen. Se ei ole todellinen itse sielu, vaan väline, jonka kautta sielu kokee maailmaa ja itsensä.

Mieli (manas)

Mieli on tunne- ja ajatusprosessien paikka. Se ei ole pelkästään järki, vaan se sisältää myös kaikki tunteet, halut, haluamiset ja kiintymykset. Mieli on se, joka liittää sielun tähän maailmaan ja luo sen kokemuksen subjektiivisena olentona.

Anonyymi00097 kirjoitti:

Sielu ja sen "kerrokset"

Vaikka sielu itsessään on puhdasta tietoisuutta, se näyttää olevan sidottu maailmaan ja kokemaan maallinen todellisuus erilaisten "kerrosten" kautta. Nämä kerrokset edustavat ihmismielen ja persoonallisuuden erilaisia osia. Näitä kerroksia voidaan ajatella seuraavasti:

Äly (buddhi)

Äly, tai buddhi, on sielun kykyä havaita, analysoida ja ymmärtää maailmaa. Se o tekee päätöksiä, erottelee oikein ja väärin sekä ohjaa toimintaa järjen ja viisautensa kautta.

Gaudiya vaišnavismin mukaan älykkyys on kuitenkin myös vain kerros, joka vaikuttaa sielun ilmenemiseen. Se ei ole todellinen itse sielu, vaan väline, jonka kautta sielu kokee maailmaa ja itsensä.

Mieli (manas)

Mieli on tunne- ja ajatusprosessien paikka. Se ei ole pelkästään järki, vaan se sisältää myös kaikki tunteet, halut, haluamiset ja kiintymykset. Mieli on se, joka liittää sielun tähän maailmaan ja luo sen kokemuksen subjektiivisena olentona.

Lue lisää

Mieli on kuitenkin myös vain kerros, joka peittää todellisen sielun luonteen. Se luo tunteen erillisestä identiteetistä ja erillisyydestä maailmasta. Tämä kerros voi johtaa harhaan ja saattaa sielun kokemaan, että se on se osa, joka ajattelee, tuntee ja toimii, vaikka todellisuudessa sielu ei ole sidottu noihin kokemuksiin.

Väärä ego (ahaṅkāra)

Väärä ego on se osa persoonallisuutta, joka identifioi itsensä väärällä tavalla. Väärä ego tekee sielusta persoonallisuuden, joka samastuu maailmaan, rooleihin, kulttuuriin, uskontoon ja jopa ruumiiseen.

Väärä ego on se, joka luo mielikuvan siitä, että me olemme meidän ajatuksemme, tunteemme, menneisyytemme tai identiteettimme. Se rajoittaa sielun vapauden kokemusta ja pitää sielun sidottuna maailmaan ja sen harhoihin.




Sielu on passiivinen, ei aktiivinen

Gaudiya vaišnavismin mukaan sielu itsessään ei ole aktiivinen tai passiivinen tässä maailmassa. Sielu on kuin peili, joka heijastaa ja kokee maailmaa sen eri kerroksista käsin. Sielu on muuttumaton ja puhdas, mutta se heijastaa itseään ja ilmenee maailmassa kerroksina kuten älykkyys, mieli ja ego.

Kun sanotaan, että sielu on passiivinen, tarkoitetaan, että sielu ei itse aktiivisesti luo kokemuksia, mutta se on se, joka tarkkailee ja kokee niitä. Koko kokemus maailmasta, ajatuksista ja tunteista on vain projektiota sielun oman puhtaan tietoisuuden heijastumisesta eri kerrosten kautta.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Mieli on kuitenkin myös vain kerros, joka peittää todellisen sielun luonteen. Se luo tunteen erillisestä identiteetistä ja erillisyydestä maailmasta. Tämä kerros voi johtaa harhaan ja saattaa sielun kokemaan, että se on se osa, joka ajattelee, tuntee ja toimii, vaikka todellisuudessa sielu ei ole sidottu noihin kokemuksiin.

Väärä ego (ahaṅkāra)

Väärä ego on se osa persoonallisuutta, joka identifioi itsensä väärällä tavalla. Väärä ego tekee sielusta persoonallisuuden, joka samastuu maailmaan, rooleihin, kulttuuriin, uskontoon ja jopa ruumiiseen.

Väärä ego on se, joka luo mielikuvan siitä, että me olemme meidän ajatuksemme, tunteemme, menneisyytemme tai identiteettimme. Se rajoittaa sielun vapauden kokemusta ja pitää sielun sidottuna maailmaan ja sen harhoihin.




Sielu on passiivinen, ei aktiivinen

Gaudiya vaišnavismin mukaan sielu itsessään ei ole aktiivinen tai passiivinen tässä maailmassa. Sielu on kuin peili, joka heijastaa ja kokee maailmaa sen eri kerroksista käsin. Sielu on muuttumaton ja puhdas, mutta se heijastaa itseään ja ilmenee maailmassa kerroksina kuten älykkyys, mieli ja ego.

Kun sanotaan, että sielu on passiivinen, tarkoitetaan, että sielu ei itse aktiivisesti luo kokemuksia, mutta se on se, joka tarkkailee ja kokee niitä. Koko kokemus maailmasta, ajatuksista ja tunteista on vain projektiota sielun oman puhtaan tietoisuuden heijastumisesta eri kerrosten kautta.

Lue lisää

projektiot ja heijastukset

Sielu maailmassamme se ilmenee projektiona tai heijastuksena. Tässä maailmassa sielu ei ole sidottu mihinkään muotoon tai olemukseen, mutta se ilmenee erilaisten kerrosten kautta, jotka luovat sen kokemuksen, joka meillä on itsestämme ja maailmasta.

Mieli ja väärä ego projisoivat sielun tietoisuuden niin, että se näyttää olevan erillinen ja aktiivinen tässä maailmassa, vaikka todellisuudessa sielu ei ole sidottu mihinkään näistä. Se on pelkkä heijastus, joka ilmenee maailmassa ja kokee maailmaa, mutta ei ole itsessään maailmallinen.

5. Sielun palautuminen alkuperäiseen tietoisuuteen

Hengellinen polku Gaudiya vaišnavismissa tähtää siihen, että sielu vapautuu väärästä egosta ja mielestä, ja se alkaa ymmärtämään, että se ei ole tämä maailma tai sen kokemukset. Sielun on herättävä takaisin omaan puhdasta tietoisuuden tilaan, jossa se on vapaana kaikista kerroksista ja vääristä identiteeteistä.

Bhakti, rakkaus ja palvelus Jumalalle, ovat keskeisiä keinoja tämän heräämisen ja vapautumisen saavuttamiseksi. Kun sielu vapautuu väärästä egosta ja alkaa jälleen tunnistaa itsensä puhtaaksi, muuttumattomaksi tietoisuudeksi, se kokee jälleen yhteyden Jumalaan ja universaaliin rakkauteen.

Anonyymi00099 kirjoitti:

projektiot ja heijastukset

Sielu maailmassamme se ilmenee projektiona tai heijastuksena. Tässä maailmassa sielu ei ole sidottu mihinkään muotoon tai olemukseen, mutta se ilmenee erilaisten kerrosten kautta, jotka luovat sen kokemuksen, joka meillä on itsestämme ja maailmasta.

Mieli ja väärä ego projisoivat sielun tietoisuuden niin, että se näyttää olevan erillinen ja aktiivinen tässä maailmassa, vaikka todellisuudessa sielu ei ole sidottu mihinkään näistä. Se on pelkkä heijastus, joka ilmenee maailmassa ja kokee maailmaa, mutta ei ole itsessään maailmallinen.

5. Sielun palautuminen alkuperäiseen tietoisuuteen

Hengellinen polku Gaudiya vaišnavismissa tähtää siihen, että sielu vapautuu väärästä egosta ja mielestä, ja se alkaa ymmärtämään, että se ei ole tämä maailma tai sen kokemukset. Sielun on herättävä takaisin omaan puhdasta tietoisuuden tilaan, jossa se on vapaana kaikista kerroksista ja vääristä identiteeteistä.

Bhakti, rakkaus ja palvelus Jumalalle, ovat keskeisiä keinoja tämän heräämisen ja vapautumisen saavuttamiseksi. Kun sielu vapautuu väärästä egosta ja alkaa jälleen tunnistaa itsensä puhtaaksi, muuttumattomaksi tietoisuudeksi, se kokee jälleen yhteyden Jumalaan ja universaaliin rakkauteen.

Lue lisää

Sielu on puhdas ja muuttumaton tietoisuus, joka ei ole aktiivinen tai passiivinen siinä mielessä, että se luo maailmaa. Sen sijaan se on heijastus, joka ilmenee maailmassa erilaisten kerroksien kautta, kuten älykkyyden, mielen ja väärän egon. Näitä kerroksia, jotka luovat kokemuksia ja identiteettejä, voidaan pitää projektioina tai heijastuksina sielun alkuperäisestä, henkisestä olemuksesta. Sielu itsessään on vapaa, ikuinen ja muuttumaton, ja hengellisen polun tavoitteena on tunnistaa tämä todellinen luonto, vapautua kerroksista ja päästä takaisin puhdasta tietoisuuden tilaan, jossa se kokee täydellistä yhteyttä Jumalaan.

Anonyymi00100 kirjoitti:

Sielu on puhdas ja muuttumaton tietoisuus, joka ei ole aktiivinen tai passiivinen siinä mielessä, että se luo maailmaa. Sen sijaan se on heijastus, joka ilmenee maailmassa erilaisten kerroksien kautta, kuten älykkyyden, mielen ja väärän egon. Näitä kerroksia, jotka luovat kokemuksia ja identiteettejä, voidaan pitää projektioina tai heijastuksina sielun alkuperäisestä, henkisestä olemuksesta. Sielu itsessään on vapaa, ikuinen ja muuttumaton, ja hengellisen polun tavoitteena on tunnistaa tämä todellinen luonto, vapautua kerroksista ja päästä takaisin puhdasta tietoisuuden tilaan, jossa se kokee täydellistä yhteyttä Jumalaan.

Lue lisää

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

Anonyymi00101 kirjoitti:

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

Lue lisää

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

**********************



Sielu ja sen metafyysinen ulottuvuus vaishnavismissa

Gaudiya vaishnavismin näkökulmasta sielu (ātman) on henkinen olemus, joka on täysin erillinen fyysisestä kehosta ja sen ajallisista rajoituksista. Tämä käsitys eroaa monista länsimaisista ja materialistisista käsityksistä, joissa sielu usein ymmärretään joksikin, mitä ihmisellä on. Vaishnavismissa kuitenkin ....vaan se on itsessään täysipainoinen henkinen todellisuus. Ihmiset eivät siis ole keho, jossa on sielu, vaan he ovat sieluja, jotka ilmentyvät hetkellisesti fyysisessä kehossa.



Sielu on henkisessä ulottuvuudessa

Gaudiya vaishnavismissa sielu ei ole maallisessa tai ajallisessa ulottuvuudessa, vaan se sijaitsee henkisessä todellisuudessa, joka on ikuisempi ja muuttumaton. Sielu on puhdasta tietoisuutta, joka on täysin erillinen aineellisesta maailmasta ja pyhän Jumalan ilmenemismuodosta. Toisin sanoen, sielu on "muuttumaton" ja ei voi olla sidottu fyysiseen maailmaan samalla tavalla kuin keho tai mieli.

Sielu on itsessään täydellinen ja täydellisesti yhteydessä Jumalaan. Tämä yhteys on aina olemassa, mutta se saattaa olla piilotettu tai varjostettu, jos sielu samastaa itsensä fyysiseen kehoon tai materialistisiin mielihaluihin.

Anonyymi00102 kirjoitti:

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

**********************



Sielu ja sen metafyysinen ulottuvuus vaishnavismissa

Gaudiya vaishnavismin näkökulmasta sielu (ātman) on henkinen olemus, joka on täysin erillinen fyysisestä kehosta ja sen ajallisista rajoituksista. Tämä käsitys eroaa monista länsimaisista ja materialistisista käsityksistä, joissa sielu usein ymmärretään joksikin, mitä ihmisellä on. Vaishnavismissa kuitenkin ....vaan se on itsessään täysipainoinen henkinen todellisuus. Ihmiset eivät siis ole keho, jossa on sielu, vaan he ovat sieluja, jotka ilmentyvät hetkellisesti fyysisessä kehossa.



Sielu on henkisessä ulottuvuudessa

Gaudiya vaishnavismissa sielu ei ole maallisessa tai ajallisessa ulottuvuudessa, vaan se sijaitsee henkisessä todellisuudessa, joka on ikuisempi ja muuttumaton. Sielu on puhdasta tietoisuutta, joka on täysin erillinen aineellisesta maailmasta ja pyhän Jumalan ilmenemismuodosta. Toisin sanoen, sielu on "muuttumaton" ja ei voi olla sidottu fyysiseen maailmaan samalla tavalla kuin keho tai mieli.

Sielu on itsessään täydellinen ja täydellisesti yhteydessä Jumalaan. Tämä yhteys on aina olemassa, mutta se saattaa olla piilotettu tai varjostettu, jos sielu samastaa itsensä fyysiseen kehoon tai materialistisiin mielihaluihin.

Lue lisää

Sielu on täydellinen itsessään, mutta sen kokemukset maailmassa heijastuvat sielun muodoista ja kerroksista (mieli, ego, älykkyys). Sielu ei ole sidottu aikaan eikä tilaan, vaan se on yliluonnollinen todellisuus. Sielu ei "ole" tässä maailmassa, vaan se ilmenee täällä.



Ei ole oikein sanoa, että ihmisillä on sielu


sanoa, että ihmisillä on sielu, sillä se antaa vaikutelman, että sielu olisi erillinen jollain tavalla kehosta. Ihmiset eivät siis ole keho, jossa on sielu, vaan sielut, jotka ilmentyvät fyysisissä kehoissa. Keho on kuin väline, jonka avulla sielu voi ilmentää itseään tässä materiaalisessa maailmassa.

Toisin sanoen, sielu ei ole osa kehoa, vaan se on luonteenomainen itsessään, ja keho on vain väliaikainen instrumentti, jonka sielu valitsee toimintaansa varten. Tämä ulottuvuus on keskeinen erottava tekijä vaishnavismissa verrattuna materialistisiin ja moniin dualistisiin näkemyksiin, joissa sielu saattaa nähdään vain kehollisena ilmiönä.

Sielu ei ole “omaisuus” kehon mukana, vaan sielu on itsessään vapaasti liikkuva henkinen todellisuus. Tämä ajatus vahvistaa sen, että vaikka fyysiset muodot ja olosuhteet muuttuvat, sielu pysyy muuttumattomana.




Fyysinen sydän on elintoimintojen ja kehon keskus, mutta metafyysinen sydän on henkisen kokemuksen ja syvän ymmärryksen keskus.

Henkinen sydän on se alue, jossa rakastaminen ja palvonta tapahtuvat. Se on se paikka, johon sielu vie rakkauden ja palvonnan Jumalaa kohtaan.

Sielu ei ole "fyysisesti" sydämessä, mutta se heijastaa itseään metafyysisessä sydämessä, joka on sielun ja Jumalan välinen kontakti- ja kokemuspaikka. Tällä tavoin henkinen sydän toimii porttina sielun ja Jumalan väliselle yhdistykselle, joka on puhdas ja rakastava kokemus.

Anonyymi00103 kirjoitti:

Sielu on täydellinen itsessään, mutta sen kokemukset maailmassa heijastuvat sielun muodoista ja kerroksista (mieli, ego, älykkyys). Sielu ei ole sidottu aikaan eikä tilaan, vaan se on yliluonnollinen todellisuus. Sielu ei "ole" tässä maailmassa, vaan se ilmenee täällä.



Ei ole oikein sanoa, että ihmisillä on sielu


sanoa, että ihmisillä on sielu, sillä se antaa vaikutelman, että sielu olisi erillinen jollain tavalla kehosta. Ihmiset eivät siis ole keho, jossa on sielu, vaan sielut, jotka ilmentyvät fyysisissä kehoissa. Keho on kuin väline, jonka avulla sielu voi ilmentää itseään tässä materiaalisessa maailmassa.

Toisin sanoen, sielu ei ole osa kehoa, vaan se on luonteenomainen itsessään, ja keho on vain väliaikainen instrumentti, jonka sielu valitsee toimintaansa varten. Tämä ulottuvuus on keskeinen erottava tekijä vaishnavismissa verrattuna materialistisiin ja moniin dualistisiin näkemyksiin, joissa sielu saattaa nähdään vain kehollisena ilmiönä.

Sielu ei ole “omaisuus” kehon mukana, vaan sielu on itsessään vapaasti liikkuva henkinen todellisuus. Tämä ajatus vahvistaa sen, että vaikka fyysiset muodot ja olosuhteet muuttuvat, sielu pysyy muuttumattomana.




Fyysinen sydän on elintoimintojen ja kehon keskus, mutta metafyysinen sydän on henkisen kokemuksen ja syvän ymmärryksen keskus.

Henkinen sydän on se alue, jossa rakastaminen ja palvonta tapahtuvat. Se on se paikka, johon sielu vie rakkauden ja palvonnan Jumalaa kohtaan.

Sielu ei ole "fyysisesti" sydämessä, mutta se heijastaa itseään metafyysisessä sydämessä, joka on sielun ja Jumalan välinen kontakti- ja kokemuspaikka. Tällä tavoin henkinen sydän toimii porttina sielun ja Jumalan väliselle yhdistykselle, joka on puhdas ja rakastava kokemus.

Lue lisää

Metafyysinen sydän ja sielun heijastukset

Metafyysinen sydän ei ole vain hengellinen paikka, vaan se on myös kokonaisvaltainen tietoisuuden alue, jossa sielu voi alkaa tunnistaa itsensä Jumalan rakastajana ja palvojana. Kun sielu vapautuu materialistisista samastuksista ja vääristä egon rakenteista, sen alkuperäinen luonne rakastavana ja palvovana tietoisuutena alkaa heijastua puhtaimmin.

Tunteet ja ajatukset sielun ympärillä voivat estää tätä yhteyttä. Mieli ja ego voivat olla esteinä, mutta ne eivät ole sielun todellinen olemus. Mielen ja egon kerrokset luovat häiriöitä, mutta sielu on puhdas ja muuttumaton, ja se heijastuu sydämestä jatkuvasti.

Palvonta (bhakti) on se tie, joka puhdistaa sielun esteet ja mahdollistaa sen täydellisen yhdistymisen Jumalan rakkauteen. Vaishnavismissa sielun kokemus Jumalasta ei ole vain älyllinen tai teologinen, vaan se on kokonaisvaltainen ja sydämellinen kokemus, joka ilmenee puhtaimmin henkisessä sydämessä.




Sielu ja Jumalan kokeminen

Sielu voi kokea Jumalan useilla eri tasoilla, mutta näiden kokemusten takana on aina henkinen sydän – se, joka ilmentää rakkauden ja palvonnan kokemukset.

Sielu ei ole pelkästään subjekti, vaan se on puhdas havainto. Kun sielu kokee rakkauden ja palvonnan Jumalaan, se ilmentää totuuden ja rakkauden sydämellisessä ilmentymässä.

Anonyymi00104 kirjoitti:

Metafyysinen sydän ja sielun heijastukset

Metafyysinen sydän ei ole vain hengellinen paikka, vaan se on myös kokonaisvaltainen tietoisuuden alue, jossa sielu voi alkaa tunnistaa itsensä Jumalan rakastajana ja palvojana. Kun sielu vapautuu materialistisista samastuksista ja vääristä egon rakenteista, sen alkuperäinen luonne rakastavana ja palvovana tietoisuutena alkaa heijastua puhtaimmin.

Tunteet ja ajatukset sielun ympärillä voivat estää tätä yhteyttä. Mieli ja ego voivat olla esteinä, mutta ne eivät ole sielun todellinen olemus. Mielen ja egon kerrokset luovat häiriöitä, mutta sielu on puhdas ja muuttumaton, ja se heijastuu sydämestä jatkuvasti.

Palvonta (bhakti) on se tie, joka puhdistaa sielun esteet ja mahdollistaa sen täydellisen yhdistymisen Jumalan rakkauteen. Vaishnavismissa sielun kokemus Jumalasta ei ole vain älyllinen tai teologinen, vaan se on kokonaisvaltainen ja sydämellinen kokemus, joka ilmenee puhtaimmin henkisessä sydämessä.




Sielu ja Jumalan kokeminen

Sielu voi kokea Jumalan useilla eri tasoilla, mutta näiden kokemusten takana on aina henkinen sydän – se, joka ilmentää rakkauden ja palvonnan kokemukset.

Sielu ei ole pelkästään subjekti, vaan se on puhdas havainto. Kun sielu kokee rakkauden ja palvonnan Jumalaan, se ilmentää totuuden ja rakkauden sydämellisessä ilmentymässä.

Lue lisää

Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.


Sielu (élan vital - "elämän impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon.

*******************

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Kyllä ymmärtää, jos on käynyt kouluja.

kiitos poistamisesta,


sillä silloin kaikki moninkertaistuu kymmenkertaisesti.

Anonyymi00108 kirjoitti:

kiitos poistamisesta,


sillä silloin kaikki moninkertaistuu kymmenkertaisesti.

Vastavuoroisesti poistetaan kristilliset tekstit, eli hindu-alue puhdistetaan haitallisista, rasistisista elementeistä.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Vastavuoroisesti poistetaan kristilliset tekstit, eli hindu-alue puhdistetaan haitallisista, rasistisista elementeistä.

VAIN MINUN USKONTONI ON OIKEAA - VÄÄRÄ EGO TAAS.

Anonyymi00110 kirjoitti:

VAIN MINUN USKONTONI ON OIKEAA - VÄÄRÄ EGO TAAS.

Aineellinen kehomme on näkyvä, fyysinen identiteettimme aineellisessa maailmassa. Se koostuu aineellisista elementeistä ja on olemassa rajoitetun ajan. Se syntyy, kasvaa kypsäksi ja tuottaa jälkeläisiä; sitten se vähitellen hupenee, lakkaa toimimasta ja lopulta katoaa.